Kun herätys sammuu, mutta liike jatkuu

Olin reilu kolmekymmentä vuotta sitten usein puhumassa Nokialla. Siellä oli mukavia uskonystäviä ja opin tuntemaan monia läheisesti. Pidimme seuroja kodeissa ja seurakunnantiloissa, koulutilaisuuksia, kävimme puhumassa tehtaissa ja työpaikoilla, kesällä oli telttakokouksia. Kymmenen vuotta myöhemmin, 90-luvulla, olin puhumassa Nokian kirkossa, jossa vaikutti uusi tuore hengellinen herätys, jota johti kirkkoherra Koivisto. Se oli melko maltillista ja sitä tultiin ihmettelemään ympäri Suomea. Monet aivan kadehtivat Nokian asukkaita, kun saivat olla niin siunatussa tilassa seurakunnassaan. Karismaattisissa illoissa oli perinteinen kaava, joka toistui joka torstai-ilta. Ihmisiä tuli uskoon ja monet saivat siunausta ja esirukousta omiin vaivoihinsa.

Vähitellen liike kasvoi, paisui ja rupesi pullistumaan. Sille tuli ähky, joka aiheutti liikkeellelähdön. Hylättiin tuttu turvallinen kirkko ja seikkailtiin monenlaisten profetioiden ja näkyjen varassa kunnes liike romahti. Nyt on jo nimikin vaihdettu, eikä siis Nokiasta enää puhuta mitään. Väki on vaihtunut, alkuperäisiä ei ole enää mukana, eikä kokoontuva joukko ole järin suuri. Kuivuminen on ollut rajua ja pian se on vain muisto historian lehdellä. Uusi liike ei ole alkuperäisen herätyksen mukainen, vaan tyypillinen uuskarismaattinen menestysuskonto. Herätys on siis vaihtanut nimeä, mutta sama vanha menestyksen teologian harha vaivaa sen toimintaa. Tällainen sielullinen uskovaisuus vetoaa ihmisiin, mutta sivuuttaa Raamatun tärkeän keskuksen Kristuksen. Unohdettuihin asioihin kuuluvat kärsimys, risti, ahdistus, itsensäkieltäminen, ahdas portti, kaita tie, kilvoittelu, vanha ihmisen kuolettaminen, synnintunto, syntiviheliäisyyden kokeminen, sairaana uskominen, täydellinen kyvyttömyys auttaa itseään hengellisesti. ”Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten nähdä taida; ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt.” Ps.40:13.  Kestoteemoina sitä vastoin ovat parantuminen, vapautuminen, voittoelämä, ylistys, hyvien asioiden profetoiminen, mielistelevät tiedonsanat ja voimaevankeliointi. Tuskin kukaan uskova olisi voinut odottaa Nokian herätykselle tällaista loppua? Se on murheellista, mutta muutamat iloitsevat siitä, että toimintaa on edelleen?

Sielunhoidossa tulee vastaan jatkuvasti ihmisiä, jotka elävät ylikierroksilla sielun alueellaan kuvitellen, että se on Jumalan synnyttämää uskoa. Heidän hengellisyytensä rakentuu sielun kokemusten ja toiminnan varaan, mutta ei Kristukseen ja hänen sanaansa. Tästä on seurauksena se, että kriisejä tulee jatkuvasti, koska opetetaan synnittömyyttä tai täydellistä vapautumista synnistä kertaheitolla myös lihan osalta ja ajassa saavutettavaa kunniaa. He kammoavat inhimillisen viheliäisyyden, turmeluksen ja perisynnin opetusta, jota Raamattu on tulvillaan. ”Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani; minun Jumalani, älä viivy.” Ps.40:18. Tästä seuraa, että he eivät tule Jumalan eteen huonoina vaan hyvinä. He eivät konttaa anomaan armoa, vaan he tulevat tuomaan hyvyytensä ja ylistyksensä Herralle ajatellen, että Jumala odottaa heidän hehkutustaan. Siksi heidän uskonsa perustuu tunnelmaan, fiilinkiin ja kokemukseen ei Jumalan sanaan, vaikka se on ainoa uskon syntymisen väline! Monen iloisen oloisen kristityn kuoren takana on arka, epävarma, pelokas ihminen, joka tekee kaikkensa tullakseen hyväksytyksi. Moni on valmis mihin uhrauksiin tahansa saadakseen osakseen Jumalan rakkauden ja taivaallisen siunauksen. Näitä ihmisiä pitäisi pyrkiä ohjaamaan Kristuksen luokse syntisinä ja huonoina, kelvottomina ja virheellisinä, avuttomina ja herätettyinä. Näin siksi, että voisivat nähdä, kuinka suuri Jeesus on, kuinka armollinen hän on syntistä kohtaan, kuinka hänen yhteydessään kurjinkin pelastuu. Pitäisi varoa kaikkea lihallista uskovaisuutta, ihmiskeskeistä ja ihmisvoimaista, humanistista ja koulutukseen perustuvaa kristillisyyttä. On varottava, ettei oma minä eikä toisen minä ota Vapahtajan paikkaa ja rupea herroittelemaan, sillä siitä alkaa aina hengellinen alamäki ja elävän uskon kuolema.

On tärkeää, että uskova saa kuulla Jumalansa äänen, sillä siitä usko syntyy. ”Sinua, Herra, minä huudan; minun kallioni, älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä vaiti olet, joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat hautaan vaipuneet.” Ps.28:1. Siksi on tärkeä lukea ja kuulla Jumalan sanaa joka päivä. Jumala on viisas, hän lähettää sanansa ja palvelijansa ajallaan oikeaan paikkaan, oikeiden ihmisten luo. Ongelma syntyy siinä, että ihmiset eivät halua hurmiossaan kuulla totuutta. Uskoville ei sovi tappionteologia, sillä siinä haisee kuolema. Mutta ilman sitä ei koskaan synny mitään uutta ja kestävää. Sillä kaikki pysyvä hyvä on Kristuksen aikaansaannosta ja sen voiman lähde on Golgatalla. Hilja Aaltonen sanoi: ”Kyllä ihmiset erottavat, milloin puhujalla on sanoma sanojensa joukossa. Sanoma puhuttelee. Herralta saatu sanoma ei jätä ihmistä koskemattomaksi. Sanoma vetää hiljaiseksi. Eräs näkyvä merkki sanan koskettamisesta on ihmisessä sellainen sydämen hiljainen itku, kaipuu, rukous. Se on Pyhän Jumalan aikaan saamaa hiljaista tuulta. Ei siinä ole mekastusta.” Meillä on taito sammuttaa herätykset ja tumpata usko, mutta erinomainen kyky pyörittää liikettä ja luoda toimintaa, kerätä kolehtia ja irtopisteitä ihmisiltä. Pyrimme pintaan kuin uimarit, mutta emme halua kuolla Kristuksen kanssa.

Jeesus, herätysten ja uskovien Jumala, muista kaikkia uskossaan haaksirikkoon joutuneita, omien heikkouksiensa ja syntiensä kanssa kamppailevia, jotka kompuroiden kulkevat kohti sinua. Älä anna pirulle ilon aiheita uskovien ristiriidoista ja taisteluista. Pyydämme sinulta jatkuvasti herätystä, mutta kohta kun se on syntynyt, me tuhoamme sen lihallisuudellamme. Herra, me tarvitsemme sinun korjaavaa kättäsi kaikkeen, sillä ihmiset ovat sotkeneet niin paljon valtakuntasi asioita ja tuoneet vain häpeää pyhälle nimellesi. Suo meidän jäädä ja jättää kaikki asiamme sinun haltuusi nyt ja aina. Aamen.