— Rabbuuni, Mestari, minun Mestarini ja Jumalani!

 

Juutalaisvainojen yhteydessä 1944 Hollanissa eli nainen, Johanna, joka säilyi hengissä sota-ajasta piilopaikassaan. Kristityt ystävät olivat kätkeneet hänet ja muut vainotut saksalaisilta. Hän kertoo:

- Jo-täti oli asettunut pianon ääreen. Hän soitti omia kirkkolaulujaan. Ne olivat heleitä ja herkkiä. Sinä iltana pojat lauloivat, samoin Jo-täti. Me tytöt kuuntelimme, ja jotkut meistä seurasivat sanoja pienestä laulukirjasta. Minulla ei olisi ollut mitään joidenkin laulujen laulamista vastaan, jos vain tuo nimi "Jeesus Kristus" ei olisi ollut melkeinpä joka sivulla. En millään saanut itseäni lausumaan tuota nimeä. Keksin helposti ratkaisun. Yhdyin kuin yhdyinkin lauluun! Kun opin sävelmän, aloin laulaa, mutta kaiken Jeesukselle osoitetun kunnian minä puolestani kohdistin Moosekselle! Joka kerta, kun he vakuuttivat luottavansa lapsenomaisesti Herraansa ja Mestariinsa vaaran hetkinä, minä vakuutin saavani Moosekselta voimaa hänen loistavasta esimerkistään ja Jumalan ja ihmisten palvelemisestaan. Laulusta "Parhain auttaja on Jeesus", tuli minun suussani "Parhain auttaja on Mooses".

Viikot kuluivat ja Johanna joutui Jumalan sanan edessä lisääntyvästi voimakkaampaan puhutteluun:

- Yhä enemmän ajatukseni kääntyivät mahdottomuuksien Jumalan puoleen. Tämä Jeesus Kristus -niminen profeetta oli selvästi selittänyt ja kuvannut Häntä. Minusta melkein tuntui, että tunsin Hänet — että voisin luottaa Häneen, tarttua Hänen sanaansa ja elää Hänen neuvojensa mukaan. Minua vaivasi ainoastaan se, että tämä Jeesus Kristus esitti niin varmoja väitteitä maan päällä olonsa tarkoituksesta tai arvovallastaan. Hän julisti selvää jumaluuttaan ja sitä välimiehen osaa, joka Hänellä oli ihmisen lähestyessä maailmankaikkeuden Kaikkivaltiasta Luojaa. Muutamat Hänen omista sanoistaan jäivät vaivaamaan minua:

"Kukaan ei tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."

"Minä olen Tie ja Totuus ja Elämä."

"Tulkaa minun tyköni... niin minä annan teille levon."

"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä."

"Minä olen tullut, että heillä olisi elämä."

Huomaamattani Hän oli tunkeutunut elämääni, enkä enää pystynyt ajattelemaan Isää Jumalaa näkemättä edessäni myös Jeesusta Kristusta. Hitaasti, mutta varmasti Jumalasta tuli todellisuus ajatuksissani. Opin ottamaan Hänet huomioon, ja punnitsin toimintaani ja tavoitteitani sen mukaan, miten ne vaikuttivat Häneen ja Hänen asiaansa.

Vähitellen etsintä tuli onnelliseen päämäärään, hän löysi yhteyden Jumalaan, juutalainen löysi Messiaan:

- Pienen ullakkohuoneemme oven yläpuolella oleva laatta viehätti minua. Siinä oleva teksti oli niin totta, ikään kuin tuo kuollut esine olisi tuntenut minut läpikotaisin: "Ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen" (1 Sam. 16:7). Voi, miten totta! Ei sisar Moony eikä kukaan muukaan tuntenut minun sydäntäni, etsintääni, mietiskelyäni; he kaikki näkivät ulkomuodon, mutta vain Jumala tunsi sydämeni!

Hän tiesi, että halusin olla Hänen palvelijansa, jos vain voisin. Hän tiesi, että viime kuukausien aikana rakkauteni ja antautumiseni Hänelle oli kasvanut päivä päivältä. Hän tiesi, että uskoin tämän Jeesuksen olevan meidän Messiaamme ja etten voinut käsittää sitä, että minun kansani ei tuntenut Häntä Messiaana eikä osoittanut Hänelle henkilökohtaista kuuliaisuutta. Jumala halusi käyttää juutalaisia siunaukseksi maailmalle, missä he sitten olivatkin. Sen sijaan me elimme sisäänlämpiävinä, kieltäen Jumalan ilmoituksen ja torjuen Jumalan pelastavan lahjan.

Läpi koko olemukseni tulvahti tärkeä totuus: kuolema ja elämä! Hän elää! Hän toimi ja vaikutti yhä ihmiskunnassa, juuri Hän oli puhunut minullekin kaikkien näiden kuukausien aikana. Hänen ääretön, kaikkivaltias ja läpitunkeva Pyhä Henkensä oli tunkeutunut järkeilyni rautaesiripun lävitse.

— Rabbuuni, Mestari, minun Mestarini ja Jumalani! Valtava täydellisen turvallisuuden tunne täytti kiihtyneen ja onnellisen olemukseni. Muutamassa sekunnissa kaiken tarkoitus, syy ja varmuus kirkastuivat ymmärrykselleni. Tällä maailmalla oli toivoa tämän tuntemattoman Vapahtajan, tämän Jeesuksen Kristuksen, kautta.

Ullakon pienessä nurkkauksessa polvistuin hiljaa, liitin käteni yhteen, antauduin täydellisesti rukoukseen ja suljin silmäni kaikelta ympärillä olevalta.

— Rabbuuni Joosua Hamosiah, Mestari Jeesus Kristus! Siinä kaikki, mitä pystyin kuiskaamaan. Syvä kiitollisuus ja rakkaus Kaikkivaltiasta Jumalaa kohtaan Hänen selittämättömästä ilmestymisestään ja lahjastaan tulvi koko olemukseeni. Jumala välitti! Hän välitti kuitenkin! Hän oli kiinnostunut kansastaan!