Jospa voisin aina muistaa?

Hankin muistitikkuja, joihin kaiverrutin "Jeesus on Herra" tekstin. Tallensin niihin omia puheitani ystäviä varten. Huomasin, että tarjolla oli myös eräs tosi arvokas sellainen, pinta oli 14 karaatin kultaa ja siihen oli upotettu timantti. Hinta 2000 euroa. Mutta myytynäkin se oli tyhjä ilman latauksia, niinkuin minunkin hieman halvemmat muistitikkuni. Tyhjä ei ole mitään. "jumalattomien äly on tyhjän veroinen." Snl.10:20. Joskus kristityillä on sellainen tilanne, että muisti on tyhjä hyvistä asioista, usko on keikahtanut yli laidan ja tilalle ovat tulleet menneisyyden mustat pilvet, jotka satavat vain kurjuutta ja kyyneleitä elämän vaivaksi. "Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut." Job 30:16. Elämän vaivat jäävät helposti muistiin ja niitä itse kukin sitten mussuttelee pitkin matkaa, ja joillakin ihmisillä on tässä suhteessa aina sama levy soimassa. He ovat kuin shampanjapullo, suljettuna viileän asiallinen, mutta korkattuna kuohuva ja äänekäs. Sielun syöväreistä tihkuu verta, kurjuus kumarruttaa ryhdinkäänkin. Tyhjät ihmiset toistavat muita ihmisiä, he ovat kaikuvia ääniä toisten sanomisista ja ajatuksista; Heillä ei tunnu olevan omia mielipiteitä ja kuitenkin he ovat kaikkein äänekkäämpiä. Tyhjä tynnyri kuulemma kolisee eniten? Harva tietää kuitenkaan olevansa tyhjä Jumalasta, ennenkuin Kristus itse puhuu hänelle. "etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston." Ilm.3:17. Mutta Jeesus puhui hänelle, eläköön, muisti voi palautua ja tietoa voi kasvattaa!

Jeesus valitsi seuraajikseen aluksi kalastajia, sillä pappeja ei ollut vielä silloin. Pappiskoulutus alkoi paljon myöhemmin, yliopistot edustivat tiedon huippua teologiassakin, mutta ei muuta ja näistä aineksista muokattu papinvirka sai vähitellen vääristyneitä muotoja virkapappeuden, paavin vallan ja muiden hömpsötysten muodossa. Näitä luterilaisuus on sitten muokannut omaan lokeronsa sopivaksi, mutta suuri osa tästä toiminnasta on hyvin lähellä nykykatollisuutta.

Nykyään papin vastakohtana käytetään maallikko-nimitystä, he edustavat alkuseurakunnan kalastajia. Parempi olisi käyttää yleisesti uskova-nimeä, sillä Jeesus on aina valinnut uskovia seuraajikseen, ei pappeja tai maallikkoja. Kristuksessa ihminen saa arvonsa, joka säilyy.

Joskus siis täytyy itseltään kysyä: Kuka minä olen? Kenen ihmiset sanovat minun olevan, mitä Jumala sanoo minusta? Samaa Vapahtaja kysyi omiltaan kerran: "Ja Jeesus lähti opetuslapsinensa Filippuksen Kesarean kyliin. Ja tiellä hän kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi heille: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?" He vastasivat hänelle sanoen: "Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista." Niin hän kysyi heiltä: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Kristus."  Ja hän varoitti vakavasti heitä puhumasta kenellekään hänestä." Mark.8:29.

Ihmisten arviot itsestään ja Jumalasta vaihtelevat, mutta Jumalan ilmoitus Raamatussa on aina sama, muuttumaton. Tämä on tarpeen muistaa, koska monenlaiset mielipiteet, huudot, herjat ja epäuskon saarnat pyrkivät horjuttamaan pitkin matkaa uskon luottamusta Herraan. Kun ihmiselle on selvinnyt uskon salaisuus, Kristus, hänestä tulee uskova ja sen merkkinä hänen elämänsä alkaa pyöriä Kristuksen ympärillä. Hänen elämänsä tärkeimmäksi päiväksi hahmottuu uudensyntymisenpäivä, jolloin Herra tuli Hengessään häneen asumaan armona ja totuutena. Silloin hän laulaa virren sanoilla: "Muistan päivää autuasta, jolloin Jeesus löysi mun, syntein tähden tuomitun, tilastani kauheasta nosti minut olalleen, otti aivan omakseen." Alkuperäiset sanat ovat muuttuneet kuin ne olisivat eri ihmisen kirjoittamat. Alkuperäisessä (ilmeisesti A. Achrenius?) puhuu onnellinen uskova ja jälkimäisessä on asialla virkapappi teologiansa kanssa: ”Autuas se päivä lienee, jona löysin Jeesuksen, ystäväni suloisen, iloisempaa en mä tienne, koko maan pääl' mainita, kuin ett' Jeesust' nautita.” ja neljäs säkeistö alkuperäisenä kuuluu: ”Jos mä väsyn, Jeesus auttaa, jos mä kiusauksessa lienen, niin hän vahvistaa. Jos mä heikkouden kautta vielä joskus horjahdan, niin hän auttaa nousemaan.”  Laulu on syntynyt suurten herätysten vaikutusten seurauksena ja edustaa Achreniuksen herätyksen lauluperinnettä. Myöhemmin W. Malmivaara muokkasi tuntuvasti tätäkin laulua alkuperäisestä tekstistä mieleisekseen. Mutta nykyisessäkin versiossa on vielä häive alkuperäisestä tuoreudesta.

On onnellinen tila, kun uskova voi nauttia Jeesusta. Tämä on suuri salaisuus, joka ei avaudu kuin harvoille. Myös jatkuva heikkouden läsnäolo kiusaa uskovaa, niin ettei hän luottaisi itseensä, vaan Kristukseen. Tämä tunto on varsinkin kirkollisissa ja karismaattisissa uskovissa kovin harvinaista. He eivät tiedosta heissä asuvaa perisyntiä, sen turmeluksen syvyyttä, tai jatkuvaa asumista itsessään. Siitä seuraa sitten lihanpyhitystä, omavanhurskautta ja farisealaisuutta kaikissa sateenkaaren väreissä. "Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu." Room.7:17. Raamattu käyttää asua sanaa, joka voidaan kääntää myös sanalla huone tai vankila. Tästä avautuu uusi näkymä, jossa Kristus tulee syntisen kurjan tilaan, sydämeen ja elämään muuttamaan hänet uudeksi luomukseksi, pelastuneeksi, taivaan kansalaiseksi ja Jumalan lapseksi.

Huonon kristillisen opetuksen seurauksena uskova saa liian kevyttä ruokaa ja kadottaa pian synnintuntonsa ja täydellisen riippuvuutensa Vapahtajasta. Hänen tekonsa, puheensa ja seuraavat menetyksen käsikirjaa, jossa sanotaan, että uskova voi mitä vaan, mutta jätetään pois sana "Kristuksessa". Voi käydä niinkuin hämähäkillä: Maalasin ikkunanpieliä valkoisella maalilla vanhassa talossa. Kaikenlaiset ötökät, herhiläiset ja kärpäset tulivat jatkuvasti tutustumaan aikaansaannokseeni. Näin monta hämähäkkiä, jotka selvästi loukkaantuneina lähtivät pakoon koloistaan, kun pensseli lähestyi niiden aluetta. Eräs tällainen riippui joustavasti jostakin maan ja taivaan väliltä seittinsä varassa aivan hollille. Huitaisin sitä pensselillä ja niin siitä tuli "uusi luomus", sen musta olemus oli hetkessä valkoinen, kun öljymaali tippui sen palttoosta maahan. Sitkeästi kaveri kuitenkin jatkoi laskeutumistaan ja taaperteli uudessa  puvussaan uusille maisemille. Se saattoi kehua hetken verran kavereilleen uutta kuosiaan, mutta oli kuitenkin edelleen hämähäkki ja sen luontoisena se kuolikin.

Tapasin maanviljelijän, joka kertoi olleensa edellisenä yönä työssä pellollaan vielä ½4 yöllä. Tämä johtui siitä, että EU vaati jotain toimeksipanoa tiettyyn aikaan mennessä tai olisi seurannut sanktio. Tilan suuri lehmämäärä (yli 100) teetti myös runsaasti töitä päivittäin ja isäntä oli kovilla. Lehmätkin oli numeroitu, kun ei hän kyennyt enää kaikkia nimeämään. Niille oli laitettu korviin reikä ja siihen riippumaan tunnuskortti. Nämä kortit sitten pakkasivat putoilemaan, kun lehmät ravistelivat päätään ja hankasivat itseään toisia vasten. EU kuitenkin vaati, että nämä merkit oli löydyttävä aina lehmistä muuten tuli taas sanktio. Oli siinä maamiehellä hommaa kerrakseen ja tuntui siltä, että olimme palanneet neuvostoaikakauteen, jolloin "isoveli" vahti kaikkea ja kaikkia? Säälin miestä, joka paini jaksamisensa ja voimiensa rajoilla velkaisena ja omantunnontarkkana kristittynä selvitäkseen kaikesta tyydyttävästi. Rukoilin hänen puolestaan ja halusin olla hänen ystävänsä. Luoja kyllä muisti ystäväänsä ja auttoi häntä.

Joudumme käyttämään päivittäin päätämme monenlaisten asioiden hoitoon ja tehtävien suorittamiseen. Käytämme siinä aika paljon muistiamme hyväksemme. Sinne olemme taltioineet lukemattoman määrän tietoa ja kuvia, sanoja ja ajatuksia. Siellä on kielteisiä asioita, varoittavia asioita, pelon aiheita, iloa, itkua, työn jättämää uraa, oppimiamme tapoja, lukemiamme tekstejä, Raamatun sanaa, päivälehteä, televisiota, radiota, maisemia, ja lukematon määrä kasvoja, joiden nimistä muistamme vain pienen osan. Nämä pyrkivät sitten vuoronperään tulemaan mieleemme ja muisti toimii tässä jakeluverkoston ohjaajana. Riippuen mielialastamme luontomme valitsee muistista katselun aiheet ja ihmiset. "Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan, rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi! Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä." Job 19:23-25.

Suoritamme jatkuvaa valintaa, herkuttelemme, rasitamme itseämme turhilla ja tarpeettomilla mielikuvilla, kaivamme menneitä hautoja, mietimme ihmisten sanomisia ja tarkoitusperiä. Suremme, masennumme, ikävöimme, odotamme ja jäämme muistoihin. Tartumme kiinni uusiin tarjolla oleviin tilaisuuksiin, katselemme kaikkea aurinkolasien takaa ja ihailemme saavutuksia, mahdollisuuksia ja toisia ihmisiä. Luulemme monenlaista, mikä ei ole totta. Mielikuvissamme tapahtuu asioita, jotka kulkevat kuin unimaailmassa, epätodelliset vääntävät meidät välillä solmuun. Mutta muisti on olevinaan täynnä, mutta sinne kuitenkin mahtuu aina uutta tietoa. Joka päivä kontrolloimme, tallennamme ja tilastoimme lukemattoman määrän uutta tietoa.

Samalla kun vanhenemme osa tiedosta putoaa pois, häviää, turmeltuu, katoaa, jää vintille pakattuna tai kellariin säilöttynä. Synti vaivaa ihmistä ajoittain ja Herran Henki herättää synnintunnon, joka on varsin terve ilmiö. Meillä on kuitenkin omat konstimme sammuttaa vaikeat muistot näillä alueilla ja selitellä tekemisiämme itsellemme parhain päin. Jos Jumala kuitenkin edelleen rakastaa meitä (ja syntistä maailmaa), niin hän ei jätä meitä rauhaan ennenkuin olemme tehneet parannuksen. Tämä on ihmisen elämän kohokohta, vaikka itse hän tunteekin olevansa juuri silloin aivan pohjilla, kuopassa ja syvässä liejussa. Mutta se on Kristuksen mahdollisuus auttaa meitä, koska sitä varten hän on tullut, että pelastaisi syntisraukan orjan asemasta lapsen asemaan ja kuolemasta, ikuisesta helvetistä. "He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa. Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä; sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa. Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta. Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja." Ps.78:36-39. Turmeluksen vaikutus on äärettömän suuri ja pitkään uskossa olleen saattaa olla helpompi hahmottaa oma mädännäisyytensä, jossa ei ole pyhyyttä juuri kainalon hikeä enempää (= vanha ihminen meissä tuo kiusauksia ja ahdistusta, väsyttää ja touhua tarpeettomia ja sopimattomia).

Herra Jeesus, sinulla on muistissasi kaikki ihmiset ja asiat, sinä hallitset kaiken ja sinun rajaton valtasi ohjaa kaikkeutta viisaasti. Auta minua uskossa luottamaan sinuun ja kun oma muistini huononee ja olen puolueellinen, itsekäs ja etuileva. Tule luokseni, kun näytät syntikurjuuteni pohjattoman haudan. Tue minua, nosta minua ja kanna minua. Paranna haavani, eheytä pyhällä sanallasi ja rauhasi Hengellä olemukseni. Haluan elää elämäni loppupäivät tunnuksella: "Jeesus on Herra". En haluaisi olla vain nimeltäni kristitty, vaikka usein koen juuri sellaista heikkoutta vaelluksessani; rukous pakkaa sammumaan kokonaan, todistus sinusta jää varsin vaatimattomaksi, tunnustukseni ei kuulu tien toiselle puolelle, rakkauteni hieroo vain omia kipuja ja pidän kiinni kaikesta omastani kynsin hampain. Palaan siis uudelleen siihen hetkeen, jolloin kohtasin sinut ensi kerran ja sain maistaa taivaallista rakkauttasi tuntuvasti. Siitä on jo paljon aikaa, eikä sen hetken tunnelma enää anna voimaa. Rukoilen nöyrästi edessäsi: Mua tartu käteen Herra ja taluta, niin että pääsen kerran mä kotia ja muista minua!