Olin matkalla Kainuussa ja tapasin vanhan miehen,
jonka kanssa oli mukava jutella alueen kristityistä. Hän kertoi minulle
suurista herätyksistä, jotka olivat koskettaneet monia sydämiä ja ihmisiä oli
tullut paljon uskoon. Sitten hän piti pienen tauon ja jatkoi kertomustaan
siitä, kuinka olot olivat taas vakiintuneet seurakunnassa. Oli tullut
pysähtyneisyyden aika ja uusia ongelmia uskovien keskuuteen. Hän kertoi, että
oli ollut murheellista havaita, kuinka kaikenlainen toisiaan arvostelu ja
syyttely oli lisääntynyt jatkuvasti. Lauma meinasi hajota ja hajosikin. Mies
kertoi, kuinka hän oli kärsinyt asiasta ja ajatellut Jeesuksen käskyä uskovien
keskinäisestä rakkaudesta.
Sitten mies kertoi härkösläisyydestä, joka vaikutti
herätyksen merkittävänä valtauomana n. 40 vuotta. Olin lukenut Aadam Härkösestä
muutaman kirjan, joten tiesin hieman taustaa. AH oli tullut uskoon 1918 kapinan
aikana Juvalla, hän oli siis savolainen. Pian hän alkoi julistaa Jumalan sanaa,
mutta ensisijaisesti hänet tunnettiin horrossaarnaajana. Hänen julistuksestaan
alkoi tulla ihmisiä uskoon ja vähitellen häntä alettiin pyytää puhujaksi ympäri
Suomea. Tosin lukemani kirja kertoi hänen pitäneen myöhemmin puheita vain
tavalliseen tapaan ilman horrosta. Kirjoissa ei ole mitään erikoista korostusta
ja uskoisin, että sen kaltainen julistus toimisi hyvin myös tässä päivässä? AH
oli hyvissä väleissä seurakuntien papiston kanssa ja häntä kutsuttiin usein
puhumaan. Toki oli myös papistoa, jotka suhteutuivat kriittisesti
herätysliikkeisiin, mutta niin on aina ollut.
 |
| Aadam Härkönen |
Ihmisiä oli joskus jopa tuhatmäärin koolla ja
vieläkin kerrottaan huimista kolehdeista, joita silloin kerättiin ilman
vedätystä. AH piti eräänä esikuvanaan Helena Konttista ja myös vanha
herännäisyys löysi yhteyden hänen kanssaan. Moraaliin kiinnitettiin runsaasti
huomiota ja se sai paikkansa aina sananjulistuksessa. Elämän yksinkertaisuuden
vaatimus ei sallinut politiikkaa, koulua, maamiesseuroja, urheilua, elokuvia
tai taidetta yleensäkään. Myös ihmisen ulkoiseen olemukseen kajoamista
karsastettiin ja muun muassa papiljottien käyttö todettiin synniksi. Jopa
kirjaston perustamista arvosteltiin eräällä paikkakunnalla, koska lukemisen
katsottiin vievän uskovia maailmallisuuteen. Alkoholin käyttöön suhtauduttiin
ehdottoman kielteisesti.
AH sanoi saaneensa vahvan kutsumuksen itse Jumalalta
ja hänen kristillisyyteensä liittyi vahvasti karismaattisuus, näkyjen ja
sanomien saaminen. Hänessä oli profeetallista henkeä ja siksi ihmiset varmasti
halusivat häntä kuullakin. AH kasvatti lähipiirissään nuoria julistajia, joita
me nykyään kutsuisimme todistajiksi. Muutamista heistä kasvoi sitten
pitkänlinjan puhujia, joita tämäkin tapaamani vanhempi mies edusti. AH oli myös
lopunaikojen julistaja ja sanoman sisältö oli sen vuoksi yleensä hyvin vakava
ja vetoaava. AH käytti myös puheissaan huumoria ja tunnetta aivan itkuun asti.
AH:n historiaan liittyy myös toinen kummallinen
juonne, kartanolaisuus. Tämä Satakunnassa jalansijan saanut hengenliike sai
aina kovaa arvostelua ja pelkoa kovista otteistaan ja lainomaisesta
käyttäytymisestään. Sen perusti Huittisissa syntynyt opettaja Alma Kartano,
jolla lienee ollut ongelmia seksuaalisuutensa kanssa, koska kaikenlainen
sukupuolinen kanssakäyminen tuomittiin - jopa avioliitossa? He käyttivät
pakolla myös lapsisaarnaajia ja kaikenlainen väkivalta, piiskaaminen ja
hakkaaminen oli yleistä heidän keskuudessaan. Perheitä hajotettiin, lapsia
annettiin pois kotoa vieraisiin talouksiin kasvateiksi. Tunnen kartanolaisia
vanhuksia, mutta he eivät halua puhua liikkeen sisäisistä tavoista mitään. AH:n
ja Alma Kartanon tiet kuitenkin erosivat melko pian. Kartanolaisuudessa
huumoria ei sallittu ja nauraminen oli syntiä, myös leikkiminen - jopa
lapsilla? Lihan syöminen oli kiellettyä, samoin radion kuuntelu (televisiota ei
silloin vielä ollutkaan) oli kielletty. Sitä sanottiin kaksisarviseksi
saatanaksi (ilmeisesti antennin takia?). Myös puhelin oli aluksi kiellettyjen
listalla. Samoin kielto koski autolla ajamista ja traktoria (oli tehtävä työt
hevosella). Maailmanlopunennustuksia ilmeni ja niitä korjattiin moneen kertaan.
Mutta nykyään kristillisyydessä on ollut pitkään
vallalla hyvin vapaamielinen suhtautuminen kaikenalisiin ulkoisiin asioihin ja
siksi tuollaiset pukeutumiseen ja ulkomuotoon tai esineisiin liittyvät
kristillisyyden tulkinnat tuntuvat kovin vierailta. Onhan selvää, että
lainomainen usko vie helposti asian sivuraiteille, sillä ihmiset alkavat elää
omavanhurskaasti ja Kristuksen asema ja merkitys häviää olemattomiin.
Seurauksena on pelkkää kirkonmenoa, viranhoitoa (virasta taistelua),
hyväntekeväisyyttä, gospelmusiikki-iltoja, rahankeräämistä, herätysliikkeitten
elinvoimaisuuden säilyttämistä, kaikenalisia keräyksiä ja tyhjänpäiväisiä
juhlapuheita. Mutta Jeesus on kadonnut, häntä ei arvosteta, ei kuunnella, ei
kunnioiteta, ei kumarreta, eikä seurata. Ihmissanat menevät Jeesuksen ohi,
sisäpiirin käsitykset tyrmäävät selvän Raamatun sanan. Ja jos joukkoon liittyy
joku rehellinen etsijä ja kyselijä, hänet vaiennetaan pian turhista
kysymyksistä. Jos haluaa pysyä totuudessa, ei kelpaa kenellekään - paitsi
Jumalalle.
Jumalan silmä on kuitenkin äärettömän tarkka, paljon
tarkempi kuin ihmisten. Hän näkee, mitä me emme näe, hän arvioi jumalallisesti,
vanhurskaasti. Siihen sisältyy Herran suuri rakkaus omiansa kohtaan, hänen
huolenpitonsa ja hoivansa, esirukouksensa ja kaikenlainen, kaikenkattava
apunsa. Hyvänä Paimenena hän huolehtii kaikista omiensa tarpeista ja on yhteydessä
uskoviinsa, kuulee rukouksensa ja vastaa. Uskovan elämän suuri kysymys onkin
uskon säilyttäminen ja uskossa eläminen. Synti kaikessa muodossa saastuttaa ja
tahraa uskon ja Kristuksen maineen. Pyhityksen mitta on Raamatussa ilmaistu
puhtailla vaatteilla, jotka kuvaavat Kristuksen lahjoittamaa uutta elämää,
puhtautta ja pelastusta. "Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia
harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat
käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen
arvolliset." Ilm.3:4. "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta
ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan
veressä." Ilm.7:14. Viime kädessä koko kristillisyys elää ja kuolee
suhteessa Jeesukseen. Joko hän on ja hallitsee, tai sitten hänet korvaa jokin
muu asia tai ihminen. Korvaus vie aina hengelliseen kuolemaan ja loitontaa
uskovan Herrasta. Lopun edessä meiltä kysytäänkin vain suhdettamme Jeesukseen
ja hänen uhrivereensä. Omatekoinen parannus, hurskaus ei kestä Jumalan edessä.
Hyvyytemme tai saavutuksemme eivät voi korvata Jeesusta. Uudistuminen alkaa
aina siitä, että me tulemme syntisinä ilman selittelyjä Vapahtajan
armahdettavaksi. Ja jos tämä ei aina tapahdu heti, pitää pysyä Herran edessä ja
etsiä häntä lukemalla Raamattua ja rukoilemalla. Joidenkin uskovien
perusongelma on siinä, että he eivät jaksa olla toisten uskovien kanssa
tekemisissä. Erilaisin syin he ottavat etäisyyttä ja valkkaavat uudet kaverit
mielensä mukaan. Heille ei riitä, että Jeesus valitsee uskovaiset. Ei ihme,
että seurakuntia, suuntia ja liikkeitä on niin paljon?
Jeesuksen seurassa asiat selviävät, kysymyksiin tulee
vastaus ja tie avautuu eteen kuljettavaksi. Jeesus kiinnittää ihmiset itseensä,
ei niinkään kirkkoon tai (ja) herätysliikkeeseen, omaan toimintayksikköön tai
ihmisiin. Kaikki ajalliset asiat löytävät paikkansa Jeesuksen seurassa, niille
tulee oikea tärkeysjärjestys. "Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he
aukaisevat tiensä, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa
käy heidän edellään, ja Herra heitä johdattaa." Miika 2:13. Ihminen,
joka ei löydä Jeesusta, etsii tartuntapintaa uskonnollisista korvikkeista.
Monen elämä menee ihan hukkaan, ilman Jeesusta elämästä tulee vain hosumista,
poukkoilua, pinnallista sekoilua, lahkoilua, turhaa arvostelua ja hylkäämistä.
Mutta Jeesus tuo levottomalle rauhan ja hyväksynnän, hän korjaa ja
tasapainottaa seuraajansa.
Joskus olen kysynyt Jumalalta, missä porukassa sitä
pitäisi olla ja vaikuttaa. Vastaus on ollut yksinkertainen: Pysy Jeesuksessa!
Silti olen saanut kuulla monenlaisia mielipiteitä siitä, mikä on ihmisten
mielestä hyvä porukka ja missä Henki oikein toimii, mihin kannattaa rahansa
laittaa ja ketä kannattaa kuunnella. Ihmisiin vaan pakkaa aina pettymään,
pyhitys on aina vähän kesken ja Jumalalla on meissä paljon työn alla. Jumala on
kuitenkin ohjannut minua: Etsi aina ja kaikessa Jumalan valtakuntaa, niin hän
antaa kaiken muunkin sen ohessa. Tätä olen sitten opetellut käytännössä monta
kertaa ja usein myöskin unohtanut. Käytäntö ja ihmiset pakkaavat näkymään
silmissä aina ensin ja vasta sitten Jeesus. "…katse suunnattuna
Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään." Hebr.12:2. Mutta
hänestä virtaa uuden elämän kuohuva koski, siunaus ja taivasnäky. Jeesukseen
pysähtynyt katse on onnellisen ihmisen katse. Hänen täydellisyydessään ei ole
puutteita, hänen teoissaan ei virheitä, hän on väsymätön auttaja, hän jaksaa
kanssamme opettaen ja ohjaten, kantaen ja kuunnellen. Hän myöskin kurittaa ja
komentaa, on Herra viimeisen päälle.
Kun hätä on suuri, rukoukset pakkaavat lyhentymään ja
yksinkertaistumaan, luettelot ja toiveet supistuvat vähään. Olen huomannut,
että joskus oma rukoukseni on hänen edessään olemista ilman sanoja. En kykene
tietämään, mitä tulisi rukoilla, en osaa neuvoa, en hallitse oikeita
ratkaisuja, en kykene tekemään viisaita päätöksiä, en rakentamaan kestävää
työlläni, ihmissuhteillani, en pääse hänen luokseen tunteilla, ei mikään tieto
ylety hänen yhteyteensä. Silloin on Isä meidän rukous ehdottomasti paras, mitä
voin Hänelle sanoa. Se sisältää kaiken, eikä siinä ole turhia rönsyjä. Hän itse
opetti sen meille, omilleen. Mitä siis jää käteen kaikesta lopuksi?
Parhaimmillaan minulla on Jeesus. En ehkä ole saanut koskaan täällä ajassa
tunnustusta ihmisiltä, en kunniaa, mitaleja, viirejä, lahjoituksia,
onnistumista ja menestyksiä. Voin olla surkuteltava luuseri, ja säälittävä
nahjus, heikkouden ja avuttomuuden ruumiillistuma, säälittävä lähimmäinen ja
varjopuolen hiihtäjä, samovaari, ihmisten hylkäämä ja keinusta pudonnut
leikkijä. Mutta Jeesus odottaa minua taivaassa ja minä haluan olla siellä
kerran hänen luonaan. "Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän
ajattelee, ettei vain hyljätty joutuisi hänestä erotetuksi." 2.Sam.14:14
"Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä
on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei
enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus
eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka
on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room.8:37-39.
Erään pikakirjoituksella Aadam Härkösen puheista
kootun kirjan, Taivaan iloa, lopussa oli AH:n pitkä rukous, jossa hän sanoi mm:
- Kiittäkäämme ja rukoilkaamme: Rakas Herra! Kiitos,
että Sinun taivaallinen ovesi on auki joka hetki ja päivä ja että sitä ei
suljeta yöllä eikä päivällä ja että sinne saa maan lapsi lähettää huokauksensa,
rukouksensa ja kiitoksensa täältä maan päältä. Kiitos, että saamme niin usein lähestyä
Sinua ja ettet tahdo meitä luotasi pois ajaa etkä taivaasi ovea ja akkunoita
sulkea, vaan että saamme tämänkin päivän myöhäisenä ilta-hetkenä lähettää
kiitoksemme Sinulle kaiken sen osoitetun armon edestä, mitä olet kohdallemme
suonut elämämme monina vuosina, mutta erittäinkin tänä päivänä.
- Me kiitämme Sinua siitä, että olet johdattanut
meitä tähän iltaan asti. Me tahdomme Jaakobin tavoin pystyttää kätemme ja
sanoa: „Herra! Tähän asti olet minua auttanut." Ja eteenpäin en muuta
tiedä, kuin että armoosi luotan, joka olet tähän päivään asti minusta huolta
pitänyt, ja tästä edelleen lähden mukana. Elämä on niin kuin lukematon kirja,
en tiedä, mitä sen sisällä on, mutta on niin ihanaa astua elämän taisteluun
Sinun suojelemanasi, niihin ahdistuksiin ja taisteluihin, mitkä kohdallani on
vielä kestettävänä ennen kuin kotirannan saavutan.
- Kiitos Herra, että olet niin monta kertaa
siunannut, vaikka maailma on kironnut! Vaikka toiset ovat tuominneet, niin Sinä
olet vapahtanut. Kiitos, että olemme saaneet viettää monia ihania siunattuja
hetkiä Sinun pyhän sanasi ympärillä ja että monet ehtoohetket ovat olleet
meille kalliita hetkiä, jolloin sanasi on ollut kalliina meidän keskuudessamme.
Sen tähden siunaa sanasi jatkuvasti ja anna meille halua kodissa katsomaan
sanaa ja lukemaan ja tutkimaan Herran kirjaa, jolloin ei yksikään eikä mitään
meiltä ole puuttuva, mitä Herra on sanassaan luvannut, vaan saanut kaikki, mitä
Jumala sanassaan meille takaa ja lahjana pitää.
- Siunaa omiasi kaikkialla meidän omassa maassamme ja
pakanamaailmassa! Herättele suruttomia ja jumalattomia! Käännä kaksimielisiä
oikeaan parannukseen ja mielenmuutokseen; siunaa valtakuntasi työtä ja
työntekijöitä, muista leskiä ja orpoja ja ole kaikkien ahdistettujen tuki ja
turva, kaikkien huoltaja ja holhooja! Siunaa myöskin kaikki meidän vaelluksemme
ja kulkumme, että se olisi siunattu ja kätketty Sinussa ja että elämämme
tuottaisi Sinulle kiitosta ja kunniaa, meidän kuolemattomille sieluillemme
onnea, siunausta ja rauhaa, jota ei maailma käsitä eikä ymmärrä.
- Anna taivaallinen tuli ja valo, että ne voisivat
seisoa kohdallansa horjumatta kaiken kiusauksen keskellä. Näet siellä monta
merkittyä lasta kulkemassa maailman jumalattomuuden joukossa ja suruttomuuden
tiellä. Puhu heidän omille tunnoillensa tänä iltana, äläkä anna heidän
tunnoillensa rauhaa, vaan puhu uudelleen ja uudelleen, että merkittysi
palajaisivat Jeesuksen luo ja saisivat kirkastaa merkit itsessään, joka alkaisi
olla maailmalle todistuksena, etten kuulu enää maailmalle ja itselleni, en sen
iloille ja huveille, vaan omalle Jeesukselleni, joka minut on nostanut ja
lunastanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta.
- Muista minuakin tänä iltahetkenä, kun siunaat näitä
lapsia! Älä jätä minua siunaustasi vaille, sillä tarvitsen sitä, ja sen turviin
pakenen tänä iltana kaikkine vikoineni a virheineni sekä puutteineni rukoillen
armoa ja anteeksiantamusta ja samalla siunausta elämälle ja vaellukselle, että
voisin Sinun suunasi vielä todistaa niitä asioita, mitä annat puhuttavaksi,
siihen katsomatta, mitä ihmiset siitä sanovat ja mitä he puhuvat. Auta, etten
katsoisi ihmisten mieliä, vaan Sinun totuuttasi ja sen vaatimusten edessä
kuuliaisena vaeltaisin elämäntiellä!
- Herra!
Sinulle olkoon kiitos ja kunnia ja ylistys tähän asti osoitetusta rakkaudesta!
Kiitos, että olet ymmärtänyt meitä silloin kuin parhaat ystävät ovat jättäneet!
Sinä olet ymmärtänyt oikein ja meistä hellää huolta pitänyt, kaikessa
heikkoudessa vahvistanut ja kaikessa ahdingossa ollut tukemassa ja auttamassa.
Siitä olkoon kiitos ja kunnia ja ylistys Sinulle, Kolmiyhteinen Jumala, Isä,
Poika ja Pyhä Henki! Amen! Isä meidän…..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti