Ps.49:17-18. Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu. Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.

 

https://www.youtube.com/watch?v=zJzOSiIkXMo

Valit.4:7-8. Siionin ruhtinaat olivat lunta puhtaammat, maitoa valkoisemmat...... Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi, ei voi heitä tuntea kaduilla. Rypyssä on heillä nahka luitten päällä, se on kuivettunut kuin puu.

 

https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=458933&open-series=572&title=mustaa-elamaa

Fil.4:10-11. Minä ihastuin suuresti Herrassa, että te jo vihdoinkin olitte elpyneet pitämään minusta huolta, johon teillä ennenkin oli ollut halua, vaikka ei tilaisuutta. Ei niin, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään.

 

https://www.youtube.com/watch?v=Z00VpHBWzio

Fil.3:18. Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.

 https://www.youtube.com/watch?v=GNu28_Dhr2w

Ps.77:2. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.

 https://www.youtube.com/watch?v=60ued8WZreM

Matt.9:35. Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.

 

 

https://www.youtube.com/watch?v=HsPaSmsFhwA

Saarn.9:11. Taas minä tulin näkemään auringon alla, että ei ole juoksu nopsain vallassa, ei sota urhojen, ei leipä viisaitten, ei rikkaus ymmärtäväisten eikä suosio taitavain vallassa, vaan aika ja kohtalo kohtaa kaikkia. Sillä ei ihminen tiedä aikaansa.

 

Ps.100:2. Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.

 

Mut heikot on voimani, raskas on tie, siksi auta, oi Herra, ja johda ja vie

 

1. Jää hyvästi, maailma, nyt käännyn mä tieltäs,

Nyt enää en usko sun viekasta kieltäs,

Vaan nöyränä palaan Jeesuksen luo,

Joka anteeksi suuret syntini suo

ja vapahtaa vangin tuomion alta.

Niin riistetään synniltä hallitusvalta.

2. En enää mä etsi nyt sun hekumaas turhaa,

se ruumiini syöpi ja sieluni murhaa.

Mä ihastuin Jeesuksen rakkauteen

ja vaellan Jumalan taivaaseen.

Siellä ylhäällä siimeessä Eedenin tarhain

on sielulle tallella nautinto parhain.

3. Nyt enää en tyydykään mä katoavaan kultaan,

— Se paadutti sieluni ja painoi sen multaan

— Kun rikkaus Jumalan rakkauden

on annettu mullekin syntiselle.

Ken kalleimman helmen, Jeesuksen löysi,

oi, eikö sen saamiseksi halpoja myisi!

4. Ja mikä sun maineesi on arvo ja hyöty,

kun unhotus siihen on leimaksi lyöty?

Kun hautani ehtii ruohottumaan,

mua tuskinpa maailmassa muistavatkaan.

Siksi sinne mä käyn, missä saan nimen uuden

ja iäisen maineen ja kuolemattomuuden.

5. Niin, pois minä, Baabel, nyt sun pauhustas lähden,

en ikuista tuhlaa mä hetkisen tähden.

Mut heikot on voimani, raskas on tie,

siksi auta, oi Herra, ja johda ja vie

mua kotiin kanna kuin sairasta lasta,

vie rauhaasi maailmasta rauhattomasta.

Simo Korpela.

"Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut" Ilm.14:7

 

 Matt.25:31-33. Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle....

https://www.youtube.com/watch?v=G_SWSUDYFz0&t=40s 

 

34. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. 

 41. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. 

Snl.17:24. Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.

 

 https://www.youtube.com/watch?v=Sd-ifb302u4

Apt.8:35. Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.

 

Konsta Jylhä - Uusi virsi Herran armosta

 

https://www.tv7.fi/arkki/konsta-jylha-uusi-virsi-herran-armosta_p75594/ 

 

Konsta Jylhä oli tunnetuin kansanpelimanni ja säveltäjä 60-70 luvuilla. Hän sävelsi yli 70 tunnettu kappaletta 20 vuoden aikana. 1970-luvun alussa Konstan elämä ja musiikki saivat uuden suunnan, kun pelimanni tuli Aino Isokankaan vetämässä raamattupiirissä uskoon.

 

Hengellistä musiikkia Konsta ehti säveltää 10-vuotta eli kuolemaansa saakka. Kappaleita syntyi tuona aikana noin 60.

 

Entisen iskelmälaulajan Eija Merilän kautta nämä rakastetut laulut tulivat suuren yleisön tietoisuuteen. Kosta Jylhän säveltämää musiikkia on myyty yli 120 000 kappaletta. Eija Merilä laulaa Konsta Jylhän hengellisiä lauluja, on myynyt eniten, yli 80 000 kappaletta.

 

Konsta Jylhä syntyi elokuun 14. päivä, 1910 Kaustisella, eli 110 vuotta sitten. Hänen isänsä ja myös isoisänsä olivat molemmat pelimanneja. Poikavuosinaan Konsta oppi soittamaan harmonia ja viulua korvakuulolta Santeri kaffilassa.

 

1940-luvun puolivälissä hän perusti oman pelimanniyhtyeensä Kaustisen Purppuripelimannit.

Konsta Jylhän tunnetuin ja rakastetuin sävellys oli Vaiennut viulu, joka syntyi joulupäivänä 1965.

 

Kahdenlaisia lääkkeitä apteekista

 

Turussa vaikutti aikoinaan apteekkari, jota kutsuttiin hulluksi hänen uskovaisuutensa vuoksi. Hän todisti innokkaasti Jeesuksesta. Kun hän kuoli 79 vuotiaana 1925, Kotimaa-lehti kirjoitti hänestä:

”Evankeliumi oli nuorelle provisorille kirkastunut Jumalan armosta Kristuksessa jo aikaisin. Evankeliumin tuoma ilo ja rauha säteilikin jokaista vastaan tuon herttaisen vanhuksen silmistä ja koko olennosta. Se rakkaus ja sydämellisyys, jota hän osoitti, voitti ehdottomasti sydämiä. Kuitenkaan hän ei rakkautta säilyttääkseen tinkinyt totuudesta. Jyrkästi hän piti kiinni Raamatun kokonaisesta sanasta ja luterilaisen kirkon tunnustuksesta.”

V. 1872 Ekroos kutsuttiin töihin Turkuun Hjeltin apteekkiin (Kristiinankadun ja Linnankadun kulmassa). Kolmen vuoden elämä Turussa oli hänelle merkittävä. Kaupungissa oli vilkasta evankelisten toimintaa, johon Ekroos otti osaa. Hän myös kantoi tuolit vuokrattuun kokoushuoneeseen ja asetteli penkit, kutsui erityisesti nuoria mukaan sekä toimi hyvän lauluäänensä vuoksi "lukkarina" eli ilmeisimmin esilaulajana.

Turussa hän sai kuulla myös evankelisen liikkeen isän Fredrik Gabriel Hedbergin saarnaa, ja se auttoi häntä pääsemään aiemmasta suorituskeskeisestä uskostaan. Hän sai nyt kokea riemua armosta Kristuksessa. Tämä ei kuitenkaan passivoinut häntä, vaan rohkaisi entistä innokkaampaan todistamiseen. Apteekin asiakkaidenkin kanssa keskustelut ajautuivat usein uskonkysymyksiin. Kerran eräs nuori nainen suuttui, kun Ekroos kysyi oliko tällä rauha Jumalan kanssa ja uskooko tämä syntien anteeksi saamisen. Asiakas lähti kiukuissaan unohtaen ostosaikeensa, mutta kysymys vaivasi niin, ettei nainen saanut siltä rauhaa ennen kuin lopulta tuli takaisin apteekkiin antaen nyt myönteisen vastauksen Ekroosin kysymykseen.

Resepteihinkin Ekroos kirjoitti raamatunlauseita, ja Turussa häntä kutsuttiin nimellä "hullu apteekkari". Omiensa parissa häneen suhtauduttiin kuitenkin lämpimästi, ja eräskin muisteli pikkutyttönä tehtyä laivamatkaa, jolla Ekroos keräsi lapset ympärilleen laulaen heidän kanssaan ja puhuen Vapahtajasta.

Ekroos oli aktiivinen Turun kristillisissä yhdistyksessä, toimien esimerkiksi Turun Rouvasväen Raamattuyhdistyksen rukoushuoneen (Eskelinkadun ja Eerikinkadun kulmassa) sihteerinä edistäen erityisesti sen työtä sairaiden parissa. Hän halusi omistaa elämänsä täysin Herran työlle ja haaveili lähetystyöstä. Hän pyrki ruotsalaiseen Fjellstedtin lähetyskouluun, mutta sai sieltä 29.7.1875 kielteisen vastauksen kuitenkin kehotuksella palvella Herraa tämän antamilla lahjoilla siinä kutsumuksessa, missä hän nyt oli.

Lapsenomainen usko, taivaaseen olet kultainen silta!

 

Olof Ejnar Westling oli ruotsalainen säveltäjä ja sanoittaja. Westling sävelsi pääasiassa populaarimusiikkia. Hän kirjoitti ja sovitti lauluja, joista tunnetuin on hengellinen ”Barnatro” (lapsenusko), jonka hän myi kustantajalle 50 kruunulla vuonna 1934 salanimellä Gunnar Dahl. Laulua julkaistiin yli 100 000 kappaletta. Westling jäi äidittömäksi jo varhain ja hänet sijoitettiin sijaiskotiin, jossa hänen sijaisvanhempansa kuuluivat Ljusdalin lähetysseurakuntaan.

Ejnar Westling sai itse asiassa hyvän alun elämään vuonna 1896. Ensimmäisiä vuosia kuvaillaan turvallisiksi, koti pienessä Sjöbon kylässä aivan Ljusdalin ulkopuolella oli täynnä lapsia, lämminhenkinen ja uskonnollinen. Mutta pian tämä turvallisuus riistettiin. Se loi juurettomuuden, josta hiljainen ja ystävällinen Ejnar ei koskaan toipunut.

Hänen äitinsä synnytti yhdeksän lasta viidentoista vuoden aikana ja kuoli vuonna 1905, kun Ejnar oli toisella luokalla. Isä, räätäli, ei pystynyt yksin huolehtimaan seitsemästä elossa olevasta lapsesta. Päätettiin, että kunta huolehtisi lapsista. Kaksi Bäckängen köyhäinhoidon maatyöläistä tuli hakemaan heidät kotoaan. "Kun näin tapahtui, itku kuului paljon", silminnäkijä toteaa kuivasti muistelmissaan. Sisarukset erotettiin toisistaan. Jotkut päätyivät orpokoteihin, kun taas Ejnarista tuli sijaislapsi Kristina ja August Cederbergin luokse, jotka pitivät Klara-Mors Kafé -kahvilaa Åkernilla nykyisellä Domus-pysäköintialueella Ljusdalissa. Kaksi vuotta myöhemmin myös hänen isänsä kuoli. Ejnar oli orpo yksitoistavuotiaasta lähtien.

Vanhempiensa tavoin myös hänen ottovanhempansa olivat syvästi uskonnollisia ja kuuluivat lähetysseurakuntaan. Ejnarin valtava musikaalisuus huomattiin jo varhain, ja hän liittyi Pelastusarmeijaan, jossa musiikilla on keskeinen rooli. Hän soitti torvea sen vaskioktetissa ja oli niin taitava, että hänet luettiin Pelastusarmeijan parhaisiin muusikoihin kaikkialta maasta. Soittokunnan tukikohta oli Tukholmassa, ja Ejnar muutti Hälsinglandista pääkaupunkiin vuonna 1913.

Aluksi hän eli kristillistä ja järjestelmällistä elämää. Mutta ilmeisesti hänen makunsa oli liian voimakas, ja hänestä tuli lopulta niin sanottu luopio. Hän eli koko elämänsä poikamiehenä, eikä hänellä ollut suoraa uraa säveltämisen lisäksi. Ljusdalissa hän oli ollut taidemaalarioppilas. Hän työskenteli pari vuotta vakuutusasiamiehenä Tukholmassa. Toisen maailmansodan aikana hän teki vapaaehtoistyötä Waxholmin linnoituksessa "luultavasti saadakseen ruokaa ja majoitusta" Ljusdals-Postenin vuoden 1981 artikkelin mukaan.

Ejnar Westling on kuolematon uskonnollisen laulunsa Barnatro ansiosta. Mutta hän ei kirjoittanut vain hengellistä musiikkia. 1920-luvulla hän sävelsi monia suosittuja viihdemelodioita ja saattoi kutsua itseään valssikuninkaaksi. Jussi Björling on jopa laulanut hänen laulujaan. Genrestä riippumatta sanoitukset ja melodiat ovat usein sentimentaalisia, usein ne kertovat kaipauksesta yhteenkuuluvuuteen.

Ejnar käytti monia salanimiä. Esimerkiksi Barnatro ja muut uskonnolliset asiat on kirjoitettu nimellä "Gunnar Dahl". Gunnar vanhemman veljensä mukaan, Dahl kuten Ljusdal. Hän vietti paljon aikaa Tukholman kapakoissa ja hänen sanotaan olleen suosittu seurapiirielämässä. Häntä kutsuttiin nimellä Lille Schubert, ja hänen sanotaan pitävän hyvien tarinoiden kertomisesta. Mutta vain muutamille ihmisille, hän oli liian ujo suuremmalle seuralle. Oli kuin hän olisi elänyt kahdessa maailmassa. Kapakassa hän ei halunnut olla tekemisissä uskonnollisten kanssa, eikä päinvastoin.

Ejnar erosi Pelastusarmeijasta ja omistautui kevyen musiikin säveltämiseen ja sanoittamiseen. Eräänä iltana vuonna 1930 Ejnar vieraili Pelastusarmeijassa Norrlandsgatanilla. Ehkä hän kaipasi nuoruuttaan, jolloin hän sai musiikillisen kasvatuksensa armeijassa. Siellä paikalla laulettiin Oi sielu, sinä joka kuljet polkuasi eteenpäin – laulu, jonka hän itse sävelsi teini-ikäisenä. Jokin naksahti hänen rinnassaan. Hän kiiruhti kotiin pianon ääreen huoneessa, jonka hän vuokrasi iäkkäältä rouvalta Östermalmilla, ja "taisteli koko yön", hän itse sanoi. Klassikko Barnatro oli syntynyt. Seuraavana aamuna hän palasi Pelastusarmeijan luo sanoin "Laulakaa se laulu kaikille, jotka ovat menettäneet lapsellisen uskonsa". Ejnar myi sävellyksensä kustantajalle 50 kruunulla. Muutaman kuukauden kuluessa nuotteja oli myyty neljännesmiljoona kappaletta, kerrotaan.

- Olen Ejnar Westling, entinen Pelastusarmeijan soittaja. Minun on tunnustettava, että olen jo pitkään ollut kaukana Jumalasta. Eilen tuli mieleeni, että olisi mielenkiintoista käydä armeijassa uudelleen. Kun tulin sisään ja kuulin teidän laulavan kauan sitten lapsena tekemääni laulua, se iski minuun ruoskan tavoin. Minun oli mentävä kotiin ja tunnustettava totuus siitä, mitä olin kirjoittanut.

Hän lopetti koulunkäynnin vuonna 1909 ja työskenteli muutaman vuoden taidemaalariharjoittelijana. Vuonna 1913 hän muutti Tukholmaan, missä hänestä tuli Pelastusarmeijan musiikkiryhmän jäsen, joka kiersi Pohjoismaissa. Hänen tuotantoonsa kuuluu yli 300 teosta, joista hän sävelsi myös musiikin hieman yli 200 teokseen.

Mutta Ljusdalin tunteellisen pojan elämä meni alamäkeen. On säilynyt pari traagista tarinaa. Talo, jossa hän vuokrasi huoneen, oli tarkoitus purkaa, ja eräänä päivänä kotiin tullessaan hän löysi omaisuutensa ulkoa sateesta, kerrotaan. Kirjeitä, valokuvia, rakas piano. Ejnar sai myös niskavamman, kun häneen töytäistiin Vasagatanilla. Hän vietti viimeiset kymmenen vuotta Långbron sairaalassa Tukholman laitamilla, jossa hoidettiin mielisairaita. Hänen kerrotaan viihtyneen siellä.

Ejnar Westling kuoli vuonna 1961 köyhänä, yksin ja sairaana. Hän lähetti ajatuksen onnettomille veljilleen musiikkialalla ennen lähtöään tästä maailmasta. Hänen testamentissaan määrätään, että hänen suuren tuotantonsa tuotot tulisi antaa muusikoille, jotka "tarvitsevat taloudellista apua". Ejnar oli läsnä, kun ruotsalaisten säveltäjien ja sanoittajien järjestö SKAP perustettiin 90 vuotta sitten. Järjestölle uskottiin hänen musiikillisen perintönsä hoitaminen. Ejnar Westlingin stipendirahastossa on nykyään 1 622 000 kruunua, ja rahaa jaetaan joka vuosi. Laulaja Monica Törnell Söderhamnista sai stipendin vuonna 2003.

Ejnar Westling kirjoitti ystävälleen vähän ennen kuolemaansa: "Jumala on tukemme ja turvamme, kun polku hämärtyy. Se hän on luvannut olla. Jos vain luotamme häneen. " Westling kuoli 65-vuotiaana 1961 köyhänä, alkoholisoituneena ja lähes unohdettuna. Westling on haudattu Skogskyrkogårdeniin Tukholmaan.

Har du kvar din barnatro,

ifrån hemmets lugna bo?

Kan du bedja än som förr du alltid bad?

Gud som haver barnen kär,

se till mig som liten är,

gamla mor då känner sig så nöjd och glad.

Barnatro, barnatro,

till himmelen du är en gyllne bro!

Barnatro, barnatro,

till himmelen du är en gyllne bro!

Onko sinulla vielä lapsenomainen uskosi,

kodin hiljaisesta pesästä?

Voitko vielä rukoilla niin kuin aina ennen?

Jumala, joka rakastaa lapsia,

katso minua, kun olen pieni,

vanha äiti tuntee olonsa niin tyytyväiseksi ja onnelliseksi.

Lapsenomainen usko, lapsenomainen usko,

taivaaseen olet kultainen silta!

Lapsenomainen usko, lapsenomainen usko,

taivaaseen olet kultainen silta!

Kuten merimies satamassa,

sinä rauhoituit äitisi sylissä

hellästi hän silitti sinua ja lauloi taivaan maasta.

Hänen äänensä tuli niin lämpimäksi,

kun makasit hänen sylissään,

hän asetti tulevaisuutesi turvallisesti enkelien syliin.

Olet ehkä vaeltanut ympäriinsä,

koko maan piirin,

ja kaukaisessa maassa etsit onnea.

Olet itkenyt monta kertaa,

kun kuulit vanhan laulun,

jonka muistat kotisi hiljaisesta nurkasta.

Tulet olemaan onnellinen kuten ennenkin,

jos avaat sydämesi oven,

lapsuuden autuus on jälleen sinun.

Taivaassa on ilo,

ja sinä itse olet onnellinen ja tyytyväinen,

voit silloin laulaa ilolla mielessäsi.

 

https://www.youtube.com/watch?v=VJKSgJ4rLO0 

https://www.google.com/search?q=kerran+usko+lapsuuden&sca_esv=b51b2d73c9f7d5a8&sxsrf=AE3TifPNKtLtDpCi5s6KXkrA5Y0XcCMFhQ%3A1762952438757&source=hp&ei=9oQUadKeLKHJwPAPnY6ckQI&iflsig=AOw8s4IAAAAAaRSTBizd0xuixv569i_os6sU9n6q-7I1&ved=0ahUKEwjS8fbO1eyQAxWhJBAIHR0HJyIQ4dUDCBo&uact=5&oq=kerran+usko+lapsuuden&gs_lp=Egdnd3Mtd2l6IhVrZXJyYW4gdXNrbyBsYXBzdXVkZW4yBBAjGCcyChAjGIAEGCcYigUyBRAuGIAEMgUQABiABDIGEAAYFhgeMggQABiABBiiBDIFEAAY7wVIpylQAFifJnAAeACQAQCYAWmgAawPqgEEMTYuNbgBA8gBAPgBAZgCFaACiBDCAhAQIxjwBRiABBgnGMkCGIoFwgILEC4YgAQYsQMYgwHCAgsQABiABBixAxiDAcICERAuGIAEGLEDGNEDGIMBGMcBwgIOEAAYgAQYsQMYgwEYigXCAgsQLhiABBjRAxjHAcICCBAuGIAEGLEDwgILEAAYgAQYsQMYigXCAggQABiABBixA8ICCBAuGIAEGNQCmAMAkgcFMTAuMTGgB7P-AbIHBTEwLjExuAeIEMIHBjAuOS4xMsgHPQ&sclient=gws-wiz#fpstate=ive&vld=cid:4e37bd90,vid:kxqtiFBOkzE,st:0

Isänpäivä

 

Välikysymys

 

Politiikassa on tapana pelata välikysymyksillä ja yrittää niin nostaa omaa suosiotaan. Sillä oppositio nostaa päätään ja yrittää saada valtaa pitävät putoamaan kanveesiin. Vähemmistöhallitukselle se onkin yleensä kohtalokas, koska äänestyksessä heidän kannatuksensa ei riitä pitämään pystyssä. Kaikki mielenosoitukset ovat myös tavallaan välikysymyksiä vallitseville oloille ja meilläkin on paljon ihmisiä, jotka ajattelevat täällä voitavan vaikuttaa joihinkin tuhannen kilometrien päässä tapahtuviin asioihin ja muiden maiden ongelmiin. Sillä voi sitten hieman yrittää tyydyttää omaa mieltään, että tuli sentään tehtyä jotakin maailman parantamiseksi.

Kristityn ihmisen ongelma-aikoina tulee mieleen väkisinkin ajatus siitä, että Jumala ei kuule, ei vastaa, ei välitä, eikä ole minusta kiinnostunut. Samalla katseella kristitty tavoittaa monet kanssaeläjänsä ja tulee siihen tulokseen, että heidän asiansa ovat selvästi paremmassa jamassa? Sitten hän ryhtyy miettimään, mikä omassa kristillisyydessä on vikana, miksi siihen ei saa menestyksen vaikutusta, runsaampaa hyväksymistä, ihmissuosiota, taloudellista hyvinvointia, parempaa terveystilannetta?

Kuningas Hiskialle tuli aikoinaan naapurimaan kuninkaan lähettämä välikysymys: 'Mitä on tuo luottamus, mikä sinulla on? Sillä yritettiin murskata Hiskian usko Herraan Jumalaan ja taivaalliseen huolenpitoon. Raamattu todistaa, että vihollinen oli alakynnessä Hiskian kanssa ja nykyisin niin kiistelty aluekin kuin Gaasa oli yksi hänen valloituksensa raja: ”Niin Herra oli hänen kanssansa; hän menestyi kaikessa, mihin ryhtyi. Hän kapinoi Assurin kuningasta vastaan eikä enää palvellut häntä. Hän voitti filistealaiset ja valtasi heidän alueensa aina Gassaan asti, sekä vartiotornit että varustetut kaupungit.”

Keskellä suurta maahan kohdistunutta hyökkäystä vihollinen sanoi: ”Minä sanon: pelkkää huulten puhetta on moinen neuvo ja voima sodankäyntiin. Keneen sinä oikein luotat, kun kapinoit minua vastaan?” Jos Hiskia olisi kuunnellut suuren mahtailijan julistusta ja katsonut vain omiin mahdollisuuksiinsa, hän olisi varmaan antautunut kohta. Uskovan elämän koetuksissa, ahdistuksissa vihollinen käyttää pirulliset valheensa upottaaksensa hänet epäuskon suohon. Vihollisen häikäilemätön taktiikka tulee tässä suorana hyökkäyksenä uskovaa kohti: ” Vai sanotko ehkä minulle: Me luotamme Herraan, meidän Jumalaamme?”

Uskova on välillä aikamoisessa mankelissa, jossa liike on edestakaista prässäämistä ja kovaa koulimista, jossa kaveria ei säästetä lainkaan. ”Näin sanoo kuningas (vihollinen): 'Älkää antako Hiskian pettää itseänne, sillä hän ei voi teitä pelastaa. Älköön Hiskia saako teitä luottamaan Herraan, kun hän sanoo: Herra on varmasti pelastava meidät; ei tätä kaupunkia anneta Assurin kuninkaan käsiin. Älkää kuulko Hiskiaa.” Siinä yksinäinen uskova yrittää pimeyden keskellä tavoittaa Herransa avuliaan käden ja luotettavan sanan. Mutta Hiskia ottaa tilanteen hädän, hävityksen ja kurituksen päivänä Herran kädestä. Hän kantaa ongelman ja vihollisen syytökset Herran eteen ja rukoili vastausta, apua ja vahvistusta. Vastaus, jonka Jumala antoi Hiskialle ei ollut ennakoitavissa tai inhimillisen käsityskyvyn tuote: ” Niin Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, ja kun noustiin aamulla varhain, niin katso, he olivat kaikki kuolleina ruumiina.” Vihollinen hävisi tämän välikysymysäänestyksen.

Hengellisesti vihollinen yrittää turhentaa Jumalan nimen arvovallan, Jumalan valtakunnan ilmenemisen ja Jumalan tahdon tapahtumisen uskovan elämässä. Nämä kolme seikkaa ovat uskon olemassaolon kannalta tärkeimmät. Muut asiat ovat seurauksia ja em. ilmenemiä jokapäiväisessä elämässä. Jos uskova tarttuu lihallisiin vaihtoehtoihin, ne ovat ihmisen omaan nimeen luottaminen. Se sisältää arvostukset, ansiot ja ihmisten suosiot, kunnioitukset ja voitelut. Toiseksi uskova rupeaa luottamaan näkyviin ratkaisuihin, näkyvään menestykseen, talouden onnistumiseen, rahan valtaan, merkittäviin ihmisiin, politiikkaan ja uutisten ennusteluihin. Kolmanneksi uskova alkaa itse päättää ratkaisuistaan, tekemisistään, menemisistään ja valitsee muiden mieleisiä asioita, vallitsevan kansan tahtoa ja yleisesti suosittuja asioita. Tätä sanotaan luopumiseksi, jossa uskova ei enää seuraakaan Jumalan sanan opetuksia ja Pyhän Hengen johdatusta, vaan sielunsa tuntemuksia, omaa järkeänsä ja ihmismielipiteitä – joita riittää.

Etsivän ihmisen olisi päästävä välikysymyksistä oikeisiin kysymyksiin Jumalan edessä. ensimmäinen voisi olla: - Voitko auttaa minua? tai – Välitätkö minusta? tai – Kuuletko, kun puhun sinulle? Ne ovat tyhjennetyn ja murretun ihmismielen lauseita, joissa ihminen on pieni, Jumala suuri. Näissä hetkissä ihminen on lakannut olemasta suuri, voimakas, pystyvä, osaava, tietävä, jaksava, kestävä. Nätistä viinirypäleestä on tullut kuiva rusina, kaunislehtisestä koivunoksasta on tullut pelkkä saunavihta, piharuusun kauniista kukinnasta on tullut rupsahtanut ryppykasa.

Jer.2:19. Sinun pahuutesi tuottaa sinulle kurituksen, ja luopumuksesi saattaa sinut rangaistukseen; niin tiedä ja näe, kuinka onnetonta ja katkeraa se on, että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi, etkä minua pelkää, sanoo Herra, Herra Sebaot.

 

https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=410873&open-series=572&title=luopumuksen-monet-kasvot

Room.5:6. Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.

 

Jeesus: Haavoissani levon annan armostani sulasta, pelastan sun pahasta. Armon katuvalle kannan, ken mua etsii uskossa sielun hartaan alla.

 

Kiitos, Jeesus, armostasi, jolla lohdutuksen toit.

 

1.Syntinen: Ah, minne kurja kuljen, ah, mua synti vaivaa,suru mieltä kalvaa!

Kyynelin yöksi silmät suljen, itken, huokaan, valitan, alla murheen murtavan.

2.Jeesus: Kenen raukan on se ääni. Ken niin suree syntejään, tuomitsee itseään?

Säälin kurjaa ystävääni. Pois nyt raskas valitus, minussa on lohdutus!

 

3.Syntinen: Ah, jos lohdutuksen voisin saada vielä sydämeen, avun tähän kurjuuteen.

Vaikka minne katseen loisin, rauhaa mistään en mä saa, synti rauhan karkottaa.

4.Jeesus: Haavoissani levon annan armostani sulasta pelastan sun pahasta.

Armon katuvalle kannan, ken mua etsii uskossa sielun hartaan alla.

5.Syntinen; Ah, mä kuulen äänen armaan! Kuormaani se huojentaa, sieluani virvoittaa.

Ystäväni on se varmaan. Se on ääni Jeesuksen, luokseni taas tullehen.

6.Jeesus: Väistyin luotasi syntisi tähden, rikoksesi raskaan. Niitä aina vieroan.

Vaan nyt avuksesi lähden, Annan anteeksi syntisi, Usko, niin jään luoksesi.

 

7.Syntinen: Uskoni on heikko aivan, kynttilä suitseva. Auta, Herra, armoisa alta

epäilysten vaivan, ettei synti kuolemaan saataisi mua kauheaan.

8.Jeesus: Älä pelkää hukkuvasi, älä ole toivoton, vaikka uskosi heikko on,

Armoni on suojanasi, minä lisään uskoasi, olen sinun voimanasi.

9.Syntinen; Ah, sä Jeesus armollinen. Olen aivan mahdoton, vaan on armosi verraton!

Suloinen oot, uskollinen. Korjaat, holhoat huonoa, arvotonta, heikkoa.

10.Jeesus: Vaivaisille vapahduksen tuomaan tulin maailmaan, vihan alta auttamaan.

Kaikille toin lunastuksen. Levon saa levoton, vaikka usko heikko on.

 

11.Syntinen: Armosi, Jeesus, sydämeeni voimakseni vuodata, verelläsi se puhdista.

Sinä pyyhit kyyneleeni. Lauhtuu viha Jumalan, tunnon rauhan saavutan.

12.Jeesus: Muista minun kuolemaani tähtesi kärsin piinan sen Ristinpuussa riippuen.

Katso tuskain Golgataani! Velkasi on nyt maksettu, Isän viha poistettu.

13.Syntinen: Kiitos, Jeesus, armostasi, jolla lohdutuksen toit. Ilon mulle sieluun soit!

Kuorma kirposi harteiltani. Kiitos Herran olkoon, asiani hyvin on!

Johannes Vultejus, (ruots.) s. 1639 † 1700.

Ps.18:3. Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.

 

https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=458549&open-series=22516&title=kristus-kalliolla-turkka-aaltonen 

1.Joh.4:10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

 https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=410759&open-series=572&title=jumalan-valtakunta-tuo-tullessaan-sovittelijan

Ps.31:8-9. Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset, etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit minun jalkani aukealle.

 

ONE WAY PIEKSÄMÄKI

Torikatu 7,  ( Lampolahdenkatu 1 )

19.10  Klo 16.00 Sunnuntaijuhla

Turkka Aaltonen puhuu aiheesta

Parannuksen tiellä

todistus Anne Malk

säestys Harri Kiviluoto

                                juonto Ilmo Utriainen

- Rakas Herra, kiitos että olet suurempi kuin ymmärryksemme, ja kiitos, että tie on avoin eikä kukaan voi sitä sulkea.

 

Ulla-Christina Sjöman kertoo kirjassaan ”Hän kulkee vierelläsi” rukous´toiminnasta, johon Herra Jeesus hänet aikoinaan johdatti Munkkiniemen kirkossa.

- Äskettäin näin näyn, joka koski rukousta. Kuljin kohti temppeliä, jossa oli joukoittain ihmisiä. Lähestyessäni näin temppelin seinässä kirjoituksen "apu". Liki tullessani kuulin valtavaa puheensorinaa: ihmiset juoksivat kohotetuin käsin ja huusivat julki hätänsä: Herra, auta! Herra, auta! Muutamat makasivat maassa vaikertaen, sillä he olivat sairaita. Ihmiset olivat erivärisiä iholtaan ja eri yhteiskuntaluokista, muutamat olivat hyvin hienosti pukeutuneita, toiset melkein rääsyissä. Siinä seisoessani huutojen ja hädän keskellä näin äkkiä edessä olevan seinän avautuvan, ikään kuin liukuovi olisi siirtynyt syrjään. Liukuoven yläpuolella oli kirjoitus "esirukous".

- Kuljin edelleen. Äkkiä olin Munkkiniemen kirkossa ja menin alttarille. Sielläkin oli ihmisiä, mutta puheensorinaa ja huutoja ei kuulunut. Melkein kaikilla oli paperilaput kädessä, ja laput kerättiin ja vietiin esirukouskohteiksi. Koin olevani polvillani kädet lappujen päällä, kuten tavallisesti. Siinä polvistuneena rukoillessani katsoin ylös Kristuksen kuvaan, kuten minulla on tapana tehdä. Äkkiä jakautui sekin seinä, jolla Kristus riippui, ja ovi avautui itsestään. Näin oven päällä kirjoituksen "kiitos". Alttarikehääkään ei ollut, vaan edessäni oli ovi. Ihanaa ylistystä kuului, ihmiset kiittivät ja ylistivät Jumalaa, suuri joukko ihmisiä. Kuulin laulua Hengessä, kieliä, joita en tuntenut, mutta jotka sointuivat ihanasti. Aloin laulaa, ja valtava lämpö täytti minut.

- Ovet eivät vieläkään loppuneet. Edessäni oleva seinä oli vaalea ja valaistu, mutta äkkiä sekin avautui. Sana "palvonta" säteili kuin tulikirjoitus. Sisällä katseeni kohtasi valo-olennon, joka oli kaukana edessä. Ymmärsin, että siinä oli itse Herra Kristus. Huomasin kaikkien olevan valkeisiin pukeutuneita; muissa huoneissa, joiden läpi olin kulkenut, ihmiset olivat aivan tavallisissa pukeissa. Jäin seisomaan ja katsoin kohti tuota valoisaa, ihmeellistä. Äkkiä kaksi valo-olentoa tarttui minua molemmin puolin kädestä. He alkoivat johtaa minua edelleen.

- Minähän en ole valkopukuinen, minulla on musta pukuni, protestoin.

- Ei, sinä erehdyt, olet valkoisiin puettu, sanoivat valo-olennot.

- Niin, mutta tukkani ei ainakaan ole valkea, sanoin, sillä muilla oli valkoiset hiukset.

Silloin sain katsoa peiliin - ja minun tukkanikin oli valkea.

- Ilmapiiri oli ihana. Minua johdettiin jonkin alttarilta näyttävän eteen, ja siellä polvistuin. Koin, että kaikki katsoivat samaan suuntaan, kohti tätä valoisaa olentoa, joka oli Kristus. Kuului hiljaista laulua Hengessä ja jostakin taustalta erilaisten soitinten soittoa Herran kunniaksi. Olin polvillani ja rukoilin. Se ei ollut avunhuutoa, ei esirukousta, ei kiitosta siitä, että Herra olisi parantanut erilaisia sairauksia, se oli vain palvontaa.

- Ollessani polvillani käännyin ympäri ja tiedätkö mitä näin? Tie oli avoinna alas asti, missä kaikki nuo ihmiset huusivat apua ja nääntyivät sairauteensa. Jokainen hätähuuto, jokainen esirukous, jokainen kiitos kuului ylös Herralle Jeesukselle asti.

- Kaikki tämä ällistytti minua - ja sitten heräsin. Kysyin Herralta, miksi minulle näytettiin tämä näky, ja Hän antoi ymmärtää antaneensa sen, jotta kertoisin sinulle ja sinä edelleen muille, että tie Herran luo on avoin, vaikkemme useinkaan näe ovia, vaan luulemme niiden olevan seiniä. Ihmeellisen ihanaa on, että jokaisen ihmisen avunhuuto kulkeutuu aina Herralle asti, aivan riippumatta siitä, kuka huutaja on. Kaikki esirukoukset, kaikki kiitokset ja kaikki palvonta tulevat Hänen eteensä. Mielestäni on uskomattoman ihanaa tietää, että Herra kuulee meitä jokaista, kun tulemme Hänen tykönsä, huudamme apua tahi vain huokaamme Hänelle. Herran puolelta ovet eivät ole suljettuja, vain me ihmiset voimme ne sulkea. Mutta kun hätä kolkuttaa sydämemme ovelle, silloin avaamme sen Herralle, huudamme Hänen apuaan.

- Rakas Herra, kiitos että olet suurempi kuin ymmärryksemme, ja kiitos, että tie on avoin eikä kukaan voi sitä sulkea.

Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen. (Jes. 65:24)

Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. (Matt. 7:7-8)