Maan hiljaiset

Lehdessä luki mainos: Elämä on lyhyt! Osta nyt Pariisin lento. Finnair. Mutta mitä mennä Pariisiin, jos kerran elämä on lyhyt, se voi loppua vaikka sen matkan aikana? Tai mitä minä Pariisissa, kun siellä ei ole yhtään tuttua asumassa, eikä kukaan ole pyytänyt minua käymään siellä? Mitäs tavis siis tähän sanoisi, jos ei ole tullut käytyä kuin Paraisilla ja Paattisilla? Mitä sitä sitten lentokoneeseen menisi, jos ei ole tullut aikaisemminkaan lennettyä kuin talvella hiekoittamattomalla pihajäätiköllä? Tavallisen ihmisen asiat ja elämä ovat hyvin tavallisia - ei suuria nousuja, ei suuria laskuja, ei julkisia mainintoja, ei juuri moitteitakaan, ei merkittäviä voittoja, ei sakkoja, ei suuria odotuksia, ei suuria pettymyksiä, ei suuria saavutuksia, ei suuria menetyksiäkään. Eräs ystäväni sai kerran nimensä lehteen, Turun sanomiin, kun ajoi mopolla päin kuorma-autoa. Hän selvisi pienillä kolhuilla, mutta nimi oli kirjoitettu väärin uutiseen.

Uutiset toistavat jatkuvasti samojen ihmisten mielipiteitä, jotka eivät ole kovinkaan kummoisia ja nekin muuttuvat aina tilanteen mukaan itselleen edullisiksi, kuten politiikassa, urheilussa ja julkisuudessa yleensä on tapana. Tämä sama tauti on ruvennut vaivaamaan myöskin kristillisiä piirejä. Kun seuraan kristillistä tiedonvälitystä, niin samat nimet sielläkin toistuvat aina uudestaan ohjelmasta ja vuorokauden ajasta riippumatta. Että ei enää riitä kirkkokristillisyys ollakseen vaikuttava, pitää olla myös some-kristillinen. Onpa joku lisännyt vaikuttavuuttaan mm. Elvis- tai Juice-lauluilla, koreografialla, erikoisella pukeutumisellaan, tyrmäävillä lausunnoillaan, jne.

Omassa elämässänikin oli aikoinaan jännittävä vaihe, kun pääsin joskus kurkistamaan hieman tämän sarjan kuuluisuuksien elämään ja kulissien taakse. Sain tavata julkisuuden henkilöitä, aterioida heidän kanssaan, osallistua joihinkin vähän merkittävämpiin tapahtumiin, joista kirjoiteltiin ja kuultiin. Mutta se tuli pian tiensä päähän ja huomasin glooria-viruksen vaivaavan monia heikäläisiä, puhumattakaan monista muista vaivoista, vioista ja sekoiluista, joita kulissien takana tapahtui. Ehkä se kaikki kuitenkin oli tarpeen - meinaan nähdä läheltä? Soisi kuitenkin kaikkien selviävän ongelmistaan viimeistään vähän ennen maalia. Vaikeinta oli kuulla kristittyjen itsemurhista, alkoholismista, haureudesta, varkauksista ja valehteluista.

Vuorisaarnassa on sana: "Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä." Matt.5:5. Sana, jota Jeesus tässä käyttää merkitsee sävyisää, hiljaista. Sen johto ajatus on kärsiminen, kärsivällisyys erilaisten ihmisten ja asioiden tähden. Se on varsinainen Jumalan koulu jokaiselle Herran omalle. Harva syntyy tällaiseksi, sillä ääntä kuitenkin ilmenee joka lähtöön ja tuutista ja hiljaiset ovat vähissä. Eikä huuto täällä taida tauota ennen kuin taivaassa? Asiat ovat ihmisten mielistä aina huonosti tai ainakin ne voisivat olla paremmin? Yhteiskunnan asioiden pitäisi olla kokoajan menossa vain parempaan suuntaan, vähemmän veroja, enemmän käyttörahaa, paremmat asunnot, puhtaampi ilma ja vedet, lisää vapaa-aikaa, enemmän moraalista vapautta, hauskanpitoa, huvipaikkoja, tasa-arvoa yhteiskuntaan, ilmaiset opiskelupaikat, miellyttävämmät vankilat, suuremmat eläkkeet, joustavia työaikoja, halvempia ja parempia vanhusten koteja ja vihdoin ilmainen etunasia + ja mielellään valtiollinen hautaus.

Kautta aikojen on puhuttu "maan hiljaisista" kansalaisista, jotka ilmeisesti ovat tänä aikana seuraavissa vaaleissa äänestämättä jättäviä? Heitä määritellään myös seuraavasti: nämä ihmiset ovat vaatimattomia, itsestään melua pitämättömiä ihmisiä, tavallisia, harvasanaisia puurtajia, penkkiurheilijoita, toiminnan rahoittajia, suuri enemmistö, jotka eivät purnaa tai valita turhista asioista. Oma tuttavapiirinikin koostuu näistä ihmisistä. "Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela." Ps.4:5. "Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne…." Jes.30:15.

Maan hiljaiset ovat suuri enemmistö, joka kansoittaa kirkot ja torit, maksaa verot ja rahoittaa yhteiskunnan, tekee kaikenlaiset työt ja vastaa hallitsijoiden toiveisiin. Maan hiljaiset sikiävät ja tuottavat lapsia maalle, uusia sotilaita, sairaanhoitajia, viljelijöitä, kuljettajia, korjaajia, kuluttajia, ostajia. Siellä kansan syvissä riveissä löytyvät uskovat, jotka rukoilevat Herraa Jeesusta ja luottavat Raamatun sanaan. "Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua. Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan. Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut." Valit.3:25-28.

Kansa on kuitenkin jakaantunut kahteen leiriin, sillä osa maan hiljaisista ei koskaan halua tulla uskoon ja pelastua. He pysyvät koko ikänsä Jumalan valtakunnan ulkopuolella, eikä heitä auta edes hautajaisissaan pidetty virallinen kirkkorukous sielun siirrosta Jumalalle. Heiltä puuttuu Jumalan rauha, he eivät tunne Jumalan rakkautta, eivätkä tartu ikuiseen heille tarjottuun taivas toivoon. Salaa he arvostelevat uskovia ystäviään ja pitävät heitä mielettöminä. Tilanteen niin vaatiessa he huutavat taas Barabbaan vapaaksi ja Jeesuksen he taas ristiinnaulitsevat. Heille elämä on suuri peli, jossa etsitään helppoja ratkaisuja laittamatta itseään likoon, hyötyä toisista ja kuluttamatta juuri mitään omastaan. He ovat muodollisesti usein jumalisia, mutta heidän sydämensä on kaukana Jumalasta. He puhuvat turhia, ajattelevat maallisia ja ovat apaattisia. "Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan." Ps.35:20.

Olin mukana seurakunnan säännöllisesti kokoontuvassa aamurukouspiirissä, ja meitä oli sen verran monta paikalla, että väki arvottiin neljään eri ryhmään. Vapaan rukouksen lisäksi muistimme kaikkia seurakuntaan ilmestyneitä rukouspyyntöjä kirkosta, virastosta ja eri tilaisuuksissa kerätyistä. Meidän ryhmässämme oli iäkäs rouva, joka kulki vaivalloisesti ja kertoi häntä vaivaavasta silmäsairaudesta. Mutta kun hän vuorollaan alkoi rukoilla, se oli kuin kauneinta joutsenlaulua Jumalan kunniaksi. Siinä oli syvä rakkaus Jeesusta kohtaan, täydellinen luottamus Vapahtajaan ja suuri rauhan henki aivan huokui hänestä ympäristöön. Ajattelin, että hän on varmaan näitä maan hiljaisia, joista ei kukaan tiedä mitään, joita ei missään mainita merkittävinä ihmisinä, mutta jotka Herramme noteeraa korkealle huolimatta heidän alhaisuudestaan - tai ehkä juuri siitä syystä?

Muistin sitten erään toisenkin rukoushetken kauan sitten. Olimme koolla valtakunnallisessa evankelistatapaamisessa ja mukana oli eri seurakunnista ja järjestöistä alan ammattilaisia. Olin tuiki tuntematon eikä minulla ollut vastuuta muuta kuin kuunnella kuuluisuuksia. Jossain vaiheessa useamman päivän rupeamaa jalkauduimme ryhmiin rukoilemaan ja kuinka ollakaan pääsin sen ajan suuren persoonan, Kalevi Lehtisen, viereen. Oli mielenkiintoista tuntea läheltä henkilö, jota olin katsonut siihen asti vain kaukaa. Pian minulle selvisi, miksi hän oli niin merkittävä ihminen uskovien keskuudessa: Hän oli tosi nöyrä hengeltään ja esiintymiseltään, suorastaan vaatimaton, vaikuttava tavallisuudessaan. Jos en olisi tiennyt hänen kuuluisuuttaan, olisin voinut luokitella hänet tietämättäni keneksi tahansa uskovaksi rivimieheksi. Myöhemmin joskus eri tilanteissa juteltuamme kaksin käsitykseni Kalevin esimerkillisestä uskosta ja johtajuudesta vain vahvistui.

Kerran sitten sattui jopa koominen tilanne, kun olin pitämässä puhetta eräillä vastaavilla evankelistapäivillä toisella paikkakunnalla. Minä olin edelleenkin tuntematon sotilas ja paikalla oli taaskin Kalevi muiden asiaan vihkiytyneiden tavoin. Sitten eräs tuntemani henkilö käytti puheenvuoron ja kertoi minun olleen hänen elämässään Raamatun opettajana tärkeimmän henkilön Suomessa. Väki oli tästä kummissaan, kun olin heille tuiki vieras ja joku puki sitten ääneen monen ajatuksen, että entäs sitten eturivissä istunut Kalevi Lehtinen? Johon mainittu henkilö vastasi, että onhan hänkin jotain vaikuttanut? Asia herätti suurta hilpeyttä katsomossa.

Eräänä päivänä tulee maan hiljaisten aika astua Herran eteen, kun Jumalan aikataulussa koittaa kotiin kutsun päivä ja haudat aukeavat ja elävät uskovat temmataan Kristuksen tullessa hänen tykönsä. Joskus 1800-luvulla syntyi Amerikan mustien keskuudessa laulu "Kun pyhät marssivat sisälle" Sen alkuperää ei tunneta. Siitä on tehty sittemmin lukuisia jazz-versioita, jotka palvelevat lähinnä viihdettä ja ihmiset tanssivat sen jytkeessä kuin viimeistä päivää. Mutta alkuperäisesti laulu lienee pohjautunut psalmien sanomassa luettavaan Herran odotukseen ja ilmestyskirjan suuriin visioihin? Vanhimmat versiot laulusta olivat hitaita ja arvokkaita, kuten laulun sanoman vakava ja lopunaikoja koskeva sisältökin edellytti. Siinä oli läsnä viimeisen tuomio tuli, maan päälliset mullistukset, taivaalla näkyvät muutokset, pelastuksen ihanuus, arkkienkelin pasuuna ja uskovan (pyhä) harras odotus päästä Jeesuksen luokse lopullisesti. Laulun aikaan Amerikassa sen tekijät ja laulajat ovat olleet orjia kirjaimellisesti, suurten vaivojen kuormittamia, kärsiviä ihmisraunioita, jotka ovat tähyilleet tulevan maailman ihanuuteen evankeliumin lupausten valossa. Maan hiljaisille tulee Kristuksen kutsu kuninkaan pöytään juhla-aterialle ja elämään paratiisissa ikuisesti.

Oi, kun pyhät menevät marssien sisään, 

oi Herra, haluan olla siinä (järjestys)luvussa, 

kun pyhät menevät marssien sisälle…. 

oi, kun rummut alkavat paukuttaa…. 

oi, kun tähdet putoavat taivaalta…. 

oi, kun kuu muuttuu veren punaiseksi…. 

oi, kun pasuunan ääni kutsuu (Herran omia kotiin)…. 

oi, kun (ilmestyskirjan) ratsastajat alkavat ratsastaa…. 

oi, kun tuli alkaa palaa (tuomiona maailmassa)…. 

oi, kun pyhät menevät marssien sisään, 

oi Herra, haluan olla siinä (järjestys)luvussa, 

kun pyhät menevät marssien sisälle….