Olimme katsomassa
synnytyssairaalassa vastasyntynyttä. Olin tullut tupla papaksi. On se pieni ja
kuitenkin niin täydellinen. Mietin, miten kukaan voi olla tuommoisen nähdessään
ateisti tai kehitysopin kannattaja? Kuinka kukaan voi ajatellakaan, että lapsi
syntyy sattumalta ja kehittyy vahingossa ihmiseksi? No, meitä on niin
monenlaisia, eivätkä järki ja viisaus olekaan sama asia. Tietoa voi hankkia,
mutta Jumalan viisaus on taivaan lahja. Monet ovat vain jääneet Tyhmälän
asemalle, jonka odotushuoneen nimi on epäusko ja heillä on varattuna junalippu,
jossa lukee: yhdensuuntainen matka epätoivoon! Mutta minä kiitän Herraa!
Mutta Jumala on luonut vauvan.
Vauvalla on pieni suu, jonka Jumala on valmistanut kiitollisuutta varten.
Hänellä ovat pienet korvat, että hän voisi kuulla Jumalan sanaa ja lähimmäisten
mietteet. Hänellä ovat pienet silmät, jotka Jumala on valmistanut näkemään
luomakunnan ja luodut. Hänellä on pieni nenä, että voisi haistaa hyvän ja pahan
eron. Hänellä ovat pienet posket voidakseen tuntea, miten häntä rakastetaan.
Hänellä on hiukan hiuksia, että hän voisi vakuuttua siitä, että Jumala lukee ne
kaikki. Vauvalla ovat pienet jalat, että hän voi kulkea Jumalan asioilla ja
johdatuksessa. Vauvalla on pieni sydän, että voisi uskoa Kristukseen. Vauva on
puettu lämpimiin vaatteisiin, että voisi aikanaan ymmärtää, minkälaisen
vanhurskauden vaatteen Kristus on hänelle valmistanut. Vauvalla ovat vanhemmat,
että hän voisi saada turvan, huolenpidon ja ruoan, jotka ovat esikuvia
Taivaallisen Isän lahjoista meille syntisille.
Jumala on luonut ihmiset
yhteyteensä, elämään kanssaan ja uskomaan häneen. Olimme paratiisissa, mutta
jouduimme sieltä pois. Jotkut ajattelevat sen olevan tänään Panamassa, mutta
sen ovi on Golgatalla. Jumalan taivaallinen siunaus on täydellinen ja tämä
kaikki on tullut lähelle Kristuksen henkilössä ja vaikutuksessa. Jumalan suunnitelma
on paljon enemmän jokaisen ihmisen kohdalla, kuin kukaan osaa ajatella tai
ymmärtää. Ja vaikka ajallinen elämä tuokin monet murheet ja vaikeudet
tullessaan, on taivastoivo kuitenkin siunaava uskovaa aina. On suurta olla
Jumalan lapsi ja pelastettu. On onnellista, jos saa elää uskovassa kodissa, jos
jokapäiväisessä elämässä on lähellä uskovia ihmisiä. "Ylistetty olkoon
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä
taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän
ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja
nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät
lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa
mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on
lahjoittanut meille siinä rakastetussa" Ef.1:3-7.
Mies heitti ministerin päälle colaa
ja sai sitten nimikkeen colasimo, josta hänet myöhemmin tunnistetaan. Myöhemmin
sakottamisen yhteydessä hän kertoi rehvakkaana katumattomana tekevänsä sen
vaikka uudestaan? Varokoon siis kansanedustaja, virheistä rokotetaan. Eikä
kaikille riitä cola, pitää etsiä teräase tai pyssyn kuula vahingoittamaan
toista. Sellainen on ihminen, pahuus, vääryys, valhe, viha ja kaikenlainen
synti ovat hänen tavaramerkkejään. Ihmisellä ei ole edellytyksiä hyvään ja
oikeaan, olemme vääryyden ja pahuuden lapsia - parhaatkin. Siksi kaikki
tarvitsevat Jeesusta, muuten elää vain kuolemassa, kylvää kuolemaa ja kulkee
kuolemaan.
Ihminen on syntynyt synnissä ja
elää perisynnin alaisuudessa, siksi hänen valintansa ovat väärät. Hän on naiivi
ja koristelee itsensä mennäkseen paremmin kaupaksi, kuin nuori nainen
lauantaitansseihin lipuessaan. Mutta nämä rakastajat osoittautuvatkin
hyväksikäyttäjiksi, jotka vain tuhoavat hänet, käytettyään hylkäävät kuin
vanhan auton. Aikansa kehuvat, sitten ryhtyvät karttelemaan. Eikä hänen
osakseen jää kuin toteamus: tuhon oma! "Ja sinä tuhon oma, mitä teet,
kun pukeudut purppuraan, kun koristaudut kultakoristeilla, kun suurennat
silmäsi ihomaalilla? Turhaan sinä itsesi kaunistat. Rakastajat ovat hyljänneet
sinut, he etsivät sinun henkeäsi. Sillä minä kuulen huudon, niinkuin
synnyttäjän tuskanhuudon, vaivan, niinkuin ensisynnyttäjän vaivan, tytär
Siionin huudon; hän vaikeroitsee, levittää kätensä: "Voi minua, minun
sieluni menehtyy murhamiesten käsiin!" Jer.4:30-31. Murhamiehet ovat
tunnetut kautta kirkkohistorian: synti, kuolema ja perkele. Nämä pyrkivät
surmaaman kaikki sielut, joka paikassa, kaikkina aikoina. Tälle sylttytehtaalle
kelpaa raaka, hyvin riippunut ihmisliha. Murhamiehet toimivat kuin mainoksessa:
lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä. Mutta kohteena oleva kokee olevansa
vaivassa kuin ensisynnyttäjä, sielu menehtyy.
"Metelin ääni kaupungista!
Ääni temppelistä! Herran ääni: hän maksaa palkan vihollisillensa!"
Jes.66:6. Kaupunki on kuva Jumalan seurakunnasta, Jerusalemista, joka
odottaa messiasta, Vapahtajaansa. Ja silloin hänen äänensä kuuluu temppelistä,
oikeasta Jumalan temppelistä, mutta ei enää niin kuin Salomon aikana salattuna
kirkkautena, vaan lihaan tulleena Jumalan Poikana. Ja aikanaan selviää, että
temppeli onkin Herran oma ruumis, jossa koko jumalanpalvelus ja uhri tapahtuu.
Hänet ylennetään ristille, hänestä näkyy karmea kärsimysmuoto, hän on Jumalan
Karitsa. Ristillä hän voittaa viholliset, murhamiehet kukistetaan, ihmisen
pahimmat viholliset saavat tuomionsa. Sieltä lähtee vain yksi voittaja
jatkamaan matkaa - ylösnoussut Jeesus.
Jeesus syntyy ihmiselämään tuon
järjestyksen mukaan, kun ihmissielu ohjataan Golgatalle katsomaan syntiensä
hintaa ja suurta armahtajaansa.
"Ennenkuin Siion kipuja
tuntee, hän synnyttää; ennenkuin hänelle tuskat tulevat, hän saa
poikalapsen." Jes.66:7. Poika on jotain, Jumalan Poika, Jeesus, hän on
kaiken keskus, valo ja viisaus, tie ja totuus, rakkaus ja elämä. Jumala
lahjoitti Poikansa armosta pelastukseksi syntisen maailman hyväksi. Jumala osti
roskaa kullan hinnalla, hän sijoitti taivaan rikkauden maalliseen arvottomaan -
meihin ihmisiin. Ja tämä tulee ihmisen osaksi uskon kautta ilman omia
ponnistuksia, supistuksia ja kipuja. On siinä kuolevaisella ihmettelemistä.
"Minäkö avaisin kohdun
sallimatta synnyttää, sanoo Herra, tahi minäkö, joka saatan synnyttämään,
sulkisin kohdun?" Jes.66:9. Herätyksen ajat ovat erikoisia siunauksen
aikoja seurakunnassa, eikä niitä ole montaa ihmiselämän aikana. Herätyksen ajat
ennakoivat syntymää, uutta syntymää, jolloin jossakin sielussa tulee
vallankumous ja murhamiehet irrottavat otteensa, kun Kristus tulee hallitsijan
paikalle, Kuningas ja hänen valtakuntansa ilmestyvät.
Uusien uskovien syntyminen
seurakuntaan tuottaa aina suurimman ilon. Uuden Jumalan lapsen syntyminen on
uutisen arvoinen tapahtuma, enkelit iloitsevat Isän edessä, kun syntinen
kääntyy. Hänestä tulee Jumalan lapsi, häntä hoidetaan sanan puhtaalla maidolla.
"….että imisitte ja tulisitte ravituiksi hänen lohdutuksensa rinnoista,
että joisitte ja virkistyisitte hänen kunniansa runsaudesta." Jes.66:11.
Pienen lapsen tavoin ihminen vastaanottaa Jumalan sanan ravitsevaa maitoa, joka
siihen asti on ollut hänelle vain kuollut kirjain ja historian saate. Mutta
tämä taivaita avaava sanoma tulee hänen kalleimmaksi aarteekseen, kaikki muu
katoaa, mutta sana ei koskaan. Hän saa osakseen Jumalan lohdutusta, Herra
hoitaa häntä, omaansa. Ihminen näkee nyt Jumalan kunnian uusin silmin. Hän
tuntee elämässään iankaikkiset käsivarret, jotka kantavat häntä, tukevat ja
hoitavat häntä. Jumalan välittäminen on ylenpalttista ja syntinen on aivan
kyynelissä näin suuresta rakkaudesta. Hiljaisissa hetkissä sielu virkistyy
Herran runsaan pöydän ääressä, armo auttaa pitkin matkaa.
On ihmisiä, joilla on aina paha
olo, juttelin juuri hiljattain erään sellaisen kanssa. Kuunneltuani häntä
tovin, olin saanut kuulla suuren kuorman huonoja uutisia, lähes kaikki oli
pielessä. Oli pakko nostaa kädet ylös ja siirtää koko ongelmajäte Herralle -
ainoa mahdollisuus. Rukoilimme yhdessä. Omat taitoni, tietoni tai ymmärrykseni
ei kyennyt löytämään mitään hyvää ratkaisua elämän solmuihin. Myöhemmin
ajattelin, että on kuitenkin tärkeää kuunnella ja antaa tukea kaverille, jos
tämä sitä pyytää. Moni on niin kovin yksin ongelmiensa kanssa, elossa, mutta
tunnelma kuin hautajaisissa ilman arkkua ja vainaja kävelee vielä. Aikuinenkin
on silloin avuton kuin lapsi, joka kaipaa vanhemman syliä, turvapaikkaa,
vastuunkantajaa. Jumala on sellainen. "Sillä näin sanoo Herra: Minä
ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja kansojen kunnian niinkuin
tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan, ja polvilla pitäen
teitä hyväillään. Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä,
ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen." Jes.66:12-13. Herran sylissä
on tilaa, eikä tarvitse olla ensin jotain kelvatakseen. Siellä löytyy paikka
vastasyntyneelle ja elinkautisvangille ja kaikille siltä väliltä. Siellä on
rauhan virta, Pyhän Hengen lohdutus, hiljaisuus ja lepo. Siellä on vastaus
tietämättömälle, ratkaisu päättämättömälle, tulevaisuus pysähtyneelle, armo
syntiselle.
Herra, olemme kuin lapset
sylissäsi, anna meidän nähdä kasvosi, ettemme olisi vain selin sinuun päin
silmät ummessa. Anna meidän tuntea rakkautesi elämässämme ja kuulla äänesi
sanassasi, ettemme eksyisi turhuuden markkinoille, tyhmyyden asemalle, epäuskon
odotushuoneeseen tai epätoivon junaan. Valitse sinä meidän ystävämme, jotka
vahvistavat uskoamme. Anna meille rauhasi, anna sen tulla kuin virta luoksemme,
että tulisimme kiitollisiksi ja ylistäisimme sinua. Anna meille lohdutuksesi,
että virvoittuisimme ja jaksaisimme.
"Sinä olet luonut minun
sisimpäni, sinä punoit minut äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että
olen tehty ylen ihmeellisesti. Sinun tekosi ovat ihmeellisiä, sen minun sieluni
kyllä tietää." Ps.139:13-14.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti