Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat.

Oli tullut taas aika panna kirkko uuteen uskoon ja valita sen vastuunkantajat alkavalle nelivuotiskaudelle. Äänestysaktiivisuus oli edelleen putoamassa, pääkaupunkiseudulla enää 11 % ja pohjoisessa monin paikoin lähellä 50 %. Seurakuntavaalit osoittivat myös kuinka suuri kirjo ihmismielipiteitä sisältyykään nykypäivän kirkonmenoon. Voi sanoa, että on sekalainen seurakunta, jossa yhtenäisyyttä ovat enää nimi ja kuoret, perinne, tavat ja yleinen mielipide. On kovin suosittu teema "tee kirkosta näköisesi!" Ja varmaan se osittain toteutuukin?

Meillä Kangasalla oli kolme ryhmää asettanut vaaliin ehdokkaitaan: Kinkeripiiri, Riippumaton seurakuntaväki ja Koko Kansan Kirkko. Näiden nimikkeiden takana on koko joukko paikallisia poliitikkoja ja monilla on vahva puoluetausta. Muualla Suomessa olivat ryhmien nimet mm: Seurakunta lähellä ihmistä, Avoin seurakunta, Vastuunkantajia, Hyvän puolelle, Yhdessä eteenpäin, Kansankirkollinen ääni, Yhdessä välitämme, Kirkko keskellä kansaa, Toimivat seurakuntalaiset. Elävä seurakunta - lähellä ihmistä ryhmä mainosti häpeilemättä: "Naispappi, homo tai syntinen! Me pidämme huolta, että kirkon ovet pysyvät auki kaikille.

Lupauksia siis laidasta laitaan ja kaikenlaista totuuden vähättelyä ja välttelyä, tunteisiin ja inhimillisiin odotuksiin vetoavia tunnuksia. Keitä he ovat? He ovat tottuneita kokouksiin, rahan jakamiseen ja lypsämiseen omiin tarkoituksiinsa, ajamaan aatteitaan ja puoluepolitiikkaansa. Ilmeisesti monen ryhmän nimikkeeksi sopisikin paremmin Raamatun sana: "Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat." Matt.24:28. Raato on tässä seurakunta ja haaskalinnut kaikki itsekkäästi omaansa etsivät sielut. Maailma nappaa kirkon käsiinsä mennen tullen ja Jumalan sanasta luopuneen kristikunnan käy ennustusten mukaan huonosti: peto syö porton riisuttuaan sen ensin alasti (Ilm.17:16).

Jumala kuitenkin ajatteli seurakunnan edustavan Jeesusta tietämättömän, uskottoman maailman ja kääntymättömien ihmisten keskellä. Pelastuneille sanotaan rohkaiseva näky: "Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä." 2.Kor.12:27. Edelleen Herra ajatteli ja sääsi, että uskovat ovat hengellinen kokonaisuus, Kristuksen armeija, sairaanhoitohenkilökunta, viljelys, kylvö ja elonkorjuu väki. Jokaisella on armolahjansa, tehtävänsä, Jumalan erityinen johdatus, armoitus annettu hänen valtakuntansa jäseninä: "Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;" Room.12:4-5.

Ehtoollinen, niin kuin kastekin ovat tarkoitetut vahvistamaan uskoa Jumalan puolelta tarjotussa liitossa. Tämä on kuva yhdestä Kristuksesta, joka on murrettu uskovien yhteyden eteen ja yhdestä pyhästä Karitsan verestä, joka on vuodatettu kaikkien uskovien yhdistämiseksi Herraan. "Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?" 1.Kor.10:16.

Edelleen Pyhä Henki toimii varustaen uskovat erityisillä kutsumisilla, ja johdatuksilla toteuttamaan Jumalan tahtoa. Tässä hän kohdistaa ensisijaisesti päämäärän uskovien yhteyden kasvattamisen hyväksi. Muutamat ovat kutsujia, toiset hoitajia, kaikki rakentuvat keskinäisen yhdessä olon, sanan ja rukouksen välityksellä. "Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen," Ef.4:11-12.

Uskonnot Suomessa sivustolla internetissä on lueteltu tietoja 1057 yhteisöstä. Näistä on tällä hetkellä valmiina ja julkaistuina 892 yhteisön tiedot aakkosjärjestyksessä. Nämä edustavat kaikenkarvaista touhua ja uskomusta, luuloa ja värkkäämistä oman jumalansa nimissä. Tarjontaa siis riittää joka lähtöön ja monenlaista pöytää on katettu uskonnollisuuden nälän tyydyttämiseksi - lie siellä joku muru mannaakin joukossa? Eli tässä luettelossa ovat uskovat ja muut aivan sekaisin aakkosjärjestyksessä. Seuraavassa muutamia poimintoja päivitetystä luettelosta:

Taivaannaula ry on perustettu 2007. Yhdistyksen tarkoitus on edistää suomalaisen kansanperinteen ja kansanuskon harjoittamista. Se järjestää kansanuskon mukaisia vuotuisjuhlia sekä retkiä kansanuskon ja kansanperinteen kannalta kiinnostaviin kohteisiin Suomessa ja lähialueilla. Yhdistys julkaisee vanhan kansan vuodenkiertoa seuraavaa seinäkalenteria, muita painotuotteita ja kansanuskoa, kansanperinnettä sekä itämerensuomalaista mytologiaa käsitteleviä artikkeleita. Taivaannaulan Hiisi-hankkeessa kerätään tietoa ja dokumentoidaan Suomen luonnosta löytyviä kansanperinteen tuntemia pyhiä paikkoja. Toimintamuotoihin kuuluu myös yhteistyö Viron alkuperäisuskoa edustavan Maavalla Kodan sekä muiden suomensukuisten kansojen kanssa. Yhdistyksessä on 120 jäsentä (2013).

Tampereen Islamin Yhdyskunta on 1998 rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta (entiseltä nimeltään Islamin Ystävällinen Yhdyskunta). Yhdyskunnalla on rukoushuone Tampereella, se järjestää arabian kielen ja Koraanin opetusta. Yhdyskunnalta voi tilata esimerkiksi oppilaitoksiin erilaisia luentoja, joiden tarkoituksena on tehdä islamia tutuksi. Lisäksi yhdyskunnalla on oma kirjasto moskeijan yhteydessä. Jäseniä 558 (2003) ja 1567 (2017).

Suomalaisen Samanismin Keskus perustettu 2007. Keskus katsoo toimintansa rakentuvan perinteiseen suomalaiseen kulttuuriperinteeseen eli kalevalaiseen samaani-, tietäjä- ja noitaperinteeseen. Keskus järjestää muun muassa samaanimeditaatiokoulutusta ja keskuksen piirissä toimii itsenäisiä rumpupiirejä. Samaanin tehtävä on ollut pitää yllä ihmisen ja luonnon tasapainoa ja olla yhteydessä henkimaailmaan. Samaanin tehtävä oli hallita laajasti yhteisönsä kalendaari- ja siirtymäriitit, mytologia, rituaalit, loitsut ja parantamismenetelmät. (Ei jäsentietoja)

Valonkantajat ry:n tavoitteena on edistää vapaata henkistä kasvua. Järjestöllä on aktiiviset paikallisosastot Lahdessa ja Helsingissä. Valonkantajat on rekisteröity 1990, jolloin myös yhdistyksen aiempi nimi (1.2.1990-7.3.1990) Totuuden etsijät ry muuttui Valonkantajat ry:ksi. Valonkantajat korostaa yksilön omaa vapaata tahtoa ja erilaisuutta henkisellä tiellä. Tärkeänä pidetään hiljentymistä sekä parantavan energian välittämistä. Tätä parantavaa energiaa voidaan jakaa kaikkien uskontojen ja järjestöjen parissa. Valonkantajat järjestää luentoja, keskusteluja, parannus-ja meditaatiotilaisuuksia. Yhdistyksessä on 170 jäsentä (2007).

Rakkaudentähti on 2011 rekisteröity yhdistys. Se järjestää muun muassa retriittejä (Valojuhla), joissa harjoitetaan meditaatiota ja samanistista parannustyötä. Toimintamuotoihin kuuluvat myös erilaiset kurssit enkelienergiahoidoista sekä hoitomuotojen kuten kaukoparannus tarjoaminen. Yhdistyksessä on 693 jäsentä (2014).

Karhun kansa on 2013 rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta, joka pyrkii edistämään muinaissuomalaista uskonnollista perinnettä, suomenuskoa. Yhteisö tunnustaa muinaissuomalaiset vanhat jumalat kuten Tapion. Pyhiä tekstejä ovat 34-osaisen Suomen Kansan Vanhat Runot -kokoelman loitsurunot. Yhteisö pitää tärkeinä arvoina luonnon kunnioittamista ja maanläheistä elämäntapaa. Karhun kansan uskontunnustuksessa on käytetty kahta kalevalaista runoa, joissa käsitellään maailman syntyä. Jäseniä 52 (2017).

Totuuden Ystävät on rekisteröity 1958. Totuuden Ystävien uskontunnustuksen mukaan Jumala on Ikuinen Voima, persoonaton ykseys, joka on aina ollut ja tulee ikuisesti olemaan. Totuuden Ystävien vakaumuksen mukaan jokaisella ihmisellä on vapaus, oikeus ja velvollisuus luoda itse jumalasuhteensa. Yhdyskunnassa ei ole pappeja, vaan jokainen jäsen voi vihkiä avioliittoon, antaa lapselle nimen tai haudata vainajan. Yhdyskunnan mukaan sen uskonnolliset käsitteet perustuvat yksistään tieteelliseen maailmankatsomukseen. Toimintamuotona ovat kuukausipalaverit.

Yhdyskuntaan kuuluu alle 20 jäsentä (2014).

Itsenäinen karismaattinen Elävä Usko-seurakunta perustettiin Nummelassa vuonna 2002. Seurakunta syntyi irrottautumalla Vihdin Nummelan helluntaiseurakunnasta. 2006 Elävä Usko-seurakunta lopetti toimintansa, kun sen jäsenet liittyivät takaisin helluntaiseurakuntaan.

Jeesuksen ristinuhri on surullista katseltavaa ja monia kysymyksiä herättävä kokemus, joka paaduttaa toiset ja herättää toiset. Ristinsä ääressä tapahtuu jako kahteen, uskoviin ja kieltäjiin, seuraajiin ja vastustajiin. Ääretön tuska kuluttaa Vapahtajan olemusta koko hänen olemuksessaan ja vain ihmiskunnan syntien tähden tämä kaikki rusentaa häntä. "Niinkuin monet kauhistuivat häntä - sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo - niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita." Jes.52:14.

Golgatan kuvan tarkoituksena on avata ihmisille taivaan ovi ja ikuisen elämän tien alkupää. Ja miljoonat ylistävät tapettua Karitsaa löytäessään hänen uhrissaan uuden elämän ja syntien anteeksi saamisen ihanan vapauden, sisäisen rauhan ja levon kaikista teoistaan. Mutta nyt, tänään, Kristuksen nimeä kantava kristikunta on unohtanut hänet. Kaikenlainen Kristuksen korvike ja toisarvoiset asiat ovat ottaneet valtaistuimen haltuunsa. On käynyt jälleen niin kuin silloin hänen ollessaan täällä lihansa päivinä - hänet hylätään, runnellaan ja ristiinnaulitaan, häntä ei hyväksytä, ei pidetä minään, ei rakasteta, ei kaivata, ei etsitä, eikä kunnioiteta. On ilmeistä, että juuri ennen seurakunnan ylösottoa ulkoinen kristillisyys on oman kutsumuksensa aallonpohjassa, varsinaisessa pohjanoteerauksessa. Se Kristuksen ruumis, minkä tulisi tänään edustaa hänen valtaansa ja voimaansa, kunniaansa ja nimeänsä, onkin rikkinäinen, heikko, vastenmielinen raato, joka ei kelpaa uskoville eikä maailmalle. Uskovat jättävät sen ja kääntymättömätkin ovat siinä vain rahan tähden.

Oi, Herra, miten alas on viety pyhä olemuksesi, nimesi, seurakuntaruumiisi, miten heikkona se esiintyy julkisuudessa, miten onneton ja voimaton se onkaan maailman pahuuden ja kaikenlaisen synnin rehottaman sekoilun keskellä. Tämän näyn edessä on suljettava suunsa, hiljennyttävä suureen kiitollisuuteen ja nöyryyteen, ihmetellen ajateltava Jumalan suunnatonta rakkautta langenneita ja syntisiä, sairaita ja eksyneitä sieluja kohtaan. Ja kun katsomme itseemme uskovina, huomaamme olevamme pieniä kuin hiekanmuruset, avuttomia ja kykenemättömiä mihinkään hyvään. Siksi rukoilemme niin kuin olet opettanut: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;…. se on varmasti oikein ja parasta seurakunnalle, mitä voimme odottaa ja mikä varmasti on totta ja kestää ajassa ja ikuisuudessa.

Herraa, sinun Jumalaasi, pelkää, häntä palvele, hänessä riipu kiinni....

Sillä Herra, teidän Jumalanne,

on jumalain Jumala ja herrain Herra,

suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala,

joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta,

joka hankkii orvolle ja leskelle oikeuden

ja joka rakastaa muukalaista

ja antaa hänelle ruuan ja vaatteen.

Sentähden rakastakaa muukalaista,

sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa.

Herraa, sinun Jumalaasi, pelkää, häntä palvele,

hänessä riipu kiinni ja vanno hänen nimeensä.

Hän on sinun ylistyksesi, ja hän on sinun Jumalasi,

joka on tehnyt sinulle ne suuret ja peljättävät teot,

jotka sinun silmäsi ovat nähneet.

                                                               5.Moos.10:17-21.

Jakakaa omanne pyhäin tarpeeksi

Niin kauan kun olen ollut uskossa, on kristillisillä järjestöillä ja seurakunnilla ollut ainainen rahapula muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Itsekin työskentelin kahden hyvin erilaisen järjestön palveluksessa Herran työtä tehden ja kysellen. Ensimmäinen oli pieni toinen suuri, mutta kummassakin puhuttiin aika usein rahasta ja kovin mielellään sen saaminen ihmisiltä järjestöön kaadettiin juuri julistustyöntekijöiden niskaan. Niinpä sitten osa työntekijöistä uupui kokonaan, osa keskittyi seurakuntien mielistelyyn ja kolehtien maksimoimiseen, osa otti tiedot vastaan flegmaattisen välinpitämättömästi. Olipa joukossa niitäkin, jotka eivät ymmärtäneet juuri mitään rahantekemisestä, myymisestä tai taloudesta, mutta heillä oli kuitenkin suuri Jumala hyvä usko Herran apuun sekä kirkas evankeliumi. Ja jotenkin se talouskin sujui näiden viimeksi mainittujen Jumalan hullujen vaikutuspiirissä parhaiten? Kristuksella näyttää olevan erilainen maku kuin maailmassa yleensä?

Tuoreet verotiedot kiinnostavat ihmisiä kovasti ja köyhiä kiinnostaa tietää, kuka on oikein rikas, missä sitä rahaa oikein liikkuu ja kuka sitä varastoi. Voihan sitä sitten lukiessaan unelmoida itsekin olevansa jotain, kun sattuu tuntemaan jonkun miljonäärin? Uutisia kehystävät jatkuvasti raha, rahanvalta, taloudellinen tulevaisuus, hallitsijat, jotka ohjailevat näennäisesti kassavirtoja. Onhan se itsestään selvä, että esimerkiksi Euroopan talousalue on luotu ja muokattu rahan valtaa suosimaan ja tukemaan, jos ei nyt ihan paratiisiksi niin kuitenkin paremmaksi maailmaksi verrattuna köyhiin kolmansiin maihin. Jos raha ei ratkaisisi tänään, koko unioni pirstoutuisi hetkessä.

Marketin eteisessä oli raha-automaattipelejä, joissa luki: "Hyvän tahdon pelejä" RAY - Hauskaa hallovenia (tarkoittaa riivaajahenkien ja paholaisen manaus ja ylistysjuhlamenoja, joita markkinoidaan amerikkalaisina lastenjuhlina)!? Hirtehishuumoria tai satiiria tai sulaa hulluutta? Valhetta kuitenkin kaikkineen koko pelibisnes, sillä nämä pelikoneet on rakennettu rahastamaan ihmiset kuiville, herättämään alhaiset pelihimot valloilleen ja ne voisivat yhtä hyvin nimetä "lypsykoneiksi". Niihin monet eläkeläisetkin lykkäävät hyväuskoisina vähäiset rahansa helpon rikastumisen toivossa.

Asuimme vaimoni kanssa eräällä paikkakunnalla, jossa kävi niin, että paikallisen sen aikuisen postikonttorin esimies sekoili pelihimon syövereihin lotossa ja pölli talon rahaa miljoonia ajatellen, että eräänä päivän, kun päävoitto kilahtaa, niin hän sitten maksaa "lainat" takaisin. Mutta voittoa ei tullut - ei ainakaan tarpeeksi, sillä tapasimme seuraavan kerran eräällä vankilavierailulla, kun menimme pitämään sinne hengellistä tilaisuutta. Esimies oli tutkintovankeudessa odottamassa lopullista tuomiota.

Maailmaa kiinnostavat aina vain valta ja raha? Maailmaa kiinnostavat verot, ja niistä saatava hyöty? Maailmaa kiinnostaa tehdäänkö kaikki enemmistön sääntöjen mukaan, että ajallinen menestys olisi taattu? Maailmalla ovat suuret pankit, hienot bisneskiinteistöt, sijoitustalot ja herra-klubit? Kristuksen opetuslapset ovat köyhiä, mutta Herra on heidän turvansa. Uskoville on tärkeää, että Jeesuksen sanoma kuuluu maksoi mitä maksoi. "Keisarin" tulee aina olla kakkonen Jeesukseen nähden, sillä Kristus avaa omilleen kuninkaalisen vapauden: ”Ja kun hän tuli huoneeseen, kysyi Jeesus häneltä ensi sanaksi: "Mitä arvelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?" Ja kun hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis vapaat. Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi." Matt.17:26-27.

Kalastaja sai uuden kalastustehtävän, piti siirtyä verkkokalastuksesta pois ja mennä vain ongelle, napata yksi kala, jonka suuhun oli kätketty hopearaha. Miltähän se kuulosti Pietarin korvissa? Mutta ihme tapahtui ja siellä oli raha - veroraha, jolla hoidettiin ajallisia asioita. Onhan tietysti mahdollista, että kotona saattoi odottaa vaimo jonkinlaista ostospäivä-ihmerahaa ja miehen tuloa kotiin niissä merkeissä? Ehkä kavereillakin olisi ollut mielessä rahalle sopivampaa käyttöä? Mutta tämä meni verottajalle.

Uskovan onni on viedä aina kuormansa Vapahtajalle, kertoa surunsa ja ilonsa, lankeemuksensa ja synkät mietteensä Jeesukselle. "…murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken." 2.Kor.6:10. Onhan tavallista, että murheet pyrkivät hidastamaan menoa ja surut kuormittuvat erikoisesti niiden kantajien niskaan. Joskus vastauksia on kovin vähän, mutta kysymyksiä ja pettymyksiä kassikaupalla. Mutta juuri silloin ja usein vain silloin Jeesuksen armo tulee näkyviin erittäin kirkkaana taivaan valona. "Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte." 8:9. Köyhä Kristus, on Raamatun ilmoittama Herra, seurakunnan ylläpitäjä ja salattu Jumala. Siksi monellekaan ei avaudu hänen olemuksensa ja henkilökohtainen hyvyytensä. Ihmiset etsivät kunniakasta Kristusta, näyttävää voittaja persoonaa, joka takaa heillekin kaiken ajallisen menestyksen ja suosikkiaseman. Kristus, joka kykenee juuri ja juuri maksamaan verot, ei ole kiehtova hallitsija.

Mutta Herralla on jokaiselle uskovalle onki ja kala, jonka suussa on raha. Tämä edellyttää uskoa siihen, mitä Jeesus sanoo, mitä on aiemmin kirjoitettu sanassa. Se edellyttää liikkeelle lähtöä uskossa ei näkemisessä, sillä ihminen elää jokaisesta sanasta, joka on Jumalan suusta lähtenyt. Uusi tehtävä on Jeesuksen valitsema ja siinä on Jumalan aikataulu. Tällä tiellä koetaan johdatusta ja varjelusta, onnistumista ja asioiden loksahtamista paikoilleen, ihmeellistä järjestymistä. Tällä tiellä tutustutaan uusiin ystäviin ja koetaan yhteyttä ja siunausta. Tällä tiellä apu osoittautuu lahjaksi. Syvällisesti ajatellen sen tien kulkija ymmärtää, että tämä on Jeesuksen aikaansaamaa, ainutlaatuista, ehkä vain kerran elämässä tapahtuvaa, hengellinen kokemus, jossa on ajalliset kuoret ja taivaallinen sisältö. Tänne jäävät aikanaan verot, onget, kalat, rahat ja kaikki näkyvä, kun uskova lähtee Herransa iloon.

Ajallisen käyttäminen Jeesuksen ohjauksessa on yksi uskovan ihmisen tärkeä päivittäinen elämän asia. Olemme saaneet, että voimme jakaa. Evankeliumi on kuin peili, jossa näkee oman kuvansa ja armahduksen koko kirjon, synnin pois pesemisen ihmeen ja uuden elämän vapauden lain ja vaikutuksen. Myös toiset uskovat tulevat rakkaiksi ja pelastettu on mielellään uskovien seurassa.

"Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta." (Bibl. Jakakaa omanne pyhäin tarpeeksi. Ottakaa mielellänne huoneeseen. ) Room.12:13. Pyhä Henki vaikuttaa uskovassa, että hän kykenee ajattelemaan asioita toisen kannalta tämän hyödyksi ilman taka-ajatuksia.

Tämä tila onkin vihollisen ainaisen hyökkäyksen kohteena, sillä se vihaa uskovien keskinäistä yhteyttä ja rakkautta. Se hajottaa seurakunnan, jos mahdollista pieniksi pirstaleiksi, eriseuroiksi, lahkoiksi, oppipiireiksi, politiikan mankeleiksi, esiintyjien ja suosion tavoittelijoitten etujärjestöksi, maailman parannus muutosryhmäksi, uskonto marketeiksi, ohjelmatoimistoiksi, hauskanpidon edelläkävijöiksi.

Siksi uskovien pitää olla aina valvovina ja nähdä Raamatun sanan valo kaiken arvokkaan korostajaksi. Silloin Jeesus on arvoisessa asemassa, suuri ja kunnioitettava ja jokainen häneen uskova kallisarvoinen. On aika kertoa rahahuolensa Herralle. On aika kertoa ihmissuhde ongelmansa Herralle. On aika kertoa murheensa Herralle. On aika kertoa hengelliset tarpeensa Herralle – ja kiitollisena laulaa Hänelle....

1.Jonk' on turva Jumalassa, Turvassa on paremmassa,

Kuin on tähti taivahalla, Lintu emon siiven alla.

2.Herra hoitaa omiansa Siionissa armollansa,

Aina heille tarpeet antaa, Käsillänsä heitä kantaa.

3.Niit' ei hänen kädestänsä Tempaa kenkään ikänänsä,

Jotka omakseen hän osti, Kuolost' elämähän nosti.

4.Heit' ei kohtaa puute, hätä Koskaan Herran tietämätä;

Ruuan hän ja verhon suopi, Surun sumust' ilon tuopi.

5.Iloitse siis auttajastas, Pieni lauma, Jumalastasi

Sanallaan hän kaikki saattaa Vastustajat maahan kaataa.

6.Käyköön myöten taikka vastaan, Eipä Isä heitä lastaan,

Kaikk' on hänen aikehensa Tosionneks omillensa.

L. S.

kotiseurat

Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: 

millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; 

kaikki tapahtukoon rakennukseksi. 1.Kor.14:26

....ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen.... Matt.17:27

Messu Tervakosken kirkossa

su 4.11. kello 13.00

Tervakosken kirkko ja seurakuntakeskus

Tervetuloa messuun klo 13

24. sunnuntai helluntaista
Kahden valtakunnan kansalaisena
messussa saarnaa Turkka Aaltonen
Anu Vaarnamo, Tapio Mäenpää
messun jälkeen SLEY:n syysjuhla seurakuntasalissa

Hyvän Olon Ilta

Hyvän Olon Ilta

Keskiviikkona 31.10.2018 klo 18.00

Elämän Eliksiirillä, Vanhakoivistontie 12, Pori

Puhe ja musiikki: Turkka ja Hilkka Aaltonen

Juonto: Joona Isokorpi

Kahvitus, ruokakassit

Jeesuksen ystävättären ääni

Kirkonmenot olivat juuri loppuneet ja jumalanpalveluksen osallistujaväki oli lähtenyt tahoilleen. Tulin sakastista kirkon puolelle aikeissa lähteä seuraavaan tilaisuuteen puhumaan. Eräs seurakunta-aktiivi pysäytti minut ja kysyi voisinko tulla rukoilemaan pienen lapsen puolesta, kun seurakunnan vakinaiset työntekijät eivät ehtisi sitä tehdä? Toki, vastasin. Kirkon keskilaivassa istui nuori äiti kahden lapsen kanssa. Vanhempi lapsi ja äiti olivat käyneet ehtoollispöydässä juuri aikaisemmin, olin nähnyt heidät ja heidän lastenrattaansa kirkon käytävällä. Äidin sylissä oli pieni, vastasyntynyt, puolimetrinen vauva, joka oli juuri herännyt. Kysyin äidiltä, että halusiko hän minun rukoilevan vauvan puolesta ja hän vastasi myöntävästi. Kysyin, että oliko lapsella nimi ja sen kuultuani rukoilin pikkuisen puolesta laskemalla käden hän hennoille hiuksilleen. Äiti kiitti ja minä jatkoin matkaani muihin tehtäviin.

Ajattelin, miten avuton vauva olikaan, miten riippuvainen kaikesta avusta, jota hänelle osoitetaan. Miten suuriarvoista onkaan Jumalan luomisjärjestys, jossa isä ja äiti huolehtivat lapsistaan, keskittyvät perheen koossa pitämiseen. Ajattelin sellaisia ihmisiä, jotka on hylätty lapsena, joiden äiti ei ole välittänyt lapsestaan, joiden elämän alkumetrit ovat olleet täynnä syrjään sysäämistä, epävarmuutta ja pelkoa? Ajattelin sitä ihmistä, jolle oli kerrottu aikuistumisen kynnyksellä, että hän oli ollut "vahinko", jonka ei olisi pitänyt lainkaan tulla tähän maailmaan, jonka äiti oli todennut kuuluisat sanansa: - voi ei, taas raskaana? Ajattelin sitä ystäväämme, joka oli saanut äitinsä kuolinvuoteella kuulla isänsä nimen ja mennyt sitten mieli virittyneenä onnelliseen tapaamiseen tämän kanssa. Ovikellon soiton jälkeen oven avauduttua ja ystävän kerrottua, kuka hän oli, isä oli vetänyt oven kiinni tämän nenän edestä sanaakaan sanomatta? Kauhea kokemus! Ajattelin niitä lapsia, joita oli rakastettu ja se oli sanottu ääneen ilman suurieleisiä lahjuksia ja velvollisuuksia, joita on pidetty pienenä sylissä, hyväilty ja pallutettu. Ajattelin niitä lapsia, jotka voivat olla kiitollisia vanhemmilleen hellästä hoidosta ja vastuunkantamisesta, huolenpidosta. Ajattelin niitä lapsia, joita siunattu kätten päälle panemisen kautta ja kasteen yhteydessä, jotka voivat olla kiitollisia uskoville vanhemmilleen siitä, että heidät on kannettu Kristuksen luokse ja heille on pyydetty Jumalan siunausta koko elämän kuluksi.

Ludmilla Elisabeth Schwarzburg-Rudolstadt, eli 1600-luvulla Saksassa, oli elävässä uskossa, kävi aktiivisesti seurakunnassa Jumalan sanan kuulossa ja kirjoitti sen seurauksena 200 laulua. Hän kuoli 32 v. tuhkarokkoon. Hänen laulunsa osoittavat, että hän on ollut syvästi uskovainen luonne ja hänellä oli voimakas rakkaus Jeesukseen. Laulut koostuivat pikemminkin oman sielunelämän rakentamisesta kuin ajatellen julkista palvontaa seurakunnassa.

Nykyisessä virsikirjassamme on virsi 380 joka on hänen kirjoittamansa. Tosin tämä käytössä oleva versio on pahasti kulunut kääntäjien kovakouraisessa riimittelyssä ja alkuperäinen sanoma on himmentynyt huomattavasti. Mutta alkuperäisessä tekstissä on vielä mehu tallella. Se on nuoren naisen rukous rakkaalle Vapahtajalleen, Jeesukselle. Se on säilynyt meille laulukokoelmassa, jonka Ludmillan veli julkaisi sisarensa kuoleman jälkeen nimellä "Ystävättären ääni". Nimi kuvaa nuoren neidon puhdasta rakkautta Jeesusta kohtaan.

1. Huolehdi isä, huolehdi, huolehdi minun huolistani, huolehdi minun rauhastani tänään ja huomenna, huolehdi minusta koko ajan, huolehdi minun mielestäni, oi Jumala ystävällisyydessäsi, sinä hoidat yksin.

Uskovan suuri löytö on Jumalan lapseuden asema, joka annetaan hänelle pelkästään lahjana, taivaan lahjana. Sen vastapainona on sitten tuo kurja orjan asema, joka pyrkii aina vanhan ihmisen kautta valtaamaan mielen. Orja ostaa hyväksymistä ja tekee pakosta asioita Herralleen. Orja ei tunne rakkautta, eikä elä armosta. Lapsi luottaa isäänsä ja suostuu tämän ratkaisuihin. "Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia." Room.8:15-16.

2. Huolehdi, kun päiväni alkaa, huolehdi ruumiistani ja sielustani; huolehdi, etten tee kenellekään toisin, kuin sinä käsket; Huolehdi, Korkein, kun mieleni huojuu edestakaisin; huolehdi, etten ole tahtosi vastaisesti aloittamassa mitään.

Monilla on huojuva mieli syntymäominaisuutena ja sen kanssa pitäisi pärjätä täällä? Siksi on tärkeää, että uskova voisi aina löytää Herransa tahdon ja suunnitelman elämässään ja seurata sitä. Tähän kuuluvat erilaiset valinnat arkipäivässä ja monet ihmissuhteet, joita pitäisi hoitaa menestyksellisesti. Toiset uskovat ovat aivan liian nopeita ja jotkut taas auttamattoman hitaita. Kummankin pitäisi saada Herralta apua luonteensa heikkouksien kurissa pitämiseen, että Pyhän Hengen johdatus saisi tilaa mielessä ja puheissa, hyvissä teoissa, joita ei koskaan ole liikaa. "Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan."Ps.91:15

3. Hoida ja jätä sanasi meille myös loppuun asti, että sakramenttien tapaan et koskaan ole kääntynyt meiltä; Huolehdi esivallasta, että palvelisivat sanallasi kaikkia ihmisiä jokaisessa säädyssä ja paikassa.

Jumalan sana hoitaa ihmisen olemusta kokonaisvaltaisesti, ruumiin, sielun ja hengen osalta. Sen parantava vaikutus on taivaallista. Siihen uskova tahtoo kiinnittyä, sen varassa levätä, sitä syödä lääkkeeksi ja elämäksi. Sana siunaa ja ohjaa myös ympäristöä, kääntymättömän maailman suuria rakenteita, kun Herra ohjaa rukousten kautta historian kulkua. Jeesus on elämämme laupias samarialainen, joka tulee luoksemme, kun makaamme puolikuolleina ja pahasti haavoitettuina: "Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan.'" Luuk.10:34-35. Jeesus tekee hoidettavista hoitajia.

4. Huolehdi, suuri ihmisystävällinen meistä, lapsistasi; Huolehdi, Herra, ystävistä ja vihollisista; Huolehdi meistä syntisistä; Huolehdi minun leipäosastani, Huolehdi kuitenkin kaikista, jotka ovat kanssani tarpeessa, Huolehdi, jos lankean.

- Isä meidän rukouksessa pyydämme: - Anna meille jokapäiväinen leipämme. Katekismuksessa luemme: Jumala tosin antaa jokapäiväisen leivän kaikille ihmisille, jopa pahoillekin, ilman meidän rukoustamme. Mutta me anomme tässä rukouksessa, että Jumala opettaisi meitä tuntemaan sen hänen hyvyydekseen ja kiitollisilla nauttimaan jokapäiväistä leipäämme.

Se on kaikki, mitä kuuluu ravintoon ja välttämättömiin tarpeisiimme niin kuin ruokajuoma, vaatteet, jalkineet, koti ja kontu, pelto, karja, raha, tavara, hurskas puoliso, hurskaat lapset, hurskaat työntekijät, hurskas ja uskollinen esivalta, hyvä hallitus, hyvät ilmat, rauha ja terveys, hyvät tavat, hyvä maine, hyvät ystävät, uskolliset naapurit ja muuta sen kaltaista.

 

Jeesus on sieluni ankkuri

Olimme Israelissa pitämässä lastenleiriä Venäjän juutalaislapsille. Eräällä oppitunnilla oli aiheena Jumalan olemuksen isällinen puoli ja tein lapsille kysymyksiä heidän taustastaan ja kotioloistaan: 1. Kuka on kylvänyt sanan siemenen heihin? 2. Kuka on rukoillut heidän puolestaan? 3. Kuka on vienyt heidät seurakuntaan? 4. Kuka on johtanut heitä Jeesuksen luo? Suurin osa vastasi mummo ja vaari, sekä vanhemmat. On onnellista, jos lähisukulaiset ovat noin kirkkaasti uskossa ja ymmärtävät Jumalan hoitavan työn tarkoituksen ja tarpeen lasten suhteen.

5. Huolehdi, kun suljen silmäni, huolehdi, kun olen levossa ja herään taas; Huolehdi toimiani ja asemaani, Sanaa, syytä ja runoa, sinun työtäsi minun kädestäni, antaessani ja tehdessäni.

Lepo, yöuni, terveellinen ravinto, tasapainoinen sielun ja ruumiin kulttuuri ovat tärkeää jokaiselle, muuten menee tahti sekaisin ja päätä särkee, mahahapot kuohuvat yli äyräiden, suoli on solmussa ja mieli ailahtelee. On ihana etuoikeus olla Jumalan lapsi ja Herran hoidossa nukkuessaankin. Kun vielä voi ottaa arkiaskareensa hänen kädestään, se on rohkaisevaa. "Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa." Val.3:22-23.

6. Huolehdi, omaisuudestani, kunniastani ja hyvästä nimestäni; Huolehdi, jos kärsin vääryyden siemenistä; Huolehdi, jos synnin ja pilkan tähden lihani haluaa opastaa minua; Huolehdi, kun kuoleman edessä joudun taisteluihin. 

Kristityn pitäisi oppia elämään aina samanlaisena kotona, kirkossa, maailmassa, uskossa, ilman naamiota - eikä olla kahden tien kulkija, kakkosluokan näyttelijä. Pitää oppia olemaan hyvässä maineessa ja pahassa, koettelemuksissa ja onnistumisissa, rikkaana ja köyhänä, tarpeellisena ja tarpeettomana.

Martta ja Maria sanoivat aikoinaan perhedraaman yhteydessä: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä…." Joh.11:21. Kyllä Herra oli silloinkin kaikkialla, hallitsi kaiken. Jeesus toimi niin kuin Isä tahtoi ja tuli kotiin, kun Isä tahtoi. Vaivat paljastavat sisimmän olemuksemme ja uskomme. Pimeys tuo tullessaan valon tarpeen. Eikä Herra ei ole hemmottelemassa omiaan, sillä siitä ei hyvää seuraa, uskovista vain tulee ronkeleita ja nirsoja, etumaisia sijoja tavoittelevia, pintaliitäjiä. "Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön." Snl.29:21

7. Huolehdi, Herra, kun minua koskettaa Saatana täällä maan päällä; Huolehdi, kun joudun oikeuteen ja minut olisi vangittava; Huolehdi, hautapaikkani; Huolehdi, elämässäni; Huolehdi, jos mieleni on nyt jättämässä sinut.

Meitä vedetään nykyään moneen suuntaan, aikaamme varastetaan turhuuden markkinoille, persoonaamme hyväksikäytetään, varojamme ohjataan ylelliseen kulutusjuhlaan, kotiamme pyritään hallitsemaan tiedotusvälineiden kautta. Paholainen ohjaa maailman menoa, jos sille sallitaan valtaa. Erikoisesti se vainoaa uskovia ja pyrkii suistamaan Herran omat pois tieltä. "Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä, missä saatana asuu." llm.2:13. On onnellista antaa itsensä, rakkaansa ja kaiken Jeesuksen käsiin, sillä hän huolehtii meistä pahuuden keskelläkin. Kiitos hänelle. Jeesuksen ystävyys on taivaan lahja.

Puhalla Jumalan tuuli!

Vääriä profeettoja ja oikeita profetioita

Yhdysvaltain entinen presidentti Obama osallistui Nordic Business Forum-tapahtumaan Helsingissä syyskuussa. Obama on järjestäjien mukaan kutsuttu pitämään puhe tapahtumaan kutsutuille 7500 yritysjohtajalle ympäri maailmaa. Obaman laajensi kampanjansa iskulausetta "Yes we can" (kyllä me voimme) tukijoiden joukossa kutsuen kaikki amerikkalaiset jakamaan lupauksensa muutokseen. Voittopuheessaan Obama korosti muun muassa minkä tahansa olevan mahdollista sekä demokratian voimaan. Hän kuvasi maailman paikaksi, joka on ihmisille parempi kuin koskaan ennen, mutta jossa hyvän kehityksen jatko ei ole lainkaan varmaa. Tietojen mukaan Obamalle maksetaan yleensä 400 000 dollaria yhdestä puheesta, joka kestää noin yhden tunnin? Ei ole tiedossa, paljonko Obamalle maksettiin puhumisesta Nordic Business Forum-yritystapahtumassa. Tapahtuman liput myytiin loppuun. Tilaisuuteen myytiin kolmen hintaluokan lippuja, joista kalleimmat, 2540 euron First Class-liput oikeuttivat muun muassa yhteiseen kuvaan ja juttutuokioon pääpuhujan kanssa. ”Köyhät” pääsivät mukaan vähän yli tonnin maksulla. Luin sitten tilaisuuden jälkeen erään toimittajan arvion puheesta, ja hän kertoi, että väsyneen oloinen Obama ei sanonut juuri mitään mainittavaa. Kalliita sanoja?

Kuuntelin muutamia vaikutusvaltaisia päätöksentekijöitä, joita pidetään nykyään asiantuntijoina yhteiskunnallisissa asioissa. Nämä kannanotot sekoittuvat sitten lähes kokonaan puoluepolitiikkaan ja sen tähden hyvinä kuulostavat asiat menettivät jo ensimetreillään uskottavuuttaan. Ilmastonmuutos, köyhyys, tulonjako, sotilaallisuus, maahanmuutto, moraali, uskonnot puhuttavat ihmisiä siinä määrin kuin se koskettaa heidän omaa elämäänsä. Erikoista on se, että nykyajan uskovaiset menevät kovin helposti mukaan tällaiseen vedätykseen. Eiväthän ihmiskunnan suurimmat ongelmat ole näitä paljon mainostettuja uutisointeja, vaan aina ja kaikkialla vallitseva synti kaikissa sen kukkimisen ja levittäytymisen muodoissa. Jumalaa vastaan tehdyt rikkomukset tuovat tuhon, eivät ympäristön rappeutumisen ongelmat. Ja entä sitten, kun Herra ottaa raskaan tyrmäyksensä käyttöön, tuomion pasuunat alkavat soivat ja vihan maljat vuodatetaan ihmisten niskaan? Silloin on pula piilopaikoista, eikä kukaan mieti enää ympäristökysymyksiä tai muita globaaleja ongelmia, kysymys on kuolemasta ja Jumalan vihasta. "Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta…" 2.Tess.1:7-9.

Näitä asiantuntijoita – ”nykyajan profeettoja” - kuunnellessani kiinnitin huomiota siihen puhetapaan, mikä on tullut jäädäkseen: ”kyllä' me voimme”, ”kyllä me osaamme”, "voimme luoda paremman yhteiskunnan tuleville sukupolville", "on tärkeä luoda uskoa tulevaan", "omat ratkaisumme vaikuttavat merkittävästi", "elämme nykyaikaa", "Ihmiskunnalla on armonaikaa 11 vuotta". Tällaiset lauseet ovat kuin uusi uskonto, jossa Jumalan paikalle on pantu ihminen, äly, tieto, raha ja valhe. Suuri yleisö ottaa nämä "saarnat" ilolla vastaan ja uskoo voivansa selvitä ilman Jumalaa kaikesta, se ei tarvitse Herraa ja Vapahtajaa, Jeesusta, kuin aikoinaan eräänä Pääsiäisenä Jerusalemissa: - Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse, päästä Barabbas....

Sama ongelma on näissä TV-ohjelmissa, joissa pohditaan maapallon olemusta. Niissä hehkutetaan poikkeuksetta tämän paikan ainutlaatuisuutta, erikoista asemaa, elinolosuhteita. Suuria ihasteluja saavat osakseen maapallon suuret vesivarat, ilmakehän suojakerros auringonvalon suhteen. Täällä ja vain täällä on maailmankaikkeudessa elämää ja se kummastuttaa tutkijoita. He ovat varmoja, että vielä löytyy vastaavaa muualtakin? Ei ole Jumalaa, he sanovat. Mutta sitten kun pitäisi tulla siihen johtopäätökseen, että Jumala on tämän kaiken tehnyt, ryhdytään puhumaan vuosimiljardien kehityskulusta, sattumanvalinnasta ja muusta roskasta ilman sensuuria. Kuulostaa kuin selvänä esiintynyt henkilö olisi yhtäkkiä juopunut tai huumaantunut todella pahasti ja mennyt aivan sekaisin? He eivät tiedä, ettei Jumala tarvitse aikaa!

Mihin tämä sosiaalisen median propaganda pyrkii? Tuhatvuotiseen valtakuntaan ilman Kristusta. Se pyrkii luomaan maanpäällisen paratiisiin, hyvinvointiyhteiskuntaan ilman Messiasta. Se pyrkii korjaamaan syntinsä ilman Jeesuksen sovitusta, se pyrkii nousemaan tähdeksi, joka kestää kirkkaasti ikuisesti ilman Luojaa. Mutta tulevaisuus on Jumalan ja Herran Jeesuksen, hän viheltää ihmisten virittämän pelin poikki ja ilmestyy kaiken kesken pitämään järjestystä. Vapahtaja pukeutuu tuomarin asuun ja ilosanoman aika on silloin ohi.

On muuten aika tyhmää ajatella, että paluu jokapäiväisessä elämässä entiseen köyhään ja vaatimattomaan aikaan korjaisi maailman tilannetta. Ei ole olemassa vanhoja hyviä aikoja, koska synti on turmellut kaiken ja edelleen turmelee. On kai niitäkin, jotka ajattelevat, että ihanne olisi kaivosta kannettava vesi, ulkohuone, puulämmitys ja hevosrattaat. Sitten on enemmän ehkä niitä, jotka ajattelevat ajavansa sähköautolla ja polkupyörällä, syövänsä pääasiassa kasviksia, kasvattavansa puita, lämmittävänsä kotinsa sähköllä, lajittelemalla jätteet, suosimalla vanhaa ostoskassia kauppamatkalla ja hautaamalla sukulaiset ekologisesti paperipussissa.

No köyhät eivät ylety tuohonkaan, vaan tulevat toimeen nippa nappa, syövät makaronia ja pari päivää vanhaa paahtoleipää ruokakassi toiminnan ansiosta. Raamattu opettaa keskittymään oleelliseen ja rukoilemaan Jumalan vaikutusta ja evankeliumin menestystä kaikkialla: "Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne, ja että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen. Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta." 2.Tess.3:1-3.

Tullessani uskoon minulla oli erikoinen kokemus, jossa tajusin yhtäkkiä olevani aivan uudessa ympäristössä, kun olin päässyt sisään Jumalan valtakuntaan. Tajusin olevani siinä ja tajusin, etteivät monetkaan muut olleet siinä. Se ei ollut sanallinen viesti vaan yhden hetken kokemuksellinen havainto. Myöhemmin olen ajatellut, että Jumalan todellisuus on tässä ympärillämme koko ajan, vaikka emme häntä näe. Hän on kaikkialla, hän hallitsee ja johtaa kaikkea ja kerran hän pyyhkäisee kaiken tämän näkyvän pois ja sitä ei ole enää. Hän luo uuden taivaan ja uuden maan, hän tekee niin kuin tahtoo ja silloin kuin tahtoo. Hän on kaiken keskus, valtias, ikuisuuden Herra, joka päättää jokaisen ihmisen aseman ikuisuudessa, kun tämän maailman valot sammuvat, laulut ja melut ovat lakanneet kuulumasta. Jäljellä on vain kaksi ryhmää kaukana toisistaan, toiset jotka iloitsevat ikuisesta elämästä Hänen yhteydessään, ja toiset jotka ikuisesti itkevät ja kiristelevät hampaitaan saamatta lepoa…….

"Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala…. tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen." 2.Tess.2:3-4, 9-12.

Vääriä profeettoja ilmestyy koko ajan ja eräänä päivänä itse perkele ottaa ihmismuodon ja inkarnoituu antikristuksena maailmaan. Hän vainoaa Jeesukseen uskovia. Miten siis selvitä uskossa, kun vastus on noin kova? Luottamalla Jeesukseen, pysymällä hänessä, hänen sanassaan, uskovien yhteydessä. Raamattu mainitsee seikkoja, jotka edeltävät antikristuksen tuloa: 1.Luopumuksen Jumalan sanasta 2.Valheen suuren vaikutuksen 3.Yleisen totuuden turhentamisen 4.Petollisuuden, joka johtaa eksytykseen 5.Vääryyden, joka esiintyy Jumalan vanhurskauden mitätöimisenä. 6.Johtamalla ihmisiä pimeyteen. Maailma kyllä huutaa sanomaansa ja julistaa sokeuttansa joka torvesta, ei se lakkaa ennen kuin Herra itse sen vaientaa.

Pientä on ihmisinä vaikutuksemme, elämämme ja tekomme täällä, ei niistä juuri kannata puhua suureen ääneen. Kämmenen levyinen elämämme soljuu kuin keväinen puro, hetken hakee uomaansa, loistaa auringon säteitä, lirisee ja rientää päämääräänsä, sitten kuivuu ja lakkaa olemasta. Meitä ympäröivä maailma on täynnä turhaa puhetta, tyhjää naurua ja harakan säkätystä. Tuskin koskaan on ihmissieluja revitty niin moneen suuntaan kuin nyt, sillä piru on valjastanut henkilökuntansa ja kannattajansa suureen missioon. Sillä on vain vähän aikaa, kiire pakkaa päälle ja valomerkki on tulossa - tarjoilu loppuu ja totuus paljastuu - Kristus Jeesus on tulossa ja hän muuttaa kaiken. Vääriä profeettoja ilmestyy jatkuvasti lisääntyvissä määrin ja kaikilla heillä on oma erikoinen korostuksensa ja sanoman sisältö joka kosiskelee suurta yleisöä. Menestys on varma, sillä ihmiset kaipaavat sekä sirkushuveja että käskijöitä - kuninkaat kelpaavat ja kansa hurraa. Suurin lupauksin he marssivat esiin, mutta tyhjää on täynnä heidän joulupukin säkkinsä.

Voi, Herra, kuinka paljon tämä aika tarvitsisikaan sinun profeettojasi, jotka nostaisivat sinun Jeesus nimesi kaikkien kuuluville, ulottuville ja vastaanotettavaksi, jotka voisivat rohkeasti kuuluttaa pelotta pyhän sanasi horjumattomat totuudet ja Jumalan ikuisen rakkauden viestin syntisten, köyhien, sokeiden, vangittujen, nälkäisten ulottuville.

Mutta vaikka emme näkisi enää profeettojasi keskuudessamme, Herra, olet kuitenkin antanut meille sanasi aarteet, profetiat, jotka eivät horju, eivätkä petä, eivätkä muutu enemmistön päätöksellä. Auta uskoviasi lujasti seisomaan sanasi lupausten varassa kun kaikki näkyvä horjuu, maa huojuu, hoippuu, tuhoutuu, ja tuomiosi kohtaavat tähän paratiisiin pyrkiviä. Auta meitä kohottamaan katseemme Jumalan Karitsaan, Jeesukseen, ikuiseen valtiaaseemme, Isän suosikkiin, joka ei koskaan petä. Sillä sinussa, Kristus, on meillä Taivaallinen pyhitys, Isän tahto, Jumalan valtakunta, elämänleipä, anteeksiantava armo ja turvapaikka pahasta – aina. Aamen.

Tien aukaisija käy heidän edellänsä

Olimme Venäjällä eräässä seurakunnassa vierailulla ensimmäistä kertaa. Papilla oli innostunut asenne tulevaisuuteen ja toimintaan ja hän oli elävässä uskossa, samoin hänen puolisonsa. Pienen joukon kesken keskustelimme, lauloimme Herrasta, luimme sanaa ja rukoilimme yhdessä. Kävi ilmi, että valtio olisi halukas luovuttamaan takaisin aikoinaan seurakunnalta haltuun otetun vanhan kirkon paikkakunnalta. Ongelmana on vain se, että kirkko on ollut vuosikymmeniä ties missä käytössä ja vaatii korjausta isolla rahalla. Eikä sekään riitä, vaan pitäisi olla pysyvästi valuuttaa ylläpitokustannuksiin. Mutta seurakunta koostuu pienestä joukosta uskovia, joiden varoin ei isoa kirkkoa ylläpidetä. Sopiikin rukoilla: "Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota sinun käskyjäsi." Ps.119:176.

Samalla reissulla kävimme toisessa seurakunnassa, jossa oli toimiva kirkko käytössään. Suomalaisten aktiivisen uhraamisen ja työpanoksen myötä entinen kino oli muutettu takaisin Herran huoneen asemaan. Mutta suomalaiset ovat vähentyneet, auttajat kuolleet ja oma joukko supistunut minimiin. Nyt sielläkin ovat ongelmana kirkon käyttökustannukset, ylläpito ja korjaustarpeet. Ja vaikka seurakunta tämäkin oli vain pieni joukko, heilläkin oli vahvat mielipiteet, ketkä saisivat kirkkoa käyttää ja kuka sinne saisi tulla?

Kolmas seurakunta ei omistanut edes omaa kirkkoa - oliko koskaan omistanutkaan? Mutta nyt seurakunta kokoontui vuokratuissa yleisötiloissa. Tilanne oli paras näistä kolmesta, sillä siellä saatoimme keskittyä pääasiaan, evankeliumin julistamiseen ja Kristuksen kohtaamiseen. Väkeä oli lapsista vanhuksiin, vietimme ehtoollista ja söimme vielä yhdessä. Aikaa kului neljä tuntia mukavasti. "Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään, ja Herra heitä johdattaa." Miika 2:13.

Jokaisessa seurakunnassa oli oma pappi mukana, mutta ympärillä vähitellen kutistuva lauma seurakuntaa. Väki ei ole oppinut (tai opetettu) evankelioimaan ja siksi henkilökohtainen todistus on harvinaista. Toiminta kanavoituu yhden henkilön, papin varaan. Tilanne muistuttaa kovasti kummankin katolisen kirkon tapaa elää kristillisyyttään. Paikallinen tilanne on myöskin täynnä uusia rajoituksia ja määräyksiä uskonnon harjoittamiselle, ja valtaa pitävät valvovat maan etua hartaasti ja uskollisesti johtajilleen. Esimerkiksi lapsille ei saisi opettaa uskonasioita, ulkona ei saa vapaasti pitää hengellisiä tilaisuuksia, kotikokoukset ovat kiellettyjä, jne.

Mietin, mietimme, mitä voimme tehdä, mitä pitäisi tehdä, milloin toimia ja millä tavoin? Tavoitamme muutamia ihmisiä, julistamme Kristusta pienille ryhmille, matkustamme satoja kilometrejä vain jokusen ihmisen tähden. Siihen kuluu aikaa ja rahaa. Mutta ovet ovat auki ja on kuitenkin mahdollista palvella näin seurakuntaa. On vain katsottava kenen kanssa yhteistyötä tekee, ettei evankeliumi hukkuisi maailman valojen kirjoon, "Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?" 2.Kor.6:14.

Joskus ulkoinen valo himmenee, loppuu ja ihminen joutuu pimeään. Alkavat kurjuuden kuukaudet ja alatien taivallus. Se on kristityn osa usein, eikä mitenkään poikkeuksellista. Ennen puhuttiin "välkyistä" tyypeistä, jotka olivat jotenkin valovoimaisempia ja massasta erottuvia. Mutta heidän valonsa oli vain sielun valoa, luonnollisen ihmisen valoa. Näillä menee suurin osa eteenpäin järjen, tahdon ja tunteitten valoa hyväksi käyttäen. Siksi onkin tarpeen tulla aikanaan pimeys ja luonnollisen valon sammua, että Jumala voisi sytyttää oman ikuisen valonsa - Kristuksen elämän ohjaajaksi. "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä." Joh.6:63. On siis hyvää ja tarpeellista kuunnella Herraa aina ja kaikessa, mutta kuinka työlästä se joskus onkaan vanhan ihmisen tähden. Turmelus jäytää olemuksessa ja pimeys pyrkii hallintaan koko rintamalla "Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa." 2.Kor.4:6

Näillä Venäjän matkoilla olen joskus kokenut kirkkaita säteitä Jeesuksesta. Ne ovat olleet semmoisia armon vilauksia, hetken välähdyksiä, jolloin Jumalan suuruus ja kaikkivaltius ovat kirkastuneet. Armosta tuleva valo on tervehdyttävää, iloa tuovaa ja se yhdistää uskovia yli rajojen, yli kielimuurien, kulttuurien, elintottumuksien, aikakausien. Se on ollut aina suurin uskovien voimanlähde maailman keskellä. Siinä Jeesus on ollut kanssani, kanssamme, keskellämme, puhunut vaikuttavasti, siunaavasti. Oma virittyminen on ollut silloin kohdallaan, on ollut korvat auki, sydän auki. Emme kuitenkaan tiedä, mitä kukin saa, mitä kuulee, kuuntelee, kuka kohtaa Herransa ja Vapahtajansa? "Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva." 2.Kor.4:3-4. Paholainen on pimeyden ruhtinas ja tämän maailman valtias, joka säkittää kansaa menestyksekkäästi kaikkialla. Sokaistut ihmiset kulkeutuvat suoraan tuhoon hymyssä suin, suruttomasti, ilman häpeää, ilman evankeliumia.

Joskus arvostelemme toisiamme äänekkäästi, olemmehan ihmisiä. Joskus on aihetta arvosteluun, joskus se on vain turhaa suunsoittoa, jossa ihmisen kunnia on tärkeää, tietäminen ja osaaminen on nostettu ylivertaiseen asemaan. Joka on paljon oppinut, ymmärtää olevansa loppujen lopuksi melko tietämätön. Uskovana oppii aina jotakin uutta, kun haluaa kuunnella. Se joka ei opi, eikä halua oppia, on hengellisesti kuollut, hän on pysähtynyt kello, käytöstä poistettu liikennemerkki, albumin lehti, sivuraiteen junanvaunu, takapihan roskalaatikko. On opittu jotakin, välttämään valoa, pimeys kiehtoo, koukuttaa, kuljettaa, antaa kehykset elämään ja sisällön - jonkin aikaa. "Jokainen pahaa tekevä vihaa valoa eikä tule valoon, ettei hänen tekojaan nuhdeltaisi." Joh.3:21.

Silloin kun on arvosteltu, olisi hyvä kristittynä rukoilla arvostelun kohteen puolesta, sillä aivan varmasti lähimmäinen tarvitsee sitä. Virheettömiä ihmisiä ei ole, eikä pyhimyksiä tule, kaikki ovat viallisia, kuka enemmän, kuka vähemmän. Äänekkäät vialliset havaitaan parhaiten kuin sienet sateen jälkeen. Esillä olevat uskovat tarvitsevat erityisesti esirukouksia ja tukea. Heidän on myös opittava kestämään koetuksia muita enemmän, pahaa puhetta ja valheita ja arvostelua. On suuriarvoista, jos uskova osaa ajatella kanssavaeltajistaan heidän parhaakseen. Silloin ihmisiä on opittava katsomaan Kristus-valossa pitäen tärkeänä heidän saamansa kutsumuksen, armolahjat ja aseman seurakunnassa. Ihmissuhteet tarvitsevat aina kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, nöyryyttä, sääliä, parannuksen asennetta, halua yhteyteen, sovittelevuutta.

Sairaalassa ilmeisesti tapahtuu edelleenkin paljon Jumalan suuria töitä, koska sinne on kerätty yksi suuri ryhmä ihmisiä, joista Jeesus sanoi juuri heidän olevan evankeliumin tarpeessa – eri tavoin sairaat ihmiset. Siellä myös kuollaan ja siellä kulkevat toivonsa menettäneet, ja sen rajamailla hapuilevat sielut. Kotimaa-lehdessä oli erään sairaalapastorin kirjoittama juttu, jossa kerrottiin ihmeparantumisesta, oikeastaan kuolleen heräämisestä.

Uutinen ajassamme kertoi kaksosten ennenaikaisesta syntymästä. Tyttö selvisi, mutta poika ei. Kun äiti elvytysyritysten jälkeen sai pojan syliinsä, hän avasi käärityt liinat ja asetteli lapsensa rintaansa vasten. Vanhemmat puhelivat lapselleen, kertoivat tälle hänen nimensä ja mitä olisivat hänen kanssaan tehneet.

Äidin ja isän ihmeeksi lapsessa oli harvakseltaan pientä liikettä, kuin refleksejä. Vähitellen vauvassa näkyi lisää elonmerkkejä, ja lopulta hän yhtäkkiä avasi silmänsä ja otti kiinni äitinsä sormesta. Lääkäri toisteli epäuskoisena kuunnellessaan lapsen hengitystä:"En usko sitä..."

Maailma on täynnä kuolleita, jotka tarvitsisi elvyttää henkiin, jotka tarvitsisivat rakkautta osakseen ja joku kertoisi heille, mitä heistä on suunniteltu, mitä Jumala on heidän varalleen ajatellut. Jokaisen pitäisi vielä päästä Jumalan syliin ja tuntea hänen rintaansa vasten painautuessaan, miten taivaallinen Isä rakastaa lastaan - jopa kuolleenakin, miten Isän rakkaus on suuri syntisen kohdalla, miten Isän tahto on etsiä kadonnet, kunnes löytää. Voiko mitään sen suurempaa ajassa tapahtua kenellekään, sillä siinä on taivaan ovi auki syntisen käydä sisälle Herran luokse. "Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa." Jes.38:17

Ota Herra kaikki Venäjän uskovat tänään hoitoosi, vastaa heidän rukouksiinsa, kanna heidän murheensa, avaa Raamatun sanaa heille elämän leiväksi, synnytä opettajia ja evankelistoja, paimenia ja profeettoja uskovien keskelle. Anna hengellisen herätyksen siunaus seurakuntaan, joka kantaa nimeäsi siinä maailmassa. Nosta langenneet, ota syliisi kuolleet, paranna vanhemmat ja lapset, yhdistä perheet, anna keskinäistä rakkautta, auta vanhempien kunnioituksessa, opeta ymmärtämään lapsia, vajaaälyisiä, kehitysvammaisia, levottomia, pelureita, joukon mukana kulkevia, vaivojen kanssa kamppailevia, valheen vallassa olevia.

Anna evankeliumin valosi paistaa pimeään maailmaan, että pimeyden voimat lamaantuvat ja kaikki Jumalaa vastustavat kaatuvat eteesi tunnustamaan, että Jeesus on Herra, kunnian Kuningas ja virheetön Jumalan Uhrikaritsa, maailman Vapahtaja. Vie kanssasi Golgatalle, raota Herra ikuisuuden esirippua sen verran, että kansa herää ja ymmärtää sinun olevan ainoa tavoiteltava ajassa ja ikuisuudessa. Aamen.

Herra, hoida lastasi, yksin en voi käydä

Luin lehdestä uutisen isästä ja pojasta, tragedia oli kehittynyt pikku hiljaa huonoon suuntaan. Avioeron jälkeen poika oli jäänyt isän kanssa hengailemaan ja etsinyt omaa itseään. Kuvioon olivat tulleet päihteet, huumeet ja itämaiset uskonnot, jotka olivat kiehtoneet poikaa. Aikanaan oltiin niin pitkällä, että pojan hermot olivat menneet ja ahdistus lisääntynyt ylivoimaiseksi. Isä oli joskus aiemmin tullut uskoon ja omasi siis edellytykset neuvoa ja auttaa poikaansa. Poika kävi ensiavussa, mielisairaalassa ja kulki päämäärättömästi paikasta toiseen kävellen, juosten, junalla ja lentokoneella. Kerran isä ajeli poikansa kanssa pitkin kaupungin katuja ja silloin poika kysyi:

- isä, voiko tästä mitenkään selvitä. Hän toisti kysymystä hätääntyneesti kolmisenkymmentä kertaa. Mutta isällä ei ollut vastausta? Poika kertoi isälleen kokeilleen kaikkea mahdollista löytääkseen sisäisen rauhan. Hän oli kokeillut LSD:tä ja muita huumeita.

- Mikään ei auta, poika sanoi, - voisikohan Jeesus auttaa? Silloin isä rukoili poikansa puolesta yksinkertaisen rukouksen ja siunasi hänet. Muutaman päivän kuluttua isä joutui sairaalaan sydänoireiden vuoksi ja sulki siksi aikaa puhelimensa pariksi päiväksi. Avattuaan puhelimen siellä oli pojan viesti, että hän ei tulisikaan isän luo seuraavana viikonloppuna. Sitten poliisit tulivat isän luo kotiin kertomaan, että poika oli vuokrannut auton ja ajanut sillä päin rekkaa…..

Jutun loppuosassa isä kertoo surustaan ja ikävästään, miettien mitä olisi voinut tehdä toisin. Hän oli yrittänyt rauhoitella ja vakuuttaa poikaansa elämän myönteisillä asioilla. Hän kertoi kokeneensa syyllisyyttä siitä, että oli sulkenut sairaalassa puhelimensa ja niin katkaissut yhteytensä poikaansa. Poika oli aivan takertunut isään hädässään. Sitten hän vielä retoorisesti kysyi, missä Jumala oli silloin, kun poika kuoli?

Kyseisen autovuokraamon omistaja kärsi tästä murheellisesta tapauksesta niin paljon, että liitti ajoneuvon käyttölupapaperin loppuun liitteen kaikkia tulevia asiakkaita varten tekstin otsikolla Pelastus: Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen! Tee parannus ja ota vastaan Vapahtajasi Jeesus Kristus, niin saat syntisi anteeksi, pääset taivastielle ja vältät iankaikkisen kadotuksen, kun elämäsi täällä maan päällä päättyy. Koskaan et voi tietää mikä on viimeinen päiväsi. "Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä."

Lisätietoja pelastuksesta voit kysyä xxxxxxxx xxxxxx puh. 040xxxxxxx Jumalan Siunausta matkallesi.

Hän esitteli tämän paperin minulle ja kysyi mielipidettäni siitä. Vastasin sen olevan suurenmoinen ja sen voisi minun puolestani vaikka lanseerata kaikkiin kauppa- ja velka papereihin, sillä jokainen tarvitsee pelastusta enemmän kuin tavoittelemaansa esinettä.

Joskus lähimmäisen auttamisyrityksissä koetaan suurta avuttomuutta, neuvottomuutta ja heikkoutta, joka usein purkautuu monisanaisuutena Jumalan eteen esirukouksina. Onko se sitten uskoa, vai epätoivoa? Joskus tilanne ajaa umpikujaan ja suureen pimeyteen, sielut kärsivät toistensa tempauksista. Miksi vihollinen näyttää voittavan niin monet kaksintaistelut ihmisten kanssa, miksi niin moni poistuu elämästä tappioon sortuen? Olemmeko tehneet kaiken voitavamme, olemmeko tehneet ne oikein? Olemmeko rukoilleet riittävästi, olemmeko rukoilleet tarpeellisia? Olemmeko nähneet riittävästi vaivaa ystävyyden ja auttamisen suhteen? Olemmeko hylänneet hukkuvat oman onnensa varaan vai istuneet heidän kanssaan samaan veneeseen? Olemmeko uskoneet enemmän kohtaloon ja ennaltamääräämiseen kuin Raamattuun ja Kristukseen?

Uskovan perusvarustukseen kuuluvat Jumalan sota-asu, ja Herran Hengessä vaeltaminen, oman tilansa valvominen elämän valinnoissa, rukouksen mieli ja tarve, myönteinen asenne hengelliseen taisteluun ihmissielujen pelastumisen puolesta. Tämä kaikki kuitenkin on helpommin sanottu kuin tehty? Jos on antanut itselleen hyvät suorituspisteet uskostaan ja sitten käy niin kuin tuon lehtijutun isän, niin tuntuu kuin kaikki pisteet varisisivat silloin maan rakoon? Mitään ei ole tapauksen kanssa enää tehtävissä. Kaveritkin ovat kovin vähissä ja kulkevat ohi tervehtimättä, syyllisyys kalvaa sielua ja elämä on kuin unta ja varjoa vaan.

Seurakunnan kannalta voidaan tietysti kysyä, että minkälainen sen ilmapiiri on, mitä siellä opetetaan, mitä jätetään sanomatta, missä on työn painopiste, millaisia työntekijöitä sinne on valittu, miten suurta osaa tarjoilu, ajankulu, leikkiminen, huvi, musiikki, viihde ja teatteri ovat saaneet sen foorumilla? Tai millainen arvo siellä on Jumalan sanalla, opetetaanko sitä säännöllisesti, julistetaanko siellä evankeliumia, kehotetaanko ihmisiä Kristuksen uskoon ja Jeesuksen seuraajiksi?

Ja millainen onkaan kerran tilinteon päivä, kun olemme Jumalan edessä? Mitä olemme tehneet, sanoneet, jättäneet tekemättä, pilanneet itsekkyydellämme, unohtaneet Herran asian, kätkeneet armolahjamme, suhtautuneet välinpitämättömästi suureen kutsumukseemme, jonka Jumala on meille antanut?

"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.'" Matt.7:21-23. Vavahduttavat sanat, Jeesuksen vuorisaarnasta herättävät kysymyksiä, kenestä Herra tässä puhuu? He olivat ainakin aktiivisia seurakunnan toiminnassa, ainakin heillä oli armolahjoja, ainakin he olivat tottuneet käyttämään Herran nimeä arkipäivässä. Mutta Jumalan laki, Raamatun ilmoitus oli kadonnut johonkin kesken kaiken, koska olivat alkaneet tietoisesti rikkomaan lakia, kävelemään yli Jumalan sanan ilmoituksen. He eivät olleet tulleet syntisiksi ja armoa tarvitseviksi, omatunto ei ollut saanut heitä kääntymään Golgatalle Herran ristin juurelle. Siksi Jeesus ei ole heitä koskaan tuntenut, eikä heitä tunnusta kerran Taivaallisen Isän edessä. Edessä on vain kadotus, ikuinen karkotus Herran edestä. Kamalaa.

Samaan joukkoon kuuluvat ne, jotka eivät anna lähimmäisilleen anteeksi heidän rikkomuksiaan. Anteeksiantamattomuus on kuoleman synti. Edelleen siihen joukkoon joutuvat ne, jotka eivät tunnusta julkisesti Kristusta Jeesusta Herrakseen, jotka häpeävät Herraa täällä. Heitä Herrakin häpeää kerran siellä ja karkottaa pois luotaan.

Israelinmatkalla tapasimme venäläisen miehen, joka oli ollut mafiapäällikkö ja pahantekijä naapurimaassa. Hän oli paennut kohtaloaan ja itseään Israeliin muiden mukana. Hän oli sairastanut tuberkuloosia, hepatiittia ja sekoillut new age menetelmiin. Näissä vaiheissa joku ystävällinen sielu oli lahjoittanut hänelle kadulla uuden testamentin. Sitä lukiessa hän oli samalla tehnyt rikoksia ja ollut levoton. Israelissa hän oli päässyt hoitokotiin, jossa asiat olivat kirkastuneet ja Jeesus oli tullut hänen elämänsä uudeksi Herraksi. Nyt hän tuli kertomaan siitä ilosanomasta meidän ryhmällemme ja rukoili kaikkien halukkaiden puolesta heille Vapahtajan siunausta.

Jumalan rauhan saavuttaminen on enemmän kuin lottovoitto, se on todellinen sapatinlepo, lepo kaikista yrityksistä kelvata Jumalalle tekojensa ansiosta. Se on onnellisen ihmisen tunnusmerkki, olotila, jonka Jeesus lahjoittaa halukkaille. Tätä Raamattu opettaa lepopäivän, pyhäpäivän muodossa, sapattivuoden muodossa (7. vuosi) ja riemuvuoden muodossa (50.vuosi). Kuitenkin, kun kuljimme Israelissa, se oli täynnä rauhattomuutta ja vain ani harva tunnustaa Jeesuksen Messiaakseen. Muuten lauantait toivat itselleni mieleen lapsuuden sunnuntait Suomessa, silloin oli tosi hiljaista, eikä työn ja liikenteen ääniä juuri kuulunut.

Jeesuksen toiminnan alkuajasta kerrotaan, kuinka eräs sapatti kotikirkossa muodostui varsinaiseksi herätyskokoukseksi. Tilanne päätyi kuitenkin huonosti, evankeliumi ei löytänyt nälkäisiä sieluja, sillä äkkiä uskonnollisuuden kyllästämät juutalaiset olivat valmiit tappamaan Vapahtajan siihen paikkaan. "Ja Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan; ja sanoma hänestä levisi kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin. Ja hän opetti heidän synagoogissaan, ja kaikki ylistivät häntä. Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta." Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen." Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät;" Luuk.4:14-22.

Raamattu opastaa meitä luopumaan synnistä ja katsomaan Jeesukseen. "Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle." Hebr.12:1-2. Sanan mukaan silmät luotuina on aforoontes = katsoa pois (muusta), tarkata. Pitää katsoa Jeesukseen, ei kirkkoon, ei puhdasoppisuuteen, ei ihmisiin, ei vihollisiin, että saisimme Jeesuksessa totuuden valheeseemme, armon ansiottomuuteemme, vanhurskauden arvottomuuteemme, syyttömyyden syyllisyyteemme, puhtauden saastaisuuteemme, valon pimeyteemme, puolustajan tuomioomme (1.Joh.2:1, Hebr.9:24, 2.Moos.28:38) ja uskon uudistumiseksi ylösnousemusvoiman, murheen keskelle ilon Herrassa.

Tulisi siis keskittyä Jeesukseen - ei omaan itseemme, ajatuksiimme, viisasteluihimme… vaan Jeesukseen - ei vaarallisiin sovitteluihin maailman kanssa, ei ihmissuosioon, ei hetkelliseen menestykseen… vaan Jeesukseen - ei toisiin uskoviin, ei edes seurakuntaan… vaan Jeesukseen - ei ensisijaisesti tehtäviin, monenlaisiin tapahtumiin, aktiiviseen kristilliseen toimintaan…. vaan Jeesukseen - ei armolahjoihin tai Jumalan aikaansaamiin ihmeisiin, ei edes rukousvastauksiin…. vaan Jeesukseen - ei kestävän taloudellisen aseman saavuttamiseen, ei työhön tarjolla olevaan uraputkeen, ei näkyviin ajallisiin ja katoaviin välikappaleisiin…. vaan Jeesukseen - ei inhimilliseen heikkouteemme, ei tukahduttavaan epäuskoomme, ei luontaisiin edellytyksiimme, ei vallitseviin ympäristön olosuhteisiin, ei levottomaan epäilyyn… vaan Jeesukseen - tunnustaen mieltä painavat synnit kaavalla yksi silmäys itseemme ja 10 Jeesukseen, sillä hänessä näet totuuden ja armon, viheliäisyytesi ja voittajan, syntiesi hinnan ja kertakaikkisen sovitusmaksun… katse Jeesukseen, sillä hänessä on laki ja evankeliumi, hänessä sana tulee lihaksi, ihminen löytää paikkansa Jumalan yhteydessä… katse Jeesukseen, sillä aika loppuu, alkaa ikuisuus…. Jos Jeesus puuttuu…. niin puuttuu kaikki…

1.Herra, hoida lastasi, yksin en voi käydä.

Auta, ettei mieltäni turhat huolet jäydä.

Nostit laupeudessas minut kuolemasta,

lahjojasi, armias, annat nyt ja vasta.

2.Ruumiini ja sieluni olkoot hoidossasi,

elämäni, voimani sainhan lahjoinasi.

Kasteen armon autuaan soit ja armopöydän,

sanaa kutsut kuulemaan, niistä turvan löydän.

3.Suojaa, Herra, kotini, hoivaa rakkaitani.

Siunaa arkitoimeni kutsumuksessani.

Neuvo hallitusta maan. Opettajat saata

oppilaitaan ohjaamaan kohti taivaan maata.           

4.Kaitse tiellä autuuden valoon kutsutuita,

etsi mailta varjojen lapsiasi muita.

Nosta nälkään nääntyneet, taita leipää heille.

Kuivaa murheen kyyneleet, anna ilo meille.

5.Kaiken armostasi sain, myöskin taakat täällä.

Viimeiseksi sinä vain seisot multain päällä.

Voiton seppeleeni saan kerran lahjanasi,

luokses pääsen laulamaan, Herra, kiitostasi.

                                                      virsi 380