Olin mukana suurilla
syntymäpäiväjuhlilla, jossa oli mukana koko pikkukaupungin kerma, komea
tarjoilu, musiikkia, puheita, onnitteluja ja kehumisia, paljon puhetta ja
hienoja esiintymispukuja. Itse kaipasin hengellistä puhetta, olihan paikalla
uskoviakin ja monta seurakunnan työntekijää. Sitten ajattelin, että sittenkin
oli melko toisarvoista, mitä ihmiset meistä sanoivat, miten kehuivat edessä tai
haukkuivat takanapäin. Nämä kekkerit loppuvat viimeistään hautausmaalle jokaisen
kohdalla ja sitten alkaa ikuisuus joko Herran luona tai helvetissä. Kumpi
voittaa sielumme Jeesus vai piru? Kenen omia olemme, kuka meitä kuljettaa,
mihin ollaan menossa? Olemmeko orjia vai vapaita? Joten, mitä siis Kristus
sanoo meistä, mitä Jumala on meistä mieltä ja meidän touhuistamme, puheistamme,
ihmissuhteistamme, se on vain merkitsevää - muu on pelkkää kehystä.
Myös Jeesus oli mukana Kaanaan
häissä, mutta ei pitänyt yhtään saarnaa siellä. Muutenkin tunnelma oli
pääsääntöisesti riehakas ja iloinen, eikä Jumalaa ylistetty. Mutta juuri siellä
hän teki ensimmäisen ihmetekonsa ja sana sanoo, että opetuslapset uskoivat
häneen. Oliko hän siis vain harvojen Jumala, pienen joukon Herra? Putosivatko
muut jo alussa kyydistä, jäikö suurimmalle osalle vain hyvän viinin maku
suuhun? Eivät ihmeet pelasta. Eikä ihminen kaipaa pelastusta ennen kuin tajuaa
olevansa hukkumassa. "Uskoon tullut ja kastettu on pelastuva, mutta
epäuskoisena pysynyt tuomitaan kadotukseen." Mark.16:16 Jkr.
Laestadius kirjoitti 1800-luvulla
aikalaisistaan: - Muutoin ei nykyaikana olekaan niin monia oppineita
epäilijöitä, sillä aikakauden sankarit kieppuvat nyt niin laajalti
yliaistillisuuden alueella, että tiedemies elää ainoastaan tieteelleen,
taiteilija ainoastaan taiteelleen, pappi laskeskelee meriittejään, porvari
pohdiskelee liiketoimiaan, talonpoika ajattelee hevosiaan ja hänen eukkonsa lehmiään ja vasikoitaan,
kapakoitsija ajattelee juomarahojaan ja juomari ajattelee ryyppyjään. Siksi kansanjoukko on myös vajonnut niin syvälle eläimelliseen alennukseen, että
ainoastaan aistillinen nautinto ja alhainen
oman hyödyn tavoittelu voivat päästä esiin. Paloviinan jumala (Bachus) on nyt
suurin jumala, huoruuden jumalatar (Venus) toinen, ja kaupan jumala (Merkurius) kolmas. Näitä jumalia maailma
nyt palvoo.
 | |||
| Laestadius saarnaa lapin kansalle Jukkasjärven kirkon alttarimaalaus | - |
Ihminen synteineen näyttää pysyneen
kovin samanlaisena, eikä ole kehittynyt mihinkään, ei ainakaan parempaan
suuntaan. Surkeaa on tämän maailman meno, pimeää, toivotonta sähläämistä ja
kähmimistä, valehtelua ja kiroilua. Kaikkein kaheleimmille hurrataan eniten,
suurimmat rosvot ja päälliköt saavat kuvansa lehteen ja TV:oon. Taivaan
valtakuntaan he eivät tahdo, sillä sinne mennään vain totisen katumuksen,
parannuksen ja elävän uskon kautta. Ihmiskunta on saanut lopunajan aseikseen
Jumalaa vastaan valitsevan välinpitämättömyyden synneistään, ja
tiedotusvälineet, jotka sitovat ja uuvuttavat kansan viihteen orjuuteen,
kaikenlaisen harrastamisen ja urheilemisen, tieteen ja taiteen, jotka täyttävät
mielen ja kuluttavat kaikki voimat. Mutta suurimmaksi pimeyden aseeksi on
noussut rahanvalta, joka sokaisee ihmiset materialisteiksi, ahneiksi ja
ylpeiksi. Kaikki näyttää maailmassa pyörivän rahan ympärillä, ostaminen ja
myyminen, vaihtaminen ja varastaminen, ostovoima ja kuluttaminen, lisän
hankkiminen ja saavutetun voiton maksimoiminen. Rahan tähden käytetään köyhiä
hyväksi, tuhotaan lapset, rikotaan avioliitot, saastutetaan luonto, aidataan
ympäristö, hylätään ihmissuhteet, myrkytetään sydämet.
Ajan saatossa uskovien suuri joukko
käy monet vaivat ja murheet läpi ennen kuin ovat perillä. Samalla Herra on
varannut heille ruoan ja vaatteet, ystävät ja siunaukset koettelemusten
keskellä. Niissä hetkissä eivät uskovat tunne olevansa juuri mitään, vain
vähäisiä (= huonoja, mitättömiä, heikkoja) veljiä Kristukselle. Varsin
autettavaa sakkia ja heihin Kristus sitoutuu pysyvästi. Jumalan seurakunta on
alatien kansaa, sekundaa, tukea tarvitsevia. Pikemminkin he ovat alistuvia kuin
valloittajia.
”Niin Kuningas vastaa ja sanoo
heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle
näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'"
Matt.25:40. Olemme taipuvaisia ajattelemaan, että Jeesuksen aikaan olisi
ollut jotenkin helpompi palvella Herraa hänen omissaan? Ajattelemme, etten minä
ainakaan olisi lähettänyt häntä luotani nälkäisenä, alastomana, tuntemattomana
ottamatta kotiini? En olisi jättänyt häntä yksin vankilaan tai sairastamaan,
vaan olisin käynyt siellä lohduttamassa häntä? Mutta sitten kun Herra
pukeutuukin kaikkein kurjimman uskovan valepukuun ja tulee luoksemme
vastenmielisen, hapannaaman, luuserin, heikon ja avuttoman hahmossa, niin onkin
tosi helppo ohittaa hänet ja ajatella vain omia kavereita, samoinajattelevia ja
ystäviä. Entä jos vastaantulija onkin kovin erimielinen, hankalaluonteinen,
änkyrä, jaarittelija, tuhlailija, aikailija, teräväsanainen, hyökkäävä,
kärsimätön? Eikö olekin helppo jättää hänet oman onnensa nojaan, hylätä hänet
ja etsiä parempia tuttavuuksia?
Mutta siellä tuntemattomien
sankoissa riveissä on monta Jeesuksen veljeä ja sisarta, jotka Vapahtaja itse
lähettää koettelemaan meidän uskoamme. Se on kaukana menestyksestä ja
suosiosta, vauraudesta, itsensä toteuttamisesta, nautinnoista ja
joululahjoista. Tällä kaikella Herra katsoo, mitä Golgata, sovitus ja
pelastussanoma ovat merkinneet meille käytännössä. Jos ne eivät ole
vaikuttaneet mitään elämässämme, olemme vain kuolleen uskon kannattajia, jotka
ovat kulkukoiran veroisia ja auttamattomasti valtakunnan ulkopuolella.
Ostin antikvariaatista kirjan Siunauksen
hetkiä, se oli painettu 1925 Jyväskylässä. Kirjan etulehdelle oli kirjoitettu Anna-Liisa
Kallio - Muisto Porin kaupunginkansakoulusta 31.5. 1933. Se oli annettu
koululaiselle elämän evääksi päätöspäivänä. Selattuani kirjaa huomasin sen
olevan täysin lukematon, kuin uusi, suoraan hyllystä. Sitä ei ollut lainkaan
luettu? Yhden sivun välissä oli prässätty neliapila.
Uskovat hätäilevät ystäviensä
pelastumisesta ja lahjoittavat heille hengellistä luettavaa, mutta menestys ei
ole toivotunlainen. Kala ei käy pyydykseen? Itsekin olin juuri em.
kirjanomistajan kaltainen: en ole kiinnostunut, enhän ole uskovainen - enkä
edes kiinnostunut. Miksi menisin hengelliseen tilaisuuteen, kirkkoon, kun se ei
kiinnosta? Uskonnollisuus oli lähinnä kohtalonomaista ajattelua, että
ilmeisesti kaikki päätyvät onnelliseen lopputulokseen. Lisäksi ihmisillä on
omat neliapilansa, onnenapila, jotka ovat heille tärkeämpiä kuin Jumalan sana.
Kuitenkin Kristus pyrkii
pelastamaan ihmiset kaikkialta, kaikki kadotukseen marssivat sielut ovat hänen
kutsunsa alla. Sitä hän toteuttaa uskoviensa kautta ja he saavat tuntea
nahoissaan maailman vihamielisyyden ja vastustuksen, vainon ja kieltämisen.
Tähän voi vielä lisätä valtavan luopioiden joukon, joka kerran on ollut
elävässä uskossa ja todistanut sanoin ja elämällään Kristuksesta. Mutta sitten
luopunut uskosta ja alkanut taas elää syntielämää ilman pakotusta.
"Jerusalem, Jerusalem,
sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt,
kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa
poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne
on jäävä hyljätyksi.'" Matt.23:37-38.
Kuinka hyvän osan Jeesus olikaan
tarjonnut aikalaisilleen, päästä suojaan, turvaan hänen armonsa piiriin ja
Jumalan lähelle, mutta he tappoivat hänet. Hyljätty huone on seurakunta ilman
Kristusta, juutalaisuus ilman messiasta, Jerusalem ilman Jeesusta,
temppelivuori epäjumalanpalveluspaikkana, unohdettu Golgatan mäki, uskonto
ilman Jumalaa, kirkko ilman herätystä, uskova muotojumalisena.
Jo aikoinaan Salomolle oli annettu
Herran sana, joka velvoitti kansaa elämään Jumalan sanan mukaan. Mutta pitkin
matkaa kansa sekoili pois kaidalta tieltä ja Jeesuksen tullessa uskovaisuus oli
harvinaista. Silti he pitivät kiinni ulkoisesta kirkonmenosta ja muodollisesta
uskonnollisuudesta. Tämä paljastui sitten kuitenkin pelkäksi teatteriksi, joka
johti Jumalan Karitsan teurastamiseen, evankeliumin hylkäämiseen. "Mutta
jos te käännytte pois minusta, te ja teidän lapsenne, ettekä noudata minun
käskyjäni ja säädöksiäni, jotka minä olen teille antanut, vaan menette ja
palvelette muita jumalia ja kumarratte niitä, niin minä hävitän Israelin siitä
maasta, jonka olen antanut heille, ja temppelin, jonka minä olen pyhittänyt
nimelleni, minä heitän pois kasvojeni edestä...." 1.Kun.9:6-7. Ja näin
tapahtui ja juutalaiset hajotettiin pitkin maailmaa. Temppelivuorelle nousi
moskeija ja siellä se on tulppana uuden temppelin rakentamiselle edelleen. Eikä
tule muuta temppeliä kuin Kristus itse.
Mutta tulee vielä herätyksen aika
Juudan heimolle ja se tapahtuu keskellä suurta aikaa. Silloin he kutsuvat
hoosianna-huudoin Mestarin luokseen, silloin loppuu heidän pitkä luopumuksensa
aika. Silloin alkaa kuulua huuto yljälle ja huuto morsiamelle. Silloin iloitaan
syntisten ja Messiaan kohtaamisesta. Silloin jatketaan siitä, mihin em.
Raamatunkohta loppui. Tulee heidän toinen mahdollisuutensa pelastua. "Sillä
minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennen kuin sanotte: 'Siunattu
olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'" Matt.23:39.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti