Astu Herran etehen vastaamahan syntinen

Kesäkelillä kaasujalka on löyhässä ja vanha auto kulkee yllättävän nopeasti… ja samassa tiekamera räpsähtää…. poliisilaitos päivittää maantiekiitäjän arkistoihinsa. Rikosrekisteri kasvaa. Huolimatta lukuisista välähdyksistä tien varsilla, en ole kuitenkaan saanut koskaan ylinopeussakkoa. Muutama huomautus on tullut - ei muuta, nekin vaimolle, koska ainoa automme on hänen nimissään. Olen kuitenkin syyllinen, rikollinen, lainjakajat vain ovat tulleet joustaviksi. Onhan tietysti raskasta ajaa aina jarru päällä, varsinkin pitkää matkaa. Mutta sakkoa on vielä kurjempi maksaa.

"Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu….. älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa." Snl.1:10,15. Hyvillä ohjeilla selviää monista vaikeuksista, mutta synnin kanssa eivät pelkät ohjeet riitä, vaikka nykypyrkimys onkin selvästi sen suuntainen? Vaikka kuinka yrittäisi muuttaa itseään ja tapojaan, huomaa olevansa sidottu olemukseensa vahvasti. Hyvä päätös vie pienen matkaa, mutta siihen se sitten hyytyy, kun vanha mosse.

Ruotsalainen Lars T. (Thorstensson) Nyberg (1720-1792) oli toisen polven pappi. Hän tunsi

vetoa herrnhutilaisuuteen, jonka tärkeä taustatekijä oli hallelainen pietismi.  Siihen aikaa pietismi teki tuloaan Pohjolaan ja synnytti myös runsaasti vastustusta herättävällä julistuksellaan. Lars T. Nyberg osoitti kiinnostuksensa liikettä kohtaan niin vahvasti, että hänet erotettiin virastaan. Hän siirtyi työskentelemään Amerikan ruotsalaisen siirtokunnan pappina. Vuonna 1750 hän aikoi palata Ruotsiin, mutta tapasi paluumatkallaan kreivi Zinzendorfin ja siirtyi veljesseurakunnan (jonka tuottamaa Päivän tunnussanaa edelleenkin luetaan Suomessa) papiksi Lontooseen ja Bristoliin. Ruotsin kirkolliset viranomaiset pelkäsivät Nybergin mahdollista paluutaan niin ankarasti, että lähettivät puhdasoppisia vakoojia Lontooseen tarkkailemaan hänen toimintaansa ja mahdollisia paluuaikeitaan.  Vuonna 1776 hän kuitenkin hylkäsi herrnhutilaisuuden, palasi Ruotsiin ja luterilaiseen kirkkoon. Hänestä tuli Flon kirkkoherra. Jo opiskeluvuosinaan Nyberg oli kirjoittanut useita herrnhutilaissävyisiä virsiä. Hänen ehkä lauletuimpia virsiään on "Ei mikään niin voi virvoittaa". Ne julkaistiin Ruotsin herrnhutilaisten laulukokoelmassa Sions Sånger (tämä kokoelma oli esikuvana Siionin virsille Suomessa). Niiden sanoma on kohtikäyvä ja hengellinen, mutta niitä on siitä syystä myöhemmin lyhennetty ja "siistitty". Sillä voihan olla, että joku tulisi vielä herätykseen ja synnintuntoon sen tähden? Hänellä oli myös ilmeisesti profetian lahja, koska osa hänen virsistään on kirjoitettu keskustelumuotoon Jeesus ja syntinen. Vanhassa Siionin virret kokoelmassa on hänen kirjoittamansa herätyslaulu numerolla 3 osastossa "Jumalan armokutsumus".

1.Älä juokse rohkeasti! Tutki tietäs kerrankaan!

Tee jo laskus nopeasti, kun viel' olet päällä maan!

Olet varmaan ahtaalla, jos sun hautas partaalla vasta

tulet valppahaksi surkeuttas huomaavaksi.

2.Voi, kun päiväll' valoisalla Piru monen pimittää,

petoksellaan kavalalla liehakoiden eksyttää.

Kukin luulee synneissään, että autuas on hän,

kunnes kuolinhetkellänsä Helvetti on edessänsä.

Olin menossa erääseen hengelliseen tilaisuuteen ja tapasin siellä minulle tuntemattoman miehen. Pyysin häntä tulemaan mukaan, sanoin että aloitamme kahvihetkellä ja sitten pidämme seurat. Mutta hän esteli ja sanoi: - en tarvi kahvia…. täytyy mennä saunaan…. on kiire kuolemaan! Nämä kolme lausetta muistan hänestä, enkä enää koskaan nähnyt häntä. Surullista. Sauna on hyvä ja saunakahvi, mutta kuolemaan ei olisi kiire kenelläkään, sillä se kestää ikuisesti.

3.Jos hän palata vois vielä kadotuksen alhosta

maistettuaan hetken siellä turhan toivon tulosta

ja sais alkaa uudestaan elämänsä päällä maan,

varmaan ottais tarkemmasti vaarin tiestään loppuun asti.

Tämä palaamisajatus on pelkkä fantasia, jolla ei ole todellisuus pohjaa. Ei kukaan pääse katsomaan etukäteen tulevaisuuttaan kadotuksessa. Sillä siitä on esimerkki Raamatussa (Luuk.16.) rikkaan miehen tapauksessa. Hän tuli herätykseen vasta tuonelassa vaivoissa ollessaan. Siellä hän hätäili sukulaisten pelastumisesta - liian myöhään. Tiedän tosin muutamia herätettyjä, jotka ovat unien kautta saaneet vihiä sen verran tulevaisuudestaan, että ovat pelästyen kääntyneet Herran puoleen. Mutta suurin osa ihmisistä on siinä tilassa, että aikansa he sekoilevat täällä päämäärättömästi, kunnes elämän näyttöruudussa lukee: Game over!

4.Nyt ei parannusta kuulla. Vaikka ostolaumansa

synnin alta käskee tulla Jeesus armohelmaansa.

Syntinen on rohkea, surmillensa nopea,

kauheasta tyhmyydestä ottaa kuoren ytimestä.

5.Turhiin aika kulutetaan, juontiin, peliin, hyppyihin.

Niitä kilvan harjoitetaan kaikki yöt ja päivätkin.

Syntejänsä lisätään, pirun mieltä täytetään.

Miks' on hänen orjanansa Herran lunastama kansa?

Nykyään voisi sanomaa nykyaikaistaen kirjoittaa: Turhiin ostoksiin aika kulutetaan, pelaamiseen, rahan hankkimiseen, telkkariin ja kännykkään. Synnin orjina huudetaan vapautta, Golgatalle ei tahdota tulla - siitä piru iloitsee. Vaikka se on sama, miten eletään, jos eletään ilman Jumalaa, sillä ollaan väärällä puolella, Titanicissa, vaikka Herra on tuonut pelastusveneen ulottuville - ja kaikille halukkaille riittää tilaa!

Toisaalta tarjontakin on sitä sun tätä. Nykyään voisi mainoksessa lukea: Tänä iltana Pietari puhuu aiheesta "mietiskely ja terapia kirkon selkäranka". Edelleen, Johannes ja Andreas gospeljatkot, liput ja ohjelma kirkon ovelta 15 €. Edelleen, Paavalin alustus sinkkuillassa teemalla "yksin aina kaunihimpi". Vielä illan päätteeksi Jerusalemin piispa, Jaakob, puhuu aiheesta "pakolaiskysymys askarruttaa". Ovella on vielä gallupkysely, mitä mieltä hautausmaan uudesta valaistuksesta? Mutta ei hätää, Herra lähettää jonkun peräkylän Taavin todistamaan hänestä. Taavi jakaa traktaatteja kirkon läheisyydessä ja niissä lukee: ”Jeesus pelastaa”.

6.Nimes Jeesus häväistyksi tulee synnin retkillä,

Sanas väärin käytetyksi ilkeimmällä leikillä,

perkelettä huudetaan. Ollaan hänen vankinaan

kadotukseen tuomituita, kootaan tulehensa puita.

7.Etkö luule hämmästyväs silloin vaivaa helvetin,

koska tuoni piirtää seinääs: »Mene, tekel, ufarsin».

Astu Herran etehen vastaamahan syntinen,

edessäs on kuolon retki, nyt on sulla viime hetki.

Olin Savossa, kirkossa, sakastissa ja valmistautumassa kirkonmenoihin ystävien kanssa. Kävimme läpi käytännön järjestelyjä. Silloin tuli ovesta sisälle vanha mies ja hän huohotti raskaasti. Hän puhui epäselvästi ja tuskin kuuluvasti. Itse mietin, mikä miehen asia olikaan, miten pitäisi toimia? Silloin vanha kappalainen meni miehen viereen ja kuunteli aivan hänen vieressään tämän vuodatusta. Kuulin joitakin kuiskauksen sanoja, joiden keskeltä erottui mm. synti. Pappi julisti miehelle synnit anteeksi ja taputti häntä olalle. Mies tyyntyi hetkessä, teki sakastissa u-käännöksen ja palasi kirkkoon. Upeaa, ajattelin, tätä varten me olimme koolle tulleet, että ihminen ja Kristus voisivat kohdata ja Jeesuksen elämä virtaisi syntiseen parantavasti.

8.Kansat pakanuuden maista kaukaa meren luodoista,

jotka vähän tiesit laista, vaan ei mitään uskosta,

saavat viime päivänä kristittyä häväistä.

Joka eli loppuun asti pakanaakin pahemmasti.

9.Yhä kuullaan saarnattavan katumusta,

uskoa, autuutta myös tarvittavan, sieluillemme lepoa,

vaan kun turhuus rakas on, niin on kansa tunnoton,

ettei Herran sanaa kuule, ei sen tekijäksi tule.

Kaikilla on pallo hukassa ilman Jeesusta, ilman Jumalan sanaa. Tästä seuraa mitä hullumpia kuvitelmia, mielipiteitä ja päätelmiä pelastuksesta, Jumalasta ja ikuisuudesta. Eräs tanskalainen pappi sanoi aikoinaan että katuojan juoppo, joka uskoo Jumalaan, on luterilainen pyhimys. Tämä herätti hilpeyttä ja kiukkua. Ilmeisesti hän tahtoi vetää maton katolisen pyhimyskulttuurin alta? Mutta Raamatun mukaan pyhä ihminen on armahdettu syntinen, joka elää uskossa Jeesukseen. Silloin hän on samalla kertaa syntinen ja armahdettu. Tämä on vaikea yhtälö, joka aukeaa vain Pyhän Hengen kautta Raamattua lukemalla. Sillä ei meitä viime kädessä synti kadota, vaan se, ettemme tarvitse Jeesusta.

10. Voi, voi, viheliäisyyttä elämäsi lopulla,

jos sä kohtaat iäisyyttä nukkuvalla tunnolla!

Lasken siis rukoillen nöyräst' Herran etehen,

tee jo asiastas tosi, suur on muuten vahinkosi.

Ihmisen apu tulee aina Herralta ja vain Herralta, muut odotukset tuottavat pettymyksen. Väliaikaista helpotusta voi saada ihmisiltä, luonnosta, syömällä, nukkumalla, erilaisilla mielen ja ruumiin tyydytyksillä. Sisältöä tuovat aistilliset, tahtoa ja tiedonnälkää tyydyttävät asiat, mutta tosi paikan tullen ne ovat kaikki kevyttä kamaa - pelkkää huumetta, joiden vieroitusoireet puistattavat ja hikoiluttavat, valvottavat ja masentavat. Sillä ihmisen perusongelma on aina synti, synnin vaikutus ja seuraus. Eikä syntiä saa pois puhumalla, eikä syyllisyydestä voi vapautua kuin Jumalan avulla - tarvitaan Jeesus.

"Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua. Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä. Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä." Ps.130:6-8.

Ihminen tarvitsee sovituksen ja lunastuksen, puolestapuhujan ja armahtajan vapautuakseen synnin seurauksista. Syntinen hän on hautaan saakka, mutta on toista elää armahdettuna kuin pahalla omatunnolla.

Armon askeleet ovat yksinkertaiset, mutta vaikeat:

1.Kuuntele, kun Jumala kutsuu sinua!

2.Tule syntisenä Kristuksen armahdettavaksi.

3.Pyydä syntejäsi anteeksi.

4.Ota vastaan Herra ja hänen armonsa.

5.Suostu toisten uskovien kaveriksi.

6.Jää Jeesuksen seuraan joka päivä.

7.Kulje elämäsi katse tähdättynä taivaaseen.

Suuri Jumala, iankaikkinen Herra, joka olet rakastanut maailmaa niin paljon, että lähetit meille Jeesuksen, anna armo syntisille tässä ajassa. Anna maailman nähdä oma tilansa ilman sinua ja sinun kanssasi, ilman armo ja armon kanssa. Kiitos, että tulit pelastamaan syntisiä. Lahjoita meille pyhyyttäsi pahuuteemme, avaa meille valtakuntasi ovi käydäksemme sisälle maailmasta ja anna tahtosi tapahtua elämässämme, ettemme olisi kuoleman omat. Anna synnit anteeksi - nyt. Aamen.