Näyttää siltä, että raha ratkaisee?

Uskoon tultuani olin mukana Raision ev. lut. seurakunnan nuorten toiminnassa, jossa vaikutti siihen aikaan melko suuri joukko uskoon tulleita nuoria. Seurakunta ei kuitenkaan ollut innostunut herätyksestä, vaan sitä yritettiin kampittaa ja tukahduttaa monella tavalla. Yksi tapa oli olla antamatta rahaa tähän toimintaan lukuun ottamatta pientä vuodessa myönnettävää muutaman tuhannen markan avustusta. Mutta ei se haitannut mitenkään, nuoret ostivat itse musiikki-instrumenttinsa, keikka-autonsa ja kustansivat jaettavan painomateriaalin. Raha ei ollut koskaan ongelma. Olin vähän aikaa nuorten synodin puheenjohtajana, se oli valittu vaaleilla vuosittain järjestämään toimintaa ja pitämään yhteyttä työntekijöihin. Minä istuin sitten säännöllisesti kirkkoherran kanssa keskustelemassa sen hetkisestä toiminnastamme ja kuuntelemassa hänen näkemyksiään. Hän oli hyvin kriittinen, samoin lähes kaikki papit. Kerran kirkkoherra sanoi minulle: - ette kai te yritä koko Raisiota käännyttää? Sanoin: - kyllä, mikäli se meistä riippuu. Rahasta emme keskustelleet koskaan.

 

Ollessani nuorena työntekijänä Suomen Kristillisen Työväen Liiton palveluksessa minut koulutettiin kiinnostumaan rahan merkityksestä hengellisessä työssä. Se oli oikeastaan monen mielestä edellytys toiminnan ylläpitämiseen. Pieni järjestö teki valtakunnallista työtä ja meitä oli palkkalistoilla aika monta tyyppiä. Saimme yhden valtakunnallisen kirkkokolehdin vuosittain, jonkin ajan kuluttua se puolitettiin ja vihdoin torpattiin kokonaan. Kerran sitten kävi iso moka, kun pari hallinnon ihmistä rupesi riitelemään ja kävi niin, että he unohtivat tehdä vuotuisen kolehtianomuksen kirkkohallitukselle. Se oli iso pieti ja niin tuli melkoinen lovi rahoitukseen. Eikä enää auttanut syytellä kumman vika, sillä juna oli mennyt aseman ohi. Siihen aikaan meillä oli työntekijöinä kannatusrenkaat, joilla ylläpidettiin taloutta. Siellä meni 11 ja ½ vuotta ja aina sain palkan ajallaan, mutta ei raha sittenkään ratkaissut vaan Jeesus.

 

Evankeliumiyhdistyksen työssä ollessani kuulin 25 vuotta, kuinka paljon meillä oli kulloinkin kenttätoiminta tappiollista. Aina puhuttiin markka-aikana miljoonien vajeesta ja euroihin siirryttäessä sama tarina jatkui vuodesta toiseen, pilkun paikka vain siirtyi. Ilmeisesti minä sitten paaduin tuohon liturgiaan, koska en enää hätkähtänyt vähääkään talouspäällikön vuodatuksesta vuotuisilla koulutuspäivillämme? Tuli myös kolme erottamisaaltoa, jolloin SLEY harvensi suurta työntekijäkaartiaan. Yleensä joku ystävällinen aikaansa seuraava lähimmäinen soitti minulle ja kysyi, joko minut oli potkaistu pois talosta? Mutta jostain merkillisestä syystä sain aina jäädä ja työni jatkui eläkkeelle asti. Antoivat sitten vielä minulle halkaisukirveen läksiäislahjaksi – varmaan se symboli liittyi jotenkin persoonaani? Rahatkin riittivät aina ja Jeesusta julistettiin.

 

Tuore uutinen kertoi, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko sai kahdeksannen lähetysjärjestön, kun kirkolliskokous hyväksyi yksimielisesti Evankelisen lähetysyhdistyksen – ELY ry:n kirkon viralliseksi lähetysjärjestöksi. Asiasta tosin äänestettiin. ELY:n perustivat jokunen vuosi sitten vanhat työkaverini ja heitä kannattava SLEY:n kenttäväki. Syntyi naispappeuden kannalla olevien uusi yhdistys, puhdasoppisuudesta irronnut väljää julistusta suosiva pikku poppoo. Nyt kun Venäjällä ei voi tehdä lähetystyötä, heillä ei ole kuitenkaan yhtään omaa lähettiä ulkomailla. Lähetystyö perustuu siis heillä lähinnä avustamiseen, joten rahaa kyllä tarvitaan ja se näkyy kelpaavan hyvin heillekin. No maailman merelle sopii paljon kalastajia, kunhan vain kalastetaan Jeesukselle.

 

Arvid Martens kertoi muistelmissaan, miten Helsingin asuntopulaa hoidettiin pula-aikana. Tehtiin monta hätäratkaisua, tarjoamalla vain kaikkein alkeellisimpia suojia asunnottomille. Eräs johtaja Pettersson kertoi, miten oli joutunut mukaan tähän työhön. Eräänä iltana hän oli ollut ravintolassa ja syönyt siellä hanhea. Mutta kastike oli ollut niin epäonnistunutta, että hän kaikkea muuta kuin hyväntuulisena suuntasi askeleensa kotia kohti. Ajatellessaan katkerana itseään kohdannutta epäonnea, hän sattui kävelemään roskalaatikon ohi. Sen kanteen oli kiinnitetty paperilappu, johon oli tuherrettu jotain. Pettersson pysähtyi katsomaan ja luki: "Älä häiritse, Arska on kotona." Hän tarkisti asian ja näki miehen makaavan laatikossa. Silloin hän ymmärsi, että maailmassa on paljon suurempia suruja kuin pohjaanpalanut hanhi-kastike. Hän oli lukenut lehdistä Martensin toiminnasta kovaosaisten hyväksi ja otti häneen yhteyttä tahtoen tulla mukaan avustamiseen.

Lopputulos oli se, että menivät Nya Pressenin lehden toimitukseen pyytämään julkisuutta hankkeelle. Lehti suostui jälleen avaamaan palstansa aktion asialle.

Kaupunki vuokrasi yhdistykselle Pasilankatu 36—40:n tontin viideksi vuodeksi parakkia varten ja perustustyöt aloitettiin välittömästi. Seurakunnat lupasivat lisäksi kaksi parakkia. Kylmä talvi viivästytti kuitenkin töitä. Yksityiset henkilöt, liikelaitokset ja pankit auttoivat huomattavin lahjoituksin. Vieläpä vanhukset ja koululapsetkin ottivat osaa keräykseen. Järjestettiin yhdessä muiden musiikkiyhtyeiden kanssa laulu- ja soittoilta "Ojenna minulle kätesi" kauppakorkeakoulun juhlasaliin, joka luovutettiin ilmaiseksi tähän tarkoitukseen. Muutamat nuoret opiskelija vetosivat arkkipiispaan ja saivat luvan kantaa kolehdin kodittomien hyväksi jumalanpalveluksessa Helsingin Tuomiokirkossa. Ilahduttavan suuret luterilaisten kirkkotilaisuuksien ja muiden seurakuntien tilaisuuksien kolehdit lähetettiin Nya Pressenin keräystilille tai suoraan yhdistyksen postisiirtotilille. Keräyksen tuloksena saatiin 63197:52 Kovaosaisten Ystäville. Kuinka paljon luottamusta ja uhrimieltä sisältyikään tähän summaan!

 

Hurskaissakin piireissä näköjään raha ratkaisee - vai ratkaiseeko? Eikö talouden hyvä järjestys ole osoitus siitä, että Herra on saanut johtaa asioita? Onko niin, että huonot talousratkaisut ja vääränlainen rahankäyttö onkin seurausta itsekkyydestä, ylpeydestä ja epäuskosta? Sanoiko Jeesus seuraajilleen, että tehkää lähetystyötä, jos rahaa löytyy, julistakaa evankeliumia, jos budjetti antaa myöten ja jos talous menee kuralle, pankaa pillit pussiin ja tulkaa kotiin? Luuk.22:35. Ja hän (Jeesus) sanoi heille (opetuslapsille): "Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?" He vastasivat: "Ei mitään."

 

Olet sanonut, Jeesus, etteivät edes tuonelan portit voita sinun seurakuntaasi. Auta siis meitä katsomaan sinuun, joka olet Kaikkivaltias. Herra, näet meidän uskovienkin olevan usein materialisteja ja siksi kiinni kovin paljon näkyvissä asioissa ja luonnollisissa edellytyksissä, ihmisvoimissa ja älykkyydessä. Auta kansaasi luottamaan aina sinuun, sinun suunnitelmaasi ja johdatukseesi. Sinähän omistat loppujen lopuksi kaiken ja jaat sitä tahtosi mukaan. Kuolemassa ei kukaan vie täältä mitään mukanaan, vaikka arkku olisi lastattu vainajan kanssa täyteen kultaa. Ohjaa siis niin, että rahamme palvelisivat ajassa sinua, Jumalan valtakuntaa ja ihmissielujen pelastusta. Kiitos, että rahat riittävät, kun sinä olet taloudenhoitajamme. Aamen.