Radikalisoituneita

Aikoinaan köyhästä Suomesta lähti runsaasti väkeä rikkaaseen Amerikkaan, kun siellä tuntui kaikki olevan paremmin kuin meillä? He olivat aikansa radikaaleja. Mutta vuosien kuluttua ihmiset huomasivat, ettei se ollutkaan paratiisi ja niin piti etsiä vielä parempaa. Niin he muuttivat sankoin joukoin vielä parempaa etsien Neuvostoliittoon, jossa oli kuulemma vallankumouksen jälkeen maailman parhaat olot, sosialistinen yhteiskunta, jonka päämäärä on oli ihanne kommunistinen kansanvalta? Näitä ihmisiä odotti naapurissa kuitenkin toisenlainen tulevaisuus, monet tulivat kuolemaan Stalinin vainoissa, vankileireillä, pakkotöissä, karkotuksissa, nälkään ja tauteihin.

Siihen aikaan radikalisoituneet pyrkivät olemaan aatteensa mukaisesti ateisteja ja perustivat mm. Petroskoissa sanomalehden, jonka nimeksi tuli Jumalaton. Aikansa tämä sitten julisti sanomaansa, kunnes kuivui kokoon ja kuoli. Radikaalit vähenivät ja jäljelle jäivät vain alistuneet valtion ruokkimat pullasorsat. Suomessa ilmestyy vielä tänään Suomen Ateistiyhdistys ry:n saman niminen julkaisu? Lienevät em. lastenlapsia?

Tiedotusvälineet yrittävät nykyään arvioida tyylikkäästi dramaattisia maailmantapahtumia ja ihmisten mokia. Kaikelle yritetään löytää järkevä selitys, sillä näkymättömiin ei uskota eikä Jumalaa tarvita. Eräs tällainen nykytermi on radikalisoituminen, jolla tarkoitetaan jonkin äärisuuntauksen ilmenemistä. Se ilmaisee, että yksilö haluaa olla lähtökohtaan hakeutuva, ytimeen ja juuriin menevä, perusteellinen, mullistava, äärimmäisyyssuuntainen. Politiikassa se on aina marginaalista, eikä saavuta suurta enemmistöä (toivottavasti?). Uskonnossa se tarkoittaa sitä, että ihminen on alkanut lukea läksynsä syvällisesti ja pyrkivänsä kirjoitusten mukaiseen elämään. Tällä on yleensä järkyttävät seuraukset, aina joku kärsii, alistetaan, vangitaan, tapetaan. Terrorismin yhteydessä viitataan tähän ilmiöön. Ilmeisesti nämä muut eivät sitten ole lukeneet niin hyvin läksyjään tai sitten se ei ole oikein avautunut, mistä on kysymys?

Jeesus opetti seuraajiaan olemaan suolana maailmassa: "Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi." Matt.5:13. Sillä hän ilmaisi kristillisyyden miekanterän, jossa uskovaisuus elää ja vaikuttaa, eli tallaa kaikkea väärää, epäpyhää ja jumalattomuutta tehden tietä Kristukselle. Tai sitten kristillisyys menettää makunsa ja maailma, vihollisvoimat ja lihan teot sotkevat uskovan jalkojensa alle. On siis kysymys jatkuvasta jännitteestä ja taistelusta - kilvoittelusta.

Israelissa kulkee kaduilla mustavalkoisiin puettuja ihmisiä, jotka edustavat radikalisoituneita juutalaisia. He pyrkivät lukemaan kirjoituksia ja elämään niiden mukaan, tosin lisäten mukaan vielä isien perinnäissäännöt - ja niitä on paljon.

Uskovan tulisikin radikalisoitua suhteessaan Jeesukseen ja Raamattuun. Hänen tulisikin olla lähtökohtaan hakeutuva, ytimeen ja juuriin menevä. Ja se on Jumalan tahto, sitä Jeesus opetti rukoilemaan päivittäin. Tämä syvällisempi uskovaisuus on koko elämää koskeva ja kaikkia elämänalueita ravisteleva. Siinä nimikristillisyys saa kyytiä ja kaikenlainen perinteillä ratsastaminen tai toisten ihmisten varassa oleminen lakkaa kokonaan.

Olen ajatellut hengellisen radikalisoitumisen olevan neljä seikkaa, jotka luotaavat syvälle jumalasuhteeseen. Ensimmäinen vaihe on synnintunto, jolloin herätetty ihminen tajuaa olevansa ilman Jumalaa hukassa, ilman Jeesusta hukkuvansa, olevansa pimeydessä ja kovissa kahleissa, riippuvuuksissa ja solmuissa. Tuhlaajapojan esimerkki on hyvin valaiseva, varsinkin hänen katumusta huokuvat sanansa isälleen: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan.' Luuk.15:21. Se oli kuitenkin radikalisoitumisen ensiaskel ja uuden yhteyden rakentamisen alku; sillä Jeesus itse on uskon alku.

Toinen vaihe uskovan radikalisoitumiseen on Kristuksen kirkastuminen mielessä. Siitä voidaan myös sanoa uskoon tuloksi, hengelliseksi valaistumiseksi. Silloin orastava etsimisaika, herätys ja siihen liittyvät paineet laantuvat ja armo valaisee ihmisolemuksen. Tämä voi tapahtua suurelle rikolliselle tai omavanhurskaalle fariseukselle ja kenelle tahansa siitä väliltä. "ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Gal.2:20. Tämä radikalisoitumisen vaihe on ehkä kaikkein ihanin, koska silloin Jumalan rakkaus tuntuu niin suurelta ja ihmeelliseltä. Ihminen on kuin hieman ilmassa leijailisi, eivätkä mitkään murheet ja vaivat näy silloin merkittävinä. Jumala on tullut Pojassaan syntisen sydämeen, uusi tie on juuri alkanut ja elämän rikkaus aivan pursuaa kaikkialle.

70-luvulla syntyi nuorisoherätysten vaikutuksesta paljon uusia lauluja, jotka sitten myöhemmin jäivät unhoon. Eräs tällainen oli runoiltu muotoon:

Ihmiset eivät katso itseään ja näe sitä tyhjyyttä, pelkoa.

He etsivät tyydytystä maailmasta, mikä tuo heille murheen kyyneleitä.

kerto: Ja kuka sitten on se yksi, joka sanoi: Elämä on minussa.

Hänen nimensä on Jeesus, ilman häntä me hukumme.

Minä en janoa muuta kuin Jeesusta. Hän on tie, totuus ja elämä.

Minusta vuotaa elämän veden virrat kertoakseni teille totuuden.

Selvää sanomaa, Kristus-keskeistä, herättävää, uskossa, vahvistavaa, yksinkertaista, kohtikäyvää, raamatullista. Ja mikä huomioitavaa, tällainen lauluperinne poikkeaa tästä nykypäivän tarjonnasta, jossa tunteilla ja viihteellisyydellä on suuri rooli. Luin jostakin tämän laulun esittäjän nykyisistä elämänvaiheista. Elämään oli tullut monenlaista mutkaa ja kuoppaa. Oli tullut julkista huomiota, suosiota, menestystä, elitismielämää, loppuunpalamista, avioeroa, omien asiantuntijatekemisten ja puheiden arvostelua, kyseenalaistamista, uudelleenarviointia, jne. Mietin, mikä mahtaa olla hänen suhteensa noihin nuoruuden todistuksiin ja laulun sanoihin? Onhan moni totuuden puhuja vaiennut kovien koettelemusten, onnettomuuksien ja pimeiden päivien tähden. Alkuajan herätys ja onnellisuus on vaihtunut kuivaan kuumaan vedettömään erämaavaellukseen kuin Israelin kansalle aikoinaan.

Kolmas vaihe hengellisen radikalisoitumisen tiellä on syvenevä uskon suhde Kristukseen, Vapahtajan persoonan tunteminen on tärkeää, siihen liittyy Raamatun lukeminen, kuuleminen ja oppiminen, Jumalan tahdon rukous ja seuraaminen. "Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen." 1Piet.1:8-9. Tämä on sitä Jumalan salattua valtakuntaa, josta kääntymättömät ja ateistit eivät tiedä mitään. Uskovaisuus onkin näkymättömiin kiinnittymistä ja Herran sanan lupausten varassa olemista. Usein uskovan ensiaskeleet, alkuvuodet ovat kovin lakihenkisiä, määräysten ja rajoitusten sävyttämiä. Hyvää tarkoittavat pitkän linja kaverit neuvovat uskovan kiinni perinteiseen ja tapojen noudattamiseen, mutta Jeesus pakkaa jäämään taka-alalle? Siksi on tärkeää, että rakkaussuhde Jeesukseen voisi saada vahvistusta.

Neljäs vaihe kristityn radikalisoitumisessa on ehdottomasti vaikein, sillä siihen liittyvät vaivat ja koettelemukset, synnin syvyyden käsittäminen omassa elämässä, ansiottomuuden havaitseminen ja yleensä avuttomuuden askeleiden ilmeneminen joka päiväisyydessä. "Vielä tänäkin hetkenä me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina, me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme: meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi; meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti." 1.Kor.4:11-13. Kärsimys ei tahdo sopia millään elintasouskovaisuuteen, vain herkut ja menestys maistuvat? Mutta että jano, nälkä, huonot vaatteet, kodittomuus, arvostelu ja vaino kyykyttävät uskovaa, se on monelle liikaa. He luopuvat uskosta ja kääntävät Kristukselle selkänsä? Pohjalla on sitten kaikkien hylkäämäksi joutuminen ja pahalle haisevan tunkion maine, kuka sellaista rakastaisi?

Tällä tiellä kuitenkin Jeesus omiansa kuljettaa ja samalla hän rohkaisee omiaan uskossa näkemään, että tämä on taivaan tie, hänen tiensä, ristin tie. Tällä tiellä on usko vahvinta, vanhurskauden puhdas puku kristityn tulee lahjana, ihana näky taivaan kodista ilmestyy, syvä sydämeen valuu rauha ja lepo Herrassa myrkyjen keskellä, sekä lisäksi ihana Vapahtajan siunaus on kaiken yllä. Niinpä kristitty jatkaa matkaansa iloiten ja kiitollisena Jumalalle.

"Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala. Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin. Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani, ja kunnioitan sinun nimeäsi iankaikkisesti; sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan syvyydestä." Ps.86:10-13.

Herra, kaikki seurakunnat tarvitsevat radikalisoituneita uskovia, jotka ovat tulleet luoksesi Golgatalle ammentamaan ristinuhristasi uuden elämän virtoja, joissa ilmenee sinun elämäsi, kuuluu sinun totuutesi, valaisee sinun armosi, jotka kulkevat sinun tietäsi, jotka ovat laskeneet vaiheensa sinun johdatuksesi varaan ja nauttivat sinun ylösnousemusvoimastasi. Tule, Jeesus, lähelle, luokse, sydämeen, arkeen ja juhlaan, kotiin ja seurakuntaan. Innosta murheelliset, sytytä sammuneet, valaise pimeät, kanna heikot. Viritä kansasi soimaan säveltäsi, anna lauluun uskon ja rukouksen henki. Pelasta radikalisoituneitten uskovien kautta ateistit ja tuo luopiot takaisin laumaasi.