Olimme Porissa puhumassa kirkkoillassa. Oli sanan ja rukouksen ilta. Oli vastaanottava ilmapiiri ja Herra antoi meille sanoman. Alttarikaiteella oli illan päätteeksi monta ihmistä polvistuneena pyytämässä esirukousta. Kotimatkalla ajattelin, miten kirjava on se ihmisjoukko, joka etsii Herraa, miten monenlaiset asiat rassaavat ihmisiä, miten riippuvaisia olemmekaan Kristuksesta?
Olin juuri samaan aikaan lukenut evankelista W. Jokisen muistelmia sadan vuoden takaa ja huomasin hänen pitäneen herätyskokouksia myöskin Porissa.
- Helmikuun 25. (1917) pidimme ensimmäisen kokouksen Porin teatteritalossa. Se täyttyi heti ja niin saimme jatkaa rauhallisesti kokoussarjaa. Herätys alkoi heti nuorison keskuudessa. Mikonkadun varrella olevassa rukoushuoneessa oli aina niin suuri tungos, että saimme joka ilta suuresti hikoilla. Mutta mitäpä siitä, kun Herran tulet paloivat.
Seuraavaksi hän kertoi, miten venäläiset merisotilaat olivat jahdanneet tsaarivallan upseereita ja ampuneet niitä Porinkaduilla. Juuri samaan aikaan Jokinen oli ollut puhumassa Keski-Porin kirkossa. Hän kertoo noiden viikkojen aikana tulleen toistasataa ihmistä uskoon.
Jumala ei tarvitse ensin sopivia olosuhteita tai tunnelmaa toteuttaakseen tahtonsa. Hän ottaa alttiit palvelijansa ja täyttää heidät armollaan ja totuudellaan niin, että se kuuluu ja näkyy. Joskus Herra lataa omiaan ja valmistaa aseitaan seuraavia koitoksia varten. Silloin eletään hiljaiseloa ja sekin kuuluu Jumalan suunnitelmiin. Kiireiselle uskovalle se on kuitenkin raskasta aikaa, kun näyttää siltä, ettei mitään tapahdu? Mutta ei Jumala ole kuollut, Jeesus elää ja vaikuttaa. Joskus se paras
vaikutus on Herran hiljaista puhetta sydämeen, jota Kristus voi tehdä vain silloin, kun uskova on hiljaa.
Viime vuosisadan alussa tapahtuneissa nuorisoherätyksissä oli piirteenä syvä synnintunto ja voimakas antautuminen Herran palvelukseen. Siihen aikaan tehtiin myös lupauksia ja sitoumuksia
Vapahtajan seuraamisesta. Eräs tällainen löytyi vanhasta historian kirjasta ja kuului näin:
- Uskoen, että Herra Jeesus Kristus antaa voimaa, lupaan Hänelle koettaa tehdä, mitä Hän tahtoo minun tekevän, että säännöllisesti rukoilen ja luen Raamattua joka päivä, ja kannatan
omaa seurakuntaani kaikella tavalla, varsinkin käymällä sen viikko- ja sunnuntaikokouksissa, ellei minulla ole joku sellainen este, jonka voin omantuntoni hyväksymänä esittää Vapahtajalleni,
ja tietoni mukaan tahdon elää kristillistä elämää. Varsinaisena jäsenenä lupaan olla uskollinen kaikille velvollisuuksilleni,olla läsnä ja ottaa osaa muullakin tavoin kuin vain lauluun,jokaiseen nuorten kristittyjen yhdistyksen kokoukseen, jollei minua estä jokin syy, jonka voin omantuntoni hyväksymänä esittää Herralleni ja Mestarilleni. Jos minun täytyy olla poissa kuukauden pyhityskokouksesta, tahdon, mikäli mahdollista, lähettää ainakin raamatunlauseen luettavaksi vastauksena nimeäni huudettaessa.
Mietin, miten seurakuntien toiminta muuttuisi, jos ihmiset sitoutuisivat tällä tavoin Jeesukseen? Nyt kuitenkin huomaamme itsekin syyllistyvämme valikoimiseen ja herkutteluun hengellisissä
asioissa. Ainaiset pidot ja yhtä juhlaa ovat muodissa, mutta perustyö, sananviljely, rukous ja Herran seuraaminen arjessa ovat hakusessa. Tuo ajatus säännöllisyydestä (hyvässä mielessä) olisi monelle uskovalle tarpeen. Se tasoittaisi ääripäitä ja laukaisisi hermopaineita. Epäsäännöllisyys rassaa ja kuluttaa uskoaa ja hänen lähipiiriään. Tarvitsemme Hengen hedelmää, joka ilmenee mm. rauhana, ystävällisyytenä ja pitkämielisyytenä. Nämä ovat meidän Herramme ominaisuuksia, joita ei pidä
sekoittaa meidän ominaisuuksiimme. Saamme pyytää niitä avuksemme ja uskomme vahvistukseksi.
Kaiken kaikkiaan, ihminen on aika metka pakkaus ja jokainen on vielä toinen toisestaan poikkeavanlainen. Jumala on luonut meidät yksilöiksi ja ihmisiksi.
Eräs mies oli aikoinaan aivan toivoton omien murheidensa kanssa. Sairauskodissa oli murtanut hänet. "...tuli mies... lankesi Jeesuksen jalkojenjuureen ja pyysi... kotiinsa... hänellä oli tytär, ainoa lapsi...kuolemaisillaan" Luuk.8:41. Jeesuksen ympärillä oli runsaasti kansaa, kuka milläkin motiivilla. Osa uteliaisuuttaan, osa vaivojensa vuoksi, osa muuten vaan. "...väentungos ahdisti häntä" Mutta mitään ei tapahtunut, Jeesus ei vastannutkaan. Hänen uskonsa tuntui aivan romahtavan, kun ei saanut heti mieleistään vastausta Vapahtajalta. Sillä toiset avuntarvitsijat kiilasivat hänen ohitseen rukousjonossa ja hänen piti ongelmiensa kanssa odotella. "Ja siellä
oli nainen..." Juuri kun oli hänen vuoronsa, tuli joku surkea nainen ja sai kosketuksen Vapahtajaan? Joskus mekin koemme, ettei Herra taida ehtiä meitä auttamaan, kun hänellä on noita isompia juttuja, jotka aina menevät minun ohitseni? Mutta siinä odotellessa voi oppia paljonkin, esimerkiksi, että Herra hallitsee kaiken aina ja kaikkialla. Hänellä on myöskin oma aikataulunsa, johon meidän on tyydyttävä.
Sitten hänen eteensä tuli vielä suurempi ongelma, kun hänelle tuotiin tieto, joka tyrmäsi täysi: "...tuli joku.. kotoa ja sanoi: Tyttäresi on kuollut; älä enää opettajaa vaivaa." Onneksi Kristus oli paikalla ja loi mieheen uskonrohkeutta. ”Jeesus sanoi hänelle: Älä pelkää; usko ainoastaan…” Näin Vapahtaja rohkaisi tuota kärsivää miestä, näin hän loi toivoa ja iloa ympärilleen. Hän ratkaisi miehen suuren ongelman, hän hoiti tämän sielua. Miehenkodissa koettiin suuri ilon aika, kun Jeesus tuli heille ja palautti tyttären eloon. Me tarvitsemme aina ja kaikkialla Herran Jeesuksen apua ja uskollisuutta, viisautta ja esirukousta, siunausta ja johdatusta. Antakoon Vapahtaja niitä niitä tänään jokaiselle kaipaavalle, kodissa, työssä, seurakunnassa, sydämessä.
William Ralph Featherston (1848–1875) oli kristitty, joka osallistui metodistikirkon toimintaan Montrealissa. Hän kirjoitti runon Jeesus, minä rakastan sinua. Hänen uskotaan kirjoittaneen runon joko 12- tai 16-vuotiaana. Featherston kuoli ennen 27-vuotissyntymäpäiväänsä, eikä hänen tiedetä kirjoittaneen muita kappaleita. Hänen kuolemansa jälkeen 1876 Adoniram Gordon laittoi runoon sävelen ja julkaisi sen hymnikirjassaan. Se tuli Suomeen Hengellisten laulujen ja virsien kokoelmaan numerolla 194.
Jeesus, minä rakastan sinua, tiedän, että olet minun;
Sinun puolestasi luovun kaikista synnin hulluista.
Minun armollinen Lunastajani, sinä olet Vapahtajani;
Jos koskaan rakastin sinua, Jeesukseni, niin nyt.
Rakastan sinua, koska olet ensin rakastanut minua
ja ostanut anteeksi Golgatan puusta.
Rakastan sinua, kun käytät orjantappuraa otsassasi;
Jos koskaan rakastin Sinua, Jeesukseni, niin nyt.
Minä rakastan sinua elämässä, rakastan sinua kuolemassa,
ja ylistän sinua niin kauan kuin annat minulle hengityksen;
Ja sano kun kuolinkaste on kylmänä otsallani:
Jos minä koskaan rakastan sinua, Jeesukseni, niin nyt.
Kirkkauden ja loputtoman ilon kartanoissa
tulen koskaan palvomaan Sinua taivaassa niin kirkkaana;
Laulan kimalteleva kruunu otsassani;
Jos koskaan rakastin Sinua, Jeesukseni, niin nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti