Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen,
Joka tulvailee uskosta Jeesuksen,
Joka vuotavi kädestä Mestarin
Tyhjän tyhjihin sieluihin.

Tämä siunaus armona annetaan,
Omat ansiot turhuutta, roskaa vaan.
Kiinnä katseesi vuorehen voittoisaan,
Pyhän Golgatan kukkulaan.

Yhden ainoan voit sinä tehdä vaan:
Olla Mestarin edessä polvillaan.
Kierrä alttarin sarvihin kädet nuo,
Pyydä: Avaa jo virran vuo!

Vaivu alttarin juurehen sellaisnaan,
Kiinnä katseesi kuolevaan Karitsaan.
Siellä löytävi voiman sun henkesi,
Joka täyttävi toiveesi.

Kerro Herralle voimasi heikkous,
Hälle syömmesi saastaisuus.
Muista: Heikkojen voimana Kristus on,
Hän on auttaja verraton.

Tyhjät astiat Herralata saavat vaan
Lahjan kalliin, mi vuotavi taivaastaan.
Nardunöljyhän haavoihin lääkkeen tuo,
Sielu lähtestä vettä juo.

Hiljaa Henkensä virta nyt aukeaa,
Veren voima jo huuhtoaa, puhdistaa.
Kädet rakkahat arpia kantavat
Ylivuotaen siunaavat.

Hilja Aaltonen 1907
Iina Karttunen, 1887-1967