Jumalan vahva perustus pysyy kuitenkin lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa" 2.Tim.2:19

Laestadiolaisuus arvostaa suuresti Juhani Raattamaata (1811 - 1899), maallikkosaarnaaja ja Raamatun opettajaa, Laestadiuksen aisaparia ja uskonystävää. Hänestä on sittemmin kirjoitettu lukuisia kirjoja ja tutkimuksia. Aulis Zidbeck kirjoitti Raattamasta 1940-luvulla pari kirjaa "Juhani Raattamaa eräiden Lutherin ydinnäkemysten uudistajana" ja "Pohjolan suurin maallikkosaarnaaja". Nämä kirjat ovat olleet pohjana myöhemmälle elämänkerralle, jonka nimeksi tuli 1980-luvulla "Ole vapaa vapaaksi ostettu lauma - Juhani Raattamaa - opettaja ja sielunhoitaja".

Aulis Zidbeck tunnettiin kirjailijana, joka työsti laestadiolaisuuden historiaa ja teologiaa. Hän toimi pappina Eräjärven, Hollolan, Salon ja Merimaskun seurakunnissa. Hän toimi myös 11 vuotta uskonnon opettajana Turun Klassillisessa lyseossa, jossa minäkin kävin aikoinaan keskikoulun vähän myöhemmin.

AZ oli koko ikänsä kiinnostunut laestadiolaisista ja heidän opistaan, mutta uskalsi liittyä heihin vasta kun oli eläkkeellä 81-vuotiaana. Tosin yrityksiä liikkeen yhteyteen oli ollut pitkin hänen elämäänsä useamman kerran, mutta varovaisuus ja lievät pettymykset pitivät hänet ulkopuolella. Ilmeisesti suurin vaikutin myöhemmin siirtymiseen oli sielunhoitoon liittyvä rippikäytäntö. Erilaiset omatunnon syytökset vaivasivat häntä pitkin elämää. Vasta tuolloin hän koki löytäneensä vastauksen etsintäänsä? Ja toki liikkeen veljet ottivat hänet katuvana iloiten joukkoonsa. Olihan nyt yksi kadonnut löytynyt ja päässyt oikeaan joukkoon sisälle – muualla kun ei ole pelastusta?

Omassa elämäkerrassaan hän toteaa, että heillä oli koko pitkän avioliiton ajan vaimonsa kanssa erilainen uskonnäkemys; AZ puhui opista, vaimo ihmisistä. Hän kirjoitti: "Tämä jatkuva kiistely heitti varjon aviollisen polkumme ylle. Se mikä meitä kuitenkin yhdisti, olivat lapset, jotka aina pidimme riitamme ulkopuolella." Rankkaa kokemusta ilman valoa.

Näin ulkopuolisen silmin katsottuna AZ on tyypillinen ihminen, joka ei löydä elävää Kristusta, uskonnon kyllä, kirkon ja sen viran, teologian tohtorin arvon, kourallisen opinkappaleita ja erilaisia perinnäissääntöjä, ihmismielipiteitä. Mutta sitten tähän etsintään ja kaipaukseen ilmestyy kuin tyhjästä herätysliike, joka imaisee kaverin kuin lihansyöjäkihokki kärpäsen – tosin imu kesti 50 vuotta. Yhtäkkiä hänestä alkoi tuntua, että nämä mainitun herätysliikkeen ihmiset olivat kuin eri planeetalta olevia olentoja, täynnä ylitsevuotavaa rakkautta, ymmärtämystä, veljellisyyttä, uhrautuvaa lähimmäishoivaa ja auttamishalua. Lisäksi heillä on aivan erinomainen raamattuopetus, johon sisältyy sen sovellutus elämän arkipäivään ja ihmissuhteisiin. Ja kuin koristeeksi kakulle sen piiristä löytyy erikoinen opillinen korostus, joka tuo ihmeellisen vapauden kurjuudessa kamppailleelle tarpojalle. Sen jälkeen tuloksena on taas yksi, joka todistaa, ettei maailmassa ole mitään parempaa kuin meidän lahko? Muissa ovat kaikki viat, puutteet, sekavuus, epävarmuus, rakkaudettomuus, mukaan luettuna valtakirkko, jossa hän palveli suuren osan elämästään.

Omassa elämässäni näitä ystävä-lähtöjä on ollut tukku vuosien varrella, eikä minulla ole ollut niihin sanan sijaa. He ovat tehneet ratkaisunsa paljolti toisten ihmisten mukaan ja tunteittensa ohjauksesta? Yleensä kaava on kuitenkin hyvin samanlainen: ensin mennään katsomaan ja kuuntelemaan, sitten ihastutaan ja vähän myöhemmin ollaan heittäytymässä tähän virtaan koko painollaan, samalla hylätään kaikki entiset kaverit ja uskonystävät – he kun eivät ole enää sopivaa seuraa. Itseni kannalta tietysti on ollut murheellista se lopullisuus, kun kaikki Kristus-yhteys on yhtäkkiä mitätöitynyt elämässämme. Jotenkin tulee mieleen, että varmaan näiden ihmisten mielessä on taivaassakin jonkinlainen parempien uskovien reservaatti aidalla eristettynä tavallisista uskovista?

Opin jo uskon tieni alussa Jumalan koulussa, että on olemassa vain yksi lauma ja yksi paimen, nämä ovat Jeesus ja hänen uskovansa. Kaikki muu on vain kehystä, ihmistekoista sähläystä ja sekoittamista, vaikka kerskutaan Jumalan johdatuksesta. Sillä Jumala ei voi olla itseään vastaan ja ristiriidassa sanaansa kohtaan. Ihmisten vain on niin vaikea tunnustaa tyhmyyttään, sielullisuuttaan ja virheitään. Voisin sanoa, että olemme uskovinakin vielä paljon enemmän pimeydessä ja synnin sitomia kuin itse tiedämmekään. Ratkaisumme ovat usein kovin sielullisia, yhteisöllisiä ja toisten hyväksymistä hamuavia. Olemme kuitenkin ja myös paljon enemmän riippuvaisia Vapahtajasta kuin koskaan käsitämme. Todellinen Pyhän Hengen yhteys uskovien välillä ei ole ensisijassa näkyvää vaan näkymätöntä. Se on herkkä, haavoittuva ja varovasti säilöttävä Jumalan lahja. Sen rikkovat lahkolaisuus, eriseuraisuus, ylpeys, ahneus ja erilaiset eksytykset, joita pidetään totuutena. Se säilyy vain Kristus-uskon voimalla, se koostuu nöyryytetyistä sieluista, jotka tunnustavat Jeesuksen Herrakseen. Jos ihminen löytää Jumalan armon, hän jaksaa elämässään monenlaista, myös epätäydellisiä kristittyjä, ongelmallisia seurakuntia ja nyrjähtäneitä herätysliikkeitä. "Vahvistu siis, poikani, siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa…. Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies….. Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan…. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;" 2.Tim.2:1-24.

Näkyvän uskovien yhteyden etsiminen on kuitenkin normaalia ja tavallista. Varsinkin uskon elämän alussa se olisi jokaiselle suorastaan välttämätön. Tosin näissä retkissä moni sitten nyrjähtää perusteellisesti ja luopuu kokonaan uskosta, kaikkialla kun on niin paljon epätäydellisyyttä. Ilmeisesti pienempi ryhmä kuitenkin näkee asiat opillisina ongelmina verrattuna vaikka ihmissuhteisiin ja käyttäytymisiin?

Jumalan sana antaa hyvin yksiselitteisen ohjauksen uskovan valintaan tulevaisuudestaan, mutta kelpaako se kenelle? Vanha luonto pyrkii korkeampaan ja erikoisempaan, hienompaan ja suurempaan. Kuka tyytyy vähään ja halpaan, yksinkertaiseen ja tavalliseen? "Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu." 1.Kor.7: 24. Tuo yksi ajatus on kuitenkin avain kaikkeen: "Jumalan edessä". Sen varassa voi heikkokin kestää koettelemuksia ja toimia ilman näkyvää menestystä vaikeissakin olosuhteissa. Jos kadottaa tämän näyn, kadottaa näkymättömän Jumalan ja yhteyden häneen ja seurauksena on pyrkimys paikkaamaan puutos korvikkeella. Tämä ilmenee esimerkiksi sakramenttiuskovaisuutena, jossa ne ottavat Kristuksen paikan. Kasteesta tulee automaattisesti sielun pelastaja, vaikkei ole mitään tunnustusta, ehtoollisen jälkeen ilmoitetaan, että nyt kaikki ovat vastaanottaneet Kristuksen, vaikka elämässä ei ole mitään muutosta ja ripin seurauksena julistetaan, että he ovat nyt sisällä Jumalan valtakunnassa, vaikka ovat vain erään herätysliikkeen kokouksessa. Sakramentit ovat voimassa ja toimivat Herran itsensä kautta ja vaikutuksesta - edelleen. Karismaattisella puolella kaikenlainen meuhkaaminen katsotaan Hengen työksi ja sitä tavoitellaan, vaikka Jeesus olisi aikaa päiviä lähtenyt pois heidän liikkeestään kyllästyneenä ihmiskeskeisyyteen.

Kerrotaan kahdesta miehestä, jotka matkustivat aikoinaan junassa ja keskustelivat uskonasioista. Ensin he iloitsivat yhteisestä uskosta ja heillä oli sama näkemys, mutta sitten mielet menivät vähitellen eri suuntaan. Vielä toinen sitten nosti panoksia ja sanoi sulkevansa kokonaan taivaan valtakunnan toiselta, johon toinen vikkelästi vastasi: - että sulje vaan, mä oon jo sisäpuolella!

Toinen vastaavanlainen tapaus liittyi avainten valtaan, kun eräs uskova mies sanoi, että vain hänellä on heidän kylällään ainoastaan annettu taivaan valtakunnan avaimet. Tähän sitten tuttavansa paikkakunnalla totesi: - että kyllä on keljulle miehelle avaimet annettu!

On valtava Jumalan armo löytää Jeesus elämänsä sisällöksi, silloin ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista tai ihmismielipiteistä, silloin voi toimia kaikkialla pelkäämättä tai alistumatta ihmisten orjaksi. Kristuksen suuruudesta ja vallasta käsin kaikkialla on ihmisiä, jotka Herra haluaa pelastaa ja viedä taivaaseen. Silloin uskova ei tarvitse ensin hyviä olosuhteita, hyvää seurakuntaa ympärilleen, menestystä ja näkyvää siunausta askeleihinsa, hänellä on Jeesus maailman Vapahtaja, ostajansa, maksajansa, vapauttajansa, elämänsä lähde ja virvoitus.

"….olivat kuulleet, mitä Johannes sanoi, ja seuranneet Jeesusta. Hän tapasi ensin veljensä Simonin ja sanoi hänelle: - Me olemme löytäneet Messiaan, se on käännettynä: Kristus. Ja hän vei hänet Jeesuksen tykö." Joh.1:40-42.

Moni katsoo, että Jeesuksen luo vieminen on ainoastaan herätysliikkeeseen matkaamista ja johonkin huoneistoon sisälle kulkemista, tiettyjen julistajien ja pappien vaikutuspiiriin pääsemistä. Ajatellaan, ettei ihminen voi tulla yksin uskoon, olla yksin uskossa, eikä uskonelämää voi elää kuin yhteisössä. Mutta usein uskovan elämä on yksinäistä, sairauden sävyttämää, ilman erinomaisia tunteita, riisumisesta toiseen vaeltamista, menetyksiä, kuivaa erämaata, heikkoutta ja puutteita. Siinä ei ole suuria kokemuksia, erikoisia ihmeitä, ei mitään mainittavaa, mutta se on kuitenkin elävää yhteyttä Herraan ja Kristuksen sanan siunaamaa arkipäivää. Raamatun asema ja ilmoitus korostuu uskovalle. Silloin Pyhä Henki johdattaa pientä kulkijaa, joka rukoillen turvautuu Jeesukseen - elävään Jeesukseen. Uskovaisuus siis rakentuu silloin Jeesuksen varaan, Golgatan uhrin turvapaikkaan, Herran ylösnousemuksen riemujuhlaan ja taivaan aukenemiseen. Näillä näkymillä henki elpyy, sielu virkistyy ja ruumis ryhdistyy, löytyy ilo ja kiitollisuus, tyytyväinen mieli ja Jumalan rauha.

Herra, missä kulkevat sinun lampaasi tänään, kalliisti ostamasi lauma, yksi lauma, niin kuin sanot sanassasi? Missä kuljet lampaittesi edellä, mihin viet ne lepäämään ja syömään, hoitoa saamaan?Missä ovat he, jotka olet uudestisynnyttänyt elävään toivoon, joiden sydämiin olet painanut lunastuksesi sinetin ja merkannut omaksesi taivaallisen kutsumuksen ja syyttömäksi julistamisen kautta. Vai ovatko sudet syöneet lampaasi, Herra, ovatko ne joutuneet vapaudesta pakkoon, armosta lain alle, valtakuntasi avarilta laitumilta suljettuihin häkkeihin?

Kiitos, Jeesus, että olet kaiken keskus, alku ja loppu, seurakuntasi Herra ja valtias. Kiitos, että johdat omasi kotiin, parannat sairaat palvelijasi, sidot haavoittuneiden haavat, kannat heikkoja, ruokit nälkäisiä, suojaat arkoja, olet suuri maksajamme, jonka luona velkamme mitätöidään ja synnit annetaan anteeksi. Käy, Herra, tänään herätysliikkeiden pääkallonpaikoille, kokoustiloihin, uskoviin, sydämiin ja tule elävänä uudistamaan kuolleet opinkappaleet, tapakristillisyyden rauniot ja tunnevauriot, pelokkaat lapsesi, sidotut, alistetut, epäilevät ihmiset, jotka roikkuvat Jumalassa ja lupauksen sanssa ohuin sitein ja joskus vain pienen langan varassa lapsuuden kokemuksesta. Anna kaikille omillesi suuren ihmisrakkautesi taivaallinen valo - tänään! Aamen.

Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin. Ps.78:25

Herra, pyhässä temppelissään

Sillä ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne; 5.Moos.32:47.

Iloitkoon Israel tekijästänsä, Siionin lapset riemuitkoot kuninkaastaan. Ps.149:2

Ota käteni ja tuo minua siunattuun loppuun asti ja ikuisesti.

Uskovaisuuteni alkumetreillä opin hengellisiä lauluja, jotka olivat itselleni uusia ja ihmeellisiä. Sillä niissä piireissä, joissa siihen asti olin pyörinyt, laulettiin vähän toisenlaisia renkutuksia ja niiden sanoma ei noussut kattoa korkeammalle. Mutta olin ollut kuuro Jumalan äänelle ja sokea häntä havaitsemaan, kunnes hän pysäytti minut kadotuksen tiellä yllättäen ja varoittamatta. Hän herätti minut.

Ilman mitään ennakkokäsitystä tutustuin monenlaisiin hengellisiin lauluihin, ja monet virret vetosivat voimakkaasti minuun, nehän olivat pieniä saarnoja, jotka vahvistivat uskoa. Huomasin myöskin aikanaan seurakuntaan tullessani, että yhteislaulu oli erittäin siunaavaa ja välttämätöntä uskovien kokoontumisissa. Joskus olen aivan selvästi kuullut laulusta, onko seurakunta hengessä palava tai lähes sammunut? Kuollut seurakunta ei laula. Onhan jo taistelulaulu muutenkin erilainen kuin hautajaishymni ja saman laulun voi laulaa niin eri hengessä ja mielellä. Aina se on erilainen, kun sen laulaa Kristukselle eikä ihmisille.

Isoäitini oli innostunut uskoontulostani ja vierailin viikoittain hänen luonaan. Hän piti paljon laulusta "Mua tartu käteen, Herra, ja taluta". Lauloimme sen yhdessä lukemattomia kertoja. Tämä laulu on sitten myöhemminkin siunannut minua monissa käänteissä, sillä siinä ihminen on avuton ja Jumala suuri.

Laulun on tehnyt Julie Katarina von Hausmann. Hän syntyi 7. maaliskuuta 1826  Latviassa Riiassa. Hän kuoli 15. elokuuta 1901 Võsuissa Virossa. Julie vietti lapsuutensa Mitaussa (Jelgava) Latviassa. Julie oli kuuden sisaruksen sarjan viides lapsi. Julie rakasti arkana lapsena hiljaisuutta ja

Julie Katarina von Hausmann

yksinäisyyttä, joka muokkasi hänen sisäistä kehitystään ja rukouselämäänsä. Ne olivat arvokkaita hetkiä, jolloin Jumala puhui hänelle. Hänen toimi opettajana ja lasten ohjaajana. Hän sairasti paljon ja tunsi monenlaista ruumiin heikkoutta. Hiljaisina yön tunteina hän kirjoitti kokemuksiaan muistiin, ja näin syntyi monta runoa ja laulua unettomina tuskien öinä. Mutta hän piti aarteensa peloissaan salassa ja jakoi runojaan vain muutamille ystävilleen. Sairauksiaan Hausmann hoiti mm. Saksan ja etelän eri kylpylöissä. Hän kärsi mm. voimakkaasta päänsärystä. Hän tunsi Saksin, Sveitsin, Reinin, Tirolin ja Sveitsin Alpit ja Pyreneiden niemimaan. Hän vietti neljä vuotta Biarritzissa Etelä-Ranskassa, jossa hänen nuorin siskonsa oli Englannin kirkon urkuri. Vuonna 1870 hän muutti Pietariin vanhimman sisarensa kotiin, joka oli Pyhän Annan saksalaisen koulun opettaja. Siellä hän johti kotitaloutta ja antoi musiikkitunteja kotona ja sen ulkopuolella. Vuonna 1901 hän muutti Viron kylpyläkaupunkiin Wösso (saksaksi) / Võsu (viro), jossa hän kuoli 15. elokuuta 1901. Hänen hautansa on Illomäggi / Ilumäen kappelin hautausmaalla Gut Palms / Palmsen lähellä.

"Mua tartu käteen" laulun juuri on psalmissa 73, jossa laulun ajatus tulee ihanasti esille: "Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti." 23-26. Siinä on riisutun ihmisen todistus Jumalan huolenpidosta ja kaikkialle ennättävästä rakkaudesta. Kriisin keskellä paistaa taivaallinen ihan valo, jossa ilmenee Vapahtaja.

Oli kesä 1862. Julie oli nuori kihlattu, joka matkusti laivalla Afrikkaan rakkaansa luokse. Hänen sulhasena oli saanut Saksassa lähetyskipinän ja halusi mennä Afrikkaan lähetyssaarnaajaksi. Heillä oli suunnitelmissa viipyä siellä yhdessä avioparina Herran palveluksessa. Aurinko on kuuma, laiva tuli satamaan ja oli Julie on kauhean väsynyt. Mutta hänellä oli vain yksi tavoite: Lopulta hän näkee taas rakkaansa! Hän olisi niin onnellinen hänen kanssaan. Kaksin he olivat suunnitelleet menoa lähetystyöhön. Nyt Julie etsi rakastaan, mutta kukaan ei tullut häntä vastaan, sulhasta ei näkynyt. Julie ihmetteli, ja meni lähetysasemalle. Siellä ihmiset katsoivat häntä vain surullisesti ja myötätuntoisesti. Hänet vietiin hautausmaalle, jossa oli uusi hauta. Kolme päivää aikaisemmin hänen sulhasensa oli haudattu siellä; mies oli kuollut ruttoon. Samana iltana Julie  kirjoitti laulun: "Ota minut käsiisi ja johdata minua!" (Mua tartu käteen,Herra). Sen alkuperäinen teksti Kuului:

1.Ota käteni ja tuo minua siunattuun loppuun asti ja ikuisesti.En halua kävellä yksin, ei askeltakaan;

minne sinä menet ja seisot, ota minut mukaasi.

2.Kärsivällisyydessäsi peitä heikko sydämeni ja anna lopulta rauha ilo kipuuni. Anna köyhän lapsesi levätä sinun jalkaisi juuressa; haluan sulkea silmäni ja uskoa sokeasti sinuun.

3.Jos en tunne mitään voimastasi, tuo kuitenkin minut tavoitteeseesi, vaikka yölläkin. Ota sitten käteni ja tuo minut minun siunattuun loppuun ja iankaikkiseen.

Kärsimys ja menetys kiinnittävät ihmisen mielen iankaikkiseen Jumalaan. Jumalan käsi kurottautuu syntistä kohti lähes jokaisella Raamatun sivulla ja elävässä elämässä me kuulemme jatkuvasti todistuksia hänen pelastavasta työstään maailmassa. Ilman Jumalan vaikutusta, kättä, vetämistä, ei kukaan pelastu. Ilman Jeesusta kaikki hukkuvat. "Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä; hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät." Ps.18:17-18

Jeesuksen elämä oli palveluaikana jatkuvaa sairaiden ja syntisten kohtaamista, jolloin hän koski kädellään ihmisiin, paransi sairaita, julisti syntejä anteeksi annetuiksi, siunasi heitä ja herätti kuolleita. Miten moni siis rukoilikaan Jumalaa ja odotti Herran käden kosketusta vaivoissaan, yksin ja hylättynä? Moni jakoi Julien kokemukset avuttomuudesta ja riippuvuudesta Jumalan kosketuksesta ja johdatuksesta.

”Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu." Ja kohta hän puhdistui pitalistaan." Matt.8:3. "Niin hän koski tämän käteen, ja kuume lähti hänestä; ja hän nousi ja palveli häntä." Matt.8:15. "Mutta kun väkijoukko oli ajettu ulos, meni hän sisälle ja tarttui hänen käteensä; ja tyttö nousi." Matt.9:25. "Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?" Matt.14:31. "Ja hän pani kätensä heidän päälleen ja lähti sieltä pois." Matt.19:13.

Istuin eräänä päivänä autossa ja odotin vaimoa kaupasta. Samassa ohitseni kulki mies, jonka korvan taakse oli tatuoitu luku 666. Raamatussa se tunnetaan pedonlukuna ja saatanan omistusmerkkinä. Mietin, miksi kaveri oli tuommoisen antanut päähänsä tatuoida? Ei hän kuitenkaan ollut loppuun asti rohkea, koska oli merkin sijoittanut korvan taakse, sillä se pitäisi laittaa otsaan tai oikeaan käteen. Ehkä hänellä oli vielä hieman hakusessa kenen nimissä haluaa elää ja kuolla. Moni hakee kovan tyypin roolia, mutta kaipaa kuitenkin Jumalaa?

Eräs Julien runo korostaa Jeesuksen ainutlaatuisuutta ja uskon yhteyttä Kristukseen. Laulun nimi on JEESUS MINUN KAIKKENI!

Jeesus, uskollinen ystäväni,

Jumala ja Herra!

Olen yhdistynyt kanssasi,

Mitä muuta tarvitsen?

Olet korkein hyvä,

Oma taivaani sinä;

Sinun armosi tulvasta saan

virtausvoimaa ja lepoa.

Älä koskaan mene kauas minusta,

oi pelastukseni!

Pidän kaikesta sinussa,

oletko minun osani.

Yksi on minun voittonani,

lohdutukseni ja kunniani:

Minä olen, oi JEESUS

omaisuuttasi.

Eräässä runossaan Julie on saanut Kristukselta profetian, jossa Jeesus vakuutta omaa rakkauttaan häntä kohtaan. Runon lähdetekstiksi oli merkitty Jesaja 43. Rakastan sinua.

Minä rakastan sinua, minä, kaikkien kuninkaitten kuningas,

joka kannan kaikkea sanalla,

Herra, jolla on valta kuolemaan ja elämään,

jota maa ja taivas palvelevat jatkuvasti,

Hänelle ei ole mikään liian suurta ja raskasta, eikä mitään kaukana,

Hän, joka ohjaa ja lisää, sinun Jumalasi ja varjeliasi,

ainoa, joka antaa sinulle elämän, voimaa ja levätä.

Rakastan sinua! Ja vieläkö pelkäät?

Rakastan sinua, ei vain edellisinä päivinä,

kun tulin teidän sijalle tuomioon (Jesaja 53: 8),

ei tulevaisuudessa, kunnes sinä olet vapautettu synneistä.

Sinulle ilmaisen minun kasvoni;

ei vain tänään, nyt, vaan joka hetki,

saatat tuntea itsesi onnelliseksi -

täällä käsissäni, kun kerron sinulle:

Rakastan sinua! - Ja vieläkö epäilet?

Rakastan sinua! Iloitse vavisten!

Kuka sinä olet, että kunnia Herra

kohtaa sinut matosen, kyyhkysen,

liittyy sinuun ja tekee osalliseksi ikuisuuteen?

Sinä, syntinen, sinä lepäät sydämessäsi,

täällä maistat sen, vaikka syvään murheeseen,

kuinka hyvin teen lapsilleni;

Rakastan sinua! - Ja vieläkö suret?

Rakastan sinua, minulla ei ole muuta kuin hyvyyttä.

Minä piirrän sen sinuun täällä ajassa,

sen rakkauden, suunnattoman rakkauden.

Kuljin katkeraan kuolemaan puolestasi;

Nyt olet minun suurin iloni,

kun näen sinut vaeltamassa valossani -

Voi, mutta luota rakkauteeni!

Rakastan sinua! - Ja silti sinä itket?

Rakastan sinua! Joten minun on lähetettävä sinulle surua

Kaita tie vain johtaa taivaaseen;

Tiedät sen hyvin, mutta silti voit kysyä,

miksi usein satutan sinua niin paljon!

Siksi sinä kysyt vain, koska huomaat rakkauteni,

mutta köyhä, kapea sydämesi ei voi ymmärtää;

Oi, pidä itselläsi nopeasti näitä sanoja:

Rakastan sinua! - Mutta sinä - kuinka rakastat minua?

Ps. 119:105. Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.

Vielä Jeesus korjaa syntiset ja sitoo tunnonhaavat, vielä levottomat sydämet hänessä levon saavat.

Naapuri tuli traktorilla meidän tontin luo ja menin pellolle juttelemaan hänen kanssaan. Olimme morjestelleet vuosien aikana monta kertaa, mutta varsinainen keskustelu oli jäänyt. Nyt ajattelin, että pitää korjata tilanne. Siinä meni sitten rajalla asioita selviteltäessä 1½ tuntia kepeästi. Kävimme Amerikassa, Venäjällä, Karjalassa, eduskunnassa, muutamassa kirkossa, sairaalassa, kuoleman porteilla, peltoviljelyssä, historiassa, talonkorjauksessa, talokaupoissa, pappilan mailla, naapureissa, vanhoilla teillä, edesmenneissä. Huomasin, että hän tiesi paljon enemmän paikkakunnan asioista kuin minä ja tuntui siltä, että kaikki oli kovin selvää ja helppoa? Pistin muutamia kristillisiä juttuja syötiksi keskusteluun, mutta naapuri ei tarttunut niihin erityisemmin? Kala ei vielä käynyt pyydykseen? Ehkä ensi kerralla on menestystä? Pois tultuani kotiin mietin, mitenkä paljon hän lienee tiennyt minusta ja taustastani? Ilmeisesti tiesi riittävästi laittamaan minut mielessään lokeroon: hätävara-naapuri – hätätilassa soita, mene käymään ja tee elämänkysymys Jumalasta? Ainakin hän oli hyvin ystävällinen ja halukas keskusteluun. Rukoilen, että hän pelastuisi, samaa rukoilen myös muille naapureille, koko tälle seudulle - muu on pelkkää kosmetiikkaa ja kehystä, ajankulua. ”Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.” Snl.14:25. ”Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.” Snl.11:30. Tarvitsen siis joka aika todistajan rohkeutta, elämän puun hedelmää ja Kristuksen vanhurskautta. Kaikki tarvitsevat, mutteivät tiedä sitä!

Uskovaisuus on vastakohtaisuuksien ympäristö, jossa kasvaa kauniita kukkia ja rikkaruohoja, mutta ei sovussa. Uskovaisuudessa ovat voima ja heikkous jatkuvassa jännitteessä. Perustaistelu käydään kuitenkin lihan ja hengen välillä päivittäin. Kai jokainen ottaisi mieluummin pyhyyden ja syyttömyyden aina ennen kuin kurjuuden kuukaudet ja päivänpaisteen ennemmin kuin pimeät yöt? Kuka haluaisi olla aina huono, jos on mahdollista olla hyvä? Mutta uskovaisuuteen nähden olemme aina saamapuolella, odottavia, anovia, kaipaavia ja täysin Jumalasta riippuvaisia. Olemme tyhjiä ja tarkoituksettomia, pilaajia ja paleltuneita, sokeita ja mykkiä, lapsellisia ja itsekkäitä, etuilijoita ja tönijöitä. Meillä on täysi työ oman puurolautasellisen syömisessä, mutta kuitenkin hosumme lusikoinemme naapurin puuroa? Kauhistelemme naapurin roskaista pihaa, mutta omat rappuset ovat aina vain lakaisematta? Näemme suuret virheet toisissa ja luulemme kykenevämme ratkaisemaan kädenkäänteessä mielessämme jopa valtioiden ja kansojen ongelmia, mutta samalla vältämme peilin edessä seisomista alasti - sillä näkymä on surkea, jälkeenjäänyt, epämuodostunut ja väärin korostunut, puutteellinen, piloille mennyt, säröinen kuppi - häpeäksi Herralle? Mutta ihmeellistä taivaasta tulee sanoma: - Minä rakastan sinua - tuollaisena!

Jumalan palvelijalle Mooseksellekin alkoi vasta vanhoilla päivillä avautua uutta ja armo kirkastua: ”Ja silloin minä anoin Herralta armoa sanoen: 'Herra, Herra, sinä olet alkanut näyttää palvelijallesi valtasuuruuttasi ja väkevää kättäsi; sillä kuka on se jumala taivaassa tai maassa, joka voi tehdä sellaisia töitä ja niin voimallisia tekoja kuin sinä?” 5.Moos.3:23-24. Eikö siis tulisi rukoilla, että Herra taas alkaisi näyttää palvelijoilleen kunniaansa ja voimaansa?

On tapana etsiä asiantuntijoita antamaan lausuntoja asioista ja niitä pidetään totuutena. Ne ohjaavat päätöksentekoa ja ratkaisuja. Mutta uskovaisuuden asiantuntija on armahdettu syntinen, sillä hän tietää rikkomuksensa Jumalan ja ihmisten edessä, hän voi kertoa omantunnon syytöksistä, perkeleen hyökkäyksistä ja lukemattomista kiusauksista, jotka ovat häntä vaivanneet pitkin matkaa. Kysy siis uskosta ja armosta häneltä, joka on mennyt sisään ahtaasta portista, kuuntele syntistä, joka on armahdettu, helvetistä pelastunutta, Kristus-valon löytänyttä, ojasta tielle palannutta, valheen verkosta vapautunutta, hengessään uudistunutta, orjan kahleista vapautettua. Hänellä on raikas, tuore, uutinen Vapahtajasta. Hänen silmänsä loistavat evankeliumin hunajan vaikutuksesta, hän huokaa tyytyväisenä elämän veden ja leivän ravinnosta. Sairaana hän on kiiruhtanut Golgatalle, Jumalan Karitsan luo, uhriveren luo saamaan anteeksiantamuksen parantavaa lääkettä kipeään olemukseensa. Hän on löytänyt lepopaikan Jeesuksen haavoissa, turvan vihollisten hyökkäyksiä vastaan, voittajan valtakunnan. Hän saa syödä Kuninkaan pöydästä taivaallisia herkkuja ilmaiseksi, vaikka ei ole kovin kummoinen ihminen, mutta uskovainen. Uskova oppii senkin ajallaan, ettei taivaan valtakunnassa ole korruptiota, eikä meillä ole millä maksaa hänen hyvyytensä: ”Sillä Herra, teidän Jumalanne, on jumalain Jumala ja herrain Herra, suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta, joka hankkii orvolle ja leskelle oikeuden ja joka rakastaa muukalaista ja antaa hänelle ruuan ja vaatteen.” 5.Moos.10:17-18. 

Virressä, joku aikansa kristitty kilvoittelija/asiantuntija/Jeesuksen-ystävä on rukoillut aikaa ja muutoksia kestävän sanoman, joka ilahduttaa uskovaa edelleen:

1.Vielä Jeesus korjaa syntiset ja sitoo tunnonhaavat,

vielä levottomat sydämet hänessä levon saavat.

Jotka murehtivat syntejään ja kauhistuvat itseään,

heitä Jeesus varmaan auttaa.

2. Sydämen halusta rakkaasta Hän tuli meidän luokse.

Hän piinaan tuli taivaasta synteimme suurten vuoksi.

Vajoten meidän vaivaamme ja meidän kuolemaamme,

elämän hankki meille.

3. Hän pelästyneet sulkee syntiset helmaansa,

tuskissa heitä tukee ja päästää murheistansa,

ja armostansa heittäen kaikki synnit syvään mereen

hän uskoon heitä auttaa.

4. Lävistetyillä käsillään heitä Isän tykö kantaa

ja Isän mielen kääntää hän, että armon heille antaa

ja ottaa heidät lapsikseen ja heidän omaisuudekseen

elämän lahjoittaapi.

5. Kun näkisit tuon sydämen, kuin toivoo tulevaksi

tykönsä köyhän syntisen häneltä armahdettavaksi,

jos taipuu tai on haluton! Hän mieluisesti mennyt on

myös publikaanein luokse.

6. Eikö hän Pietariakin lankeavaa armahtanut?

Jokaista syntistä hän niin on säälien katsahtanut.

Hän aina on yhtä totinen, vanhurskas, hyvä,

suloinen tykönsä tuleville.

7. Siis, synnin orja, joudu nyt, jos autuaaks’ tahdot tulla!

Ei ketään Jeesus hylännyt, ken tahtoi häntä kuulla.

Ah, miksi sinä viipyisit, surmallesi suotta rientäisit,

kun Jeesus tahtoo auttaa?

8. Saat alastonna, kurjana Jeesuksen tykö tulla,

vaikka onkin synti kuormana, Siellä armo ompi sulla.

Hänellä on sydän avattu, sä olet vieras toivottu,

hän juoksee sua vastaan.

9. Voi, voi, et sanoa sä saa: - Syntinen olen suurin,

ei Herra voi mua armahtaa! Hän kutsuu luokseen sunkin,

tyhmyyttäs’ neuvoo suremaan, haavoissaan turvaa hakemaan,

niin pääset armoon vielä.

10. Vaan älä sano: - vastakin on kyliin aikaa vielä,

kun ensin syntiin kyllästyn, Saan armon sitten siellä.

Kun kutsuu hän, et estää saa, vaan uskossa heti kiiruhtaa

Jeesusta halajamaan.

11. Oi Jeesus, kuolosi kivulla sun tykösi vedä meitä

sua ikävöimään halulla, myös köyhä sydän täytä!

Kun kurjuutemme paljastuu, auta, ettei kelpaisi meille muu

kuin veresi puhdistukseksi!

Olimme vierailulla Porissa 4.10. Elämän Eliksiirin järjestämässä tilaisuudessa teemalla "Hyvän olon ilta", josta oheinen pätkä: https://www.youtube.com/watch?v=AO6KHB0xVtY

Sanaa ja rukousta

Anteeksiantamuksen monet kasvot

- on aika pitää naistenpäivä. Semmoinen on meillä Kangasalla tarkoitus järjestää ensi lauantaina 14.00 alkaen.
Naiset pitävät kokousta isossa salissa ja samanaikaisesti mahdolliset kyytimiehet ovat keittiön puolella palveluhenkilökunnan kanssa seurustelemassa.
He tulevat, jotka pääsevät irtiottoon kodistaan ja töistään yksin tai yhdessä.
Rukoilemme, että Herra itse kohtaisi jokaisen tulijan uudistavasti ja siunaavasti.

Esikuvia

Pikkupojan maailma on pikku hiljaa avartuva ihmeellinen kokemus kodista maailmalle, pihalta tielle, ovelta kulman taakse, mäeltä mäen taakse. Vaikka ilmeisesti suurin osa ihmisistä täällä asuukin koko ikänsä samalla paikkakunnalla, on pienenä edessä tukku uusia asioita ja ihmisiä? Tiedon kasvaminen tuo mukanaan hyvän ja pahan, joista sitten olisi opittava valitsemaan hyvä. Kuitenkin monet esikuvat ohjaavat lapsen vääjäämättömästi pahan syliin; ja meissä asuva perisynti tekee tästä valitettavan helpon. Väärät esikuvat eksyttävät. Suurin osa uskovista (uskoon tulleista) tekee mutkia maailmaan pois Herran suoralta taivaan tieltä. Nämä kokeilut verottavat voimavaroja ja kukkaroa, vaikka mainosvalot lupaavatkin suuria voittoja ja menestyksen ruusupolkuja? Osa näistä kokeilijoista jää pysyvästi luopioiksi, eivätkä he enää palaa seurakuntaan. Muutamat tulevat hengenhädässä vielä parannukseen kuin Loot Sodoman tuhon aatossa. Ani harva pysyy elämänsä ajan uskossa.

Onnellinen sienestäjä

Oman elämäni poikavuosien ihanteet olivat kovin vahvoja, sotaisia ja etäisiä, sarjakuvasankareita ja urheilijoita. Mutta mielikuvituksissa sitä liitää melkein minne vaan ja siinä iässä ei ole väliä, onko kaikki kovin järkevää ja sopivaa. Esikuvia toki oli omastakin takaa, vanhemmat, ystävät ja sukulaiset. Se oli hyvin realistista, vaikka ei kovin korkeaa? Ihmiset tekivät paljon töitä, isäni oli melkein aina töissä ja lauantaitkin olivat työ- ja koulupäiviä. Oikeastaan elämä oli varsin yksinkertaista, ruoka oli yksinkertaista, matkustaminen oli yksinkertaista, kulkuneuvot olivat yksinkertaisia, polkupyöriä. Ei ollut puhelimia, ihmiset juttelivat paljon ja kylässä käytiin harva se päivä. Elokuvat tarjosivat elämyksiä ja torilla käynti Turun keskustassa. Ei käyty ravintoloissa, mutta kotona tehtiin jotain yksinkertaista hyvää ja iloittiin toinen toisistamme. Jos ei ollut tavaraa, niin keksittiin leikkejä ja liikkumista.

En ollut vielä kovin vanha, kun kuulin, että eräs nuorimies oli saanut päähänsä mennä maailman ympäri pienellä moottoriveneellä yksin. Hän kysyi eräältä tuttavaltani, joka oli kokenut merenkävijä, että miten hän saisi hinatuksi polttoainetynnyreitä veneen perässä aiotulla matkalla. Tuttavani sanoi hänelle suomalaisittain: - sä olet hullu! Eikä bensankuljetusoperaatiosta sittemmin enää puhuttu. Nuorimies läksi ja pääsi pienellä veneellään Ranskaan, jossa tuli ongelmia ja piti saada uusi kone. Myöhemmin hän jatkoi matkaansa ja vene kaatui Biskajanlahdella, miehen ruumis löytyi eräästä rannasta. Tuskin tästä seikkailijasta oli kenellekään esikuvaksi? Tai menihän se Harkimo yksin maailman ympäri veneellään?

Raamatussa esikuva-sana merkitsee lyöntiä, painamaa, leimaa, jälkeä, merkkiä lyönnistä johtuvaa arpea, kuvaa, veistosta, muotoa, hahmoa, mallia, ilmoitusta, mallia, varoittavaa esimerkkiä.

Israelin vaellus Herran johdolla sisältää lukuisia esikuvia: vapautuminen Egyptistä on kuva pelastumisesta maailmasta uskontielle, kaste Moosekseen pilvessä ja meressä kuvaa kristillistä kastetta, manna taivaasta on kuva elämän leivästä, kalliosta annettu vesi Kristuksesta tulevaa uutta elämää, lankeemus kultaisen vasikan epäjumalanpalvelukseen kuvaa kiusausta vaihtaa elävä Jumala kuolleeseen materiaan. ”Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Mooseksen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus….. Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.” 1.Kor.10:1-4,11.

Alkuajan ihmissuvun kantaisä, Aadam, meni pilalle synnin tähden ja niin Jumala lähetti poikansa Jeesuksen uudeksi Aadamiksi on ihmiskunnan päänä esikuva Kristuksesta, joka on viimeinen Aadam, ihmiskunnan uusi pää. ”...kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.” Room.5:14.

Mooses teki ilmestysmajan taivaallisen kaavan, esikuvan mukaan. ”ja jotka palvelevat siinä, mikä on taivaallisten kuva ja varjo, niinkuin ilmoitettiin Moosekselle, kun hänen oli valmistettava maja. Sillä hänelle sanottiin: "Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin." Hebr. 8:5. Ilmestysmaja oli kolminaisuuden ja Kristuksen esikuva, uusi temppeli. Kristus on myös uusi ylipappi, joka kertakaikkisella uhrillaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja ihmisen välillä. Ylimmäisten pappien suurena sovituspäivänä 3.Moos.16:1 suorittama palvelus on Kristuksen pitkänäperjantaina suorittaman lunastustyön esikuva, Hebr.9:11.

Suuriin Kristuksen esikuviin kuuluvat myös Pääsiäislammas 2.Moos.12:3, 1.Kor.5:7, Joh.1:29. Vaskikäärme 4.Moos.21:8-9, Joh.3:14 ja Armoistuin 2.Moos.25:1, Room.3:25, Manna, 2.Moos.16:4, Joh.6:32 Nooan arkki, 1.Moos.6:14, 7:15, 1.Piet.3:21. Nämä kaikki ovat tärkeitä ennustuksia Vapahtajan tulevasta tehtävästä, joka koskee koko maailmaa. VT:n Job on Kristuksen esikuvana kärsimyksistä, joihin uskova joutuu elämänsä aikana, 1.Piet.2:21.

Luulin joskus, että nämä valtaa käyttävät, johtavat, eturivin, etusivun, korkeakirkolliset, puhdasoppiset ystäväni ovat vain Jumalan asialla ja vähät välittävät omasta kunniastaan tai asemastaan. Ajattelin, että he ovat valmiit vaikka uhraamaan elämänsä ja maineensa, että ihmissielut pelastuvat Jeesuksen turviin ikuisesta kadotuksesta? Mutta erehdyin ja huomasin, että synti asuu heissäkin tiukasti ja kaikenlainen lihallisuus kukki joka mutkassa, vaikka esiinnytään totuuden äänitorvina? Yksi järkyttävämpiä tällaisia havaintoja minulle oli Luther-säätiön johtajien piispan vaatteet? Heistä otettiin kuvia internetiin kaikenlaiset koristukset yllä ja muistuttivat minusta enemmän kirkon piispoja (ja joulukuusta) kuin uskovaa? Mutta sitten ymmärsin, että näiden miesten tavoitteena olikin päästä määrääjän paikalle, johtajiksi ja sanomaan, missä kaappi seisoo. Mutta ei se ole ollut ainakaan minulle esikuvallista, enkä näe tuommoisessa mitään tavoiteltavaa?

Elämäni esimerkillisimmät uskovat ovat tuntemattomia ihmisiä, vailla kultakehyksiä. Mutta muistan hyvin heidän sanojaan, tekojaan, käyttäytymisiään, halauksiaan, ystävällisyyttään, opetuksiaan, viisauksiaan, palvelualttiuttaan, uskollisuuttaan, vaikenemisiaan, köyhyyttään. Olen yöpynyt elämäni aikana lukemattomissa huusholleissa ja minut on toivotettu tervetulleeksi vieraaksi ennestään tuntemattomien luokse vain siitä syystä, että olen Jeesuksen oma? Se on hyvin esikuvallista kristillisyyttä. Mutta myöhemmin on vastaan tullut paljon sellaisia hienoja ihmisiä, joiden suuriin ja kalliisiin koteihin ei minulla ole ollut mitään asiaa. Toivottavasti Jeesuksen ei käy samoin, että hänetkin jätetään ulkopuolelle? Köyhä Kristus kulkee edelleen keskuudessamme arkivaatteissa ja kolkuttelee ovillemme.

Auttaminen ei tee kenestäkään pyhimystä, mutta normaalin.

Venäjällä olimme matkallamme vierailulla turvakodissa, jossa asui runsaasti katulapsia. Heitä oli tuotu sinne poliisien ja sosiaaliviranomaisten toimesta, koska vanhemmat eivät pystyneet huolehtimaan heistä. Kodin lämpö, vaatteet, ruoka ja rakkaus olivat varsin vaikuttavaa, sillä lapset tuntuivat iloitsevan saamastaan huomiosta ja avusta? Puhuin lapsille pienen pojan eväistä ja Jeesuksesta. Rukoilimme yhdessä. Lähtiessämme tuli eteiseen pari lasta saattamaan ja halamaan. Siunasin heitä Vapahtajan nimeen. Ajattelin, että nämä voivat olla kerran taivaassa sen tähden, että nämä paikalliset ihmiset ovat olleet heille esikuvia ja auttajia pelastukseen.

Hyvä Jumala tule meille esikuvaksi ja elämänvoimaksi. Armahda Herra kurjaa maailmaa, jossa on kovin paljon vaivaa ja kärsimystä, jossa moni pieni ihminen hukkuu, hänet sotketaan ja hylätään. Emme ole esikuvia ja parhainakin päivinä vain pelkkiä jäljitelmiä, mutta sinä Kristus olet aina sellainen, jota kannattaa seurata, kuunnella ja rukoilla, josta kannattaa puhua ja todistaa, jonka esikuvallisuus ulottuu verhon taakse Isän luokse. Sinne auta meitä esimerkilläsi ja voimallasi. Aamen.

Naistenpäivä ja Miestenpäivä Kouvolassa

Helppoa elämää?

Amerikasta Eurooppaan ja muualle on levinnyt utopia nimeltään "Easy Living" Helppoa elämää. Se

on ollut nimenä lukuisissa elokuvissa, tavaroissa, lauluissa ja mainoksissa. Sielun paatosta täynnä oleva sanonta sisältää nautintoa, rakkautta, iloa, täyttymystä, vapautta ja rikkautta. Mutta se on enemmänkin kaipaus kuin todellisuus, keppi ja porkkana aasille. Tuon teeman tähden ihmiset pyrkivät köyhistä maista rikkaisiin maihin. Nykyisin meilläkin valtio kustantaa suurin piirtein kaiken tänne muualta tulevien ihmisten elämässä ja sitä tukee lainsäädäntö. Pian sitten tieto tästä leviää maan ääriin ja monet ovat valmiit hylkäämään oman maansa ja kulttuurinsa saadakseen hieman leveämmän elämän ja huomiota osakseen. Mutta pian helpon elämän takaa pilkistää koti-ikävä?

Koko viihdemaailma, taide ja urheilu on ladattu tällä teemalla, vaikka suurin osa siihen kierteeseen joutuneista onkin jatkuva verenmaku suussa, hiestä markä ja rahankiilto silmissä. Myös koko länsimainen kulutusyhteiskunta rakentuu tämän saman teeman varaan: äänestä meitä - osta ja myy meidän kanssamme - matkusta ja tule meille - tämä sinun on ehdottomasti vielä koettava - sen jälkeen elämäsi on helppoa, vaivatonta ja nautittavaa? Helpon elämän sisältö on vähän työtä, paljon vapaa-aikaa ja kaikki käden ulottuvilla - olet kaunis ja rohkea. Helpossa elämässä aistillisuus korostuu, sielu viritetään äärimmilleen, ruumis laiskistuu, veltostuu ja lihoo. Vain omatunto, rahakukkaro ja digivaaka toimivat enää herätyskelloina. Oletko ansainnut helpon elämän? "Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?" 1.Kor.4:7.

Englanninkielisessä maailmassa tunnetaan lause "easy come easy go" helposti tulee, helposti menee, joka on saanut Suomessa version "mikä laulaen tulee se viheltäen menee". On huomattu, että liian helpolla saatu hyöty tai rikkaus on usein arvotonta omistajalleen. Taas vaivalla ansaittu ja saavutettu omaisuus on arvokkaampaa ja siitä pitää kiinni kynsin hampain viimeiseen asti. "Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa." Ps.39:7. "Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö." Ps.62:11.

Yritin aikoinaan auttaa yhtä sukulaistani, jolla elämä oli aivan pystyssä lähes kauttaaltaan. Nuorena hän oli ollut hyvässä ammatissa, onnellisen perheen puoliso, huippu-urheilija, jonka valinnat lupailivat loistavaa tulevaisuutta. Hän oli perinyt isältään suuren miljoonaomaisuuden, jonka eteen ei itse ollut laittanut tikkua ristiin. Eikä aikaakaan, kun hän oli tuhlannut kaiken, lisäksi alkoholisoitunut ja menettänyt perheensä ja työnsä, kotinsa ja kaiken. Hän asui milloin missäkin, kuka häntä kulloinkin sieti, maksoi hänen laskujaan ja joskus hän majaili vain jonkun varastorakennuksen nurkassa. Ehkä hän oli menestyksen myötä ajatellut, että kaikki sujuu kuin vettä vain, teki niin tai näin. Eräässä vaiheessa oli kuitenkin herättävä huomaamaan, että olikin vain raatokärpäsen veroinen turhake, josta kukaan ei ollut kiinnostunut, jonka kaikki kiersivät kaukaa. ”Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä.” Ps.142:5

Televisiossa tuli dokumentti Bonnie and Glyde, joka kertoi rikollisesta nuoriparista. Heistä tuli aikoinaan kuuluisat, koska ehtivät tehdä paljon pahaa, tappaa ihmisiä ( 9 poliisia ja paljon siviilejä), ryöstää autoja, pankkeja, huoltoasemia ja kauppoja. Heistä on sittemmin tehty useampikin elokuva ja kirjoitettu kirjoja, joissa kuvataan kahden köyhän nuoren kiintymistä toisiinsa, rikoksiin ja väkivaltaan. Seriffi joukkoineen ampui heidät tiellä väijytyksessä autoonsa yli 130 laukauksen voimalla. Heidän muutaman vuoden "uransa" loppui lyhyeen. Kuollessaan Bonnie Elizabeth Parker oli 23v. ja Clyde Champion Barrow 25v. Clyde oli pyytänyt että hänen hautakiveensä kirjoitettaisiin "poissa, mutta ei unohdettu". Bonnie kirjoitti runoja ja eräässä viimeisimmässä oli kohtalokas Raamatusta siteerattu lause: "kuolema on synnin palkka". Myöhempi aika on kullannut roistot ja tehnyt heistä romanttisen sankariparin, joka osasi elää helppoa elämää? Mutta syvempi tarkastelu osoittaa, että he olivat vahvoissa orjuuden syntikahleissa ja perkeleen talutusnuorassa. Ilman Jumalaa helppo elämä vie helppoon kuolemaan. "Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin. Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan." Snl.5:22-23.

Meille tuli postissa kuntoiluun kehottava lehti, joka pursusi sen sarjan innostavia kuvia ja teemoja. Aivan etusivulla oli merkillinen otsikko: " Kiroilu antaa voimia". Ja juttu jatkui: - Kunnon kiroilu antaa aimo annoksen lisää puhtia treenaamiseen….. Anna kirosanojen lentää, kun treenaat….. paras tapa kiroilla - valitse kirosana - toistele sitä samalla painotuksella kuin olisit tosissasi….

Varmaan kiroilijoita löytyy ja treenaajia piisaa ja niin on helpon elämän tavoitetta siirretty hieman tuonnemmaksi, onkin uhrattava sielunsa paholaiselle ennen kuin se voi hetkellisesti toteutua täällä alhaalla. Onko se helppoa elämää?

Kirjailija Pentti Saarikoski kävi Töölön seurakuntanuorissa ja sai kerran tehtäväkseen pitää iltahartauden. Hän laittoi lattialle pyörimään leikkiveturin, joka aikansa kuljettuaan pysähtyi. Kaikki katsoivat häneen ja hän päätti hartauden sanomalla: - joskus vieteri loppuu! Myöhemmin hänestä tuli maankuulu julkkis, aktiivinen kommunisti, joka ivasi kirkkoa, armeijaa ja vanhoja arvoja. Hänellä oli viisi vaimoa, hän oli syvästi alkoholisoitunut ja tupakoi runsaasti. Hän oli lahjakas, mutta vaikea luonne, jota nykyään olisi luonnehdittu ehkä narsistiksi? Viimeisinä elinvuosinaan hän kävi usein Uuden Valamon luostarissa Heinävedellä ja sinne hänet myöskin haudattiin 45 v kun "vieteri loppui". Hän käänsi mm. Uuden testamentin omaperäisesti.

Helpon elämän henki on tartuntatauti, joka turmelee myös seurakunnan sisältäpäin. Siinä mallit ja muoti otetaan maailmasta, tavat ja tyylit samasta osoitteesta. Samalla Jumalan pyhyys ja pelko katoavat takaovesta pihalle ja jäljelle jää vain meuhkaava joukko "asiantuntijoita", jotka ovat jatkuvasti etsimässä itseään, stressilomalla ja hakemassa uutta työpaikkaa. Helpon elämän sanoma syrjäyttää Raamatun ja siitä tulee vain historiallinen, viitteellinen ja ohjeellinen mitä-missä-milloin-kirja, jota ei oteta vakavasti. Alkuseurakunnan ristinsanoma muuttuu juhlakoristeeksi, hyväksi harrastukseksi ilman suurempia tavoitteita, se on se ripaus tuonpuoleista, josta ei halutakaan tietää sen enempää. Kiiltokuvan kääntöpuoli on limainen, jossa ilmenevät vaivat ja vastukset. Se on erämaa vaellus kohti luvattua maata janoisena, nälkäisenä, köyhänä ja kurjana. Seurakunnat yrittävät poistaa negatiivisen kuvan kristillisyydestä, he keksivät kilvan uusia virityksiä ja värityksiä, ohjelmia kuin ohjelmatoimistot; mainokset kertovat paljon sisällöstä: mukavaa menoa, rentoa yhdessäoloa, ei pitkiä puheita, ei saarnaa, ei rukouksia, ei käskyjä, ei kieltoja, ei varoituksia, ei nuhtelua; mutta paljon puhetta ihmisistä, mielipiteistä, näkemyksistä, toiminnasta, taloudesta, julkisuudesta ja omista saavutuksista, kaukaisten ihmisten rakastamisesta. Ja vain nimeksi kristillisyyttä.

Mutta saman seurakunnan sisällä on aina niitä, jotka kaipaavat ja odottavat elävää Jumalaa. Helpon elämän konsepti on kadonnut, tilalle on tullut yksinäisyys ja hyljätyksi tuleminen. On käynyt kuin sillä ihmisellä, joka sanoi, ettei hänellä ole enää muita ihmisiä kuin parturi, joka häneen koskee ja ainoa, joka keskustelee kanssaan on paikallisen kaupan kassa? Uutisissa haastateltiin miestä, jonka kodin pyörremyrsky oli tuhonnut, itkuissa silmin hän kertoi menettäneensä kaiken? "Kaikkien ahdistajaini tähden minä olen pilkaksi tullut, ylenpalttiseksi pilkaksi naapureilleni, peljätykseksi tuttavilleni; jotka minut kadulla näkevät, pakenevat minua. Minä olen unhottunut ihmisten mielistä niinkuin kuollut, minä olen kuin rikottu astia." Ps.31:12-13. Jeesus tulee tällaisten luo, tällaisia hän kutsuu ja pelastaa, siunaa ja auttaa. Kaikkensa menettäneet ovat eturivin väkeä suuressa nimenhuudossa, jossa Herra haluaa ilmoittaa armeliasta tahtoansa kansan keskuudessa. Ne, jotka eivät kelpaa ihmisille, kelpaavat Jumalalle. Ne, jotka naapurit, sukulaiset, tuttavat ja kadulla kulkijat ovat hylänneet, kelpaavatkin Jumalalle. Helpon elämän taakseen jättäneet saavat kuulla: "Sillä minä kasvatan umpeen sinun haavasi ja parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra, sinut, Siion, jolla on nimenä 'hyljätty', 'se, josta ei kukaan välitä.'…. Ja niistä on kaikuva ylistyslaulu ja iloitsevaisten ääni…… ja minä sallin hänen käydä tyköni, niin että hän saattaa minua lähestyä." Jer.30:17,19,21.

Sinä, Herra, näet pyrkimyksemme kelvata ihmisille ja sinulle. Kovan yrityksen jälkeen olemme usein vain lähtöpisteessä, emmekä tunne saavuttaneemme mitään? Olemme luulleet helpon elämän olevan ihanne, mutta se onkin osoittautunut pelkäksi juoneksi ja valheeksi, jolla meitä on ajettu paikasta toiseen kuin eläimiä. Siksi hapuilemme puoleesi, lähestymme sinua syntisinä, kelvottomina, ilman statusta. Vieterimme on aikaa päiviä sitten loppunut, virta käynyt olemattomaksi, rakkaudestamme ei ole mihinkään ja uskomme pienempi kuin sinapinsiemen. Paranna haavat, iskujen jäljet, hyljätyt mielet. Välitä meistä, tarvitsemme sinua, Vapahtaja, ristin mies, ylösnoussut kuoleman voittaja - tänään - ja aina. aamen.

Radikalisoituneita

Aikoinaan köyhästä Suomesta lähti runsaasti väkeä rikkaaseen Amerikkaan, kun siellä tuntui kaikki olevan paremmin kuin meillä? He olivat aikansa radikaaleja. Mutta vuosien kuluttua ihmiset huomasivat, ettei se ollutkaan paratiisi ja niin piti etsiä vielä parempaa. Niin he muuttivat sankoin joukoin vielä parempaa etsien Neuvostoliittoon, jossa oli kuulemma vallankumouksen jälkeen maailman parhaat olot, sosialistinen yhteiskunta, jonka päämäärä on oli ihanne kommunistinen kansanvalta? Näitä ihmisiä odotti naapurissa kuitenkin toisenlainen tulevaisuus, monet tulivat kuolemaan Stalinin vainoissa, vankileireillä, pakkotöissä, karkotuksissa, nälkään ja tauteihin.

Siihen aikaan radikalisoituneet pyrkivät olemaan aatteensa mukaisesti ateisteja ja perustivat mm. Petroskoissa sanomalehden, jonka nimeksi tuli Jumalaton. Aikansa tämä sitten julisti sanomaansa, kunnes kuivui kokoon ja kuoli. Radikaalit vähenivät ja jäljelle jäivät vain alistuneet valtion ruokkimat pullasorsat. Suomessa ilmestyy vielä tänään Suomen Ateistiyhdistys ry:n saman niminen julkaisu? Lienevät em. lastenlapsia?

Tiedotusvälineet yrittävät nykyään arvioida tyylikkäästi dramaattisia maailmantapahtumia ja ihmisten mokia. Kaikelle yritetään löytää järkevä selitys, sillä näkymättömiin ei uskota eikä Jumalaa tarvita. Eräs tällainen nykytermi on radikalisoituminen, jolla tarkoitetaan jonkin äärisuuntauksen ilmenemistä. Se ilmaisee, että yksilö haluaa olla lähtökohtaan hakeutuva, ytimeen ja juuriin menevä, perusteellinen, mullistava, äärimmäisyyssuuntainen. Politiikassa se on aina marginaalista, eikä saavuta suurta enemmistöä (toivottavasti?). Uskonnossa se tarkoittaa sitä, että ihminen on alkanut lukea läksynsä syvällisesti ja pyrkivänsä kirjoitusten mukaiseen elämään. Tällä on yleensä järkyttävät seuraukset, aina joku kärsii, alistetaan, vangitaan, tapetaan. Terrorismin yhteydessä viitataan tähän ilmiöön. Ilmeisesti nämä muut eivät sitten ole lukeneet niin hyvin läksyjään tai sitten se ei ole oikein avautunut, mistä on kysymys?

Jeesus opetti seuraajiaan olemaan suolana maailmassa: "Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi." Matt.5:13. Sillä hän ilmaisi kristillisyyden miekanterän, jossa uskovaisuus elää ja vaikuttaa, eli tallaa kaikkea väärää, epäpyhää ja jumalattomuutta tehden tietä Kristukselle. Tai sitten kristillisyys menettää makunsa ja maailma, vihollisvoimat ja lihan teot sotkevat uskovan jalkojensa alle. On siis kysymys jatkuvasta jännitteestä ja taistelusta - kilvoittelusta.

Israelissa kulkee kaduilla mustavalkoisiin puettuja ihmisiä, jotka edustavat radikalisoituneita juutalaisia. He pyrkivät lukemaan kirjoituksia ja elämään niiden mukaan, tosin lisäten mukaan vielä isien perinnäissäännöt - ja niitä on paljon.

Uskovan tulisikin radikalisoitua suhteessaan Jeesukseen ja Raamattuun. Hänen tulisikin olla lähtökohtaan hakeutuva, ytimeen ja juuriin menevä. Ja se on Jumalan tahto, sitä Jeesus opetti rukoilemaan päivittäin. Tämä syvällisempi uskovaisuus on koko elämää koskeva ja kaikkia elämänalueita ravisteleva. Siinä nimikristillisyys saa kyytiä ja kaikenlainen perinteillä ratsastaminen tai toisten ihmisten varassa oleminen lakkaa kokonaan.

Olen ajatellut hengellisen radikalisoitumisen olevan neljä seikkaa, jotka luotaavat syvälle jumalasuhteeseen. Ensimmäinen vaihe on synnintunto, jolloin herätetty ihminen tajuaa olevansa ilman Jumalaa hukassa, ilman Jeesusta hukkuvansa, olevansa pimeydessä ja kovissa kahleissa, riippuvuuksissa ja solmuissa. Tuhlaajapojan esimerkki on hyvin valaiseva, varsinkin hänen katumusta huokuvat sanansa isälleen: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan.' Luuk.15:21. Se oli kuitenkin radikalisoitumisen ensiaskel ja uuden yhteyden rakentamisen alku; sillä Jeesus itse on uskon alku.

Toinen vaihe uskovan radikalisoitumiseen on Kristuksen kirkastuminen mielessä. Siitä voidaan myös sanoa uskoon tuloksi, hengelliseksi valaistumiseksi. Silloin orastava etsimisaika, herätys ja siihen liittyvät paineet laantuvat ja armo valaisee ihmisolemuksen. Tämä voi tapahtua suurelle rikolliselle tai omavanhurskaalle fariseukselle ja kenelle tahansa siitä väliltä. "ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Gal.2:20. Tämä radikalisoitumisen vaihe on ehkä kaikkein ihanin, koska silloin Jumalan rakkaus tuntuu niin suurelta ja ihmeelliseltä. Ihminen on kuin hieman ilmassa leijailisi, eivätkä mitkään murheet ja vaivat näy silloin merkittävinä. Jumala on tullut Pojassaan syntisen sydämeen, uusi tie on juuri alkanut ja elämän rikkaus aivan pursuaa kaikkialle.

70-luvulla syntyi nuorisoherätysten vaikutuksesta paljon uusia lauluja, jotka sitten myöhemmin jäivät unhoon. Eräs tällainen oli runoiltu muotoon:

Ihmiset eivät katso itseään ja näe sitä tyhjyyttä, pelkoa.

He etsivät tyydytystä maailmasta, mikä tuo heille murheen kyyneleitä.

kerto: Ja kuka sitten on se yksi, joka sanoi: Elämä on minussa.

Hänen nimensä on Jeesus, ilman häntä me hukumme.

Minä en janoa muuta kuin Jeesusta. Hän on tie, totuus ja elämä.

Minusta vuotaa elämän veden virrat kertoakseni teille totuuden.

Selvää sanomaa, Kristus-keskeistä, herättävää, uskossa, vahvistavaa, yksinkertaista, kohtikäyvää, raamatullista. Ja mikä huomioitavaa, tällainen lauluperinne poikkeaa tästä nykypäivän tarjonnasta, jossa tunteilla ja viihteellisyydellä on suuri rooli. Luin jostakin tämän laulun esittäjän nykyisistä elämänvaiheista. Elämään oli tullut monenlaista mutkaa ja kuoppaa. Oli tullut julkista huomiota, suosiota, menestystä, elitismielämää, loppuunpalamista, avioeroa, omien asiantuntijatekemisten ja puheiden arvostelua, kyseenalaistamista, uudelleenarviointia, jne. Mietin, mikä mahtaa olla hänen suhteensa noihin nuoruuden todistuksiin ja laulun sanoihin? Onhan moni totuuden puhuja vaiennut kovien koettelemusten, onnettomuuksien ja pimeiden päivien tähden. Alkuajan herätys ja onnellisuus on vaihtunut kuivaan kuumaan vedettömään erämaavaellukseen kuin Israelin kansalle aikoinaan.

Kolmas vaihe hengellisen radikalisoitumisen tiellä on syvenevä uskon suhde Kristukseen, Vapahtajan persoonan tunteminen on tärkeää, siihen liittyy Raamatun lukeminen, kuuleminen ja oppiminen, Jumalan tahdon rukous ja seuraaminen. "Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen." 1Piet.1:8-9. Tämä on sitä Jumalan salattua valtakuntaa, josta kääntymättömät ja ateistit eivät tiedä mitään. Uskovaisuus onkin näkymättömiin kiinnittymistä ja Herran sanan lupausten varassa olemista. Usein uskovan ensiaskeleet, alkuvuodet ovat kovin lakihenkisiä, määräysten ja rajoitusten sävyttämiä. Hyvää tarkoittavat pitkän linja kaverit neuvovat uskovan kiinni perinteiseen ja tapojen noudattamiseen, mutta Jeesus pakkaa jäämään taka-alalle? Siksi on tärkeää, että rakkaussuhde Jeesukseen voisi saada vahvistusta.

Neljäs vaihe kristityn radikalisoitumisessa on ehdottomasti vaikein, sillä siihen liittyvät vaivat ja koettelemukset, synnin syvyyden käsittäminen omassa elämässä, ansiottomuuden havaitseminen ja yleensä avuttomuuden askeleiden ilmeneminen joka päiväisyydessä. "Vielä tänäkin hetkenä me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina, me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme: meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi; meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti." 1.Kor.4:11-13. Kärsimys ei tahdo sopia millään elintasouskovaisuuteen, vain herkut ja menestys maistuvat? Mutta että jano, nälkä, huonot vaatteet, kodittomuus, arvostelu ja vaino kyykyttävät uskovaa, se on monelle liikaa. He luopuvat uskosta ja kääntävät Kristukselle selkänsä? Pohjalla on sitten kaikkien hylkäämäksi joutuminen ja pahalle haisevan tunkion maine, kuka sellaista rakastaisi?

Tällä tiellä kuitenkin Jeesus omiansa kuljettaa ja samalla hän rohkaisee omiaan uskossa näkemään, että tämä on taivaan tie, hänen tiensä, ristin tie. Tällä tiellä on usko vahvinta, vanhurskauden puhdas puku kristityn tulee lahjana, ihana näky taivaan kodista ilmestyy, syvä sydämeen valuu rauha ja lepo Herrassa myrkyjen keskellä, sekä lisäksi ihana Vapahtajan siunaus on kaiken yllä. Niinpä kristitty jatkaa matkaansa iloiten ja kiitollisena Jumalalle.

"Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala. Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin. Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani, ja kunnioitan sinun nimeäsi iankaikkisesti; sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan syvyydestä." Ps.86:10-13.

Herra, kaikki seurakunnat tarvitsevat radikalisoituneita uskovia, jotka ovat tulleet luoksesi Golgatalle ammentamaan ristinuhristasi uuden elämän virtoja, joissa ilmenee sinun elämäsi, kuuluu sinun totuutesi, valaisee sinun armosi, jotka kulkevat sinun tietäsi, jotka ovat laskeneet vaiheensa sinun johdatuksesi varaan ja nauttivat sinun ylösnousemusvoimastasi. Tule, Jeesus, lähelle, luokse, sydämeen, arkeen ja juhlaan, kotiin ja seurakuntaan. Innosta murheelliset, sytytä sammuneet, valaise pimeät, kanna heikot. Viritä kansasi soimaan säveltäsi, anna lauluun uskon ja rukouksen henki. Pelasta radikalisoituneitten uskovien kautta ateistit ja tuo luopiot takaisin laumaasi.