Helppoa elämää?

Amerikasta Eurooppaan ja muualle on levinnyt utopia nimeltään "Easy Living" Helppoa elämää. Se

on ollut nimenä lukuisissa elokuvissa, tavaroissa, lauluissa ja mainoksissa. Sielun paatosta täynnä oleva sanonta sisältää nautintoa, rakkautta, iloa, täyttymystä, vapautta ja rikkautta. Mutta se on enemmänkin kaipaus kuin todellisuus, keppi ja porkkana aasille. Tuon teeman tähden ihmiset pyrkivät köyhistä maista rikkaisiin maihin. Nykyisin meilläkin valtio kustantaa suurin piirtein kaiken tänne muualta tulevien ihmisten elämässä ja sitä tukee lainsäädäntö. Pian sitten tieto tästä leviää maan ääriin ja monet ovat valmiit hylkäämään oman maansa ja kulttuurinsa saadakseen hieman leveämmän elämän ja huomiota osakseen. Mutta pian helpon elämän takaa pilkistää koti-ikävä?

Koko viihdemaailma, taide ja urheilu on ladattu tällä teemalla, vaikka suurin osa siihen kierteeseen joutuneista onkin jatkuva verenmaku suussa, hiestä markä ja rahankiilto silmissä. Myös koko länsimainen kulutusyhteiskunta rakentuu tämän saman teeman varaan: äänestä meitä - osta ja myy meidän kanssamme - matkusta ja tule meille - tämä sinun on ehdottomasti vielä koettava - sen jälkeen elämäsi on helppoa, vaivatonta ja nautittavaa? Helpon elämän sisältö on vähän työtä, paljon vapaa-aikaa ja kaikki käden ulottuvilla - olet kaunis ja rohkea. Helpossa elämässä aistillisuus korostuu, sielu viritetään äärimmilleen, ruumis laiskistuu, veltostuu ja lihoo. Vain omatunto, rahakukkaro ja digivaaka toimivat enää herätyskelloina. Oletko ansainnut helpon elämän? "Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?" 1.Kor.4:7.

Englanninkielisessä maailmassa tunnetaan lause "easy come easy go" helposti tulee, helposti menee, joka on saanut Suomessa version "mikä laulaen tulee se viheltäen menee". On huomattu, että liian helpolla saatu hyöty tai rikkaus on usein arvotonta omistajalleen. Taas vaivalla ansaittu ja saavutettu omaisuus on arvokkaampaa ja siitä pitää kiinni kynsin hampain viimeiseen asti. "Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa." Ps.39:7. "Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö." Ps.62:11.

Yritin aikoinaan auttaa yhtä sukulaistani, jolla elämä oli aivan pystyssä lähes kauttaaltaan. Nuorena hän oli ollut hyvässä ammatissa, onnellisen perheen puoliso, huippu-urheilija, jonka valinnat lupailivat loistavaa tulevaisuutta. Hän oli perinyt isältään suuren miljoonaomaisuuden, jonka eteen ei itse ollut laittanut tikkua ristiin. Eikä aikaakaan, kun hän oli tuhlannut kaiken, lisäksi alkoholisoitunut ja menettänyt perheensä ja työnsä, kotinsa ja kaiken. Hän asui milloin missäkin, kuka häntä kulloinkin sieti, maksoi hänen laskujaan ja joskus hän majaili vain jonkun varastorakennuksen nurkassa. Ehkä hän oli menestyksen myötä ajatellut, että kaikki sujuu kuin vettä vain, teki niin tai näin. Eräässä vaiheessa oli kuitenkin herättävä huomaamaan, että olikin vain raatokärpäsen veroinen turhake, josta kukaan ei ollut kiinnostunut, jonka kaikki kiersivät kaukaa. ”Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä.” Ps.142:5

Televisiossa tuli dokumentti Bonnie and Glyde, joka kertoi rikollisesta nuoriparista. Heistä tuli aikoinaan kuuluisat, koska ehtivät tehdä paljon pahaa, tappaa ihmisiä ( 9 poliisia ja paljon siviilejä), ryöstää autoja, pankkeja, huoltoasemia ja kauppoja. Heistä on sittemmin tehty useampikin elokuva ja kirjoitettu kirjoja, joissa kuvataan kahden köyhän nuoren kiintymistä toisiinsa, rikoksiin ja väkivaltaan. Seriffi joukkoineen ampui heidät tiellä väijytyksessä autoonsa yli 130 laukauksen voimalla. Heidän muutaman vuoden "uransa" loppui lyhyeen. Kuollessaan Bonnie Elizabeth Parker oli 23v. ja Clyde Champion Barrow 25v. Clyde oli pyytänyt että hänen hautakiveensä kirjoitettaisiin "poissa, mutta ei unohdettu". Bonnie kirjoitti runoja ja eräässä viimeisimmässä oli kohtalokas Raamatusta siteerattu lause: "kuolema on synnin palkka". Myöhempi aika on kullannut roistot ja tehnyt heistä romanttisen sankariparin, joka osasi elää helppoa elämää? Mutta syvempi tarkastelu osoittaa, että he olivat vahvoissa orjuuden syntikahleissa ja perkeleen talutusnuorassa. Ilman Jumalaa helppo elämä vie helppoon kuolemaan. "Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin. Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan." Snl.5:22-23.

Meille tuli postissa kuntoiluun kehottava lehti, joka pursusi sen sarjan innostavia kuvia ja teemoja. Aivan etusivulla oli merkillinen otsikko: " Kiroilu antaa voimia". Ja juttu jatkui: - Kunnon kiroilu antaa aimo annoksen lisää puhtia treenaamiseen….. Anna kirosanojen lentää, kun treenaat….. paras tapa kiroilla - valitse kirosana - toistele sitä samalla painotuksella kuin olisit tosissasi….

Varmaan kiroilijoita löytyy ja treenaajia piisaa ja niin on helpon elämän tavoitetta siirretty hieman tuonnemmaksi, onkin uhrattava sielunsa paholaiselle ennen kuin se voi hetkellisesti toteutua täällä alhaalla. Onko se helppoa elämää?

Kirjailija Pentti Saarikoski kävi Töölön seurakuntanuorissa ja sai kerran tehtäväkseen pitää iltahartauden. Hän laittoi lattialle pyörimään leikkiveturin, joka aikansa kuljettuaan pysähtyi. Kaikki katsoivat häneen ja hän päätti hartauden sanomalla: - joskus vieteri loppuu! Myöhemmin hänestä tuli maankuulu julkkis, aktiivinen kommunisti, joka ivasi kirkkoa, armeijaa ja vanhoja arvoja. Hänellä oli viisi vaimoa, hän oli syvästi alkoholisoitunut ja tupakoi runsaasti. Hän oli lahjakas, mutta vaikea luonne, jota nykyään olisi luonnehdittu ehkä narsistiksi? Viimeisinä elinvuosinaan hän kävi usein Uuden Valamon luostarissa Heinävedellä ja sinne hänet myöskin haudattiin 45 v kun "vieteri loppui". Hän käänsi mm. Uuden testamentin omaperäisesti.

Helpon elämän henki on tartuntatauti, joka turmelee myös seurakunnan sisältäpäin. Siinä mallit ja muoti otetaan maailmasta, tavat ja tyylit samasta osoitteesta. Samalla Jumalan pyhyys ja pelko katoavat takaovesta pihalle ja jäljelle jää vain meuhkaava joukko "asiantuntijoita", jotka ovat jatkuvasti etsimässä itseään, stressilomalla ja hakemassa uutta työpaikkaa. Helpon elämän sanoma syrjäyttää Raamatun ja siitä tulee vain historiallinen, viitteellinen ja ohjeellinen mitä-missä-milloin-kirja, jota ei oteta vakavasti. Alkuseurakunnan ristinsanoma muuttuu juhlakoristeeksi, hyväksi harrastukseksi ilman suurempia tavoitteita, se on se ripaus tuonpuoleista, josta ei halutakaan tietää sen enempää. Kiiltokuvan kääntöpuoli on limainen, jossa ilmenevät vaivat ja vastukset. Se on erämaa vaellus kohti luvattua maata janoisena, nälkäisenä, köyhänä ja kurjana. Seurakunnat yrittävät poistaa negatiivisen kuvan kristillisyydestä, he keksivät kilvan uusia virityksiä ja värityksiä, ohjelmia kuin ohjelmatoimistot; mainokset kertovat paljon sisällöstä: mukavaa menoa, rentoa yhdessäoloa, ei pitkiä puheita, ei saarnaa, ei rukouksia, ei käskyjä, ei kieltoja, ei varoituksia, ei nuhtelua; mutta paljon puhetta ihmisistä, mielipiteistä, näkemyksistä, toiminnasta, taloudesta, julkisuudesta ja omista saavutuksista, kaukaisten ihmisten rakastamisesta. Ja vain nimeksi kristillisyyttä.

Mutta saman seurakunnan sisällä on aina niitä, jotka kaipaavat ja odottavat elävää Jumalaa. Helpon elämän konsepti on kadonnut, tilalle on tullut yksinäisyys ja hyljätyksi tuleminen. On käynyt kuin sillä ihmisellä, joka sanoi, ettei hänellä ole enää muita ihmisiä kuin parturi, joka häneen koskee ja ainoa, joka keskustelee kanssaan on paikallisen kaupan kassa? Uutisissa haastateltiin miestä, jonka kodin pyörremyrsky oli tuhonnut, itkuissa silmin hän kertoi menettäneensä kaiken? "Kaikkien ahdistajaini tähden minä olen pilkaksi tullut, ylenpalttiseksi pilkaksi naapureilleni, peljätykseksi tuttavilleni; jotka minut kadulla näkevät, pakenevat minua. Minä olen unhottunut ihmisten mielistä niinkuin kuollut, minä olen kuin rikottu astia." Ps.31:12-13. Jeesus tulee tällaisten luo, tällaisia hän kutsuu ja pelastaa, siunaa ja auttaa. Kaikkensa menettäneet ovat eturivin väkeä suuressa nimenhuudossa, jossa Herra haluaa ilmoittaa armeliasta tahtoansa kansan keskuudessa. Ne, jotka eivät kelpaa ihmisille, kelpaavat Jumalalle. Ne, jotka naapurit, sukulaiset, tuttavat ja kadulla kulkijat ovat hylänneet, kelpaavatkin Jumalalle. Helpon elämän taakseen jättäneet saavat kuulla: "Sillä minä kasvatan umpeen sinun haavasi ja parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra, sinut, Siion, jolla on nimenä 'hyljätty', 'se, josta ei kukaan välitä.'…. Ja niistä on kaikuva ylistyslaulu ja iloitsevaisten ääni…… ja minä sallin hänen käydä tyköni, niin että hän saattaa minua lähestyä." Jer.30:17,19,21.

Sinä, Herra, näet pyrkimyksemme kelvata ihmisille ja sinulle. Kovan yrityksen jälkeen olemme usein vain lähtöpisteessä, emmekä tunne saavuttaneemme mitään? Olemme luulleet helpon elämän olevan ihanne, mutta se onkin osoittautunut pelkäksi juoneksi ja valheeksi, jolla meitä on ajettu paikasta toiseen kuin eläimiä. Siksi hapuilemme puoleesi, lähestymme sinua syntisinä, kelvottomina, ilman statusta. Vieterimme on aikaa päiviä sitten loppunut, virta käynyt olemattomaksi, rakkaudestamme ei ole mihinkään ja uskomme pienempi kuin sinapinsiemen. Paranna haavat, iskujen jäljet, hyljätyt mielet. Välitä meistä, tarvitsemme sinua, Vapahtaja, ristin mies, ylösnoussut kuoleman voittaja - tänään - ja aina. aamen.