"Ihmislapsi, nouse jaloillesi, niin minä puhuttelen sinua."

 

Aina kun ihminen vanhan kirkon aikaan kääntyi uskoon, hän luki rukouksenaan:

- Minä sanoudun irti perkeleestä ja kaikista sen töistä, ja annan itseni sinulle, Herra Jeesus, pyhitän sinulle koko elämäni ja palvelen sinua sekä täällä ajassa että iankaikkisuudessa.

 

Astuminen Jeesuksen puolelle, hänen ystäväkseen, on suuri ratkaisu, joka koskee ihmistä aivan joka elämän alueella. Todellinen kääntymys auttaa näkemään Jeesuksen ja samalla luopumaan vihollisen kahleista, jotka pyrkivät viemään ihmisen tuhoon ja kadotukseen.

Mutta pian joudumme uusiin valintoihin. Ajattelemme yleensä saavamme kristittyinä jotakin erikoista aikaan, kun vaan olosuhteet olisivat meille suotuisat ja riittävä myötätuuli, alla nopea kulkuneuvo. Ajattelemme rakentavamme jotain kristillisesti merkittävää, kun vaan olisimme tarpeeksi suuria, mahtavia, nimekkäitä, kouluarvosanojen seppelöimiä, uumilla upseerin miekka, päässä tohtorin hattu ja siinä päällikön sulka. Ajattelemme voivamme edistää Jumalan valtakuntaa, kun vaan olemme kyllin merkittävässä tehtävässä ja asemassa. Ajattelemme pystyvämme ylittämään riman vielä korkeammalta, jos olemme terveitä ja ehjiä.

Mutta Jumala ajattelee ja tekee toisin. Hän ajattelee, että saamme aikaan jotakin merkittävää vain olemalla kyllin pieniä. Jumala ajattelee, että rakennamme kristillisesti merkittävää vain olemalla kyllin avuttomia. Jumala ajattelee, että voimme edistää Jumalan valtakuntaa vain silloin, kun tyydymme orjan asemaan ja olemaan kaikkien palvelijoita. Jumala ajattelee meidän kykenevän suoriutumaan hänen edeltä valmistamistaan teoista, vain kyllin heikkoina.

Usein suurin este Jumalan tahdon toteutumiselle uskovan elämässä on minä itse. Se veijari ottaa Kristuksen paikan ja ryhtyy näyttelemään uskovaista niin hurskaasti, niin hurskaasti. Mutta jonkin ajan kuluttua tulee näytelmässä väliaika ja ihminen väsyy kovaan yrittämiseen. Silloin Jeesus tarjoaa apuaan ja uudistustaan, että kristitty olisi nimensä veroinen ja eläisi ilosanomasta.

Hes.1:26. Ja taivaanvahvuuden yläpuolella, joka oli niitten pään päällä, oli valtaistuimen muotoinen, näöltään kuin safiirikiveä. Ja valtaistuimen muotoisella istui hahmo, ihmisen näköinen, kohoten korkealle.

27. Ja minä näin ikäänkuin hehkuvaa malmia, tulen näköistä, jota ympäröi kehä ylöspäin siitä, mikä näytti hänen lanteiltansa; ja alaspäin siitä, mikä näytti hänen lanteiltansa, minä näin kuin tulen näköistä, ja sitä ympäröitsi hohde.

28. Kuin kaari, joka on pilvessä sadepäivänä, niin oli näöltään sitä ympäröivä hohde. Senkaltainen oli katsoa Herran kirkkauden hahmo. Ja kun minä sen näin, lankesin minä kasvoilleni. Ja minä kuulin äänen, kun joku puhui.

2:1. Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, nouse jaloillesi, niin minä puhuttelen sinua."

2. Niin minuun tuli henki, kun hän puhui minulle, ja se nosti minut jaloilleni, ja minä kuulin hänen puhuvan minulle.

 

Kiitos Jeesus, että tulit etsimään ja pelastamaan minua, vaikka tiesit, miten huono olen, miten paljon olen tehnyt syntiä, miten syvälle vajonnut omilla teilläni. Kiitos, että astuit alas pyhyydestäsi maailman kurjuuteen, minun hätääni, minun vaivani keskelle, minun kotiini ja elämääni.

Kiitos sanastasi, joka on totta ja ikuinen ja joka on minulle elämän sana. Anna minulle aina kuulevat korvat sanasi edessä, että voisin vastaanottaa sinut, rakkautesi, uskosi, totuutesi, armosi ja ikuisen elämäsi sydämeeni.

Tee minusta halullinen sielu, joka mielellään viipyy sinun seurassasi ja mielellään kuulee ääntäsi, mielellään seuraa sinua ja rukoilee sinua. Tee minusta uskova, joka mielellään viettää aikaansa toisten uskovien seurassa.

Ah, riennä, riennä, joudu, juokse! Käy suuren Auttajamme luokse!

Martta Kaukomaa

TIE AUKI ON.

Jes. 11: 16.

 

Tie auki on. Oi, joutukaa

ja jättäkää jo vieras maa!

On helppo Herran kanssa rientää:

Hän kantaa heikot, tuskat lientää

ja haavat hoitaa uupuneitten.

Oi, kuule, lapsi murheteitten:

 

On auki tie, mi riemuhun

vie itkeväiset: sun ja mun.

Ja vaikk' ois tiellä monta merta,

ne kuivuvat kuin muinen kerta.

Saat kalliosta vettä juoda

ja mannaa korpiteiltä tuoda.

 

Ja tie, mi meille auki on,

on huonon käydä verraton.

Ei eksy sillä pieni lapsi,

ei sorru vanhus valkohapsi.

Niin selvä on se loppuun asti:

sen Jeesus verimerkein rasti.

 

Oi, kaikki nyt jo joutukaa!

On orjan maa se vieras maa.

Sen anti tuska on ja turma,

työpalkka siellä sielun surma.

Ah, riennä, riennä, joudu, juokse!

Käy suuren Auttajamme luokse!

 

Martta ja Arvi Kaukomaa

 

Kun hiipuu järjen valo, sumentuu silmäni, niin ole Jeesus jalo mun valkeuteni.

 

1. Oi Isä, vanhuudessa mua älä unhota,  

voimaini vaipuessa mua auta heikkoa. 

Jo elon aamuna sä olit turvana,  

nyt astun horjuvasti, 

Sä ole sauvana.

2. Kun työtäni, tehtävääni en enää täyttää voi, 

sä uskonelämääni valossasi vartioi. 

Kun hiipuu järjen valo, sumentuu silmäni, 

niin ole Jeesus jalo mun valkeuteni.

3.Kun muuta en jaksa kuulla, nää sanat kuulla suo: 

”On taivaassa Isä sulla, pian pääset ylkäs luo” 

Kun riutuu ruumiini tulessa tuskien, 

paranna sydämeni verellä Jeesuksen!

4.Heikoilla huulillani kun rukous raukenee, 

vakuuta puolestani, että Jeesus rukoilee. 

Kun murtui mainen maja, elämästä kylliksi sain, 

sä Isä, armahtaja, vie kotiin kulkijain!

Ph. Fr. Hiller.

 

Ps.27:5-6. Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle. Niin kohoaa nyt minun pääni vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät, ja minä uhraan riemu-uhreja hänen majassansa, Herralle minä veisaan ja soitan.

 

Ps.5:8. Mutta minä saan sinun suuresta armostasi tulla sinun huoneeseesi, saan kumartaa sinun pyhään temppeliisi päin sinun pelvossasi.

 

Kaikkien, jotka tutkivat Raamattua ja soveltavat sen totuutta, on pian ymmärrettävä, kuinka loistava Herra Jeesus on.

 

Frances Ridley Havergal syntyi anglikaaniseen perheeseen 14. 12. 1836. Hänen isänsä, William Henry Havergal (1793–1870), oli pappi, kirjailija, säveltäjä ja virsien kirjoittaja. Kouluiässään hän kertoo: "Annoin sieluni Vapahtajalle, ja maa ja taivas näyttivät siitä hetkestä lähtien kirkkaammilta." Opiskeluaikanaan 37 v. hän luki J. T. Renfordin pienen kirjasen All For Jesus (Kaikki Jeesukselle), joka "nostatti koko hänen elämänsä auringonpaisteeseen, josta kaikki, mitä hän oli aiemmin kokenut, oli vain kalpeita ja ohikiitäviä kevään hohteita verrattuna kesän loiston täyteyteen". Hän eli hiljaista elämää, koska oli heikko, sairaalloinen.

