Eläköön elämän rikkaus

”Eläköön elämän rikkaus” luki erään taksin kyljessä, kun olin ajelemassa kotia kohti ja ajattelin, että kyllä oli kristillinen ajatus, kunnes huomasin sen lisänä jatkolauseen – ”aito säästöpankki”. Se on juuri niin pinnallinen ajatus, joka varmasti kolahtaa tässä ajassa hampurilaissukupolven sieluun. Se sopii älypuhelinihmisille, jotka eivät lue kirjoja, jotka eivät kykene enää ymmärtämään lausetta, jossa on kaksi sivulausetta. Se siitä rikkaudesta, joka perustuu rahaan ja valtaan, politiikkaan ja itseintoiluun, elintasoon ja pröystäilyyn. Miten voidaan elää rikasta elämää, jos ei edes tunneta elämää? Miten elämä voisi aueta, jos ei ole edes menty sisään elämän ovesta, jos ei ole löydetty raikkauden valtakuntaa, kaiken omistavaa kuningasta? Miten voidaan olla kiitollisia elämästä, jos ei tunneta elämän antajaa, jos ainoa rikkaus on eläkesäästötili?

Elämä kulkee keskellämme Jeesuksen hahmossa, mutta kuka huomaa hänet? Kun Kristus kulkee kadulla, ei häntä tunneta. Voi käydä kuin pilapiirtäjä Karin ”joulunsankari” kuvassa, köyhä Vapahtaja on lähes huomaamaton omassa syntymäpäiväjuhlassaan. Siksi eräs päivälehti julkaisi lööpin, jossa luki:  Jeesus nousi taivaaseen - Alkot kiinni ylihuomenna! Aivan niin kuin viinakaupat ja Vapahtajan kotiin paluu olisivat jotenkin verrannollisia? Mikä siis onkaan nykyihmisen elämän rikkaus, mihin hän satsaa, mistä on valmis maksamaan, mitä tavoittelemaan, mihin kuluttamaan aikansa ja rahansa, kunniansa ja saavutuksensa? Hiki nousee päähän ja selkä on märkä, mutta talletukset eivät kasva, eikä rikkaus tunnu missään. Aikanaan sitten perikunta myy ”rikkaan” vainajan omaisuuden pilkkahintaan ja se oli siinä sen kaverin tarina. Ketä juhlitaan?

Meillä kävi kylässä ukrainalaissyntyinen mies ja keskustelimme hänen elämänsä vaiheista, ratkaisuistaan ja arvostuksistaan. Hän oli kulkenut pitkän ja merkillisen tien, Jumala oli johdattanut häntä. Hän oli löytänyt tiensä Suomeen, avioitunut täällä ja löytänyt seurakuntayhteyden. Mutta elämä olisi voinut olla toisenlainenkin, kulkea eri latua? Hän oli rikas Herrassa, ei niinkään ajallisesti, hän tunsi Jeesuksen ja tahtoi seurata Herraa. Rukoilimme yhdessä ja söimme, sillä Kristus yhdisti meitä. ”Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää. Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta.” Ps.25:4-6. Kuinka paljon Jumalalla onkaan armoa ihmistä varten ja vain harvat tietävät sen, vielä harvemmat elävät siitä ja vielä harvemmat kiittävät siitä häntä.

Ainoa arvokas rikas elämä on sisällytetty Jeesuksen tuntemiseen., eikä siitä suoriteta kansanäänestystä, sillä sen on Jumala itse päättänyt. ”Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1.Joh.1:7 . Elämä on ilmestynyt valona pimeyteen, meidän pimeyteemme. Ilman Kristus-valoa olemme ikuisesti pimeydessä ja hukumme. Valoon tuleminen on kova juttu, jossa polvet tutisevat. On paljon helpompi piilotella itseään puskassa kuin Aatami ja Eeva aikoinaan, ettei valo paistaisi päin näköä ja kaikki törttöilyt tulisivat kerralla ilmi. Pelastettu näkee valon, syntyy valosta, rakastaa valoa, kaipaa valon säteitä ja lämpöä, tulee mielellään niiden luo, jotka ovat myös valosta syntyneet, valon lapsia. Mutta vaeltaa valossa on pitkä tie, josta ei tiedä juuri mitään tielle lähdettäessä. Vain pieni aavistus ja hengellinen kokemus eväinä uskova suunnistaa kohti tuntematonta Raamattu kädessään ja Pyhä Henki sisimmässään. Aikanaan valon merkitys joko suurenee tai pienenee, riippuen siitä, kuinka uskova seuraa Herraansa Jeesusta. Monen valo sammuu kokonaan ja maailman valot tulevat ottamaan Kristuksen paikan heidän elämässään. Heille pelkkä paikallispankki on elämän rikkautta ja raha tyynyn täytteenä antaa näennäisesti turvallisen yöunen. Mutta kuka sammuttikaan heidän valonsa, kuka kurja vei heiltä lapsenuskon, kuka vietteli nämä ihanat uskovaiset takaisin pimeyteen, kuka latasi heille suuret katteettomat tarjoukset elämän kevääseen. Niin kuin tässä eräänä päivänä mies sanoi minulle itkukurkussa: - Itte mä olen pilannut elämäni!

Heikkous vie valon uskovan elämästä, siksi sanotaan: ”Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.” Room.14:1. Heikko usko johtuu heikosta valosta, Kristus on heikosti ihmisen elämässä. Hän on kuin nälkäkuoleman partaalla oleva, jota syötetään teelusikalla makuuasennossa, ettei hän peräti kuolisi. Lainalaisuus ja omavanhurskaus tekevät uskovan heikoksi, hän voi silloin luottaa vain omiin tunteisiinsa ja järkeensä, mutta ei juurikaan Kristukseen. Lahkolaisuus tekee heikoksi, vaikka  heidän ääntään voi muuten riittää kadun toiselle puolen asti? Lahkolaisuus ei elä Kristus-valosta, vaan roikkuu ihmismielipiteissä ja idoleissaan, se on nykypäivän Laodikeaa, joka arvioi itsensä rikkaaksi, suureksi ja voimakkaaksi, mutta on kuitenkin hengellinen kääpiö, täynnä surkeaa, oksettavaa köyhyyttä, alastomuutta ja sokeutta. Mutta sillekin Jeesus vielä puhuu – jos se kuuntelee. Sillekin Jeesus on tarjoamassa todellisen ja rikkaan elämän – jos se vain ottaa sen vastaan. Mutta silloin lahkolaisuus murenee.

Elämän rikkaus on uskovalle, että hänet kastettu kolmiyhteisen Jumalan nimiin. Kun tämä totuus valaisee ihmisen, hän näkee suuren Vapahtajan, jonka koko elämä ja kaikki teot ovat tarkoitetut kiinnittämään hänet ikuisesti Jumalaan. Siksi uskovan on hyvä muistella kastettaan ehtoollisen yhteydessä ja Raamattua lukiessaan. Sen voi myös mitata, sillä todellinen elämä ja taivaan valo, eivät kirkastu meidän ansiostamme tai kyvyillämme. Ne tulevat ulkopuoleltamme ilman meidän lahjojamme tai päättelykykyämme. Niiden keskus on Jeesus. Elämän rikkaus on Jeesuksen veri, uhriveri, pyhä veri, synnitön veri, joka tuo elämän ja vapahtaa syntisen kaikista synneistä.

Joskus tien vieressä on kyltti, jossa lukee ”veripalvelu”. Sairaanhoito vaatii ponnisteluja tällä alueella. Uskovan veripalvelu on Golgatalla, Jeesuksen uhrissa, sinne hän palaa aina uudestaan, siellä on hänen elämänsä rikkaus. Uskosta osattoman on vaikea ymmärtää verilauluja, ja puhetta sijaiskärsijästä. Mutta uskovalle se on elämän ilonaihe. Valossa vaeltava saa luontaisetuna omistaa Vapahtajan puhtauden ja syyttömyyden, omantunnon rauhan ja sisäisen levon tekemisistään. Jos ei käsitä syntiä, ei käsitä armoakaan, eikä silloin ole valoa, ei elämää eikä pelastusta. Siksi jokaisen uskovan on tärkeää tuntea omat syntinsä, perisyntinen olemuksensa ja täydellinen avuttomuutensa kristityksi tulemiseen, elämiseen ja taivaaseen pääsyyn. Mitä vähemmän synnistä puhutaan, sitä vähemmän siitä tiedetään, sitä ohuemmaksi käy Jumalan asema. Kristuksen suunnaton kärsimys on hetken päästä vain kuvataidetta kultakehyksissä ja vain taiteilija saa kiitoksen tauluistaan. Joskus krusifiksitkin ovat niin levollisen näköisiä, että voisi kuvitella Vapahtajan nukkuvan niissä päiväuntaan? Mutta kadonnut on kova vaiva, lihan kärsimys, kuoleman kauhu ja helvettiin saakka pudottautuva pohjaton turmeluksen kuorma, jonka me olemme ihmisinä saaneet aikaan. Jokaisen on kannettava omien syntiensä heikkoutta koko elämä, ja sellaisena tultava Kristuksen syliin armahdettavaksi. Siinä Herran veri lepää uskovan päällä. Se tekee syntisestä uskovan. Tätä säästöpankkia on ihana kannattaa, siellä talletukset ovat aina turvassa, sillä ne ovat paremmassa turvaa kuin Sveitsin pankissa, ne ovat taivaan pankissa.

Israelia kohtasi erinomainen elämän rikkaus, kun Jeesus tuli tänne ihmiseksi ja siinä yhteydessä Jumala puhui erään papin kautta väkevästi: ”Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta” Luuk.1:67-69. Mutta kuka ymmärsi silloin tämän sanoman? Entä, kuka ymmärtää sen nyt? Missä siis ovat uskovat juutalaiset? Heille on käynyt niin, että rikkauden sijaan on tullut köyhyys, rikkaan elämän tilalla on ainainen vaiva ja paine, sota ja uhka, viholliset niskassa ja voima jatkuvasti koetuksella. Vaikka Herra on luvannut: ”…pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat…” 1:71. Voi mikä ilo onkaan Vapahtajan luona, turvapaikka ja lepo Kristuksessa. Kuitenkin moni haluaa käydä omaa taisteluaan, omaa hyökkäystään, puolustaa kunniaansa ja asiaa omia etujansa hinnalla millä hyvänsä. Ei ihme, etteivät he koskaan pääse kulkemaan vapautettuna Jumalan palvelemiseen armahdettuina syntisinä:  ”…pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.” 1:74-75. Säälien ja rukoillen katselemme kuinka juutalaiset ovat oman uskonnollisuutensa ja viisautensa vankeja tänään. Mutta eräänä päivänä heillekin avautuu tämä suuri totuus: Jeesus on heidän Herransa, joka pelastaa heidät. Kokonainen kääntymys ja parannus on enemmän kuin lottovoitto. Kun Jumala asettaa asiat kohdalleen, ei kukaan enää ole onneton, eikä turhien kysymysten siteissä. Jumalan valtakunta on yli ihmisten valtakuntien, Jumalan hallinta kattaa kaikki ja on todellisuutta niille, jotka nöyrtyvät hänen edessään.

Eläköön siis elämän rikkaus Kristuksessa, meidän Herrassamme, sillä hän elää uskoviensa sydämissä ja etsii tänään rakkaudessaan jokaista kadotukseen kulkevaa sielua. Kiitos siitä Herralle.