perjantai 24. kesäkuuta 2022

Kahden isänmaan rintamalla

Kirjassa Väkevä ja Väkevämpi

(Ensio Porio 1942)

Eino Lankisen omakohtaisista

kuvauksista sommiteltu.

KÄÄNTYMYKSENI

Kääntyessäni noin viisi vuotta sitten, olin — nuoruudestani huolimatta — ehtinyt elää syvällä synnissä: juoppoudessa, haureudessa, valheessa, varkaudessa yms. Päihtyneenä jouduin monesti tappeluihin, joista muistona on joukko puukonarpia ruumiissani (mm. kädessäni). Olisinpa joutunut vuosikausiksi vankilaankin, ellen olisi saanut asiaa sovituksi.

Mennessäni kihlojen ostoon ajattelin tehdä parannuksen törkeistä synneistäni, mutta ne olivat kietoneet minut niin lujin sitein, ettei minun omin voimin onnistunut vapautua niistä, vaikka yritin monta kertaa.

Jumala pani minut sairasvuoteelle. Kuusi viikkoa kesti kuumetta. Jos yritin mennä töihin, painuin niin heikoksi, etten moneen vuorokauteen jaksanut päätäni tyynyltä nostaa. Kuudentena kuumeviikkona kuulin Vapahtajan hiljaisen äänen, joka rakkaasti puheli minulle. Silloin nousi rukous Taivaan Isän puoleen:

»Jos on Sinun tahtosi, Jumala, niin ota minut täältä pois, mutta pelasta minun kuolematon sieluni, sillä Sinä näet, miten vaikea minun on olla. Mutta ellet ota minua pois, niin paranna minut. Jos parannat minut, lupaan Sinun voimallasi lähteä seuraamaan Jeesusta.»

Ihmeellistä! Rukous kuultiin taivaassa, kuume taukosi, ruokahalu palasi ja aloin voimistua.

Entiset toverini tahtoivat vetää minut takaisin syntielämää jatkamaan. Kun Jumalan kasvojen edessä olin tehnyt lupauksen, en uskaltanut lähteä ja sain voimaa sanoa heille, että olin pyhälle ja vanhurskaalle Jumalalle tehnyt lupauksen, enkä voi enää jatkaa entistä elämää. Siten pääsin irti entisistä tovereistani ja syntisiteistäni.

Jumala lähetti palvelijansa saarnaamaan herätystä ja parannusta. Olen sitten koettanut kulkea Jeesukseni askeleissa, joskin usein ryömien ja kontaten, Vapahtajalleni paljon murhetta tuottaen. Olen saanut Jumalalta myöskin voimaa toisille todistaa, mitä Hän on minulle tehnyt. Ei silloin sekään painanut raskaana, vaikka maailman puolelta sainkin pilkkaa ja väärinymmärrystä.

ENTISYYTENI JUMALAN EDESSÄ

Vuoden kuluttua kääntymykseni jälkeen jouduin selvittämään menneisyyteni hairahdukset. Olin tehnyt raskaita rikoksia, jotka vain Jumala tiesi, ja ne alkoivat painaa tuntoani; en saanut rauhaa, ennen kuin sain ne selvitetyiksi ja pyydetyiksi anteeksi. Syntimuistoja nousi vielä vuosien perästä, väliin useampi yhtaikaa.

On helppo tehdä syntiä, on helppo vajota alaspäin, mutta ei ole helppoa lihalliselle mielelle tunnustaa syntejä ja sovittaa ne, ei ole helppoa nousta syntien syvyydestä.

Pääsin tunnon rauhaan ja olen pyytänyt Jumalalta, että jatkuvasti pysyisin kerjäläisen paikalla, ettei lihallinen mieleni pääsisi minussa ylpeilemään. Sen vihollisen, vanhan Aatamin, kanssa on taisteltava kuolemaan asti. Maailman lapset eivät tunne Jumalan lasten rauhaa, kun entisyys on saatu painaa sinne armon pohjattomaan mereen ja jatkuvasti saa elää anteeksiantamuksen alla.

KANNAKSELLE RESERVIIN

Jouduin Kannakselle lokakuun 15. päivänä 1939. Toverini pilkkasivat minua kovasti. Tuli monesti tingityksi ja kysytyksi: »Herra, miksi näin kovin pilkkaavat?»

Luin Raamattua saman tulen valossa, jossa toiset pelasivat korttia. Kerroin suruttomille tovereilleni, kun tunsin siihen kehotusta, minkälainen pilkkaaja itse olin ollut ja kuinka Jeesus on jaksanut minua rakastaa. Puhuin heille siitä, miten Hän tahtoisi meidät, synnin orjat, ottaa omikseen, poistaa syntivelkamme ja viedä kirkkauden asuntoihin, missä pyhät enkelit palvelevat, enkelit, jotka varjelevat sotarintamallakin…. Kuulin, kuinka eräs toverini julkisesti häpäisi, sanoen, ettei hän usko Lankisen lörpötyksiin, ja varoittaen toisiakin uskomasta »Lankisen valheisiin» sekä lausuen vielä: »Jos on totta, että taivas on olemassa ja kaikki, mitä on kerrottu siitä, niin kyllä minä taivaaseen menen ja tanssin siellä polkkaa enkelten kanssa.» — Näytti siitä kuin kaikki miehet olisivat yhtyneet nauruun ja ivaan.

Sodan kolmantena päivänä tapahtui suuri muutos miehissä jouduttuamme kuumiin taisteluihin ryssän kanssa. Enin osa pilkkaajistani antoi arvoa Raamatun lukemiselle ja rukoushetkille sekä yhtyi veisuuseen. Mutta kaksi toveriani jatkoi edelleen rienaustaan.

VASTAHYÖKKÄYKSESSÄ

Joulukuun 9. päivänä nukuimme klo 10:een saakka oltuamme edellisenä iltana myöhään asemissa. Kävin pitämässä aamurukoukset molemmissa teltoissa. Niihin oli näet joukkueemme majoitettu. Tunsin voimakasta Hengen painoa ja omakin mieleni murtui (sanoivat pojat). Klo 11 aikoihin tuli käsky vastahyökkäykseen.

Tuskin pääsimme taistelupaikalle, kun jo toinen pilkkaaja kaatui. Kiväärin luoti osui keskelle otsaa. Toinen tovereistani, joka samoin edelleen ivallisesti suhtautui Jumalan sanaan, oli minusta noin 10 metrin päässä. Hyökkäyksen kestäessä — parisen tuntia edellä kerrotun jälkeen — jouduin kulkemaan hänen perässään. Silloin tunsin, miten minua nykäistiin vasemmasta kädestä takaisin päin ja sanottiin: »Aidan toiselle puolelle!»

Käännyin ja tein kehotuksen mukaan. Astuimme sitten mainitun toverini kanssa noin 30 metriä eteenpäin rinnakkain; väli oli n. 3 metriä. Silloin — hänkin kaatui….

Jouduimme ryssien kanssa lähitaisteluun. Saimme kuitenkin asemat vallatuiksi takaisin. Silloin sanoin: »Eiköhän pidetä hiljainen rukoushetki!»

Jok'ikinen mies paljasti päänsä ja polvistui juoksuhaudan pohjalle, ruumiitten keskelle. Polvilleen painuivat nekin, joiden en olisi uskonut missään tilanteessa siihen nöyrtyvän.

Se päivä antoi sellaisen iskun, etten enää kuullut yhdenkään miehen pilkkaavan.

JUMALAN IHME JUOKSUHAUDASSA

Minut lähetettiin pikakiväärimiehenä varmistamaan konekivääripesäkettä seuraavana päivänä, joulukuun 10. päivänä. Vasemmalla oli juoksuhautaa 30 metriä ja jouduimme usein ampumaan, kun vihollinen yritti hyökätä. Sen tulenjohtueella oli metrilleen tarkka tieto meidän ampumapaikastamme; ja juoksuhauta päättyi siihen. Vihollinen ampui monta sataa erikokoista kranaattia. Tuli toisinaan miltei yhtaikaa kranaatti juoksuhaudan reunalle metrin päähän eteen, yli ja vasemmalle sivustalle juoksuhaudan päähän. Jos juoksuhauta olisi ollut metriä pitempi, kuolema olisi ollut varma. Ei ollut varaa vaihtaa ampumapaikkaa, eikä ollut paljoakaan toivoa elävänä säilymisestä. Oli Jumalan ihme, että jäimme henkiin.

HAAVOITUIN

Helmikuun 14. päivänä tykin ammus tuli lähelle vasemmalle puolelleni ja sain vaikean tärähdyksen. Alun toista kuukautta jouduin olemaan sairaalassa, joten en voi sodan loppuvaiheista kertoa.

PERINPOHJAINEN MUUTOS

Kristus pääsi uudistamaan kaksi toveriani, jotka olivat ennen sotaa suruttomia miehiä. He tiesivät itsekin, etteivät he enää palaa siitä matkalta, mutta olivat iloisia, kun Kristuksessa oli heilläkin täydellinen pelastus.

Kuulin kerran erään papin puheessaan julistavan, että ne miehet, jotka sankareina kaatuivat kaikkensa uhrattuaan tämän isänmaan vapauden puolesta, ovat perillä taivaan kirkkaudessa. En jaksanut sitä puhetta ymmärtää. Mutta noista kahdesta toveristani, joissa tapahtui täydellinen mielenmuutos, on minulla vahva toivo.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Juutalaiset Jeesukselle

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ilmahalytyssireenien-ulvoessa-moni-on-loytanyt-messiaan-evankeliumi-leviaa-ukrainassa/

lauantai 18. kesäkuuta 2022

Jumalan äänen kuuleminen

https://www.youtube.com/watch?v=ILaMXevgnT4

Järkemme ei voi käsittää Jumalaa. Hänen olemuksensa syvyydet jäävät myös uskovalle salatuiksi. Jumala on kuitenkin ilmoittanut meille itsestään kaiken, mikä on tarpeen, jotta voimme elää uskossa häneen.

Jumala lähestyy meitä Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Hän on kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala on luonut kaiken, hän on tullut kaltaiseksemme Pojassa ja hän on läsnä Pyhässä Hengessä. Jumala ei ole pelkkä kaukainen alkusyy eikä persoonaton voima, vaan hän vaikuttaa luomakunnassa ja historiassa ja kohtaa meidät henkilökohtaisesti.

	Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. (Ps. 100:3)
	Jeesus sanoi: ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.” (Matt. 10:32)

torstai 16. kesäkuuta 2022

Kristityn vaellus

https://www.tv7.fi/arkki/pyhiinvaeltaja_p80161/

Pyhiinvaeltaja-niminen mies löytää Kirjan. Mitä enemmän hän lukee sitä enemmän hänet tuomitaan synnistä, ja tuomiosta alkaa kehittyä taakka. Hän on pakkomielteinen totuuden löytämisestä ja pakenemisesta tuhon kaupungista. Matkan varrella hän tapaa sekä ystäviä että vihollisia. Hän yrittää mennä kiellettyjen rajojen ulkopuolelle ja aloittaa matkansa löytääkseen taivaallisen kaupungin, jota hallitsee hyvä ja jalo kuningas.

John Bunyan kirjoitti Kristityn vaelluksen (Pilgrim's Progress) vankilassa ollessaan yli 340 vuotta sitten. Tarina on salakuljetettu maanalaiseen kirkkoon kommunismin aikana, kielletty jonkin aikaa Kiinassa, ja sitä on myyty enemmän kuin mitään muuta kirjaa Raamattua lukuunottamatta.

Elokuva Pyhiinvaeltaja kertoo yli 340 vuotta vanhan verauskuvallisen tarinan pelastuksesta ja sen hinnasta. Hienosti toteutettu animaatioelokuva Pilgrim-nimisestä miehestä, joka totuutta etsiessään kohtaa tehtävän täynnä vaaroja.

lauantai 11. kesäkuuta 2022

Siunaa minua!

https://www.youtube.com/watch?v=rilSdMUGO1Q

keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

"joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."

Messu

Luopioisten kirkko

Saarna Turkka Aaltonen, pappina Janne Vesto, kanttorina Matti Huomo.

Kolminaisuuden päivä. Gideonit avustavat ja järjestävät kirkkokahvit kirkon eteiseen.

Salattu Jumala

Läntisessä kirkossa määrättiin vuonna 1334, että helluntain jälkeistä sunnuntaita vietetään Pyhän Kolminaisuuden juhlana. Pyhäpäivän sanomassa kiteytyy kirkon opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä. Pyhän Kolminaisuuden päivä on uskontunnustuksen päivä.

Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.

Käännä meihin kasvojesi valo, Herra. Ps.4:7

Matt.17:1. Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle, yksinäisyyteen.
2. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo.
3. Ja katso, heille ilmestyivät Mooses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssansa.

torstai 2. kesäkuuta 2022

Postia maailmasta ja taivaasta

Kaupan eteisessä oli sähköinen taulu, jossa kuvattuna eri näköisiä naamoja tyytyväisyydestä tyytymättömyyteen ja sitten ohikulkijan piti painaa siitä mieleistään. Niinpä tempaisin sitten äänestyksen ja hyvällä päällä ollessani annoin täyden kympin palvelusta. Ehkä se rohkaisi uupuneita pienipalkkaista kaupan henkilökuntaa jaksamaan - vai olisiko pitänyt kerätä kolehti heille? No, siihen ei ollut mahdollisuutta. Tyytyväinen uskovainen on tavaramerkki, jossa ei ole vielä mennyt parasta ennen päivä umpeen? Mietin, että mitähän nuo samat sitten äänestävät meistä kirkon ihmisistä ja tuottamistamme palveluista? Entä millaista nappia Herramme painaa uskoviensa hyvyys-asteikolla? Onko vastaus: Muotojumalinen, Hengessä palava, Itsensä uhraava, Vaihtolämpöinen, Eriseurainen, Anteeksiantamaton, Penseä, Luopio?

Kerrotaan, että postiin tuli aikoinaan kirje, jonka päällä luki "Jumalalle!" Sitä jonkun aikaa tutkittuaan lajittelijat päättivät lähettää sen edelleen tasavallan presidentille. Kekkonen avasi kirjeen ja siellä oli nimi ja osoite, sekä luki: "Hyvä Jumala, rahat loppuu. Auta minua ja lähetä tuhat markkaa!" Kekkonen antoi lähettäjän osoitteen sihteerilleen ja käski lähettää 500 markkaa hänen nimissään. Vähän ajan kuluttua postiin tuli taas kirje, jossa luki "Jumalalle!" Posti käänsi sen taas Kekkoselle ja tämä avasi kirjeen, jossa luki: "Kiitos lahjastasi, mutta älä lähetä enää rahaa Kekkosen kautta, sillä se vei siitä edellisestä puolet!"

Jos ei olisi olemassa syntiä maailma saataisiin helposti näyttämään paremmalta, ilmastokysymykset hoidettaisiin, luonto säilytettäisiin, sodat lopetettaisiin, rikollisuus pyyhittäisiin pois, nälkäiset ruokittaisiin ja köyhät autettaisiin selviämään elämässään. Kaikki saisivat oman kodin. Ihmiset ajattelisivat ja tekisivät toisilleen vain hyvää. Politiikkakin olisi jatkuvaa toinen toistensa kehumista ja iloista yhdessäoloa maailman asioiden hoitamisessa; kukaan ei syyttelisi toisiaan mistään, ei lakkoiltaisi, eikä pihisteltäisi palkoissa ja posti kulkisi odottavien luo.

Jos syntiä ei olisi olemassa, varmaan sosialismikin olisi ollut toteutettavissa yhteiskunnassa mullistavana uutena järjestelmänä. Mutta nyt me näemme, että se on pakolla alistanut kansoja diktatuuriin kansanvallan sijasta aiheuttaen nälkää, sotia, pelkoa ja kärsimystä. No eipä perinteinen markkinatalousyhteiskuntakaan ole ilman syntiä ja siksi aina joku kärsii, alistetaan ja potkitaan keräilyeriin, köyhät kyykytetään. Ajatellaan vaan kuinka paljon rahaa laitetaan sotavarusteluihin kaikkialla ja jos syntiä ei olisi, tuo kaikki voitaisiin käyttää hyödyllisesti, ei tuhoamalla vaan rakentamalla. Rahanvalta on tulossa tiensä päähän, kun sen arvo eräänä päivänä romahtaa, eikä se kelpaa enää mihinkään. Sitten tulee rikkaille iso itku.

Internetin mainoksissa nettisivuilla esiintyvät henkilöt ovat kaikki poseeraamassa maireassa muovihymyssä ja kaupallinen ajanhenki on teko-pirteä, kun annetaan ihmisten elintilasta liian myönteinen kuva. Ulkoisesti he näyttävät onnellisuuden kakkua syöneiltä alansa mannekiineilta, joille mikään asia ei ole ylivoimainen ja he kulkevat läpi kiviseinien ja vaikka veden päällä uppoamatta? Tämä on suuri kupla, jossa ennen konkurssia sanotaan kaiken olevan hyvin? Katteettoman optimismin tueksi haetaan vielä asiantuntijalausunnot ja yritetään väittää hampaat valkoisena, että meillä menee lujaa - pois tieltä hitaat, kurjat ja arvottomat.

Entisajan Neuvostoliitossa olivat televisio-ohjelmat niin sensuroituja, etteivät ne vahingoittaneet edes pienen lapsen mieltä. Muistan kuinka eräs ystäväperhe katseli silloin Helsingissä Tallinnan television ohjelmaa ja totesi, ettei se koskaan sisältänyt mitään siveetöntä, väkivaltaista tai muuta lasten mieltä vahingoittavaa ohjelmaa. Sitä vastoin Amerikasta tulleet sateliittikanavat aivan pursuivat kaikkea ruokotonta ja hirvittävää. Ihmisen hyvyyteen uskovat ihmiset luulevat, että ihminen kykenee valitsemaan hyvän ja päätymään aina onnelliseen lopputulokseen. Mutta he eivät ymmärrä syntiturmeluksen ääretöntä syvyyttä, joka asuu jokaisessa ihmisessä. Sen käsittäminen avautuu vain Pyhän Hengen kautta, muuten ihminen pysyy hengellisesti kuolleessa tilassaan ilman Jumalaa.

Synti vaivaa uskovaakin jatkuvasti ja siksi seurakunnat ovat käymistilassa, kristilliset järjestöt kamppailevat olemassaolonsa ja kutsumuksensa kanssa. Synti tappaa uskon, vaikka pitäisi tietysti olla päinvastoin. Metkaa, että Herralla on pitkä pinna ja hän jaksaa kärsiä ihmisten koohellusta? Joskus vähän pelottaakin, että koska tulee valomerkki ja tarjoilu loppuu, on laskun aika, eikä ole millä maksaa? Netissä on sivuja, joihin on kerätty sitten kaikki mahdolliset ja mahdottomat tuomionpäivän profetiat. Niitä ilmeisesti osa väestä odotteleekin verhon raosta kurkistellen, että koska naapuri kompastuu ja kaatuu?

Elämme suuren luopumuksen aikaa ja irtiotot Raamatusta ovat pöyristyttävän yleisiä ja röyhkeitä. Tämän sarjan tauti pesii seurakunnan rakenteissa, Kristus-ruumis on peräti sairas, runneltu ja syntien kuormittama. Hänet ja sanansa hylkäävät ihmiset kulkevat onnensa ohi, menevät väärään junaan kadottaen taivaspassinsa. Paatuneet luulevat hetken aikaa vaikka mitä itsestään, mutta tulee aika, jolloin he heräävät liian myöhään pimeydessä, vain itkevät ja kiristelevät hampaitaan. Nyt olisi aika avata taivaspostin laatikko, Raamattu, ja kuunnella Jumalan sanaa vakavasti, ohjaavasti, varoittavasti, kehottavasti, vastaanottavasti. Ei yksikään Jeesuksen luo tuleva joudu hukkaan.

"Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;" Hebr.3:12-13.

Mutta taivaan valtakunnan postilaitoksessa ei ole lakkoja, eikä johtaja ongelmia, ei väärinkäytöksiä, eikä viivästyksiä. Jeesus kirjoituttaa ilosanoman syntisten sydämiin edelleen tahtonsa mukaan ja käyttää tässä toiminnassa ihan tavallisia ihmisiä, yksinkertaisia, tasamaan hiihtäjiä, lyhyen oppimäärän opiskelleita, katuojasta nostettuja, elämässään epäonnistuneita, takapulpetin tyttöjä, peräkamarin poikia ja hämeen-hitaita. Kristuksen postikonttorissa on töitä tarjolla kaikille – ei kun ilmoittautumaan luukulle....

”Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;” 2.Kor.3:2-4.

Jeesus, taivaallinen postimestarimme, kuule rukouksemme syntisen maailman puolesta. Anna herätyksen aikoja seurakuntaan, että maailma saisi tuoreen todistuksen sinun valtakunnastasi, uhristasi ja tahdostasi. Tee kansastasi eläviä kirjeitä edelleen niin kuin ennen.

lauantai 28. toukokuuta 2022

kun etsitään totuutta.....

https://www.youtube.com/watch?v=Ji_dzn0btoA

rokoteuhrin isä Olavi Hautala

keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Se löi Raamatulla päähän?

Ystäväni kertoi ajasta ennen uskoa ja Jeesusta elämässään. Silloin hänen vaimonsa oli yrittänyt käännyttää häntä toimellisesti ja jatkuvasti, armottomasti ja monella tavalla. Mutta tämä hämäläinen mies oli pistänyt hanttiin koko painollaan. Häntä oli kuljetettu hengellisiin tilaisuuksiin, hänelle oli saarnattu ja todistettu Jumalan olemassaolosta. Häntä oli arvosteltu kääntymättömyytensä tähden. Hänelle oli tuotu luettavaksi hengellisiä lehtiä ja kirjoja. Hänen puolestaan oli lähetetty lukuisia esirukouksia taivaaseen. Mutta sisukkaasti mies vain pysyi Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Hän vetosi suvun pitkään perinteeseen ja kirkkoon kuulumiseen, yleiseen mielipiteeseen ja kaveriensa käsityksiin. Kerran sitten oli taas vaimon kanssa tiukka keskustelu näistä asioista ja mies tokaisi: - ei mene mun järkeeni! Myöhemmin sitten Jeesus, armo ja anteeksiantamus olivat alkaneet kirkastua hänelle. Hänestä tuli vakaa kristitty ja Jeesuksen seuraaja, esirukoilija ja Herran todistaja. Hän oli sitten muuttunut mies.

Aina silloin tällöin kuulen lauseen: Minua lyötiin Raamatulla päähän! Se ei siis ole konkreettisesti ymmärrettävä toteamus, jossa tiiliskiven painoisella kirjalla joku kiihkouskovainen yrittäisi kumauttaa vastustajan kanveesiin. Lause liittyy ilmeisesti oikeassa olemiseen, puhdasoppisuuteen, uskonnolliseen manipulointiin, vallan käyttöön ja alistamiseen? Siinä heikompi kokee olevansa joko tietämätön tai aseeton vahvemman, taitavamman ja sanavalmiimman ystävänsä rusikoitavana. Vitsit ovat vähissä, kun tulee ympäri korvia hurskauden koko volyymilla. Mutta kysytään, onko se oikeutettua, viisasta tai tarpeellista? Moni uskova hylkää Jumalan lainsanan kokonaan ja ryhtyy tarjoamaan armoa joka tilanteessa. He uskovat hunajan parantavaan vaikutukseen ilman, että asianomainen olisi mitenkään syntinen, viallinen, huono, sairas tai avuton. Usein tämä tie johtaa yksipuolisuudessaan siihen johtopäätökseen, ettei ihmisillä olekaan todellisuudessa mitään hätää, ettei kukaan joudu kadotukseen, eikä synnin palkka olekaan kuolema, että kaikki menevät tämän elämän perästä taivaaseen? Tämä oppi sivuuttaa kokonaan Jeesuksen, syntiuhrin, Jumalan Karitsan, ahtaan portin ja uudestisyntymisen vaivan. Pitäisi siis taas lyödä näitäkin Raamatulla päähän - ja lujaa, lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä.

Huonompi juttu onkin tilanne, jos Raamatulla ei enää ole asemaa kristittyjen välisissä keskusteluissa, silloin suuri luopumus on ottanut isännän paikan, soihdut sammuneet - ja kaikki väki nukkuu. Herra kuitenkin herättää omiaan juuri pyhän sanan kautta ja usein hän laittaa kaikenlaiset tavalliset ihmiset, latvasta lahot ja heikkolahjaiset todistajikseen. Hän voi sujuvasti käyttää kouluakäymättömiä tyyppejä, tuntemattomia sotilaita, hengellisen armeijansa liikekannallepanossa. Yksinkertaisuus tai heikko henkilöhistoria eivät ole silloin rasitteita, vaan joskus etu, joissa ilmenee Kristuksen suuri armo ja kunnia, kun hän on uskaltanut riskeerata valtakuntansa työn noin halpoihin ihmisiin ja heidän kauttaan kuuluttaa maailman suurinta sanomaa, evankeliumia sielujen pelastukseksi.

On tarpeen lyödä ihmistä hengellisesti Raamatulla päähän, ja se on varsin terveellinen kokemus ja usein alkusysäys todelliseen parannukseen ja kääntymykseen. Tässä lajissa tyyli on sivu seikka, äänenkäyttö tai ilmeikkyys ei myöskään ratkaise mitään. Kellonaika tai vuodenkulku eivät vaikuta lopputulokseen. Sana voi kolahtaa kirkossa tai sen takana, kadulla tai kotona. Onhan nykyaika luonut merkillisen käsitteen, jossa ajatellaan, että se on rakkautta, kun ei puhuta synnistä eikä Jeesuksesta, vaan kaikki saavat maata rauhassa omassa mehussaan (Biblia: "Ja hän veti minun ylös hirmuisesta haudasta ja sontaisesta loasta, ja asetti minun jalkani kalliolle…" Ps.40:3). Mutta siihen sontaan hukkuu jokainen ilman Vapahtajaa, vaikka olisi kuinka hyvä tai hurskas ihminen.

Raamatulla päähän on perinteinen hengellisen sodankäynnin väline, josta on historiallista tietoa alkuseurakunnan vaiheissa: "Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." 2.Kor.10:5. Samaa linjaa seurataan Ef.6. luvussa, jossa hyökkäysaseeksi mainitaan Hengen miekka - Jumalan Sana ja kaikenlainen rukoustyö. Ei kun siis taisteluun, Herran kansa, maailma tarvitsee herätystä, jossa ilmenevät Jumalan sanan totuus, valo, viisaus ja kutsu. Tolppajulisteet ja traktaatit ovat kolauttaneet monen hyvän ihmisen päähän herätyksen ajan.

Perinteisesti uskovat ovat saaneet monenlaisia pilkka- ja lisänimityksiä elämänvalintansa johdosta maallismielisten ihmisten taholta. Olemme olleet kiihkouskovia, tiukkapipoja, hulluja, älyttömiä ja lahkolaisia. Kaikki nimitykset viittaavat siihen, ettei päämme ole enää oikein kunnossa ja saatamme tehdä jotain arvaamatonta, josta tulee häpeää koko suvulle? Varmaan niin onkin. En muista oman uskonelämäni alkutaipaleelta juuri ketään ystävistäni, joka olisi kehunut ratkaisuani? Ehkä tämä muutos mielessäni ja elämässäni pelotti heitä. Monet varmaan ajattelivat, että tauti on tarttuvaa ja siksi on parempi pysyä riittävän etäisyyden päässä minusta?

Pää edustaa ihmisen älyä, tietoa, perinnettä, koulutusta, mutta myös tunnetta, luulemista, mielipiteitä, sekaannusta, ailahtelua, valhetta ja kaikenkarvaista pimeyden valtakuntaa. Siksi siihen olisi hyvä osua niin sanotusti keskelle näköä, silmien väliin, sille se voi tehdä kohteen sokeaksi ja niin muodoin Herraa etsiväksi. Tällainen täystyrmäys voi saada aikaan herätyksen, joka koituu asianomaisen pelastukseksi. Silloin valo pilkahtaa synkkyyden keskellä ja taivas huutaa saatanan vangille vapautusta. Kun Jumala puhuu, silloin ihmisen on syytä vaieta, mutta niin kauan kun pää saa olla hallitsemassa, se pyrkii kaikin tavoin vastustamaan Jumalaa. Pitäisi siis saada aikaan pään vaihto, Jeesuksen olisi päästävä ihmisen pääksi ja Herraksi. Tähän herätyskristillisyys pyrkii aina ja kaikkialla.

Piru pitää päästä kiinni, ihmisen päästä. Se yrittää vakuuttaa ihmiselle, ettei kannata ajatellakaan uskon asioita varsinkaan nuorena ja terveenä? Sitä paitsi elämässä on niin paljon kivaa ja nautittavaa, ettei sitä kannata pilata synkällä uskovaisuudella? Jos se huomaa ihmisen herkistyvän hengellisille asioille, se yrittää paaduttaa tämän mielen nopeasti vetoamalla yleiseen mielipiteeseen, suvun perintöön ja siihen, mitä ihmiset sitten sanoisivat, jos sinusta tulisi uskova? Edelleen monen ihmisen pään meno näissä asioissa johtuu pelosta, esteenä on puoliso, lapset, työkaverit, uskonnollisuus, elämäntilanne, rehellisyyden puute. Viimeinen valtti sen saarnassa on aina ollut: - Älä pidä kiirettä, ehdit myöhemmin selvitellä näitä asioita!

Mutta ei ole kuitenkaan tyydyttävä vain iskemään Raamatulla päähän, se on vain herättävä välivaihe uuden elämän tielle. Seuraava kohde on sydän, ihmisen minuuden keskus, omatunto ja elämän paikka. Seuraava isku pitää osua sydämeen, että sydän murtuu. Siihen katastrofiin Jumalalla on oiva parantava lääke, hän antaa rikotun kivisydämen tilalle lihasydämen, hän uudestisynnyttää ihmisen ja luo sisimpään uuden Kristus-luomuksen. Pyhän Hengen uudistamassa sydämessä on uusi järjestys: Kristus hallitsee ja Raamattu on arvossaan, oma pää on täysin alistettu Herran kuriin ja ohjaukseen, Jumalan palvelijaksi. Oikea järjestys on se, että Jeesus saa olla ihmisen pää. Siihen päästään, vain kun oma pää ei enää päätäkään, vaan vastuu on siirretty Herralle.

Onnea ja menestystä siis kaikille Jeesukseen uskoville ja nöyrää rukousta, että osuisi hyvin ja kohdalleen, kun lyö Raamatulla päähän ja siunausta ennen ja jälkeen aktion. Sillä tämän kaiken jälkeen päämääränä olisi uskon löytyminen ihmissydämestä ja järjen pienennetty, nöyryytetty valta-asema. Kyse on lähimmäisen sielun pelastuksesta, evankeliumin tavoitteesta, Jumalan sanasta.

Oi Herra, Jeesus, sinä, joka tulit ihmiseksi, ja annoit kaikkesi elämälläsi ja verisellä kuolemalla ristillä ihmiskunnan pelastumiseksi helvetistä. Anna tähän aikaan Henkesi vaikutus niin elävänä, että järjen päätelmät kumoutuvat, suuren enemmistön puheet vaientuvat, että syntiset etsivät sinua ja armahdustasi sankoin joukoin öin ja päivin, kirkossa ja kirkon takana.Tee Raamatun sana niin eläväksi, että se murtaa järjenpäätelmät ja kovat sydämet, sekä tekee ihmissielut halulliseksi tulla luoksesi pysyvästi.

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Tässä maailmassa....

https://www.youtube.com/watch?v=43saSu9COFI

Matt.6:19. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
20. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
21. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.

torstai 12. toukokuuta 2022

Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen.

https://www.youtube.com/watch?v=m6ILeDZrv5k

Jer.31:3. Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.

9. Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni.

14. Ja minä virvoitan pappien sielut lihavuuden ääressä, ja minun kansani ravitaan minun hyvyydelläni, sanoo Herra.

17. Sinulla on tulevaisuuden toivo, sanoo Herra: sinun lapsesi palajavat omalle maalleen.

tiistai 10. toukokuuta 2022

Herra on minun paimeneni

https://www.youtube.com/watch?v=o20bA7RbVdQ

Joh.10:14. Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
15. niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.
16. Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.

lauantai 7. toukokuuta 2022

Ps.138:3. Sinä päivänä, jona minä huusin, sinä vastasit minulle; sinä rohkaisit minua: minun sieluni sai voiman.

Elämän Eliksiiri ry

Katuosoite: Vanhakoivistontie 12, 28360 Pori

perjantai 6. toukokuuta 2022

Jer.15:16. Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot.

https://www.tv7.fi/arkki/signaali-sydamiin/raamattuja-pyytajille-apua-tarvitseville_p83737/

torstai 5. toukokuuta 2022

Evankeliumia Ukrainalaisille

Olemme kuulleet ennusteet, että Suomeen voi tulla lähes 100 000 sotapakolaista Ukrainasta. He asuvat täällä perheineen arvaamattoman ajan, opiskelevat, tekevät työtä ja tutustuvat paikalliseen kulttuuriin. Siksi on tärkeä nähdä, että Jumala on lähettänyt heidät tänne, ja moni maahantulija tulee pelastumaan täällä, löytämään Jumalan Karitsan, Vapahtajan Jeesuksen, oman elämänsä Herraksi. Tätä asiaa helpottamaan on painettu kristillistä materiaalia jaettavaksi. Herätysseura on painanut edullista materiaalia tätä varten.

Yhteystiedot

Ev.Lut. Herätysseura r.y.

OSOITE: Herätysseuran kirjapaino, Niskalantie, 944200 Suolahti

SÄHKÖPOSTI: heratysseura@gmail.com

PUHELINNUMERO: 044-7295005

keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Avuksi riennä sä onnettomain, kuoleman tuskissa kamppailevain!

Katselin dokumenttia Titanicista. Lähes 300 metriä pitkä loistoristeilijä upposi 1912 maailman suurimpana laivana neitsytmatkallaan Atlantiin. Ylellinen ja suuruudenhullu alus vetosi sen ajan rikkaisiin, jotka olivat valmiit kokemaan sen loiston merellä. Sen varustukseen kului silloin mm. yhdeksän kantta, neljä hissiä, astianpesukone ja lämmitetty uima-allas, turkkilainen sauna, kirjasto, squash-kenttä ja kuntosali. Rikkaat matkustivat ykkösluokassa, mutta löyhä kansa oli kolmosluokassa laivan alaosassa. Se oli mainostettu uppoamattomaksi, mutta Jumala oli sallinut sen törmätä jäävuoreen, joka puhkaisi sen kaikki ilmataskut yhdellä viillolla. 1500 ihmistä hukkui sen mukana. Kerrotaan, että orkesteri soitti upotessa hengellistä laulua: Sua kohti Herrani! Ja se virsi nimettiin myöhemmin Titanic-hymniksi. Nyt sen raato lepää neljän kilometrin syvyydessä ja sinne on tehty kymmeniä sukelluksia vuodesta1985. Tavaraa on nostettu näyttelyksi asti ylös. Ihmisten mielenkiinto on romussa ja helyissä. Tutkijat ovat kyyneliin asti liikuttuneita hylyn ääressä ja kuvia katseltaessa, mutta kukaan ei kysy, minne ne sielut joutuivat kuoltuaan? Tutkijoiden suuri murhe onkin hylkyä ympäröivä ruoste. Sillä aikoinaan ajateltiin, ettei meren pohjassa ole elämää lainkaan? Mutta nyt on havaittu, että ruoste on syntynyt bakteerien syömistä metalliosista, ja korroosio etenee koko ajan.

”Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Voi verivelkojen kaupunkia, pataa, joka on ruostunut ja josta ei lähde sen ruoste! Tyhjennä se kappale kappaleelta: sille ei ole langennut arpaosaa. Sillä sen vuodattama veri on sen keskellä, paljaalle kalliolle se on sen koonnut, ei ole vuodattanut sitä maahan, tomun peitettäväksi. Nostattaakseni kiivauden, tuottaakseni koston minä olen pannut sen veren paljaalle kalliolle, ettei se peittyisi. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Voi verivelkojen kaupunkia! Minäkin suurennan liettä. Lisää halkoja, viritä tulta, keitä liha loppuun, kiehuta liemi kuiviin, polta luut karreksi. Anna sen sitten olla tyhjänä hiiltensä päällä, niin että se kuumenee, sen vaski hehkuu ja sen saastat siitä sulavat, sen ruosteesta tulee loppu. Siitä on ollut vaivaa väsymykseen asti, mutta ei ole lähtenyt siitä sen ruosteen paljous. Tuleen sen ruoste! Hes.24:6-12.

Erikoinen ennustus on 1898 Morgan Robertsonin pienoisromaani Futility (”Turhuus”), joka kertoi jäävuoreen törmäyksen vuoksi uponneesta Titan-nimisestä loistoristeilijästä, joka olisi ollut aikansa ylellisin laiva. Romaanissa kuvattu laiva on hieman Titanicia lyhyempi ja teholtaan pienempi, mutta muuten kirjan Titanin tiedoissa on nähty yhtäläisyyksiä Titanicin tietojen kanssa.

Robertsonin kirjassa Titan törmää jäävuoreen ylittäessään Atlantin ja uppoaa Pohjois-Atlantilla. Uppoaminen tapahtuu huhtikuussa (Titanic upposi aamulla 15. huhtikuuta 1912). Uppoamaton Titan kantoi niin vähän pelastusveneitä kuin lait täyttäisivät. Itse asiassa se sisältää vain 24 - ei aivan tarpeeksi kuljettamaan puolet lähes 3000 sielusta. Tämäkin ennakoi Titanicin pelastusveneiden riittämättömyyttä, mikä johti yli 1500 ihmisen kuolemaan. Futility keskittyy merivoimien upseeriin ja päällikköön nimeltä John Rowland, joka selviää hengissä Titanin uppoamisesta, löytää Jumalan ja voittaa elämänsä rakkauden takaisin. Robertson kuoli vuonna 1915, vain kolme vuotta sen tapahtuman jälkeen, jonka hän oli kirjassaan ennustanut.

John Harper syntyi 29. 5. 1872 ja oli skotlantilainen baptistipastori, joka kuoli Titanicin uppoamisessa Pohjois-Atlantilla. Harper syntyi Houstonin kylässä, Renfrewshiressä, Skotlannissa, vuonna 1872. Hän omaksui henkilökohtaisesti vanhempiensa kristillisen uskon 14-vuotiaana. Evankeliumi voitti hänet: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.” Joh.3:16-17. Siitä sanasta hän löysi pelastusvarmuuden. Hän opetteli Raamattuaan, ja harvat hänen myöhempinä vuosinaan pystyivät käyttämään sitä paremmin kuin hän. Hänen intonsa oli sammumaton. Kun hän istui kotona aivan yksin, eräänä kauniina kesäkuun iltapäivänä vuonna 1890, hän sai suuren sielun liikahduksen ja niin valtavia näkyjä rististä ja sillä kuolleesta Vapahtajasta, että hän tunsi pakkoa lähteä ulos todistamaan Kristuksesta. Hänen kielensä vapautui, ja evankeliumin tilaisuuksien ovet avautuivat, ja siellä täällä ympäröivällä alueella annettiin todistus hänessä olevasta uskosta. Jumalan Hengen sinetti kiinnitti hänet suorittamaan palvelusta Jumalalle. Hän aloitti saarnaamisen 18-vuotiaana. Hän elätti itsensä varhaisessa aikuisiässä tekemällä ruumiillista työtä myllyssä, kunnes baptistipastori E.A. Carter Lontoossa kuuli hänen saarnaamisestaan ja asetti hänet palvelukseen Govanissa Skotlannissa. Hän jätti työnsä tehtaalla ja antoi kaiken aikansa evankelioimiseen. Hän kokosi ympärilleen jatkuvasti joukon miehiä ja naisia, jotka antautuivat ensin Herralle ja sitten Hänen palvelukseensa. Sekä kesällä että talvella pidettiin ulkoilmakokouksia ilahduttavin tuloksin. Hänen hoidossaan seurakunta kasvoi nopeasti 25 jäsenestä yli 500:aan ja muutti pian uuteen paikkaan Plantation Streetille. Vuonna 1923 se muutti nykyiseen rakennukseensa Craigiehall Streetille ja nimettiin uudelleen Harper Memorial Baptist Churchiksi hänen kunniakseen.

Titanicin katastrofin aikaan Harper oli 39-vuotias leski, jolla oli kuusivuotias tytär Annie Jessie. Hän oli matkalla tyttärensä ja sisaruksensa kanssa Chicagoon saarnaamaan useita viikkoja Moody-kirkossa, jossa hän oli ollut vieraana edellisenä syksynä ja hänen menestyksensä siellä johti siihen, että hänet kutsuttiin johtamaan toista kokoussarjaa.

Eräs pelastunut kertoo: - Viimeinen päivä, jonka vietimme Titanicilla, oli sunnuntai, herra Harper pyysi minua lukemaan sen päivän Raamatun lukua aamurukouksissamme, ja myöhemmin menimme sunnuntaiaamun jumalanpalvelukseen. Päivä vietettiin hiljaa ja miellyttävästi, ja kun menin etsimään herra Harperia noin kello kuudelta mennäksemme päivälliselle, löysimme hänet vakavasti puhuvan nuoren englantilaisen kanssa, jonka hän koetti johtaa Kristuksen luo.

Huhtikuun 14. päivän iltana pastori Harper ja neiti Leitch seisoivat kannella ihaillen auringonlaskua.

- Se on kaunista aamulla, sanoi pastori Harper.

Törmäyksen jälkeen Harper herätti tyttärensä, nosti hänet ja kääri hänet huopaan ennen kuin kantoi hänet A-kannelle. Siellä hän suuteli häntä hyvästiksi ja ojensi hänet miehistön jäsenelle, joka laittoi hänet pelastusveneeseen. Kun laiva törmäsi jäävuoreen yöllä 14. huhtikuuta 1912 hänen tyttärensä ja veljentytär pantiin pelastusveneeseen ja selvisivät hengissä, mutta Harper hyppäsi veteen laivan alkaessa upota. Jotkut selviytyneet kertoivat, että Harper saarnasi evankeliumia loppuun asti, erityisesti Apt.16:31 "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi." ensin uppoavassa laivassa ja sitten jääkylmässä vedessä oleville ennen kuin hän itse kuoli siihen. John Harperin tarina Titanicin kyydissä kerrotaan kirjassa Titanicin viimeinen sankari.

Äkillinen, surullinen ja hedelmällinen Harperin elämän päättyminen mykisti. Hänellä oli täysin Kristukselle antautunut elämä, johon oli liittynyt kuolematon intohimo lähimmäistensä iankaikkisen hyvinvoinnin puolesta. Sitä on täytynyt jäljelle jääneiden hämmästellä? Mutta tietävätkö ihmiset omassa elämässään mitään Vapahtajan voimasta ja armosta, jota John Harper rakasti ja palveli ja jonka läheisyyteen hän on nyt mennyt? ”Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat. Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?” Ps.18:31-32.

Jumalan lähettämät luonnonvoimat olivat liikaa mammuttilaivalle. Jäävuoret kelluivat äänettömästi päin laivaa, jonka pohja repesi ja lähetti sen pohjaan. "Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen. Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.” Job 37:10. Mutta Jeesukseen uskova elää ikuisesti.

Eräs mies nousi ylös seisomaan suuressa todistuskokouksessa Hamiltonissa, Kanadassa,

hän oli yksin matkalla Englannista Amerikkaan höyrylaiva Titanicilla, joka kuten historiasta tiedetään, törmäsi tällä ensimmäisellä valtamerimatkallaan jäävuoreen vaipuen pohjaan, satojen ihmisten saadessa surmansa Atlannin aalloissa.

- Olin siihen aikaan aivan suruton ja pintapuolinen ihminen. Sellainen oli tilani myös tuona, kaameana onnettomuusyönä. Muistan kuinka löysin itseni odottamatta kylmän meren helmassa kamppailemassa kuoleman kanssa monen muun epätoivoisen ihmisen rinnalla. Viimein sain tartutuksi johonkin esineeseen, joka juuri ja juuri auttoi minua pitämään päätäni vedenpinnan yläpuolella. Hukkuvien huudot täyttivät ilman ja vapisuttivat minunkin sieluani.

Hetken perästä huomasin erään miehen uivan minua kohti.

- Oletko sinä pelastettu? huusi hän minulle.

- Ei, sitä en ole, sain töin tuskin vastatuksi.

- Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hän on pelastava sinut, huusi mies minulle.

Samassa aallot heittivät meidät kauaksi toisistamme. Mutta äkkiä kuulin taas hänen

äänensä vierestäni,

- Onko sielusi pelastunut?

- Ei, minä pelkään, ettei niin ole.

- Silloin et tarvitse muuta kuin, että panet kaiken luottamuksesi Herraan Jeesukseen

Kristukseen ja sinä pelastut.

Jälleen paiskasivat aallot meidät kauaksi toinen toisestamme. Kuulin miten tämä mies huusi muillekin, että heidän piti uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen ja antaa itsensä kokonaan Hänelle. Aloin huutaa Herran puoleen, ettei Hän antaisi minun hukkua kadotukseen, vaan pelastaisi sieluni ennen kuin, kuolen, Ja Herra kuuli hätähuutoni. Hän lisäsi minulle armon aikaa, antoi minulle

mahdollisuuden pelastua pahasta äkkikuolemasta, ja tässä minä nyt olen todistamassa

teille, että hän tuona kauheana yönä tarttui minuun niin, että sieluni pelastui Atlantin

kylmissä aalloissa.

Viimeinen, mitä tuosta miehestä havaitsin, oli hänen huutonsa juuri ennen vaipumistaan aaltoihin;

- Nyt minun sieluni nousee ylös Herran istuimen luo!

Ja näin sanoen hän vajosi.

Tämä sielujen voittaja oli John Harper Lontoosta, mies, viimeiseen saakka uskollinen sille kutsumukselle, jonka oli Herralta saanut.

1.Kiiruhda hukkuvan huutoja päin

keskelle aaltojen tyrskyäväin!

Veljes nyt siellä käy taisteluaan,

ken avukseen lähteä rohkeneekaan?

Avuksi riennä, avuksi riennä!

Pelastus hänelle vie, kohta jo myöhäistä lie!

2.Avukseen kaikki nyt kiiruhtakaa.

Itseään säästää ei yksikään saa!

Katso, hän vaipuu, siis kiireesti vaan

käy veneelläsi hukkuvaa pelastamaan.

Avuksi riennä, avuksi riennä!

Pelastus hänelle vie, kohta jo myöhäistä lie!

3.Avuksi riennä sä onnettomain,

kuoleman tuskissa kamppailevain!

Myrskyssä maailman, kiusausten

He hukkuvat syntien syvyyteen.

Avuksi riennä, avuksi riennä!

Pelastus hänelle vie, kohta jo myöhäistä lie!

4.Hetken mä täällä vain palvella saan,

pian saavun rannoille iäisen maan.

Jospa, kun saapuu kuoleman yö

Ois turvani taivainen pelastusvyö!

Avuksi riennä, avuksi riennä!

Pelastus hänelle vie, kohta jo myöhäistä lie.

HLV. 388 Edvard S. Ufford

torstai 21. huhtikuuta 2022

Kun suomalaiset marssivat Ukrainaan

Maailma joutui kärsimään 1700-luvulla kahdesta suuruudenhullusta hallitsijasta, jotka tapattivat kansalaisiaan järjettömien tavoitteittensa vuoksi. He olivat Venäjän tsaari Pietari Suuri ja Ruotsin nuori kuningas Kaarle kahdestoista.

Suuren sotaretken taustalla oli mm. se, että tsaari oli perustanut Pietarin kaupungin entiselle Ruotsin alueelle, mihin kuului mm. Inkerinmaa. Mutta Kaarle oli 1700 voittanut Venäjän Narvassa ja siitä innostuneena ryhtynyt valloittamaan Puolaa, johon meni 8 vuotta. Siiten hän päätti joukkoineen suunnata Moskovaan. Tämä järjetön matka tehtiin jalan ja sen saivat mukana olleet suomalaiset ( joita oli arviolta 2/5 sotilaista) tuntea nahoissaan, sillä kuninkaan sana oli laki. Armeija oli kuitenkin heikentynyt monen vuoden sotareissulla huonon huoltotilanteen, kapinoinnin, sairauksien, ja juopottelun tähden.

Ukrainassa sijaitsee edelleen Pultavan kylä Harkovan ja Kiovan puolivälissä. Siellä Ruotsin suurvaltapyrkimys mureni lopullisesti ja pysyvästi. 18.6. 1709. Venäläisiä oli taistelussa 45000 ja Kaarlen joukkoja 20000 miestä. Sota oli pien ohi ja Kaarlen joukoista yli 9 300 kuoli ja lähes 2 900 vangittiin.

Venäläiset valtasivat Inkerin Pultavan taistelun jälkeen vuonna 1710, Viipurin ja Käkisalmen sekä Helsingin, Porvoon ja Turun vuonna 1713. Koko Etelä-Suomi oli miehitetty, kun Carl Gustaf Armfelt oli kärsinyt tappion Pälkäneellä Kostianvirran taistelussa 1713 ja Isossakyrössä Napuen taistelussa vuonna 1714. Siitä alkoi isonvihan aika, jolloin suomalaisia tapettiin urakalla ja monta tuhatta vietiin vankeina Siperiaan.

Tämä murheellinen historian jakso on jäänyt taakse, mutta nykypäivän uutiset kertovat taas ajasta, jolloin kärsimys vaivaa kansoja.ja suuret joukot kulkevat päämäärättömästi pakoon sotien tieltä. Ihmiset rukoilevat Herraa ja etsivät Jumalaa, odottavat helpotusta elämäänsä. Perheet hajoavat, kodit hajoavat, kaikki vuosien vaiva ja työ murenee hetkessä raunioiksi. Kaikkialla on itkua, toivottomuutta, riisumista ja tappiota. Vihollisen henkivallat riepottavat ihmissieluja sotimaan keskenään, pimeys peittää kansat, viha ahdistaa mielet.

Turvamme ei ole Ruotsissa, eikä sitä kieltä puhuvissa, ei myöskään Venäjässä eikä sitä kieltä puhuvissa, ei ole Euroopan valtioliitossa, eikä sen alueen sotilasliitossa, ei ole euroissa eikä dollareissa, ei terveydenhuollossa eikä rokotuksissa. Elämme pahan vallassa olevassa maailmassa, jossa valhe ja vääryys rehottavat, jossa viha ja väkivalta asuvat, jossa enemmistön mielipide ratkaisee ja ohjaa päätöksiä. On vain ajan kysymys, milloin antikristus astuu ohjaksiin alistamalla kaikki päätöksiensä alle.

Uskovina turvamme on ikiaikojen Jumalassa ja hänen pysyvässä sanassaan.

"Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti." Ps.48:15.

”....hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle....” Ef.1:20-22

"…niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä…." 2.tess.2:8.

"…ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä…." 2.Tess.1:7.