Elsa Holmsten: Olen armoliitossa

1700-luvun alkupuolella, Ison vihan jälkeen syntyi Pohjanmaalla herätyksen aika, joka melko pian lahkoutui kirkon ulkopuolelle. Kälviäläiset kirkkoherran pojat, Jaakko ja Eerik Eriksson alkoivat johtaa sitä voimakkain ottein. Liha ja luonto oli kuoletettava. Oli pysyttävä erossa kansankirkosta ja yhdyttävä pyhiin, jotka kävivät ratkaisevasti taistelua Ilmestyskirjan petoa vastaan. Oululainen ryhmä, joka kuunteli niin toisia kuin toisia vieraita opettajia, ei ollut suuri. Pääosan muodosti joukko nuoria kahdesta virkamiesperheestä, postimestari ja laivanvarustaja Mikael Wacklinin ja ko-misario Jaakko Holmstenin pojat ja tyttäret. Huomion kohteeksi joutuivat nuori Juhana Wacklin (1705-1766), jolle hänen isänsä oli jo luovuttanut postimestarin toimen, ja lahjakas ja harras Elsa Kristiina Holmsten (1710-1735).

Uskoon tulleena nuoripari Juhana ja Elsa lähtivät keväällä 1733 laivalla Tukholmaan Erikssonin veljesten luo. Elsa kirjoitti neljä virttä, joista tunnetuin ”Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle, olen armoliitossa” on edelleen virsikirjassamme. Virressä on kohta, jossa purjehditaan yli meren ja se kuvaa sitä kaipausta, joka nuorella uskovalla on kokea maan päällä kristityn vapautta ja uskonyhteyttä toisten pelastuneiden kanssa. Alkuperäisessä virressä on 18 säkeistöä, joissa on tunnettavissa elävä yhteys Jeesukseen, erottautuminen kääntymättömästä maailmasta ja suuntautuminen taivaaseen:

1.Jumalalle olkoon kiitos. Olen liitoss mun Immanuelin kanss;

Hän on minut kalliist ostan, ylös nostan kuolon kuopast kuollessans!

9.Mikäs muu kuin armo Herran erotti kerran joukost tielle elämän?

Portti oli siell niin ahdas, että kahdeks halkaist tahtoi sydämen.

Hengellinen etsintä, Jumalan kutsu ja etsikkoaika kuuluvat selvästi Elsan julistuksesta. Nämä ovat elävän uskon merkkejä, joiden keskellä tunnetaan myös oma raadollisuus, lihan voima ja heikkous. Tämä on hyvin tervettä kristillisyyttä, jossa Kristus on suuri, Jumala kaikkivaltias ja syntinen ihminen löytänyt pelastuksen turvallisen suojapaikan. Pelastunut murehtii sitä, ettei tullut aikaisemmin Kristuksen luokse.

 

8.Usein itkull valittelen, että elin enimmän mun iästän

niinkuin moni vielä näkyy, vaikka häpy turhuudella peitetään.
10.Kaikki Jeesus parhaaks muutti. Vaikka luultiin minun häijyst eksyvän.

Ei se soimuu minull sopin, kuitenkin opin virheeni näist näkemään.

11.Tulin vasta oikein nöyräks, Hengess köyhäks; Liha pyysi elää viel,

Mutta kuitenk henki voitti, armo koitti uskon voimast kaidall tiell.

Pyhän Hengen työ on avautunut ennennäkemättömällä tavalla, joka puhuu siitä, ettei kysymys ole vain uskonnosta tai jostakin suuntakristillisyydestä. Kiitollinen mieli antaa Vapahtajalle kunnian ja ylistyksen, jossa käytetään myös armolahjoja. Uusi voima on uusi elämä Kristuksessa, johdatuksessa.

2.Mutt en taida tällä kielell niinkuin mielell kiittää Herraa hartahast.

Anon siis, o Jumalani, Armahani, Pyhän Hengen tavarast.

5.Uuden voiman koht heill annat, käsin kannat, ettei kompastelis tääll

surman kanssa synnin retkill, pahoill hetkill eik myös kulmakiven pääll.

6.Ellei Herra saa meit estää, puhtaaks pestä synnist kautt katumuksen,

ei Hän taida meissä asuu, uskoss pitää, vaan me jäämm paatumukseen.

Toisaalta muutama säkeistö voidaan nähdä pyrkimyksenä pyhien yhteyteen jo täällä ajassa todellisessa seurakunnassa. Siinä vaiheessa se tuntui olevan Oulusta Tukholmaan suuntautuvan matkan päässä, myöhemmin se näkyi vain taivaan maassa. Kirkollinen mitäänsanomattomuus ja herätystä vastustava asenne oli Elsalle vaikea nieltävä. Hänen nuorta uskoaan riepoteltiin kahteen suuntaan. Separatistit eivät arvostaneet pappeja eivätkä sakramentteja. Kyse oli valtataistelusta.

13.Armon henki edes vieköön, kiiruhtakoon muille maille matkamiest,

poies pahast maailmasta, saastaisesta, kohden kotokaupunkii!
14.Puhaltakoon purjeesehen, Että pääsen Yli meren isänmaall!

Pidä, Jeesus, itse perää, ylös herää aallot ain asettamaan!
15.Auta, Herra, vielä kerran yli virran pakolaisia Baabelist;

Isänmaalla, mantereella kanteleella soittamahan suloisesti.

Tukholmasta kotiin palattuaan Elsa oli täynnä pyhää intoa ja jäi ilman laillista syytä pois sunnuntaijumalanpalveluksista, koska se oli Eeriksonien opetuksen mukaan Baabel. Siihen aikaan kirkon hylkääminen ja ehtoolliselta kieltäytyminen oli rangaistava rikos ja Elsa Kristiina sai sovittaa sen neljäntoista päivän vankeudella. Hän oli joutunut lahkohenkisyyden piiriin ja pohti avioliittoa, joka Eriksonien käsityksen mukaan oli ”lihallinen laitos ja viimeisen ajan lapsille kokonaan sopimaton”. Joka tapauksessa Juhana Wacklin ja Elsa Kristiina Holmsten ilmaantuivat lauantaina helmikuun 23. päivänä 1734 pappilaan ja pyysivät kuulutusta. Ja seuraavana päivänä heidät kuulutettiin ensimmäisen kerran. Ennen toista ja kolmatta kuulutusta nuorilta vaadittiin tarkka selonteko heidän kristillisyydestään. Tulos oli vapauttava, ja avioliitto solmittiin kirkollisella vihkimisellä maaliskuun 14. päivänä.

Lyhyestä avioliitosta tuli onnellinen. Nuori vaimo oli voimakas hengellinen tuki miehelleen, ja muillekin hän alituisesti teroitti elämän parannusta. Pian Elsa odotti ensimmäistä lastaan. Synnytyksestä tuli vaikea, viimein tuli syntyi poikalapsi kuolleena. Pian tämän jälkeen alkoivat äitiyden tuskat, ja niitä kesti kuusi vuorokautta. Äiti tunsi kuitenkin helpotusta ja alkoi riemuisesti laulaa: ”Minut viedän vierahaksi pyhään paratiisiin, uskon kautta kannetaan, autuaaksi autetaan.” Mutta siihen heikkenivät laulajan voimat. Kaivattu päämäärä oli saavutettu. Elsa kuoli Oulussa 20. 10. 1735. Nuori leskimies kirjoitti vaimonsa muistoksi runon, jonka painatti vihkosen ”Joca cuole eläisäns / Ei se cuole cuollesans”. Vihossa on Elsa Kristiina Holmstenin neljä virttä. Vihkon esipuheessa kerrotaan, että Elsa näyn tai unen perusteella aavisti kohtalonsa. Hän oli ollut nähnyt taivaallisen Kuninkaan, joka kruunasi hänet kultakruunulla. Iloissaan oli Elsa Kristiina suudellut Kuninkaan jalkoja, niinkuin syntinen vaimo kerran oli suudellut Herran Jeesuksen jalkoja.

Elsan Rukousvirressä on 17 säkeistöä ja vahva pietistinen lataus, jossa inhimillinen luonto nähdään suurimpana esteenä todelliselle kristillisyydelle. Ei ole tarvetta eikä halua kompromisseihin, vain elävä uskon kaipaus. Se on puhetta uudelle Herralle kääntymyksen jälkeen. Siinä on vakava henki, joka kurottautuu Kristukseen. Jeesus on kaiken keskus, kiitoksen kohde ja ainoa toivo. Virteen on pantu ohjeeksi, että se veisataan kuin virsi ”Ah Herra älä vihassasi”.

6.Tykösi, oi Herra, käännä heitä, kuin nukkuu synnin unessa.

Ah että varjelet meitä, ettemme hukkuisi kuolemaan,

vaan saata kääntymyksen kautta, uskoon ja parannukseen sinun valittujesi lukuun.

7.Jeesus näin monta valaiskoon, että näkisivät syvän turmeluksensa,

itsensä alastomaksi ja kauhean kadotuksen. Että armon ajalla kääntyisivät,

synnistä pahuudesta vääntyisivät totuudessa Herran puoleen.

8.Niin lyö myös oma tahtomme nöyryyteen jalkojesi juureen,

ettemme täällä omaa päätämme seuraisi, vaan armosi kanssa joka päivä mieltyisin

sun kuvasi jälkeen muuttuisin uskon ja Hengen voimalla.

9.Auta että myös himoja armosi kautta alas painan ja sodin vikojani vastaan

kuolemaan asti aivan; että pääsisin vielä voiton päälle synnin maailman ylitse täällä.

Tee se, oi Jeesus rakas.

Suuri salaisuus on siinä, että syntisen sydän ja Jeesuksen sydän löytävät yhteyden keskenään. Taivas ja maa kohtaavat. Tämä tapahtuu rukouksessa, Raamattua lukiessa, kasteessa ja ehtoollispöydässä, kun Jeesuksen synnyttämä usko virtaa olemuksessa. Samalla hän näkee ajallisen elämän väliaikaisena ristin kantamisen jaksona, mutta taivaan olevan uskovan todellinen koti.

14.Sun sydäntäsi nyt katselen kuin palaa rakkaudesta,

käteni sinne nostelen halussa ja rukouksessa.

Ah vahvista, päätä voimallasi se hyvä, josta sanallasi vakuutat sydäntäni!

15.Tykönäsi Jeesus olen nyt, sillä löydän levon sinussa ja olen peräti tyyntynyt,

kalliin armopöydän kanssa, haavasi ovat pesuni, elämäni, iloni ja taivaan hedelmäni,

 jonka aadamissa kadotin.

16.Ravitse enemmän Jeesus, kuin osaan täällä toivoa,

viisautta, voimaa tarjoa, osoita oikea laita, niin ollen toivossa iloinen,

että uskossa näin jo nimeni olevan kirjassasi Herrani!

17.Näin kätken itseni sinuun koska ristisi pilkka pauhaa, olet minun suojani,

 leponi, vaikka täällä ei ole rauhaa. Aamen! Tule! Oi Jeesus!

Ota pois köyhä sielu taivaaseen iäisiin majoihin!

Kolmas Elsan virsi on nimeltään ”Siionin toivo!” ja se veisataan kuin virsi: ”Jeesusta sieluni halajaa”. Siinä on 14 säkeistöä. Tekstissä on vahva irtiotto maailmasta, palvelu Jumalan valtakunnassa kaidalla tiellä ja ikuisenelämän odotus. Vain Jeesuksessa on pelastus, vain hän kykenee pelastamaan ihmisen. Ylitsevuotava ilo kruunaa Herran omaa.

1.Ylös ystäväni! Lyökää käsiänne yhteen riemulla.

Jeesus jakaa meille enemmän kuin kukaan osaa toivoa, iloa täällä ja viimein siellä,

 jota Baabeli on vaivannut täällä, taivaan levon antaa.

2.Herran päivä koittaa, murheen pois ottaa.

Sieluni iloitse, seuratkaamme siis Jeesusta, hän vie meitä visusti ristin läpi,

ettemme juoksisi kuin he leveätä tietä ilman taivasta, ja päätyisi viimein vaivaan.

3.Nostakaamme silmämme, kiiruhtakaamme määräämme kotiin taivaaseen:

Eon aika joutuu, silloin Jeesus noutaa uskovansa, jotka ovat täällä koetuksen päällä,

niin kuin kalliin nisunjyvän korjaa pyhään aittaansa.

4.Silloin me myös saamme kunniaksi Yljällemme täydellisellä ilolla meissä hedelmän niittää, armonsa tähden kiittää taivaan pöydällä. Riemu on suuri niin että me juuri hekumassa

 ja hengessä pauhaamme Herralle kiitosta laulamme!

Kristityn osa on kuolla itselleen ja siksi häntä ympäröivä maailma vihaa häntä; joskus sitä tuottavat kaikkein eniten uskonnolliset kristityt, jotka eivät ole itse päässeet totuuden tuntoon ja Jumalan rauhaan. Elävä kristillisyys joutuu aina pilkattavaksi ja vainottavaksi, se ei sovi ihmisluontoon, jossa hallitsee vanha aadam. Tämä kaikki kuitenkin vain innostaa ja rohkaisee Elsaa seuraamaan Jeesusta kovissa taisteluissa.

5.Jonka toivon tähden voimme kaikkien nähden kärsiä vainoa,

syntimme alas painaa murheen kanssa aina, kantaen ristiä,

 että Jeesus saisi meissä ilmaista kuvansa, osoittaa elämänsä.

6.Tätä Herran tietä häijy maailma pyrkii turmelemaan, kansa panettelee,

punoo meille ansaa monella tavalla, pilkkaa meitä, että kartamme heitä,

jonka Herra kerran kostaa vitsansa ylös nostaa.

9.Älkäämme kadottako, tai vaihtako onneamme katoavaisten kanssa,

jotka ovat sielun ansa. Jeesus on tavaramme, himo täällä tuo piinan siellä?

Ajallinen onni pettää, Herran tiellä estää.

10.Meitä kyllä panetellaan tyhmiksi kirjoitellaan, pilkaten parjataan,

 lihan kiivaudella ja vihan pimeydessä peräti tuomitaan, vaan Jeesus siunaa sielusi, sanoo:

Päästin sinut synnistä ja otin lapsekseni.

11.Eivät he näin tekisi, jos häpeänsä näkisi: tai sen puvun, jolla Jeesus puki meidät uskon kautta kallilla ansiollaan. Mutta taivaan tie on ollut aina työläs lihalliselle mielelle, vaan meille kalliiksi tullut.

Elsan virressä on iloinen loppu, siinä hän ylistää taivaallista lunastajaansa. Jeesus on hänelle kaikki kaikessa, Vapahtajaan hän haluaa katsoa, häntä kuunnella, häneen luottaa. Kaiken arvostelun ulkopuolella hän kiittää Herraa ja näkee uskossa Jumalan hallitsevan kaiken. Hän haluaa mennä Jeesuksen luokse, se on kalleinta ihmiselämässä.

12.En nyt muuta halaa, kuin sinne mieleni palaa, rakas Jeesus.

Olet kallis meille, koska kaikki kulta tuo ahdistuksen heille.

Suuri kunnia on juuri turha, katoaa niin kuin varjo, sielulle vaaraa tarjoaa.

13.Jeesus paras piispani, on minun kruununi, hiippani.

Ah, totta kaunistusta kun tulee autuaaksi, kuulee hänen äänensä ja ei seuraa muita.

Jeesus sen kuin morsiammen vie luoksensa taivaan saliin enkelien pariin.

14.Jeesus on näin ruokkinut runsaammin kuin luultiin ja minut lohduttanut mannalla,

taivaan vedellä ollessani vaivan alla. Veisatkaamme kiitosta Luojallemme ja veljellemme, Lohduttajallemme Hengelle hartaalla iloäänellä! Halleluja!

Neljäs ja viimeinen on aamu-virsi, jonka lauluohjeeksi on laitettu: ”O kuinka ihanat asuinsijas ovat.” Tämä osoittaa, että näitä virsiä on todella laulettu, ne ovat olleet käytössä. Niillä on ollut tärkeä tehtävä nuorten kodissa ja matkalla. Aamu on tärkeää aikaa ihmiselle, siinä virittäydytään päivään ja Herran seuraamiseen. Aamulla on tarvis rukoilla ja kiittää Luojaa, joka on antanut elämän edellytykset ja kaiken. Virressä on 10 säkeistöä.

 1.Ylös mun sieluni herää, sydämeni ylistä Herran nimeä,

kuin on sinut monta kertaa antanut helmassansa levätä rauhassansa.

2.Aurinko muistuttaa minulle itse Jeesusta. Ah, valaise, lämmitä sydän,

että enkelien ja pyhien kanssa saisin kielillä kiittää, että löysin uuden armon.

5.Taas katson puoleesi että näin sun nimesi olevan sielussani,

sillä synnyit uskossani, tahdot myös näyttää itsesi, on autuas ken sinut löytää.

6.Taivaan armo vielä on avoin Herran haavoissa, jos tahdot synnistä kuolla,

niin taidat altiiksi tulla, synnyttää uskossa vielä ja elää Jeesuksessa niin.

Aamu tietää kristitylle taisteluja, perkele liikuskelee jo lähitienoolla, sudet väijyvät lampaita. Kaikki kiusaukset odottavat oven edessä kristittyä, siksi hän tarvitsee suojan koko päiväänsä. Viholliset ovat virittyneet asiaansa, niin pitää uskovankin tehdä omaansa. Mutta Elsa ei rukoile vain itsensä puolesta, hän odottaa hengellistä herätystä niiden osaksi, jotka vielä elävät pimeydessä. Hänellä on selvä hengellinen näky, jossa Jeesukselle voi ja tulee puhua aina asiansa.

3.Vaikka piru kiertelee, niin enkeli varjelee. Ehkä ruumis nukkuu,

lepää, niin sielu valvoo, elää Jumalani luona Hengessä ja uskossani.

4.Oi, Jeesus herätä ja sitä kohtaa, joka makaa synnin unessa öin päivin,

eikä lakaa pahuudesta. Älä päästä häntä, älä myös vitsaa säästä.

7. Sillä Kristus tuli tänne, polki myös käärmeen pään.

Sen tähden että sinä jälleen kuolisit voisit elää hänelle uskon voimalla ja ei sille pirulle tuimalle.

8.Jeesus nyt odottaa meiltä katumusta, uskoa ja parannusta, tarjoaa pelastusta.

Ah autuas joka tulee ja hänen äänensä kuulee.

9.Se vasta saa tuntea, kuinka hyvä on rakastaa Jeesusta, joka jälleen holhoaa

ja sanoo hänelle: silmäni terään ryhtyy, joka sinulle tekee vääryyttä.

10.Ah, aika autuas elää näin Jumalasta, oi onnellista menoa, oi taivaallista elämää,

ei mikään suloisempi kuin Jeesus sieluusi antoi.