perjantai 2. lokakuuta 2020

Orjien kuoro

 Italialainen säveltäjä Giuseppe Verdi teki aikoinaan oopperan Nabucco, jonka sanoma löytyy Raamatun kertomuksesta Israelin pakkosiirtolaisuuden ajasta Baabelissa. Juttu on tietysti taidetta ja romantisoitu versio alkuperäisestä historiasta, jossa juutalaiset olivat suuressa kärsimyksessä naapurimaan kuninkaan orjuudessa. Eräässä osassa orjien kuoro laulaa hyvin mahtipontisesti duurissa:

- Lennä, ajatukset, kultaisilla siivillä; Mene, aseta rinteet ja kukkulat, missä lämmin ja pehmeä ja tuoksuva ovat suloisen kotimaamme tuulet! Tervehdi Jordanin rantoja, Siionin torneja. Oi maani niin kaunis ja kadonnut! Tai niin rakas mutta onneton! Tai profeetallisten näkijöiden harppu,miksi ripustat hiljaa pajusta? Palauta muistot sydämessämme, kerro meille kuluneesta ajasta. Tai samanlainen kuin Salomon kohtalo antaa valituksen äänen; Tai anna Herran inspiroida konsertti Se voi antaa kärsimyksemme kestämisen.

 

Psalmi 137 oli Verdin oopperan kuoron innoituksen lähteenä. Siinä orjuutettu kansa vuodatti pahaa oloaan: "Baabelin virtain vierillä - siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä." Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?"

Aikanaan sitten orjuus loppui ja Herra antoi omaisuuskansan palata takaisin luvattuun maahan ja orjien kuoron oli aika lopettaa veisuunsa. Mutta mitä vielä, ei valitus loppunut, ei synti väistynyt, eikä kurjuus kaikonnut. Kotona olivat edessä toisenlaiset vaivat, jotka aiheutuivat synnin tähden. Orjien kuoro sen kun vain jatkui….

 


Nykyajan politiikan ja tiedottamisen iskusanoja ovat demokratia, ympäristöystävällinen, globaalinen, puolustususkottavuus, populistinen, arvopohja, markkinarako, etäkoulutus, valinnanvapaus, luomuviljely, syrjäytyneet, hakkerit, kyberuhat, tekoäly, pandemia, turvaväli, vieraslaji, media, some, asiantuntijat. Aikansa näitä kuunneltua, tulee mieleen, että mitähän se ja se oikein loppujen lopuksi tarkoittikaan? Näitä me sitten äänestämme, kannatamme, arvostelemme, näiltä odotamme uudistuksia, helpompaa elämää, lisää rahaa, etuisuuksia, parempaa huomista, halvempaa makkaraa, vähemmän työtä, enemmän avustuksia, lisää sirkushuveja ja mahdollisimman pitkää ja tervettä ikää, ilmaista hoitoa valtion ylläpitämässä laitoksessa. Mutta tuleeko semmoista koskaan, muuttuuko mikään, onko ihmisillä edellytyksiä korjata virheitä, erehdyksiä, puutteita ja rakentaa rauhaa ja inhimillisyyttä? Raamattu sanoo, että tulee aika, jolloin kaikki näkyvä horjutetaan, rakenteet murtuvat, maapallo horjuu ja huojuu, olosuhteet heikkenevät ja lähes kaikki itkevät - suurimmat kyyneleet tulevat niiltä, joiden rahat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen? Onko se aikamme orjien kuoron finaali?

 

Orjuus on syvällä ihmisen sielussa oleva ominaisuus, joka on periytynyt paratiisista asti meihin ihmisiin syntinä. Emme synny vapaina, emme elä vapaina, emme kuole vapaina. Orjuus heijastuu kaikkeen ihmiselämässä, synnin orjuus. Se on huonoja valintoja, pahoja puheita, laiminlyöntejä, hylkäämistä, hakkaamista, valehtelua, sotia, kieroiluja, salailua, juonittelua, pettämistä, etuilua, ahneutta, ylpeyttä, haureutta, juopottelua, huumeita, varkautta, epäjumalanpalvelua, noituutta. Näistä uutiset kertovat päivittäin runsaasti, niin että mieli aivan turtuu. Se on orjien kuoro kaikilla kielillä, kaikissa maissa, kaikissa ihmisissä, kaikkialla. Siihen on avuksi vain yksi henkilö ja yksi lääke, Jeesus. "Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi." Joh.8:34-36. Orjien kuorosta kannattaa siirtyä Jeesuksen kuoroon, se on tulevaisuutta ajatellen ainoa kestävä päätös.

 


Mutta suurin osa ihmisistä ei välitä Vapahtajasta, eikä kaipaa pelastumista. Heille riittää nykymeno ja roikkuminen vaikka löysässä hirressä ennen kuin elää uskossa. Orjien kuoro saa koko ajan lisää kannattajia ja laulajia, sen osoittavat tilastot ja uutiset:

- Suomalaiset voivat erittäin huonosti, totesi eräässä haastattelussa sielunhoitaja Seppo Jokinen.

- Ahdistus näkyy lääkkeiden ja alkoholin suurkulutuksena. Noin miljoona suomalaista käyttää psyykelääkkeitä, 400 000 on määritelty depressiivisiksi. Noin puoli miljoonaa kärsii alkoholiongelmasta ja 150 000 ihmisellä on paniikkihäiriöitä.

Jokinen sanoi paniikkihäiriön taustalta löytyvän elämättömät tunteet, ihminen pelkää kontrolloimatonta tilannetta ja sisimmässään vellovaa tunnemylläkkää. Itsemurhia tehdään vuosittain yli 1300 ja avioliitoista purkautuu puolet. Suomi kokee suunnatonta arvomurrosta.

Jokinen tähdensi, että laajasti uskovia vaivaavan väsymisen taustalla on psyykkinen kipu, joka heijastuu hengelliseen elämään, ihminen alkaa epäillä Jumalan rakkautta ja armoa.

 

Keskelle orjien kuoroa laskeutuu taivaasta yksi, joka on toista maata, jolla on edellytykset muuttaa ihmiset ja elämän tilanteet, korjata menneisyys ja antaa tulevaisuuden toivo, jolla on kaikki valta. Mutta saattaakseen tavoitteensa toimivaksi, hän on ilmestynyt valepuvussa ja esiintyy orjana orjien joukossa, Jeesus Kristus.

"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennoltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti." Fil.2:5-8.

Orjan muoto tarkoitti ihmisyyden raskasta painolastia, jossa käskijöinä olivat synti, kuolema, perkele, maailma. Jeesus siis oli yksi meistä, ihminen. Mutta hän oli vielä enemmän, hän oli Jumala, joka ei näyttänyt Jumalalta, joka ei esiintynyt jumalallisessa kirkkaudessaan, taivaallisessa loistossaan. Siksi ihmiset halveksivat häntä, hylkäsivät hänet, surmasivat hänet ristillä. Orjien kuoron laulua oli siis silloin ja edelleen loppuun asti. Mutta vapaaehtoinen siirtymä kuorosta toiseen on mahdollinen, jopa välttämätön. Se tapahtuu todellisen mielenmuutoksen kautta. Ja kääntymyksessä ihminen suuntautuu Kristukseen, kumartuen hänen eteensä, tunnustaen hänet Herrakseen. Ihmisestä tulee Jeesuksen orja, isäntä vaihtuu, sydän vaihtuu, laulut vaihtuvat, puheet vaihtuvat, kaverit vaihtuvat, tie ja kulkusuunta vaihtuvat. Entisistä orjien kuoron laulajista muodostuukin taivaallinen ylistyskuoro, joka iloitsee suunnattomasti pelastajastaan, Jeesuksesta.

 


"Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra." Fil.2:9-11.

 

Tavallinen syntinen ei koe olevansa orja, orjan asemassa, tai tekevänsä orjan tekoja. Hän ei koe olevansa kahleissa, tai kenenkään käskijänsä narutettavana. Kun ihminen alkaa ymmärtää olevansa koukussa kuin narkkari, hän on jo aavistuksen päässä totuudesta. Siitä on vielä matkaa nöyrtymiseen parannukseen, ahtaalle ovelle ja elämän tielle. Jeesuksen tunnustaminen ainoaksi avuksi, pelastajaksi ja Vapahtajaksi ja armahtajaksi vaatii itselleen kuolemisen. Pitää hylätä vanha elämänsä, nähdä se vääränä, kadotuksen kuoppana, vankilana, josta pääsee vain hyvän puolustusasianajajan avulla vapaaksi. Ei ihme, että vaivattu sielu rukoilee apua sielunsa hätään Jumalalta, jonka hän tuntee olevan kaiken hallitsija. "Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi (orjaltasi), sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle. Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden." Ps.69:18-19.

                       

Uskonnollisuus on yksi orjuuttamisen väline, sillä siinä ihminen jää vain ulkoisen tietoisuuden varaan Jumalasta. Uskonnollisuus on ryhmäsidonnaisuutta, ihmisriippuvuutta, tapakristillisyyttä ja omavanhurskautta. Epävarmuus tulee esiin vasta vaikeuksien kohdatessa, kun uskonnollisuus pyrkii siirtämään suurimman vastuun tekemisistään, puheistaan, aikeistaan ja laiminlyönneistään asianomaisen ihmisen kannettavaksi ja sysää kaiken menneisyyden kuorman hänen hennoille harteilleen. Silloin hän tarvitsisi ehdottomasti Jeesuksen sydämeensä, elämäänsä, Herrakseen, puolustajakseen. Maailma on täynnä uskonnollisia ihmisiä, joista ei koskaan tule uskovia, koska he tyytyvät epävarmaan tietoisuuteen Jumalasta, eivätkä halua tehdä uskonratkaisua pelastuksekseen. Onnellisia ovat ne orjat, jotka tulevat syntitottumuksineen Kristuksen ristin luo apua anomaan.

 


Matti Vuolanne kertoi olleensa nuorena pappina Pukkilassa pitämässä kotiseuroja. Hän oli juuri aloittamassa puhetta, kun häntä kutsuttiin puhelimeen. Vaimonsa soitti ja käski Matin mennä nopeasti erään ateistin kotiin, sillä tämä oli tekemässä kuolemaa ja sen tähden kovassa herätyksessä. Tiukan kädenväännön jälkeen Matti luopui kotiseuroista ja lähti mainittuun kotiin. Siellä oli sairasvuoteessa eräs paikkakunnan suurin jumalanpilkkaaja oman elämänsä raunioilla täynnä sisäistä kauhua ja kuoleman pelkoa. Matti luki hänelle Raamattua, puhui ja rukoili, mutta mikään ei tuntunut auttavan? Sitten hän päätti lähteä takaisin kotiseuroihin ja jättää mies oman onnensa nojaan. Mutta eteisessä Jumala kehotti häntä palaamaan takaisin ja kehottamaan psalmin 50 15. jakeen pohjalta: "Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Mies huusi niin paljon kun kurkusta lähti: Jeesus, Jeesus, Jeesus, kolme kertaa. Ja sitten hän rauhoittui, ja olo helpottui. Hän kuoli pian uskossa Vapahtajaan. Yksi orja oli vapautunut ennen kuolemaansa ja tullut Jeesuksen luo. Kiitos Herralle.

 

Herra, orjien kuoro on täällä niin kovin suuri ja siihen kuuluvat kaikki ihmiset ilman sinua, sinä suuri vapauttajamme, kuninkaamme ja Jumalamme. Sinun puoleesi kumarrumme etsien auttavaa kättäsi, Pyhän Henkesi voimaa ja uudestisynnyttävää vaikutustasi. Sinä olet, Jeesus tullut tänne ihmiseksi, elämään ihmisenä, ottanut orjan muodon ollen yksi meistä kuitenkin ilman syntiä. Sinun uhrisi kautta sielut vapautuvat ja kahleet putoavat, viholliset väistyvät, ja levottomat ihmiset saavat sinun rauhasi. Sitä rukoilen suuren seurakuntasi pienenä osana armosi kautta kaikille täällä. Aamen.

tiistai 29. syyskuuta 2020

Anna elämäsi Jeesukselle!

 

Sanan Lähteellä ilta

ke 30.9. kello 18.30

Suoraman seurakuntakeskus

Aiheena: Anna elämäsi Jeesukselle!

Karin Uotila, Turkka Aaltonen, Heini ja Pekka Mäenpää 

 

Salvation 14

sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Kymenlaakson miestenpäivä

 Sunnuntai 4.10.2020

Hietoinrannan leirikeskus / SLEY:n Etelä-Savon ja Kymin piiri / Kelkantie 114 / 46570 Saaramaa / Kouvola

 

Ohjelma

10.00 Messu (kaikille)

lit. Pasi Hujanen, saarna Turkka Aaltonen

kanttorina Hannu Pentti laulu Pertti Jalo

11.15 Ruokailu

12.00 "Rikas mies jos oisin" Raamattutunti Turkka Aaltonen

13.00 Kahvi ja veljesseurat

Pasi Hujanen, Lukas Brenner, Turkka Aaltonen

 

Päivän aikana kirjallisuutta myytävänä.     Olet sydämellisesti tervetullut!

https://malcolmguite.files.wordpress.com/2015/05/christrichyouth.jpg

sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Jos Jumala suo?

  Uskonelämän suuria hetkiä on aina kokea Jumalan johdatusta ja siunausta arjessa. Tuntuu hyvältä, kun saa näyttöä Jumalan vaikutuksesta ja ohjauksesta. On kuin aurinko paistaisi risukasaan täydellä terällä ja kaikenlainen toisarvoinen unohtuisi hetkeksi. Mutta tunteiden aallokossa muutokset ovat nopeita ja mielialan vaihtelut päivittäisiä. Mustat pilvet kohoavat pään ylle kuin kesäsateinen ukkospäivä ja niin tuntuu siltä kuin kaikki maailman murheet olisi kasattu taas asianomaisen kannettavaksi? Tämä kaikki vaikuttaa myös Jumalan etsintään. Luemme Raamattua etsien ja kysellen, rukoilemme valoa, viisautta, voimaa. Sitten pysähdymme, sillä suuri Jumala ilmaisee yhden totuuden, joka toimii aina ja kaikkialla: - Jos Jumala suo?!

 


Eräs mies tuli pyytämään kirkkoillan päätteeksi esirukousta minulta. Keskustelimme hänen kanssaan tovin ja selvisi, että mies oli aikeissa mennä naimisiin. Hän oli vakuuttunut morsian ehdokkaastaan, mutta morsian ei tiennyt siitä mitään. Rohkenin sitten esittääkin miehelle, että hän kävisi keskustelua kyseisen naisen kanssa, mutta se ei kuulemma käynyt. Jatkoin sitten vielä asian pohtimista kysyen, että miten mies suhtautuisi, jos nainen ei olisikaan halukas liittoon, tai jos Jumala ei ollutkaan tarkoittanut asioiden kulkevan tällä tavoin? Mies hermostui ja rupesi huutamaan minulle, että kysymys on Jumalan kunniasta ja sen toteutumisesta? Hän oli sen verran iso kooltaan ja mieleltään kiihdyksissä, että katsoin parhaaksi lopettaa pohdinnat ja keskittyä rukoilemaan. Päädyin kuitenkin rukoillessani Jeesuksen opettamaan ajatukseen niin, että pyysin Jumalan tahtoa tapahtuvaksi tässäkin asiassa. En sitten käynyt tuossa kirkossa pitkään aikaan, en nähnyt enää miestä, enkä tiedä tuliko heistä pari? Ehkä, jos Jumala suo?

 

Onko helppoa sanoa omiin pyyntöihinsä: - Jos Jumala suo? Ei, sillä usein omat toiveemme, pyyntömme, ja odotuksemme rientävät edelle ja siksi petymme. Ei se mennytkään niin, kuin olin ajatellut. Seurauksena oli epäusko, kiukuttelu ja mielenosoitukset. Uskovaisuus ravistelee koko olemustamme. Myöhemmin voi asia aueta uudella tavalla: huomaamme Jumalan tahdon olleen hyvä ja erittäin ajankohtainen, sopiva ja tarpeellinen. Emme ole olleetkaan yksin päätöksenteossa, Herra on ollut kanssamme. Hänen hiljainen äänensä on pyrkinyt ohjaamaan valintojamme, me emme ole vain aina kuulleet tai kuunnelleet sitä. Joskus me ihmiset halveksimme Jumalan sanoja, hänen aikatauluansa, ohjaustansa, hänen valitsemiaan ihmisiä, seuralaisiamme. Mutta Jumala on viisaudessaan järjestänyt asiat niin, että emme elä sattumassa tai mielivaltaisessa kohtalon viidakossa.

 

Paavali järjesteli Jumalan valtakunnan työtä ja joutui siinä sitten tekemään joskus ikäviäkin ratkaisuja, julistamaan suolaisesti ilman makeilua ja ojentamaan kurittomia. Kuitenkin hän alistui Herran tahtoon ja ilmaisi sen myös kirjeissään. Sen mukaan hän oli valmis perääntymään, kun Herra sen vain osoitti selvästi hänelle. "Jos Herra suo, minä tulen piakkoin luoksenne, ja silloin otan selvää noiden pöyhkeiden voimasta, en sanoista. Eihän Jumalan valtakunta ole sanoissa, vaan voimassa. 1.Kor.4:19-20. Tässä taustalla oli Jeesuksen opettama Isä meidän rukous, joka asetti aina Jumalan tahdon ihmisen tahdon edelle. Tätä sitten opeteltiin pitkin matkaa kantapään kautta. Sen mitä huoneensa hiljaisuudessa kuuli, tuli laittaa käytäntöön ihmisten edessä. Paavalin vaikeimpia kouluja oli pistin-lihassa-koulu, josta hän olisi halunnut vapautua, mutta Herra ei suostunut siihen hartaista rukouksista huolimatta. Se oli armon kirkastumisen kannalta tärkeää ja ilmeisesti tuota armoa kuuli ja maistoi myöhemmin myös moni Paavalin kokouksissa siunattu ihminen?

 


Uskovan ehkä yksi vaikeimmista läksyistä onkin oppia aina ja kaikessa kuulemaan ja seuramaan Vapahtajaa. Esirukoustilanteissa rukoilija joutuu aina punnitsemaan tätä kysymystä, sillä inhimillisesti olisi mieluisampaa luvata odottavalle paljon kaunista, hyvää, menestystä, vaurautta ja vaikutusvaltaa, kuin ristiä, ahdistusta ja kärsimystä, kaitaa tietä, halveksuntaa, hylkäämistä ja ylenkatsetta. Rukousaiheet ovat pääasiassa arkipäivän tarpeita, inhimillisen elämän tavallisia rakennuspalikoita. On kotiin ja ihmissuhteisiin liittyvää, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää, ja hengelliset tarpeet mukaan liittäen. On tavallista, että teemme suunnitelmia, joihin pyydämme Jumalan siunausta. Suunnittelemme muuttoja, asunnon hankkimista, matkustusta sinne ja tänne, työn tekemistä ja työpaikan vaihtamista. Joku vaihtaa puolisoa kuin autoa tai hevosta, jollekin ei kelpaa kuin eturivin tehtävä. Harvemmin kukaan pyytää olla palvelijana ja jalkojenpesijänä. Vaikeaa on myös odottaa, samoin tyytyä ja olla tyytyväinen, kiitollinen ja toisten tarpeita huomioiva. "Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: - Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa - te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu - sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: - Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon." Jaak.4:13-15.

 

Eräänä päivänä uskova ymmärtää olevansa heikko, jatkuvasti heikkenevä, hyvin heikko, varsin heikoilla ja avuttomuus hiipii puseroon kuin hirvikärpänen marjametsässä. Kaikki rohkeus katoaa, voima kuihtuu, katse harhailee, keskittymiskyky on aivan olematon, on vaikea kuunnella, on vaikea lukea, on vaikea nukkua, ja tekee jatkuvasti virheitä. Olo on kuin olisi rannattomalla merellä, jossa aallot keinuttavat ja pärskivät tuomatta hetkenkään lepoa. Tuntuu kuin kaikki ystävät kaikkoaisivat, kiertäisivät kaukaa kuin spitaalisen, ei viestejä, kirjeitä, puheluita, ovikello ei soi. Mutta juuri se on Jumalan aika puhua, rohkaista ja kannustaa omaansa liikkeelle. Siinä polkaistaan liikkeelle kovin alhaalta, hyvin vähän itseensä tai kansansuosioon luottaen. Se toimii hyvin Jumalan valtakunnassa ja Herran pitkän tähtäyksen suunnitelmissa, kaikki on hänen käsissään. "Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa." Jes.22:22. On turha rynkyttää ovea, jonka Jumala on sulkenut. Se ei avaudu, eikä siitä pidä yrittää kulkea. Silloin eivät auta paljot rukoukset, mielen murheet, omat marinat ja vaatimukset. On tyydyttävä siihen, mitä Herra jakaa.

 

"Ja Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: "Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!" Niin Gideon vastasi hänelle: "Oi, Herrani, jos Herra on meidän kanssamme, miksi sitten kaikki tämä on meitä kohdannut? Ja missä ovat kaikki hänen ihmeelliset tekonsa, joista isämme ovat meille kertoneet sanoen: 'Herra on johdattanut meidät tänne Egyptistä'? Mutta nyt Herra on hyljännyt meidät ja antanut meidät Midianin kouriin." Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: "Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut." Tuom.6:12-14.

Uskova ihmettelee Jumalan johdatusta, sillä häneen on jostakin kummasta tullut semmoinen luulo, että uskovalla menee aina kaikki hyvin ja putkeen, että uskoa seuraa menestys ja suosio, kaikkialla kulkeva voiton maine ja tavaran lisääntyminen. Hän myös opetellut ihmisiä katsoessaan sellaisen havainnon, että lahjakkaat, rikkaat ja taitavat ovat Jumalalle mieleen ja ykkösketjua, kun tarvitaan toimintaa ja sen elvyttämistä seurakunnassa. On järkyttävää kuulla, että Jumala sanoo pelokkaalle, avuttomalle, heikolle: - Minä lähetän sinut! Mutta niin hän on aina tehnyt ja osoittanut vihollisen olevan aina häntä heikomman. Jumala on kaikkivaltias, ylivertainen, kaiken hallitseva, kaikkea johtava, alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen. Hän on siinä kaikessa mukana.

 


Julistustyössä kulkiessani ihmiset ja paikkakunnat vaihtuivat jatkuvasti, samoin säät ja olosuhteet. Työmaata riitti ja jatkuvasti oli tehtävä valintoja. Rukoillen kulkiessani huomasin usein Jumalan johdatuksen käytännön valinnoissa. Iloitsin niistä. Joskus olin olevinani täysin varma Jumalan suunnitelmasta, mutta sitten ovi olikin loksahtanut edessäni kiinni, en voinut edetä. "Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa." Apt.16:6. Joskus uusi ovi avautui aivan yllättäen ja vielä odottamattomasta suunnasta. Vihje tuli joskus tuntemattomalta taholta, vieraalta ihmiseltä ja yllättävällä ajalla. Piti vain hiljaa osata kuunnella Herran ääntä, joka oli kovin hiljainen verrattuna ympäröivään maailman meluun ja ihmisten melskaamiseen. Myöhemmin, kun sai etäisyyttä kuluneeseen ja katseli kaukaa taaksepäin asioiden kulkua, saattoi todeta, että Jumala oli viisaasti johtanut kaikkea myös minun kannaltani.

 

Jos Jumala suo, on Vapahtajan suuri syli, johon mahtuu jokainen uskova. Se on varattu uskossa omistettavaksi ja ilman ihmisvoimaa toteutumaan. Siinä ihminen ojentautuu Herran puoleen odottaen hänen huomiotaan, kosketustaan, siunaavaa kättään, ja rakkauttaan. Siinä haavoittunut, rikki mennyt ja poloinen kaipaa myötätuntoa. Jos Jumala suo, se on mahdollisuus kurjalle, elämänsä pilanneelle, menneisyytensä sotkeneelle ihmisille. Siinä sokea hapuilee pimeässä valoa elämäänsä tietämättä, mihin on menossa. Siinä lapsi etsii Isäänsä, Luojaansa, Lunastajaansa, Pyhittäjäänsä. Jos Jumala suo, on taivaan ovi, tie ja elämän voima. Siinä uskova katselee sisäisin silmin ulkoisia asioita Kristuksesta käsin.

 

Sinulta, Jeesus tulee kaikki, sinun vallassasi ne ovat - myöskin minun aikani, elämäni, ja tulevaisuuteni. Työni, toimeni, suunnitelmani ja läheiseni annan sinulle ja rukoukseni on, että sinä annat valoa ja viisautta tarpeeksi erottaakseni aina mikä on ihmisestä mikä Jumalasta. Tahtoasi etsiessäni, kysyn onko tämä se, jonka olet tarkoittanut tapahtuvaksi? Jos Jumala suo, on sellainen ajatus, joka tulee eteeni usein ja iän myötä vielä useammin. Katson sinuun, Herra, ja sinulta odotan vastausta moniin rukouksiin, pyyntöihin, odotuksiin. Sinä voit korjata viat, virheet, eksymät, ja synnit. Sinusta Jeesus kirjoitan, puhun, laulan, sinun omiesi kanssa kuljen, sinun kädestäsi otan kaiken, sinulle uhraan kaiken, jos Jumala suo.

 

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Jeesuksen kanssa tänään

 

Sanan ja rukouksen ilta

ti 15.9. kello 18.30
Keski-Porin kirkko

Tervetuloa iltaan!

Hilkka ja Turkka Aaltonen
Musiikissa Mirja Lundman ja Tapio Koskela

Kesäinen ilmakuva Keski-Porin kirkosta

tiistai 1. syyskuuta 2020

sanomaa Jeesuksesta Porissa

 leipa2

Jeesus Festivaalit

 

3. - 5. 9. 2020

 

Torstai 3.9. klo 18.00

Markku Koski

Tamara Lindeman ♫ Päiviö Palomäki ♫

Juonto: Ismo Backman

 

Perjantai 4.9. klo 18.00

Turkka ja Hilkka Aaltonen

Arto Ovaska ♫

Juonto: Joona Isokorpi

 

Lauantai 5.9. klo 15.00

Jorma Finnilä

Asko Leino ♫

Juonto: Ismo Backman

 

Lauantai 5.9. klo 18.00

Jorma Finnilä

Asko Leino ♫

Juonto: Ismo Backman

 

- Tervetuloa ! -

Puffetista kahvia, lettuja makkaraa

Lähde Jumalan pulppuaapi, virta Herran täynnä on.

 Sanan Lähteellä - Jumalan huolenpidossa

“Lähde Jumalan pulppuaapi,
virta Herran täynnä on.
Kuivan erämaansaa se kukkimaan,
minne saapuu matkallaan...”


 

Sanan Lähteellä -illat syksyllä 2020

Suoraman seurakuntakeskuksessa, os. Suoramantie 9
parillisilla viikoilla keskiviikkoisin klo 18.30.

OHJELMA

Ke 2.9. AHDINGON KESKELLÄ - YKSINKÖ?

Mukana Kari Mikkonen, Hannu Uusmies

Musiikki Jarmo Ojanperä

Ke 16.9. POHJA KESTÄÄ!

Mukana Eveliina Sydänlähde, Liisa Pura

Musiikki Päivi Urvanta & Lauluryhmä

Ke 30.9. ANNA ELÄMÄSI JEESUKSELLE!

Mukana Karin Uotila, Turkka Aaltonen

Musiikki Pekka ja Heini Ojanperä

Ke 14.10. OMANTUNNON TÄHDEN!

Mukana Jorma Rämö

Musiikki Marja-Liisa Oikari, Kari Hiekkavirta, Saara Mörsky

Ke 28.10. TUNNE JUMALAN LUONNE

Mukana Pekka Heikkilä

Musiikki Leo Louhivaara

Ke 11.11. MISSÄ SINÄ OLET?

Mukana Pekka Mustajärvi, Markku Mustajärvi

Musiikki Päivi Urvanta & Lauluryhmä

Ke 25.11. VALVOVA SYDÄN JUMALAN EDESSÄ

Mukana Jaakko Pirttiaho

Musiikki Pirjo Leino

Ke 9.12. (HUOM!  klo 18.00) JEESUS MEILLE ARMON TOI

Viestiveljet, Joulujuhla

perjantai 28. elokuuta 2020

Vauhdikas on elämä tällä haavaa, kun ei taivaan Isällä ole mitään kaava;

 Nuorena evankelistana 70-luvulla, kun olin ollut työssä vasta kaksi viikkoa, kun sain komennuksen Poriin, koska eräs toinen työntekijämme oli katkaissut jalkansa tapaturmassa ja estynyt lähtemään. Minulle annettiin tehtäväksi toimia siellä evankelioimassa paikallista työväkeä ja järjestellä tulevia suurjuhlia. Sain kaksi nimeä, joihin piti olla yhteydessä, Torsti Lettoranta ja Matti Vuolanne, molemmat seurakunnan työntekijöitä.

Niin sitten mentiin ja lujaa monta päivää paikasta toiseen ja tilaisuudesta toiseen, laulettiin ja julistettiin Jeesuksesta. Samalla reissulla tein vielä lehtihaastattelut kuvineen juhlia ajatellen. Välillä olin väsynyt ja ajattelin, etten varmaan elä tällä tiellä tätä vauhtia kovin vanhaksi? Mutta kokemani oli hyvin antoisaa ja rakentavaa vanhojen konkarien seurassa.

 


Neljänkymmenen vuoden aikana olin Matin kanssa yhteisissä tilaisuuksissa säännöllisesti ja hän oli aina yhtä innostava, rohkea ja uskonhenkinen. Opin häneltä muutamia tärkeitä asioita, joita sitten sovelsin omaan työhöni. Ensimmäinen asia oli se, että evankeliumi on aina sopiva julistettavaksi missä tahansa, milloin tahansa ja kenelle tahansa. Ja niin tapahtui lukemattomia kertoja näillä Porin reissuilla. Toinen asia, jonka omin Matilta oli puheiden muistiinpanot. Hänellä oli taskussa yleensä mukanaan pieni kirkontaskukalenteri, johon oli kirjoittanut pientä tekstiä aivan täyteen. Yleensä hän kurkkasi sinne ja pisti sen sitten taskuunsa, sekä alkoi julistaa. Ja se oli hyvin antoisaa ja siunaavaa kuunnella. Kalenterissa olivat kaikki hänen esirukouskohteensa mielivaltaisessa järjestyksessä. Kerran hän sanoi minulle, että olin heti Neuvostoliiton presidentin jälkeen siinä jonossa? Harvemmin olen päässyt huipulle, paitsi aakkosjärjestyksessä? Että silleen.

 

Matti ja Mari tulivat kuuden lapsensa kanssa monille juhlille perheenä. Lapset lauloivat ja soittivat ja Matti julisti. Matin julistus oli aina hyvin rohkaisevaa ja uskoa vahvistavaa. Hänellä oli suuri Vapahtaja, Jeesus kaiken keskus, josta hän aina puhui, jota hän aina rukoili, jonka tykö hän aina ohjasi ihmisiä. Matti yritti aikoinaan vähän aikaa olla kirkkoherran virassa, mutta se ei ollut hänen lajinsa. Hän ei ollut virkamies, tai toimistovirkailija, pyrokraatti, talousmies. Hän oli kansanmies, pappi keskellä elämää. Hän omistautui evankeliumin asialle aina kokosydämisesti. Kerran Linja-auto lähti Porista Helsinkiin juhliin. Mukana oli bussi täynnä innokkaita ylistyskuorolaisia ja Matti piti alkurukousta sillä innolla ja niin pitkään, että eräs työtoverini, Tapio, jonka piti nousta bussiin Ulvilasta, jäi huomaamatta. Bussin ohitettua hänet, hän kiirehti kotiinsa ja kävi hakemassa oman autonsa ja ajoi heidän perässään Helsinkiin juhliin, jossa moka selvisi.

 


Tapasin monia henkilöitä Porissa, jotka kertoivat tulleensa uskoon Matin kautta. Kerran meidän jollekin julistuskeikalle tuli mukaan eräs Ahti niminen mies, joka kertoi minulle tarinansa. Hän oli liftannut Harjavallasta Poriin eräässä vaikeassa vaiheessaan. Hänen kurja elämänsä tuntui kovin turhalta ja syyllisyys painoi matalaksi. Hänellä oli etsikonaika ja hän puheli siinä Jumalalle: ”Lähetä nyt joku uskovainen tähän, jos olet olemassa ja auta minua!” Ja ihmeellistä, pastori Matti Vuolanne tuli juuri sillä hetkellä sitä tietä autollaan ja otti liftarin kyytiin. Iloisena evankelistana hän kävi heti asiaan ja ennen kuin mies jäi pois autosta Porissa, hän oli tunnustanut Jeesuksen Herrakseen ja pelastajakseen. Toinen tapaus oli eräs toinen Matti, joka kertoi, että hän oli päättänyt tappaa itsensä Porissa ja siihen tilanteeseen oli tullut kadulla kulman takaa Matti pappi ja pian oli keskustelu käynnissä, evankeliumi löysi paikkansa toisen Matin sydämessä, hän tuli uskoon. Silloin kun tapasin hänet, hän lauloi ja todisti Porissa juuri perustetussa ylistyskuorossa, jota johti Tiina Passilahti.

Kerran olimme päivän kiertäneet tehtaissa puhumassa ja laulamassa Jeesuksesta. Illalla sitten pidimme tilaisuutta Keski-Porin kirkossa. Olimme jonkun aikaa laulaneet ja puhuneet, kun Matti ilmestyi kirkon keskikäytävää pitkin luoksemme ja keskeytti tilaisuuden. Takapenkillä oli istunut yksinäinen mies pylvään takana ja Matti toi hänet sinne kirkon etuosaan ja keskeytti tilaisuuden kertomalla, että mies haluaa tulla uskoon ja pelastua, rukoilkaa hänen puolestaan. Matti lähti johonkin toiseen kokoukseen ja jätti kaverin meidän hoteisiimme. Olimme päivällä käyneet laulamassa hänen työpaikallaan ja kutsuneet kaikkia kirkkoiltaan – yksi siis tuli. Joskus myöhemmin, kun tulin samaan kirkkoon, tämä mies oli siellä suntiona – ihmeellistä!


 

Matti Vuolanne lähetti minulle matkoiltaan postia, kerran tuli postikortti Venäjältä. Se oli päivätty 18.7. Siperian taivaalla lentokoneessa. Kortti oli hänen tapaansa kirjoitettu aivan täyteen, koko pinta-ala oli tekstin peitossa. Olin saanut useita tuollaisia vuodatuksia häneltä. Henkilökohtaisten uutisten lisäksi siinä oli seuraava runo, jonka hän oli kirjoittanut:

 

Vauhdikas on elämä tällä haavaa,

kun ei taivaan Isällä ole mitään kaava;

poistaa kaiken pelon häivän

siunatessaan joka päivän.

Valoon taikka yöhön mustaan

lahjoittaa hän siunaustaan.

Tänne armon sanaa tuoden,

siten rohkeutta luoden.

Ihmislasten sydämiin,

juuri kaikkein pienimpiin

toimemme näin keskittyvät

suoden kasvun aiheet hyvät.

Siksi koko idän kansa

kiittää rakkaudestansa.

 

Kortin alareunaan oli vielä kirjoitettu: "Kaikki hyvin" ja allekirjoitus.

 

Jeesukseen luottava uskova voi katsoa tällä tavoin maailmaa ja sen kurjuutta, suuria haasteita ja vaikeuksien vuoria, köyhyyttä, työttömyyttä, puutetta ja vaivaa, syntiä ja sairautta. Ne kaikki hän luovuttaa Jumalan käsiin, hänen turvansa on Herran kaikkiriittävä armo. Tiedän, etteivät asiat mene ongelmattomasti Suomessa eikä Siperiassa. Tiellä on kiviä ja kantoja, vastuksia ja huonoa säätä. Mutta Herra kulkee kanssamme, hänen enkelinsä suojelevat meitä. Pimeys on se ympäristö, johon Jumalan valo loistaa. Synti on se tuhovoima, johon armoa tarvitaan. Jeesusta katselemalla uskova voi sanoa: "Kaikki hyvin" ja voisi vielä lisätä "Kiitos Herralle".

 

Lähetystyö Siperian ihmisten hyväksi on Jumalan rakkauden kädenojennus. Ihmiset ovat tärkeitä, ihmisistä Jumala on kiinnostunut, heidän pelastumisestaan. Evankeliumi voittaa sielut taivaan valtakunnalle. Tässä työssä Herra kuljettaa palvelijoitaan maan ääriin saakka. Yksi eläkepappi on tähän työhön mahdollisimman sopiva. Hän on Jeesuksen valtuuttama suurlähettiläs, joka saa kutsua ihmisiä Vapahtajan luokse. Jumalan aikataulussa on nyt sen pellon elonkorjuun aika – taivaallinen elokuu.

 

Matin asenteessa on nuoremmilla paljon hyvää opittavaksi. Hänen uskonhenkinen näkynsä on vahvasti motivoiva ja lähetystyöhön innostava. Siinä Jeesus istuu hänen kanssaan lentokoneessa antaen kaiken tukensa palvelijalleen. Mutta hän on mukana täyteen ahdetuissa linja-autoissa, jokilaivalla matkalla yläjuoksulle, kylmissä öissä, hyttysten vaivatessa, huonoissa olosuhteissa, kehnoissa sängyissä, vaatimattomissa aterioissa, viranomaisten kohtaamisissa, vankiloiden ankeudessa, koti-ikävässä, väsymyksessä, iloissa, itkuissa, kääntymyksissä, rukouksissa, Raamatun sanassa, pyhien yhteydessä ja kirkossa.

 

Karkun opistolla järjestetyissä sielunhoitopäivillä Matti oli mukana alusta alkaen yhdentoista vuoden ajan. Kaikki puheet äänitettiin ja niitä levisi sitten osallistujien mukana runsaasti ympäri valtakuntaa. Matilla oli myös profeetallista sanaa, jota hän jakoi puheidensa ja rukoustensa ohessa. Kerran olivat alkamassa kirkonmenot ja Matti oli tapansa mukaan vähän myöhässä aikataulusta ja minäkin järjestäjänä olin jo hieman huolissani. Sitten hän ilmestyi sakastista seurakunnan eteen ja piti johdanto puheen ennen alkamista. Siinä hän sanoi iloitsevansa, että on adventti ja voi kiittää Herraa hänen hyvyydestään ja vastaanottaa ehtoollisessa yhteyttä Herraan ja parantumista Jeesuksessa. Niin sitten kävi, että eräs pitkään sairastanut rouva parani ehtoollispöydässä neurologisesta sairaudesta, joka oli kestänyt viisitoista vuotta. Rouva meni sitten kotiin palattuaan lääkärintarkastukseen ja tutkimuksessa hänet todettiin terveeksi. Lääkäri sanoi: ettei ennen koskaan ollut kukaan parantunut tästä sairaudesta.

 


Matti luki Raamattua ja siteerasi sitä, se oli hänelle Jumalan sanaa, ehdotonta, tinkimätöntä ja totta kaikkineen. Sana eli hänelle, sana kantoi häntä, sana motivoi ja rohkaisi, vahvisti uskoa ja innosti tekemään Jumalan valtakunnan työtä. Siitä hän sai ainutlaatuisen työnäyn, jossa suurena kutsumuksenaan oli entisen Neuvostoliiton kansat ja ihmiset. Usein hän puhui siitä aikana, jolloin ei ollut millaistakaan toivoa nähdä ovien aukeavan itärajan tuolle puolelle. Siellä hän kuitenkin kävi ja sai ainakin kerran porttikiellonkin kielletyn kirjallisuuden kuljettamisesta.

 

Viimeinen kuva Matista on mielessäni vanhainkodissa, jossa kävimme häntä katsomassa. Sielläkin hän oli edelleen virtaa täynnä ja vei meitä ruokasaliin esitelläkseen ihmisille vieraansa. Hoitohenkilökunta rupesi sitten toppuuttelemaan rovastin intoa ilmoittamalla meille, että olisi ruoka-aika ja siihen pitäisi nyt keskittyä. Tulimme sitten tarjoilun jälkeen Matin huoneeseen ja kohtasimme käytävällä naisen, joka istui siinä rollaattoriin nojaten. Matti tokaisi hänelle: - usko sinäkin Jeesukseen. Tähän nainen vastasi kuuluvasti: - en ole saanut yhteyttä! Vain Jumala tietää, miten monet ovat kerran kirkkaudessa Matin julistustyön kautta?

 

Herra, kiitos Matista ja hänen kauttaan vaikuttamastasi Pyhän Hengen työstä. Kiitos niistä hetkistä, jolloin olit keskellämme, kuulimme sinun äänesi ja iloitsimme yhteisestä uskosta, yhteisestä Jumalasta, Vapahtajasta, Jumalan rakkaudesta, taivas toivosta. Kiitos, että kuulit monet rukoukset, jotka vieläkin vetoavat edessäsi ihmissielujen pelastusta, suomalaisten ja venäläisten kääntymistä puoleesi. Tee viljelty maa eläväksi ja anna jo kylvetyn Jumalan sanan siemenen orastaa, kun on sen aika. Tuo virrat erämaahan ja anna armon aurinkosi paistaa, että kylväjä ja leikkaaja pääsisivät iloitsemaan johdatuksestasi. Aamen.

 

lauantai 8. elokuuta 2020

Älä odota muutosta - odota Jeesusta

 - Virteni on vanha ja aina uusi: ihmissydämen ikuista tunnetta. Minä tulkitsen Jumalan puhetta hiljaisissa soinnuissa. Iäinen lähteeni on iäinen Sana. Minussa kuvastuu taivaan viha ja auringon valkea hymy: Jumalan tuomiolle vaativa vihastus ja armoa tarjoava ikuinen anteeksianto. Minä olen vain pieni kuvastin, mutta taivaalle piirtyvä risti heijastuu minusta. Olen ihmishengen häikäisevästä maailmasta esiinpurkautuva häipyvä ääni, joka en ammenna voimia itsestäni vaan Hänestä, jonka heikko kaiku soisin olevani….. Itken synnin myrskyssä ajelehtivien sielujen kohtaloa ja riemuitsen, kun ne muuttolintuparven tavoin onnellisena asettuvat lepäämään Kristuksen ristille.

 

Näin kirjoitti aikoinaan virsirunoilija Paul Gerhardt omasta kutsumuksestaan. Hän eli luterilaisena katolisuudesta etääntyneessä uudessa kirkossa ja otti kantaa myöskin suhteessa uudestikastajiin. Hänen runonsa syntyivät kärsimysten keskellä, oli sotia, tulipaloja, nälkää, ruttoa, ja hänen vaimonsa Anna kuoli nuorena ja kolme lastaan kuolivat puolivuotiaina Maria, Anna ja Kristian ja Andreas syntyessään. Vain Paul Fredrik varttuu aikuiseksi. Runoissa oli vahva raamatullinen ote ja niissä löytyi mystiikkaa ja pietismiä. Suomalaisessa virsikirjassa niitä on parikymmentä ja ne ovat hyvin henkilökohtaisia toteamuksissaan. Gerhardt oli hyvin kantaaottava hengellisissä asioissa ja siksi hän joutui myös luopumaan seurakunnan virasta siirtymään toiseen, muuttamaan paikkakuntaa. Mutta Jeesuksesta hän ei halunnut luopua.

Gerhardt oli pappina Mittenwaldessa, josta todettiin, että hänen sinne tultuaan huomasi kirkon olevan rapistunut, samoin pappilan, seurakunnassa käyminen oli kansan keskuudessa heikkoa ja palkka aivan olematon. Siellä hän meni naimisiin 48 vuotiaana 32 vuotiaan Annan kanssa

 

Virressä hän kirjoitti Luukkaan 15. luvun kuuluisan vertauksen mukaan: "Pois, sydämeni, sellaiset ajatukset, että sinut olisi hylätty!" Suomalaisessa käännöksessä se menee näin:

 

1.Älä sure, sielu parka, niin kuin Herra hylkäisi.

Turvaa sanaan, sydän arka, pois jo laske kuormasi.

Vaikka olet syntinen, Jumala on armoinen.

Itse hankit kadotuksen, Herra tuotti pelastuksen.

 

4.Lammastaan ei paimen parhain etsi sillä huolella,

jolla Herra myöhään, varhain hoivaa ihmislapsia.

Ilon itkuun heltyisit, jos sen oikein tuntisit,

kuinka Herra kärsii meitä synnin teille eksyneitä.

 

9.Armon oven, Jumalani, anna olla avoinna,

että aina tuskassani sinut saisin tuntea.

Levätä suo sinussa, työsi täytä minussa.

Pyhän Hengen anna hoitaa, ettei synnin valta voita.

 

- Sydämestäni on tullut harppuni, jonka kieliksi virittyvät omat tunteeni. Minä nappailen kieliä ja annan sydämeni laulaa. Virsissäni ei ole yhden yhtäkään, joka ei olisi omaa itseäni. Minä itse olen katumuksen hädässä valittava kerjäläinen. Minä olen elämän lumotussa linnassa uinaileva uneksija, jonka Kristuksen veri herättää uuteen eloon. Minä painiskelen satapäisen kiusaajan kanssa ja kätken kyyneleiset kasvoni Jumalan helmaan kärsimyksen polkiessa lukemattomat kerrat sydämelleni. Olen kokenut kaiken ja päässyt varmuuteen kaikesta: ihmisen avuttomuudesta, synnistä, Jeesuksen rististä, Jumalan anteeksiannosta, kuolemasta, tuomiosta ja ikuisesta elämästä….. En halua mitään muuta kuin saada laulaa Hänen ylistystään, jonka lempeät kasvot olen nähnyt ja jonka sylissä lepään onnellisena. Seisahdun hänen valtaistuimensa eteen vaatimattoman huomaamattomana. Otan käteeni sydämeni, tuon helisevän harpun, ja hyräilen virsiäni.

 

Gerdhardin suosio kasvoi seurakuntalaisten silmissä ja he tulivat korjaamaan oma-aloitteisesti hänen rappeutunutta kotiaan, pappilaa. Usko ja elämä löysivät hänessä tasapainon, se mitä sanotaan tuli ilmi jokapäiväisessä elämässä. Rouva Berthold, Gerdhardin taloudenhoitaja kertoo hänestä:

- Hän tekee kaikkensa, jotta jokainen tuntisi kirkon omakseen. Saarnassaan hän ruoskii, kehoittaa katumukseen, johtaa Kristuksen luokse ja opettaa uutta elämää. Ihmiset sanovat toisilleen päätään pudistaen: Aina hän saarnaa Kristuksesta, ja kuitenkin näen lopulta oman itseni hänen puheissaan. Kärsimyksestäkin puhuu hän niin ihanasti, että viimein itsekin pidämme sitä siunauksena. Ja tyytyväisyydestä kertoo hän niin paljon kaunista, että kuiva perunapäivällisemme tuntuu maukkaalta ilman rasvaakin.

Hän käy vuoroin kaikkien seurakuntalaistensa luona, koputtaa joka ovelle, pistäytyy viheliäisimpäänkin hökkeliin. Kyselee ihmisiltä heidän kohtalojaan ja vaikeuksiaan, lausuu mielipiteensä heidän asioistaan ja neuvoo heitä. Erikoisesti hän huolehtii sairaista, lukee heille Raamattua ja rukoilee, tavallisesti niinkuin toistenkin on tapana, mutta väliin myöskin ihanin runosäkein.

Hän on lujakätinen. Kaikkien on suhtauduttava vakavasti Jumalan käskyihin. Uskonnossa ja siveydessä ei ole mitään tinkimisen varaa. Jumalaa voi palvella vain kokonaisella sydämellä, kokonaisella sielulla ja elämällä.

 

Gerdhard kirjoitti Kristuksen kärsimyksen salatusta viisaudesta suurenmoisen virren, jonka alkuperäisessä versiossa oli 10 säkeistöä:

- Voi pää, täynnä verta ja haavoja, täynnä kipua ja pilkkaa, pää, pilkattu piikkikruunalla, olet tärkein, kauniisti koristettu korkeimmalla kunnialla, mutta nyt sinä huusit: Terveisiä minulle!

- Nyt mitä sinä, Herra, kärsit, kaikki se on minun taakkani; Olin vastuussa siitä itse, mitä käytit.

Katso, tässä olen köyhä vihan alla. Anna minulle säälisi, armon näky.

 

Suomalainen versio on supistettu kuuteen säkeistöön ja menee näin:

 

1. Oi rakkain Jeesukseni, piinattu, verinen,

jo särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen.

Sua taivaan kunnialla ylhäällä palveltiin,

nyt orjantappuralla pää pyhä kruunattiin.

 

2.Ah kuinka, Herra taivaan, säikähtyy sieluni,

kun kärsimääsi vaivaan on syynä syntini.

Kuoleman, synnin orja vain vihan ansaitsin.

Ristisi tähden kurja sain armon kuitenkin.

 

3.Vie minut, Paimen hyvä, taas omaan laumaasi.

Suo, armolähde syvä, kuin ennen lahjasi.

Suloista taivaan mannaa soi Henkes sanastas.

Vieläkin voimaa anna, oi Herra laupias.

 

70-vuotiaana Gerdhardt tuli tiensä päähän ja taivaan rajalla hän kirjoitti testamentiksi pojalleen:

- Ole todellinen luterilainen jumaluusoppinut! Pysy uskollisena Lutherin teologisille totuuksille äläkä sekoita niitä muitten kirkkokuntien oppeihin! Opiskele pyhää teologiaa puhdasoppisessa koulussa ja väärentämättömässä yliopistossa. Varo kirkon oppien sekoittajia, sillä sellaiset etsivät vain hetkellistä kadottaen uskollisuutensa sekä Jumalaa että ihmisiä kohtaan.

- Älä jokapäiväisessä elämässäsi välitä huonojen ihmisten seurasta, vaan noudata Jumalan tahtoa ja hänen käskyjään.

- Älä tee pahaa toivoen, että se jää ilmi tulematta, sillä niin salaista asiaa ei ole, ettei se joutuisi päivänvaloon.

- Virantoimituksesi ja kutsumuksesi ulkopuolella älä leimahda vihaan! Jos kiivastus kuohuttaa vertasi, mykisty kokonaan äläkä sano sanaakaan ennenkuin olet vakavalla sydämellä rukoillut 10 käskyä ja apostolisen uskontunnustuksen.

- Häpeä syntisiä ruumiin himoja. Ja jos kypsyneessä iässä perustat perheen, tee se Jumalan nimessä hurskasten, uskollisten ja ymmärtäväisten ihmisten neuvon mukaisesti.

- Tee silloinkin hyvää ihmisille, vaikka he eivät siitä osaisi kiittääkään. Siitä olemme jo kauan sitten saaneet palkkion taivaan ja maan Herralta, joka on sinut luonut, antanut pyhän Poikansa uhriksi edestäsi, tehnyt sinut pyhässä kasteessa lapsekseen ja tunnustanut perillisekseen.

- Karta saituutta kuin helvettiä. Tyydy siihen vähään, minkä kykenet kunniallisesti ja hyvällä omallatunnolla hankkimaan. Ja jos Jumala lahjoittaisi sinulle enemmän, niin pyydä häntä varjelemaan sinua väärinkäyttämästä syntisellä tavalla häviävää omaisuutta.

- Kaiken kaikkiaan: rukoile ahkerasti, opiskele uutterasti ja hyvää, elä sävyisästi, palvele uskollisesti, pysy uskossasi ja uskontunnustuksessasi, niin kerran kuolemasi hetkellä tyynenä ja onnellisena voit heittää hyvästit tälle katoavaisuuden maailmalle. Amen.

 

Eräässä virressä Gerhard kiittää ja ylistää Jumalaa, kaiken hyvän antajaa ja taivaallista huolenpitäjäänsä. Sen pohjana on ihana Vanhan Testamentin psalmi 103, jossa on kehotus sielulle, ettei se unohtaisi Jumalan hyviä tekoja häntä kohtaan. Se on kaunis rukous, joka etsii Herran kasvoja ja pyhää olemusta armon tuntemisesta käsin. Näin se 12-säkeistöinen runo kulkee:

 

- Enkö Herraa Jumalaani riemuvirsin kiittäisi! Enkö suurta auttajaani ylistäisi hartaasti! Pohjatonta laupeutta lapsilleen hän osoittaa, Isän sydän armahtaa täynnä pelkkää rakkautta. Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.

- Sinulla on Isän sydän, niin myös Isän rakkaus. Herra, lapsenasi pyydän: Kuule uskon rukous. Auta, että armostasi täällä aina päivin, öin, ajatuksin, puhein, töin etsin, Herra, kasvojasi. Ja kun loppuu aikani, ylistää saan iäti.

 

Herra, monet asiat eivät muutu paremmiksi meidän elinaikanamme ja näköpiirissämme on usein synkkiä pilviä, joskus peräti pimeää, pelko pyrkii valtaamaan ajatuksemme ja uskomme horjuu. Valaise mielemme, että olisimme aina kiinnittyneet sinuun ja saisimme halun seurata sinua jokaisella askeleella joka päivä. Kiitos uskollisuudestasi ja armostasi, kiitos suuresta säälistäsi, jolla hoidat meitä pitkin matkaa. Kiitos, että kuulet rukoukset, kiitos näistä virsistä, jotka vahvistavat uskoamme sinuun. Anna laulumieli, kiitollisuus ja tyytyväisyys uskoville, että näkisimme sinut aina muuttumattomana ikuisena Jumalanamme ja voisimme sydämestämme laulaa Gerhardin tavoin: Vie minut, Paimen hyvä, taas omaan laumaasi. Suo, armolähde syvä, kuin ennen lahjasi. Suloista taivaan mannaa soi Henkes sanastas. Vieläkin voimaa anna, oi Herra laupias. Aamen.

 

lauantai 27. kesäkuuta 2020

Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot. Jer.15:16.


Evankeliumia tiedotusvälineissä

Tässä yksi linkki viime pyhän kirkonmenoihin, jossa oltiin mukana. https://www.facebook.com/martinseurakunta/videos/3078228028958726

ja toinen, joka tuli TV7 kautta ja löytyy sieltä arkistosta.
https://www.tv7.fi/vod/player/68377/