tiistai 3. maaliskuuta 2015

Liikkeellä Jeesuksen kanssa - tai muuten?


Olin matkalla Kainuussa ja tapasin vanhan miehen, jonka kanssa oli mukava jutella alueen kristityistä. Hän kertoi minulle suurista herätyksistä, jotka olivat koskettaneet monia sydämiä ja ihmisiä oli tullut paljon uskoon. Sitten hän piti pienen tauon ja jatkoi kertomustaan siitä, kuinka olot olivat taas vakiintuneet seurakunnassa. Oli tullut pysähtyneisyyden aika ja uusia ongelmia uskovien keskuuteen. Hän kertoi, että oli ollut murheellista havaita, kuinka kaikenlainen toisiaan arvostelu ja syyttely oli lisääntynyt jatkuvasti. Lauma meinasi hajota ja hajosikin. Mies kertoi, kuinka hän oli kärsinyt asiasta ja ajatellut Jeesuksen käskyä uskovien keskinäisestä rakkaudesta.

Sitten mies kertoi härkösläisyydestä, joka vaikutti herätyksen merkittävänä valtauomana n. 40 vuotta. Olin lukenut Aadam Härkösestä muutaman kirjan, joten tiesin hieman taustaa. AH oli tullut uskoon 1918 kapinan aikana Juvalla, hän oli siis savolainen. Pian hän alkoi julistaa Jumalan sanaa, mutta ensisijaisesti hänet tunnettiin horrossaarnaajana. Hänen julistuksestaan alkoi tulla ihmisiä uskoon ja vähitellen häntä alettiin pyytää puhujaksi ympäri Suomea. Tosin lukemani kirja kertoi hänen pitäneen myöhemmin puheita vain tavalliseen tapaan ilman horrosta. Kirjoissa ei ole mitään erikoista korostusta ja uskoisin, että sen kaltainen julistus toimisi hyvin myös tässä päivässä? AH oli hyvissä väleissä seurakuntien papiston kanssa ja häntä kutsuttiin usein puhumaan. Toki oli myös papistoa, jotka suhteutuivat kriittisesti herätysliikkeisiin, mutta niin on aina ollut. 
 
Aadam Härkönen
Ihmisiä oli joskus jopa tuhatmäärin koolla ja vieläkin kerrottaan huimista kolehdeista, joita silloin kerättiin ilman vedätystä. AH piti eräänä esikuvanaan Helena Konttista ja myös vanha herännäisyys löysi yhteyden hänen kanssaan. Moraaliin kiinnitettiin runsaasti huomiota ja se sai paikkansa aina sananjulistuksessa. Elämän yksinkertaisuuden vaatimus ei sallinut politiikkaa, koulua, maamiesseuroja, urheilua, elokuvia tai taidetta yleensäkään. Myös ihmisen ulkoiseen olemukseen kajoamista karsastettiin ja muun muassa papiljottien käyttö todettiin synniksi. Jopa kirjaston perustamista arvosteltiin eräällä paikkakunnalla, koska lukemisen katsottiin vievän uskovia maailmallisuuteen. Alkoholin käyttöön suhtauduttiin ehdottoman kielteisesti.
AH sanoi saaneensa vahvan kutsumuksen itse Jumalalta ja hänen kristillisyyteensä liittyi vahvasti karismaattisuus, näkyjen ja sanomien saaminen. Hänessä oli profeetallista henkeä ja siksi ihmiset varmasti halusivat häntä kuullakin. AH kasvatti lähipiirissään nuoria julistajia, joita me nykyään kutsuisimme todistajiksi. Muutamista heistä kasvoi sitten pitkänlinjan puhujia, joita tämäkin tapaamani vanhempi mies edusti. AH oli myös lopunaikojen julistaja ja sanoman sisältö oli sen vuoksi yleensä hyvin vakava ja vetoaava. AH käytti myös puheissaan huumoria ja tunnetta aivan itkuun asti.
AH:n historiaan liittyy myös toinen kummallinen juonne, kartanolaisuus. Tämä Satakunnassa jalansijan saanut hengenliike sai aina kovaa arvostelua ja pelkoa kovista otteistaan ja lainomaisesta käyttäytymisestään. Sen perusti Huittisissa syntynyt opettaja Alma Kartano, jolla lienee ollut ongelmia seksuaalisuutensa kanssa, koska kaikenlainen sukupuolinen kanssakäyminen tuomittiin - jopa avioliitossa? He käyttivät pakolla myös lapsisaarnaajia ja kaikenlainen väkivalta, piiskaaminen ja hakkaaminen oli yleistä heidän keskuudessaan. Perheitä hajotettiin, lapsia annettiin pois kotoa vieraisiin talouksiin kasvateiksi. Tunnen kartanolaisia vanhuksia, mutta he eivät halua puhua liikkeen sisäisistä tavoista mitään. AH:n ja Alma Kartanon tiet kuitenkin erosivat melko pian. Kartanolaisuudessa huumoria ei sallittu ja nauraminen oli syntiä, myös leikkiminen - jopa lapsilla? Lihan syöminen oli kiellettyä, samoin radion kuuntelu (televisiota ei silloin vielä ollutkaan) oli kielletty. Sitä sanottiin kaksisarviseksi saatanaksi (ilmeisesti antennin takia?). Myös puhelin oli aluksi kiellettyjen listalla. Samoin kielto koski autolla ajamista ja traktoria (oli tehtävä työt hevosella). Maailmanlopunennustuksia ilmeni ja niitä korjattiin moneen kertaan.

