Lauluntekijä Liina Sandel oli kuusitoistavuotias, kun kävi rippikoulun. Sen piti hänen isänsä Johan Sandel. Hän kirjoitti:
- Tänään oli tyttäreni Carolina ensi kerran Herran pöydässä. Rippikoulussa oli minulla hänestä paljon iloa. Täyttäköön Jumala Kristuksen tähden alkamansa hyvän työn ja tulkoon hänestä Karitsan morsian, maailman saastalta säilynyt.
Tämä isän rukous tuli kuulluksi ja Liina oli koko elämänsä kautta Jumalan siunauksena lukemattomille ihmisille monien laulujensa kautta.
Tuona elämänsä ensimmäisenä ehtoollispäivänä hän koki Jeesuksen rakkauden suurena taivaan lahjana ja kirjoitti siitä sisarelleen kirjeessä:
- Vain muutama sana minusta tänä iäisesti muistettavana juhlapäivänäni. Voi, rakas sisko, minä olen viettänyt häitäni hänen kanssaan, jota sieluni rakastaa. Minä olen katkaisemattomin sitein liitetty taivaallisen Ylkäni sydämeen, ja minä huudahdan ilosta ja sanomattomasta autuudesta väristen: 'Hän on minun, ja minä olen hänen!' Olen ehtoollisessa levännyt hänen rintaansa vasten nojaten. Olen maistanut ja tuntenut hänen rakkautensa. Olen hänen koko sielustani, ja harras, järkkymätön aikomukseni on elää ja kuolla hänessä. Ja silloin — on oleva helppoa kantaa Jeesuksen ihanaa rakkauden-iestä. Jeesus yksin. Tämä olkoon tunnukseni kaikissa elämäni vaiheissa ja muistolauseeni tästä ihanasta pääsiäisjuhlasta!
Näitä sanoja lukiessani eräänä päivänä kotona historiasta ajattelin, että jospa ihmiset voisivat meidänkin ajallamme kokea jotain samanlaista kiitollisuutta Vapahtajaa, Jeesusta kohtaan käydessään Herran pyhällä ehtoollisella kotikirkossaan. Miten suuri Jumalan lahja, joka vahvistaa uskoa Herraan ja hänen kutsumukseensa pelastaa syntiset ihmiset.
Kerran Neuvostoliitossa käydessäni seurakunnassa jumalanpalveluksessa tapasin miehen, joka oli tullut Siperiasta asti tuohon tilaisuuteen. Hän teki pitkän matkan kerran vuodessa saadakseen ehtoollista toisten uskovien kanssa. Juttelimme ja sanoin hänen varmaan arvostaneen tuota käyntiä paljon? Johon hän vastasi sen olevan hänelle todella tärkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti