torstai 6. maaliskuuta 2014

Jumalan rakkautta jaossa halukkaille


Eero oli pitkäaikainen ystäväni, joka lauloi aikoinaan maineikkaassa Konnakuorossa vuosia ja toimi sittemmin katulähetystyössä kurjien auttajana. Eero oli tulossa juuri tällaisesta illasta Helsingissä kotiinsa 22.1., kun hän sai sairaskohtauksen ja menehtyi pari päivää myöhemmin sairaalassa. Vuosi sitten keväällä pyysin häntä puhumaan sielunhoitopäiville Karkkuun ja siitä tilanteesta jäi mieleen Eeron rukous, että herra täyttäisi kuulijat Jumalan rakkaudella. Hän kertoi onnellisesta lapsuudesta ja sitten viidentoista vuoden pimeästä jaksosta elämässään ja sitten tapahtuneesta Jeesuksen löytämisestä. Hänelle oli tullut aivoinfarkti joitakin vuosia sitten, jonka jälkeen tämä käynti oli ensimmäinen Helsingin ulkopuolella. Karkussa Eero viittasi Jeesuksen sanoihin: ”Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” Joh.11:25-26. Hän korosti Jeesuksen vastaanottamista, Jumalan armon muodossa ja viittasi muutaman kerran kuolemaan. Hän sanoi uskovan kuoleman olevan iloinen asia ja puhui hyvin murretulla sydämellä meille näistä. Jeesus asui Eerossa, hänen sydämessään.


Eero kirjoitti eräässä traktaatissa otsikolla: JUMALALLE KAIKKI ON MAHDOLLISTA
- Tahdon lähestyä kiitollisella mielellä Sinua, rakas ystäväni. Kiitollisen mielen on saanut aikaan Jeesuksen Kristuksen rakkauden omakohtainen kokeminen. Evankeliumin sanoma syntien anteeksi-antajasta, armahtajasta, Vapahtajastani Jeesuksesta läpäisi paatuneen sydämeni marraskuussa 1982.   Tämä tapahtui eräässä päihdeongelmaisille ja muille elämän kovassa koulussa haaksirikkoutuneille ihmisille tarkoitetussa kristillisessä hoitokodissa, päädyin hoitokotiin erään uskovan ihmisen kautta.
Nuoruudessa alkanut alkoholin käyttö oli tehnyt minusta väkivaltaisen, röyhkeän, vääryyttä lähimmäistä ja yhteiskuntaa vastaan tekevän ihmisen, sielunvihollinen oli sokaissut minut täysin ja päihteet olivat tehneet minusta orjan. Olin toivoon tapaus. Tässä tilassa sain vastaanottaa evankeliumin sanoman. Raamatun sana on antanut minulle mielenrauhan, tasapainon ja voiman kohdata myös tämän päivän ongelmat. Työ Herran elopellolla on rikasta ja antoisaa. Avun saaneena entisenä laitapuolen kulkijana tunnen suurta hätää näiden kadunmiesten ja -naisten määränpäästä. Ainoastaan Jeesus elämän Herrana on vastaus tässä työssä (Joh.3:16).
Allekirjoituksena oli Armahdettu syntinen Eero Väisänen. Oli hienoa tuntea Eero ja olla hänen ystävänsä, sekä mukana monissa tilaisuuksissa 80 ja 90-luvuilla julistamassa Jeesusta, Jumalan rakkauden lähdettä.

Hiljattain tapasin erään ihmisen, joka sanoi kaipaavansa Jumalan rakkautta. Juteltuamme huomasin hänen olevan vailla Jumalan kosketusta, sillä hän mittasi tunteillaan ja kokemuksillaan Jumalan olemassaoloa. Oli varmaan kymmenen syytä ajatella, ettei Jumala rakastanut häntä. Hän ei niinkään tarvinnut teoreettista tietoa, oikeaa opetusta, hän oli kyllä ymmärtänyt asiat riittävän hyvin. Hänen tilanteessaan ehkä tarvittiin jotain tuntuvaa. Raamatun opettajana minun olisi ollut helppo sanoa, että on tyydyttävä vain kuivaan leipään, jos ei ole tuoretta tarjolla: Lue Raamattua, kyllä se sieltä selviää ja muista antaa rahaa lähetystyölle. Mutta ei se ole hyvä vastaus, sillä Jumalasta tulee äkkiä
työmarkkinajohtaja, voiton maksimoija, kaiken lypsävä julmuri? Miten siis voin selittää kääntymättömille ihmisille sen jälkeen, että Hän rakastaa maailmaa ja haluaa ihmisten pelastuvan? Mutta onko meillä nyt tai koskaan mitään enempää kuin Jeesuksen rakkaus, jota osoitamme ihmisille. Joillekin se tuntuu, joku ei pääse siihen kiinni ja joku irrottaa siitä otteensa. ”Niin Jeesuksen kävi häntä sääliksi, ja ojentaen kätensä hän kosketti häntä ja sanoi hänelle: "Minä tahdon; puhdistu."” Mark.1:41.

Kun kevätaurinko paistaa lämpimästi, se tuntuu iholla, sen kirkkaus ja lämpö saavat maan sulamaan ja roudan haihtumaan. Auringon vaikutuksesta sinivuokot ja leskenlehdet, voikukat ja heinät alkavat uskoa kesän olevan tulossa ja tuppaavat mukaan jakamaan sitä onnea. Me ihmiset kiirehdimme paikasta toiseen ja suoritamme tehtäviämme; mutta joskus pysähdymme kuuntelemaan ja katselemaan lintujen kevättöitä, pesän rakennuspuuhia, kosintamenoja, ahkeruutta ja iloa. Ne saavat Jumalalta kaiken, mitä tarvitsevat, vaikka eivät tiedä onko kesän jälkeistä elämää lainkaan. Ei ihme, että Vapahtaja käski katsoa lintuja ja ottaa niistä opiksi. Koko uskovien joukko tarvitsee tätä Kristuksen lämpöä elääkseen ja jaksaakseen, uskoakseen ja toivoakseen.
Alkuajan uskovat opetettiin suutelemaan toisiaan, ja se oli rakkauden osoitus toisia uskovia kohtaan. Room.16:16. Tervehtikää toisianne pyhällä suunannolla. Kaikki Kristuksen seurakunnat tervehtivät teitä. Suomessa ei tällä tavalla ole kuitenkaan tulevaisuutta, meidän on vaikea yleensä koskettaa toista ihmistä, tai ottaa kosketusta vastaan. Meille tuntuu olevan riittävän vaikeaa kohdata toisia ihmisiä, kätellä heitä tai sanoa jokunen sana lähimmäiselle. Liiallinen likelle tuleminen tulkitaan helposti ongelmaihmiseksi. Ehkä olisikin hyvä kysyä ensin: Saako halata vai vilkutetaanko vaan kahden metrin päästä kumarruksin?

Joskus rakkaus pukeutuu seurakunnassa toisen auttamiseen kurin kautta ja se on välttämätöntä. Jos rakkaus ei sisällä totuutta, ei se ole Jumalasta. Muuten on turha puhua lähimmäisen rakastamisesta, jos mielessä ei ole kuin mielistely. ”Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, ei hän ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin määrin, etten liikaa sanoisi. Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut; niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen. Sen tähden minä kehotan teitä, että päätätte ruveta osoittamaan rakkautta häntä kohtaan; 2.Kor.2:5-7. Ilmeisesti elävään
uskovien yhteyteen liittyy aina ongelmia ja vaikeita asioita, syntejä ja ylilyöntejä? Mutta meidän on selvittävä näiden keskellä ja kanssa. Jokaisen uskovan pitää päästä Jeesuksen yhteyteen, vaikka olisi minkälaisessa lankeemuksessa. Emme rakenna täällä virheettömien joukkoa tai pyhitettyjen valioluokkaa, vaan pyrimme tuomaan armahduksen sanoman kaikille tasamaanhiihtäjille. Rakkautta voi siis päättää osoittaa ja se vaatii luonnetta ja Jumalan armoa. Mutta usein se entinen uskovainen on ottanut jo riittävästi välimatkaa Jumalan seurakunnasta, eikä haluakaan palata parannusta tekemään? Semmoisella on surkea tulevaisuus, sillä neuvonantajina ovat samanlaiset kaukomatkaajat, syvyyden sankarit ja Kristuksen hylänneet poloiset. Hengellinen hypotermia on tehnyt tehtävänsä ja entinen uskovainen on kuin maamerkki, suolapatsas, jonka kasvot ovat jähmettyneet kohti Sodomaa.

Sinun kanssasi, Jeesus, kaikki on kirkasta ja selvää, onnellista ja valoisaa. Sinun kanssasi ystävien kanssa koettu rakkaus on elämän suola, sinun lupauksesi varassa me jaksamme. Tänään ajattelen heitä, jotka ovat jo luonasi, kiitos heistä, joita olen oppinut tuntemaan pelastettuina. Kiitos Eerosta,  jonka kanssa oli monta hauskaa hetkeä puhua elämän suurista kysymyksistä. Muista myös häntä, joka ei millään meinaa jaksaa uskoa rakkauteesi ja välittämiseesi. Halaa Herra häntä, hyväile hänet taivaaseen, sillä minun käteni ovat liian lyhyet, minun kykyni tässä on aivan olematon. Kanna heikkoa, puhu suloisesti rikkinäiselle mielelle ja hoivaa vaatimusten paineessa elävää uskovaa. Muista häntä, joka on tehnyt syntiä ja vielä puolustelee sitä, sillä olethan luvannut: ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa;” Hes.34:16. Sillä vain sinä, Vapahtajani, voit sen tehdä. Tee siis!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti