Eräs menneisyyden kompastukseni vaivasi
mieltäni vuosikausia ja syyttelin itseäni jatkuvasti tyhmästä ratkaisusta, joka
puolestaan oli tuonut mukanaan paljon ongelmia ja vaivaa. Mutta se kaikki oli
takanapäin ja yritin löytää tapauksesta myönteisiä puolia? Olen joskus
miettinyt omia ratkaisujani myöhemmin, että mitä jos olisin tehnyt toisin?
Niinpä, mutta ratkaisut tulevat usein lyhyellä harkinnalla. Eikä mitään ei voi
muuttaa menneisyydestä, voi vain ottaa oppia, ettei tekisi uudelleen samoja
virheitä. Uskovana tietysti on suuri etuoikeus olla Herran oma ja saada
rukoilla syntejään anteeksi. Uskovana voi rukoilla, että Herra auttaisi
harhapoluilta takaisin elämäntielle. Oli tie ollut miten mutkainen ja runsas ojaanajoista,
niin tärkeää olisi tänään olla Jeesus-tiellä matkalla taivaaseen. Siksi
Raamatussa lukee: "Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin
tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika
on paha.” Ef.5:15-16. Mutta kuka voi sanoa tehneensä aina oikeita
ratkaisuja? Usko kuitenkin auttaa, koska se perustuu Jumalaan ja hänen sanansa
valoon pahan ajan keskellä.
Maailman ihminen, kääntymätön siis, uskosta osaton, on luonnostaan tyhmä hengellisissä asioissa, koska hänellä ei ole Jumalan viisautta. Hän myös sokea, koska ei näe uskon silmin Jumalan ilmoitusta, eikä tunne Kristusta. Hän myös kuuro, koska ei kuule Jumalan ääntä, eikä niin ollen ojentaudu sen mukaan elämässään. Sitä vastoin tyhmyydessään hän on kiinnittynyt vahvasti kaikkeen ajalliseen: ”He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan." Ps.49:7. Tyhmät yrittävät muuttaa olosuhteita, maailmaa ja ympäristöä paremmaksi, että täällä pärjättäisiin paremmin. Maailman parantajilla on aina tilausta, mutta he ovat usein vain teoreetikkoja ilman käytännön kykyä. Televisiossa oli ohjelmasarja, jonka nimenä on Maailman pelastajat ja toisen ohjelman Maailmaa pelastamassa. Ei ihan pieni tavoitteita, eikä varmaan ihan vaatimattomia keskustelijoitakaan? Mutta Jumalaa he eivät kysy, eivätkä pyydä asioita järjestämään, sillä se on heille häpeällistä. Mutta kuolema häämöttää tyhmän edessä koko ajan, eikä hän kykene sitä torjumaan luotaan. Itsetunto ja itseluottamus ovat täysin turhaa peräti valheellista. ”He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan. Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa." Sela. Ps.49:12-14.
Ilman Jeesusta ihmiselämä on tuhoon tuomittu kokonaisuus, Luojan lahja menee hukkaan, jos pääasia, pelastus jää löytymättä. Jumala on säätänyt niin, että syntisen sovitushinta löytyy Vapahtajan Golgatan uhrista, muuta vaihtoehtoa ei ole olemassa – eikä tule! Tässä on harvinaisen suuri tasa-arvo ihmisten kesken, tyhmäkin pääsee kerran oikein hienoon seuraan ja itseään fiksumpien porukkaan. Mutta hukkumisessa ei ole mitään kaunista eikä arvokasta, se on kurja päätös kulkea ikuiseen pimeyteen. ”Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa. Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.” Ps.49:8-11,15.
Albert Lunde kertoi eräästä nuoresta miehestä norjalaisessa kirkossa: - Pari vuotta työskentelin merimieslähetyksessä. Eräänä iltana tarkastelin nuorten miesten joukkoa, joka istui aivan edessäni. Huomasin, että Herra oli puhunut yhdelle miehistä. On eri asia kuulla saarna, mutta on aivan toista, kun Herra alkaa puhua sydämelle. Silloin unohtuu henkilö, joka on edessä puhumassa ja kaikki muut läsnä olevat. Herran Henki vaikuttaa sydämen syvyydessä. Niin kauas kuin ihminen saattoi nähdä, Jumala oli lähellä tämän miehen sydäntä. Toivoin vain hänen jäävän, että olisin voinut keskustella hänen kanssaan. Sen hän tekikin. Menin alas kuten minulla oli tapana tehdä ja tervehdin merimiehiä lausuen heidät toisen kerran tervetulleeksi. Lähestyin mainittua miestä ja sanoin hänelle: "Etkö tahdo antaa Herralle sydäntäsi tänään?" Hän ei vastannut kieltävästi, mutta hän kallisti päänsä ja itki. Sen nähdessään hänen toverinsa menivät ulos, ja hän jäi yksin sisälle. Sanoin hänelle: "Rukoilkaamme Jumalaa ja luvatkaamme uskollisuutta Hänelle tästä illasta lähtien!" Hän vain vastasi: "Minä tahdon tulla kristityksi, mutta en tänään." Toiset tulivat takaisin ottaakseen hänet mukaansa. Mutta hän ei mennyt heidän kanssaan, vaan seisoi itkien paikallaan. Harvoin olen ollut ketään kohtaan tunkeileva, mutta tällä kertaa asia tuntui minusta hyvin vakavalta, ja minä kehotin häntä pysähtymään Herran eteen. Hänen vastauksekseen jäi: "Ei nyt! Minä tulen toisen kerran uudelleen, mutta ei tänään." Muistan, kuinka hän jätti kokouksen hyvin murheellisena. Muutamia päiviä tämän jälkeen sain Merimiessairaalasta kutsun tulla erään nuoren miehen luo, joka halusi keskustella kanssani. Tultuani sinne lääkäri sanoi: "Kiiruhda, jos tahdot keskustella hänen kanssaan, sillä hän ei voi pysyä tajuissaan enää montaa minuuttia. Tauti on hyvin ankara." Löysin miehen, josta olen kertonut. Sanoin ensimmäisenä: "Ystäväni, onko sinulla rauha Jeesuksessa?" Hän ei vastannut mitään. Kun tahdoin rukoilla hänen puolestaan, hän käänsi kasvonsa puoleeni ja sanoi: "En ole kutsunut sinua rukoilemaan puolestani, vaan tahtoisin pyytää sinua sanomaan tovereilleni, etteivät he tekisi niin kuin minä tein!" Samana yönä tuo norjalainen merimies hengitti viimeisen kerran. Hänen viimeiset sanansa, jotka kaikuivat yli suuren salin, olivat nämä: "Minä olen kadotettu!" Hän ei ollut kadotettu sen tähden, ettei Jeesus ollut häntä kutsunut; ei sen tähden, ettei hän olisi herännyt, vaan sen tähden, että hän oli uponnut takaisin huutamatta Herralta pelastusta.
Jeesus sanoi: ”Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri." Matt.7:26-27. Huonot säät koettelevat ihmisen rakennelmat ja vain Herran sanojen varaan rakennettu elämä kestää koetukset. Tyhmiä, hiekalle rakentajia on aina liikaa. Siksi tarvitaan totuuden sanaa, varoittavaa puhetta, Jumalan lakia, tuomion uhkaa, omatunnon herätystä, sydänten murtumista Jumalan kasvojen edessä. Tarvitaan opetusta Kristus-kalliosta, pelastuksen saarekkeesta, Jumalan valtakunnasta ja todistusta elävästä Jeesuksesta.
Uskovan koulu on opettelua, kuuntelemista ja rukousta, jossa joutuu kertaamaan asioita. Mutta uskovan korkeakoulu, vai pitäisikö sanoa syväkoulu, tulee eteen, kun viisaasta tehdään tyhmä. Tämä tarkoittaa meidän rajallisuuttamme kyetä selviämään pelkällä sielunvoimalla elämässä. Mutta oman tyhmyytensä myöntäminen on jo viisauden alku. Siihen tilanteeseen Jumala ilmestyy. ”Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.” 1.Kor.3:18. Kun näin käy ja uskova saa kokea Herran neuvoa ja apua jokapäiväisessä elämässään, tulevat ulkopuoliset varmasti arvostelemaan häntä monella tavalla. Arkipäivän ratkaisut ovat arkipäivän asioita, eivät mitään erityisiä ilmestyksiä, profetioita tai suuria näkyjä. Silloin osoittautuu viisaudeksi tavallisen ihmisen kohtaaminen häntä muistaen, häntä auttaen, häntä kuunnellen, hänen puolestaan rukoillen. Joskus on viisasta vain antaa janoiselle lasi vettä, tai villapaita, että hänellä olisi lämmin. Mutta lopuksi voi oma arvio olla silti suorituksistaan melko kehno, jopa hävettävän huono - ei esimerkillisen näyttelykelpoinen? Tämä on hengellisesti sitä tyhmäksi tulemista ja Jumalan viisauden odottamista.
Harva se päivä keskustelen uskovien kanssa, joilla on monia visaisia kysymyksiä elämässään. Ajattelen, että tämä Jumalan viisaus, Jeesus Kristus, on vastaus heidän ongelmiinsa. Mutta ilman tyhmäksi tulemista, apu ei kirkastu. Se on nöyryyttävää, ja kristillisyyden ominaispaino tippuu kovin alas, pohjille. Voidaankin kysyä uskovina ja uskovilta: - oletko jo pohjilla? Jos vastaus on: - en, pitää uskovan tulla tyhmäksi (kr. moros = tyhmä, hullu, hidas, saamaton). Tämä opetus on katoavaa kansanperinnettä, eikä saavuta suosiota, koska se edellyttää aina lihan ristiinnaulitsemista ja itselleen kuolemista. Tyhmänä oleminen maailmassa ei tuo mitään kunniaa, suosiota, mainetta, hyväksymistä, mutta se on kuitenkin avain Jumalan viisauden vastaanottamiselle.
Erikoisen ryhmän muodostavat entiset kristityt, jotka ovat luopuneet uskosta ja Jeesus-tiestä. Tämä surullinen ryhmä on erityisesti Jumalan vihan kohteena, kun tuomiot kohtaavat maailmaa. Se Jumalan antama viisaus on haihtunut heistä erämaan hiekkaan ja maailman tuuliin, tilalle on tullut ihmisviisauden kautta pohjaton tyhmyys, tyhmät synnilliset ratkaisut, pimeyden ruhtinaan valta, ja hallitseva jumalattomuus. "koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet” Room.1:21-22. Tänä aikana se ilmenee epäjumalanpalveluksena, Jumalan nimen halventamisena, luomisen kieltämisenä, varastamisena, tappamisena, valehteluna, haureutena, miehen ja naisen välisen avioliiton turhentamisena, kolmannen sukupuolen merkitsemisestä passeihin, sikiöiden ja sairaiden murhaamisena, tieteen palvomisena.
Oi Herra, miten vaikea onkaan olla uskova, kun pitää vielä tulla tyhmäksi ja on jo muutenkin tyhmä. Olemme aina pyrkimässä ylöspäin ja ajattelemme sinun suuret lahjasi löytyvän kovan yrityksen ja hyvän käytöksen kautta. Mutta sinä viet meitä alaspäin, ristintielle näkemään likaisuutemme, menettämään kaiken, alastomiksi, tyhjänpäiväisiksi, roskakoreiksi, sylkykupeiksi, häpeän kantajiksi. Tule siis, Kristus itse luoksemme rohkaisemaan ja vahvistamaan meitä viisaudellasi, vanhurskaudellasi, pyhitykselläsi ja lunastuksellasi joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti