Suuret urheilukisat tuottavat
hetkeksi tähtiä, joita ihannoidaan ja palvotaan, joita päättäjät ylistävät ja
kiittävät. Mutta pian nämä tähdet sammuvat, heidän kuntonsa ei riitä, eikä
heidän sielunelämänsä kannattele heidän heikkouttaan. Romanttiset unelmat
haihtuvat kuin tuhka tuuleen. Jäljelle jää vain entinen tähti, josta vain harva
on kiinnostunut, paitsi jos hän keksii jotakin uutta tähteyteen edellyttävää
kansan huvia? Sitten entinen tähti on alkoholisoitunut, huumeiden käyttäjä,
katkeroitunut, joka voi yrittää uutta nousua vaikka lavalaulajana, tai
pipokauppiaana.
Varsinaisia tähtihetkiä
tavoitellaan ja niihin pyritään omien voimien äärirajoilla, taiteellisten
taipumusten ja lahjojen avulla, poliittisten tavoitteiden ja sujuvan supliikin
kanssa, yleisintä taitaa olla kuitenkin selvä rahan vallan rakentama
tähtihetki.
Hengellinen tähtihetki alkaa
Jeesuksen kohtaamisesta, Herra ilmestyy hänen elämäänsä ja syntyy uusi elämä,
usko. Tämän tähtihetken syvyys riippuu siitä, miten syvälle tuo kokemus menee
sisimpään. Mitä pinnallisempi tähtihetki, sen varmemmin siitä tulee luopuminen?
Vanha uskova voi joskus kerrata mielessään elämänmatkan tähtihetket ja huomata,
ettei niitä ole ollut kovin montaa? Eniten tähtihetkiä löytyy sellaisen ihmisen
elämässä, joka tyytyy vähään ja osaa olla kiitollinen Luojalleen kaikesta.
Pastori F. G.Hedberg kirjoitti
ystävälleen 1838 kokemuksia seurakunnastaan Lohjalta:
- Kiskon pitäjässä on Kurkela
niminen kylä. Ensimmäisenä siellä tuli eräs vanha torpanleski syvällisen
herätyksen kautta elävään tosiyhteyteen Vapahtajan kanssa. Rakkaudella alkoi
hän sitten jakaa valoaan muille. Monta nuorta palvelijatarta ja talontytärtä
alkoi mieltyä hänen puhumaansa Herran sanaan. Kun työnsä heitä päivällä estivät,
uhrasivat he yön levon, saadakseen syrjäisissä huoneissa keskustella eukon
kanssa ja kuunnella hänen puheitaan. Hänen rakkaudentyötään on Jumala
siunannut, niin että noin 20 henkilöä sillä paikkakunnalla viime kuluneina
vuosina on herännyt, toiset hyvinkin syvälliseen synnintuntoon.
- Siellä on myöskin toteutunut tuo
vanha sana, ettei Kristus ole tullut antamaan rauhaa maan päällä, vaan
eripuraisuutta. Eukkoa pidetään yleisesti viettelijänä, joka tekee ihmiset
hulluiksi, vaikkei kukaan saata moittia hänen elämäänsä. Erään talon isäntä,
jonka tytär on tullut herätykseen, on tuosta niin suuttunut, että hän monesti
on uhannut ajaa tämän lapsensa kodista pois. Viisi näistä hyvistä ihmisistä
kävi eräänä sunnuntaina Nummen kirkossa, pyytäen minua tulemaan heitä ja heidän
kotona olevia ystäviänsä tervehtimään. Elokuun 19 p:nä kävin heidän luonaan ja
sain silloin tavata melkein heidät kaikki. He kokoontuivat näet majatalooni
sunnuntai-iltana ja maanantaina aamulla. Puhuttelin jokaista ja neuvoin heitä
paraan ymmärrykseni mukaan.
Siellä oli syntynyt Jumalan
vaikutuksesta "tähtityttö", joku torpanleskeksi mainittu mummo.
Hänellä oli ilmeinen karisma ja Jumalan valtuutus, valo ja viisaus ohjata
ihmisiä Kristuksen luokse. Niin se työ oli pietistiseen tyyliin muotoutunut
pieneksi seurakunnaksi isossa seurakunnassa. Nainen toteutti uskoa elämässään
ja se oli siunaukseksi monelle, vaikka emme edes tiedä hänen nimeään?
"Tähtitytön" vaikutuksesta pastorikin sai valoa ja rohkaisua uskossa,
hän löysi paremmin paikkansa paimenena, opettajana ja sielunhoitajana.
Ilmeisesti tuolla naisella oli suurempi valo kuin papilla, vaikka historia ei
häntä mainitsekaan? Näin se usein on, mutta vain rikkaat kirjoittavat historian
muistiin, siksi köyhät eivät ole täällä ajassa mitään.
Mutta muistissa on, että
maailmanhenki oli noussut "tähtityttöä" vastaan ja ilmeisesti
etunenässä olivat olleet kääntymättömät seurakunnan jäsenet, joita voi nimittää
"harhaileviksi tähdiksi". "Nämä ihmiset ovat häpeätahroja
teidän rakkaudenaterioillanne, kun he mässäilevät mistään piittaamatta. He ovat
paimenia, jotka huolehtivat vain itsestään. He ovat pilviä, jotka tuuli vie ja
jotka eivät vettä anna, puita, jotka syksyllä eivät kanna hedelmää, kahdesti
kuolleita, juuriltaan repäistyjä, pärskyviä meren aaltoja, joiden vaahtoharjana
on heidän häpeänsä, radaltaan harhautuneita tähtiä, joille ikuisiksi ajoiksi on
varattuna synkin pimeys. Juuda 12-13.
Raamattu antaa selvän kuvan siitä,
että jokin on mennyt pieleen uskovaisuudessa, koska ihmisistä on tullut tuollaisia.
Nämä ihmiset käyvät ehtoollisella seurakunnassa, mutta eivät elä Jumalaa ja
Raamattua elämässään kunnioittaen. He ovat ääntä pitäviä aaltoja, jotka
pärskivät pitkin rantakallioita, siis aikaansa haaskaten sähläävät saamatta
aikaan mitään hyvää. Häpeä on julkisynti, josta he ovat ylpeitä yrittäen saada
muutkin mukaan samaan lätäkköön. He ovat juurettomia puita, jotka eivät elä
hengellisistä asioista. He ovat poutapilviä, joiden lähellä ei ole siunauksen
sateen vaikutusta. He keskittyvät itsensä rasvaamiseen, kestittämiseen,
mässäilemään toisten hädästä piittaamattomina. He ovat kätkeneet armolahjansa,
he eivät todista Vapahtajasta, eivätkä he rakenna Kristuksen kanssa
seurakuntaa. He ovat harhailevia tähtiä, jotka ovat kadottaneet ratansa, jonka
Jumala on heille suunnitellut. Tie, Jumalan tie on kadoksissa. Erikoista
tietenkin on se, että he kuitenkin roikkuvat mukana, eivätkä jätä seurakuntaa?
Ehkä heitä kiinnostavat virka, valta, raha, suojatyöpaikka. Uskonnollisuus
pitää heidät nimikristittyinä.
Olin saarnaamassa eräässä kirkossa,
sakastissa oli ämpärillinen kiviä nurkassa. kysyin suntiolta, että mihin ne
olivat tarkoitetut? Hän kertoi heillä olleen hiljattain kirkossa
"kivimessu", jossa ihmiset kantoivat kiviä alttarille markkeraamaan kuviteltuja
syntejä. Sitten synnit olivat poissa heidän elämästään - kuulemma? Sanoin
suntiolle, että kyllä heillä oli helppoa, mutta ”synnit” näyttivät jääneen
vielä sakastin ämpäriin – eivät ne siis olleet poissa?
Tällainen leikkiminen on yleistynyt
ja tuntuu siltä kuin työntekijät vain yrittäisivät keksiä yhä uusia leikkejä
vakavan asian korvikkeeksi ihmisten kustannuksella.
Uusi Tie lehden helmikuun numerossa
oli juttu otsikoituna: Kuolemanpelko sai etsimään Jeesusta. Siinä Kirsi
niminen nainen kertoi kokemuksistaan avoimesti:
- Uskoin pitkään, että Jeesus on
totta, mutta minulla ei ollut omaa suhdetta häneen, kertoo Kirsi Nuutila, joka
lopulta vuosien jälkeen sai vastauksen sydämensä hätään ja kaipaukseen.
- Eräässä tilaisuudessa pappi
sanoi, että seuraavalla kerralla puhuttaisiin asioista, joiden kanssa joudumme
usein kilvoittelemaan. Jokainen voisi jo valmiiksi kirjoittaa muistiin omat
kilvoittelun aiheensa. Kirsi oli innoissaan. Hän ei tyytynyt kirjoittamaan vain
muutamaa sanaa, vaan vuodatti Jumalan kaipuunsa kahden sivun mittaiseen
kirjeeseen, jonka ajatteli vievänsä papille.
- Kun seuraava kerta sitten tuli,
se olikin aivan erilainen kuin hän odotti. Pappi kantoi keskelle
seurakuntasalia paperisilppurin ja kehotti kaikkia tuomaan lappunsa ja niissä
olevat kilvoittelun aiheet siihen. Tällä oli varmasti tarkoitus jotenkin
havainnollistaa illan opetusta, mutta Kirsi ei jäänyt kuuntelemaan selitystä.
- Romahdin täysin. Koin, että
kaipuuni ja hätäni haluttiin nyt laittaa silppuriin. Ampaisin vessaan ja itkin
siellä silmät päästäni. Ajattelin, että tästä ei tule mitään. En tuntenut
seurakunnasta ketään, jolle olisin voinut puhua ajatuksistani. Ahdistus oli
kuitenkin niin kova, että sain kerättyä rohkeutta ja soitin päivystävälle
papille, joka neuvoi minut diakonin luokse.... Kun hän lopuksi rukoili
puolestani, jotain tapahtui.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, Jeesus
ja syntinen löysivät toisensa. Mutta varmaan joku keksii tuoda seuraavaksi
sylkykupin keskelle kirkkoa, että siihen voi käydä sylkäisemässä pois
pahuutensa? Ehkä joku kehittää älynauhurilla varustetun rippituolin, josta voi
automaattisesti valita mobililaitteen tavalla mieleisiään vastauksia ja
kuunneltavaa nimikkeellä viikonvihje tai kappelin kaikuja?
Olin menossa pyydettäessä
Tuomas-messuun saarnaajaksi, kunnes palaverissa minulle ilmoitettiin, että puhe
on sitten vain 12 minuuttia. Kieltäydyin kunniasta ja annoin mahdollisuuden
seuraavalle. Kenellekään muulle ohjelmansuorittajalle ei ollut määrätty
aikarajoitusta? Kun kysyin siihen syytä, en saanut vastausta? He kysyivät
sitten, että mitä aikoisin saarnata, johon vastasin, että Jumalan sanaa. Se oli
varmaan yllätys? Mielenkiintoista näin reformaation juhlan aikoihin, että
Jumalan sanan arvostus on mennyt näin alas, vaikka pitäisi tietysti
päinvastoin. Julistetun Raamatun sanoman pitäisi tuoda Kristus Jeesus ihmisille
ja olla kaiken keskus, jota myös tukevat laulut, liturgia, rukoukset. Nyt tämän
tyyppisissä messuissa, majataloissa ja muissa vastaavissa jutuissa viihtyminen
ja ihmisten mielenliikutukset ovat pääasia. Pitää olla toimintaa, liikettä,
mukavaa menoa ja jutustelua, mainoksia ja irrottelua? Juontajat ovat kuin
television viihdeohjelmista ja mallit ovat sieltä lainatut. Jumalan pyhyyttä ei
muisteta. Mietin, että nämä illat voisi nimetä uudelleen "Harhailevien
tähtien" illoiksi? Sillä, mitä hyödyttää järjestää (harrastaa)
kirkonmenoja, joissa ei Jeesus ole pääasia? Tällainen sopii juurettomille
ihmisille, jotka eivät halua sitoutua, tunnustautua Vapahtajaan, ristiin ja
Herran seuraamiseen. Ennen sanottiin, että täydestä meni kuin väärä raha. Nyt
sen voisi muotoilla: Täydestä meni kuin radaltaan eksynyt tähti.
Jokainen uskova on tähti
Kristuksessa, radalleen asetettu, Jumalan johdatukseen, tahtoon, valtakuntaan
ja pyhitykseen. Hänet on asetettu myöskin osalliseksi Jumalan rakkaudesta,
jonka seurauksena hänen mielensä on ohjattu parannukseen, armahdukseen ja
uskovien yhteyteen. Se on itselleen ja omille suunnitelmilleen kuolemista,
rukouselämää, joka etsii Herraa. "Tehkää kaikki nurisematta ja
epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat
Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te
loistatte niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen
minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä
turhaan vaivaa nähnyt." Fil.2:14-16. Jumalan sanan esillä pitäminen on
suuri kutsumus kristitylle ja sen ilmenemismuodot ovat moninaiset. He, jotka
kadottavat tähteytensä, jotka menevät omille teilleen harhailemaan, ja ovat
häpeäksi Herralleen ja uskovaisuudelle. Turhaan on heidän edestään vaivaa
nähty, turhaan on opetettu, turhaan kastettu, turhaan seurakuntaan viety -
kaikki mennyt hukkaan kuin Juudaksella. Mitä enemmän näitä harhailevia tähtiä,
kieroja ja nurjia seurakuntaan pesiytyy, sen hullummaksi meno käy. Maailman ja
Jumalan valtakunnan raja hämärtyy, kukaan ei tule herätykseen, eikä uskoon,
kukaan ei kohtaa Kristusta, eikä saa hänen siunaustaan. Pimeys pitää suuria
juhliaan näiden kustannuksella. "Hän oli palava ja loistava lamppu,
mutta te tahdoitte ainoastaan hetken iloitella hänen valossansa."
Joh.5:35.
Herra, koska tämä hullutus loppuu,
koska sinä puutut näihin asioihin ja ihmisiin, koska alkaa herätys, koska
näemme alttarisi edessä syntisiä, jotka rukoilevat armahdusta turmeluksestaan,
koska harhailevat tähdet löytävät takaisin paikalleen yhteyteesi? Sytytä
tähtesi tässä ajassa, tässä maailmassa, anna heidän loistaa radallaan sinun
kirkkauttasi, ikuista valoasi pimeyteen. Tee ilosanoma uhristasi niin tunnetuksi,
että kansa rakastuu siihen ja syntyy uusia tähtiä. Ohjaa tähtesi, etteivät he
kadota uskoaan, ettei heistä tule harhailevia tähtiä, jotka joutuvat
kadotukseen, ikuiseen kuolemaan ja pimeyteen, eroon sinusta. Erityisesti muista
nyt heitä, joille on paljon uskottu vastuuta ja tähteyttä, että varjeltuisivat
eksytyksistä, ihmispelosta ja Jumalan sanasta luopumisesta. Anna heille, jotka
ovat tänään "tähtityttöjä" vailla nimeä ja kuuluisuutta, joiden
kanssa eivät herrat syö voitonkakkua, suuri usko ja rakkaus sinuun, Jeesus.
Rohkaise ja vahvista heitä, että löytäisit heidät kerran tullessasi Jumalan
tähtinä radallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti