Ylistys, Herra, armostasi: Viet itkusta iloon omiasi!

 

vvk.111.

1.Jotka oikiassa uskossa Tunnusti Herraa Kristusta, He paremmaksi katsoivat

Ne suuret taivaan tavarat, Kuin tämän turhan maailman, Sen kunnian ja tavaran.

2. Ei kuningasten kurilla, Ei valtain vaatimuksilla He kumarrelleet kuvia,

Ei pyhittäneet luotuja, Muita jumalia palvelleet, Kristuksen uskosta erheilleet.

3. He kärsit ennen kovuutta Ja väkivallan julmuutta, Vihat ja vainot veriset

Ja vankiudet hirmuiset, Kans' piinat, pilkat ilkiät, Tulenkin liekit hirviät.

4. Kun tuomiolle tuleva On Kristus kunniassansa, Silloin ne pyhät pelvotta

Seisovat rohkeudella Vainoojiansa vastahan, Ahdistajiaan kohtahan.

5. Kun häijyt sielun tuskassa, Sydämen surkeudessa Perinnön pyhäin nähdä saa,

Toki on se heistä outoa; Tään muutoksen kun huomaavat, Näin tuskissaan he puhuvat:

6. "Emmekö näitä ajassa, Kun elimme maailmassa, Tyhmiksi aina arvelleet

Ja pilkkanamme pitäneet, Ahdistelleet ja vainonneet, Surmattaviksi saatelleet?

7. Nyt kunniassa suuressa He ovat taivaan riemussa, Johonka ovat säästetyt,

Perintöön pyhäin päästetyt, Valittuin joukkoon otetut, Jumalan lapsiksi luetut.

8. Mitä auttoi meitä maailma, Sen koreus ja hekuma, Sen vaatteet kalliit, kiiltävät,

Sen kumarrukset nöyrimmät, Sen valta, voima, kunnia, Suuri suku, kulta, hopia?

9. Juuri niinkuin pilvi taivaalla, Kuin varjo kohta katoova, Kuin turha öinen unelma,

Kuin vahto aallon ajama, Kuin lintu lentäin ilmassa, Kuin nuoli juosten jouselta;

10. Niin kaikki meidän menomme Kadonnut on, ja ilomme Pois menneet niin kokonaan,

Kuin eivät olis olleetkaan, Ja yksin niiden jälkiä Ei missäkään nyt löydetä.

11. Voi meitä onnettomia, Tyhmiä, taidottomia! Totuutta emme totelleet,

Autuutta emme etsineet; Me armon ylönkatsoimme, Aina itseemme luotimme!"

12. Näin vaivaiset valittavat, Vaan myöhään nyt he katuvat: Ei parannuksen toivoa

Kadotetuille anneta; He helvettiin tuomitaan, Iäiseen piinaan kitumaan.

13. Vaan pyhät saavat taivaassa Enkelten kanssa riemuita Vapahtajansa seurassa,

Isän ja Hengen huomassa. Ylistys, Herra, armostasi: Viet itkusta iloon omias!

Maskun Hemminki, 1618-1620.