Kiirettä pitää - toisilla

Istuin vaimoni kanssa kahvilla marketin baarissa ja seurasin kaupankävijöitä. Ihmisillä näytti olevan kiire, kiire tulla ja kiire mennä, kiire ostaa ja myydä, kiire hajottaa ja rakentaa, kiire puhua ja vaieta, kiire ajaa paikalle ja sieltä pois, kiire osoittaa olevansa tarpeellinen ja huomata olevansa tarpeeton. Toisia kulki haalareissa ja työvaatteissa, toisia siviilit päällä, jollain oli paljon kantamuksia, joku lykkäsi lastenvaunuja. Ulkona oli työmiehiä kunnostamassa pihaa, parkkipaikka pursui autoja. Nuori mies latoi lantteja rahapeliin ja vieressä vanha ukko teki samoin, he tukivat kansanterveyttä raha-automaattiyhdistyksen kautta tai ehkä odottivat pikavoittoa? Joku hymyili kulkiessaan, suurin osa ei. Moni meni kiireesti asioilleen, muutamat kulkivat hitaasti kainalosauvojen avulla laahustaen. Tuntui siltä, että koko homma pyöri omaa aikaansa ja rataansa niin kuin aina ennenkin. Kiirettä piti - toisilla.

Tavallisen ihmisen kiire kulkee silmännäön ja mielenliikutuksen varassa, sitä ohjaa järki, joka on suhteellinen. Ihminen pelkää yksinäisyyttä, hiljaisuutta ja vakavaa pohdintaa elämän tarkoituksesta. Siksi hän pyrkii siihen, että aina soi, aina puhuu, aina katsoo, aina hipelöi, aina näpelöi jotakin, aina maiskuttaa murusia. Levottomuus on osa häntä, hänen aikaansa, muuten hän ikävystyy ja tuntee olevansa kuollut. Hänen voi olla mahdoton ajatella yhtä viikkoa hiljaisuudessa, erillään toisista, vähemmästä ruoasta, ilman kännykkää, tablettia, läppäriä, bluetoothia, tv:tä, radiota, korvalappukuulokkeita, yksityistä virtuaalimaailmaansa. Hän nauttii enemmän moottorin pörinästä ja pakokaasusta kuin peipposen laulusta, enemmän moottorisahasta kuin laineen liplatuksesta, enemmän mainoskanavasta kuin sateen ropinasta katolle. Kiireesti hän menee ostoksille, kiireesti sieltä pois. Hänellä on kiire viikonloppuvapaalle ja kiire taas sieltä takaisin. Kiireesti hän puhuu, niin että sana syö seuraavaa. Kiireesti hän lämmittää soppansa mikrossa, kiireesti hän sen suuhunsa hotkii, lämmittääkseen kohta lisää. Kiireesti hän ajattelee ja ennen kuin hän ehtii tehdä suunnitelmansa, hänellä on taas kymmenen uutta ajatusta, jotka kiireesti pitäisi toteuttaa. Kiireesti hän puhuu, niin ettei kuulija tahdo saada sanoista selvää. Vain hidas liikkuminen ja kankeat jalat, sekä vähään tyytyvät ystävät ovat hieman jarruna suuriin muutoksiin. Mutta joskus tavallinen ihminen tulee Jumalan pysäyttämäksi ja kiire lakkaa, maailman asioiden kiire. Silloin tulee kiire Jeesuksen luokse. "Tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun on oltava sinun kodissasi." Hän tuli nopeasti alas ja otti Jeesuksen iloiten vastaan." Luuk.19:5-6. Kerrankin kiire osui kohdalleen ja oli osa Jumalan aikataulua.

Jeesus ajattelee kaiken kansan kurjia, luusereita ja vauhdista pudonneita, heikkoja ja sairaita. Köyhät kuulevat hänen äänensä ja kutsunsa. Ne, joista kukaan ei välitä, ne, joita kukaan ei tunnu rakastavan, ne, jotka ovat leimatut vajaamittaisiksi, mitäänsanomattomiksi, turhiksi, jotka vain istuvat ja odottavat, jotka ovat lakanneet yrittämästä olla jotakin, saavat kuulla Jumalan Pojan äänen. Yläluokka, lukeneisto, turhantärkeät, terveet, synnittömät, omahyväiset ja sirkuskatsomo saavat jäädä kylmyyteensä. Jeesus ei pääse heitä lähelle, sillä heidän ympärillään on keinotekoinen muuri estämässä Jumalan avun. He viihtyvät vielä omassa erinomaisuudessaan, he eivät kaipaa armoa, eivät neuvoja elämän tielle, eivät tavallisten uskovien seuraa, eivät Raamatun sanaa. Heille riittää vapaalippu helvettiin.

Mutta Kristus kerää toiset kavereikseen, hän huolii ne, joita muuta eivät huoli. Silloin Herralla on kiire, kiire kertoa kurjille evankeliumi, kiire kutsua syntiset pelastukseen, kiire noukkia rupusakki Herran helmaan. 'Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle.' Luuk.14:21. Onpa ihmeellistä löytää itsensä tuossa joukossa ja havaita olevansa arvollinen johonkin, mihin ei ole itsessään lainkaan sopiva, vielä vähemmän ansiollinen, eikä ollenkaan osaava tai hyvä. Mutta niin Jumala on päättänyt, eikä hän peru puheitaan. Jeesuksen seurassa elää kurjien seurakunta – kaikilla jokin vika, toisilla monta.

Juttelin erään henkilön kanssa, joka oli ollut töissä lähellä kotiamme ja niin ollen kulkenut päivittäin meidän ohitsemme. Hän kertoi katselleensa monta kertaa taloamme ja tienneen, että meillä pidetään hengellisiä tilaisuuksia. Häntä oli haluttanut tulla mukaan, mutta ei uskaltanut. Ehkä hän oli vielä liian hyvä siihen aikaan, liian terve, liian synnitön? Niin hän kulki vuosia talomme ohitse. Sitten hän sairastui syöpään ja tuli kova synnintunto. Hädässään hän meni sairaalapapin luo puhumaan ja sai ripittäytyä. Anteeksiantamuksen vaikutus oli hämmästyttävä, hän tuli uskoon, sai sydämeen rauhan, elämään ilon ja löysi uuden tien. Hän täyttyi Pyhällä Hengellä ja alkoi puhu kielillä. Nyt vuosia myöhemmin hän rohkeni tulla meillekin ja astui kotimme ovesta sisään uskovana uskovien luo. Hän kävi tämän retken pitemmän kaavan mukaan? Jeesuksen etsiminen, löytäminen ja kohtaaminen muuttavat ihmisen sisäisesti ja hänelle tulee halu olla toisten uskovien kanssa. Jouluyön paimenetkin

olivat omissa oloissaan, kunnes Jumalan kirkkaus loisti heille ja he saivat kuulla Jeesuksesta. Niin he lähtivät työnsä äärestä ja heillä oli kiire: "Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä." Luuk.2:16. Joskus pitää mennä pikavuorolla, kun on riittävän tärkeä asia kysymyksessä. Silloin ei ole väliä, onko päivä tai yö, lepo tai työ. Vain Jeesus on tärkeä, vain hänen löytämisensä, hänen näkemisensä. Vain se on tärkeää, että saa Vapahtajan sydämeensä ja elämäänsä.

Syntisen askeleet parannukseen ovat joskus tavattoman painavat, ei meinaa millään irrota lähteminen. Toisaalta piru supisee omia tyhmiä ehdotuksiaan ja valehtelee minkä kerkiää. Välillä se kehu syntisen maasta taivaaseen, välillä rusikoi hänet sängyn pohjalle kuin Job-vainaan. Toisaalta maailma vetää syntistä puoleensa monin houkutuksin ja ansoin, ettei kaveri tekisi parannusta. Se ilmoittaa parhaat tarjouksensa ja edullisimmat ajankäyttötapansa, esittelee kaikki suuret ajalliset mahdollisuudet ja nostaa nähtäväksi ne vuorenhuiput, johon vielä pitäisi kiivetä kunnian kukkuloille, vaikka laaksossa jo maa järisee ja kohta koko komeus suistuu päistikkaa syvyyteen. On aina kiire sinne, missä on paljon ihmisiä – niin kuin se mitään takaisi? Oman ryhmänsä muodostavat "hyvät ystävät ja kylänmiehet", joiden mielipiteet sitovat syntisen joukkoonsa kuin hämähäkki seitillä raatokärpäsen syödäkseen sen kohta. Jos vielä oma puoliso, perhe ja suku ovat Jeesuksen vihollisia, on syntisen tosi vaikeaa, suorastaan mahdotonta tehdä parannusta. Niinpä hän päättääkin mielessään usein: - tämä on varmaan hyvä juttu, mutta ehkä siirrän sitä huomiseen ja katson nämä viihdesarjat loppuun?

Joskus kuitenkin käy onnellisesti ja syntinen pääsee sisimmässään rehellisyyteen, Jumalan valo pilkistää sinne sen verran, että hän tekee ratkaisunsa yksin omatuntonsa perusteella. Synnit ovat alkaneet painaa liiaksi ja taakka sen kun vain suurentunut. Samalla hänelle alkaa selvitä elämän tarkoitus ja Jeesuksen tärkeys. Suuri kaipaus puhtaaseen ja täyteläiseen elämään laittaa hänet liikkeelle, etsimään Jumalan armoa ja vanhurskautta, jotka ovat häneltä kokonaan kadoksissa. Tässä herätyksentilassa hän kokee jotain aivan käsittämätöntä: Hänen Luojansa, Lunastajansa ja Pyhittäjänsä tulee häntä vastaan suorastaan kiiruhtaen. "Hän nousi ja lähti isänsä luo. Hänen vielä ollessaan kaukana hänen isänsä näki hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi." Luuk.15:20.

Olin vielä hetken ajatuksissani marketin baarissa, sillä eihän minulla enää ollut kiire minnekään....

Herra, me mietimme, mitä tekisimme, miten aikamme kuluttaisimme, mihin rahamme laittaisimme, kenen kanssa seurustelisimme, miten pitkä on matkamme ja mitä pikkuleipiä meidän hautajaisissamme tarjotaan? Mutta auta meitä luoksesi, yhteyteesi, eteesi, seuraasi ja seurakuntaasi. Anna meille taivaallisen kutsumuksesi suuri rikkaus ja uskovien yhteyden suuri siunaus. Herra, on niin paljon sinun omiasi, jotka kompuroivat joka päivä arkisissa asioissa, joiden suurin energia kuluu turhuudessa. Anna meille kiireettömiä hetkiä, jolloin voimme seurustella kanssasi ja kuunnella, mitä sinä haluat meille sanoa juuri tänään. Avaa silmämme näkemään, kuinka mielellään armahdat sinua etsivää ihmistä ajassamme, kuinka kiireesti tulet syntisen luokse halataksesi hänet takaisin yhteyteesi. Kun olen kanssasi Jeesus, ei minulla ole kiire minnekään.

Valitkaa tänä päivänä….

Eduskuntavaalit ovat käymässä kuumana ja ehdokkaat kehuvat itseään ja osaamistaan. Ihmiset valitaan naaman ja kuuluisuuden mukaan, hiukan vaikuttaa myös ulkoinen esiintyminen, sekä asiapitoisuus. Joku äänestää sukupuolta, joku puoluetta, joku tuttavaansa, joku äänestää aina "varmaa" läpimenijää, toinen taas äänestää aina semmoista, joka ei varmasti mene läpi. Nukkuvien puolue kerää suuren kannatuksen, kun ei ole kansallinen hätätila. On myös semmoisia, jotka agiteeraavat olemaan äänestämättä? Myös teräsmies, batman, aku ankka ja uuno turhapuro saavat säännöllisesti kannatusta vaaleissa. Nimet tosin muuttuvat aikojen kuluessa, mutta roolit pysyvät ennallaan. Tietämätön voi hyvin uskoa kaiken kuulemansa ja luulla, että kohta kaikki muuttuu oman elämän suhteen huomattavasti paremmaksi? Erikoisen ryhmän muodostavat uskovat, joilla on selvä kutsumus ja tehtävä hengellisellä työsaralla. He päättävät yhtäkkiä ruveta kansanedustajiksi, mutta harva onnistuu siinä (Kiitos Jumalalle). Eräs tuntemani pastori ajoi omalla autollaan kotikuntamme katuja katolla mainoslause: "En lupaa ihmeitä, mutta yritän tehdä parhaani!" Hän ei muuten päässyt runsaasta kannatuksesta huolimatta koskaan kansanedustajaksi. Olisiko sittenkin pitänyt luvata ihmeitä tai tarttua Jeesukseen?

Jumalan kansa joutui kerran kotimaahansa matkatessaan suuren valinnan eteen. Se oli paljon merkittävämpi tilanne, kuin vain yleensä kannanotto. Siinä valittiin joko Herra tai sitten epäjumalat. Vastaus ei ollut itsestään selvä, mutta sen seuraukset olivat kauaskantoiset. Kansan johtaja asettui esimerkiksi perheineen. Siitä oli keskusteltu kotona ja siihen oli uskossa päädytty maksoi mitä maksoi. "Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virran, vai amorilaisten jumalia, niiden, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa." Joos.24:15. Kuinka arvokasta onkaan seurakunnalle, jos sen johtajat seuraavat Kristusta, pitävät Jumalan arvossa ja rukoilevat alati Jeesusta. Onnellista on jokaiselle valtiolle uskovat johtajat, jotka uskaltavat tuoda julki uskonsa ilman hyödyn tavoittelua.

Pian vaalien jälkeen huomaamme, ettei juuri mikään ole muuttunut. Paljon on palanut rahaa ja näkynyt kuvia mainoksissa, mutta arki on koittanut ja eteen ovat tulleet taas elämän realiteetit: olemme syntistä sakkia kaikki! Voisikin olla uusi ilmiö rehellinen vaalimainos:

Älä äänestä minua, olen sangen epäluotettava, enkä voi luvata tehdä mitään hyvää. Olen itsekeskeinen, nautinnonhaluinen, rahanahne, ylpeä, saita ja laiska. Suuntaudun pelkästään omien tavoitteitteni mukaan, enkä ole kiinnostunut muista ihmisistä kuin hyötyäkseni vain heidän antamastaan suosiosta. Olen vallanhaluinen pyrkyri, joka keinoja kaihtamatta yritän huipulle. Jos minut valitaan, ajan vain oman pienen ryhmäni tavoitteita ja yritän kaikin keinoin nujertaa toisinajattelijat valehtelemalla ja arvostelemalla heidän pyrkimyksiään. Tulen käyttämään kaiken aikani oman ryhmäni näkemysten edistämiseen muiden kustannuksella. Meille kaikki hyvä ja muut maksajiksi periaatteella. Hymyilen vaalikuvassani, mutta sisimmässäni olen vihainen, katkera ja syyllisyyttä poteva ihminen. Inhoan lähes kaikkia, enkä voi hyväksyä tyhmien ihmisten tyhmiä mielipiteitä. Jos minulla olisi valta eristäisin kaikki mielipiteisiin kielteisesti suhtautuvat yhteiskunnan ulkopuolelle, lähettäisin ulkomaalaiset takaisin omiin maihinsa. Rikolliset laittaisin keskitysleireihin ja toimeentulon hankkimiseen kykenemättömät voisivat muuttaa naapurimaihin valintansa mukaan. Minun maailmaani mahtuvat vain samoinajattelevat – äänestä siis minua, numeroni on..... 666.

Kenen käsiin voimme antaa yhteiskuntamme? Jumalan! Kenen käsiin voimme antaa tulevaisuutemme? Jumalan! Kenen käsiin voimme antaa itsemme, kotimme, työmme, terveytemme? Jumalan! Kenen käsiin voimme antaa syntimme ja syyllisyytemme? Jumalan! Kenen käsiin voimme antaa läheisemme, rakkaamme, ystävämme? Jumalan! "Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?" Jaak.2:5. Täällä alhaalla vaikuttaa erikoinen pieni porukka, joka on erikoistunut antamaan asiansa Jumalan käsiin, jolla on niin suuri Jumala, että hän täyttää taivaat, että hän on kerran luonut kaiken tyhjästä ja luo sen kerran uudeksi. Tällä porukalla on Jumala, joka hallitsee kaiken, johtaa kaikkea, ylläpitää elämää, valoa, säätää ajan ja lain, tuo evankeliumin kaikkien ulottuville. Tämä Jumala on testamentannut tälle porukalle valtakuntansa. He ovat siis rikkaita. Tästä ei edes tarvitse enää äänestää, valinta on jo suoritettu.

Aikoinaan, kun saimme vaimoni kanssa erikoisen kutsun hengelliseen työhön Herralta, se tuli useastakin eri tilanteesta meille. Mutta aivan erityisen merkittävä oli eräs Raamatun kohta, jonka kautta Vapahtaja lähetti meitä uusiin tehtäviin. Se oli Luukkaan 10. luvun ensimmäinen jae, joka kertoo Jeesuksen lähettäneen kaksittain opetuslapsiaan tehtäviin. Pyörittelimme tuota sananpaikkaa monta kertaa ja mietimme eri suunnista sen sanomaa. Pian sen sanoma alkoi elää meidän elämässämme elävämmin kuin koskaan ennen ja niin sitä lähdettiin. Jeesuksen valinta oli ja on hänen, me emme vaikuta siihen mitenkään. Pian huomasimme kulkevamme aivan uusia teitä, aivan uusien ihmisten luo. Kyllä Herra tiesi meidät valitessaan, millainen riski se olikaan Jumalan valtakunnalle. Emme edustaneet kristillistä eliittiä, emme kattavaa asiantuntemusta, emme runsasta kokemusta, emme edes suurta rohkeutta. Mutta Jeesus sitoi meidät itseensä uskon ja sanan kautta. Hän tarjosi ystävyytensä: "En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.... minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa." Joh.15:15-16,19. Jeesuksen valinta on jumalallinen, ainutlaatuinen, se on kirjoitettu taivaassa. Se ei ole kansanvallan tuote, sitä eivät ohjaa enemmistö tai ihmismielipiteet. Elämme jo kuningaskunnassa. Se on Jumalan ajatus. Sen elämän edellytys on kuulla aina Herraa, sitä ikuista kirjoitettua sanaa, jonka Jumala on ilmoittanut. Ja kun sen ottaa tosissaan ja elämäänsä, se tuo tukun vaikeuksia maailman kanssa.

Jumalan valinta on viisas, ajankohtainen, henkilökohtainen ja taivaaseen ulottuva. Siinä tapahtumassa ovat keskeisiä Raamattu ja Pyhä Henki, niiden kautta Herra ohjaa omakseen, ja pitää omanaan, ohjaa omiaan pitkin matkaa. "Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen." 2.Tess.2:13. on tärkeää tietää olevansa rakastettu, Jumalan rakastama, sillä tämä valottaa suuresti Jumalan valinnan syvyyttä ja antaa voimaa elää. Monta kertaa uskova kipuilee ajattelemalla, ettei ole mitään, ettei ole rakastettava, ei Jumalan lapsen / palvelijan arvoinen. Silloin pitää katsoa kiinteästi Jeesukseen ja niin kauan, että Jumalan rakkaus alkaa avautua. Jeesus on ikuinen valo, elämän lähde ja Jumalan rakkauden olemus.

Joskus (ilmeisesti melko usein) uskova lähtee väärästä päästä uskon elämään liikkeelle. Hän yrittää olla hyvä, yrittää kelvata Herralle, yrittää uhrata (maksaa) ollakseen uskovainen, yrittää rakastaa, koska tietää sen olevan Jumalan tahto, yrittää sopeutua seurakuntaan, koska niin on oikein. Tämä kaikki on hyvää ja tarpeellista, mutta ilman Kristusta täysin mahdotonta. Jos ei tunne kirjoituksia, niin eksyy pois uskosta. Mutta samoin eksyy pois uskosta, jos ei tunne Jumalan voimaa, joka tulee syntisen osaksi armosta ja Golgatalta. Pitkään uskossa olleen saattaa olla vaikea ajatella olevansa edelleen syntinen, ja itsessään täysin kelvoton raakile, joka ei ole jalostunut mitenkään, jonka arvo on vain Jeesuksessa. Kaikki, mitä hänessä on hyvää, on Jeesusta. Sama totuus pätee myös seurakuntaan riippumatta siitä, mikä etumerkki sillä on.

Jumala on rakentanut meidät niin, että olemme luonnostamme sosiaalisia, tarvitsemme toisia ihmisiä ja yhteyttä. Yksinäisyys, erilleen joutuminen, pakeneminen ja hylätyksi tulo vaikeuttavat jokaisen elämää ja tuhoaa sitä sisältäpäin. Jumalan suuri viisaus on tuo pieni "me", se merkitsee hänen seurakuntaansa, rakkaitaan, uskovia, pelastettuja, Jumalan lapsia, kutsuttuja ja valittuja, Kristukseen yhdistettyjä, Pyhällä Hengellä täytettyjä. Tämän "me" suunnitelman Jumala on säätänyt jo ennen kuin loi maailmamme. Uskovat ovat siis mukana suuressa suunnitelmassa ja sen täyttymys tapahtuu henkilökohtaisesti silloin, kun ihminen suostuu Jumalan tahtoon. Niin hän opettaa omiaan rukoilemaan: Isä meidän.... Ja edelleen: "niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan," Ef.1:4-5.

Herra, näen sinun kuvasi kaikkialla, sinä kutsut aina luoksesi ja yhteyteesi. Olen sinussa ja sinä minussa. Näen sinut ihmisissä, jotka ovat valinneet sinut Vapahtajakseen, näen heissä sinun herruutesi, valtakuntasi, Henkesi, lunastuksesi, totuutesi, armosi. Näen sinut, Jeesus, olevan yli kaiken inhimillisen, ajattelumme, tietomme, tunteittemme, maailmankaikkeuden keskuksena. Sinun edessäsi kumarrun ja hiljennyn, taivun ja suostun, kiitän ja rukoilen. Sinun tykönäsi ei mikään muutu, horju, tuhoudu tai lakkaa olemasta. Sinä olet tuonut Isän rakkauden luokseni - se riittää. Kiitos siitä.

Äkkilähtöjä

Olimme vaimoni kanssa lähdössä lomalle ja päätimme ottaa nopean ja halvan matkan, se oli ns. äkkilähtö. Muutaman päivän varoitusajalla pakkasimme ja nousimme koneeseen ja vasta paikan päällä selvisi millainen majoituspaikka oli varattuna. Mutta kaikki meni hienosti ja hintaan nähden vietimme loistoloman. Rahaa kului vain ehkä puolet tavanomaisesta. Työkiireiden takia äkkilähtö oli meille vain ylen harvinaista.

Näin jäiden lähdön aikaan, keväällä, putoaa moni uhkarohkea kylmään kylpyyn, jokunen selviää kuiville voimien riittäessä ja hyvien varusteiden avulla. Toisille edessä on äkkilähtö, joita lehtiuutiset ovat välittämässä. Sama näytelmä toistuu syksyllä, kun pakkaset taas tulevat tänne pohjoiseen. Afrikassa tätä ongelmaa ei ole, heillä on sitten muunlaisia äkkilähtöjä. Heikkojen jäiden väki on kolme ryhmää: 1. Uhkarohkeat, he eivät pelkää mitään, eivätkä välitä varoituksista. 2.Rohkeat, he seuraavat pienen matkan päästä uhkarohkeita ja kääntävät kelkkansa, kun joku em. putoaa jäihin. 3.Maltilliset, he tyytyvät raportoimaan rannalla hukkuneita ja henkiin jääneitä odottaen uusia pakkasia. He eivät ole luonteeltaan äkkilähtö-tyyppejä.

Lentokoneen apuohjaaja ajoi Ranskassa päin vuorta ja tappoi itsensä lisäksi 150 ihmistä. Hän lukitsi ohjaamon oven, ettei varsinainen lentäjä päässyt sinne enää wc-käynnin jälkeen kolkutuksista ja murtoyrityksistä huolimatta ja niin syntyi riivaajahenkien paratiisi keskelle autiomaata. Tuli kaikille matkustajille äkkilähtö ilman suunnitelmaa. Kaikki uutiskanavat kertoivat tapauksesta vuolaasti.

Ihmiselämä on arvokas Jumalan lahja, joka ei toistu, johon ei ole vaihtoehtoisia malleja. Mutta tavallinen jumalaton ei mieti ikuisuuttaan, vaan rahaa, kunniaa, nautintoja, elintason kohottamista ja siihen auttavia aatetovereita. Jumalaton ei ajattele joutuvansa ikuiseen helvettiin, ei, hän luulee pääsevänsä taivaaseen, maanpäälliseen paratiisiin, jälleensyntymiseen tai tyhjiin raukeamiseen. Nämä kaikki siksi, että hän on ollut niin hyvä, riittävän hyvä tai niin vähän huono? Jumalattomien huolettomuus, onnellinen elämä, ja varakas meno ovat isoja kysymyksiä kaikkina aikoina, mutta harva tulee ajatelleeksi, miten jumalattoman käy, kun tulee äkkilähtö? Se on selvästi ilmaistu Jumalan sanassa: "He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa. He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää. Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?' Job 21:12-15.

"Älä turvaa tavaroihisi, äläkä sano: "Minulla on yltäkyllin." Älä noudata omaa mieltäsi ja voimaasi, niin että vaellat sydämesi himoissa. Älä sano: "Kuka on minun käskijäni?" Sillä Herra on totisesti sinua rankaiseva. Älä sano: "Minä olen syntiä tehnyt, ja mitä on minulle siitä tullut?" Sillä Herra on pitkämielinen. Älä ole huoleton sovituksestasi, niin että kasaat syntiä synnin päälle. Äläkä sano: "Hänen armahtavaisuutensa on suuri, hän antaa anteeksi minun paljot syntini." Sillä hänellä on laupeus ja myös viha, ja hänen kiivautensa pysyy syntisten päällä. Käänny viivyttelemättä Herran puoleen, äläkä lykkää sitä päivästä päivään. Sillä äkisti tulee Herran viha, ja rangaistuksen aikana sinä hukut. Älä turvaa vääriin tavaroihin, sillä ei sinulla ole niistä mitään hyötyä kovan onnen päivänä." Siir.5:1-8.

1.Ah, kuinka taivaan valtakunta niin monelle on halpa vaan.

He nukkuu syvää synnin unta ja noudattavat himojaan.

Ja askareissa maailman he unhottavat Jumalan.

4.Voi varokaatte, varokaatte, ettette saisi katua!

Nyt lahjaksi te kaiken saatte, on myöhä kenties huomenna.

On ovet kohta lukitut, nyt kiirehtikää, kutsutut.

5.Jos liian myöhään kolkutatte, ei ovi enää aukeekaan. Jos kuinka itkein valitatte, ei teitä enää kuullakaan. On monet häihin kutsutut, vaan harvat ovat valitut.

                        (vanha virsikirja 137)

Jo ammoin tiedettiin, että sisältö ratkaisee ja ihmisen motiivit ovat hänen ajatuksissaan. Niitä seuraavat teot. Pahuudella on kaivonsa ihmismielessä ja se on nähtävänä pienestä pitäen, eikä kukaan jalostu vanhaksi tulemalla - päinvastoin. Mutta Jumala on antanut avuksi Herran pelon. "Joka ei hartaasti pidä kiinni Herran pelosta, sen huone luhistuu äkisti. Kun seulaa pudistetaan, jäävät roskat jäljelle; samoin jäävät ihmisen saastat hänen ajatuksiinsa. Uuni koettelee savenvalajan astiat, ja ihmisen koetuskivi on hänen ajatustapansa. Miten puuta on hoidettu ilmaisee sen hedelmä, samoin sana ihmisen sydämen aivoitukset. Siir.27:3-6. On ihana olla hyvässä puussa oksana, Kristus-viinipuussa, pienenä oksana kantamassa hyviä hedelmiä.

Turmakoneen avuntarjonta oli oven takana, sisältä lukittu ovi esti avuntuojan pääsyn koneen ohjaimiin. Ihminen ilman Jumalaa toimii aina "oman koneensa" ohjaamossa itsekkäästi. Hän kuvittelee tekevänsä oikein, viisaasti, kun tekee ratkaisunsa järkensä ja tunteittensa pohjalta. Aikansa Jeesus koputtaa oven ja tarjoaa apuaan ennen lopullista tuhoa, äkkikuolemaa, mutta sitten ei hänen äänensä enää tavoita seikkailijaa, ja etsikkoaika on ohi. Mutta piru on jo perinyt omansa ja ottanut omavaltaisesti paikkansa samassa ohjaamossa ja Jeesuksen hylännyt kaveri ei kuuntele enää muita neuvonantajia. Piru on tullut vain tuhoamaan ja tappamaan, mutta valehtelee kaverille, että kohta olo helpottaa - polkaiset vain kaasua lisää? Pirulle kaikki äkkilähdöt ovat mieleen, kun on kysymys jumalattomista. Tarvitaan Jeesus ohjaamoon, muuten tuhoudutaan, muuten piru vie päin seinää liiskaten kuin hyttysen. Jos ja kun oma minä ohjaa konetta, se tuhoutuu varmasti, maailma terrorisoi sen, polttoaine loppuu, tai eksyt niin pahasti reitiltä, että joudut pimeyteen.

Herra on aina kutsunut joitakin tavallisia ihmisiä asioidensa hoitajiksi täällä alhaalla. Eräs sellainen oli israelilainen Eljakim (= Jumala nostaa t. korottaa). "Mutta sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan, ja puetan hänen yllensä sinun ihokkaasi, vyötän hänet sinun vyölläsi ja panen sinun valtasi hänen käteensä, niin että hän on oleva isänä Jerusalemin asukkaille ja Juudan suvulle. Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa." Jes.22:20-22. Avain olalla on varsin suuri, koska sitä pitää kantaa olkapäällä, se on vallan merkki. Tarvitaan avain, että saadaan ovi auki, että voidaan pelastua. Hänellä on vyö, joka kuvaa totuutta, hänen ihokkaansa kuvaa Jumalan vanhurskautta. Kädessä oleva valta kuvaa Kristuksen sovitustyötä, jonka todisteena on naulanarpi hänen ranteessaan.

Eljakim on esikuva Jeesuksesta, joka kantaa avainta. "Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa: Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt." Ilm.3:7-8. Jeesuksen valta on rajaton, hän tekee niinkuin tahtoo. "Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata." Job 12:14. Kun sydämen ovi on auki, Jeesus tulee pelastajaksi, vapahtajaksi, pyhittäjäksi, lunastajaksi. Tämä uskovien jkoukko on vähäinen voimiltaan (mikros - pieni), siksi se oli kovin sopiva heijastaan suuren Vapahtajansa kunniaa täällä ajassa. Yksityinen uskova voi olla sairas, köyhä, avuton, mutta siunattu oven avaajan voimalla. Hän elää Jeesuksen kanssa, edessä, seurassa.

Tämä otti Herran sanasta vaarin (tereo - seurata, noudattaa, säilyttää, varjella, säästää, vartioida). Se tarkoittaa uskollisuutta Raamatulle, kirjoitetulle Jumalan ilmoitukselle ja sen myötä kaikille, jotka sitoutuvat Herraan ja hänen sanaansa. Sillä jokainen uskossaan rehellinen Herran oma joutuu joskus sanan edessä tosi tiukoille ja parannuksen paikalle, ja näissä kisoissa sankareita on vain vähän, tai oikeastaan vain yksi ainoa - Jeesus. Siksi ovi avoinna on suuri tulevaisuus Kristuksen askelissa, valossa, totuudessa, armossa ja uskossa.

Jeesus kehuu uskoviaan, etteivät kieltäneet (kieltää, kiistää, sanoutua irti) Jumalan nimeä. Jumalalla on monta eri nimeä Raamatussa, mutta meidän kannaltamme tärkeimpiä ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki, mutta erityisesti Jeesus, Kristus, Vapahtaja, Immanuel (Jumala meidän kanssamme), Messias, ja Herra. Kun siis uskovan koetuksenpäivä koittaa, hän joutuu ihmisten edessä tunnustamaan uskonsa Jeesukseen, muuten hänestä tulee kieltäjä. Se ei ole saarnaamista, vaan valonsa näyttämistä pimeille. Tätä voi kokeeksi tehdä esim. sukukokouksessa, -tapaamisessa, harrastekerhossa, työkavereiden joukossa, naapurien kanssa, tuntemattomien kauppiaiden ja ostajien yhteydessä, urheilussa, politiikassa, kesämökillä, pankissa. Joskus mykkyyden henki vaivaa niin uskovaa, että kaikesta muusta tulee juttua sujuvasti, muttei uskosta Jeesukseen? Oliko siis Jeesus niin hävettävä? Nämä mainitut Filadelfia-kaverit olivat selvinneet tästä testistä voittajina, he saivat Herran tunnustuksen.

Suhteemme Jeesukseen on aivan keskeinen tulevaisuutemme suhteen. Jos Raamattu tulee rakkaaksi ja siihen suhtaudutaan Jumalan sanana, siitä seuraa uusi ihmeellinen elämä Herran seurassa. Myöskään maailmassa tapahtuvat myrskyt, järistykset ja kuolemat eivät ole uskovalle tuhoksi. Jeesus tulee takaisin ja vie omansa taivaan kotiin. Jumalankin kärsivällisyys loppuu kerran ja ihmiskunta saa tuomionpäivän, Herran vihan päivän. Siksi uskovan on syytä tarttua Herran kärsivällisyyden sanaan. "Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat." 3:10. Siinä Raamattu käyttää sanaa hypemone, joka merkitsee kestävyyttä ja kärsivällisyyttä. Sanaa käytetään puhuttaessa ahdingosta ja vastoinkäymisistä. Tuo pieni hypo-etuliite tarkoittaa alle jäämistä. Siinä on Jumalan ihmisen luottamus, joka lepää Kristuksen uskollisuuden varassa ja jaksaa odottaa.

1.Ken noin sydämellesi kolkuttaa Illan tullen? Ken hellästi lääkettä tarjoaa näin tuntosi tuskihin sulle?

5.Siis aukaise hälle, ken kolkuttaa vielä kerran, niin sielusi rikkaimman aarteen saa ja kruunun sä saat luona Herran!

                 Lina Sandell-Berg (1832—1903)

Oi, Herra, kuinka monet sulkeutuvatkaan pimeyteensä ilman sinua, hylkäävät pelastuksen ja vapautuksen synneistään, sinun ristinsovituksesi, sinuun uskovat lähimmäisensä. Kuinka monen reittikone on menossa kohti äkkikuolemaa suuressa sokeudessa, mykkyydessä ja valheessa. Sielunvihollinen teurastaa sinun lunastamasi ihmiset, auta meitä, Kristus! Kulje tänään kolkuttamassa sydänten ovilla, vielä kerran, jos joku herkistyisi avaamaan sinulle, kuulemaan ääntäsi ja kutsuasi, taipuisi Isäsi tahtoon.

Sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret

Olin metsätöissä mökillä ja muutenkin ihailemassa alkavia kevään merkkejä. Kasvien tarkastaminen lepotilassa kuuluu jokavuotiseen rutiiniin. Narsissien silmut nousivat ylös jäätyneestä maasta kuin kynnet, ne uhmasivat kylmyyttä ja takatalvea. Korpit mekastivat päivittäin pesimispuuhissaan ja hiiretkin liikkuivat, ne jotka eivät olleet jääneet kiinni pyydyksiini. Kaadetun emäkoivun kannosta nousi runsas mahla, mutta turhaan, sillä olimme tehneet sen latvasta jo polttopuuta.

Vanhan saunarakennuksen ovelle oli asetettu puupönkkä ja kun meni tarkastamaan tilaa, huomasin, että siellä oli käynyt varkaita. Lukon sinkilärauta oli kaivettu irti ja saunakamarista oli kiikutettu pois kolme öljylamppua, iso mariskooli, sokerikko, kermakko ja kirjahyllyn koriste-esineet. Muu tavara oli ilmeisesti arvostettu sen tasoiseksi, ettei niitä oteta kyytiin?

Tähän sarjaan kuului myös seinällä ollut taulu, jossa luki: "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret." 5.Moos.33:27. Jos siis varkaat olivat suomenkielentaitoisia, niin tuo siunaus oli sitten lähettämässä heitä Herran kanssa matkaan? Jos taas eivät ymmärtäneet suomea, jättivät kaikkein arvokkaimman ottamatta. Jumalan sana nimittäin säilyy ikuisuuteen, kupit menevät kaikki rikki ja lamput sammuvat aikana palveltuaan. "Älä vedä päällesi korvaankuiskuttelijan nimeä, äläkä väijy kielelläsi. Sillä varas saa osaksensa häpeän ja kaksikielinen raskaan moitteen. Älä riko suuressa äläkä pienessä." Siir.5:14.

Eräänä iltana olimme mukana Ilola-salissa Karinaisissa yhteislauluillassa, jota johti taitavasti talon isäntä ja tällä kertaa ainoa asukas kanttori Hannu Ilola. Oli antoisaa laulaa sydämen pohjasta Herralle uusittua Lauluja Jeesuksesta vihkoa viidenkymmenen muun kanssa. En muista aikaa, jolloin olisin laulanut noin monta laulua yhdellä kertaa? Yhteislaulu yhdistää Jeesukseen ja hengellisten laulujen runous on hyvin siunaavaa, eletystä elämästä nousevaa Raamatun sanomaa. Uusiin lauluihin verrattuna vanhat laulut sisältävät syvän sanoman Kristuksesta, jonka kohtaamalla syntinen pelastuu. Uusissa lauluissa on monesti vain sielua hivelevää tunnelmaa, viihdettä ja esiintyjän näytönpaikka. Jos siis kysyy semmoisen kuultuaan, että mitä se vaikutti, on vastaus: ei mitään, otetaan lisää, jos paranisi?

Kolmantena päivänä mökille pihaan ilmestyi kaksi naista, jotka esittäytyivät jehovantodistajiksi. Keskustelimme viileän pohjoistuulen hyväillessä puolisen tuntia, jossa ajassa ehdimme ymmärtää olevamme eriuskoisia. Heille se oli opetettu aikaraja, joka pitää kestää vieraiden kanssa, että saa merkitä saavutusten kirjaansa plussan käydystä keskustelusta. Tosin toinen tytöistä väitti heidän pelastuvan armosta eikä teoista, mutta ilmeisesti hänkin joutuu vielä hieman syventymään oppiinsa? Selvemmin eromme tuli esiin kolminaisuusopissa, Jeesuksen Jumaluudessa, taivaasta, juutalaisuudesta, lapsikasteesta ja ihmeistä. Lähtiessään vanhempi kynttilä kiitti miellyttävästä keskusteluhetkestä, nuorempi oli jo aikaa päiviä pudonnut kelkasta? Hän ei sanonut mitään alkupuhetta lukuun ottamatta - noviisi siis? Voi surkeaa, mikä vaiva, eksytys ja matkalla kadotukseen? "Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut." Tiit.3:10-11.

Mökillä luin myös pari kirjaa, jotka vaimoni oli hankkinut jostakin tilaisuudesta hiljattain, kumpikin olivat minulle uusia. Ensimmäinen oli Arvo Silventoisen "Kun kutsumus valloittaa" ja toinen Virpi Miettisen "Satakielet pähkinäpuussa". Kovin erilaiset olivat kirjat ja henkilöt, Arvo edusti kaikessa menestynyttä hengellisen työn tekijää Hämeen Kansanlähetyksen suuruuden ajoilta ja Virpi edusti entistä miss Suomea ja kaikessa epäonnistunutta maailmannaista.

Arvon elämänkerta oli täynnä tilastoitua menestystä, joka sai lukijansa hengen salpautumaan, sillä niin merkittäviä tapauksia siellä kerrottiin. Arvon ystävät olivat lukuisana joukkona kirjan sivuilla mainitut sen mukaan, kun heistä oli ollut apua menestyksen luomisessa. Kaikki tittelit olivat huolellisesti merkityt muistiin, eikä joukkoon ollut mahtunut juurikaan tavallisia työläisiä, eikä luusereita mainittu. Kirjassa oli kerrottu saavutuksista lähetyskentiltä ja kotimaan alueilta, tilaisuuksien kuulijaluvut ja jaettujen kutsujen määrät.

Kirjaa lukiessa heräsi joskus kysymys: eikö matkalla ollut mitään vaikeuksia, epäonnistumisia, pettymyksiä, taisteluja, kiusauksia, heikkouksia, raadollisuutta, pimeitä hetkiä, hylkäämisiä, jälkeen jäämistä, rikkimenneitä ihmissuhteita, varattomuutta, tyhjyydentunnetta, yksinäisyyttä, lankeemuksia, avuttomuutta, virheitä, valheita? Vai oliko niin, että semmoisista ei sopinut uskovan puhua lainkaan, ettei häntä sekoiteta esim. körttiläisyyteen? Oliko hengellisyys voittanut jo kulkijan niin, ettei inhimillisyys enää mitenkään vaivannut mieltä, ettei ihmisyydestä ollut jäljellä kuin kuoret, koska koko vanha ihminen oli jo niin peräti kukistettu, vaoitettu ja lannistettu, ristinnaulittu Jeesuksen kanssa? Olisi ollut mukava kuulla myös ulkopuolisia arvioita, kommentteja Arvosta?

Toinen kirja oli sitten täysin päinvastainen vuodatus. Virpi Miettinen oli laittanut itsensä kirjaan niin alastomana, ettei kukaan haluaisi halukkaasti vaihtaa osaa hänen kanssaan. Rohkeasti hän kertoi lukemattomat sekoilunsa, alkoholisminsa, avuttomuutensa ja suuren kurjuutensa. Alkoholistiparantolan päiväkirjamerkinnät olivat riipaisevaa luettavaa täysin pohjilla olevasta entisestä menestyneestä missistä, seurapiirinaisesta, maailmanmatkaajasta, kuuluisasta julkkiksesta. Rikkaudesta köyhyyteen pudonnut, esiintymisvarmuudesta vapinaan vaipuneen, suuresta kunniasta alhaisimpaan häpeään tiputettuna Virpi oli syntisen perustyyppi, säälittävä luuseri, itsemurhakandidaatti, ja parrasvaloista alas ammuttu kiertotähti, lähes kaikessa vain "entinen". Noita

elämänkokemuksia lukiessani ajattelin, kuinka ihmeellinen onkaan Jeesuksen rakkaus syntistä kohtaan. Siitä nousi kiitollinen mieli Vapahtajan puoleen, oli suuri kunnioitus Herraamme kohtaan. Virpin todistuksessa Jeesus oli suuri, ihmissaavutukset pieniä. Usko oli yksinkertaista luottamista Herran sanaan ja avuttomana heittäytymistä Herran lujille käsivarsille. "Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen. Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää. Hän tomusta nostaa halvan, hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat." 1.Sam.2:6-8.

Joskus ihmiselämä menee kuralle pikaisesti ja joskus hitaalla, mutta ilman Jeesusta jokaisen elämä päätyy tuhoon. On aivan sama oletko kaatunut puu tai latva vielä tuulessa, rehellinen tai valehtelija, varas tai varastoija, jehovantodistaja tai ateisti, ilman Jeesusta olet ikuisesti hukassa, ilman häntä elämä valuu hiekkaan. Menestyksen päivistä on rankkaa tulla alas tavallisten tallaajien laaksoon. Jumalattomuus on yleinen vaiva, joka nakertaa sieluja, tuhoten vähitellen ihmisen kuin ihmisen. Siihen tautiin ei ole vastarokotetta. Vain Herra ja hänen varjeluksensa voi suojella tästä kulkutaudista. "Hän varjelee hurskastensa jalat, mutta jumalattomat hukkuvat pimeyteen; sillä mies ei omalla voimallaan mitään voi." 1.Sam.2:9. Omavoimaisuus on suosittu harrastus, jota tuetaan koulutuksella, perinteellä, rahanvallalla, elintason rikkaudella, nostamalla ihmisiä kultatuoliin ja suosimalla herkkuja. Nuoria ja nättejä kosiskellaan kaikenlaisiksi mannekiineiksi, muttei pelastuneen syntisen esikuvaksi. Ne, joilla on kauneutta, voimaa, notkeutta, taitoa ja kova ääni, kelpaavat joukkueeseen, mutta hävinneet joutuvat keräilyeriin tai roskien lakaisijoiksi juhlaväen haihduttua muualle. Omavoimaisuuden vanavedessä tulevat ylpeys, heikkoudet, riippuvuudet, itsekkyys, turha suunsoitto, jotka ottavat pian vallan jokapäiväisessä elämässä. "Älkää yhä ylpeitä puhuko, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja; sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessänsä punnitaan teot. Urhojen jouset ovat särjetyt, voipuneet vyöttäytyvät voimalla." 1.Sam.2:3-4. Urhot kaatuvat, suuret sortuvat, nuorukaiset tuupertuvat, vahvat tulevat heikoiksi, taitavat menehtyvät. Mutta esiin nousee sorrettujen, alaspainettujen, turmeltuneiden, kaikkensa menettäneiden armeija, joka tunnustaa Jeesuksen Herrakseen. Mielenkiintoista seurata kristikunnan historiaa, jossa Jumala antaa valtakuntansa avaimet (väärin: ei lahkolaisille, lestadiolaisille, eikä jehovantodistajille) aivan heikoille henkilöille, jotka eivät ole itse siihen hommaan lainkaan pyrkineet. Jumalan palvelijat ovat tämän maailman pohjasakkaa ja Virpi oli tästä mainio esimerkki, joka menisi varmaan nykyään pula-ajan missistä, mutta Herrassa naama loistaa ja sydän iloitsee. Virpin kirjan sanoman voisi pukea myös entiseen malliin: "Minun sydämeni riemuitsee Herrassa; minun sarveni kohoaa korkealle Herrassa. Minun suuni on avartunut vihollisiani vastaan, sillä minä iloitsen sinun avustasi. Ei kukaan ole pyhä niinkuin Herra; paitsi sinua ei ole yhtäkään, eikä ole kalliota meidän Jumalamme vertaista." 1.Sam.2:1-2.

Jossain vaiheessa lukuelämykseni loppuvaiheessa tuli näitä kirjoja verratessani, että tässä on samanlainen tilanne kuin Raamatun kotiseuroissa: Yksi fariseus, yksi syntinen nainen ja heidän Vapahtajansa. Eikä siinä mitään, asetelma löytyy varmaan joka paikasta, jossa kristittyjä ja siihen suuntaan yrittäjiä tavataan? Hyvä Arvo, hyvä Virpi, tervetuloa varkaat Jeesuksen luo ja avosylin Herra kutsuu myöskin jehovantodistajat luoksensa. Golgatan ristin juurella löytää jokainen paikkansa, sillä kaikki paikat ovat jo maksetut, sen todistaa Kristuksen veri ja haavat. Millähän kohtaa itse kukin on Jumalan koulussa?

"Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta." Hebr.5:12-14. Jeesus on hyvä, me pahoja.

Kyllä sinulla on Jeesus paljon työtä täällä maailmassa, että ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan armon ja totuuden. Seurakunta on joskus kovin eksyksissä ja väki puuhailee ties mitä, rahaa kootaan evankeliumin kustannuksella, ihmiset esiintyvät, luopumus kuivattaa hedelmät ja kova ihmisääni ylittää sinun hiljaisen puheesi. Olet kuitenkin antanut omillesi suuren aarteen, jota ei kukaan voi ottaa meiltä pois, ja olet luvannut, että sitä joka tulee sinun luoksesi, sinä et heitä pihalle. Ole hyvä ja ojenna kätesi keskuuteemme, sillä tässäkään ajassa ei meillä ole mitään mahdollisuutta pärjätä ilman sinua…. " Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta." Apt.4:29-30

Kun Jeesus kutsui seuraajakseen

Kun seuraa pienen lapsen alkavia askeleita, joutuu aikuisena aina vähän jännittämään, pysyykö pikkuinen pystyssä ja selviääkö edes seuraavan kulman taakse? On normaalia, että harjoitteleva kaatuu monta kertaa ja asiat menevät pikku hiljaa perille. Kristillisyydessä toimii tämä sama lainalaisuus; ei kukaan ole syntyessään uskovainen, eikä kukaan omaa mitään hengellistä ilman Jumalaa. Kaikki kristillisyydessä kulkee oppimisen ja opettelun kautta, jossa kaiken pohjana on Jumalan sana.

Kerran äiti oli pukenut lapsensa päälle paidan, jossa luki: "Ei tartte auttaa!" Kuitenkin pikkuinen taapersi sillä vielä vaatimattomalla taidolla, niin että juuri ja juuri pysyi pystyssä. Nämä tunnelmat taitavat olla edelleen seurakuntien ja monen kristityn kuningasajatuksia? "…että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus" Ef.4:15. Siinäpä onkin varsinainen elämäntehtävä. Sillä joka sitoutuu Kristukseen, sitoutuu kaikkeen, mikä on Herralle tärkeää. Ensisijaista ei ole se, mitä minä saan, vaan mitä Hän tahtoo! Jeesuksen seuraaja elää Herran varassa. Olosuhteet eivät voi horjuttaa uskoa. "…Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen." 2.Tim.2:7.

Kuuntelin vanhan ystäväni vuodatusta elämän vaikeista vuosista. Hän oli ollut vankilassa 11 kertaa ja tullut viimein uskoon. Jeesus oli pelastanut hänet synnin kurjuudesta ja kierteestä. Nuoruuden innolla hän silloin oli Kristuksen todistajana kaikkialla. Nyt pitkän ajan (n. 30 v.) jälkeen hänen todistuksensa oli yhä aito ja vakuuttava. Sitä oli mukava kuunnella, saatoin aivan tuntea herätyksen hengen, joka vetosi kaikin voimin tarttumaan tuohon samaan Vapahtajaan. Uskoontulonsa myötä hänestä tuli toisten kurjien auttaja ja "hengellinen lähihoitaja", joka tuntee nimeltä kulmakunnan alamaailman venkulta, lordit, kutaleet ja surkimukset, imppaajat, pilleristit, holistit ja piikittäjät. Työmaata on riittävästi yhden ihmisen elämään ja Jumala on luvannut olla hänen kanssaan. Jumalan rakkaus on tehokas pimeyden pilviveikkojen keskellä, Jeesus on kuuluisa syntisten ystävä, joka tyynnyttää levottoman mielen, nostaa kaatuneen, paikkaa hakatun, voitelee haavoittuneen, lähettää kelvottomaksi arvioidut työhön ilosanoman kuljettajiksi.

Mutta sitten on valitettavan paljon noita uskovaisuuden laitapuolen kulkijoita, jotka ovat myyneet Jeesuksen pitkässä juoksussaan elintason alttarille. Kristus on taas hylätty, vaiettu kuoliaaksi, tapettu kuin kerran ristillä? Miten se onkaan tapahtunut? No se on vanha vaiva, joka aina kiusaa uskovaista. Jostakin ilmestyy "uuden idean tuoja", joka kertoo, mitä kaikkea pikkuinen uskovainen voisikaan saada haltuunsa jo täällä ajassa - ja sitten vielä taivas. Muuten, itse Jeesuskin joutui aikoinaan tähän samaan mankeliin. "Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua."Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.'" Silloin perkele jätti hänet;" Matt.4:8-11. Jeesus voitti Jumalan sanalla vihollisen, mutta nämä nykyajan mannekiinit häviävät taistelunsa, kun sana puuttuu tai siihen ei enää uskota. Tosin heidän maailmanvalloituksensa on perin suppea, kumarrus pirulle tapahtuu, kun hamutaan vain lyhytkestoinen kansansuosio, himoittu lähimmäisen puoliso, tilillä polttava väärä raha, toisten uskovien hylkääminen tai vaiettu totuus.

Maailmamme on täynnä "hyvä virka" uskovaisia, joiden elämän sisältö on kovin köyhä Kristuksesta, mutta koulutusta ja opiskelua tietoineen pursuaa korvistakin ulos. On sadan euron terapeuttia, jotka ratkaisevat ongelman kuin ongelman jalostamalla vanhaa ihmisluontoa. On sadanviidenkymmenen euron laulajia, joiden Jeesus-laulut ovat vaihtuneet rahakkaimpiin esiintymislavoihin, taiteen palvomiseen, konsertteihin ja nimikirjoituksiin. On viidenkymmenen euron haastateltavia "taivaallisen sanoman lehdissä", joissa ei ole Jeesusta, eikä kerrota, miten ihminen pelastuisi helvetistä. Sitten oman ryhmänsä muodostavat uskovien perheiden lapset, jotka maailma on ostanut orjikseen. Heidän on kumarrettava petoa joka päivä ja tehtävä vaaditut liikkeet saadakseen pitää asemansa. Joskus heiltäkin kysytään, että miten se Jeesus sitten….? Jolloin he vaikenevat oman etunsa tähden. Muutamat elävät vain sukulaisistaan, jotka ovat heille tärkeämpiä kuin uskonystävät. Sukuun liittyy aina raha ja periminen, perunkirjoitus ja omaisuuden jako, on siis syytä pitää suhteet kunnossa tai muuten jää vain Jeesus? "Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, älä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita, etteivät hekin vuorostaan kutsuisi sinua, ja ettet sinä siten saisi maksua." Luuk.14:12. Herra toteutti tätä itse ja noukki kavereikseen rupusakin (roskasakin), ja sen joukon kanssa hän lähti valloittamaan maailmaa. Niin tänäänkin.

Kiinan lähetti K Korhonen kertoi muistelmissaan eräästä paikallisesta miehestä, joka tuli herätykseen ja halusi tehdä parannusta synneistään Jumalan ja ihmisten edessä. Hänen suuri vikansa oli, että hän oli varastanut joka päivä naapuriltansa yhden kanan ja syönyt sen. Aikansa mietittyään kolttosiaan hän totesi, että voisi tehdä parannusta pikku hiljaa. Hän ajatteli varastavansa vähemmän, eli vain yhden kanan viikossa ja siitä sitten vähitellen kokonaan lopettaa? Tarina ei kertonut, miten kaveri onnistui hankkeessaan. Mutta ilmeisesti hänen tapaisiaan on Suomessakin, sillä moni kuvittelee parannuksen olevan asteittaista elämänsä ja tapojensa parantelua omin voimin, omalla aikataulullaan. Näitä voisi kutsua jalostuskristityiksi. Lihassa on poveria vaikka muille jakaa, eikä kehnous kutita. Siksi hän laatii oman ohjelman ja mittaa kaiken kristillisyyden itsestään käsin. Hän pitää samoinajattelevista ja heidän pikku kemuissaan on menoa ja meininkiä - eikä kana-ateriat näytä loppuvan pöydästä?

"Minä ensiksi" on monen kristityn iskusana ja elämäntapa. Sillä mennään lujaa ja pitkälle, pois alta kurjat ja köyhät. Tällaisen kristityn teema voisi olla myös "tuonkin ohi olis' päästävä". Mihin lie kaverin kiire ja kenen asialla hän onkaan, kuka häntä vedättää, kuka palkan maksaa, kenen vuoksi hikensä vuodattaa? Vain ykkössija kelpaa hänelle, mutta lukuisat ohilaukaukset elämän koetuksissa vievät sakkokierroksille. Turmeluksen täplät eivät putoa.Turhuudestakin on aina maksettava hintansa ja näkyvän tavoittelussa ei ole mitään rajaa, mikään ei riitä. On ihmisiä, jotka yrittävät paeta Jumalaa sanomalla: ""Tiede on todennut…." Höh, tiede on ihmisistä, sitä arvioidaan ja korjataan aina uudestaan! "Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Mark.10:17. Tähän joukkoon lukeutuvat "nirppanokka" kristityt, joille ei tunnu mikään kelpaavan eikä riittävän. Portti tielle on liian ahdas, lihaan sattuu, tie taivaaseen on liian kapea, uskovaiset ovat liian vaatimatonta joukkoa, pyhitys seurakunnassa on jäänyt aivan alkuunsa ja uhraaminen ei ole tarpeeksi runsasta. Moni näistä onkin vanhapiika / -poika ainesta. Ei ole syntynyt riittävän hyvää puolisoehdokasta ja jos joku sellainen kaukaa näyttää tulevankin, niin lähemmin tutustuttuaan hänkin haisee hielle ja on huono ryhtinen, hidas, kouluttamaton, tumpelo? Heille hengellinen ruoka on aina huonoa, joko liian suolaista tai liian tuhtia, sitä on liikaa tai se ei sula sisimmässä? Heidän ruoansulatuksensa kieltäytyy Elämän leivästä!

Vapahtajan seuraaminen vaatii valppautta, rukousta ja sanan edessä viipymistä. Tämä tietää monenlaista taistelua ja itsekieltäymystä, luopumista ja Jumalan tahdon etsimistä. Luontainen nöyryys ei riitä, pitää saada oppia Jeesuksen nöyryyttä ja hiljaisuutta: "….. minä olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja kyynelillä, koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden tähden;…." Elämän piiriin kuuluvat yllätykset ja vaivat rusentavat ja pienentävät kristityn joskus kääpiöksi, mutta Herran jalkojen juuressa hän lepää rauhassa. Siinä hän ammentaa voimaa, armoa ja totuutta. "….kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta…." Kristuksen seuraaminen on Jumalan suunnitelman seuraamista, sanan valossa vaeltamista. Siinä on laitettava itsensä likoon ilman hyötyä tai rahavirtoja. Pitää nähdä jokainen kristitty koti Jeesuksen asuinpaikkana, jossa Luoja suostuu viettämään siunattuja hetkiä ja kuuntelemaan monenmoisia marinoita. Herran kansa on kalliisti ostettu, Jeesuksen veren hintaan. "…vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen….." On jotakin, mikä säilyy aina ja se on uskoontulon välttämättömyys. Sitä ei voi ohittaa, eikä korvata millään kristillisellä hyveellä tai palvelulla. Vain todellinen kääntymys, suunnan vaihto voi pelastaa ihmisen. Elävä armo kohtaa sitä, joka tahtoo luopua synnistä, maailmasta ja perkeleestä, lakkaa pelkäämästä ihmisiä ja heidän sanomisiaan. Laskelmoinnissa on tehtävä arvio, mitä jää viivan alle, kun henki lähtee ja kenellä on viimeinen huuto lapsen puolesta, kuka kantaa kurjan kultasaliin? "….En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen." Apt.20:19-24. Maailman ihmisten mielestä uskova on jo ihan pohjilla, eikä kukaan täysijärkinen haluaisi vaihtaa moisen hihhulin kanssa osia. Jeesus oli halveksittu, jota ei pidetty minään ja uskovat ovat samaa sukua. Ei uskovaisuus ole kurssissa, vaan pilkan ja aliarvostuksen kohde. Vain Jeesus rakastaa uskovaa, muut korkeintaan sietävät. Mutta Jeesus oksentaa penseät kristityt ulos kirkostaan (Ilm.3.), mutta penseä kirkko oksentaa elävät uskovat pihalle.

Pysähdyin pitkäksi aikaa tuon ihmeellisen sanan Jumalan sanan edessä, jossa Paavali kertoo saaneensa Jeesukselta tehtävän julistaa armon evankeliumia. Valtavaa! Suurenmoista! Mutta mite n paljon se vaatikaan häneltä, miten kuluttavaa se olikaan, miten voimia kysyvää, miten kunniaa syövää, miten vaatimattomasti hän joutui elämään, miten pitkiä matkoja hän kulki, miten paljon hän valvoi, miten usein paastosi, miten suuresti häntä vastustettiin ja vahingoitettiin pitkin matkaa. Ja kuitenkin hän kaivoi aina esiin jostain tuon ikuisen evankeliumin, joka voi pelastaa ihmissielut. Hän kuulutti sitä koko matkan, helteessä, merellä, petojen keskellä, ilman kannatusrengasta, ilman valtionapua, ilman stipendiä, ilman siunattuja kesäjuhlia tai rukoustapahtumia, ilman omaa kirkkorakennusta tai rukoushuonetta, ilman kännykkää tai läppäriä, ilman silmälaseja, ilman nitroja tai buranaa, ilman ravintolisiä tai paratiisin herkkuja. Häntä ei haastateltu Rooman radio Deissä, eikä häntä kutusuttu puhumaan Antiokian TV7 Pyhän Hengen iltaan. Mutta Herra laittoi hänet yksinäisyyteen kirjoittamaan vankilan pimeydessä pyhät kirjoitukset rakennukseksi tuleville miljoonille uskoville. Sitä oli Jeesuksen seuraaminen - ja on.

Voi, Herra, miten kaukana joskus olemmekaan sinusta, miten kaukaa kuulemme sinun äänesi ja miten vaikea onkaan taipua sinun tahtoosi, suostua kulkemaan niiden kanssa, jotka sinä valitset ystäviksemme. Anna minulle avoin sydän vastaanottaakseni armosi, uhrisi, veresi, syntieni puhdistajaksi, pelastukseksi ja uuden elämän voimaksi. Pyyntöni on, että voisin olla avuksi toisille, jotka haluavat löytää sinut ja seurata sinua uskossa ja elämässä, Raamatun sanassa ja rukouksessa.

Herätä luopiot, synneissä nukkuvat sielut, sakkokierroksille väsähtäneet, pirun pettämät, koukkuun jääneet, pelon vallassa olevat. Ota heidät avosylin vastaan kuin tuhlaajalapset isän kodissa.

Lauluja Jeesuksesta

Yhteislaulu rikastuttaa uskovien kokoontumisia ja hengellisten laulujen sanoma on parhaimmillaan tukemassa sananjulistusta, antamassa yhteenkuuluvaisuutta ja siunaamassa ihmisiä Jumalan yhteyteen. Joskus laulut ovat tilaisuuden paras anti ja muutamat ihmiset laulavat omaksi ilokseen yksin. On niitäkin, jotka laulavat Jumalalle - ja hän jaksaa kuunnella. Laulut ovat myös rukousta, sydämen tuntojen tulkki ja se sanoma, jota ei itse osannut pukea sanoiksi.

Lauluja Jeesuksesta kokoelmaa on laulettu pitkin maatamme 20 vuotta. Se on tullut tunnetuksi keltaisesta kannestaan ja Vapahtajan silhuetti kuvasta. Lauluvihon edeltäjänä oli 80-luvulla kokoelma nimellä "punainen lauluvihko", jossa oli yli 400 laulua. Nyt Lauluja Jeesuksesta kokoelma on päivitetty uusiksi, vihkon laulut ovat saaneet runomuodon, eikä siellä ole enää sointumerkintöjä. Laulut ovat aakkosjärjestyksessä alkusanojen mukaan. Lauluja on kaikkiaan 319 kpl, mukana on myös aiemmin julkaisemattomia lauluja.
Myös nuottikirja on uusittu kokonaan. Laulujen sävelkorkeutta on pääsääntöisesti alennettu "kansan tasolle" yhteislaulun toimivuutta ajatellen. Samoin sävellajit ja soinnutukset on yritetty katsoa helpoiksi säestää kotikokouksissa ja seuroissa.

Ev. lut. Herätysseura on edelleen kokoelman kustantaja ja myös toimittanut tämän uuden painoksen ja sitä voi kysellä seuraavasta linkistä:
http://herätysseura.fi/?page_id=96

Liikkeellä Jeesuksen kanssa - tai muuten?

Olin matkalla Kainuussa ja tapasin vanhan miehen, jonka kanssa oli mukava jutella alueen kristityistä. Hän kertoi minulle suurista herätyksistä, jotka olivat koskettaneet monia sydämiä ja ihmisiä oli tullut paljon uskoon. Sitten hän piti pienen tauon ja jatkoi kertomustaan siitä, kuinka olot olivat taas vakiintuneet seurakunnassa. Oli tullut pysähtyneisyyden aika ja uusia ongelmia uskovien keskuuteen. Hän kertoi, että oli ollut murheellista havaita, kuinka kaikenlainen toisiaan arvostelu ja syyttely oli lisääntynyt jatkuvasti. Lauma meinasi hajota ja hajosikin. Mies kertoi, kuinka hän oli kärsinyt asiasta ja ajatellut Jeesuksen käskyä uskovien keskinäisestä rakkaudesta.

Sitten mies kertoi härkösläisyydestä, joka vaikutti herätyksen merkittävänä valtauomana n. 40 vuotta. Olin lukenut Aadam Härkösestä muutaman kirjan, joten tiesin hieman taustaa. AH oli tullut uskoon 1918 kapinan aikana Juvalla, hän oli siis savolainen. Pian hän alkoi julistaa Jumalan sanaa, mutta ensisijaisesti hänet tunnettiin horrossaarnaajana. Hänen julistuksestaan alkoi tulla ihmisiä uskoon ja vähitellen häntä alettiin pyytää puhujaksi ympäri Suomea. Tosin lukemani kirja kertoi hänen pitäneen myöhemmin puheita vain tavalliseen tapaan ilman horrosta. Kirjoissa ei ole mitään erikoista korostusta ja uskoisin, että sen kaltainen julistus toimisi hyvin myös tässä päivässä? AH oli hyvissä väleissä seurakuntien papiston kanssa ja häntä kutsuttiin usein puhumaan. Toki oli myös papistoa, jotka suhteutuivat kriittisesti herätysliikkeisiin, mutta niin on aina ollut. 

 

Aadam Härkönen

Ihmisiä oli joskus jopa tuhatmäärin koolla ja vieläkin kerrottaan huimista kolehdeista, joita silloin kerättiin ilman vedätystä. AH piti eräänä esikuvanaan Helena Konttista ja myös vanha herännäisyys löysi yhteyden hänen kanssaan. Moraaliin kiinnitettiin runsaasti huomiota ja se sai paikkansa aina sananjulistuksessa. Elämän yksinkertaisuuden vaatimus ei sallinut politiikkaa, koulua, maamiesseuroja, urheilua, elokuvia tai taidetta yleensäkään. Myös ihmisen ulkoiseen olemukseen kajoamista karsastettiin ja muun muassa papiljottien käyttö todettiin synniksi. Jopa kirjaston perustamista arvosteltiin eräällä paikkakunnalla, koska lukemisen katsottiin vievän uskovia maailmallisuuteen. Alkoholin käyttöön suhtauduttiin ehdottoman kielteisesti.

AH sanoi saaneensa vahvan kutsumuksen itse Jumalalta ja hänen kristillisyyteensä liittyi vahvasti karismaattisuus, näkyjen ja sanomien saaminen. Hänessä oli profeetallista henkeä ja siksi ihmiset varmasti halusivat häntä kuullakin. AH kasvatti lähipiirissään nuoria julistajia, joita me nykyään kutsuisimme todistajiksi. Muutamista heistä kasvoi sitten pitkänlinjan puhujia, joita tämäkin tapaamani vanhempi mies edusti. AH oli myös lopunaikojen julistaja ja sanoman sisältö oli sen vuoksi yleensä hyvin vakava ja vetoaava. AH käytti myös puheissaan huumoria ja tunnetta aivan itkuun asti.

AH:n historiaan liittyy myös toinen kummallinen juonne, kartanolaisuus. Tämä Satakunnassa jalansijan saanut hengenliike sai aina kovaa arvostelua ja pelkoa kovista otteistaan ja lainomaisesta käyttäytymisestään. Sen perusti Huittisissa syntynyt opettaja Alma Kartano, jolla lienee ollut ongelmia seksuaalisuutensa kanssa, koska kaikenlainen sukupuolinen kanssakäyminen tuomittiin - jopa avioliitossa? He käyttivät pakolla myös lapsisaarnaajia ja kaikenlainen väkivalta, piiskaaminen ja hakkaaminen oli yleistä heidän keskuudessaan. Perheitä hajotettiin, lapsia annettiin pois kotoa vieraisiin talouksiin kasvateiksi. Tunnen kartanolaisia vanhuksia, mutta he eivät halua puhua liikkeen sisäisistä tavoista mitään. AH:n ja Alma Kartanon tiet kuitenkin erosivat melko pian. Kartanolaisuudessa huumoria ei sallittu ja nauraminen oli syntiä, myös leikkiminen - jopa lapsilla? Lihan syöminen oli kiellettyä, samoin radion kuuntelu (televisiota ei silloin vielä ollutkaan) oli kielletty. Sitä sanottiin kaksisarviseksi saatanaksi (ilmeisesti antennin takia?). Myös puhelin oli aluksi kiellettyjen listalla. Samoin kielto koski autolla ajamista ja traktoria (oli tehtävä työt hevosella). Maailmanlopunennustuksia ilmeni ja niitä korjattiin moneen kertaan.

Mutta nykyään kristillisyydessä on ollut pitkään vallalla hyvin vapaamielinen suhtautuminen kaikenalisiin ulkoisiin asioihin ja siksi tuollaiset pukeutumiseen ja ulkomuotoon tai esineisiin liittyvät kristillisyyden tulkinnat tuntuvat kovin vierailta. Onhan selvää, että lainomainen usko vie helposti asian sivuraiteille, sillä ihmiset alkavat elää omavanhurskaasti ja Kristuksen asema ja merkitys häviää olemattomiin. Seurauksena on pelkkää kirkonmenoa, viranhoitoa (virasta taistelua), hyväntekeväisyyttä, gospelmusiikki-iltoja, rahankeräämistä, herätysliikkeitten elinvoimaisuuden säilyttämistä, kaikenalisia keräyksiä ja tyhjänpäiväisiä juhlapuheita. Mutta Jeesus on kadonnut, häntä ei arvosteta, ei kuunnella, ei kunnioiteta, ei kumarreta, eikä seurata. Ihmissanat menevät Jeesuksen ohi, sisäpiirin käsitykset tyrmäävät selvän Raamatun sanan. Ja jos joukkoon liittyy joku rehellinen etsijä ja kyselijä, hänet vaiennetaan pian turhista kysymyksistä. Jos haluaa pysyä totuudessa, ei kelpaa kenellekään - paitsi Jumalalle. 

Jumalan silmä on kuitenkin äärettömän tarkka, paljon tarkempi kuin ihmisten. Hän näkee, mitä me emme näe, hän arvioi jumalallisesti, vanhurskaasti. Siihen sisältyy Herran suuri rakkaus omiansa kohtaan, hänen huolenpitonsa ja hoivansa, esirukouksensa ja kaikenlainen, kaikenkattava apunsa. Hyvänä Paimenena hän huolehtii kaikista omiensa tarpeista ja on yhteydessä uskoviinsa, kuulee rukouksensa ja vastaa. Uskovan elämän suuri kysymys onkin uskon säilyttäminen ja uskossa eläminen. Synti kaikessa muodossa saastuttaa ja tahraa uskon ja Kristuksen maineen. Pyhityksen mitta on Raamatussa ilmaistu puhtailla vaatteilla, jotka kuvaavat Kristuksen lahjoittamaa uutta elämää, puhtautta ja pelastusta. "Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset." Ilm.3:4. "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä." Ilm.7:14. Viime kädessä koko kristillisyys elää ja kuolee suhteessa Jeesukseen. Joko hän on ja hallitsee, tai sitten hänet korvaa jokin muu asia tai ihminen. Korvaus vie aina hengelliseen kuolemaan ja loitontaa uskovan Herrasta. Lopun edessä meiltä kysytäänkin vain suhdettamme Jeesukseen ja hänen uhrivereensä. Omatekoinen parannus, hurskaus ei kestä Jumalan edessä. Hyvyytemme tai saavutuksemme eivät voi korvata Jeesusta. Uudistuminen alkaa aina siitä, että me tulemme syntisinä ilman selittelyjä Vapahtajan armahdettavaksi. Ja jos tämä ei aina tapahdu heti, pitää pysyä Herran edessä ja etsiä häntä lukemalla Raamattua ja rukoilemalla. Joidenkin uskovien perusongelma on siinä, että he eivät jaksa olla toisten uskovien kanssa tekemisissä. Erilaisin syin he ottavat etäisyyttä ja valkkaavat uudet kaverit mielensä mukaan. Heille ei riitä, että Jeesus valitsee uskovaiset. Ei ihme, että seurakuntia, suuntia ja liikkeitä on niin paljon?

Jeesuksen seurassa asiat selviävät, kysymyksiin tulee vastaus ja tie avautuu eteen kuljettavaksi. Jeesus kiinnittää ihmiset itseensä, ei niinkään kirkkoon tai (ja) herätysliikkeeseen, omaan toimintayksikköön tai ihmisiin. Kaikki ajalliset asiat löytävät paikkansa Jeesuksen seurassa, niille tulee oikea tärkeysjärjestys. "Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään, ja Herra heitä johdattaa." Miika 2:13. Ihminen, joka ei löydä Jeesusta, etsii tartuntapintaa uskonnollisista korvikkeista. Monen elämä menee ihan hukkaan, ilman Jeesusta elämästä tulee vain hosumista, poukkoilua, pinnallista sekoilua, lahkoilua, turhaa arvostelua ja hylkäämistä. Mutta Jeesus tuo levottomalle rauhan ja hyväksynnän, hän korjaa ja tasapainottaa seuraajansa.

Joskus olen kysynyt Jumalalta, missä porukassa sitä pitäisi olla ja vaikuttaa. Vastaus on ollut yksinkertainen: Pysy Jeesuksessa! Silti olen saanut kuulla monenlaisia mielipiteitä siitä, mikä on ihmisten mielestä hyvä porukka ja missä Henki oikein toimii, mihin kannattaa rahansa laittaa ja ketä kannattaa kuunnella. Ihmisiin vaan pakkaa aina pettymään, pyhitys on aina vähän kesken ja Jumalalla on meissä paljon työn alla. Jumala on kuitenkin ohjannut minua: Etsi aina ja kaikessa Jumalan valtakuntaa, niin hän antaa kaiken muunkin sen ohessa. Tätä olen sitten opetellut käytännössä monta kertaa ja usein myöskin unohtanut. Käytäntö ja ihmiset pakkaavat näkymään silmissä aina ensin ja vasta sitten Jeesus. "…katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään." Hebr.12:2. Mutta hänestä virtaa uuden elämän kuohuva koski, siunaus ja taivasnäky. Jeesukseen pysähtynyt katse on onnellisen ihmisen katse. Hänen täydellisyydessään ei ole puutteita, hänen teoissaan ei virheitä, hän on väsymätön auttaja, hän jaksaa kanssamme opettaen ja ohjaten, kantaen ja kuunnellen. Hän myöskin kurittaa ja komentaa, on Herra viimeisen päälle. 

Kun hätä on suuri, rukoukset pakkaavat lyhentymään ja yksinkertaistumaan, luettelot ja toiveet supistuvat vähään. Olen huomannut, että joskus oma rukoukseni on hänen edessään olemista ilman sanoja. En kykene tietämään, mitä tulisi rukoilla, en osaa neuvoa, en hallitse oikeita ratkaisuja, en kykene tekemään viisaita päätöksiä, en rakentamaan kestävää työlläni, ihmissuhteillani, en pääse hänen luokseen tunteilla, ei mikään tieto ylety hänen yhteyteensä. Silloin on Isä meidän rukous ehdottomasti paras, mitä voin Hänelle sanoa. Se sisältää kaiken, eikä siinä ole turhia rönsyjä. Hän itse opetti sen meille, omilleen. Mitä siis jää käteen kaikesta lopuksi? Parhaimmillaan minulla on Jeesus. En ehkä ole saanut koskaan täällä ajassa tunnustusta ihmisiltä, en kunniaa, mitaleja, viirejä, lahjoituksia, onnistumista ja menestyksiä. Voin olla surkuteltava luuseri, ja säälittävä nahjus, heikkouden ja avuttomuuden ruumiillistuma, säälittävä lähimmäinen ja varjopuolen hiihtäjä, samovaari, ihmisten hylkäämä ja keinusta pudonnut leikkijä. Mutta Jeesus odottaa minua taivaassa ja minä haluan olla siellä kerran hänen luonaan. "Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän ajattelee, ettei vain hyljätty joutuisi hänestä erotetuksi." 2.Sam.14:14 "Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room.8:37-39.

Erään pikakirjoituksella Aadam Härkösen puheista kootun kirjan, Taivaan iloa, lopussa oli AH:n pitkä rukous, jossa hän sanoi mm:

- Kiittäkäämme ja rukoilkaamme: Rakas Herra! Kiitos, että Sinun taivaallinen ovesi on auki joka hetki ja päivä ja että sitä ei suljeta yöllä eikä päivällä ja että sinne saa maan lapsi lähettää huokauksensa, rukouksensa ja kiitoksensa täältä maan päältä. Kiitos, että saamme niin usein lähestyä Sinua ja ettet tahdo meitä luotasi pois ajaa etkä taivaasi ovea ja akkunoita sulkea, vaan että saamme tämänkin päivän myöhäisenä ilta-hetkenä lähettää kiitoksemme Sinulle kaiken sen osoitetun armon edestä, mitä olet kohdallemme suonut elämämme monina vuosina, mutta erittäinkin tänä päivänä.

- Me kiitämme Sinua siitä, että olet johdattanut meitä tähän iltaan asti. Me tahdomme Jaakobin tavoin pystyttää kätemme ja sanoa: „Herra! Tähän asti olet minua auttanut." Ja eteenpäin en muuta tiedä, kuin että armoosi luotan, joka olet tähän päivään asti minusta huolta pitänyt, ja tästä edelleen lähden mukana. Elämä on niin kuin lukematon kirja, en tiedä, mitä sen sisällä on, mutta on niin ihanaa astua elämän taisteluun Sinun suojelemanasi, niihin ahdistuksiin ja taisteluihin, mitkä kohdallani on vielä kestettävänä ennen kuin kotirannan saavutan.

- Kiitos Herra, että olet niin monta kertaa siunannut, vaikka maailma on kironnut! Vaikka toiset ovat tuominneet, niin Sinä olet vapahtanut. Kiitos, että olemme saaneet viettää monia ihania siunattuja hetkiä Sinun pyhän sanasi ympärillä ja että monet ehtoohetket ovat olleet meille kalliita hetkiä, jolloin sanasi on ollut kalliina meidän keskuudessamme. Sen tähden siunaa sanasi jatkuvasti ja anna meille halua kodissa katsomaan sanaa ja lukemaan ja tutkimaan Herran kirjaa, jolloin ei yksikään eikä mitään meiltä ole puuttuva, mitä Herra on sanassaan luvannut, vaan saanut kaikki, mitä Jumala sanassaan meille takaa ja lahjana pitää.

- Siunaa omiasi kaikkialla meidän omassa maassamme ja pakanamaailmassa! Herättele suruttomia ja jumalattomia! Käännä kaksimielisiä oikeaan parannukseen ja mielenmuutokseen; siunaa valtakuntasi työtä ja työntekijöitä, muista leskiä ja orpoja ja ole kaikkien ahdistettujen tuki ja turva, kaikkien huoltaja ja holhooja! Siunaa myöskin kaikki meidän vaelluksemme ja kulkumme, että se olisi siunattu ja kätketty Sinussa ja että elämämme tuottaisi Sinulle kiitosta ja kunniaa, meidän kuolemattomille sieluillemme onnea, siunausta ja rauhaa, jota ei maailma käsitä eikä ymmärrä.

- Anna taivaallinen tuli ja valo, että ne voisivat seisoa kohdallansa horjumatta kaiken kiusauksen keskellä. Näet siellä monta merkittyä lasta kulkemassa maailman jumalattomuuden joukossa ja suruttomuuden tiellä. Puhu heidän omille tunnoillensa tänä iltana, äläkä anna heidän tunnoillensa rauhaa, vaan puhu uudelleen ja uudelleen, että merkittysi palajaisivat Jeesuksen luo ja saisivat kirkastaa merkit itsessään, joka alkaisi olla maailmalle todistuksena, etten kuulu enää maailmalle ja itselleni, en sen iloille ja huveille, vaan omalle Jeesukselleni, joka minut on nostanut ja lunastanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta.

- Muista minuakin tänä iltahetkenä, kun siunaat näitä lapsia! Älä jätä minua siunaustasi vaille, sillä tarvitsen sitä, ja sen turviin pakenen tänä iltana kaikkine vikoineni a virheineni sekä puutteineni rukoillen armoa ja anteeksiantamusta ja samalla siunausta elämälle ja vaellukselle, että voisin Sinun suunasi vielä todistaa niitä asioita, mitä annat puhuttavaksi, siihen katsomatta, mitä ihmiset siitä sanovat ja mitä he puhuvat. Auta, etten katsoisi ihmisten mieliä, vaan Sinun totuuttasi ja sen vaatimusten edessä kuuliaisena vaeltaisin elämäntiellä!

- Herra! Sinulle olkoon kiitos ja kunnia ja ylistys tähän asti osoitetusta rakkaudesta! Kiitos, että olet ymmärtänyt meitä silloin kuin parhaat ystävät ovat jättäneet! Sinä olet ymmärtänyt oikein ja meistä hellää huolta pitänyt, kaikessa heikkoudessa vahvistanut ja kaikessa ahdingossa ollut tukemassa ja auttamassa. Siitä olkoon kiitos ja kunnia ja ylistys Sinulle, Kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki! Amen! Isä meidän…..