’Jos olet todellinen, puhu minulle. Tahdon kuulla Sinun äänesi.’

On suurenmoinen asia löytää valo elämäänsä ja tekemisiinsä. Sillä kovin monet ihmiset täällä elintason keskelläkin vaikuttavat levottomilta ja tyhjiltä? Kun mennään maihin, joissa on vain epäjumalia ja niiden palvomista, ovat ihmisten mahdollisuudet elävän Jumalan löytymiseksi todella heikot. Moni saa jo lapsena vain vihan ja tuhon hedelmiä evääkseen. Eikä semmoisella ravinnolla voi kasvaa kuin yhteen suuntaan, kuolemaan ja sen kylvämiseen. Aina joskus meille tulee tietoa myöskin Kristuksen kohdanneista ihmisistä, joiden elämä on muuttunut ratkaisevasti. Sellaisia tapauksia on ilo seurata, ne ovat hyvin rohkaisevia.

Netissä pyörii yksi mielenkiintoinen uskoontulotodistus, jonka toivoisi leviävän suuren yleisön tietoon. Se kertoo miehestä, joka pääsi pimeydestä valkeuteen. Hänestä on netissä runsaasti tarinaa ja tässä yksi videopätkä ja suomennos:

http://www1.cbn.com/700club/kamal-saleem-muslim-cries-out-jesus  

Näin mies kertoi kokemuksistaan:

“48 % USA:n muslimeista uskoo olevansa ensisijaisesti muslimeja ja vasta toissijaisesti amerikkalaisia. Päämäärämme on muuttaa tämä maa, koska sen kansalaiset ovat vääräuskoisia, eivätkä heidän tekonsa miellytä Allahia. Me olemme Allahin sotureita ja saamme heidät kääntymään Allahin tahtoon.”

Kamal Saleem syntyi Libanonissa hartaaseen muslimiperheeseen. Kun hän oli 4-vuotias, äiti opetti hänelle Koraania ja kertoi hänen velvollisuuksistaan totella Allahia ja osallistua pyhään sotaan.

“Lapsesta saakka äiti sanoi minulle: ‘Eräänä päivänä sinusta tulee marttyyri, poikani. Sinä kuolet Allahin puolesta ja korotat islamia. Jos tapat juutalaisen, poikani, saat kunnian Allahin istuimen edessä ja taivaan joukot juhlivat tekoasi.”

Kamal oli 7-vuotias, kun vanhemmat lähettivät hänet muslimien koulutusleireille, jotta hän oppisi käyttämään aseita ja tappamaan vihollisen. Pojille opetettiin myös toisenlaista, ovelampaa sodankäyntiä…

 “Meille opetettiin ns. “kulttuurijihadia”, mikä merkitsee kulttuurin vaihtamista. Kulttuurijihadissa ei käytetä aseita. Kyseessä on pyhä sota, joka tulee sisään sinun maailmaasi.”

Parikymppinen Kamal valittiin käymään kulttuurisotaa Amerikassa.

Islamissa vapautta ja monarkiaa pidetään epäjumalina, jotka tulee kukistaa. Vapaus, joka teillä on USA:ssa, on vastoin islamia, joten Amerikan tulee muuttua. Niinpä muutin ”raamattuvyöhykkeelle”. Raamattuvyöhyke oli vahvin alue. Siellä ovat lujat kristityt, ja minä halusin valloittaa heistä parhaimmat, koska pidin itseäni islamin miekkana. Ajattelin: ”Olen voideltu. Olen ainutlaatuinen. Olen valittu. Tulen tähän maahan ja kulttuuriin muuttaakseni sen. Minun kanssani on Allahin voima.”

1980-luvun alussa Kamal asettui asumaan pieneen keskilännen kaupunkiin. Hän kohdisti huomionsa aluksi köyhän naapuruston miehiä käännyttääkseen heidät muslimeiksi. Mutta eräänä iltapäivänä hän joutui niiden käsiin, joita hän vihasi eniten.

 “Olin siirtymässä paikasta toiseen käännytystarkoituksessa, ja tuona päivänä jouduin auto-onnettomuuteen. Onnettomuus oli vakava, lensin ulos autosta ja päädyin alas niska edellä, jolloin niskani murtui kahdesta kohtaa. Mies juoksi luokseni ja sanoi: ’Älä murehdi. Me huolehdimme sinusta, kaikki järjestyy.’ Ambulanssi nouti minut sairaalaan. Ortopedian kirurgi katsoi minua ja sanoi: ‘Poika, me pidämme sinusta huolta, kaikki järjestyy.’ Seuraavana päivänä heräsin sairaalassa, ja fysioterapeutti tuli sisään ja sanoi täsmälleen samat sanat: ’Me pidämme sinusta huolta.’

 Aluksi nuo sanat pelästyttivät Kamalia, sillä kaikki nuo miehet olivat kristittyjä.

”Katsos, jos joku terroristi sanoo sinulle noin, sinun on parasta juosta pakoon.”

Niskaleikkaukset onnistuivat, mutta toipuminen veisi viikkoja. Sairaalasta lähdettyään Kamal tarvitsi jonkun huolehtimaan itsestään toipumisen aikana, mutta hänellä ei ollut ketään. Niinpä ortopedian kirurgi avasi kotinsa tälle muukalaiselle.

“Minulle annettiin hänen kodissaan paras mahdollinen huone, jossa oli kauneimpia esineitä. Minusta tuli osa heidän perhettään. He eivät pitäneet minua erilaisena. Siellä oli kori, jossa luki nimeni. He maksoivat sairaalalaskuni.”

Kamal häkeltyi kristittyjen rakkaudesta. Toipuessaan hän alkoi autella keittiössä ja siivouksessa.

”Heillä on juutalainen Israelista tullut ystävä, jota he tukevat, ja nyt minä halaan israelilaisia ja valmistan heille ruokaa. Ihmettelen: ’Mitä minulle on tapahtunut?’”

Kun Kamal kykeni huolehtimaan itsestään ja palaamaan asuntoonsa, lääkärillä oli uusi yllätys häntä varten.

 “Hän sanoi: ‘Tässä on talomme avain, ja tässä on uuden autosi avain. Me haluamme vain siunata sinua. Voit tulla milloin haluat.’ Niin lähdin kotiin. Tulen kylmään paikkaan, jossa en ole ollut kuukausiin. Pölyä on paksu kerros. Minun täytyy nyt selvittää tämä asia Jumalan kanssa nähdäkseni, onko se totta vai ei. Niinpä astun sisään ja suljen oven. Menen suoraan itäisen ikkunan luo ja vajoan polvilleni, nostan käteni ja huudan: ’Allah, Allah herrani ja kuninkaani. Miksi olet tehnyt tällaista minulle? Olen selviytynyt auto-onnettomuudesta. Olen selviytynyt tästä kaikesta, mutta miksi veit minut kristittyjen keskelle? Olen hämmentynyt. Nämä kristityt ja juutalaiset ovat hyviä ihmisiä. Heissä ei ole mitään vikaa. He eivät halua tappaa meitä. He eivät ole sellaisia kuin minulle oli kerrottu. Allah, näillä ihmisillä on suhde Jumalaansa. He huutavat Jumalaansa ja Hän vastaa heille. Minä tahdon kuulla sinun äänesi. Haluan kuulla, että rakastat minua. Jos olet todellinen, puhu minulle. Tahdon kuulla äänesi.’ Arvaatteko, mitä Allah sanoi tuona päivänä? Ei yhtään mitään.”

Kamalista tuntui siltä, että koska hän oli kyseenalaistanut uskonsa, kunniallisinta olisi tehdä itsemurha.

“Niinpä hain aseen ampuakseni itseni. Kuulin äänen. Ääni tunsi nimeni. Se sanoi: ‘Kamal! Kamal! Kamal! Miksi sinä et kutsu Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Isää?’ Lankesin polvilleni ja nostin käteni taivasta kohti, kun kuulin äänen. Huusin sydämeni pohjasta: ’Jumala, Aabrahamin Isä, jos olet todellinen, puhuisitko minulle? Haluan tuntea Sinut.’ No niin, Isä Aabrahamin Jumala tuli huoneeseen. Hän täytti huoneen kirkkaudellaan. Hänen nimensä oli Jahve, Herra on yksi. Hänellä on reiät käsissään ja jaloissaan. Hänen nimensä on Jeesus. Sanoin Hänelle: ‘Kuka sinä olet, Herrani? Kuka sinä olet?’ Hän sanoi: ’Minä olen se, joka olen.’ Sanoin: ’Olen yksinkertainen mies ja minulla on yksinkertainen mieli. Mitä se merkitsee?’ Hän sanoi: ‘Olen Alfa ja Omega. Olen alku ja loppu. Olen kaikkea siltä väliltä. Olen tuntenut sinut ennen kuin muovasin maailman perustuksen. Olen rakastanut sinua ennen kuin muovasin sinut äitisi kohdussa. Nouse ylös! Nouse, Kamal. Tule. Sinä olet minun soturini. Sinä et ole heidän soturinsa.’ Sanoin Hänelle: ’Herrani, elän ja kuolen puolestasi.’ Hän sanoi: ’Älä kuole puolestani. Minä kuolin puolestasi, jotta saisit elää.’”

Tuona päivänä, sen sijaan että olisi riistänyt elämänsä, Kamal antoi sen Jeesukselle. Hänellä on nyt uusi tehtävä, hän kiertää haastamassa muslimeja kääntymään kristityiksi.

 “Sydämeni halu on saavuttaa veljiäni ja sisariani, muslimeja, joita on 1,5 miljardia maailmassa. He eivät ole maistaneet vapautta Jumalassa.”

Siitä on 20 vuotta, kun Kamal luopui islaminuskosta, eivätkä edes väkivalta- ja tappouhkaukset estä häntä kertomasta tarinaansa.

 “Hän on todellinen. Jos et ole kohdannut Jumalaa koskaan aikaisemmin elämässäsi, jos et ole maistanut Hänen hyvyyttään, jos uskot, ettei sinulla ole mitään menetettävää… kun istut kodissasi, olitpa muslimi tai et tai olitpa ei-kristitty tai mitä hyvänsä, kutsu Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Isää. Sano: ’Jos olet todellinen, puhu minulle. Tahdon kuulla Sinun äänesi.’”

Herra kohtaa nämä pimeyden ruhtinaan taistelijat ja kuolemanlähettiläät. Auta heidät valoon ja uuteen elämään yhteydessäsi. Siunaa heitä anteeksiantamuksella ja rauhalla, jonka olet hankkinut voittamalla Golgatalla synnin kuoleman ja perkeleen vallat. Sinä voit antaa epäjumalanpalvelijoiden keskelle suuren herätyksen ja ilmaista heille totuuden ja armon sanat, jotka vapauttavat orjuuden lapset. Kiitos Herra, mitä olet tehnyt ja mitä tulet tekemään. Aamen.