Val.1:22 monet ovat minun huokaukseni, ja minun sydämeni on sairas.

 

Harvinaisuuksiin kuuluu herännyt nimismies. Sellaisiakin on kumminkin tämä merkillinen aika synnyttänyt, vaikka ne ovat hyvin pian luetut. Kansan suussa kulkee sananpartena: herrat helvettiin ja talonpojat taivaaseen; menneiden vuosien tosiolot ovat johtaneet tuollaiseen havaintoon, jossa olisi nykyajan herroillekin vielä paljon ajateltavaa, sillä heissä ovat kansaan levinneen Jumalan kieltäymyksen juuret. Sitä ilahduttavampaa on todeta jokukaan poikkeus yleisestä surkeudesta. Yhtenä sellaisena oli Paavolan nimismies Gustaf Gummerus.

 

Kun tuli puheeksi Gummeruksen käräjäkirkossa käymättömyys, sanoi hän syyksi ettei voi istua kylmässä kirkossa, hänellä kun on niin ohut tukka. Puolisonsa Sofia Gummerus alkoi käydä sunnuntai-iltoina pappilassa seuroissa, sekä sai kotiin tultuaan mieheltään aina ivaa osakseen. Siitä huolimatta kertoi hän kotiväelle, mitä kulloinkin oli seuroissa puhuttu. Muutamien kuukausien kuluttua herkesi hänkin niissä käymästä. Miehensä kysyessä kerran syytä siihen, vastasi hän:

»En hirveä siellä käydä, kun sinun täytyy sitten pilkallasi tehdä niin paljon syntiä.»

 

Tuli taaskin sunnuntai, eikä rouva ollut tietävinäänkään seuroihin lähdöstä. Silloin pyysi nimismies vakavasti:

»Etkö menisi seuroihin, että kertoisit sitten minullekin, mitä siellä nyt puhutaan.»

Rouva tuli iloiten, vei miehelleen terveiset, ja ennen pitkää nähtiin nimismies itsekin jokainen sunnuntai kirkossa ja seuroissa. Huomautukseeni, miten ihmeellisesti hänen päänsä viime aikoina on vahvistunut kylmää kestämään, vastasi hän:

»Ei veikkonen vika ollutkaan päässä; se oli sydämessä.»

5.Moos.7:15. Ja Herra on poistava sinusta kaikki sairaudet; ei ainoatakaan Egyptin kovista taudeista, jotka sinä tunnet, hän ole paneva sinun kärsittäväksesi, vaan hän antaa niiden tulla kaikkiin niihin, jotka sinua vihaavat.

 

Käännä silmäsi Jeesukseen, katso kokonaan Hänen ihania kasvojaan.

Kesä alkaa lähestyä ja puutarhatyöt ovat hyvässä vauhdissa. Olen kuullut keväällä mielenkiintoisia viestejä Vapahtajan hyvyydestä syntisiä kohtaan. Olen tavannut ihmisiä, jotka rakastavat Jeesusta ja haluavat seurata häntä kaikkialle ehdoitta. Olen kuullut erään lähetystyöntekijän kuulumisia suurista missioista, joissa tuhannet ovat etsineet Herraa, ja olen kuullut yhdestä kuolemansairaasta, joka kirjoitti ruutuvihkoonsa runoja rukouksia Jeesukselle. Kiitän Herraa tänään kaikista niistä mahdollisuuksista, joita hän on suonut minulle evankeliumin asialla. Joskus tilanteet ovat olleet tiedossa jo kuukausia aikaisemmin, joskus ne tulevat eteen kulman takaa, yllättäen.

 

Eräs työtoverini oli lapsuudestaan asti puhevikainen ja kuitenkin hän on ammatiltaan puhetyöläinen. Tätä ongelmaa on tullut joskus pohdittua vakavasti, sillä ystäväni oli varsin hyvin menestynyt työntekijä. Mutta olen päätynyt siihen, että Jumalan valinnat ovat aina kaikkein viisaimmat ja parhaat. Hän tekee niin kuin tahtoo, eikä hän kysy ihmisten mielipiteitä. Hänen valintansa osuu joskus erikoisiin persooniin ja se on merkillisen sattuvaa. Järki, koulutus ja lahjakkuus ei ole kovassa kurssissa, kun Herra kutsuu kuuluttamaan ilosanomaa ihmisille. Usein hän valitsee seuraajikseen tavalliset syntiset ja pakkaa heidän reppunsa pitkälle matkalle armon evankeliumin palveluksessa.

 

Bostonissa eli juutalainen rabbi Harold Kushner, joka kirjoitti aikoinaan kirjan ”Miksi Jumala sallii ikävien asioiden tapahtuvan hyville ihmisille?” Aiheen tähän kirjaan synnytti kodin tragedia. Eräänä päivänä lastenlääkäri ilmoitti, että hänen 3-vuotias poikansa, Aaron, sairastaa parantumatonta sairautta. Tämä uutinen heitti koko uskon Jumalaan ulos ikkunasta. Hän ihmetteli, miten Jumala voisi tehdä niin hänelle niin hirveää, vaikka hän oli ollut uskollinen. Hän kirjoitti: - Olen pohjimmiltani uskonnollinen ihminen, joka on loukkaantunut elämään, ja halusin kirjoittaa kirjan, joka voitaisiin antaa henkilölle, joka on loukkaantunut elämään, ja joka tietää sydämessään, että jos on oikeudenmukaisuutta maailmassa, hän ansaitsi paremman kohtelun… Kirjasta tuli myyntimenestys. Ilmeisesti perisynnin, vianalaisuuden ja pahuuden käsittäminen ei ole mahdollista kenellekään ilman Pyhän Hengen antamaa valoa.

 

Kun Jumala kutsui aikoinaan minua, ensin uskoon ja sitten vähän myöhemmin hengelliseen työhön, niin en ollut mitenkään halukas. Ajatus ei sopinut minulle, koska se ei ollut oma ajatukseni. Päinvastoin, yritin esittää monia verukkeita päästäkseni vastenmielisestä asiasta eroon. Mutta aikanaan taivuin kummassakin asiassa. En kuitenkaan ollut ainutlaatuinen, vaan historia ja ystäväpiiri koostui samoin tunteneista. 2.Moos.4:12. Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava." 13. Mutta hän sanoi: "Oi Herra, lähetä kuka

muu tahansa!" Mutta kun siihen tehtävään ei ollut Jumalalla varamiestä?

 

Jumalan rakkaus on ihmeellinen asia, sillä se auttaa meitä ymmärtämään itse Jumalaa. Sen kautta kykenemme ottamaan vaikeita asioita vastaan ja hyväksymään Hänen tahtonsa. Se on niin pitkämielinen, kauas ulottuva, kutsuva ja eheyttävä, se yhdistää uskovia toinen toisiinsa, se antaa tyytyväisen mielen, se innostaa kiittämään Herraa, se nostaa alaspainuneen sielun ja kiihottaa rukoukseen onnettoman ja pirun riepottaman pelastuksen puolesta. On tärkeää, että saa annoksen

Vapahtajan rakkautta joka aamu ennen kuin päivän askareet painavat päälle. Snl. 4:20. Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. 21. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; 22. sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.

 

Jumalan tahdon löytäminen elämässään on arvokas asia, joka voi myös kadota. Usko voi kuolla, rakkaus kylmetä, maailman henki makeilee puolelleen ja valhe alkaa maistua totuutta paremmin aamiaiseksi. Kun seurakunta ei enää kiinnosta, rukoukseen ei ole aikaa, Raamattua ei viitsi avata,

uskovien jutut hiostavat ja vanhat himot alkavat olla taas jokapäiväisiä helmasyntejä, ollaan palattu lähtöruutuun. Se on tällaisen nyky-monopoli-pelin vankila, jossa ihminen viruu ja kuivuu. Tänään

tämä on erittäin tärkeä havainto, koska elämme suuren luopumuksen keskellä, jossa yleisesti nukutaan kuin Raamatun 10 neitsyttä (Matt.25.).

 

Rukous: Herrani Jeesus, on joskus niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä asioita, jotka olet sallinut meille ja läheisillemme. Auta meitä näissä kamppailuissa, tässä ajassa. Suuri Vapahtajamme, siunaa jokaista kolhittua, kuihtunutta, muistamatonta, vaivaista, sairasta ja anna jokaiselle apusi palvellaksemme sinua ja suunnitelmaasi uskossa. Auta meitä ihmissuhteissa, kodissa, työssä, raha-asioissa, seurakunnassa ja yksinäisinä hetkinä. Suo meidän kaikkien olla kerran luonasi, ja olla hengessä valvovina, kun lähtömme päivä lähestyy. Auta itse kutakin läpi vaivojen ja koettelemusten, houkutusten ja ansojen, sairauksien ja ahdistuksien.

 

Laulu - Käännä katseesi Jeesukseen (vapaa suomennos)

 

- Oi sielu, oletko väsynyt ja levoton?

Et näe valoa pimeydessä?

Ei ole valoa katsella Vapahtajaa,

ja ilmaista runsaampaa ja vapaata elämää!

 

kerto: Käännä silmäsi Jeesukseen,

Katso kokonaan Hänen ihania kasvojaan,

Ja maapallon oudosti kasvavat asiat himmenevät,

Hänen kirkkautensa ja armonsa valossa.

Kautta kuoleman ikuiseen elämään Hän kulki,

ja me seuraamme häntä sinne;

 

Ylitse syntiemme on hänen valtansa

olemme enemmän kuin voittajia!

Hänen Sanansa ei jätä sinua - Hän lupasi;

Usko Häneen, ja kaikki on hyvin:

Sitten mene maailmaan, joka on kuolemassa,

kertomaan Hänen täydellisestä pelastuksestaan!

 

1.Kor.9:16. Sillä siitä, että julistan evankeliumia, ei minulla ole kerskaamista; minun täytyy se tehdä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!

 Olen kirjoittanut uuden kirjan omasta kutsumuksestani 

uskovana, julistajana ja Jeesuksen todistajana.

Se on nidottu 244 sivua Herätysseuran kustantama. 

Sitä saa mm. minulta tilattua 10 € hintaan. 

os. turkka.aaltonen@gmail.com

Jeesus rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja.....

" Anna Jeesuksen puhdistaa" 

Joh.13. 

Yhteysilta 23. 4. 2024 Ylivieska

Suvannon kappeli

https://www.youtube.com/watch?v=-wqwIgPzP9A 

 

Ps.1161. Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;

 

  https://www.youtube.com/watch?v=LPEhjkFUlDk

Ps.27:4. Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä.

 

Jer.31:16. Näin sanoo Herra: Pidätä äänesi itkusta, silmäsi kyyneleistä, sillä sinun työstäsi on tuleva palkka, sanoo Herra, ja he palajavat vihollisen maasta.

Asuessamme Kymenlaaksossa 90-luvulla tuli käytyä tässä talossa, Kotkan Aittakorven seurakuntatalossa, Langinkosken seurakunnassa, lukemattomia kertoja erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Pidin täällä lukemattomia puheita, raamattutunteja ja todistuksia. Muistan myös monia ystäviä näiltä ajoilta. Erikoisesti on jäänyt mieleen sellaisia henkilöitä, jotka löysivät täällä yhteyden Vapahtajaan Herraan Jeesukseen. Herra heitä edelleen siunatkoon.

Snl.24:11. Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat.

 

Siis lue, veisaa, Herran tiellä

 

1.Ah sieluni, vallita suo Herran,

ja turvaa Isääsi rakkaaseen,

Hän taivaan armolla sun kerran

kruunaapi aikaan ijäiseen;

Ken itsensä uskoo Herralle,

ei rakenna se hiekalle.

 

2. Ei auta meitä suru suuri,

ei hyödytä myös valitus,

ja kärsimättömyys on juuri

sun kuormallesi vain rasitus;

Vaikeemmaksi vaan käy vaivamme,

mitä enemmän me suremme.

 

3.Parempi on vähän vaivaa kantaa,

tytyen siihen toivossa,

mitä Isä rakas, laupias antaa

lapsilleen tahtoo armosta;

Ei Isältämme taivaassa

tarpeemme ole salassa.

 

4.Hän tietää avun ajan parhaan,

neuvonsa on aina viisain,

myös sydämemme halun hartaan

kyllä tuntee Isä rakkahin;

Näin ennättäin hän tullessaan

tuo avun, rauhan autuaan.

 

5. Älä ajattele ajalla surun:

"Jo Jumala pois hylkäsi mun!"

Pois puhaltaa hän murheen sumun,

taas rakkaampana pitää sun.

Kaikki aika ompi vaihtuva,

myös murhepäiväsi muuttuva.

 

6.On huokeata Jumalalle

tomusta köyhä korottaa,

ja rikas panna vaivan alle,

sen mieli ynseä masentaa.

Jumala ihmeen tekijä,

voi alentaa ja ylentää.

 

7. Siis lue, veisaa, Herran tiellä

sun virkasi töitä toimita,

kanssa lupauksensa usko vielä,

Häneen turvaa, uskalla!

Se autuas on ainiaan,

joka uskaltaa Jumalaan.

 

Virsi 314 Georg Neumark,  s. 1621 † 1681.

 

Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan: "Kirjoita: Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti - sanoo Henki - he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä." Ilm.14:13

 

Pitkäaikainen ystävämme Jorma Rämö on mennyt Jeesuksen luokse. Hän oli nukkunut pois perjantain yöllä. Tämä autuas lähtö ei ollut ennakoitavissa. Hänen piti olla tiistaina 9.4. puhumassa Martin kirkossa iltatilaisuudessa.

 

Meidän ystävyytemme alkoi Toijalassa 80-luvun alkupuolella, kun teimme katulähetystyötä yhdessä. Jorma oli Toijalan Katulähetyskodin johtokunnan puheenjohtaja useamman vuoden ajan, kun sen toiminta oli vielä hengellistä. Talo toimii nykyisin Teriskoti nimisenä hoitoyksikkönä päihdeongelmaisille. Vuosikymmenten ajan ystävyytemme säilyi ja saatoimme tavata tuon tuostakin. Viimeksi olimme samassa tilaisuudessa 15.11.23 Kangasalla Suoraman seurakuntakeskuksessa.

 

Muistan, kuinka Jorma kertoi joskus nuorena uskovana olleensa hyvin vaivattuna olemuksessaan ja istunut paikallisen marketin pihalla autossa odottaen vaimoaan kaupasta palaavaksi. Samalla oli paikalle ilmaantunut yksi Toijalan monista juopoista ja tuli hänen autoaan kohti. Jorma ajatteli, että mies tulee pummaamaan rahaa? Hän ruuvasi ikkunan auki. Juoppo katsoi häntä silmiin ja sanoi: - Pidä usko Jumalaan!

 

Pari viikkoa sitten Jorma oli puhumassa 21.3. Tampereen Raamattukoulussa aiheesta ”Miten meissä syntyy Hengen hedelmä.” Tätä voi katsoa videolta:

https://www.youtube.com/watch?v=p1p2AwGdyow 

Kaikki kansat, jotka sinä tehnyt olet, tulevat ja kumartuvat sinun edessäsi, Herra, ja kunnioittavat sinun nimeäsi. Ps.86:9

 

Perjantai Kristukselle

Illassa on puhujana Venäjän Karjalasta kotoisin oleva Artur Soitu. Hänet tunnetaan innokkaana evankelistana ja "Karjalan Pekka Simojokena". Artur vastaa myös illan musiikkiosuudesta, jossa hän esittää monia Pekka Simojoen säveltämiä kappaleita.

https://www.youtube.com/watch?v=H_pWN_AxMtg&t=119s 

Jer.31:25. Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen.

 

...me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet. Apt.4:20

 

Uudessa Uskon siemenestä lauluun -ohjelmassa muusikko Artur Soitu soittaa kitaraa, laulaa suomenkielisiä hengellisiä lauluja ja kertoo miten kristityn on valmistuttava Pääsiäiseen.

https://youtu.be/U_pVfpNUZl4?si=vZmeObQTzqyg49cp 

Kuinka on sun sielus laita, minne kuljet matkamies?

 

Tehtaan varastonhoitaja Arthur Lindholm kertoo:

Ensimmäisistä kokouksista palattuani avasin Raamattuni, joka oli ollut suljettuna aina rippikouluajasta asti. Luin Matt. 12:32. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.

- Nyt otaksuin tehneeni syntiä näitä Jumalan sanoja vastaan, ja sielunhätäni oli sen tähden hyvin suuri. Siitä seurasi unettomia öitä ja rauhattomia päiviä. Herätyskokouksissa istuin odottaen, että K A Wrede tulisi minua puhuttelemaan, mutta aina hän meni jonkun toisen luo. Monien iltojen pettymysten jälkeen päätin: tänä iltana tulen tänne viimeisen kerran. Jos nyt en saa tilaisuutta puhutella Wredeä, ei ole muuta neuvoa kuin päättää päiväni.

Puhujakorokkeelta Wrede suuntaa askeleensa juuri sinne, missä istun, mutta kaksi hyvin puettua naista, jotka istuvat kaksi penkkiä edessäni, pysähdyttävät hänet. Nousen lähteäkseni toteuttamaan synkät aikeeni, mutta silloin Wrede kääntyy penkissään ja ojentaa minulle kätensä kysyen:

- Miten on laitanne?'

Vastasin: Sangen huonosti. Silloin hän heti jätti naiset siihen ja vei minut pieneen sivuhuoneeseen. Siellä polvistuimme. Wrede rukoili puolestani, hän koetti rauhoittaa ja lohduttaa minua sekä kehotti saapumaan seuraavana iltana kotiinsa Kruunuhakaan, sillä hän ei onnistunut rauhoittamaan minua. Kotonaan paroni Wrede vielä koetti Jumalan sanasta osoittaa, etten ollut tehnyt syntiä Pyhää Henkeä vastaan. Siitä huolimatta en tullut vakuuttuneeksi siitä, mitä sanottiin. Taaskin rukoilimme, mutta tuloksetta. Silloin Wrede nousi, laski kätensä päälleni ja rukoili ääneen: '

- Rakas hyvä jumala, Jeesuksen tähden vuodata Pyhä Henkesi tämän veljen sydämeen.

Silloin minut valtasi sanomaton riemu, jota en koskaan voi unohtaa ja jota on vaikea sanoin kuvailla. Paluumatkani lahden poikki Sörnäisten puolelle oli yhtä ainoata ylistystä.

tapaus kirjassa Helmi Gulin, Taiteilijasta Mestarin palvelukseen.

Jes.22:22. Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa.

 

Kummalla puolen syvää juopaa sinä seisot

 (Urho Muroma 1963)

»Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muu teille sen ohessa annetaan», Matt.6: 33.

»Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä», Room.14: 17.

 

Näitten valtakuntien välillä on syvä juopa ja henkien ero. Jumalan valtakuntaa hallitsee Jumalan Henki, maailman valtakuntaa maailman henki, joka aina on Jumalan vastustajan, saatanan henki.

Nämä valtakunnat ovat aina vastakkain.

Maailman valtakunnallakin on oma jumalisuutensa, joka meidän maassamme usein pukeutuu valhe-luterilaisuuden muotoon. Maailman valtakunta taistelee aina Jumalan valtakuntaa vastaan, ja siksi se ei voi sietää herätyskristillisyyttä. Maailman valtakunnassa rakennetaan komeita kirkkoja. Sen jumalanpalvelusta leimaa ritualismi ja sakramentalismi. Kaikki tämä tapahtuu kääntymättömässä mielessä ja on johdattamassa ihmisiä harhaan ja kadotukseen. Tätä suuntausta palvelee meidänkin keskuudessamme n.s. valhe-luterilaisuus, joka jättää ihmiset hukkumaan synteihinsä. Luterilaisuuden tunnusmerkkinä on vanhurskauttamisoppi, joka ilmenee kokemuksellisena syntien anteeksisaamisena. Onhan valhe-luterilaisuudellakin oppinsa, mutta sellaista kokemusta, minkä Luther koki v. 1518, n.s. »tornikokemusta», ei sen keskuudessa hyväksytä ollenkaan, vaan se leimataan turhaksi tunneliikutukseksi, jolla ei ole mitään sen suurempaa arvoa.

 

Jumalan valtakuntaan tullaan nyt elävän vanhurskauttamis- ja uudestisyntymiskokemuksen kautta. Se ei ole mikään turhanpäiväinen hetkellinen psykologinen tapahtuma, jommoiseksi sen tahtovat tehdä suruttomat valhe-luterilaiset. Lutherille se merkitsi koko elämää hallitsevaa uutta suuntausta. Hän sanoi, että silloin hän meni kuin avatuista porteista sisälle paratiisiin. Paavo Ruotsalaiselle se merkitsi seppä Högmanin luona suoranaista mullistusta uskon elämässä ja teki hänestä sen Jumalan miehen, mikä hän sitten oli. Monelle muulle on tämä kokemus merkinnyt täydellistä sisäistä mullistusta. Niin minullekin, ja sen vaikutus on jo kestänyt yli viisikymmentä vuotta.

Kun Jeesus sanoo: »Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa», niin tämä ei merkitse jonkinlaisen psykologisen kokemuksen etsimistä. Se merkitsee täydellistä sisäistä muutosta, elämän antamista Jumalalle. Se merkitsee todellista Pyhän Hengen saamista, joka sitten tuo myötänsä »vanhurskauden, syntien anteeksisaamisen, rauhan ja ilon» Pyhän Hengen valtaamisen seurauksena.

Joka etsii ensin Jumalan valtakuntaa, hän saa kokea, kuten Luther, koko elämän sisäisen uudistuksen, jonka saavat aikaan Jumalan Sana ja Pyhä Henki. Tämänlainen ihminen joutuu heti paikalla ristiriitaan maailman hengen ja maailman jumalisuuden kanssa. Niin kuin saatana ei voi jättää Jumalan lapsia rauhassa vaeltamaan kaitaa tietä, niin eivät hänen kätyrinsäkään voi muuta kuin alituisesti taistella elävää kristillisyyttä vastaan. Ja tätä he tekevät valhe-kristillisyyden ja valhe-luterilaisuuden merkeissä.

 

Voimme tässä aivan hyvin sanoa, että Jumalan lasten ja tämän maailman ihmisten välille on juurrutettu syvä juopa, joka ilmenee juuri siinä hengessä, missä me täällä elämme.

Joka ensin etsii Jumalan valtakuntaa, joutuu pakostakin ristiriitaan suruttoman maailman jumalisuuden ja kirkollisuuden kanssa ja saa kokea olevansa vieras ja muukalainen täällä maan päällä. Tässä juuri on ero.

 

Ken uudestisyntymisen ahtaan portin kautta on tullut kaidalle tielle, on Jumalan Hengen johdossa ja pyrkii kaikessa olemaan kuuliainen Herralle, oli sitten kysymys pienistä tai suurista asioista. Mutta maailman ihminen, jolla kyllä on jumalisuuden ulkokuori, mutta kieltää sen voiman, elää jatkuvaisesti sisäisessä tottelemattomuudessa Herran edessä, josta on seurauksena ulkonainen Jumalan tahtoa alituisesti rikkova elämä.

 

Nykyään on monelle melkein mahdotonta etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan. Se on mahdotonta sen tähden, että joka tälle tielle lähtee, se joutuu pakostakin ristiriitaan valhe-kirkollisuuden ja valhe-luterilaisuuden kanssa. Sellainen ihminen, joka pyrkii tänä pahana maailmanaikana olemaan kaikessa kuuliainen Herralle, on kuin karitsa susilauman keskellä. Hänestä »puhuvat valhetellen kaikkinaista pahaa» ja selittävät hänen parhaatkin aikeensa pahoin päin.

 

Hyvä lukijani. Älköön tämä saatanan viha valhe-kirkollisten ja valhe-luterilaisten piiristä kuitenkaan horjuttako meitä askeltakaan sivullepäin. Julistakaamme sitä Jumalan totuutta, minkä Pyhä Henki on meille Sanasta kirkastanut. Heittäkäämme metsään kaikki sellaiset »perinnäissäännöt ja isien opetukset», joista on jo kaikkinainen elämän mehu puristettu niin pois, että vain kuolleet puheenparret ovat jäljellä.

 

Aikamme suurin tarve on taivaasta tullut uusi Hengen vuodatus ja herätys, joka pääsee uudistamaan sisäisesti niin kirkollisuuden kuin luterilaisuudenkin. Tämän uuden herätyksen odotuksessa me nyt elämme. Ja me emme rukoile sitä vain ystävillemme, kirkollemme ja kansallemme, vaan me rukoilemme sitä ennen kaikkea itsellemme, jotta jaksaisimme kestää sen väkevän painostuksen alaisuudessa, jonka nuo suruttomuuden saarnaajat ja puolijumaliset kohdistavat meihin.

 

Taistelkaamme urheasti kansamme, kirkkomme ja yksityisten sielujen voittamiseksi Kristukselle. Etsikäämme kaikessa ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muu meille sen ohessa annetaan. Pyrkikäämme täyttymään Pyhällä Hengellä, joka tekee eläväksi kaiken hengellisen elämän ympärillämme. Kuollutta jumalisuutta, joka kantaa milloin minkin suunnan ja lahkon nimeä, on keskuudessamme ylen paljon. Ihmiset eivät enää tiedä rajaa Jumalan valtakunnan ja maailman valtakunnan välillä, mutta me tiedämme. Toisella puolella rajaa kulkevat ne, jotka pyrkivät kaikessa olemaan Herralle kuuliaisia. Toisella puolella rajaa kulkevat ihmiset, joilla kyllä on, fariseusten tapaan, Jumalan sana huulilla, mutta jotka eivät koskaan ole eläneet elämässään uudestisyntymisen ihmettä, ja näin he ovat oikeastaan susia lammasten vaatteissa. Heillä on vanha pedon luonne, mikä hyvin käy ilmi heidän suhtautumisestaan elävään herätykseen, mutta tämän pedon luonteen he ovat peittäneet kristillisillä lammaspukimilla.

 

Ystävät. Nyt käydään taistelua elämästä ja kuolemasta. Pääseekö kuoleman henki valtaan kirkossamme ja näin sammuttamaan kaiken elävän elämän Pyhässä Hengessä? Vai odotammeko, että Jumala lähettää Pyhän Henkensä uudistamaan kaiken hengellisen elämän?

Millä puolella syvää juopaa sinä olet? Oletko Herran Pyhän Hengen vihollinen, vastustat Häntä ja pilkkaat Häntä, niin kuin aikoinaan Jeesuksen aikaiset fariseukset? Vai rukoiletko, että Hän pääsisi kokonaan täyttämään sinun sydämesi ja käyttämään sinua herätyksen välikappaleena omalla paikallasi?

Ratkaise suhteesi Herraan tänään. Sielunvihollinen toivoo, että työntäisit sen huomiseen, mutta ehk'ei sinulle mitään huomista päivää enää tulekaan.

....ja sanoi: - Hoida häntä.... Luuk.10:35

 

 Turkka Aaltonen - Herra, pidä huoli minusta

https://www.youtube.com/watch?v=-i78-Femgcc 

Hagg.1:13. Haggai, Herran sanansaattaja, sanoi, saattaen Herran sanan, kansalle näin: "Minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra."

 

Seppo Ahokainen: - jääkiekko on katoavaa, mutta tää usko Kristukseen ei katoa ikinä!

 

Seppo Ahokainen oli uskova mies, jonka tunsin hyvin. Olin hänen kanssaan useassa tilaisuudessa. Teimme aikoinaan hänestä ja Pertti Ansakorvesta todistusvideonkin 90-luvulla. Hän toimi Tampereen seurakuntien ruoka-avussa vuosia, jakaen evästä kansalle. 

 

Nyt tiedotusvälineet ovat kuitenkin nostaneet esiin vain hänen urheilullisia saavutuksiaan jääkiekon parissa. Luin huvikseni tästä kertovan nettitarjonnan ja siellä ei kertaakaan mainittu Sepon uskosta, eikä siis Jeesuksesta, hänen Vapahtajastaan. Maailma haluaa haudata sen kaikkein tärkeimmän nostamalla esiin toisarvoiset jutut. Taivaassa ei pelata jääkiekkoa, siellä ylistetään tapettua Karitsaa.

tässä yksi video, jossa Seppo saarnaa:https://www.youtube.com/watch?v=FgSWpkpVhCs

Pidä murhe minusta!

 

Mathilda Wrede: - Jumala, tässä minä nyt, olen!

Mathilda Wredelle annettiin mukaan samanlaiset eväät kuin talon renkienkin lapsille ja yhdessä heidän kanssaan hän teki koulumatkansa. Vaasassa oltaessa Mathilda sai seurata vankien elämää, kun he kahleisiin kytkettyinä työskentelivät milloin missäkin, silloin tällöin hänenkin kodissaan.

Hänessä herätti kauhua näky, kun eräs seppä juotti kiinni erään vangin jalkarautoja. Lähellä oleva vanhempi ihminen tahtoi saada lapsen pois tapausta katselemasta, mutta tämä vastasi vain:

- Jos vanki voi kärsiä sellaista, niin pitää minun voida nähdä sitä.

 

Kahdeksantoistavuotiaana Mathilda Wrede koki voimakkaan herätyksen armon merimiessaarnaaja Orestin saarnain kuulossa. Eräänä iltana, jolloin hän kirkosta päin saarnan koskettamana oli olojen pakosta joutunut maailmalliseen seuraan, tunsi hän sydämessään ehdottoman ratkaisun vaatimuksen.

Sinä iltana hän vuoteensa vieressä polvillaan sanoi:

- Jumala, tässä minä nyt, olen! Jos on totta, että voit auttaa minua, niin tee se nyt! Jos tahdot ottaa minut vastaan nyt, niin antaudun sinulle juuri sellaisena kuin olen, ajaksi ja iäisyydeksi.

Aamulla herättyään hän tunsi itsensä sanomattoman onnelliseksi. Tämän johdosta hän myöhemmin kirjoitti:

- Siihen aikaan huomasin itsessäni uuden tunteen, hartaan halun, että jokainen ihminen, jonka näin, saisi kokea samaa kuvaamatonta onnea ja rauhaa, joka minulla oli. Tuo toivomus kasvoi yhä suuremmaksi, kun näin ja puhuttelin köyhiä, sairaita tahi vankeja. Niin, vangit, nuo yhteiskunnan surunlapset, saivat koko sisimpäni palamaan säälistä, osanotosta ja rakkaudesta. Luulen, että taivaallisen rakkauden kipinä sytytti silloin sydämeni rakastamaan — ei syntiä, vaan syntistä.

 

Tätä rakkautta hän sai osoittaa aivan pian kääntymisensä jälkeen. Eräs vanki oli lähetetty korjaamaan hänen huoneensa lukkoa. Hänelle Mathilda Wrede alkoi puhua Jumalan rakkaudesta ja siitä, mitä hän aivan äsken oli sydämessään saanut kokea. Vanki pyysi tyttöä tulemaan seuraavana sunnuntaina vankilaan häntätervehtimään. Vaivoin hän sai isänsä suostumuksen, mutta sai kuitenkin ja sai vielä muulloinkin.

Eräänä yönä Mathilda näki unessa, miten kahleihin köytetty vanki astui hänen huoneeseensa ja sanoi:

- Tuhannet ja taas tuhannet sieluparat huokailevat kaivaten elämää ja rauhaa, sano heille joku sana Jeesuksesta, niin kauan kuin sinulla vielä on aikaa!

Mathilda heräsi ja avasi Raamattunsa. Siitä avautui tällainen kohta: "Ja minä sanoin: Voi Herra, Herra! Katso, en minä osaa puhua, sillä minä olen nuori, vaan mene kaikkien tykö, mihin minä sinut lähetän ja puhu kaikki, mitä minä sinulle käsken. Älä pelkää heitä, sillä minä olen kanssasi pelastamassa sinua, sanoo Herra!" Jer.6:7-8.

Rukoiltuaan, että Jumala osoittaisi hänelle tahtonsa, hän avasi uudelleen Raamattunsa ja sai vastaukseksi Hes.3:8-11: "Minä teen sinun otsasi niinkuin timantin, kalliota kovemmaksi; älä pelkää heitä, äläkä hämmästy heidän edessänsä, sillä he ovat vastahakoinen suku. Ja hän sanoi minulle: Ihmisen poika, ota sydämeesi ja kuule korvillasi kaikki minun sanani, jotka minä sinulle puhun. Lähde, mene vankien, kansasi lasten tykö ja puhu heille ja sano heille: 'näin sanoo Herra, Herra' - jos he kuulevat tai ovat kuulematta."

 

Tämän jälkeen Mathilda Wrede kävi usean tunnin kestävän tuskaisen taistelun, joka päättyi sisäiseen rauhaan ja varmuuteen siitä, että Jumala tahtoi hänen olemaan tien näyttäjänä Vaasan lääninvankilan vangeille. Samana aamuna klo 10 hän kävi erään vangin luona ennen antamansa lupauksen mukaan. Tämä vanki tuli: herätykseen.

Kun maaherra Wrede syksyllä 1884 erosi virastaan ja perhe muutti kokonaan pois Vaasasta, oli Mathilda vakuutettu siitä, että hänen työnsä vankien keskuudessa myös oli päättynyt. Hän voisi nyt ainoastaan kirjoitella entisille ystävilleen vankilaan. Jumala johdatti kuitenkin toisin.

 

Saman vuoden lopulla Mathilda joutui hammassäryn takia matkustamaan Helsinkiin. Siellä hän kadulla liikkuessaan näki kuljetettavan vankeja. Niitä katsellessaan sääli ja häpeä valtasi hänet. Hän ei voinut enää muuta kuin mennä vankilantarkastaja Grotenfeltin luo pyytämään lupaa saada vapaasti käydä kaikissa Suomen vankiloissa puhumassa vangeille heidän sielunsa tilasta ja jakamassa Uusia Testamentteja ja uskonnollisia lentolehtisiä ja raamatunlausekortteja ym.

Pitkän epäröinnin jälkeen tarkastaja Grotenfelt antoi hänelle luvan käydä Helsingin, Turun, Hämeenlinnan ja Lappeenrannan vankiloissa. Mathilda Wrede oli silloin 20-vuotias. Hän aloitti nyt varsinaisen elämänuransa tämän tunnuslauseen merkeissä:

- Ruumiini on kenties sortuva, mutta mitäpä se tekee, jos vain muut saavat sen kautta siunauksen — elämäni, ajatukseni, aikani, voimani — kaikki Jumalalle ja sieluille!

 

Hän alkoi nyt käydä vankiloissa, joihin oli saanut lupakirjan. Vankilaviranomaiset oudoksuivat, eivätkä aina tahtoneet antaa hänen ilman seuraa mennä vankien puheille, mutta juuri sitä hän tahtoi. Jumalaan luottaen hän astui monien raakojen murhamiesten, elinkautisten vankien koppeihin. Hän puheli heille ystävällisesti ja säilytti mielenmalttinsa silloinkin, kun joku koetti raa'asti häntä pelotella.

Sammakoiden aikaan

Kun olin pikkupoika ja rahaa oli vähän käytettäväksi, yritimme keksiä kavereiden kanssa ansaitsemiskeinoja, jolla köyhyyttä poistettiin väliaikaisesti. Eräs harrastukseni oli sammakoiden kerääminen. Läheisessä lammessa niitä oli runsaasti ja omatekoisilla nailonsukkahaaveilla saimme niitä kymmenittäin. Sitten kuskasimme suuret sammakot ämpäreissä linja-autolla laitokseen, jossa niitä käytettiin tutkimuksiin ja rokotusten kehittämiseen. Siihen aikaan oli parikin keskusta, joihin ostettiin sekä rupi-, että lehtisammakoita. Sammakko maksoi 50 penniä, joka oli iso raha (aikuisten linja-autolippu Turussa laitakaupungilta keskustaan maksoi samaan aikaan 30 penniä). Olimme siis hetken ajan rahoissa, mutta pian ei taas ollut rahaa, eikä sammakoita.

Tulee aika, jolloin pahan kolminaisuus saa vähäksi ajaksi suuren vallan ja pimeyden voimat terästäytyvät sekoittamaan maailmaa oikein urakalla. Pahan kolminaisuutena esiintyvät käärme (perkele) peto (em. inkarnaatio - ruumiillistuma - ihmisen muodossa kuin Kristus) väärä profeetta (em. henkinen vaikuttajahahmo) Raamattu kertoo meille, jokaista edustavan saastaisen hengen, joka muistuttaa sammakkoa. Näiden riivaajahenkivaltojen esiinmarssi tulee muistuttamaan aluksi kuin messias olisi ilmestynyt voimallisesti ihmeiden kera ihmisiä auttamaan. Mutta seuraavassa vaiheessa syttyy maailmansota. Ilm.16:13 "Minä näin, kuinka lohikäärmeen suusta, pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähti kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista. Ne ovat riivaajien henkiä, jotka tekevät ihmeitä. Ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heitä sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä.”

Niinä päivinä poliittiset johtajat eivät kykene hallitsemaan tilannetta. Sotilaat ovat vain johtajiensa käskettävinä. Tiedemiehet eivät kykene poistamaan vääjäämätöntä tuhon kylvöä. Uskonnolliset johtajat ovat voimattomia auttamaan ketään. Tulevaisuus on synkkä kuin yö. Ihmiset ovat uskoneet valhetta ja luottaneet katteettomiin lupauksiin uudesta puhtaasta maailmasta, hyvinvointiyhteiskunnasta, energian riittävyydestä, rauhallisesta rinnakkaiselosta kansojen välillä, luonnon tasapainottamisesta, alhaisesta eläkeiästä, sosiaalisesta huolehtimisesta. Ihmiset ovat uskoneet, ettei Jumalaa ole ja että ihminen on oma jumalansa ja kykenee ratkaisemaan kaikki ongelmat. Eräänä päivänä rahalla ja kullalla ei ole mitään arvoa, omaisuuden turva on rypistyneen paperipussin arvoinen. Muutosta ei tule vastustuksen, mielenosoitusten tai purnaamisten kautta. Ihmiskunta on kuin aikoinaan Titanicin väki, kansa palloilee kannella uppoamattomaksi julistetussa aluksessa ilman venettä, ilman pelastusliiviä, alla vain loputon kuolettava kylmä syvyys. Ei naurata enää, vitsit ovat vähissä, suunsoittajat ja pilkkaajat vaikenevat. Asiantuntijoita ei ole. Synti hukuttaa, se on kaikkien ihmisten ongelma. Kaikki ihmisten vaiheet ovat tarkasti Jumalan kirjassa. 2.Moos.32:33. ”Mutta Herra vastasi Moosekselle: - Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani.”

Ihmisten tekemät liitot murenevat, suuret talousjärjestelmät murtuvat. Kaikki ihmiset ovat kauhuissaan ja ahdistusta pursuaa ylitarjontana tiedostusvälineistä. Kun ei ole evankeliumia, on vain edessä pimeys ja umpikuja. Ainoa neuvo itse kullekin on silloin vain: piiloon ja pian. Mutta mitä ihmiset piiloutuvat? He menevät pommisuojiin, maanalaisiin käytäviin, kellareihin, maakuoppiin. He piiloutuvat Jumalaa, Jumalan tuomiota, sillä synnin mitta on täyttynyt, eikä armoa enää ole jaossa. Sodoman päivät ovat luetut, eikä uusia kansanäänestyksiä enää tule. Nyt puhuu Jumala, hänellä on viimeinen sana jokaiselle ihmiselle. Elämä loppuu näkyvässä muodossa ja alkaa ikuisuus. Vihan ja tulen aika on tullut, edessä on vain suuri putous. Ilm.14:15. Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?"

Sammakoiden aika on tulossa. Laske, mitä olet saanut aikaan tähän päivään mennessä? Mitä olet ajatellut viedä siitä mukanasi? Mikä siis on sinun paikkasi ja asemasi? Minkä arvoinen olet? Mitä muut sanovat sinusta? Missä ovat suosittelijasi? Kenen omaisuutta olet? Kuka puhuu puolestasi? Mistä ovesta kuljet ja mihin se johtaa? Mikä on tiesi nimi, mikä on sen päämäärä? Ketä pakenet, keneltä pyydät apua? Kenelle kohotat maljasi? Kenen kanssa kuljet, kuka auttaa sinua matkallasi? Millainen on tulevaisuuden suunnitelmasi? Missä vietät iäisyytesi? Nyt on korkea aika varata paikka Jumalan luona ja kääntyä Jeesuksen puoleen rukouksessa. Huuda häntä avuksi, kun vielä olet hengissä!

Juopunut maailma

 

Televisiosta tuli joku luonto-ohjelma, jossa kerrottiin maapallosta ja maailmankaikkeudesta lähes satukirjan omaisesti. Tiedemiehet tarvitsevat miljardit vuodet selittääkseen näkyvän olemassaolon synnyn. Heillä ei ole Jumalaa, eikä ainakaan Kaikkivaltiasta Jumalaa, korkeintaan joku keinotekoinen yliopistossa kehitetty epäjumala, kuten ihmisjärki. Laitoin television kiinni, en jaksanut seurata moista roskaa ja valheen kylvöä. Maailma elää suuressa pimeydessä, perkele on sokaissut sen kehittämällä kehitysopin maailman yleisuskonnoksi. Tätä tulee sitten tuutin täydeltä joka reiästä ihmistajuntaan ja suurin osa kansasta syö rotanmyrkyn sujuvasti suupielet rasvassa. Niinpä synnin velka vain kasvaa ja tuomio häämöttää oven edessä. Jumala ottaa eksyttäjät luokalle ja huominen on väärän rahan kauppiaille surkea.

 

Lars Levi Laestadiuksen (1800–1861) kirjoitti pastoraalitutkintoon liittyvä johdantopuheen, Crapula Mundi (maailman päihtymys), jossa hän esitti terävän arvion aikansa maailman tilasta. Raaistuneet tavat ja rikollisuus levisivät kaupungeista maaseudulle ja hyvin toimeentulevasta väestönosasta alhaisempiin yhteiskuntaluokkiin. Kehityksen syiksi Laestadius osoittaa synnin orjuuden ja uskon hylkäämisen. Hän kirjoitti:

 

- joiden ylellisyydestä ja ahneudesta melkein jokainen kaupungin asukas tietää. He tekevät kauppoja ja harjoittavat tukkuliikettä, taloja rakennetaan, kemuja puuhataan; syömingeissä, onnenpeleissä ja huvituksissa tuhlataan suurin osa päivää. Mistä, pyydän kysyä, riittää näihin varoja? Kaupankäynnistäkö? Ei ensinkään, vaan lainarahoista.

 

Laestadius näkee tavallisen kansan olevan turmeluksen orjuudessa perinteen, tietämättömyyden ja oppimattomuuden tähden, mutta erittäinkin synnin vaikutuksen seurauksena. Siksi se mellastaa ja huutaa. Pahuuden vallassa oleva maailma herättää hänessä vastenmielisyyttä ja suurta surua.

 

- Mutta kaikkien sivistymättömien vika, joka heillä näyttää olevan yhteistä muutamien julmien petojen kanssa, on se, että he, kun eivät voi purra, haukkuvat, kun eivät voi raadella, niin ulvovat, ja kun eivät voi ahmia kurkkuunsa, kiristävät hampaitaan.

 

- turmeltuneitten ihmisten huonon esimerkin vuoksi yhteiskunnan tuho ja kaikenlaisten rikosten tulva on paisunut yli koko yhteiskunnan, kaupungeista maalle, ylhäisimmistä ihmisistä alhaisimpiin, aatelisten huoneista halpasukuisiin, vuorten rotkoja harhaileviin lappalaisiin. Ja tässä on syy näihin kyyneliini. Tämän vuoksi minä näin vaikeroin.

 

Suuri taitekohta Laestadiuksen ja maailman välillä löytyy inhimillisen ja jumalallisen välillä. Hän ei usko pelkän opillisen sivistyksen korjaavan ihmisten oloja, vaan näkee kelvottomuuden asuvan ihmisen sisimmässä. Tämä sama kysymys on humanismin ja pelastavan uskon välillä jakaa edelleen kristikuntaa. Hän on saanut taivaallista silmävoidetta Herralta erottaa hyvä pahasta ja sitä hän käytti kirkossa.

 

- Mutta uskontoa ei opita palatseissa eikä kouluissa. Te kenties ihmetellen kysytte, missä sitten uskontoa opitaan, kun sitä ei opita palatseissa eikä kouluissa. Mutta tähän on sitäkin vaikeampaa vastata, kun eivät edes nekään, joiden sydämet ovat täynnä hurskautta, voi sanoin selittää, mistä ovat tämän jumalallisen tiedon oppineet. Tosin jotkut luulevat voivansa parantaa ihmisen kelvotonta luontoa opintojen, kasvatuksen ja kurin kautta. Mutta siinä he erehtyvät, sillä jos jokainen oppinein olisi jumalisin, niin varmasti kaikki oppineet olisivat jumalisia, ja itse perkele, joka on kaikissa helvetillisissä juonissa oppinut, olisi jumalinen. Kuinka mieletöntä! Siis opinnot sievistävät ihmistä, mutta eivät paranna häntä.

 

Laestadiuksen omaksuma käsitys ihmisten valaistumisesta ja Jumalan tuntemisesta kulkee hänen oman kokemuksensa tavalla. Teologiaa lukemalla voi saada tietoa, muttei kohdata elävää Jumalaa. Kelvottomuus asuu jokaisessa ihmisessä ja pukeutuu tuhansiin pukuihin. Näillä ihminen yrittää korjata kurjuuttansa näyttävämmäksi. Papin virkaan asettuessaan Laestadius oli käynyt läpi kutsumuksen ja käytännön ongelmaa. Hän tiedosti vaikeuksia, joita elävä usko ja totuuden seuraaminen aiheuttaa.

 

- …..useimmat meistä komeasti huutavat kirkossa ja samalla eivät tee mitään muutoin kuin palkkaa vastaan. Mutta kuinka monen luulette sitten evankeliumia julistavan, jos tämän maailman kaikki palkinnot otettaisiin heiltä pois?…. Samoin näiden kansanopettajien tulee erittäin teroittaa oppia ihmisen oikeuksista. Mutta jokainen pappi, joka ei tahdo ottaa noudattaakseen edellä mainittuja ohjeita, menettäköön palveluksensa ja virkansa, jos hän yhä rohkenee levittää muinaista taikauskoa maanpäällisestä jumalihmisestä jne…… kansankokouksissa eivät uskaltaneet sanallakaan kajota elämän ja kuoleman vakaviin kysymyksiin….. Se on valhetta, Jumalan pilkkaa. Häpeää.

 

Vuonna 1842 Laestadius sairastui vakavasti. Hän pelkäsi kuolevansa mutta oli varma, ettei elämällään olisi ansainnut muuta kuin helvetin tuskat. Hänen mieltään rupesi painamaan suunnaton syntitaakka, joka oli alkanut karttua jo aivan lapsuudesta ja nuoruudesta alkaen. Laestadius parantui taudistaan, mutta synnin taakka oli edelleen hänen edessään. Laestadiuksen poika Levi kuoli tuhkarokkoon 4-vuotiaana, mikä sai Laestadiuksen miettimään kuolemaa entistä syvemmin. Tuolloin hänellä oli ollut kaksi lasta, mutta kaikkiaan lapsia syntyi peräti 15.

 

Hengellisestä murroksestaan Laestadius on kertonut lehdessään Huutavan ääni Korvessa. Työmatkallaan Åseleen 1844 Laestadiuksen elämässä tapahtui käänne. Noran pastori Per Brandellin herrnhutilais-uusevankeliseen herätyspiiriin kuuluva Milla Clemensdotter -niminen lappalaisnainen tuli keskustelemaan hänen kanssaan ja kertoi omasta uskostaan. Keskustelun merkitys Laestadiukselle oli suuri. Hän sai siinä omien sanojensa mukaan tuntea taivaallisen ilon esimakua:

 

- Tällä tytöllä oli armonjärjestyksessä kokemuksia, joita en koskaan ennen ollut kuullut. Hän oli vaeltanut pitkiä matkoja etsiessään valkeutta pimeydessä. Vaeltaessaan hän oli lopulta tullut Noraan pastori Brandellin luo, ja kun tyttö avasi hänelle sydämensä, niin Brandell vapautti hänet epäilyksistä. Tyttö tuli hänen välityksellään elävään uskoon. Ja minä ajattelin, että tässä on nyt yksi Maria, joka istuu Jeesuksen jalkain juuressa. Ja nyt vasta, ajattelin minä, nyt näen tien, joka vie elämään; se on ollut kätkettynä, kunnes sain puhua Marian kanssa. Hänen yksinkertaiset kertomukset kokemuksistansa ja vaelluksistansa teki niin syvän vaikutuksen sydämeeni, että minullekin valkeni: minä sain sinä iltana, jonka vietin Marian seurassa, tuntea taivaallisen ilon esimakua. Mutta Åselen papit eivät tunteneet Marian sydäntä, ja Maria tunsi myöskin, etteivät he olleet tästä lammashuoneesta. Olen muistava köyhää Mariaa niin kauan kuin elän, ja toivon kohtaavani hänet kirkkaammassa maailmassa toisella puolen hautaa.

 

Aikamme juopunut maailma on kuullut pelastavan evankeliumin usein erikoisten uskovien kautta. Siihen sopii kuka tahansa, joka kuuntelee Kristusta avoimin sydämin ja toivottaa hänet tervetulleeksi johtajakseen, elämäkseen. Jumalan kutsumat ihmiset ovat todistaneet Kristuksesta väkevästi ja sydämeen käyvästi. Näiden muutamien todistajien kautta kansa on tehnyt parannuksen ja kääntynyt tunnustamaan Jeesuksen Herrakseen. Sitä rukoilemme tähänkin aikaan, että kansan kunnon känni muuttuisi pelastuksen etsinnäksi, että ahdas portti löytyisi ja taivaan tie tulisi tutuksi.