- Rakas Herra, kiitos että olet suurempi kuin ymmärryksemme, ja kiitos, että tie on avoin eikä kukaan voi sitä sulkea.

 

Ulla-Christina Sjöman kertoo kirjassaan ”Hän kulkee vierelläsi” rukous´toiminnasta, johon Herra Jeesus hänet aikoinaan johdatti Munkkiniemen kirkossa.

- Äskettäin näin näyn, joka koski rukousta. Kuljin kohti temppeliä, jossa oli joukoittain ihmisiä. Lähestyessäni näin temppelin seinässä kirjoituksen "apu". Liki tullessani kuulin valtavaa puheensorinaa: ihmiset juoksivat kohotetuin käsin ja huusivat julki hätänsä: Herra, auta! Herra, auta! Muutamat makasivat maassa vaikertaen, sillä he olivat sairaita. Ihmiset olivat erivärisiä iholtaan ja eri yhteiskuntaluokista, muutamat olivat hyvin hienosti pukeutuneita, toiset melkein rääsyissä. Siinä seisoessani huutojen ja hädän keskellä näin äkkiä edessä olevan seinän avautuvan, ikään kuin liukuovi olisi siirtynyt syrjään. Liukuoven yläpuolella oli kirjoitus "esirukous".

- Kuljin edelleen. Äkkiä olin Munkkiniemen kirkossa ja menin alttarille. Sielläkin oli ihmisiä, mutta puheensorinaa ja huutoja ei kuulunut. Melkein kaikilla oli paperilaput kädessä, ja laput kerättiin ja vietiin esirukouskohteiksi. Koin olevani polvillani kädet lappujen päällä, kuten tavallisesti. Siinä polvistuneena rukoillessani katsoin ylös Kristuksen kuvaan, kuten minulla on tapana tehdä. Äkkiä jakautui sekin seinä, jolla Kristus riippui, ja ovi avautui itsestään. Näin oven päällä kirjoituksen "kiitos". Alttarikehääkään ei ollut, vaan edessäni oli ovi. Ihanaa ylistystä kuului, ihmiset kiittivät ja ylistivät Jumalaa, suuri joukko ihmisiä. Kuulin laulua Hengessä, kieliä, joita en tuntenut, mutta jotka sointuivat ihanasti. Aloin laulaa, ja valtava lämpö täytti minut.

- Ovet eivät vieläkään loppuneet. Edessäni oleva seinä oli vaalea ja valaistu, mutta äkkiä sekin avautui. Sana "palvonta" säteili kuin tulikirjoitus. Sisällä katseeni kohtasi valo-olennon, joka oli kaukana edessä. Ymmärsin, että siinä oli itse Herra Kristus. Huomasin kaikkien olevan valkeisiin pukeutuneita; muissa huoneissa, joiden läpi olin kulkenut, ihmiset olivat aivan tavallisissa pukeissa. Jäin seisomaan ja katsoin kohti tuota valoisaa, ihmeellistä. Äkkiä kaksi valo-olentoa tarttui minua molemmin puolin kädestä. He alkoivat johtaa minua edelleen.

- Minähän en ole valkopukuinen, minulla on musta pukuni, protestoin.

- Ei, sinä erehdyt, olet valkoisiin puettu, sanoivat valo-olennot.

- Niin, mutta tukkani ei ainakaan ole valkea, sanoin, sillä muilla oli valkoiset hiukset.

Silloin sain katsoa peiliin - ja minun tukkanikin oli valkea.

- Ilmapiiri oli ihana. Minua johdettiin jonkin alttarilta näyttävän eteen, ja siellä polvistuin. Koin, että kaikki katsoivat samaan suuntaan, kohti tätä valoisaa olentoa, joka oli Kristus. Kuului hiljaista laulua Hengessä ja jostakin taustalta erilaisten soitinten soittoa Herran kunniaksi. Olin polvillani ja rukoilin. Se ei ollut avunhuutoa, ei esirukousta, ei kiitosta siitä, että Herra olisi parantanut erilaisia sairauksia, se oli vain palvontaa.

- Ollessani polvillani käännyin ympäri ja tiedätkö mitä näin? Tie oli avoinna alas asti, missä kaikki nuo ihmiset huusivat apua ja nääntyivät sairauteensa. Jokainen hätähuuto, jokainen esirukous, jokainen kiitos kuului ylös Herralle Jeesukselle asti.

- Kaikki tämä ällistytti minua - ja sitten heräsin. Kysyin Herralta, miksi minulle näytettiin tämä näky, ja Hän antoi ymmärtää antaneensa sen, jotta kertoisin sinulle ja sinä edelleen muille, että tie Herran luo on avoin, vaikkemme useinkaan näe ovia, vaan luulemme niiden olevan seiniä. Ihmeellisen ihanaa on, että jokaisen ihmisen avunhuuto kulkeutuu aina Herralle asti, aivan riippumatta siitä, kuka huutaja on. Kaikki esirukoukset, kaikki kiitokset ja kaikki palvonta tulevat Hänen eteensä. Mielestäni on uskomattoman ihanaa tietää, että Herra kuulee meitä jokaista, kun tulemme Hänen tykönsä, huudamme apua tahi vain huokaamme Hänelle. Herran puolelta ovet eivät ole suljettuja, vain me ihmiset voimme ne sulkea. Mutta kun hätä kolkuttaa sydämemme ovelle, silloin avaamme sen Herralle, huudamme Hänen apuaan.

- Rakas Herra, kiitos että olet suurempi kuin ymmärryksemme, ja kiitos, että tie on avoin eikä kukaan voi sitä sulkea.

Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen. (Jes. 65:24)

Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. (Matt. 7:7-8)