Hän kirjoitti useita virsiä, jotka ylistivät Jumalan rakkautta ja Herran pelastuksen tietä. Tämä oli hänelle tärkeää, ja tähän tarkoitukseen hän pyhitti koko elämänsä ja kaikki voimansa. Hän eli ja puhui jokaisella runonsa rivillä Jumalasta. Hänen kirjoitustensa ytimenä oli ilmainen ja täydellinen pelastus Lunastajan ansioiden kautta jokaiselle syntiselle, joka sen vastaanottaa, ja hän oli omistanut elämänsä tämän totuuden julistamiseen henkilökohtaisen työn, kirjallisen työn ja vilpittömän kiinnostuksen kautta ulkomaanlähetyksiin.

Tutkiessaan Raamattua Havergal ymmärsi, kuinka kallisarvoinen Vapahtaja on. ”Kaikkien, jotka tutkivat Raamattua ja soveltavat sen totuutta, on pian ymmärrettävä, kuinka loistava Herra Jeesus on. Kuinka nopeasti me kaikki olemme taipuvaisia ​​unohtamaan tämän.” Frances antautui uskoon palavasti. Hänen virtensä ovat täynnä sanoja, jotka vaativat vastausta. Hänen laulunsa kiinnittävät jatkuvasti huomion reaktioomme Jeesuksen arvollisuuteen. ”Kristuskin on rakastanut meitä ja antanut itsensä meidän puolestamme lahjaksi ja uhriksi Jumalalle.” ( Ef. 5:2 )

Antautuminen ei kuitenkaan ole kertaluonteinen tapahtuma; se oli elämäntapa. Havergal kirjoittaa: ”Kaikki todellinen tahdon antautuminen perustuu rakkauteen, tuntemukseen ja luottamukseen sitä kohtaan, jolle se antautuu. Entä sitten Kristus? Miten meidän on vaikea antautua Hänen tahtoonsa? Hänen rakkautensa on täydellistä, Hän ei ole koskaan pettänyt, ja Hän on antanut meille Sanansa, jotta voisimme tuntea Hänet.”

Hämmästyttävässä kirjassaan Kept for the Master's Use (Säilytetty isännän käyttöön) Havergal käy läpi kuuluisaa lauluaan ”Take My Life” (ota elämäni) ja soveltaa sitä kristillisen jokapäiväiseen elämään. Se on merkittävä ja vakuuttava lukukokemus. Erityisesti hän käyttää aikaa selittääkseen, kuinka sydämemme antautuvat Jumalalle rukouksen kautta. Pohdiskellessaan hän kirjoitti: ”Rukouksen täytyy perustua lupaukseen, mutta kiitos Jumalalle, Hänen lupauksensa ovat aina laajempia kuin rukouksemme. Mikä ihana totuus mietiskellä tänään tätä!”

Yksi hänen varhaisimmista julkaistuista virsistään oli saanut inspiraationsa Saksassa näkemästään maalauksesta. Se kuvasi Kristuksen kärsimystä ristillä, ja siinä luki: ”Kaiken tämän minä tein sinun tähtesi. Mitä sinä olet tehnyt minulle?” Syvästi liikuttunut seitsemäntoistavuotias Frances kirjoitti muistiin ajatuksia, jotka tulivat nopeasti hänen mieleensä. Kotona Englannissa hän yritti tehdä niistä virren, mutta lannistui ja heitti paperin tuleen. Se putosi jotenkin palamattomana arinasta lattialle. Muutamaa kuukautta myöhemmin Frances näytti sen isälleen, joka kannusti häntä viimeistelemään sen. Hän tekikin niin, ja isä sävelsi sanat.

Vaikka Frances ei koskaan ollut fyysisesti vahva, hän oli vahva Jumalan totuudessa. ”Anteliaisuus on sen ymmärtämistä, että kaikki, mitä minulla on, kuuluu Jumalalle, ja sen käyttämistä Hänen tarkoituksiinsa”, hän kirjoitti. Eräänä päivänä kuultuaan Intiassa tarpeesta opettaa naisille Raamattua, hän pakkasi arvokkaat korunsa, säästäen vain muutaman erityisen perheenjäseneltä ja ystäviltä, ​​ja lähetti ne uhrautuvasti Kirkon lähetysseuralle. Hän sanoi, ettei ollut koskaan pakannut laatikkoa niin ilolla!

Elämänsä viimeisinä kuukausina Frances valmisteli kirjaa sairaille ja kärsiville nimeltä Tähtien valo varjojen läpi. Kun hänen tilansa paheni, hän kysyi lääkäriltään, ajatteliko tämä, että hän todella voisi jo kuolla "tänään", ja lääkäri vastasi "luultavasti". Hän sanoi: "Onpa ihanaa olla niin lähellä taivaan portteja." Yksi hänen sisaristaan ​​sanoi Raamattua lainaten: "Kun sinä kuljet vesien läpi, minä olen sinun kanssasi." Frances lisäsi nopeasti: "Hänen täytyy pitää sanansa." Hän kuiskasi ystävälleen: "Jumalan armo ja rakkaus ovat pohjattomia." Hän pyysi, että 1. Johanneksen kirjeen 1:7 sanat –

"Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä" – pantaisiin hänen hautakiveensä. Hänen veljensä, Englannin kirkon pappi, lauloi joitakin virsiä, antoi hänelle Herran ehtoollisen sakramentin ja sanoi: "Olet puhunut ja kirjoittanut paljon kuninkaasta, ja pian näet hänet kauneudessaan." Hänen sisarensa Maria kirjoitti: "Kymmenen minuuttia katselimme tuota lähes näkyvää kohtaamista hänen kuninkaansa kanssa."

Häneen sopii hyvin messias-psalmin sana Ps.22:23-25. Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä. Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

Frances kuoli 3. 6. 1879 vatsakalvontulehdukseen. Hän oli 42-vuotias. Charles Haddon Spurgeon kirjoitti, että "kirkon suureksi menetykseksi. Frances Havergal on jättänyt nämä alemmat kuorot laulamaan yläkerrassa. Neiti Havergal on viimeinen ja kaunein nykyaikaisista runoilijoistamme, jolloin hänen äänensä oli pehmein ja hänen kielensä ylevin, ja on temmattu paisuttamaan taivaan musiikkia."

1920-luvulle mennessä kaksi miljoonaa kappaletta hänen teoksiaan oli liikkeellä englanniksi, ja hänen virsiään laulettiin, ja ne ovat edelleen tunnettuja ja rakastettuja kristittyjen keskuudessa kaikkialla maailmassa. Hänen sisarensa julkaisivat suuren osan hänen töistään kuolemansa jälkeen. Torontossa sijaitseva yksityinen tyttökoulu Havergal College on nimetty hänen mukaansa. Säveltäjä Havergal Brian otti nimen kunnianosoituksena Havergalin perheelle.

 

1.Annoin henkeni puolestasi, kallisarvoisen vereni vuodatin,

jotta sinä olisit lunastettu, ja heräisit kuolleista.

Annoin, annoin henkeni puolestasi: Mitä olet antanut minulle?

2.Koin pitkiä vuosia puolestasi uupumuksessa ja murheessa,

jotta sinä saisit ikuisuuden iloa.

Koin, koin pitkiä vuosia puolestasi; Oletko sinä kuluttanut yhdenkään minulle?

3.Isäni valon koti, sateenkaaren ympäröimä valtaistuin,

sieltä lähdin maanpäälliseen yöhön,

surullisille ja yksinäisille vaelluksille;

Lähdin, jätin kaiken puolestasi: Jätitkö minulle mitään?

4.Kärsin paljon puolestasi, enemmän kuin kielesi voi kertoa,

vähäistä tuskaa, pelastaakseni sinut helvetistä;

Olen kantanut, olen kantanut kaiken puolestasi:

Mitä sinä voit kantaa puolestani?

5.Ja olen tuonut sinulle, alas kodistani ylhäältä, pelastuksen täydellisenä ja vapaan,

anteeksiantoni ja rakkauteni; Suuria lahjoja, suuria lahjoja minä sinulle toin;

Mitä sinä minulle olet tuonut?

6.Oi, anna elämäsi kokonaan, vuotesi hänelle kuluvat,

maailman kahleet kaikki katkaistaan, ja ilo kärsimykseen sekoittuu;

Annoin, annoin itseni sinun vuoksesi:

Anna itsesi minulle!”

Tuossa laulussa käydään läpi Kristuksen ja uskovan suhdetta kohtikäyvästi. Varmaan jokainen joutuu joskus miettimään tekemisiään ja niiden seurauksia. Mutta uskovan suuri kysymys on, miten hän voi seurata Vapahtajaa ja palvella Herraa elämässään. Tässä tulee jako kahteen, kun hyvän itsetunnon omaavat pitävät itsensä aina onnistuneiden kirjoissa ja alakuloiset syyttelevät jatkuvasti itseään. Vahvat löytävät aina viat ja niiden aiheet toisista ihmisistä, kuin entisajan fariseukset,. Mutta murretut sielut käyvät läpi kovia itsesyytöksiä ja raskaita askeleita hyvin pienistäkin rikkomuksistaan ja kokevat syyllisyyden suurena kuormana tunnossaan.

Havergalin suuri rakkaus Jeesukseen väritti koko hänen elämäänsä, se oli hänen elämän voimansa, hänen näkynsä ja odotuksensa. Siitä hän kirjoitti, runoili ja todisti. Tämä uskonelämän voimavara heijastui hänestä suurina heikkouden ja sairauden päivinä. Hän puhui siitä kauniisti Jumalaan luottaen. Hänen uskovaisuutensa teki myös muihin vaikutuksen ja häntä arvostettiin.

Ps.22:26-27. Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä. Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

Tässä pienessä heikossa naisessa Jumalan voima asui uutena luomuksena Kristuksessa. Ja jälleen kerran Jumala osoitti itsensä siellä, missä inhimillinen voima näkyi heikkoutena, ja muuten merkityksettömässä naisessa. Salattu Jumala on kautta aikojen sitoutunut omiinsa uskon kautta tekemättä heitä suuriksi johtajiksi, palvotuiksi tähdiksi tai kaiken osaaviksi taitajiksi. Päinvastoin, heidän heikkoutensa ja vaatimattomuutensa ovat olleet ne ominaisuudet, joihin Jumala on laskenut Pyhän Henkensä. Herran valinta on osunut muiden mielestä kovin vaatimattomiin henkilöihin, takapulpetin poikiin ja lukihäiriöisiin tyttöihin, hauraisiin astioihin ja lyhytikäisiin palvelijoihin, niihin, jotka eivät ole mitään, joita ei arvosteta, ei kunnioiteta, ei mainita, ei kutsuta näkyviin, ei kruunata ajassa, eikä aseteta patsaiden malleiksi.

Tänään kiitämme Jeesus sinua näistä ihanista lauluista ja virsistä, joita palvelijasi ovat tahdostasi kirjoittaneet meille heidän jälkeensä eläneille todistukseksi sinun suuresta ihmisrakkaudestasi syntisiä kohtaan. Ihmettelemme, Herra, kunka olet saanut nuo hylätyt, vaatimattomat, heikot, sairaat, raihnaiset ihmissielut kiittämään pyhää nimeäsi ja kunnioittamaan sanaasi, rukoilemaan opettamallasi tavalla, sekä elämään sen valossa lyhyen elämänsä. Pyydämme, että me, tämän ajan uskovat saisimme tuon saman siunauksen, joka rohkaisi noita palvelijoitasi aikoinaan kirjoittamaan, puhumaan ja laulamaan sinusta seurakunnassasi toisten valittujen kanssa. Aamen.

Snl.17:16. Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.

 https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=410867&open-series=572&title=nayttaa-silta-etta-raha-ratkaisee

Nyt kulkee halki korpimaan Jumalan lapsen tie, vaan päivän matkan kerrallaan se kotiin täältä vie.

 

https://www.youtube.com/watch?v=ybEo31yblzQ&t=2s

Herätysseura palvelee Suolahdessa ja kertoo Jeesuksesta

 

https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=448955&open-series=22516&title=heratysseuran-kirjapainon-sukupolvenvaihdos-anna-anttonen

https://herätysseura.fi/ 

Hes.13:10-11. Koska he, koska he vievät minun kansani harhaan, sanoen: 'rauha!', vaikka ei rauhaa ole, ja katso, koska he, kun kansa rakentaa seinän, valkaisevat sen kalkilla, niin sano noille kalkilla-valkaisijoille, että se kaatuu.

 

Savi valajansa käsissä

 

https://www.youtube.com/watch?v=uHLhqsfw1m8&t=1482s

Ajattele kaikkea sitä armoa, jota olet tähän mennessä saanut

 

Liina Sandel runoili paljon hengellisiä lauluja, jotka olivat elettyä kristillisyyttä ja omakohtaisia vuodatuksia. Hänen sanomansa oli kansanomaista ja ymmärrettävää, se perustui Raamattuun ja Pyhän Hengen ohjaukseen. Siksi nämä laulut ovat olleet aina niin suosittuja ja rohkaisevia, uskoa vahvistavia. Ne eivät ole olleet arvostelevia, vaan todistavia.

Eräs erikoinen piirre Liinan lauluissa on myös niiden profeetallisuus. Se ilmenee Kristus-suhteen korostuksena ja syntisen haluna löytää armollisen Vapahtajan yhteys. Eräässä tällaisessa laulussa Liina kirjoittaa rukouksena kysellen Jeesukselta ja seuraavassa vaiheessa hän kirjoittaa Jeesuksen sanoja profetiana.

Miksi astut niin kauas pois,

sinä, Vapahtajani ja Jumalani?

Eikö sinulla enää ole rauhan ajatuksia

Köyhästä, murheellisesta morsiamestasi?

Katso, sinä usein seisot

ikään kuin et kuulisi rukousta;

Silti käännyt jälleen minun puoleeni

Ja rauhassa sieluni tunnustaa!

Katso, oudoilla tavoilla

sinä johdatat minua, oi rakas Herra,

Usein syvien vesien läpi,

Yön ja pimeyden läpi täällä;

Silti puhut minulle alhaalla,

Puhu, puhu sielulleni,

Että niiden kanssa, jotka sinut hylkäävät,

en minä yhtä lailla hukkuisi.

- Mitä minä teen, et tiedä,

mutta tiedät, mitä minä olen tehnyt;

tyytyväinen olet tähän,

sillä se on todellakin jotain suurta:

Kun ristinkuolemallani

murskasin paholaisen, synnin ja kuoleman,

katso, silloin minä myös lunastin

sinut iankaikkisesta hädästä!

- Tuomitse siis sen mukaan, mitä olen sinulle tehnyt,

sillä mitä ikinä tahdonkin tehdä:

Kun olen niin auliisti säälinyt sinua,

antanut sinulle anteeksi kaiken velkasi,

Kun olen uhrannut itseni lunastaakseni sinut,

enkö enää voi välittää sinusta?

- Kun olen seurannut sinua niin kauan villissä erämaassa

ja etsinyt sinua paimenen uskollisuudella,

kunnes olen ottanut sinut syliini,

kun olen jo antanut sinulle

Hengen pantin – oi, enkö kuulisi, mitä Henkeni

minulle huutaa yötä päivää?

- Mutta että piiloudun niin,

että et usein näe minua,

tiedä – ja nyt piilota tuo lohtu hyvin:

Omaksi parhaaksesi, jos vain niin tapahtuu!

Ajattele kaikkea sitä armoa, jota olet tähän mennessä

saanut minulta pieninä ja suurina tavoin:

Etkö tiedä, mitä teen sinulle,

Oi, tiedät, mitä olen tehnyt!

Eräässä toisessa laulussa Liina on kirjannut keskustelunsa Jumalan kanssa vuoropuheluksi. Siinä hän kertoo kokemastaan pimeydestä, erämaasta, vaikeuksista ja synnistä, jotka koettelevat uskovaa pitkin matkaa. Kysymyksiin tulee vastaus taivaasta ja monet ovat hänen jälkeensä tehneet nämä samat kysymykset maailman keskellä ahdistuksissaan Jumalalle.

Lapsi

Pimeä on polkuni, oi Isä, pimeä ja pitkä,

ja usein vieraantumisen rajoitus tuntuu raskaalta.

Seison yön korkealla rannalla myrskyn pauhussa,

enkä näe pienintäkään vilausta taivaan valosta.

Isä

Vaikka se on pimeä, polkusi, vaikka se tuntuu pitkältä,

silti se johtaa iankaikkiseen valoon jonain päivänä.

Tässä uskot etkä näe, mutta pian

pimeä "miksi" selviää sinulle.

Lapsi

Kuinka terävä onkaan piikki, joka minua usein pistää.

Kerro minulle, Isä, Isä, onko sekin sinusta?

Väsynyt jalkani saa jatkuvasti uusia haavoja,

ja silmästäni putoaa monta kyynelettä.

Isä

Voi, jos polullasi ei kasvaisi piikkiä,

mitä sitten olisi sinulle "Gileadin balsami"?

Ja jos sinulla olisi ruusuja kiirehtiäksesi eteenpäin,

et koskaan etsinyt suojaa ristin rungolta.

Lapsi

Risti on raskas, olkapääni painaa alas,

sano, oletko sinä se, joka antaa sen painon?

Ja oletko sinä se, joka asettaa taakan?

Auta, että voin kantaa sen sinun ylistyksesi!

Isä

Risti on raskas, mutta katso, se painaa sinua

ei vain alas – ei, vaan myös lähelle minua!

Se tekee tiesi varmemmaksi ja opettaa

sinua etsimään sitä, mikä on katoamatonta.

Lapsi

Upotusastia on kuuma – oi, Isä, rakas Isä.

Eikö kulta polteta siellä kokonaan?

Eikö puhdistuksen tuska ole pian ohi,

jotta voin luvata sinulle, täysin vapaa?

Isä

Upotusastia on kuuma, mutta ei koskaan kuumempi

kuin kallisarvoisen kullan koettelemus vaatii.

Ja samalla hetkellä, kun näen siinä

oman kuvani – upokasta ei enää tarvita!

Jes.40:28. Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton.

 

https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=410789&open-series=572&title=pieni-ihminen-suuren-jumalan-turvallisissa-kasissa

Ylistys, Herra, armostasi: Viet itkusta iloon omiasi!

 

vvk.111.

1.Jotka oikiassa uskossa Tunnusti Herraa Kristusta, He paremmaksi katsoivat

Ne suuret taivaan tavarat, Kuin tämän turhan maailman, Sen kunnian ja tavaran.

2. Ei kuningasten kurilla, Ei valtain vaatimuksilla He kumarrelleet kuvia,

Ei pyhittäneet luotuja, Muita jumalia palvelleet, Kristuksen uskosta erheilleet.

3. He kärsit ennen kovuutta Ja väkivallan julmuutta, Vihat ja vainot veriset

Ja vankiudet hirmuiset, Kans' piinat, pilkat ilkiät, Tulenkin liekit hirviät.

4. Kun tuomiolle tuleva On Kristus kunniassansa, Silloin ne pyhät pelvotta

Seisovat rohkeudella Vainoojiansa vastahan, Ahdistajiaan kohtahan.

5. Kun häijyt sielun tuskassa, Sydämen surkeudessa Perinnön pyhäin nähdä saa,

Toki on se heistä outoa; Tään muutoksen kun huomaavat, Näin tuskissaan he puhuvat:

6. "Emmekö näitä ajassa, Kun elimme maailmassa, Tyhmiksi aina arvelleet

Ja pilkkanamme pitäneet, Ahdistelleet ja vainonneet, Surmattaviksi saatelleet?

7. Nyt kunniassa suuressa He ovat taivaan riemussa, Johonka ovat säästetyt,

Perintöön pyhäin päästetyt, Valittuin joukkoon otetut, Jumalan lapsiksi luetut.

8. Mitä auttoi meitä maailma, Sen koreus ja hekuma, Sen vaatteet kalliit, kiiltävät,

Sen kumarrukset nöyrimmät, Sen valta, voima, kunnia, Suuri suku, kulta, hopia?

9. Juuri niinkuin pilvi taivaalla, Kuin varjo kohta katoova, Kuin turha öinen unelma,

Kuin vahto aallon ajama, Kuin lintu lentäin ilmassa, Kuin nuoli juosten jouselta;

10. Niin kaikki meidän menomme Kadonnut on, ja ilomme Pois menneet niin kokonaan,

Kuin eivät olis olleetkaan, Ja yksin niiden jälkiä Ei missäkään nyt löydetä.

11. Voi meitä onnettomia, Tyhmiä, taidottomia! Totuutta emme totelleet,

Autuutta emme etsineet; Me armon ylönkatsoimme, Aina itseemme luotimme!"

12. Näin vaivaiset valittavat, Vaan myöhään nyt he katuvat: Ei parannuksen toivoa

Kadotetuille anneta; He helvettiin tuomitaan, Iäiseen piinaan kitumaan.

13. Vaan pyhät saavat taivaassa Enkelten kanssa riemuita Vapahtajansa seurassa,

Isän ja Hengen huomassa. Ylistys, Herra, armostasi: Viet itkusta iloon omias!

Maskun Hemminki, 1618-1620.

- Minä olen katkaisemattomin sitein liitetty taivaallisen Ylkäni sydämeen

 

Lauluntekijä Liina Sandel oli kuusitoistavuotias, kun kävi rippikoulun. Sen piti hänen isänsä Johan Sandel. Hän kirjoitti:

- Tänään oli tyttäreni Carolina ensi kerran Herran pöydässä. Rippikoulussa oli minulla hänestä paljon iloa. Täyttäköön Jumala Kristuksen tähden alkamansa hyvän työn ja tulkoon hänestä Karitsan morsian, maailman saastalta säilynyt.

Tämä isän rukous tuli kuulluksi ja Liina oli koko elämänsä kautta Jumalan siunauksena lukemattomille ihmisille monien laulujensa kautta.

Tuona elämänsä ensimmäisenä ehtoollispäivänä hän koki Jeesuksen rakkauden suurena taivaan lahjana ja kirjoitti siitä sisarelleen kirjeessä:

- Vain muutama sana minusta tänä iäisesti muistettavana juhlapäivänäni. Voi, rakas sisko, minä olen viettänyt häitäni hänen kanssaan, jota sieluni rakastaa. Minä olen katkaisemattomin sitein liitetty taivaallisen Ylkäni sydämeen, ja minä huudahdan ilosta ja sanomattomasta autuudesta väristen: 'Hän on minun, ja minä olen hänen!' Olen ehtoollisessa levännyt hänen rintaansa vasten nojaten. Olen maistanut ja tuntenut hänen rakkautensa. Olen hänen koko sielustani, ja harras, järkkymätön aikomukseni on elää ja kuolla hänessä. Ja silloin — on oleva helppoa kantaa Jeesuksen ihanaa rakkauden-iestä. Jeesus yksin. Tämä olkoon tunnukseni kaikissa elämäni vaiheissa ja muistolauseeni tästä ihanasta pääsiäisjuhlasta!

Näitä sanoja lukiessani eräänä päivänä kotona historiasta ajattelin, että jospa ihmiset voisivat meidänkin ajallamme kokea jotain samanlaista kiitollisuutta Vapahtajaa, Jeesusta kohtaan käydessään Herran pyhällä ehtoollisella kotikirkossaan. Miten suuri Jumalan lahja, joka vahvistaa uskoa Herraan ja hänen kutsumukseensa pelastaa syntiset ihmiset.

Kerran Neuvostoliitossa käydessäni seurakunnassa jumalanpalveluksessa tapasin miehen, joka oli tullut Siperiasta asti tuohon tilaisuuteen. Hän teki pitkän matkan kerran vuodessa saadakseen ehtoollista toisten uskovien kanssa. Juttelimme ja sanoin hänen varmaan arvostaneen tuota käyntiä paljon? Johon hän vastasi sen olevan hänelle todella tärkeä. 

Voin olla oppia suurta vailla, vaan pääsen luoksensa lapsen lailla. Voi lapsi tuntea lahjan sen, ei koskaan viisaus maallinen.

 

Vammalan Luther-talo:

Valkamakatu 4, 38200 Sastamala

12. 8. ti. klo 18.

Turkka Aaltonen puhuu aiheesta

”On hyvä veisata Jeesuksesta”

Mark.1:22. Ja he olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin kirjanoppineet.

https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=410885&open-series=572&title=kirjanoppinut-vai-kirjan-oppinut 

Jooel 2:7 Jokainen kulkee tietänsä suoraan, ei mutkittele polullansa.

 

Job 23:8-11. Katso, minä menen itään, 

mutta ei ole hän siellä; 

menen länteen, enkä häntä huomaa; 

jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, 

jos hän kääntyy etelään, en häntä näe. 

Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. 

Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin. 

Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, 

hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.

Ps.46:8. Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme.

 

 

https://www.youtube.com/watch?v=KhAva2lbDQ0

Jes.43:10-11. Te olette minun todistajani, sanoo Herra, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä.