Ulos kaapista – sisään ovesta

Maailmalla on nykyään uutinen, kun joku tulee ulos kaapista, joka ei kuitenkaan tarkoita ihan sitä tosissaan. Se on kuvainnollista puhetta, jolla tarkoitetaan, että joku omaa käyttäytymistään  peitellyt haluaa tunnustautua julkihomoksi. Tämä tietysti synnyttää kansassa aina kohahduksen ja TV-uutiset antavat monta minuuttia mainosaikaa uudelle ilmiölle, sillä se on suosittua. Tosin on kyllä vastakkaisiakin mielenilmaisuja. Mutta uskovat odottelevat sitä, kun Herra puuttuu asiaan ja ilmoittaa julkisesti, mitä hän tästä kaikesta ajattelee. Vaikka se on jo aikoja sitten kirjoitettu Raamattuun.

Ulos kaapista tuleminen on alkuvaihe rehellisyydelle ja itsensätuntemiselle, joka tulisi olla jokaisen synnin kohdalla; ja sitä pitäisi tietysti seurata meno sisään ovesta, Jeesus-ovesta, että ihminen voisi pelastua ja tulla tuntemaan totuuden. Sillä Kristus on tullut kaikkia syntisiä pelastamaan ja kolkuttelee ovella, että syntinen avaisi. Siitä alkaa elämä, kun saa syntinsä anteeksi – ei muuten. Ne jotka tulevat ulos kaapista kehumaan kuinka välkkyjä ovat, paljastavat vain tyhmyyteensä ja tietämättömyytensä, syntiturmeluksensa kaikkien ihailtavaksi. Piru nauraa taustalla, kun kurjat kehuvat, kuka on kaikkein likaisin ja rohkeimmin kykenee itseänsä paljastamaan.

Rehellinen armahdettu syntinen on harvinainen, sillä hän ei yritä puolustella itseään, vaan turvautuu Herraan. Mitä silloin hyödyttävät kirkkoon kuuluminen, herätysliike, kaste, ehtoollinen, Raamattu, vihkiminen, jos ihminen elää niiden vastaisesti. Moni vain tekee nämä samat kierrokset uudelleen ja sitten vielä puolustelee ja leuhkii. Hyi! ”Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa." 2.Piet.2:20-22.

Tapasin hiljattain seurakunnan työssä olevan laestadiolaisen, jonka kanssa vaihdoimme hieman ajatuksia pelastuksesta ja Jumalan valtakunnasta. Heidänkin olisi syytä tulla ulos kaapistaan ja olla rohkeasti syntisiä Vapahtajan edessä – ei heidän saarnaajiensa edessä. Tämä Rauhanyhdistyksen opetushan rakentuu siihen ajatukseen, että synninpäästö on yhtä kuin Kristus ja kenet he siis kelpuuttavat sen piiriin, ne ovat pelastuneita ja Jumalanvaltakunnan jäseniä. Kaikki ennen ja jälkeen ovat auttamattomasti hukassa. Minäkin olen osaton tästä, kun en ole heikäläisiä? Tosin eipä kukaan ole koskaan edes tarjonnutkaan minulle sitä mahdollisuutta. Mutta iloisten siitä, että pelastun yksin Kristuksen kautta, ilman Rauhanyhdistystä. Samaa toivotin myös keskustelutoverilleni ja kehotin rohkeasti käymään vähän katsomassa muuallakin – se avartaa.

Lahkolaisuus on aika ahdas hengeltään, se kuristaa kuoliaaksi, kenet on saanut otteeseensa. Mutta vain yksi nimi voi pelastaa Laestadiolaisuudestakin, Jeesus nimi, Herra on voimallinen antamaan Jumalanlapseuden, armon ja ikuisenelämän ilman heikäläisiä. Laestadius itse on ollut uskonmies ja edelleen ihan varteenotettava lukuelämys. Kysynkin, miten on hyvä alku osattu sotkea näin perusteellisesti? Mutta useinhan on niin, että on herätys ja vähän ajan kuluttua herätysliike ja viimeksi vain liike. Aikanaan Herra siivoaa seurakuntansa, joten meidän tarvitse sitä murehtia. ”Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.” Matt.13:41-43. Perusasioissa tapahtuu sekoilemista, joka eristää ihmiset Kristuksesta, rikotaan avoimesti Jumalan lakia, eletään kuin porsaat pellossa ja puhutaan niin, että huulet pursuavat makeita sanoja vaahdotettuna, kunnes….. Mutta on toki toisenlaisiakin ja tähän kannattaa panostaa: ”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi” 2.Kor.6:3.

Olen ollut uskossa 40 vuotta ja koko ajan on puhuttu herätyksestä, suuresta herätyksestä, lopunajanherätyksestä. Ehkä alan jo niin tottua semmoiseen puheeseen, että se ei enää paljon herätä? Herran palveleminen on kuitenkin tärkeä joka päivä, koska siihen uskovat ovat kutsutut, vaikka ei olisikaan herätystä. Perinteisissä herätyksissä, mitä kirkkohistoria tuntee, on aina ollut merkkinä elävä synnintunto, kuolemanpelko ja helvetin näkymät; niin myös armon kirkastuminen, Jumalan rauhan löytäminen, uskovien yhteyden vahvistuminen ja lähetystyön halu. Mutta, että tällaista voi tapahtua, pitää ihmisten tulla ulos kaapista, syntisinä pitää astua esiin, eteen, alttarille, Golgatalle, Kristuksen pelastettavaksi. Golgatan ulkopuolella ei ole hengellistä herätystä, Niin on Jumala säätänyt. ”Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niin kuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niin kuin murehditaan katkerasti esikoista.” Sak.12:10. Jotka tulevat ulos kaapista eivät silloin hehkuta syntiensä kunniaa, vaan häpeää, he itkevät, sillä he käsittävät, että heidän syntinsä ovat ristiinnaulinneet (lävistäneet) Jeesuksen. ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” Ilm.18:4. Baabelista ulos lähteminen on vaikuttava kokemus, jossa ihminen ottaa etäisyyttä perkeleen tekoihin ja syntielämään. Baabel edustaa tässä kaikenlaista Jumalan vastaisuutta, luopumusta Raamatun sanasta, synnin suosimista

Jos maailman pitää olla riittävän syntistä, että herätys voisi tulla, niin nyt olisi siihen aihetta. Jos kristikunnan pitää olla pohjalukemissa anoakseen Herralta asioihin puuttumista, niin nyt on sellainen hetki. Jos ihmisten pitää tulla ulos kaapista, että herätys voi tulla, niin nyt olisi saumaa. Jos hengellinen neuvottomuus on saavuttanut riittävän avuttomuuden, että herätys voisi tulla, niin nyt olisi siihen sopiva tilanne.

Sitten pitää löytää tietysti ovi – Kristus – että voidaan pelastua. Muuten kansa hortoilee alasti ja toikkaroi sumussa löytämättä apua kurjuuteensa. Jokaisen uskovan on syytä ohjata ihmiset Jeesus-ovelle, muuten perii hukka tai syntyy vain musta-tuntuu-juttuja. Herra on luvannut ottaa katuvat vastaan ja syntiset syliinsä, kun he kääntyvät pahoilta teiltään ja tahtovat pois eksytyksestään. Taivaan ovi on elämän ovi ja siunauksen tien alkupää. Synnin hylkääminen ei ole helppoa, sillä totumme siihen varsin helposti ja lapsuudesta saakka harjoittelu takaa synti-olympialaisissa lajimenestyksen ja elämän menetyksen. Näissä kisoissa saa valtiontukea, apurahaa, stipendiä, korotettuja tarjouksia, selkääntaputuksia, silityksiä, onnenpotkuja, mutta kadottaa sen tärkeimmän – Kristuksen.

Sinä, Jeesus, tulit taivaan oveksi ja pelastuksen tieksi, ikuiseksi totuudeksi, elämän antajaksi, uudensyntymisen antajaksi meitä varten. Sinä asetit elämän tälle pikkuiselle taivaankappaleelle, että meillä olisi mukavaa luotuina, mutta me pilasimme kaiken ja menimme kaappiin, piilouduimme sinua, pakenimme sinua ja juoksimme karkuun kun yritit lähestyä kurja olemustamme. Tule siis nyt ja auta meitä, auta ulos kaapista – vaikka ravistellen, mutta älä jätä ihmisiä synteihinsä, sillä muuten kaikki hukkuvat. Ojenna kätesi, että tunnemme sinut, että voimme siihen tarttua, että saamme nousta luoksesi.