ja vuodattanut häneen elävän hengen

Turun yliopiston kulttuurihistorian professorin Hannu Salmen mukaan tarinoita turhiksi osoittautuneista kuolemattomuuden lähteen etsinnöistä on olemassa paljon.

- Tavallaan nuoruuden lähteen etsinnät ovat pakenevia haaveita, joita ihmisellä on taistelussa ajan hammasta vastaan. Ennen kuolemattomuus tai pitkä ikä riippui pitkälti Jumalan armosta, tai sitten piti tehdä sopimus paholaisen kanssa. Jotkin tarinat ikuisen nuoruuden etsinnästä ovat melko synkkiä.

- Synkkyys tulee siitä, että ihmisen kohtalo ja elinikä ovat Jumalan käsissä eivätkä ihmisen itsensä määriteltävissä. Kun ihminen alkaa sitä itse muokata, hän astuu saappaisiin, jotka eivät hänelle kuulu. Tiede on sittemmin ottanut uskonnon roolin.

Teknologian ja lääketieteen kehittymisen myötä on elätelty toiveita kaikenlaisista keinoista pidentää elämää. Hurjimmat fantasiat löytyvät Salmen mukaan transhumanisteilta.

- Hurjapäisimmät transhumanistit ajattelevat, että kone voisi taata ikuisen elämän. Transhumanismissa on paljon sellaista ajatusta, että teknologia tuo ratkaisun ja ihminen voi siirtyä järjestelmään, jota pidetään ikuisesti yllä.

Kuolemattomuuden tai ikuisen nuoruuden tavoittelua on pidetty aina jokseenkin sopimattomana.

- Ajatellaan, että ihmisen kohtalo on lapsuus, aikuisuus ja vanhuus. Tämä kehityskaari on luonnollinen osa ihmistä.

- Vaikka sitä pidennetään, se tulee jossakin vaiheessa päätökseen, Hannu Salmi sanoo.

Uskovalla on hyvin asiat, kun ei tarvitse miettiä enää kuoleman ongelmaa. Sillä Jeesus on voittanut kuoleman ja hänellä on valta sen yli. Häneen uskova on siirtynyt kuolemasta elämään ja vaikka eräänä päivänä kaverit viettävätkin uskovan hautajaisia ja sukulaiset jakavat hänen vähäisen omaisuutensa, niin uskova elää ikuisesti ja mennyt jo Jumalansa luo taivaaseen.

Tapasin tässä hiljattain muutamia uusia tuttavuuksia, jotka olivat löytäneet yhteyden Jeesukseen. Sitten juttelin muutaman vanhan ystävän kanssa pitkästä aikaa rauhassa ja vuosien kulutus ei ollut syönyt heidän iloaan pelastuksen ihanuudesta. Mietin vielä yksinäni muutamaa muuta tuttavuutta ja heidän Jumala-suhdettaan. Huomasin yhden merkittävän piirteen näissä kaikissa ja se näytti olevan heille yhdistävänä tekijänä? Nämä kaikki olivat kohdanneet Jumalan yksinäisyydessä, ilman toisia ihmisiä. Tosin varmisti näissä kertomuksissa oli eroavaisuuksia ja aika ja paikat vaihtelevia, mielen laatu ja herkkyys erosivat toisistaan. Mutta nyt he kaikki olivat uskossa tasapainoisesti - hienoa. Minäkin olen tällainen yksin uskoon tullut heppu.

Istuin vuoden alussa Veikon kanssa vierekkäin ystäväkodin sohvalla ja juttelimme pitkästä aikaa kaikenlaista, kuulumisia ja tapauksia elämästämme. Jossain vaiheessa seuroja hän ehdotti innostavaa laulua, jonka kertojaksossa sanat menevät: ”Uskossa nostan katseen ylös pilviin, kotimaani siellä nähdä saan”. Laulu alkaa: ”Kun Jeesus saapuu....” Lähtiessään tämä perhe vei kotiinsa vielä Fanny Crosbyn levyn ”Tavataan taivaassa”. Sitten läksimme tahoillemme. Yhdeksän päivää myöhemmin Veikko hukkui pilkkireissullaan mereen, ystävät ilmoittivat siitä. Sitten muistin, että Veikko oli juuri yksi noista yksin uskoon tulleista ystävistäni – ja hänen kohdallaan Jeesus saapui yllättäen.

"Mutta sinä, meidän Jumalamme, olet hyvä ja totinen; sinä olet pitkämielinen ja hallitset kaikkea laupeudella. Sillä vaikka me teemmekin syntiä, olemme kuitenkin sinun, koska me tunnemme sinun voimasi. Mutta me emme tahdo syntiä tehdä, koska tiedämme, että meidät luetaan sinun omiksesi. Sillä sinun tuntemuksesi on täydellinen vanhurskaus, ja sinun voimasi tuntemus on kuolemattomuuden juuri." Viis.15:1-3.

Kun ihminen tulee yksin uskoon, seuraukset ovat siitä kauaskantoiset. Hän kiinnittyy silloin yksin Kristukseen, eikä ole riippuvainen seurakunnasta tai herätysliikkeestä, ei ole ihmismielipiteitten varassa. Hänen uskonsa rakentuu Vapahtajan persoonan ja sanojen varaan. Jokaisen olisi tietysti hyvä päästä tähän jossakin vaiheessa uskonelämäänsä. Mutta ilmeisesti moni purjehtii avoimin mielin toisten mukana ajattelematta asiaa syvällisemmin?

Pettymyksien koulu voi katkeroittaa etsivän kristityn ja mieli saattaa katkeroitua, kun ei tule hyväksytyksi tai löydä apua kanssaihmisistä. Mutta parhaimmillaan tuollainen kokemus voi juurruttaa ihmisen vahvasti Raamattuun, jota ihminen itse yksinään tutkii. Tunnen vahvasti uskossa olevia, jotka ovat kokeneet Jumalan puheen ja uskollisuuden syvissä vesissä, pimeyden ja heikkouden ilmapiirissä. Kun Jumala tahtoo kiinnittää meitä Kristukseen, hän riisuu meitä ajallisista ja ulkoisista tekijöistä. Emme ole rikkinäisen kahvikupin arvoisia mesosimme miten paljon tahansa?

"Tuhkaa on hänen sydämensä, ja hänen toivonsa on vähemmän arvoinen kuin multa, ja hänen elämänsä on savea arvottomampi, koska hän ei tunne sitä, joka on hänet valmistanut ja puhaltanut häneen toimivan sielun ja vuodattanut häneen elävän hengen, vaan pitää elämäämme leikkinä ja elinaikaamme voittoa tuottavina markkinoina; "sillä" - niin hän sanoo - "täytyy hankkia voittoa mistä vain, vaikka pahastakin".Viis.15:10-12.

Pyhännälkä on kummallinen ilmiö, joka voi kohdata ketä tahansa ihmistä. Silloin hän suuntaa koko olemuksensa Herraan, Kuninkaaseen, Korkeimpaan, Jeesukseen. Hänen henkensä ei saa tyydytystä, eikä rauhaa mieleensä muuten, kun etsiytymällä Jumalan yhteyteen, avaamalla kirkon oven, menemällä sinne, missä Raamattua luetaan ja selitetään. Pyhännälkä tyydyttyy vain Pyhän kohtaamisella. Syntisen pitää löytää synnitön Jumalan Poika, tuomitun pitää löytää edestään kärsinyt Vapahtaja. Mustan lampaan pitää löytää Jumalan Karitsa. Ylpeän luonteen pitää löytää nöyrä Kristus. Heikon ihmisen tulee löytää Kaikkivaltias Jumala. Puutteellisen pitää saada avukseen Jumalan armo. Syntisen veriviat pitää tulla puhdistetuksi Jeesuksen synnittömällä verellä sydämen oven pihtipieliin siveltynä.

Itselläni oli monta kuukautta vaivannut jäykkäselkäisyys - liekö sukua uppiniskaisuuteen? Istuttuani jouduin aina uudelleen oikomaan hitaasti itseäni suoraksi ja näytin toisten mielestä kuoleman rajaa lähestyvältä äijältä? Alaselän ojentajalihaksisto oli varsin jumissa ja sen kyllä huomasi. Tuommoista vaivaa voi yrittää korjata kävelemällä kumarassa tai hieman kallistaen vinossa, hidastaen ylösnousemistaan tuolista, katselemalla ympärilleen ja leikkiä laskien. Mutta ei se sillä parannu. Puolestani rukoiltiin, söin pillereitä, jumppasin ja ihmeellistä, eräänä päivänä selkä oli taas kunnossa. Olin kiitollinen Jumalalle ja ymmärtäväisille ystävilleni. Sairaana tuli ajateltua enemmän Jumalaa ja omia vikojaan. Mutta kuukausia kestävä vika alkoi tulla osaksi persoonaani. Jaksoin, vaikka kanssakulkijat säälittelevätkin, että kyllä se on mennyt huonoksi?

Ja katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut ja täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä. Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi", ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa." Luuk.13:11-13.

Ei tällä naisella ollut ensi sijaisesti selkävaiva, vaan hänessä oleva heikkoudenhenki. Se tarkoitti sairaan ihmisen olemusta, joka ohjasi hänen elämäänsä ja käyttäytymistään. Hän oli aivan alistunut tilaansa, niin ettei edes osannut odottaa muutosta. Parantuminen ja siihen tähtäävä aloite tuli Jeesukselta.

Voimme oppia sairaan naisen asenteesta; 1. että on suostuttava Jumalan tahtoon ja niin myös Jumalan aikatauluun. 2. On mentävä hengelliseen tilaisuuteen omaan seurakuntaansa, vaikka ei olisikaan näyttelykelpoinen, vaikka kaikki eivät tykkäisikään. 3.Kun ihminen saa tulla kutsuttuna Jeesuksen luo, hän löytää onnen, ilon ja rauhan. 4.Vaikka ihmiset hylkäisivät, niin Herra rakastaa häntä. 5. Kaikkein huonommaksi itsensä tunteva ihminen kelpaa Vapahtajalle.

Voiko siis olla onnellisempaa ihmistä, kuin hän joka on päässyt heikkoudestaan, joka on löytänyt Kristuksen? Tästä on hänellä kokemus ja ymmärrys, sekä halu suostua siihen. Kokemuksenkoulu on kova ja vaikea opinahjo, jossa L:n papereita ei juuri ole jaossa. Se johtuu siitä, että suurin osa ihmisiä luulee sellaisia löytyvän korkealta, mutta Herra on laittanut sen alas, polvistumisen tasolle! Jos siis tahtoo oppia Kristuksen tuntemista ja edistyä kristillisyydessä, kannattaa kuunnella sairaita ja syntisiä, epäonnistuneita ja murheellisia, vangittuja ja vaivaisia, köyhiä ja alaspainettuja, nälkäisiä ja alastomia, hylättyjä ja rusikoituja.

Nöyryytyksen ja luopumisen alatiellä ei leuhkita, ei siellä huudeta, että tykkään tästä kovasti. Mutta siitä horisontista taivas näyttää tosi isolta ja tavoiteltavalta. Siellä tunnetaan hylättyjen Kristus, joka on kaikkein suurin aarre, mitä ihminen voi koskaan saada. Ne, jotka valkkaavat kaverinsa tarkkaan jäävät helposti yksin, koska etsivät vain fiksujen seuraa ja pian he huomaavat, että fiksut eivät heistä välitäkään - vaan valitsevat vielä fiksumpia?

”Kolme on minusta kaunista, ja ne ovat kauniit Herran ja ihmisten edessä: yksimielisyys veljesten kesken ja ystävyys naapurien kesken sekä se, että vaimo ja mies hyvin yhteen sopivat." Siir.25:1.

”Mutta jumalattomat kutsuvat kuoleman tykönsä teoillaan ja sanoillaan, pitävät sitä ystävänänsä ja ikävöitsevät sitä. He ovat tehneet liiton sen kanssa, koska ansaitsevat joutua sen omiksi." Viis.1:15.

”Uskollinen ystävä on vahva turva; joka sellaisen löytää, se aarteen löytää. Uskollinen ystävä on korvaamaton, eikä hänen arvonsa ole punnittavissa. Uskollinen ystävä on elvyttävä lääke, ja jotka Herraa pelkäävät, ne sellaisen löytävät. Herraa pelkääväinen harrastaa oikeata ystävyyttä, sillä miestä myöten on hänen läheisimpänsä." Siir.6:14-16

”Älä hylkää vanhaa ystävää, sillä uusi ei ole hänen vertaisensa. Uusi ystävä - uusi viini: kun se tulee vanhaksi, sitten sinä juot sitä ilolla." Siir.9:10.

”Jokainen ystävä sanoo: "Ystävä minäkin olen", mutta moni on ystävä ainoastaan nimeltä. Eikö se ole murhe aina kuolemaan asti, jos kumppani ja ystävä muuttuu vihamieheksi? Voi, sinä paha mielenlaatu! Mistä olet sinä vyörynyt, niin että peität vilpillä maan? Moni kumppani nauttii ystävästä silloin, kun on iloa, mutta ahdingon aikana on häntä vastaan, Moni kumppani näkee vaivaa yhdessä ystäväänsä kanssa vatsansa hyväksi, mutta sodan tullen tempaakin kilven. Älä unhota mielestäsi ystävääsi, äläkä ole muistamatta häntä, kun olet rahoissa." Siir.37:1-6.

Jeesus kutsuu omiaan ystäviksi ja hän on tosi ystävä, uskollinen ja vakaa, joka ei hylkää helposti. Hän puolustaa omiaan, puhuu ystäviensä hyväksi, vaikka nämä eivät sitä ansaitse. Hän suojelee ja seuraa omiaan, vaikka nämä eivät siihen aina kiinnitä huomiota. Jeesus jakaa omilleen kaiken tarpeellisen, mutta useimmat eivät tyydy siihen, vaan hamuavat aina vain lisää. Vasta kuoleman edessä, kun paristojen virta alkaa olla lopussa, kone alkaa yskiä, monet vaivat kertovat lopun lähestyvän, moni irrottaa otteensa aineesta ja kiinnittyy ikuiseen Jumalaan. Siinä on elämän henki.

Mikä onkaan loppujen lopuksi tärkeää minulle ja elämässäni - sinä sen tiedät Herrani. Jaa sitä niin kuin tahdot, silloin kuin tahdot, niiden kautta, jotka olet siihen valinnut. Olemme ihmisinä kuolevaisia, mutta sinä olet kuolematon ja ikuinen. Anna siis henkesi elämää sydämeeni, askeleihini, puheisiin ja valintoihini. Pidä minut ystävänäsi, sillä joskus tunnen, ettei juuri muita olekaan, sillä moni rakas läheinen on jo täältä lähtenyt? Anna minullekin osa sinun voitelustasi, sinä

taivaallinen Voideltu, Kristus, Messias ja Kuningas, kaiken elämän lähde, ikuisenelämän.