Oi ihminen, oi ihminen, kuinka käy sun sielusi kanssa?

 1.Niin kauvan kuin me elämme, sitä aina ajatelkaamme,

että kuolo kohtaa meitä. Kaikille on se tiettävä,

vaikka tietymätön hetkensä; Se kaikki hautaan peittää.

Oi Jeesus, suo, oi Jeesus, suo mun välttää harhateitä!

 

2.Kun mitään vielä ei havaita, ei vähintäkään arvata,

on kuolo ovellamme; ei auta silloin rikkaus,

ei tieto, taito, viisaus, ei voima, kunniamme.

Voi Jeesukseni, voi Jeesukseni, sä ainoa auttajamme!

 

3.Terveenä täällä ollessaan moni ei muista sieluaan,

kalliinta tavaraansa; kalua koota pyytelee,

rahasta kiistää, riitelee, niissä etsii autuuttansa.

Oi ihminen, oi ihminen, kuinka käy sun sielusi kanssa?

 

4.Kun ruumis hautaan heitetään ja multaan mustaan peitetään;

Kaikki, kaikki katoaapi. Tavarasi langot riistelee,

kalusi suku jakelee, vaan sun se unhottaapi.

Oi ihminen, oi ihminen, minkä osan sielusi saapi?

 

5.Se tuodaan eteen tuomion, missä sillä kova pelko on,

et itseesi nyt voi luottaa: sun työsi kaikki tutkitaan

ja kelvottomiksi tuomitaan; sen kaiken synti tuottaa!

Täällä ihminen, täällä ihminen, anna kyynelvirtasi vuotaa!

 

6.Sä Herran tykö palaa, Häntä yli kaiken rakasta,

niin rauhan löydät aivan; Aina kuule, kätke sanansa,

niin et sä piinaan vajoa, vaan pääset iloon taivaan.

Ei Jeesuksesi, ei Jeesuksesi, sua silloin jätä vaivaan.

 

7.Alastomia auttele, sairaita holhoa, hoitele;

Ne, jotka on harhateillä, taas oikealle johdata;

murheellisia lohduta! Niin tahtoo Herra täällä.

Oi ihminen, oi ihminen, näitä älä hältä kiellä!

 

8.Vaan näistä ei sovi kerskata, ei työmme meitä pelasta,

Jeesus on turvanamme; meitä Isänsä kanssa sovitti,

kuolollaan meidät lunasti Hän yksin kuolostamme.

Oi Jeesukseni, oi Jeesukseni, kaikki armostasi saamme!

 

Laurentius Petri Gothus, (ruots.) s. 1520 † 1579.