perjantai 1. maaliskuuta 2013

Kristuksen sijainen vetäytyi....Kristus jäi

Rooman kirkon Paavi Benedictus XVI (Joseph Alois Ratzinger) valittiin virkaansa 78-vuotiaana ja hän toimi siinä 8 vuotta. Vatikaanin virallisten luetteloiden mukaan hän oli 265. paavi. Helmikuussa hän sanoi jättävänsä tehtävänsä, koska ei ole voimia jatkaa tehtävässä. Uutta paavia etsitään jo kuumeisesti. Pärjäisiköhän kirkko ilman paavia? Luulisi, että tuon ikäiset ihmiset olisivat jo hyvinkin palvelutalon rollaattorikuorossa? Mutta sen verran on papalla vielä älliä, että hakeutuu kevyempiin hommiin? Paavin valta on käsittämätön sekoitus uskontoa, perinnettä ja ihmispalvontaa. Heidän opetuksensa mukaanhan ko. mies on Kristuksen sijainen maan päällä. Joten kyllä me olemme aika heikoissa kantimissa. Olisi syytä löytää aito Kristus, muuten kaikki kuolevat.

Paavien historia on synkkää luettavaa, siellä on juonittelua, vallan väärinkäyttöä, murhia, väkivaltaa, irstailuja, myrkytyksiä, inkvisitiota, kidutuksia, vainoa ja kaikenlaista pelaamista. Jumalan sanaa on ollut vain nimeksi, mutta lihallisuutta vaikka muille jakaa.  Monen paavin elämä on ollut niin iljettävää, vastenmielistä ja epäkristillistä, että heidän olisi ollut viisaampaa hakeutua vaikka Rooman satamaan ahtaajiksi tai sirkukseen pelleksi. Valta on sokaissut suurimman osan paaveista ja he ovat sotkeutuneet kaikkeen heille kuulumattomaan, mutta kadottaneet evankeliumin ja Kristuksen.

Nyt voisi tapahtua seuraavanlainen tilanne tulevaisuudessa: Satunnainen italialainen menisi katukahvilaan kesäpäivän ratoksi. Siellä ei olisi paljon tyhjiä tuoleja, joten hän istuutuisi pöytään tuntemattomien ihmisten seuraan. Aikanaan he keskustelisivat ja kertoisivat mielensä syöväreistä. Sitten tämä satunnainen kulkija kysyisi pöydän ääressä istuvalta valkohiuksiselta mieheltä, millainen hänen elämänsä on ollut, mitä hän on tehnyt, missä asunut. Ja vastaukseksi tämä kertoisi olleensa töissä Vatikaanissa viimeiset vuodet, mutta jääneensä ”eläkkeelle” juuri hiljattain. Niin satunnainen kulkija olisi saanut kuulla, millaista vanhan miehen elämä oli ollut paavina. Mutta nyt hän oli vain saksalainen Josef. Satunnainen kulkija voisi ihmetellä, että voiko tämä tavallinen vanhus olla maailman suurimman kirkon entinen päämies?

Olemme ihmisiä, vain ihmisiä, syntisiä ihmisiä koko porukka. Mutta osa on armahdettuja syntisiä ja uudestisyntyneitä Jumalan lapsia kirkkokunnista riippumatta. Siksi siinä suuressa  nimenhuudossa, jossa pyhät marssivat sisälle taivaaseen, ei ole mitään eriarvoisuutta. Paitsi, että Kristuksessa kuolleet nousevat ensin ylös ja marttyyreillä on oleva aivan erityinen kirkkaus, samoin niillä, jotka ovat johdattaneet monia sieluja Vapahtajan luokse ja opettaneet heitä pitämään Jeesuksen sanat korkeimmassa arvossa elämässään. Pyhien joukko ei koostu virkamiehistä, vaan Jeesuksen verellä pestyistä ihmisistä, jotka Jumala on pukenut vanhurskauden ihanaan, puhtaaseen valkeaan pukuun. "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” Ilm.7:14. Siinä joukossa ei olla paaveja, piispoja, matkasaarnaajia, suntioita tai haudankaivajia, on vain uskovia.

Uskovan asema on lohdullinen aina Kristuksen tähden, sillä saamamme kutsumus on valtuutus taivaasta. Edustamme Vapahtajan seurakuntaa ja meillä on hänen sanansa ja todistuksensa pelastuksemme takeena. ”Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii….Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan.” Ef.4:1,7.  Emme ole uskovina mitään, maailma ei meistä välitä, perkele vihaa meitä, olemme muukalaisia erämaassa, kauttakulkumatkalla, köyhiä, heikkoja, avuttomia, yksinäisiä ja odottavia. Mutta olemme uskovia, Jumalan rakastamia, kiitollisia ja onnellisia uskovan kutsumuksestamme. Olemme lahjan haltijoita, jotka kuljetamme taivaallista aarretta mukanamme.

Uskovan elämään kuuluu jokapäiväinen Herran seuraaminen ja hänen kasvojensa etsiminen. Se on elävää läheisriippuvuutta Herrasta, tietoisuutta erilaisuudestaan ja asemastaan Jumalan edessä ja suunnitelmassa. ”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.” 1.Joh.5:19. Uskovan on tärkeää tiedostaa, että hän elää vihollismaaperällä, ettei kiinny liiaksi tähän maailmaan tai sen tarjouksiin. Paha houkuttelee monilla valheellisilla konsteillaan ansoihinsa, ylpeitä se nostaa ja ahdistuneita painaa alas. Se on sielujen murhaaja, eikä muutu. Taivaallinen viisas antaa omilleen viisautta, jos vain kuuntelemme häntä ja seurustelemme hänen kanssaan. Hän avaa taivaan akkunat, että valo Jeesuksessa tulvehtisi iloksemme sydämeemme. ”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” 1.Joh.5:20. Hän on Jumala, eikä hän tarvitse korvikkeita täällä. Riittää, kun uskovat hänen ruumiinsa jäseniä ja hän on pää, johtaja, hallitsija ja auttaja kaikessa. Jeesus, Kuningas on valtakunnan ruhtinas.

Kiitos, Jeesus, että saan olla omasi kuolemasi ja ylösnousemuksesi perusteella. Asu minussa Henkesi kautta ja sanasi vaikutuksesta. Katso meihin pieniin ihmisiin, jotka olemme täysin riippuvaisia sinusta. Pelasta kirkolliset, katolliset ja muut, että tulisivat luoksesi, kun vielä on aika. Pelasta nekin, joilla on kirkollista asemaa ja ovat hienoissa viroissa ja puetut maallisesti arvokkaisiin asuihin. Pelasta kurjat kulkijat, päämäärättömästi ajelehtivat ja kuoleman rajalla makaavat. Anna alastomuutemme häpeän peitteeksi pyhä vanhurskautesi ja siunatun veresi pesu sydämeen. Auta meitä olemaan kerran edessäsi suuressa pelastettujen joukossa ensimmäisessä ylösnousemuksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti