Kummitätini, Raili, joka oli ollut koulussa äitini luokkatoveri ja ystävä, kertoi tanssineensa nuoren neitona Mauno Koiviston kanssa Turussa asuessaan. Mauno ei silloin vielä ollut mikään kuuluisuus, koulupoika vain. Mutta kuulemma Maunon charmi ei sitten saanut aikaan romanssia ja niin se tuttavuus siitä sitten hiipui. Raili löysi myöhemmin Pentin ja he menivät naimisiin. Joten Pentistä tuli minulle kummisetä. Hän ei kuitenkaan ollut kovin kristillismielinen, koska erosi jossain vaiheessa kirkosta. Syy ei ollut minun tiedossani. Olisiko kummisedästäni tullut ateisti? Hän kuoli syöpään melko nuorena, enkä tavannut häntä enää. Mietin tätä elämän kulkua, se on joskus pienistä siirroista ja valinnoista kiinni. Niin, että jos Mauno olisi saanut Railista puolison, olisi ollut selvää, että hänestä olisi tullut minulle kummisetä. Ja ehkä olisin sitten päässyt aikanaan kylään presidentinlinnaan? Ehkä näin oli kuitenkin parempi, kun olen aina vähän vierastanut turhaa julkisuutta, enkä omista frakkia? Ja olisiko tuo Mauno ollut Penttiä hurskaampi kummisetänä?
Mutta maailmaa ei johdeta presidentinlinnasta käsin, vaan Jumalan valtakunnasta. Kaikki tärkeä tapahtuu täällä Jeesukseen uskovien kautta, he ovat maailman valo ja suola. Jos ei ole uskovia, maailma hukkuu synteihinsä.
Omassa elämässäni vaikuttavin Jumalan koulu oli katulähetystyössä, jossa teimme työtä alkoholistien, narkomaanien ja vankien parissa. En ole kokenut missään niin suurta yhteenkuuluvaisuutta kristittyjen välillä kuin silloin. Ei ollut suuria opillisia kysymyksiä, ei kauaskantoisia suunnitelmia hallinnosta, politiikasta, taloudesta tai koulutuksesta, ei vallan käytöstä tai hyödyntavoittelusta. Ihmissielut olivat tärkeitä, heidän pelastumisensa ja uskon suhteensa Jeesukseen.
"Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta."Matt.9:36. Sana sääli kuvaa lähinnä ihmisen sisäelimiä, sydäntä, maksaa ja keuhkoja, jolla tahdotaan ilmaista voimakkaita tunteita. Jeesus ilmaisi tunteensa väkevästi kehottamalla rukoilemaan työmiehiä apuun. Jeesus on Hyvä Paimenemme ja kaikki uskovat ovat lampaita - vain lampaita, ilman mitään eri arvoa. Jumalan valtakunnassa ei ole luokkayhteisöä. Kirkko on keksinyt tavallisille uskoville, Jeesuksen seuraajille, nimityksen "maallikko". Sanaa ei ole Raamatussa ja se pitäisikin korvata aina sanalla uskova. Maallikko on kirkon maallistumisen myötä käyttöön otettu sana, jolla tarkoitetaan ihmistä, joka ei ole asiantuntija, vain seurakunnan rivijäsen, uskonnon kannattaja. Mutta alussa juuri nämä olivat ainoat Jeesuksen opetuslapset ja seuraajat, joiden kautta Jumalan sana julistettiin valloittavasti maailman keskelle. Ja niin tapahtuu edelleenkin.
Kristillisissä piireissä pesii kaikkina aikoina maallikkoja syrjivä harhaoppi, josta Jeesus varoittaa meitä Raamatussa. "Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista." Ilm.2:15. Tämä oppisuunta nosti Uuden testamentin ilmoittaman yleisen pappeuden tilalle kahden kerroksen luokittelun, jossa uusi pappisluokka vanhatestamentillisesti nostettiin muiden uskovien yläpuolelle. Mutta Jeesus sanoo vihaavansa Nikolaiittain tekoja (Ilm.2:6). Pappeuden luokkatietoisuutta on korotettu tuhansia vuosia erillisillä vaatteilla, palkkauksella, liturgialla ja eri oikeuksilla, jotka muistuttavat VT:n leeviläisyyttä. Heidän asemaansa on korotettu kymmenysten vastaanottamisen kautta, tämäkin on suoraan lainattu VT:n jumalanpalvelusjärjestelmästä. Korkeakirkollisissa piireissä se pitää hallussaan kastamisen oikeuden, ehtoollisaineiden muuntumisopin, siunaamisen ja synninpäästön jakamisen oikeuden. Tämän kaiken voi saada opiskeltuaan yliopistossa teologiaa, vaikka ei olisi edes uskossa!
Itsekin muistan työajaltani, kun nämä itseään ainoina oikeina pappeina pitäneet "veljet" keksivät, ettei maallikon antama synninpäästö ole pätevä, se pitää olla virkapapin antama. Niin minulta sitten evättiin sielunhoitovastaavan tehtävät valtakunnallisilla evankeliumijuhlilla. Myöhemmin esimieheni sanoi, että voin kuitenkin hoitaa vielä esirukouspalvelua ko. juhlilla? Olin kuitenkin julistanut sadoille syyllisyyttä kärsiville ihmisille synnit anteeksi Jeesuksen nimessä. Olisiko siis ollut viisasta kehottaa heitä vielä mennä näyttämään itsensä papille? Tämä N-tauti kiusaa kirkkoja ja herätysliikkeitä. Myös vapaat suunnat ovat tämän viruksen saastutuksen kohteena, ja esim. helluntaiseurakunta on jakaantunut kahtia tässä asiassa. Usein N-tauti on enemmän uskoon tulleiden kuin kääntymättömien ongelma, miksi, sitä en tiedä? Nikolaiittain oppi on sielullinen pullistus, joka rikkoo uskovien yhteyttä ja syrjii Jeesuksen asemaa ainoana johtajana. Tästä ovat poikineet nimitykset paavi, kardinaali, kirkkoherra, kappalainen, rovasti, jne. On kuitenkin tärkeää huomata, ettei tässäkään asiassa ole tarkoitus taistella ihmisiä vastaan, sillä hengellinen pimeys karkoittuu vain Jumalan Hengen ja Sanan valon kautta. Olen edelleen kirkon jäsen ja rukoilen, että Jeesus puhuisi samoin kuin ennen - myös Nikolaiittain opin vaarallisuudesta.
Kirkkoisä Tertullianus (syntyi v. 155) tuli kristittyjen vainojen aikaan uskoon. Häntä arvostettiin myöhemmin katollisessa kirkossa merkittävänä käytännön kristillisyyden opettajana. Hän kuvasi kirjoituksissaan aikansa seurakuntien koostumusta sanoen: - Oppimattomat ovat meillä aina enemmistönä. Hänen aikalaisensa, kristinuskonvastainen Kelsos oli yhtä mieltä Tertullianuksen kanssa ja ilmaisi asian näin: - Kristityt sanovat, että jokainen syntinen tai tyhmä tai yksinkertainen - sanalla sanoen jokainen kurja hyväksytään Jumalan valtakuntaan.
On tunnettua, että ennen kristinuskon valtiollistamista Roomassa, suurin osa uskovista oli taustaltaan orjia. Voidaan sanoa, että sen aikaiset seurakunnat olivat orjaseurakunta. Sillä Jeesuksen kohtaaminen vapautti orjat hyväksyttyyn asemaan veljiksi ja sisariksi parempiosaisten kanssa. Halveksitut kelpasivat Jumalan valtakuntaan. Silloin seurakunnat olivat avoimet kaikille ihmisille evankeliumin hengen mukaan, yhteys Kristuksessa rikkoi kaikki luonnolliset rajat, mukaan sopivat orjat, naiset, lapset, sairaat, epäonnistuneet, loppuunpalaneet, hyödyttömät, velkaantuneet ja avuttomat.
Uskon voima on Herran vaikuttamaa uutta elämää, joka siunaa koko laumaa, vaikka sillä kertaa olisi toimessa vain yksi tavallinen sielu. Uskon rohkeus ilmenee uskalluksena ilmaista Jeesus tässä maailmassa. Se on syvää luottamusta Jeesuksen valtakuntaan ja kuninkuuteen, ylivertaisuuteen. Se on myös julkisuutta, avoimuutta hyvän sanoman puolesta Vapahtajasta ja tähän tehtävään Kristus on valinnut omansa, laumansa, uskovansa. "Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa."Apt.4:13. Oli ennenkuulumatonta, että Jeesuksen todistajina esiintyivät jopa lukutaidottomat miehet. Mutta niin avara oli Jumalan kutsu ja valtuutus heihin nähden. Ulkopuolisten arvio näistä Jeesuksen palvelijoista olikin, että he ovat idiootteja (kr. sana idiotes = oppimaton, idiootti), siis kaikkien julkisessa asemassa olevien henkilöiden vastakohtia. Tämä sana tarkoitti asiantuntijan vastakohtaa. Sitä viljeltiin raamatunaikana kirjanoppineiden puheissa. Paavali käyttää tätä sanaa itsestään (2.Kor.11:6), kun hän luonnehtii puhettaan ennen ja jälkeen uskoon tulemisen. Vain elävä usko Jeesukseen antaa todistukselle voiman ja sisällön - hengen.
Olen huomannut, että uskovien yhteys kulkee täällä armolahjojen kautta ja siinä korostuu Jumalan valinta, kutsumus ja armoitus. Tavallinen uskoon tullut ihminen kyselee Herralta paikkaansa ja tehtäviään. Herra vastaa hänelle, ja sitä sanotaan johdatukseksi. Maallikon ongelmana on kuitenkin vetäytyminen kuoreensa, piiloutuminen, taka-alalle jääminen, armolahjan kätkeminen ja vastuun sysääminen toisille. Tämä johtuu sielunrakenteestamme ja tavastamme käsitellä asioita. Uskoontuloni alkuaikoina huomasin, että on paljon helpompi jäädä katsomoon kuin astua estradille kaikkien arvosteltavaksi. Mutta samalla kuulin Jeesuksen kehotuksen lähteä liikkeelle ja avata suu hänen todistamiseensa. Nyt lähes viisikymmentä vuotta myöhemmin ja monta taistelua tällä tantereella käyneenä olen nähnyt ja kuullut monta syvästi armoitettua maallikkoa, mutta tavannut myös lukemattoman määrän sellaisia, jotka sammuttaneet armolahjansa ihmispelon, itsekkyyden, maailmallisuuden, synnin tai alistumisen takia. Voi, voi, mitä heillä olisi ollutkaan antamista Jeesuksen laumalle.
Jeesus opetti seuraajilleen hengellisen elämän salaisuuksia, armon ulottuvuutta, suuria totuuksia ja eräs niistä on talletettu hänen puheeseensa viimeisestä tuomiosta. Siellä ei teologialla tunnu olevan juuri mitään merkitystä, vaan kaikki mitataan uskovan suhteesta Herraansa tämän palvelijoiden kautta. "Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: - Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." Matt.25:40. Nämä tässä mainitut ihmiset eivät ole saaneet nimiä, titteleitä, eivät erikoisia mainintoja aikaansaannoksistaan tai suorituksistaan. Emme tiedä heidän lapsuudestaan, kotioloistaan tai elämänvaiheistaan. Heistä ei kerrota mitään suurta ja ihmeellistä, päinvastoin he vaikuttavat hyvin vaatimattomilta ja syrjäytyneiltä. Heidän tavaramerkkinsä on jonkinlainen puute, jokaisella on tarpeita, avuttomuutta ja heikkoutta. Mutta heitä yhdistää Jeesuksen henkilö, yhteys Jumalaan, usko Vapahtajaan. Jeesus on heidän Herransa, siksi Kristus nimittää heitä veljiksi. He ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Ja Herra lähettää heidän luokseen toisia uskovia toimimaan heidän hyväkseen. Jeesus on silloin asumassa heidän sydämissään ja yhdistämässä heitä valtakunnassaan.
Jeesus, tavallisten ihmisten ystävä ja kaikkien Herra, joka olet aina pitänyt maallikkoja palveluksessasi, anna uskovillesi yhteyttä ja keskinäistä rakkautta. Syvennä meidän hengellistä yhteenkuuluvaisuuden tunnettamme Pyhässä Hengessä. Avarra mielemme näkemään uskon silmin taivaallinen suunnitelmasi koota erilaisia ihmisiä yhdeksi seurakunnaksi. Suo sanasi menestyä kaikkialla maailmassa kaikkien ihmisten tavoittamiseksi valtakuntaasi. Auta uskoviasi katsomaan lähellämme eläviä ihmisiä sinun silmilläsi, varsinkin toisia uskovia, että olisimme kerran iloisia siitä, että olemme tehneet jotain hyvää sinun vähimmille veljillesi - tietämättämme. Muista kaikkia heitä tänään, jotka huokailevat puoleesi odottaen ajallista apua vaivoihinsa. Kiitos kaikesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti