Minulla ei ole koskaan ollut elävää
isoisää. Äitini syntyi au-lapsena, kun isoäiti oli piikomassa jossain
kartanossa ja lapsen isä oli eri säätyä. Siihen aikaan eri säätyä olevat eivät
menneet naimisiin. Aihe oli sen verran arka, ettei siitä juurikaan puhuttu
kodissamme ja itselläni oli kyllä isoisän korvike, joka ei ollut meille mitään
sukua - mutta muuten mukava mies. Ollessani parikymppinen nuorimies ajattelin
joskus mennä katsomaan isoisääni, hän kun kuului olevan vielä elävien
kirjoissa. Mutta sitten luovuin hankkeesta äitini tähden. Ukko oli hylännyt
aikoinaan isoäitini, ja äitini, mitä minä semmoista menisin tapaamaan, ettei
tulisi sanottua pahasti tai peräti hyvästi? Myöhemmin näin sitten hänen
hautakivensä hautausmaalla - se siitä. Ukko oli muuten nuoruudessaan ollut
kuulemma paikallisen kyläkirkon suntion toimessakin, että aina on meillä oltu
kirkkoon päin vähän kallellaan? Toinen isoisäni kuoli 34 v.
umpisuolentulehdukseen.
 | |
| Isoisän hauta. Hänen toinen nimensä oli Sakkeus |
Äitini oli sukunsa tapaan vahva nainen,
joka pärjäsi hyvin elämässään ja monenlaisista haasteista ja koettelemuksista.
Hän kykeni rakentamaan elämää sujuvasti ilman isää. Oma isäni eli monesti
äitini varjossa ja äiti oli johtaja-tyyppi, joka hoiti talousasiat, ja antoi
meidän perheessämme julkilausumat ja hoiti edustustehtävät, sekä sisä- ja
ulkopolitiikan. Hän osallistui ammattiyhdistystoimintaan, oli hyvin
yhteiskuntatietoinen ja kantaaottava. Hän oli myöskin hyvin sosiaalinen ja tuli
toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Hän ystävystyi nopeasti ja helposti,
eikä edellyttänyt tuttavuuksilta korkeampaa sivistystä tai koulutustasoa,
vaikka niitäkin kuului ystäväpiiriin. Hän kävi paljon ulkomailla, puhui
englantia ja tutustui moniin Suomeen tulleisiin ulkomaalaisiin ja piti heihin
yhteyttä, mm. bulgarialaisiin, egyptiläisiin, amerikkalaisiin. Hän kuoli
suhteellisen nuorena haimasyöpään.
 |
| Isoisä nuorena sotilaspuvussa. |
Nyt myöhemmin olen miettinyt hänen
suhdettaan omaan isäänsä ja Taivaalliseen isään. Auktoriteetit ovat monelle
vahvalle ihmisille suuri kompastuskivi ja vaikea käsiteltävä. Niinpä äitinikin
joutui varmasti elämänsä erääseen suurimpaan kriisiin, kun minä ilmoitin
tulleeni uskoon. Järkytys, yllätys ja pieni maailma horjui hetken. Tämä tuli
vielä ihan puskasta, kun meillä ei ollut viljelty tämän suuntaisia käsityksiä
lainkaan. Yhteinen perhe-elämä oli ajanut karille, tiet olivat eroamassa. Oli
kuin toinen olisi tullut ja vienyt lapsen häneltä - Jumala, tuntematon Jumala,
kaukainen ja epämääräinen olento, valloittaja, voittaja? Menikin monta vuotta
ennen kuin hän tasaantui ymmärtämään, että Jumala on Isä, joka tarkoittaa hyvää
ihmisille. Ennen kuolemaansa hän kertoi vaimolleni turvaavansa samaan Jumalaan
kuin minäkin. Taivaallinen Isä oli tullut hänelle sydämeen asti Jeesuksessa, ja
elämäni muutostodistuksessa. Ihmeellisisä nämä Herran tiet?
Eräässä lehdessä oli juttu, jossa
keski-ikäinen rouva tilitti omaa isäsuhdettaan, joka ei ole oikein koskaan
tullut vielä selvitetyksi:
- Olin 24, kun sain kuulla, että mies,
joka on kasvattanut minut, ei olekaan isäni…. Olin vihainen ja katkera, minulle
oli valehdeltu vuosikausia…. Kirjoitin isälle kirjeen. Hän ei vastannut siihen.
Sitten soitin. Kysyin isältä tietääkö hän, kuka olen. Hän sanoi, että varmasti
tietää, mutta puhui puhelun loppuun kuin olisin ventovieras. Hän ei koskaan
soittanut takaisin. Se oli valtava pettymys. En ollut osannut varautua siihen,
että isä torjuu minut…. Odotin isältä vastausta pari vuotta…. Sen lähemmäksi
isää en ole vielä päässyt…. Tunsin itseni kummajaiseksi Länsi-Suomessa. Nyt
ajattelen, että ne ovat ne isäni karjalaiset juuret. Ajatus siitä, että minulla
on jotakin isältäni perittyä, lämmittää mieltä. Se on auttanut minua
hyväksymään itseni.
Jokaisella on syntymänsä perusteella isä
ja äiti, mutta kaikki eivät voi nimetä heitä tai tunnistaa kasvoilta tai
vaikutukseltaan. Jumalan laki vaatii vanhemmille kunnioitusta riippumatta
heidän virheistään tai puutteistaan, näin annetaan yhteiskuntaan arvo, joka
rakentaa yhteiselämää kestäväksi. Mutta sanoma Jumalasta Isänä on Raamatun
perustotuus, jonka ihminen voi hyväksyä pelkällä järjellään. Sitä voi
tiedollisesti käsitellä ja se voi jopa motivoida ihmisen käyttäytymistä
moraalisella tasolla. Mutta se ei vielä pelasta ihmistä, siihen tarvitaan Isän
lähettämä Poika, Jeesus. Ei ihme, jos sitten moni kyseleekin tunnetiloissaan,
että mihin sitä Jeesusta tarvitaan, eikö Jumala yksin riitä? Niin, ei
tosiaankaan riitä. Sillä on kirjoitettu: "Kuka ikinä kieltää Pojan,
hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä. Minkä te
olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä
olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on
se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä."
1.Joh.2:23-25. On siis käytävä oppimaan Jeesuksen kautta tuntemaan Isä. On
käytävä Jeesuksen kautta, jos mieli päästä Isän kotiin. On tunnettava Jeesus,
jos haluaa olla osallinen uskosta, uskovien yhteydestä, taivaan tiestä, Jumalan
sanasta, Pyhästä Hengestä ja jumalan valtakunnasta. Jumalan valtakunnassa äidin
osa on annettu seurakunnalle, jonka tehtävä on synnyttää Jumalan sanan
vaikutuksesta uusia uskovia Herralle ja hoitaa heitä siellä.
 |
| Toinen isoisä kuoli 34 v. umpisuolentulehdukseen. |
Jeesus opetti seuraajiaan uuteen
ennenkuulumattomaan asenteeseen ja tietoon: Vain Jumala oli heidän todellinen
isänsä. "Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on
teidän Isänne, hän, joka on taivaissa." Matt.23:9. Isän rooli tuolloin ja
myöhemminkin on ollut usein ylikorostunut vallankäyttäjä ja kun siihen vielä on
liittynyt kaikki sekoilut ylpeydessä, rahan käytössä, ihmissuhteissa,
väkivallassa, siveettömyydessä ja valheissa, on soppa valmistunut ja sitä on
annettu kauhalla ja lusikalla perheelle ja suku, työkaverit ja naapuritkin ovat
saaneet siitä osansa. Ei ihme, etteivät kaikki halua kertoa maallisesta
isästään juuri mitään? Eihän tuo saanut kuin pahaa aikaan? Mutta
hautajaisilmoitukseen laitettiin (varmuuden vuoksi), että kultainen, aina
iloinen, varsin ystävällinen, kova työmies, taitava käsistään, sukkela ja
vetreä, urheilullinen, sanavalmis ja uskonnollinen isä / isoisä on nyt poissa?
No, eihän sinne voi mitään totuuksia kirjoittaa, vaikka äijä olisi ollut kuinka
hankala tyyppi ja pahki änkyrä eläissään?
On taivaallinen valaistumisen hetki
ihmiselle, kun hän löytää Luojansa Isänsä, joka etsii, kutsuu ja pelastaa
hänet. Mielikuva Jumalasta isänä on ehkä pitkän aikaa enemmän isoisän näköinen,
mutta on sitten aikaa saada tuohon kuvaan kirkastumista ja henkilökohtaista
suhdetta. On suuri taivaan lahja ja viisaus oppia sanomaan uskossa: Isä meidän,
joka olet taivaissa… Jumala on ilmoittanut itsensä meille poikansa Jeesuksen
kautta ja hän on seurakunnan pää, kaiken johtaja ja valtias ikuisesti. Isä
meidän rukous on seurakunnan rukous, se rukoillaan aina monikossa, meidän
-muodossa. Sen on tarkoitus yhdistää Jumalan lapset yhdeksi kokonaisuudeksi,
Jumalan perheeksi. Sellaisten uskovien, jotka eivät tunne tai tunnusta Herraa
Isänä ja Poikana ja Pyhänä Henkenä, on suuri taipumus erota uskovien joukosta
ja jättää seurakuntansa vastenmielisten, liian "hengellisten" tai
liian "hengettömien" uskonystävien tähden. Jäljelle jäävät vain
tilanteeseen ja sakkiin tyytyvät, syntisiksi tulleet ja tunnustautuvat, alatien
kulkijat, heikot ja raihnaiset, sairaat ja vanhukset.
Jumalan rakkaus tulee ilmi auringon
nousussa, luonnon elinvoimassa, suotuisissa elinolosuhteissa, riittävässä
terveydessä, ruoassa, jota syömme, vaatteissa, jotka puemme päällemme, kodissa,
joka on levähdyspaikkamme, ystävissä, jotka jaksavat olla seurassamme, mutta
erityisesti Jeesuksessa, Herrassamme ja hänen Golgatalla antamassaan
sovitusuhrissa.
"Ja meidän Herramme Jeesus Kristus
itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut
meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, lohduttakoon teidän sydämiänne
ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa."
2.Tess.2:16-17. Jumala puhuu sanassaan meille lohdutuksesta (praklesis =
kehotus, rohkaisu, lohdutus), että saisimme siitä uskoa sydämeen. Se on
ystävällistä ja vahvistavaa, läheistä ja huolehtivaa Isän puhetta lapselleen,
josta hän välittää ja pitää huolta. Tuota huolehtijan, lohduttajan ja
puolustajan nimikettä Raamatussa käytetään Pyhästä Hengestä. Hän on herättävä
pelokkaissa, aroissa ja masentuneissa uutta rohkeutta. Hänen nimikkeensä tarkoittaa
myös kokoonkutsujaa, joka viittaa seurakuntaan ja uskovien yhteyteen. Mutta
tässäkin tuo koko Jumalan työ käy sydämen kautta, sisimmästä ulkoisiin,
mielestä jäseniin, uskosta järkeen, kuuntelusta toimintaan, hiljentymisestä
liikkeelle lähtemiseen. Taivaallisen Isän lohdutus riisuu kavereiden
velkomisesta, kierosta arvostelusta, juonittelusta ja noituudesta, pahaan
turvautumisesta ja lahkolaisuudesta, katkeruudesta ja kaunasta, turhasta
vertailemisesta ja tyytymättömyydestä.
Voi olla, ettei ihmisellä ole isää eikä
isoisää elämässään tunnettavalla tavalla ja joutuu kulkemaan kovin orpona
maallisen taipaleensa, mutta jokaisella on Taivaallinen Isä, hän on ikuinen,
muuttumaton, hyvä, ihmisiä rakastava ja rukouksia kuuleva Jumala. Istuin
kirkossa ja kuuntelin erään miehen todistusta hänestä. Mies oli ollut elämänsä
kaatopaikalla ja täysin konkurssikypsä joka suhteessa, loppuun palanut
hiilenpätkä, tyhjäntoimittaja. Sekin vähän, mitä elämässään olisi ollut
säilyttämisen ja hoitamisen arvoista, hän oli tuhonnut, pilannut ja tuhlannut.
Kaiken epätoivon keskellä hän ajatteli Jumalaa, vaikkei uskonut häneen. Hän
rukoili yksinkertaisen rukouksen:
- Jumala, jos olet olemassa, ilmoita minulle itsesi!
Ja Jumala ilmoitti, apu löytyi, taivaasta
ojennettiin miehelle auttava käsi, hän sai anteeksi syntinsä, uudestisyntyi
Jumalan lapseksi ja sieluun tuli rauha pitkän sotaisan jakson päätteeksi. Isä
ilmoitti itsensä, rakkautensa, Poikansa Jeesuksen ja antoi miehelle tehtävän
palveluksessaan sekä tulevaisuuden ja toivon, lupauksen johdattaa häntä
maailmassa ja olla hänen kanssaan joka päivä ja viedä kerran taivaaseen.
Vaikk' olet köyhä, koditon Ja vieras
tällä tiellä,
Sun isänmaasi ylhääll' on, Sun ystäväs on
siellä,
Siell' ovat kirkkaat vaattehes,
Siell' on sun kruunus, istuimes,
Siell' on sun nimes kallis.
Ja vaikket vastausta saa. Kun huudat ensi
kerran,
Et virvoitusta tuttavaa, Kun makaat eessä
Herran,
Ja vaikk' on teräskova maa
Ja taivaan viha kauhistaa,
Niin kuullaan siellä huutos.
Näyttäähän Herra viipyvän Sua
koetellessansa,
Vaan silloinkin hän nääntyvän Tukeepi
armollansa.
Kun ensin kestät myrskyt,
niin Sä pääset paratiisihin
Ja siellä vaivas loppuu.
Siis ota hoitoos sieluni, Mun Jumalani ja
Herrani!
Sä olet sielunpaimeneni Ja huojennat myös
kuormani.
Sä olet turvani, linnani,
Ja varjelukseni, kilpeni
Ja Sulla on Isän sydän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti