torstai 28. tammikuuta 2016

Siunausten hetkiä ja yleistä hälinää


Olin mukana suurilla syntymäpäiväjuhlilla, jossa oli mukana koko pikkukaupungin kerma, komea tarjoilu, musiikkia, puheita, onnitteluja ja kehumisia, paljon puhetta ja hienoja esiintymispukuja. Itse kaipasin hengellistä puhetta, olihan paikalla uskoviakin ja monta seurakunnan työntekijää. Sitten ajattelin, että sittenkin oli melko toisarvoista, mitä ihmiset meistä sanoivat, miten kehuivat edessä tai haukkuivat takanapäin. Nämä kekkerit loppuvat viimeistään hautausmaalle jokaisen kohdalla ja sitten alkaa ikuisuus joko Herran luona tai helvetissä. Kumpi voittaa sielumme Jeesus vai piru? Kenen omia olemme, kuka meitä kuljettaa, mihin ollaan menossa? Olemmeko orjia vai vapaita? Joten, mitä siis Kristus sanoo meistä, mitä Jumala on meistä mieltä ja meidän touhuistamme, puheistamme, ihmissuhteistamme, se on vain merkitsevää - muu on pelkkää kehystä.

Myös Jeesus oli mukana Kaanaan häissä, mutta ei pitänyt yhtään saarnaa siellä. Muutenkin tunnelma oli pääsääntöisesti riehakas ja iloinen, eikä Jumalaa ylistetty. Mutta juuri siellä hän teki ensimmäisen ihmetekonsa ja sana sanoo, että opetuslapset uskoivat häneen. Oliko hän siis vain harvojen Jumala, pienen joukon Herra? Putosivatko muut jo alussa kyydistä, jäikö suurimmalle osalle vain hyvän viinin maku suuhun? Eivät ihmeet pelasta. Eikä ihminen kaipaa pelastusta ennen kuin tajuaa olevansa hukkumassa. "Uskoon tullut ja kastettu on pelastuva, mutta epäuskoisena pysynyt tuomitaan kadotukseen." Mark.16:16 Jkr.

Laestadius kirjoitti 1800-luvulla aikalaisistaan: - Muutoin ei nykyaikana olekaan niin monia oppineita epäilijöitä, sillä aikakauden sankarit kieppuvat nyt niin laajalti yliaistillisuuden alueella, että tiedemies elää ainoastaan tieteelleen, taiteilija ainoastaan taiteelleen, pappi laskeskelee meriittejään, porvari pohdiskelee liiketoimiaan, talonpoika ajattelee hevosiaan ja hänen eukkonsa lehmiään ja vasikoitaan, kapakoitsija ajattelee juomarahojaan ja juomari ajattelee ryyppyjään. Siksi kansanjoukko on myös vajonnut niin syvälle eläimelliseen alennukseen, että ainoastaan aistillinen nautinto ja alhainen oman hyödyn tavoittelu voivat päästä esiin. Paloviinan jumala (Bachus) on nyt suurin jumala, huoruuden jumalatar (Venus) toinen, ja kaupan jumala (Merkurius) kolmas. Näitä jumalia maailma nyt palvoo.

Laestadius saarnaa lapin kansalle Jukkasjärven kirkon alttarimaalaus  -
Ihminen synteineen näyttää pysyneen kovin samanlaisena, eikä ole kehittynyt mihinkään, ei ainakaan parempaan suuntaan. Surkeaa on tämän maailman meno, pimeää, toivotonta sähläämistä ja kähmimistä, valehtelua ja kiroilua. Kaikkein kaheleimmille hurrataan eniten, suurimmat rosvot ja päälliköt saavat kuvansa lehteen ja TV:oon. Taivaan valtakuntaan he eivät tahdo, sillä sinne mennään vain totisen katumuksen, parannuksen ja elävän uskon kautta. Ihmiskunta on saanut lopunajan aseikseen Jumalaa vastaan valitsevan välinpitämättömyyden synneistään, ja tiedotusvälineet, jotka sitovat ja uuvuttavat kansan viihteen orjuuteen, kaikenlaisen harrastamisen ja urheilemisen, tieteen ja taiteen, jotka täyttävät mielen ja kuluttavat kaikki voimat. Mutta suurimmaksi pimeyden aseeksi on noussut rahanvalta, joka sokaisee ihmiset materialisteiksi, ahneiksi ja ylpeiksi. Kaikki näyttää maailmassa pyörivän rahan ympärillä, ostaminen ja myyminen, vaihtaminen ja varastaminen, ostovoima ja kuluttaminen, lisän hankkiminen ja saavutetun voiton maksimoiminen. Rahan tähden käytetään köyhiä hyväksi, tuhotaan lapset, rikotaan avioliitot, saastutetaan luonto, aidataan ympäristö, hylätään ihmissuhteet, myrkytetään sydämet.

Ajan saatossa uskovien suuri joukko käy monet vaivat ja murheet läpi ennen kuin ovat perillä. Samalla Herra on varannut heille ruoan ja vaatteet, ystävät ja siunaukset koettelemusten keskellä. Niissä hetkissä eivät uskovat tunne olevansa juuri mitään, vain vähäisiä (= huonoja, mitättömiä, heikkoja) veljiä Kristukselle. Varsin autettavaa sakkia ja heihin Kristus sitoutuu pysyvästi. Jumalan seurakunta on alatien kansaa, sekundaa, tukea tarvitsevia. Pikemminkin he ovat alistuvia kuin valloittajia.
”Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'" Matt.25:40. Olemme taipuvaisia ajattelemaan, että Jeesuksen aikaan olisi ollut jotenkin helpompi palvella Herraa hänen omissaan? Ajattelemme, etten minä ainakaan olisi lähettänyt häntä luotani nälkäisenä, alastomana, tuntemattomana ottamatta kotiini? En olisi jättänyt häntä yksin vankilaan tai sairastamaan, vaan olisin käynyt siellä lohduttamassa häntä? Mutta sitten kun Herra pukeutuukin kaikkein kurjimman uskovan valepukuun ja tulee luoksemme vastenmielisen, hapannaaman, luuserin, heikon ja avuttoman hahmossa, niin onkin tosi helppo ohittaa hänet ja ajatella vain omia kavereita, samoinajattelevia ja ystäviä. Entä jos vastaantulija onkin kovin erimielinen, hankalaluonteinen, änkyrä, jaarittelija, tuhlailija, aikailija, teräväsanainen, hyökkäävä, kärsimätön? Eikö olekin helppo jättää hänet oman onnensa nojaan, hylätä hänet ja etsiä parempia tuttavuuksia?
Mutta siellä tuntemattomien sankoissa riveissä on monta Jeesuksen veljeä ja sisarta, jotka Vapahtaja itse lähettää koettelemaan meidän uskoamme. Se on kaukana menestyksestä ja suosiosta, vauraudesta, itsensä toteuttamisesta, nautinnoista ja joululahjoista. Tällä kaikella Herra katsoo, mitä Golgata, sovitus ja pelastussanoma ovat merkinneet meille käytännössä. Jos ne eivät ole vaikuttaneet mitään elämässämme, olemme vain kuolleen uskon kannattajia, jotka ovat kulkukoiran veroisia ja auttamattomasti valtakunnan ulkopuolella.

Ostin antikvariaatista kirjan Siunauksen hetkiä, se oli painettu 1925 Jyväskylässä. Kirjan etulehdelle oli kirjoitettu Anna-Liisa Kallio - Muisto Porin kaupunginkansakoulusta 31.5. 1933. Se oli annettu koululaiselle elämän evääksi päätöspäivänä. Selattuani kirjaa huomasin sen olevan täysin lukematon, kuin uusi, suoraan hyllystä. Sitä ei ollut lainkaan luettu? Yhden sivun välissä oli prässätty neliapila.
Uskovat hätäilevät ystäviensä pelastumisesta ja lahjoittavat heille hengellistä luettavaa, mutta menestys ei ole toivotunlainen. Kala ei käy pyydykseen? Itsekin olin juuri em. kirjanomistajan kaltainen: en ole kiinnostunut, enhän ole uskovainen - enkä edes kiinnostunut. Miksi menisin hengelliseen tilaisuuteen, kirkkoon, kun se ei kiinnosta? Uskonnollisuus oli lähinnä kohtalonomaista ajattelua, että ilmeisesti kaikki päätyvät onnelliseen lopputulokseen. Lisäksi ihmisillä on omat neliapilansa, onnenapila, jotka ovat heille tärkeämpiä kuin Jumalan sana.

Kuitenkin Kristus pyrkii pelastamaan ihmiset kaikkialta, kaikki kadotukseen marssivat sielut ovat hänen kutsunsa alla. Sitä hän toteuttaa uskoviensa kautta ja he saavat tuntea nahoissaan maailman vihamielisyyden ja vastustuksen, vainon ja kieltämisen. Tähän voi vielä lisätä valtavan luopioiden joukon, joka kerran on ollut elävässä uskossa ja todistanut sanoin ja elämällään Kristuksesta. Mutta sitten luopunut uskosta ja alkanut taas elää syntielämää ilman pakotusta.
"Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.'" Matt.23:37-38.

Kuinka hyvän osan Jeesus olikaan tarjonnut aikalaisilleen, päästä suojaan, turvaan hänen armonsa piiriin ja Jumalan lähelle, mutta he tappoivat hänet. Hyljätty huone on seurakunta ilman Kristusta, juutalaisuus ilman messiasta, Jerusalem ilman Jeesusta, temppelivuori epäjumalanpalveluspaikkana, unohdettu Golgatan mäki, uskonto ilman Jumalaa, kirkko ilman herätystä, uskova muotojumalisena.

Jo aikoinaan Salomolle oli annettu Herran sana, joka velvoitti kansaa elämään Jumalan sanan mukaan. Mutta pitkin matkaa kansa sekoili pois kaidalta tieltä ja Jeesuksen tullessa uskovaisuus oli harvinaista. Silti he pitivät kiinni ulkoisesta kirkonmenosta ja muodollisesta uskonnollisuudesta. Tämä paljastui sitten kuitenkin pelkäksi teatteriksi, joka johti Jumalan Karitsan teurastamiseen, evankeliumin hylkäämiseen. "Mutta jos te käännytte pois minusta, te ja teidän lapsenne, ettekä noudata minun käskyjäni ja säädöksiäni, jotka minä olen teille antanut, vaan menette ja palvelette muita jumalia ja kumarratte niitä, niin minä hävitän Israelin siitä maasta, jonka olen antanut heille, ja temppelin, jonka minä olen pyhittänyt nimelleni, minä heitän pois kasvojeni edestä...." 1.Kun.9:6-7. Ja näin tapahtui ja juutalaiset hajotettiin pitkin maailmaa. Temppelivuorelle nousi moskeija ja siellä se on tulppana uuden temppelin rakentamiselle edelleen. Eikä tule muuta temppeliä kuin Kristus itse.

Mutta tulee vielä herätyksen aika Juudan heimolle ja se tapahtuu keskellä suurta aikaa. Silloin he kutsuvat hoosianna-huudoin Mestarin luokseen, silloin loppuu heidän pitkä luopumuksensa aika. Silloin alkaa kuulua huuto yljälle ja huuto morsiamelle. Silloin iloitaan syntisten ja Messiaan kohtaamisesta. Silloin jatketaan siitä, mihin em. Raamatunkohta loppui. Tulee heidän toinen mahdollisuutensa pelastua. "Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'" Matt.23:39.

Jeesus, sinä annat siunauksen hetket ihmisille, anna niitä minullekin. Varjele sokeutumasta ihmispaljouden tai mielipiteitten tähden, etten kadottaisi totuuttasi, etten joutuisi kulkemaan pimeässä ilman valoasi. Sanot uskovien olevan maailman valo, se tuntuu uskomattomalta. Mutta sinä voit sen saada aikaan ja ylläpitää hengellistä elämää. Anna todistuksen sinusta olla keskuudessamme aito ja vakuuttava, herättävä ja kutsuva, uutta luova ja pelastava. Tule tänäänkin tämän maailman keskelle, sen juhliin ja touhuihin, sinne missä ihmiset ovat ja puhu jokaiselle sielulle koskettavasti. Anna juutalaisten nähdä sinut messiaanaan, synnytä heidän keskuudessaan halu kutsua sinua tervetulleeksi hoosianna huudoin. Tule Herra Jeesus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti