Otin kaapista mandariinin ja katsoin sen
kyljessä olevaa merkkiä, sweet. Siinä luki siis makea, mutta maistettuani, se
tuntui happamalta. Ehkä se oli mainoskikka ja mistä ne olisivat voineet
etukäteen tietää, miltä tämä maistui, kun kukaan ei ollut sitä koskaan kuorinut
eikä haukannut? Se perustui siis olettamukseen? Sitten otin muutaman
viinirypäleen, joissa ei mainittu makeudesta mitään, mutta ne maistuivat
makeilta. Että silleen.
Englanninkielen sweet merkitsee makeaa;
tuoksuvaa; sointuvaa; suloista, herttaista; lempeää; tuoretta, raitista;
kallista, armasta; Suomeksi nuo sanat ovat monelta eri alueelta tunnettuja.
Heikäläiset sanovat kodin olevan sweet, joka merkitsee ihanaa, onnellista
turvapaikkaa. Eikä ainakaan meillä puhuttaisikaan makeasta kodista? Päädyinkin
siis siihen päätelmään, että olin haukannut herttaista hedelmää - mitä se
sitten tarkoittaneekin?
Ruotsinkielessä makea sana on söt, joka
merkitsee myös tuommoista söpöä ja nättiä. Turussa puhuttiin lapsuudessani
yleisesti esimerkiksi pikkulapsista, että he olivat kovin sööttejä? Ilmeisesti
olivatkin? Voisihan hedelmään laittaa semmoisenkin tunnuksen, mutta ei se sitä
vielä tee makeaksi, ehkä nätiksi katsella?
Kun tulin uskoon, oli ensimmäisiä
oppimiani asioita tässä uudessa elämässä Raamatun arvovallan kunnioitus.
Jumalan sanan avautuminen vei minut Hänen valtakuntaansa, hänen voimaansa,
vaikutukseensa. Sana synnytti synnintuntoa, uskoa ja armahdusta. Luin sitä
ahmimalla ja kaikkea, mikä vain johdatti siihen. Jokainen uskontodistus,
jokainen Jeesuksesta kirjoitettu kirja ja juttu olivat minulle suuri ilonaihe.
Olin kaikkiruokainen, jos siinä oli Jumalan sana ja Henki. Herra ohjasi
suhtautumaan vakavasti Raamattuun Jumalan sanana ja luin sieltä:
"Sillä Jumalan sana on elävä ja
voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse,
kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen
ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön,
vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän
on tehtävä tili." Hebr.4:12-13.
 |
| Rauhattomuutta yleisönosastossa |
Jumalan sana on lakia ja evankeliumia, se
vaatii ja lahjoittaa, se nuhtelee ja vapahtaa, se tuomitsee ja armahtaa, se
osoittaa pimeyden ja näyttää valon, se saa ihmiset kompastumaan ja se nostaa
alaspainetut, se vastustaa vihollistaan ja puolustaa ystäväänsä, se kiroaa
kieltäjänsä ja siunaa seuraajansa. Jumalan sana marssittaa eteemme Jeesuksen,
joka on toisille pahennus ja toisille pelastus. Hänen ilmestymisensä on uskovan
suuri hetki, varsinainen kirkastusvuori, jossa ilmenee Jeesuksen sanoman
ainutlaatuisuus ja täydellisyys - kaksiteräinen miekka. Sen hän nostaa näkyviin
ja kuuluviin, sillä hän sotii ja toimii, sen varassa uskova jaksaa pysyä
elämässä ja pystyssä, johdatuksessa ja yhteydessä. "Ja hänellä oli oikeassa
kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä
miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä
paistaa. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa
juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää!
Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja
katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan
avaimet." Ilm.1:16-18.
Nykyaika on vain tehnyt pahasti Jumalan
sanalle, se on poistanut siitä toisen terän kokonaan; elämme yksiteräisen
miekan aikaa – kohta ei ilmeisesti ole sitäkään? Eikä ole vaikea arvata kumpi
terä on poistettu, se on laki. Julkinen kristillinen sanoma onkin muuttunut
niin, ettei ole enää käskyjä, ei tuomiota, ei helvettiä, ei Jumalan pelkoa, ei
murhetta pahuuden tähden. Kaikkeen toimintaan pannaan kuorutukseksi armo ilman
parannusta ja kääntymystä, ilman synnin tunnustamista ja siitä johtuvaa
katumusta. Ei edellytetä ihmisiltä uudestisyntymistä, vaikka Jeesus korosti
sitä. Ei puhuta enää vanhan ihmisen ristiinnaulitsemisesta, lihallisen elämän
hylkäämisestä. Terve oppi on laitettu roskakoriin ja sen korvaa viihde ja
elintason kultaamat mukavan menon illat, rennot meiningit. Puhutaan kyllä
heikkoudesta ja väsymisestä, mutta siihen ei tarjota avuksi Jumalaa ja Golgatan
uhria, vaan mielen manipuloimista ja sielun liikahduksia, elämyksiä ja
tunnetta. Kuolleen uskonnon vetäjiksi valjastetaan puhdasoppisuus ja
äärikarismaattisuus, ihmisvetoinen touhuilu ja turhan puhuminen. Uskontunnustus
on pelkkää litaniaa, johon sydän ei tule mukaan, se ei rakennu yksin Kristuksen
varaan, vaan on suun puhetta ilman hengellistä elämää. Kristikuntaan luodaan
mielikuvaa, että pelkkä syntisyys riittää pelastukseen ja että ihmisyydessä on
jo itsessään niin paljon kärsimystä ja vaivaa, että Jumala on lähes velvollinen
kiidättämään kaikki taivaaseen kuoleman yhteydessä bisnesluokassa aivan kuin
tietokonepelissä seuraavaan ulottuvuuteen. Niin kuin vanhan liiton merkkinä oli
ympärileikkaus ulkoisesti, ajatellaan että pelkkä kaste voisi pelastaa ihmisen
ilman elämänparannusta ja vaellusta Jeesuksen seurassa. Enää ei kärsitä
herätyspuheita, vaan herkkua ovat uskonnollissävytteiset mitäänsanomattomuudet,
lavertelut, tyhjän jauhamiset, Raamatun ylle asetetut epäilyt ja epäuskon
verhot, omien mielipiteitten ja saavutusten luettelu, uskovien arvostelu ja
Herran seuraajien hylkääminen. Kun Herra siis saapuu, niin löytäneekö hän
täältä lainkaan uskoa?
 |
| Muutamat murehtivat vain haudoista |
Eräälle Vähä-aasian seurakunnalle
Myysiassa Jeesus lähetti viestin, jossa oli heti alkuun viiden pisteen vihje: "Ja
Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on se
kaksiteräinen, terävä miekka:" Ilm.2:12. Seurakunta oli paikassa,
jossa saatana piti linnoitustaan, siellä vainottiin uskovia, sen keskuudessa
suosittiin nikolaiittain oppia (tarkoitti erityisen pappisluokan nostamista
uskovien pappeuden yläpuolelle), siellä oli niitä, jotka pitivät kiinni
Bileamin opista (lähti palkasta väärälle tielle, ja johti Israelia
epäjumalanpalvelukseen).
Jeesus tahtoi seurakunnan tietävän, ettei
kysymys ole vähemmästä kuin Jumalan ilmoituksesta, jota ei saa missään
tapauksessa milloinkaan vähätellä, väännellä mieleisekseen, pyrkiä mitätöimään,
unohtaa elämästään, kuopata maahan. Hän ilmaisi myöskin sen totuuden, että
kaksiteräinen miekka on hänen, ei meidän, vaikka sitä käytämmekin. "Tee
siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä
vastaan suuni miekalla." 2:16. Hän on sen tuonut, hän on sen teroittanut,
ja hän käyttää sitä ihmiskunnan keskuudessa edelleen menestyksekkäästi. Hän
haavoittaa ja hän parantaa. Ja voi sitä seurakuntaa, jossa ei ole kaksiteräistä
miekkaa käytössä, jossa taivaskanava on suljettu ja aika kuluu vain mainosten
kuuntelemisessa. Voi sitä seurakuntaa, jonka keskellä ei enää Kristus kulje,
jossa hänen äänensä ei kuulu, jossa ei ole vastasyntyneitten Jumalan lasten
itkua. Voi sitä seurakuntaa, joka on itseriittoisa, rikkaan ja menestyvän
maineessa, mutta samalla sokea, kurja, alaston, penseä ja suolaton. Voi sitä
seurakuntaa, joka ei tiedä aikaansa, vastuutaan, velvollisuuttaan ja asemaansa
maailman keskellä.
 |
| Ihmeet kelpaisivat edelleen kaikille |
"Sillä Herra on mielistynyt
kansaansa, hän kaunistaa nöyrät pelastuksella. Iloitkoot hurskaat, veisaten
hänen kunniaansa, riemuitkoot he vuoteissansa. Jumalan ylistys on heidän
suussansa, ja heidän kädessään kaksiteräinen miekka, että he kostaisivat
pakanoille, kurittaisivat kansakuntia, panisivat kahleisiin heidän kuninkaansa
ja jalkarautoihin heidän ylhäisensä ja täyttäisivät heissä tuomion, joka on
kirjoitettu. Tämä on kaikkien hänen hurskaittensa kunnia. Halleluja!"
Ps.149:4-9. Tässä Jeesus
tarjoaa palvelijoilleen kaksiteräisen miekkansa väliaikaiseen käyttöön hänen
palveluksessaan, niille, jotka pukeutuvat Jumalan sota-asuun - ei muille. Moni
hypistelee sitä ja hylkää sitten? Muutamat ottavat sen tosissaan elämäänsä ja
ryhtyvät kutsunnoista Jumalan sotilaiksi. Jotkut yrittävät tarttua siihen ilman
pelastusta, eikä se sovi heidän käteensä siksi ollenkaan? Joidenkin mielestä se
on käyttökelvoton, jota pitää muotoilla uudelleen ja tehdä aikaan ja ihmisiin
sopivaksi? On paholaiselle vihkiytyneitä ja muita sekoilijoita, jotka yrittävät
haudata miekan lopullisesti aivan kuin sitä olisi koskaan ollutkaan? ”Sillä
totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa
pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.”
Matt.5:18.
Mutta Herra on säätänyt sananmiekan
tekemään tehtävänsä paljastamaan synnin, tuomitsemaan sen ja osoittamaan vapautuksen
ainoaksi paikaksi Golgatan, Jeesuksen uhrin ja ylösnousemuksensa ihmeen. Tässä
ovat hollilla juutalaiset ja pakanat, kuninkaat ja orjat, kaukaiset ja
läheiset, mustat ja valkoiset, hyvät ja pahat, miehet ja naiset, lapset ja
vanhukset. Tässä kuljetaan valon ehdoin ja kaikki on avointa ja paljastettua,
julkista ja näkyvää, suoraa ja oikeudenmukaista. Tämän miekan käsittelyssä
löytyy Jumalan vanhurskaus ja ikuinen elämä.
Herra, teroita miekkasi, se kuuluisa
kaksiteräinen Jumalan sana, joka haavoittaa ja parantaa. Lähetä kuultavaksi
sana, joka on avannut oven vapauteen, johtanut uskovia tuhansia vuosia maailman
orjuudesta luvattuun maahan. Anna kuulua lain ja evankeliumin, joka elättää
erämaassa ja tuo toivon luvatusta paratiisista. Tee ihmiset syntisiksi ja
armahdetuiksi, lyö maahan ylpeä henki ja anna kutsutuille voima tulla uskoon.
Sanot sanassa: ”…ottakaa vastaan.... Hengen miekka, joka on Jumalan sana.”
Ef.6:17. Lähetä siis Pyhä Henkesi ohjaamaan Hengen miekkaa ja valaisemaan
sanasi julistusta, todistajiasi, seurakuntaasi, evankelioimista, lähetystyötä,
armolahjoja, palvelua, rukousta, laulua. Tee ihmiset nälkäisiksi sanasi
suhteen, ruoki kansaasi, herätä nukkuvat, paranna sairaat, karkota riivaajat,
rohkaise alakuloisia, kanna heikkoja. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti