Ps.31:8-9. Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset, etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit minun jalkani aukealle.

 

ONE WAY PIEKSÄMÄKI

Torikatu 7,  ( Lampolahdenkatu 1 )

19.10  Klo 16.00 Sunnuntaijuhla

Turkka Aaltonen puhuu aiheesta

Parannuksen tiellä

todistus Anne Malk

säestys Harri Kiviluoto

                                juonto Ilmo Utriainen

- Rakas Herra, kiitos että olet suurempi kuin ymmärryksemme, ja kiitos, että tie on avoin eikä kukaan voi sitä sulkea.

 

Ulla-Christina Sjöman kertoo kirjassaan ”Hän kulkee vierelläsi” rukous´toiminnasta, johon Herra Jeesus hänet aikoinaan johdatti Munkkiniemen kirkossa.

- Äskettäin näin näyn, joka koski rukousta. Kuljin kohti temppeliä, jossa oli joukoittain ihmisiä. Lähestyessäni näin temppelin seinässä kirjoituksen "apu". Liki tullessani kuulin valtavaa puheensorinaa: ihmiset juoksivat kohotetuin käsin ja huusivat julki hätänsä: Herra, auta! Herra, auta! Muutamat makasivat maassa vaikertaen, sillä he olivat sairaita. Ihmiset olivat erivärisiä iholtaan ja eri yhteiskuntaluokista, muutamat olivat hyvin hienosti pukeutuneita, toiset melkein rääsyissä. Siinä seisoessani huutojen ja hädän keskellä näin äkkiä edessä olevan seinän avautuvan, ikään kuin liukuovi olisi siirtynyt syrjään. Liukuoven yläpuolella oli kirjoitus "esirukous".

- Kuljin edelleen. Äkkiä olin Munkkiniemen kirkossa ja menin alttarille. Sielläkin oli ihmisiä, mutta puheensorinaa ja huutoja ei kuulunut. Melkein kaikilla oli paperilaput kädessä, ja laput kerättiin ja vietiin esirukouskohteiksi. Koin olevani polvillani kädet lappujen päällä, kuten tavallisesti. Siinä polvistuneena rukoillessani katsoin ylös Kristuksen kuvaan, kuten minulla on tapana tehdä. Äkkiä jakautui sekin seinä, jolla Kristus riippui, ja ovi avautui itsestään. Näin oven päällä kirjoituksen "kiitos". Alttarikehääkään ei ollut, vaan edessäni oli ovi. Ihanaa ylistystä kuului, ihmiset kiittivät ja ylistivät Jumalaa, suuri joukko ihmisiä. Kuulin laulua Hengessä, kieliä, joita en tuntenut, mutta jotka sointuivat ihanasti. Aloin laulaa, ja valtava lämpö täytti minut.

- Ovet eivät vieläkään loppuneet. Edessäni oleva seinä oli vaalea ja valaistu, mutta äkkiä sekin avautui. Sana "palvonta" säteili kuin tulikirjoitus. Sisällä katseeni kohtasi valo-olennon, joka oli kaukana edessä. Ymmärsin, että siinä oli itse Herra Kristus. Huomasin kaikkien olevan valkeisiin pukeutuneita; muissa huoneissa, joiden läpi olin kulkenut, ihmiset olivat aivan tavallisissa pukeissa. Jäin seisomaan ja katsoin kohti tuota valoisaa, ihmeellistä. Äkkiä kaksi valo-olentoa tarttui minua molemmin puolin kädestä. He alkoivat johtaa minua edelleen.

- Minähän en ole valkopukuinen, minulla on musta pukuni, protestoin.

- Ei, sinä erehdyt, olet valkoisiin puettu, sanoivat valo-olennot.

- Niin, mutta tukkani ei ainakaan ole valkea, sanoin, sillä muilla oli valkoiset hiukset.

Silloin sain katsoa peiliin - ja minun tukkanikin oli valkea.

- Ilmapiiri oli ihana. Minua johdettiin jonkin alttarilta näyttävän eteen, ja siellä polvistuin. Koin, että kaikki katsoivat samaan suuntaan, kohti tätä valoisaa olentoa, joka oli Kristus. Kuului hiljaista laulua Hengessä ja jostakin taustalta erilaisten soitinten soittoa Herran kunniaksi. Olin polvillani ja rukoilin. Se ei ollut avunhuutoa, ei esirukousta, ei kiitosta siitä, että Herra olisi parantanut erilaisia sairauksia, se oli vain palvontaa.

- Ollessani polvillani käännyin ympäri ja tiedätkö mitä näin? Tie oli avoinna alas asti, missä kaikki nuo ihmiset huusivat apua ja nääntyivät sairauteensa. Jokainen hätähuuto, jokainen esirukous, jokainen kiitos kuului ylös Herralle Jeesukselle asti.

- Kaikki tämä ällistytti minua - ja sitten heräsin. Kysyin Herralta, miksi minulle näytettiin tämä näky, ja Hän antoi ymmärtää antaneensa sen, jotta kertoisin sinulle ja sinä edelleen muille, että tie Herran luo on avoin, vaikkemme useinkaan näe ovia, vaan luulemme niiden olevan seiniä. Ihmeellisen ihanaa on, että jokaisen ihmisen avunhuuto kulkeutuu aina Herralle asti, aivan riippumatta siitä, kuka huutaja on. Kaikki esirukoukset, kaikki kiitokset ja kaikki palvonta tulevat Hänen eteensä. Mielestäni on uskomattoman ihanaa tietää, että Herra kuulee meitä jokaista, kun tulemme Hänen tykönsä, huudamme apua tahi vain huokaamme Hänelle. Herran puolelta ovet eivät ole suljettuja, vain me ihmiset voimme ne sulkea. Mutta kun hätä kolkuttaa sydämemme ovelle, silloin avaamme sen Herralle, huudamme Hänen apuaan.

- Rakas Herra, kiitos että olet suurempi kuin ymmärryksemme, ja kiitos, että tie on avoin eikä kukaan voi sitä sulkea.

Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen. (Jes. 65:24)

Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. (Matt. 7:7-8)

Jumala rakentaa valtakuntansa perusmummoista

  Perusmummo kansoittaa seurakuntien tilaisuudet.

Hän istuu vakiopaikassaan

Hän on vaatimaton

Hän odottaa murua Herran pöydästä

Hän on taantumuksen merkki

Kolehtirahansa kyllä kelpaa

Hän on hyvä kahvinkaataja

 Satakunnan piispantarkastus pöytäkirjassa:

”seurakunta koostui pääasiallisesti vanhoista naisista ja oli odotettavissa, että sen toiminta piankin loppuu, ellei muutosta tapahdu.”

   Kymmeniä vuosia  jatkuvasti samoja ennusteita.

   Se seurakunta toimii vieläkin!

 

kuuntele: https://www.youtube.com/watch?v=3R24Bmu4-OI&t=283s 

 

Jes.6:5. Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin."

 

2.Kun.18:5. Hän turvasi Herraan, Israelin Jumalaan....6. Hän riippui Herrassa kiinni eikä luopunut hänestä....7. Niin Herra oli hänen kanssansa; hän menestyi kaikessa, mihin ryhtyi.

YHTEISET KOKOONTUMISET SYYSKAUDELLA 2025

Kangasalan Kristilliset Eläkeläiset ry kokoontuu syyskaudella tiistaisin parittomilla viikoilla klo 14.30 Kangasalan keskustan seurakuntakodilla, Tapulintie 2. Kokoontumisista ilmoitetaan edellisen viikon keskiviikkona ilmestyvässä Kangasalan Sanomissa "Seurat toimivat-palstalla sekä Oriveden Sanomissa. Ohjelma sisältää raamatullista opetusta alkuhartauksineen, yhteislaulua ja musiikkia. Vierailijoina on sekä hengellisen että henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin asiantuntijoita. Yhteinen kahvihetki kuuluu myös jokaiseen kokoontumiseen. Maksu kahvista ja leivonnaisista on 4 e.

7.10.  Hilkka ja Turkka Aaltonen

— Rabbuuni, Mestari, minun Mestarini ja Jumalani!

 

Juutalaisvainojen yhteydessä 1944 Hollanissa eli nainen, Johanna, joka säilyi hengissä sota-ajasta piilopaikassaan. Kristityt ystävät olivat kätkeneet hänet ja muut vainotut saksalaisilta. Hän kertoo:

- Jo-täti oli asettunut pianon ääreen. Hän soitti omia kirkkolaulujaan. Ne olivat heleitä ja herkkiä. Sinä iltana pojat lauloivat, samoin Jo-täti. Me tytöt kuuntelimme, ja jotkut meistä seurasivat sanoja pienestä laulukirjasta. Minulla ei olisi ollut mitään joidenkin laulujen laulamista vastaan, jos vain tuo nimi "Jeesus Kristus" ei olisi ollut melkeinpä joka sivulla. En millään saanut itseäni lausumaan tuota nimeä. Keksin helposti ratkaisun. Yhdyin kuin yhdyinkin lauluun! Kun opin sävelmän, aloin laulaa, mutta kaiken Jeesukselle osoitetun kunnian minä puolestani kohdistin Moosekselle! Joka kerta, kun he vakuuttivat luottavansa lapsenomaisesti Herraansa ja Mestariinsa vaaran hetkinä, minä vakuutin saavani Moosekselta voimaa hänen loistavasta esimerkistään ja Jumalan ja ihmisten palvelemisestaan. Laulusta "Parhain auttaja on Jeesus", tuli minun suussani "Parhain auttaja on Mooses".

Viikot kuluivat ja Johanna joutui Jumalan sanan edessä lisääntyvästi voimakkaampaan puhutteluun:

- Yhä enemmän ajatukseni kääntyivät mahdottomuuksien Jumalan puoleen. Tämä Jeesus Kristus -niminen profeetta oli selvästi selittänyt ja kuvannut Häntä. Minusta melkein tuntui, että tunsin Hänet — että voisin luottaa Häneen, tarttua Hänen sanaansa ja elää Hänen neuvojensa mukaan. Minua vaivasi ainoastaan se, että tämä Jeesus Kristus esitti niin varmoja väitteitä maan päällä olonsa tarkoituksesta tai arvovallastaan. Hän julisti selvää jumaluuttaan ja sitä välimiehen osaa, joka Hänellä oli ihmisen lähestyessä maailmankaikkeuden Kaikkivaltiasta Luojaa. Muutamat Hänen omista sanoistaan jäivät vaivaamaan minua:

"Kukaan ei tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."

"Minä olen Tie ja Totuus ja Elämä."

"Tulkaa minun tyköni... niin minä annan teille levon."

"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä."

"Minä olen tullut, että heillä olisi elämä."

Huomaamattani Hän oli tunkeutunut elämääni, enkä enää pystynyt ajattelemaan Isää Jumalaa näkemättä edessäni myös Jeesusta Kristusta. Hitaasti, mutta varmasti Jumalasta tuli todellisuus ajatuksissani. Opin ottamaan Hänet huomioon, ja punnitsin toimintaani ja tavoitteitani sen mukaan, miten ne vaikuttivat Häneen ja Hänen asiaansa.

Vähitellen etsintä tuli onnelliseen päämäärään, hän löysi yhteyden Jumalaan, juutalainen löysi Messiaan:

- Pienen ullakkohuoneemme oven yläpuolella oleva laatta viehätti minua. Siinä oleva teksti oli niin totta, ikään kuin tuo kuollut esine olisi tuntenut minut läpikotaisin: "Ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen" (1 Sam. 16:7). Voi, miten totta! Ei sisar Moony eikä kukaan muukaan tuntenut minun sydäntäni, etsintääni, mietiskelyäni; he kaikki näkivät ulkomuodon, mutta vain Jumala tunsi sydämeni!

Hän tiesi, että halusin olla Hänen palvelijansa, jos vain voisin. Hän tiesi, että viime kuukausien aikana rakkauteni ja antautumiseni Hänelle oli kasvanut päivä päivältä. Hän tiesi, että uskoin tämän Jeesuksen olevan meidän Messiaamme ja etten voinut käsittää sitä, että minun kansani ei tuntenut Häntä Messiaana eikä osoittanut Hänelle henkilökohtaista kuuliaisuutta. Jumala halusi käyttää juutalaisia siunaukseksi maailmalle, missä he sitten olivatkin. Sen sijaan me elimme sisäänlämpiävinä, kieltäen Jumalan ilmoituksen ja torjuen Jumalan pelastavan lahjan.

Läpi koko olemukseni tulvahti tärkeä totuus: kuolema ja elämä! Hän elää! Hän toimi ja vaikutti yhä ihmiskunnassa, juuri Hän oli puhunut minullekin kaikkien näiden kuukausien aikana. Hänen ääretön, kaikkivaltias ja läpitunkeva Pyhä Henkensä oli tunkeutunut järkeilyni rautaesiripun lävitse.

— Rabbuuni, Mestari, minun Mestarini ja Jumalani! Valtava täydellisen turvallisuuden tunne täytti kiihtyneen ja onnellisen olemukseni. Muutamassa sekunnissa kaiken tarkoitus, syy ja varmuus kirkastuivat ymmärrykselleni. Tällä maailmalla oli toivoa tämän tuntemattoman Vapahtajan, tämän Jeesuksen Kristuksen, kautta.

Ullakon pienessä nurkkauksessa polvistuin hiljaa, liitin käteni yhteen, antauduin täydellisesti rukoukseen ja suljin silmäni kaikelta ympärillä olevalta.

— Rabbuuni Joosua Hamosiah, Mestari Jeesus Kristus! Siinä kaikki, mitä pystyin kuiskaamaan. Syvä kiitollisuus ja rakkaus Kaikkivaltiasta Jumalaa kohtaan Hänen selittämättömästä ilmestymisestään ja lahjastaan tulvi koko olemukseeni. Jumala välitti! Hän välitti kuitenkin! Hän oli kiinnostunut kansastaan!

Kun ystäväperheessä oli riita......

 

 https://www.youtube.com/watch?v=LmRfQgMgHC4

Kun olisi aika kehottaa....

 

https://www.youtube.com/watch?v=GQMfrnZaEng

 

kun olen saviastia Jumalan pöydällä

 

https://www.youtube.com/watch?v=17lrHydBCHk