Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä. Job 27:11.

Kuuntelin erään minulle tuntemattoman pastorin puhetta Raamatusta, hän kävi siinä tärkeitä uskon peruskysymyksiä ja antoi myöskin hyviä vastauksia. Hänellä oli selvästi havaittava opettamisen armolahja, joka on aivan harvinainen nykyseurakunnissa. Puhujia, laulajia, kolehtinkerääjiä, kahvinkeittäjiä ja kirkonrakentajia kyllä riittää joka lähtöön, mutta Jumalan sanan selittäjiä on harvassa. Hyvä on tietysti toistella kirjoituksia lukemalla niitä ja kertoa, mitä siellä sanotaan, mutta on aivan toista, kun Jumalan sana avautuu Pyhässä Hengessä. Silloin astutaan sisälle Jumalan valtakuntaan, sen ilmapiirin ja vaikutukseen.

Mietin sitten niitä seurakuntia, joissa olen vieraillut elämäni aikana, miten siellä on hoidettu tätä Jumalan sanan opettamisen asiaa. Tulin siihen tulokseen, että ei monessakaan seurakunnassa opetusta ole juurikaan havaittavissa, opettajan armolahjoja ei ole joko käytössä tai sitten niitä on tietoisesti vastustettu mitä erilaisimmilla syillä. Perussyy on kuitenkin yksinkertainen: Jumala on antanut väärille ihmisille lahjansa – suutarit, putkimiehet ja metsurit kantavat näitä aarteita sisimmässään.

Suurissa seurakunnissa saattaa olla 100 virkaa mitä monenlaisiin tehtäviin, mutta varsinaiset sanan selittäjät ovat harvassa tai peräti poissa. Kuitenkin seurakunnat toimivat täydellä volyymilla ja raportit lähtevät ajallaan, ovat kasteet ja hautaamiset ja monenlaiset kahvitukset ja puuhapäivät - ja rahaakin saadaan hieman kulumaan siinä ohessa. Esimerkiksi meillä Kangasalla on kirkollisvero prosentti 1,4, jonka maksavat suoraan tuloistaan kaikki jäsenet. Viime vuonna tuli rahaa kassaan n. vajaa 7 miljoonaa ja tulos oli poistojen jälkeen 316.980,20 euroa ylijäämäinen. Joten meillä ei ole hätää numeroiden valossa, sillä paikkakunnalla asuu näköjään pitkävillaisia lampaita runsaasti? Ei siinä enää muutama köyhä haittaa tee – paitsi jos on Jumalan armoittama?

Jumalan suunnitelma seurakunnan järjestyksen osalta tulee selvästi esille Raamatusta, siellä ilmenee, että Herra on laatinut järjestyksen, jossa uusi elämä virtaa ja toimii, jossa Kristus on keskeinen vaikuttaja ja Herra. Kaiken hengellisen työn päämäärä on tarkoitettu Jeesuksen tuntemisen ja uskovien yhteyden lujittamiseksi, Jumalan rakkauden saapumiseksi sydämiin.

"Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään…" Ef.4:11-13.

Tämä on ihanteellinen kohta, jonka toivoisi olevan kaikkialla ajan kuva, mutta joka toteutuu äärimmäisen harvoin? Mielenkiintoista on havaita sanan asettama järjestys, jossa toiminta lähtee apostolien vaikutuksesta ja sitä seuraavat profeetat. Missä siis ovat tämän ajan profeetat, jotka ilmoittavat Jumalan tahdon ajallemme seurakunnassa?

Kolmas ryhmä on evankelistat, joiden olemassaolo on joskus yhtä harvinaista kuin kotkan pesiminen piirissään? Kuitenkin juuri tämä armolahja on tärkeä kutsun kuuluttamiseksi etsiville, kastetuille, kääntymättömille, että ihmiset tulisivat uskoon, pimeydestä valkeuteen, valheesta totuuteen, farisealaisuudesta opetuslapseuteen, nimikristillisyydestä sydämen uskoon ja saatanan vallasta Jumalan valtakuntaan.

Sitten Herra asetti paimenet hoitamaan hänen laumaansa, elämään ja kuuntelemaan, rukoilemaan ja siunaamaan jokaista, joka tahtoo Kristuksen omana olla.

Viimeisenä tässä luettelossa ovat opettajat, joiden lahjat rakentavat, varustavat, syventävät ja puhdistavat Jeesuksen seurakuntaa. Opettajien pääasia on ohjata kuulijat kuulemaan Raamatusta alusta loppuun Vapahtajan olemus, tarkoitus, henkilö, valta ja suuruus.

"Ja Paavali ja Barnabas viipyivät Antiokiassa opettaen ja julistaen useiden muidenkin kanssa Herran sanaa." Apt.15:35. "Niin hän viipyi siellä vuoden ja kuusi kuukautta opettaen heidän keskuudessaan Jumalan sanaa." Apt.18:11. "ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti." 1.Kor.2:13.

Mutta miten siis on, kun on uskovia, jotka saavat Jumalalta armolahjansa, mutta ei meinaa löytyä paikkaa niiden käyttämiseen? Kuvitelkaamme seurakuntalainen, jolla on sydämen halu ja Pyhän Hengen kehotus palvella, mutta häntä estetään, vähätellään tai peräti intonsa sammutetaan lahjansa käytössä. Murheellista. Usein nämä henkilöt hakeutuvat pieniin ryhmiin, seurakuntiin tai uskovien kokoontumisiin ja niin syntyy seurakuntia isojen seurakuntien sisälle. Kristuksen seurakunta on pirstottu pieniin osiin, se on kuin hänen runneltu ruumiinsa aikoinaan.

Seurakunnat ovat kalustetut paimenilla tai sen tapaisilla virkailijoilla, joita on yleensä monta hoitamassa tehtävää, joka muotoutuu kysynnän ja tarjonnan mukaan. Heidän armoituksensa olisi tietenkin hoitaa Herran laumaa ja johdattaa uusia ihmisiä Kristuksen luokse, kulkea kansan parissa ja ottaa osaa sen kanssa iloon ja suruun. Ei riitä profeetan, evankelistan, paimenen, opettajan virkaan teologian opiskelu tai viranhoito, tarvitaan Herran Henki ja mieli, jotka ovat Kristuksen vaikuttamia ominaisuuksia uskovissa. Jokaisen alalle aikovan olisi oltava Herran puhuttelussa kuin apostolit aikoinaan. Jos tätä ei löydy seurakunnasta, on edessä toisinto ammoisista ajoista, jolloin seurakunta oli torso itsekeskeisyyden ja omanedun tavoittelun linnake vailla uskoa.

Kysymys armolahjoista liittyy henkilökohtaiseen kutsumukseen ja Jumalan johdatukseen uskovan elämässä. Siksi olisi tärkeää, että seurakunnat ja herätysliikkeet rukoilisivat Jumalan tahdon tapahtumista päätöksiinsä. Liian usein kaikki toiminta ja sisäpiirielämä jää vain ulkokohtaiseksi harrasteluksi, jossa mietitään liikaa miltä kaikki näyttää ulospäin? Joskus ajaudutaan sellaiseen tilanteeseen, että seurakunnasta ei löydy vastuunkantajista kutsuttuja-valittuja-armoitettuja palvelemassa ja seuraukset sen mukaiset. Tässä yhteydessä joku keksi sanonnan, jota edelleen viljellään ahkerasti: maallikot ja ammattilaiset. Sanontahan ei kerro mitään, paitsi suurta hengellistä tietämättömyyttä ja huonoa Raamatun tuntemusta. Jumalan edessähän on vain uskovia ja kääntymättömiä, pelastuneita ja pelastuksen ulkopuolella olevia, armahdettuja ja synneissään eläviä.

Omassa elämässäni on tullut vastaan monta hyvää Raamatun opettajaa ja olen aina nauttinut suunnattomasti heidän sanomastaan. Joskus olen huomannut aivan yllättäen sanan selittämisen lahjan olevan keskellämme ja se on terävöittänyt aistejani. Olen huomannut, että Pyhän Hengen virittämä sananpalvelija saa vereni kiertämään kuumemmin ja pinnistämään kuunteluani. Aivan erikoista on myös se, että sanoman keskeltä kuuluu Herran ääni, joka tulee aivan kohti. Sen vaikutus on ääretön ja uskonelämän rakentumisen kannalta välttämätön. Näin ymmärtäen ihmiset tekevät pitkiä matkoja vain siksi, että he saisivat kuulla eläviä sanoja - ne ovat siksi harvinaisia.

”Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat. Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: - Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana." Miika 4:1-2.

Tämä vuori on Golgata ja temppeli on Jeesus, Siion on lupausten maa, Jumalan valtakunta, Jerusalem on Herran seurakunta, pakanakansat ovat syntiset ihmiset, liikkeelle lähtijät ovat pelastusta etsivät sielut, opetus on Pyhän Hengen vaikutus Raamatun sanassa, vaellus on Kristuksen seuraamista ja polkunsa on ristin tie.

Loppujen lopuksi emme voi oikeastaan muuta tehdäkään, kuin pyytää, että Herra itse ottaa ohjat käsiinsä ja kaiken johtoonsa, muuten tulee vain tuhoa. Sillä kaikenlainen Herran vaikuttama herätys ja Raamattuun rakastuminen tuomitaan aina, eikä siihen yhdy kuin pieni joukko ihmisiä. Kun elävä Kristus ilmestyy, maailma vihaa häntä, muotojumaliset inhoavat häntä, puhdasoppiset arvostelevat häntä, lahkolaiset työntävät häntä syrjään, mutta syntiset syleilevät häntä, suutelevat hänen jalkojaan, vuodattavat kalliin öljyn hänen päähänsä, konttaavat hänen jalkojensa juureen, pyrkivät Golgatalle hänen ristinsä eteen tunnustautumaan hänen omikseen, seisovat iloiten hänen tyhjän hautansa ääressä, laulavat kiitosta hänelle ja iloitsevat samoin kokevien uskovien yhteydestä suunnattomasti.

"Ja isä minua opetti ja sanoi minulle: - Pitäköön sydämesi minun sanoistani kiinni, noudata minun käskyjäni, niin sinä saat elää." Snl.4:4. Kun kyseessä on Taivaallinen Isä on kyse suuresta koko elämää koskevasta asiasta, jossa pieni ihminen saatetaan sujuvasti elämän tielle ja uuteen elämään.

Jumala uskoo sanomansa uskovilleen ja varustaa palvelijansa lahjoillaan erilaisiin tehtäviin. Joskus onkin hämmästyttävää havaita, kuinka tavallisille ihmisille Herra on aarteensa antanut, kuinka heikkoihin astioihin Herra on arvotavaransa sijoittanut, kuinka yksinkertaisille ihmisille Vapahtaja on viisautensa uskonut, kuinka mitättömille Kristus on taivaansa avannut, kuinka epäonnistuneille Jeesus on täydellisyytensä antanut, kuinka koko elämänsä synnin palveluksessa ja ihmisten orjuudessa, saatanan pettämänä olleille Pyhä Henki ilmoittaa itsensä.

"Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää. Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta. Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra. Hyvä ja vakaa on Herra; sentähden hän neuvoo syntiset tielle. Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä. Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa. Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri. Ps.25:4-11.