On yleistä, että nykyisin
syytettynä olevat rikolliset pyytävät armahdusta ja lievennystä tuomioihinsa.
Osa ilmoittaa haastattelussa olevansa kokonaan syyttömiä, vaikka oikeus ja
todisteet puhuvat heitä vastaan. Rehellisiä syntisiä on harvassa.
Tapasin kerran miehen, jolaa oli
joitakin pikku rötöksiä tunnollaan ja oikeudenkäynti tulossa. Hän kertoi
tulleensa hieman aikeisemmin uskoon ja löytäneensä Jeesuksen. Niinpä hän meni
sitten oikeuteen ilman avustajaa ja ilmoitti tuomarille olevansa syyllinen
kaikessa, mistä häntä syytettiin, eikä hakenut muutosta tuomioon. Mutta sitten
hän oli todistanut siellä ja kertonut pelastuneensa ja saanennsa Jumalalta
syntinsä anteeksi, joten hänellä oli Puolustaja taivaassa. Tuli salissa
hiirenhijaista ja tuomarikin mietti tilannetta.
Muistaakseni hän sai jonkinlaisen lievän sakkotuomion ja varoituksen, mutta ei
kakkua eikä muuta.
Oikeudenkäynneissä on selvä
roolijako, mitä kukain tekee. Myös Jumalan valtakunnan oikeudenkäynnissä on
tehtävät määritelty. Esiksi esiintyy virallinen Syyttäjä ja niitä löytyy
Raamatusta muutamia: Ensimmäinen on Mooses, joka edustaa Jumalan lakia ja
ilmoitusta ja sen vaatimusosaa. "Älkää luulko, että minä olen syyttävä
teitä Isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette
toivonne." Joh.5:45. Mooseksen uskoiset ovat varmoja siitä,
että he kykenevät selviämään lain vaatimuksista elämässä ja arjessa. He ovat
yrittäjäkansaa, jotka eivät välitä Jeesuksesta, eivät tarvitse armahdusta. He
selviävät omillaan - aikansa - kunnes kuorma uuvuttaa heidät perin pohjin ja
edessä on hengellinen konkurssi.
Toinen syyttäjä on perkele, joka
kiusaa uskovia koko elämän ajan suorasti ja kierosti hyökäten päälle ja ampuen
salakavalasti haavoittavia nuoliaan. Mutta sillekin on laskettu aika ja kerran
se loppuu, eikä sillä ole enää sitten valtaa tehdä pahaa. " Ja minä kuulin
suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja
meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme
syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty
ulos." Ilm.12:10.
Toisena ryhmänä oikeudenkäynneissä
ovat Todistajat, joita löytyy kyllä joka lähtöön. Kautta aikojen on ihmisiä
lahjottu tekemään vääriä valoja ja todistuksia. Väärät todistajat aiheuttivat
aikoinaan Jeesuksen tuomionkin. "Mutta ylipapit ja koko neuvosto
etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet, mutta eivät
löytäneet, vaikka monta väärää todistajaa oli tullut esille. Mutta vihdoin tuli
kaksi, ja he sanoivat: "Tämä on sanonut: 'Minä voin hajottaa maahan
Jumalan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakentaa.'" Matt.26:59-61
Jokaisen ihmisen sisimmässä on lisäksi merkittävä todistaja, joka alkaa puhua,
kun tulee etsikkoaika ja Jumala kutsuu ihmistä parannukseen. Silloin omatunto
herää talviunestaan ja mieli tulee levottomaksi. "Sillä kun pakanat,
joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka
heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot
ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja
heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä - sinä
päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen
kautta, minun evankeliumini mukaan." Room.2:15. Kolmantena
todistajien ryhmänä ovat uskovat. Se on luontaisetu ja kuuluu keikille
kristityille eroituksetta. Suurin osa uskoontulleista kertookin toisten
uskovien vaikuttaneen merkittävästi omaan uskonkäsitykseen ja pelastumiseen. "Ja
hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on
asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat
todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä
kautta." Apt.10:42-43.
Kerrotaan, että Nousiaisten
seurakunnan paimenena oli Antti Achrenius 1700-luvulla. Hän oli varsin kärsivällinen
ja koetti kurikeinoja välttäen saada parannusta aikaan. Kerran hän kuitenkin
määräsi pantavaksi jalkapuuhun neljä nuorta miestä, jotka papiston hartaista ja
yhä uudistuneista kehoituksista välittämättä olivat täydellisesti laiminlyöneet
lukutaidon oppimisen.
Huutavana epäkohtana seurakunnan
elämässä oli yleiseksi myös käynyt juopottelu, jota harjoitettiin paitsi
kapakoissa myöskin kodeissa eritoten useita päiviä kestävien hääpitojen aikana,
sekä nuorison kuriton elämä. Tarvittiin siis ripeitä ja voimakkaita otteita
tällaisen jumalattoman menon kukistamiseksi. Tätä silmälläpitäen Achrenius
kutsui koolle yleisen pitäjänkokouksen, jossa hän lähtökohtanaan Ef.5:11:
"Älköön teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin,
vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä", puhui vakavasti vallitsevasta
tapainturmeluksesta sekä ehdotti 1733 annetun kuninkaallisen asetuksen
mukaisesti säädettäväksi seuraavaa:
1) Sunnuntai- ja juhlapäivinä kaikki kapakat on suljettava kello 4
iltapäivällä; 2) arkipäivinä kapakat on suljettava kello 9 illalla, kuten
kaupungeissakin on tapana, sillä pahuudelle ei saa suoda maaseudullakaan
suurempaa vapautta; 3) kenellekään
päihtyneelle eikä kenellekään entuudestaan juopoksi tunnetulle ei saa antaa väkijuomia.
Tämä Achreniuksen ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti, ja kyläkuntiin asetetut
tarkastusmiehet saivat kehoituksen huolehtia päätöksen noudattamisesta.
Joitakin aikoja edellä mainitun kokouksen
jälkeen Antti Achreniuksen toimesta pitäjänkokouksessa laadittiin säädökset
väkijuomien käyttämisestä pidoissa. Tämän, kuten asiaa koskevassa pöytäkirjassa
sanotaan, vapaaehtoisesti sovitun päätöksen mukaan, pitotalossa ei saanut
tarjota kuin korkeintaan kolme ryyppyä, nimittäin tervetuliaisryyppy vieraiden
saapuessa, ruokaryyppy aterialle käytäessä sekä vihdoin jäähyväisryyppy
vieraiden lähtiessä pidoista. Vaikka päätös olikin vapaaehtoinen, se ei silti
ollut mikään hurskas toivomus, johon kukin sai suhtautua oman mielensä mukaan,
vaan sen rikkojat langetettiin yhden taalarin sakkoon, josta puolet oli tuleva
seurakunnan köyhille ja puolet rikkomuksen ilmiantajalle.
Kolmantena ja koko tapauksen
kannalta tärkein henkilö on tuomari. Tuomari on lainoppinut, jonka tulisi osata
tehdä oikeutta eri ihmisille ja osapuolille Jumalan valtakunnan tuomari on
Herra itse. " …olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan
kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö,
taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja
tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten
vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja
vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri." Hebr.12:22-24.
Uskova on tullut tuntemaan tuomarin, joka lukenut hänelle armahduksen.
Hänet on luettu syyttömäksi Jeesuksen uhrin anteeksiantamuksen perusteella.
Tästä hänelle on annettu kaksi tuntuvaa merkkiä: vesikaste ja henkikaste -
molemmat ilman omaa ansiota, Jumalan lahjana. Siksi armo velvoittaa uskovaa
vaeltamaan uskossa ja toimimaan Herran tahdon mukaan. Sen eräs suuri koetinkivi
pitkin matkaaa ovat suhteet toisiin uskoviin."Älkää huokailko, veljet,
toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella."
Jaak.5:9.
Neljäntenä oikeudenkäynnissä on
yleensä asianajaja, jonka tehtävä on puolustaa syytettyä. Epäkiitollinen virka
tuo rahaa toimijalleen ja on hyvin kysytty virka. Jumalanvaltakunnan
oikeudenkäynnissä häntä nimitetään Puolustajaksi. Hän on meidän Herramme Jeesus
itse. "Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä
tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä,
Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä
ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien." 1.Joh.2:1-2 Tarvitsemme
Puolustajaa, puolestapuhujaa, välimiestä, välittäjää, uskottua, joka on meidän
puolellamme, kun olemme syyllisiä. Vanhenevan uskovan tuntee siitä, että
tarvitsee aina enemmän Puolustajaa tuntiessaan oman suuren kelvottomuutensa
aina syvenevässä määrin.
Jumalan Pyhä Henki on myös
Puolustajamme. "Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen
Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota
maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te
tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva."
Joh.14:16-17.
Jumalan oikeudenkäynti syö sielua
ja ihminen tuntee itsensä kääpiöksi suuren huonoutensa painojen alla. Kuitenkin
juuri tämä on se tie, jolle Herra meitä ohjaa. Se on oikea armonjärjestys, jota
ei pidä ryhtyä muuttamaan. Kaikki luulot hyvyydestä ja poamsta
erinomaaisuudesta haudataan tuossa oikeussalissa. Siellä on vain syyllisiä,
joille kaikille on luettu kuolemantuomio. Se ei ole vain elinkautinen tai joku
rikemaksu, jalkapuu tai hapeä, kärsimys, vaan oikeasti määräys mennä helvettiin
ilman selityksiä. Ja siihen tilanteeseen tuomitulle osoitetaan Golgatlla
kärsivää Kristusta Puolustajaksi ja tie taivaaseen aukeaa silmien eteen.
1. Jotk' oikiassa uskossa Tunnusti Herraa Kristusta,
He paremmaksi katsoivat Ne suuret taivaan tavarat,
Kuin tämän turhan maailman, Sen kunnian ja tavaran.
2. Ei kuningasten kurilla, Ei valtain vaatimuksilla He
kumarrelleet kuvia, Ei pyhittäneet luotuja, Muit'
jumalia palvelleet, Kristuksen uskost' erheilleet.
3. He kärseit ennen kovuutta Ja väkivallan julmuutta,
Vihat ja vainot veriset Ja vankiudet hirmuiset, Kans'
piinat, pilkat ilkiät, Tulenkin liekit hirviät.
4. Kun tuomiolle tuleva On Kristus kunniassansa,
Silloin ne pyhät pelvotta Seisovat rohkeudella
Vainoojiansa vastahan, Ahdistajiaan kohtahan.
5. Kun häijyt sielun tuskassa, Sydämen surkeudessa
Perinnön pyhäin nähdä saa, Tok' on se heistä outoa;
Tään muutoksen kun huomaavat, Näin tuskissaan he
puhuvat:
6. "Emmekö näitä ajassa, Kun elimme maailmassa,
Tyhmiksi aina arvelleet Ja pilkkanamme pitäneet,
Ahdistelleet ja vainonneet, Surmattaviksi saatelleet?
7. Nyt kunniassa suuressa He ovat taivaan riemussa,
Johonka ovat säästetyt, Perintöön pyhäin päästetyt,
Valittuin joukkoon otetut, Jumalan lapsiks luetut.
8. Mit' auttoi meitä maailma, Sen koreus ja hekuma,
Sen vaatteet kalliit, kiiltävät, Sen kumarrukset
nöyrimmät, Sen valta, voima, kunnia, Suur' suku,
kulta, hopia?
9. Juur' niinkuin pilvi taivaalla, Kuin varjo kohta
katoova, Kuin turha öinen unelma, Kuin vahto
aallon ajama, Kuin lintu lentäin ilmassa, Kuin
nuoli juosten jouselta.
10. Niin kaikki meidän menomme Kadonnut on,
ja ilomme Pois mennehet niin kokonaan, Kuin
eivät olis olleetkaan, Ja yksin niiden jälkiä Ei
missäkään nyt löydetä.
11. Voi meitä onnettomia, Tyhmiä, taidottomia;
Totuutta emme totelleet, Autuutta emme etsineet!
Me armon ylönkatsoimme, Ain' itsehemme luotimme!"
12. Näin vaivaiset valittavat, Vaan myöhään nyt he
katuvat: Ei parannuksen toivoa Kadotetuille anneta;
He helvettihin tuomitaan, Ijäiseen piinaan kitumaan.
13. Vaan pyhät saavat taivaassa Enkelten kanssa
riemuita Vapahtajansa seurassa, Isän ja Hengen
huomassa. Ylistys, Herra, armostas:Viet itkust'
iloon omias!
Vanha virsikirja, Hemminki Maskulainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti