Vastarannan kiiski

Hengellisillä kesäjuhlilla näkee kaikenlaisia ihmisiä, on perinnekävijää, kerran pistäytynyttä ja muuten vaan porukkaa. Evankeliumijuhlilla huomasin erään miehen, joka ei siellä ole perinteisesti ollut, johtuen hänen aikaisemmasta herätysliiketaustastaan ja menneisyyden valinnoistaan. Mies on varsin tunnettu kristillisissä piireissä ja ollut aikoinaan sangen kiistelty persoona, joka jakaa ihmisten mielipiteitä puolesta ja vastaan. Nyt hän oli esittelemässä erästä kirjaa ja tapaamassa niissä merkeissä asiasta kiinnostuneita.

Palautin mieleeni kokemukseni hänestä, mitä kykenin muistamaan vuosien varrelta ja huomasin, että mies oli aina ollut melko kriittinen (milloin mistäkin asiasta) ja saanut pientää vipinää aikaan joka paikassa, mihin oli telttansa pystyttänyt? Katsoin häntä ohimennessäni ja tunsin häivähdyksen sääliä, sillä ajattelin hänen olevan täällä vilpittömästi pyrkimässä koko kristikunnan parhaaksi rakentamaan hyvää tulevaisuutta tämän omaksumansa mallin mukaan. Emme puhuneet, ei ollut puhuttavaa. Jeesuksesta olisin voinut puhua  jokusen sanan, mutta en sillä kertaa juuri muusta? Mietin, oliko hän ns. vastarannan kiiski, vai joutunut vain olosuhteitten pakosta kirkolliseen paitsioon? Vai oliko hän niin paljon meitä taviksia edellä, että oli saanut selvästi meitä suuremman valon?

Eräs aikansa vastarannan kiiski oli kuninkaan poika, mutta tyytymätön asemaansa ja siksi hän pyrki parantamaan tilannetta aktiivisesti vaikuttamalla ohikulkeviin. Hän halusi itsekin kuninkaaksi, mutta ongelma oli siinä, että siihen virkaan valittiin vain yksi kerrallaan Hän halusi olla jotain, vaikkei ollut mitään. Hän ei kysynyt Jumalan tahtoa, eikä rukoillut sen toteutumista. Mutta hänkin oli kovin yksinäinen ja joutui ilman ympäröivää yhteisöä tekemään päätöksiä tunteittensa pohjalta. Myöhemmin nämä kömmähdykset maksoivat hänen henkensä. "Ja Absalom sanoi vielä: "Jospa minut asetettaisiin tuomariksi maahan! Silloin tulisi minun eteeni jokainen, jolla on riita- tai oikeusasia, ja minä antaisin hänelle oikeuden." Ja kun joku lähestyi kumartaaksensa häntä, ojensi hän kätensä, tarttui häneen ja suuteli häntä. Näin Absalom teki kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan eteen saamaan oikeutta. Ja niin Absalom varasti Israelin miesten sydämet." 2.Sam.15:4-6. Jumalan seurakunnassa on vain yksi kuningas, hän on Jeesus ja jokaisen uskovan tulee alistua tähän järjestykseen, muuten joutuu sakkokierroksille tai peräti kuolee. Miehen olisi ollut tarpeen saada hyvä luotettava uskonystävä ja sielunhoitaja, että olisi saanut Jumala-suhteensa kuntoon. Jäljet pelottavat.

Kerrotaan miehestä, joka tuli eroamaan kirkosta ja meni sitä varten kirkkoherranvirastoon asiaa ilmoittamaan sanoen papille: - Mä eroon kirkosta, se puhuu palturia, ei oo mitään taivasta eikä helvettiä olemassakaan..... Pappi katsoi rauhallisesti mieheen ja vastasi sitten: - Veli tulee vielä yllättymään! Seurakunnan ovet käyvät edelleenkin, niinkauan kun on ihmisiä, toiset tulevat, toiset menevät ja joku jääkin. Joku löytää, joku ei löydä helposti, joku ei löydä koskaan.

Uskovien joukkoon puikahtaa aina silloin tällöin jokunen kristitty, jolla on eri mielipiteet asiasta kuin asiasta. Aikansa nämä veijarit sitten jaksavat epätäydellistä hengellisyyttä, joihin kuuluvat väärä kastetapa, vääränlainen ehtoollisen vietto, väärä papin virka, väärä seurakunta, väärä Raamatunopetus, vääränlainen musiikki, väärin tehty tilaisuuden johtaminen, väärin käytetyt armolahjat, väärän vahvuinen kirkkokahvi, väärät verhot seurakuntatalossa, jne. Sitten he aikansa arvosteltuaan lähtevät, seurakunta pitää pienen hiljaisen kiitoshetken Herran edessä ja rukoilee, että uusia ei ihan pian ilmestyisi maisemiin? Asianoaminen kiitää lujaa seuraavaan paikkaan (seurakuntaan) ja jatkaa hyväksi havaitsemaansa linjaansa "peruskristittynä", jonka elämäntehtävänä on ohjata harhautuneet ja asioista tietämättömät oikeille raiteille. Yleensä seurakunta kestää nämä ihmiset ja jopa kasvaa uskossa ja rakkaudessa joutuessaan etsimään Herran kasvoja vaikeissa tilanteissa, kun lampaat sysivät toisiaan.

Olen saanut arvosteluja pitkin matkaa siitä, millaisten uskovien kanssa olen ollut tekemisissä ja arvostelijat ovat olleet sitä mieltä, että minun olisi pitänyt tajuta ottaa hajurako hyvissä ajoin vaaralliseksi arvoioituihin henkilöihin. Kristillisyyden piirissä siis täytyy olla joitakin pahoja viruksia, jotka levitessään voivat tuhota koko kristiyhteisön? Näyttää siltä, että toisessa porukassa leviää "Oikeaoppisuus-virus" ja toisessa "Glooria-virus" ja toisessa "Humanismi-virus" ja vielä toisessa "Kurjuus-virus". Tartunnan saaneet viettävät paljon aikaa yhdessä ja he alkavat yhä enemmän muistuttaa toinen toistaan vaatteita, hiukaisa, ääntä ja ilmettä myöten. Muut on siis helppo havaita, kun he eivät muistuta porukkaa. En tiedä olenko koskaan onnistunut tekemään oikeita valintoja, sillä olen pyrkinyt tekemään ne ihmisten, en opin tai seurakunnan mukaan? Olen joutunut pysähtymään lukemattomien vaikeiden asioiden edessä miettien, mikä olisi tälle ihmiselle parasta? Joskus olen ollut aivan ymmällä ja rukoillen jättänyt vain henkilön Herran helmaan, koska edellytykseni ovat kokonaan hävinneet hyvään ratkaisuun? Erityisen vaikeita henkilöitä ovat olleet nämä vastarannan kiiskiksi nimetyt henkilöt. Mutta aina heitä jostakin on ilmentynyt uusia panoksia, jotka muistuttavat kovasti edeltäjiänsä?

Vastarannan kiiski tuo mieleeni pienen arvottoman särkikalan, jota kukaan ei arvosta, jota ei edes pyydystetä, jonka ainoastaan köyhä voisi käyttää soppakalana. Se ei sovi hienojen arvokalojen joukkoon vaatimattoman asemansa ja syntyperänsä vuoksi. Se viihtyy paremmin vastarannalla, yksinäisyydessä, ilman auktoriteetteja, käskijöitä, arvostelijoita, lypsäjiä, hyödyn tavoittelijoita tai isoja syöjäkaloja, myöskin usein ilman omaa seurakuntaa (koska kaikissa on vikoja). Sen elämä on siellä vastarannalla näennäisen onnellista ja katkeraa arvostelua vastarannan onnellisia kohtaan, joita se salaa kadehtii kansansuosiosta, rikkauden lisääntymisestä, menestyksen tuomasta helposta elämästä ja julkisuudesta. Vastarannan kiiski ei sovi mihinkään yhteisöön kauan, sillä enemmin tai myöhemmin hänen epäsosiaalisuutensa löytää muista kristityistä liikaa vikoja, joiden kanssa ei kannata seurustella, ja jotka voivat tuhota koko hänen uljaan uskovaisuutensa.

"Mitä veli Apollokseen tulee, olen hartaasti kehoittanut häntä lähtemään veljien kanssa teidän tykönne; mutta hän ei ole ollenkaan halukas lähtemään nyt, vaan tulee, kun hänelle sopii." 1.Kor.16:12. Turhan tärkeitä ihmisiä riittää ja itsetehostusta on kaikkialla. Muiden tulee aina joustaa, kun hän on paikalla, sillä hän ei tee kompromisseja. Kaikki epätäydellinen on hänelle aina uhka, jota vastaan on noustava kiivaasti. Siksi hän hyökkääkin kovin asein kaikkea liikkuvaa ampuen. Ja voi sitä, joka joutuu hänen maalitaulukseen. Hän on myös yksinäisyydestään johtuen kehittänyt uuden kristillisyyden muodon; puskapyssytyksen, siinä hän ampuu arvostelunsa naamoituen tai nimimerkillä kohtaamatta vihollistaan. Hänen vastakohtansa onkin tämä perinteinen Raamatusta löytyvä toimintatapa, jossa nostetaan kissa pöydälle ja sanotaan suoraan mitä ajatellaan - päin näköä, seurauksia miettimättä. "Kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?" " Gal.2:11-14.

Mutta vastarannan kiiski ei mieti asioita Kristuksen ja hänen sanomansa kannalta, vaan häntä ohjaavat itsekkäät motiivit, huono omatunto ja pönäkkä itsetunto. Jos Jumala jaksoi rakastaa maailmaa, hän ei sitä tee. Jos Jeesus jaksoi etsiä ja seurustella surkimusten ja kurjien kanssa, hän ei sitä tee. Hän vaatii oman tasonsa mukaisia ihmisiä ympärilleen, hän ei aio kuihtua villiruusuna kukkavaasissa konttaavien ja ontuvien seurakunnan alttarilla.

Vastarannan kiiski on yksinäinen ja haavoittunut, rikkinäinen ja epäilevä. Hänen pettynyt luontonsa on aina hieman varuillaan ja hän osaa tulkita sanat ja ilmeet, joiden keskellä tulee olla tarkkana. Hän tekee muutamista tai jopa vain yhdestä Raamatunjakeesta kokonaisen opin, josta hän ammentaa voimaa yksinäiseen taisteluunsa näkymätöntä vihollista vastaan. Hän on täysin varma, että Jumala mielistyy vain vahvuuteen, oikeakäytöksisyyteen ja oikeaoppisuuteen. Hänen näkemyksensä mukaan armoa jaetaan niille, jotka osaavat tehdä asiat oikein? Joskus muutama vastarannan kiiski löytää sielujen yhteyden ja he perustavat "viimeisten aikojen erehtymättömät tosiuskovat" ryhmän, johon pääsee uutena jäsenenä vain tiukkojen turvatoimien ja tutkimusten kautta. Heidän pienissä tilaisuuksissaan aivan tuoksuu käsidesin bakteerivapaailmapiiri, siellä ei ole mitään väärää - eikä mitään elämää. Sillä ei ole yhtään vastauskoontullutta sotkemassa paikkoja ja puhumassa pehmoisia. Siellä ei ole myöskään yhtään elämässä ja opissa harhautunutta pilaamassa pyhää ilmapiiriä. Sinne ei kannata toisinajattelijan tai epäilijän yrittää tunkea itseään. Eikä syntisen pidä yrittä hengaille heidän kanssaan, sillä pian moraalinruoska viuhuu.

Mutta sisimmässään hän kaipaa hyväksyntää, rakkautta, että hänkin kelpaisi muuhunkin kuin tämän rannan pikkukiiskeksi. Hän palaisi takaisin vastarannalle kuin tuhlaajapoika aikoinaan isän kotiin, mutta vielä menee liian hyvin ja syömistä piisaa. Hänellä on suuria vaikeuksia olla luonnollinen, ja vielä suurempia ongelmia olla täysin alaston, kokonaan paljastettu, mitätön, heikko, tyhjä ja epävarma saviruukku vailla käyttöä. Miten ihanaa olisikaan ihanaa, jos joku sanoisi hänelle tunnustuksen sanan, rohkaisevan viestin, kutsuvan eleen, jos joku hyväilisi häntä tositarkoituksella?

Jeesus, halveksittu Vapahtajani, muista tänään heitä, joilla on vastarannan kiisken huono maine. Sinä voit rakastaen neuvoa heitäkin taivaan tielle, omiesi seuraan ja kestämään hetken ajan tätä pyhää epätaydellisyyttä, jossa koko ajan elämme ihmisinä. Auta kansaasi sopeutumaan toinen toistensa kanssa tehtävien, virkojen, armolahjojen ja vajaavaisuuksien parissa. Jeesus, olit ihmisten hylkäämä ja ylenkatsottu, sinä voit parantaa myös meidän aikamme ihmisiä heidän saamistaan iskuista ja toisia heidän kolhimiaan ihmisiä. Olemme, Herra, täysin sinun varassasi, sinun armoasi anomme ja tarvitsemme jatkuvasti. Suo sen olla tänään kuin lämmin aamusauna. joka pesee puhtaaksi ja tuo hyvänolon, ja auttaa katsomaan toisia krisitttyjä armahtaen. Muuten olemme ihan hukassa, yksinäisiä kuin vastarantaan hakeutunut kiiski.