Mutta nykyään kristillisyydessä on ollut pitkään vallalla hyvin vapaamielinen suhtautuminen kaikenalisiin ulkoisiin asioihin ja siksi tuollaiset pukeutumiseen ja ulkomuotoon tai esineisiin liittyvät kristillisyyden tulkinnat tuntuvat kovin vierailta. Onhan selvää, että lainomainen usko vie helposti asian sivuraiteille, sillä ihmiset alkavat elää omavanhurskaasti ja Kristuksen asema ja merkitys häviää olemattomiin. Seurauksena on pelkkää kirkonmenoa, viranhoitoa (virasta taistelua), hyväntekeväisyyttä, gospelmusiikki-iltoja, rahankeräämistä, herätysliikkeitten elinvoimaisuuden säilyttämistä, kaikenalisia keräyksiä ja tyhjänpäiväisiä juhlapuheita. Mutta Jeesus on kadonnut, häntä ei arvosteta, ei kuunnella, ei kunnioiteta, ei kumarreta, eikä seurata. Ihmissanat menevät Jeesuksen ohi, sisäpiirin käsitykset tyrmäävät selvän Raamatun sanan. Ja jos joukkoon liittyy joku rehellinen etsijä ja kyselijä, hänet vaiennetaan pian turhista kysymyksistä. Jos haluaa pysyä totuudessa, ei kelpaa kenellekään - paitsi Jumalalle. 

Jumalan silmä on kuitenkin äärettömän tarkka, paljon tarkempi kuin ihmisten. Hän näkee, mitä me emme näe, hän arvioi jumalallisesti, vanhurskaasti. Siihen sisältyy Herran suuri rakkaus omiansa kohtaan, hänen huolenpitonsa ja hoivansa, esirukouksensa ja kaikenlainen, kaikenkattava apunsa. Hyvänä Paimenena hän huolehtii kaikista omiensa tarpeista ja on yhteydessä uskoviinsa, kuulee rukouksensa ja vastaa. Uskovan elämän suuri kysymys onkin uskon säilyttäminen ja uskossa eläminen. Synti kaikessa muodossa saastuttaa ja tahraa uskon ja Kristuksen maineen. Pyhityksen mitta on Raamatussa ilmaistu puhtailla vaatteilla, jotka kuvaavat Kristuksen lahjoittamaa uutta elämää, puhtautta ja pelastusta. "Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset." Ilm.3:4. "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä." Ilm.7:14. Viime kädessä koko kristillisyys elää ja kuolee suhteessa Jeesukseen. Joko hän on ja hallitsee, tai sitten hänet korvaa jokin muu asia tai ihminen. Korvaus vie aina hengelliseen kuolemaan ja loitontaa uskovan Herrasta. Lopun edessä meiltä kysytäänkin vain suhdettamme Jeesukseen ja hänen uhrivereensä. Omatekoinen parannus, hurskaus ei kestä Jumalan edessä. Hyvyytemme tai saavutuksemme eivät voi korvata Jeesusta. Uudistuminen alkaa aina siitä, että me tulemme syntisinä ilman selittelyjä Vapahtajan armahdettavaksi. Ja jos tämä ei aina tapahdu heti, pitää pysyä Herran edessä ja etsiä häntä lukemalla Raamattua ja rukoilemalla. Joidenkin uskovien perusongelma on siinä, että he eivät jaksa olla toisten uskovien kanssa tekemisissä. Erilaisin syin he ottavat etäisyyttä ja valkkaavat uudet kaverit mielensä mukaan. Heille ei riitä, että Jeesus valitsee uskovaiset. Ei ihme, että seurakuntia, suuntia ja liikkeitä on niin paljon?


Jeesuksen seurassa asiat selviävät, kysymyksiin tulee vastaus ja tie avautuu eteen kuljettavaksi. Jeesus kiinnittää ihmiset itseensä, ei niinkään kirkkoon tai (ja) herätysliikkeeseen, omaan toimintayksikköön tai ihmisiin. Kaikki ajalliset asiat löytävät paikkansa Jeesuksen seurassa, niille tulee oikea tärkeysjärjestys. "Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään, ja Herra heitä johdattaa." Miika 2:13. Ihminen, joka ei löydä Jeesusta, etsii tartuntapintaa uskonnollisista korvikkeista. Monen elämä menee ihan hukkaan, ilman Jeesusta elämästä tulee vain hosumista, poukkoilua, pinnallista sekoilua, lahkoilua, turhaa arvostelua ja hylkäämistä. Mutta Jeesus tuo levottomalle rauhan ja hyväksynnän, hän korjaa ja tasapainottaa seuraajansa.
Joskus olen kysynyt Jumalalta, missä porukassa sitä pitäisi olla ja vaikuttaa. Vastaus on ollut yksinkertainen: Pysy Jeesuksessa! Silti olen saanut kuulla monenlaisia mielipiteitä siitä, mikä on ihmisten mielestä hyvä porukka ja missä Henki oikein toimii, mihin kannattaa rahansa laittaa ja ketä kannattaa kuunnella. Ihmisiin vaan pakkaa aina pettymään, pyhitys on aina vähän kesken ja Jumalalla on meissä paljon työn alla. Jumala on kuitenkin ohjannut minua: Etsi aina ja kaikessa Jumalan valtakuntaa, niin hän antaa kaiken muunkin sen ohessa. Tätä olen sitten opetellut käytännössä monta kertaa ja usein myöskin unohtanut. Käytäntö ja ihmiset pakkaavat näkymään silmissä aina ensin ja vasta sitten Jeesus. "…katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään." Hebr.12:2. Mutta hänestä virtaa uuden elämän kuohuva koski, siunaus ja taivasnäky. Jeesukseen pysähtynyt katse on onnellisen ihmisen katse. Hänen täydellisyydessään ei ole puutteita, hänen teoissaan ei virheitä, hän on väsymätön auttaja, hän jaksaa kanssamme opettaen ja ohjaten, kantaen ja kuunnellen. Hän myöskin kurittaa ja komentaa, on Herra viimeisen päälle. 

Kun hätä on suuri, rukoukset pakkaavat lyhentymään ja yksinkertaistumaan, luettelot ja toiveet supistuvat vähään. Olen huomannut, että joskus oma rukoukseni on hänen edessään olemista ilman sanoja. En kykene tietämään, mitä tulisi rukoilla, en osaa neuvoa, en hallitse oikeita ratkaisuja, en kykene tekemään viisaita päätöksiä, en rakentamaan kestävää työlläni, ihmissuhteillani, en pääse hänen luokseen tunteilla, ei mikään tieto ylety hänen yhteyteensä. Silloin on Isä meidän rukous ehdottomasti paras, mitä voin Hänelle sanoa. Se sisältää kaiken, eikä siinä ole turhia rönsyjä. Hän itse opetti sen meille, omilleen. Mitä siis jää käteen kaikesta lopuksi? Parhaimmillaan minulla on Jeesus. En ehkä ole saanut koskaan täällä ajassa tunnustusta ihmisiltä, en kunniaa, mitaleja, viirejä, lahjoituksia, onnistumista ja menestyksiä. Voin olla surkuteltava luuseri, ja säälittävä nahjus, heikkouden ja avuttomuuden ruumiillistuma, säälittävä lähimmäinen ja varjopuolen hiihtäjä, samovaari, ihmisten hylkäämä ja keinusta pudonnut leikkijä. Mutta Jeesus odottaa minua taivaassa ja minä haluan olla siellä kerran hänen luonaan. "Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän ajattelee, ettei vain hyljätty joutuisi hänestä erotetuksi." 2.Sam.14:14 "Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room.8:37-39.

Erään pikakirjoituksella Aadam Härkösen puheista kootun kirjan, Taivaan iloa, lopussa oli AH:n pitkä rukous, jossa hän sanoi mm:
- Kiittäkäämme ja rukoilkaamme: Rakas Herra! Kiitos, että Sinun taivaallinen ovesi on auki joka hetki ja päivä ja että sitä ei suljeta yöllä eikä päivällä ja että sinne saa maan lapsi lähettää huokauksensa, rukouksensa ja kiitoksensa täältä maan päältä. Kiitos, että saamme niin usein lähestyä Sinua ja ettet tahdo meitä luotasi pois ajaa etkä taivaasi ovea ja akkunoita sulkea, vaan että saamme tämänkin päivän myöhäisenä ilta-hetkenä lähettää kiitoksemme Sinulle kaiken sen osoitetun armon edestä, mitä olet kohdallemme suonut elämämme monina vuosina, mutta erittäinkin tänä päivänä.
- Me kiitämme Sinua siitä, että olet johdattanut meitä tähän iltaan asti. Me tahdomme Jaakobin tavoin pystyttää kätemme ja sanoa: „Herra! Tähän asti olet minua auttanut." Ja eteenpäin en muuta tiedä, kuin että armoosi luotan, joka olet tähän päivään asti minusta huolta pitänyt, ja tästä edelleen lähden mukana. Elämä on niin kuin lukematon kirja, en tiedä, mitä sen sisällä on, mutta on niin ihanaa astua elämän taisteluun Sinun suojelemanasi, niihin ahdistuksiin ja taisteluihin, mitkä kohdallani on vielä kestettävänä ennen kuin kotirannan saavutan.
- Kiitos Herra, että olet niin monta kertaa siunannut, vaikka maailma on kironnut! Vaikka toiset ovat tuominneet, niin Sinä olet vapahtanut. Kiitos, että olemme saaneet viettää monia ihania siunattuja hetkiä Sinun pyhän sanasi ympärillä ja että monet ehtoohetket ovat olleet meille kalliita hetkiä, jolloin sanasi on ollut kalliina meidän keskuudessamme. Sen tähden siunaa sanasi jatkuvasti ja anna meille halua kodissa katsomaan sanaa ja lukemaan ja tutkimaan Herran kirjaa, jolloin ei yksikään eikä mitään meiltä ole puuttuva, mitä Herra on sanassaan luvannut, vaan saanut kaikki, mitä Jumala sanassaan meille takaa ja lahjana pitää.
- Siunaa omiasi kaikkialla meidän omassa maassamme ja pakanamaailmassa! Herättele suruttomia ja jumalattomia! Käännä kaksimielisiä oikeaan parannukseen ja mielenmuutokseen; siunaa valtakuntasi työtä ja työntekijöitä, muista leskiä ja orpoja ja ole kaikkien ahdistettujen tuki ja turva, kaikkien huoltaja ja holhooja! Siunaa myöskin kaikki meidän vaelluksemme ja kulkumme, että se olisi siunattu ja kätketty Sinussa ja että elämämme tuottaisi Sinulle kiitosta ja kunniaa, meidän kuolemattomille sieluillemme onnea, siunausta ja rauhaa, jota ei maailma käsitä eikä ymmärrä.
- Anna taivaallinen tuli ja valo, että ne voisivat seisoa kohdallansa horjumatta kaiken kiusauksen keskellä. Näet siellä monta merkittyä lasta kulkemassa maailman jumalattomuuden joukossa ja suruttomuuden tiellä. Puhu heidän omille tunnoillensa tänä iltana, äläkä anna heidän tunnoillensa rauhaa, vaan puhu uudelleen ja uudelleen, että merkittysi palajaisivat Jeesuksen luo ja saisivat kirkastaa merkit itsessään, joka alkaisi olla maailmalle todistuksena, etten kuulu enää maailmalle ja itselleni, en sen iloille ja huveille, vaan omalle Jeesukselleni, joka minut on nostanut ja lunastanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta.
- Muista minuakin tänä iltahetkenä, kun siunaat näitä lapsia! Älä jätä minua siunaustasi vaille, sillä tarvitsen sitä, ja sen turviin pakenen tänä iltana kaikkine vikoineni a virheineni sekä puutteineni rukoillen armoa ja anteeksiantamusta ja samalla siunausta elämälle ja vaellukselle, että voisin Sinun suunasi vielä todistaa niitä asioita, mitä annat puhuttavaksi, siihen katsomatta, mitä ihmiset siitä sanovat ja mitä he puhuvat. Auta, etten katsoisi ihmisten mieliä, vaan Sinun totuuttasi ja sen vaatimusten edessä kuuliaisena vaeltaisin elämäntiellä!
- Herra! Sinulle olkoon kiitos ja kunnia ja ylistys tähän asti osoitetusta rakkaudesta! Kiitos, että olet ymmärtänyt meitä silloin kuin parhaat ystävät ovat jättäneet! Sinä olet ymmärtänyt oikein ja meistä hellää huolta pitänyt, kaikessa heikkoudessa vahvistanut ja kaikessa ahdingossa ollut tukemassa ja auttamassa. Siitä olkoon kiitos ja kunnia ja ylistys Sinulle, Kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki! Amen! Isä meidän…..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti