torstai 30. marraskuuta 2023
torstai 23. marraskuuta 2023
- Herra, sinulla on täällä sinun yhdeksänkymmentäyhdeksän, eivätkö ne riitä sinulle?
Ira D. Sankey vaikutti Amerikassa herätyslaulajana, sillä hänen elämäntehtäväkseen tuli, niinkuin hänestä sanottiin, »laulaa evankeliumia». Hän oli itse kristittynä herätysliikkeen lapsi, ja oli tullut kääntymykseen jo kuudentoista ikäisenä. Ollessaan 30-vuotias hän tutustui vuonna 1870 kuuluisaan chicagolaiseen saarnaajaan D. L. Moodyyn ja tuli hänen uskollisimmaksi työtoverikseen. Tämän jälkeen esiintyivät he Amerikassa ja Englannissa vuosikaudet yhdessä, kooten tuhatlukuisia kansanjoukkoja ympärilleen. Moody saarnasi ja Sankey hoiti musiikin. Useissa paikoin Sankeyn käyttämät kansanomaiset hengelliset laulut herättivät oudoksuntaa. Mutta pian ne tulivat tavattoman suosituiksi.
Meillä Suomessakin ilmestyi jo aikaisin valikoima Sankeyn lauluja nimellä »Lauluja Karitsan kiitokseksi», josta ne sitten ovat levinneet muihin laulukirjoihin. Sankeyn tekemiä on näistä lauluista kuitenkin vain pieni osa. Jo aikaisin ryhtyi hän kokoamaan kertomuksia laulujensa synnystä sekä niiden leviämisestä ja vaikutuksesta. Toimeliaan elämän jälkeen hän pääsi odottamaansa lepoon vuonna 1908. Vanhuudessaan hän oli useita vuosia sokeana.
Kirjassaan »Elämäni ja Evankeliumilaulujen historia» Sankey kertoo:
- Vuonna 1874 löydettiin, sävellettiin ja lähetettiin laajaan lähetystyöhön runo ”Oli yhdeksänkymmentäyhdeksän.” Sen löytäminen tuntuu sattumalta, mutta minä en voi pitää sitä muuna kuin johdatuksena. Moody oli juuri johtanut kokoussarjan Glasgowssa, ja minä olin auttanut häntä laulunjohtajana. Olimme Glasgown rautatieasemalla nousemassa Edinburghin junaan pitääksemme sikäläisten pappien pyynnöstä siellä kolmena päivänä kokouksia. Ennen kuin astuimme junaan ostin 10 pennyllä viikkolehden. Koska olimme keskeytymättömän työmme johdosta Glasgowssa väsyneet ja aioimme Edinburghissa heti aloittaa, emme matkustaneet toisessa emmekä kolmannessa luokassa niin kuin tavallisesti, vaan vetäydyimme brittiläisen rautatien ensiluokan tarjoamaan yksinäisyyteen ja lepoon. Toivoen löytäväni Amerikan uutisia, aloin silmäillä juuri ostamaani lehteä. Tämä toivoni oli kumminkin tuomittu turhaksi.
Viskasin lehden menemään, mutta vähän ennen Edinburghiin tuloamme nostin sen ylös lukeakseni ilmoitukset. Silloin silmäni sattuivat pieneen runoon lehden kulmassa. Luin sen huolellisesti ja ajattelin kohta, että siitä tulisi hyvä laulu evankelioimistyössä, jos sillä olisi sävelmää. Huomautin siitä Moodylle, ja hän pyysi minua lukemaan sen. Niin teinikin pannen lukemiseen koko taitoni ja tarmoni. Mutta kun lopetin ja katsoin ystävääni Moodya nähdäkseni, minkä vaikutuksen se oli häneen tehnyt, havaitsin, ettei hän ollut kuullut sanaakaan, vaan oli syventynyt kirjeeseen, jonka hän oli saanut Chicagosta. Siitä huolimatta leikkasin runon irti ja panin sen nuottisalkkuuni — josta sivumennen sanoen on kotoisin hyvin moni niistä hengellisistä lauluista, jotka nykyään ovat tunnetut kautta maailman.
Seuraavan päivän päiväkokouksessa Moodyn ja toisten puhujien tekstinä oli 'Hyvä paimen'. Kun Moody oli lopettanut, kutsui hän tohtori Bonarin lausumaan jonkun sanan. Hän puhui ainoastaan muutaman minuutin, mutta hyvin voimakkaasti. Hänen lopetettuaan Moody kääntyi puoleeni:
- Onko sinulla tähän aiheeseen liittyvää yksinlaulua lopettajaisiksi?
En muistanut mitään sellaista enkä tiennyt mitä tehdä. Kahdeskymmeneskolmas psalmi tuli mieleeni, mutta sitä oli laulettu kokouksessa jo useamman kerran. Tiesin myöskin, että kaikki läsnäolijat yhtyisivät minuun, jos laulaisin tämän suositun psalmin eikä sitä siis saattanut esittää yksinlauluna. Silloin tuntui kuin olisin kuullut äänen sanovan: ”Laula se laulu, jonka löysit junassa.” Pidin tätä mahdottomana, koska siihen lauluun ei ollut sävelmää. Mutta taaskin tunsin selvästi, että minun piti laulaa nuo sanat, jotka edellisenä päivänä olin löytänyt. Nehän olivat kauniit ja tilaisuuteen sopivat. Asetin sanomalehtileikkeleen uruille eteeni, kohotin sydämeni rukoukseen ja pyysin, että Jumala auttaisi minua laulamaan tuon laulun niin, että ihmiset kuulisivat ja ymmärtäisivät. Laskin käteni uruille, painoin As-duurin perussoinnun ja aloin laulaa:
Kadonnut lammas
1.Siellä oli yhdeksänkymmentäyhdeksän, jotka makasivat turvallisesti suojassa; Ja yksi oli ulkona kukkuloilla, kaukana kultaisista porteista; poissa vuorilla villinä ja paljaana, poissa lempeän paimenen huolenpidosta.
2. - Herra, sinulla on täällä sinun yhdeksänkymmentäyhdeksän, eivätkö ne riitä sinulle? Mutta paimen vastasi: - Tämä on minun, on harhaillut pois luotani: Ja vaikka tie on epätasainen ja jyrkkä, menen erämaahan etsimään lampaitani.
3.Mutta kukaan lunastetuista ei koskaan tiennyt kuinka syvät vedet olivat ristikkäin; Eikä kuinka pimeä yö, jonka Herra kulki, ennen kuin Hän löysi lampaansa, joka oli eksyksissä erämaassa, hän kuuli sen huudon, sairaana ja toivottomana ja valmiina kuolemaan.
4. - Herra, mistä ne veripisarat aina ovat, merkitsetkö vuoren jäljen? - Ne vuodatettiin harhaan joutuneen vuoksi, ennen kuin paimen voisi tuoda hänet takaisin, - Herra, mistä sinun kätesi ovat niin vuotavat ja haavoilla? - Ne lävistivät tänä yönä monet orjantappurat.
5.Ja läpi vuorten, ukkosen riehuessa Ja kallion jyrkkyydestä kohosi huuto taivaan porteille: - Iloitse! Olen löytänyt lampaani! Ja enkelit lauloivat valtaistuimen ympärillä: - Iloitse! sillä Herra tuo takaisin omansa!
- Nuotti nuotilta minulle annettiin se sävelmä, joka tällä laululla yhä on. Mitään muutoksia en ole tehnyt. Kun laulu loppui, kuului kuin syvä huokaus läpi koko salin, ja minä aavistin, että minun lauluni oli koskettanut skotlantilaisten kuulijain sydämiä.
Moodykin oli hyvin liikutettu. Hän lähti puhujalavalta ja tuli alas minun luokseni. Nojautuen urkuihin, hän katseli pientä paperipalasta, josta laulu oli laulettu ja sanoi kyyneleet silmissä:
- Sankey, mistä sait tuon laulun? En ole eläessäni kuullut sellaista.
Minäkin tulin kyyneliin saakka liikutetuksi, nousin ja vastasin:
- Moody, se on se laulu, jonka eilen luin sinulle junassa ja jota sinä et edes kuunnellut.
Sitten Moody nosti kätensä, lausui siunauksen ja kokous loppui. Näin laulu 'Oli yhdeksänkym-menfyhdeksän' syntyi.
Vähän myöhemmin sain eräältä kokouksessa läsnä olleelta naiselta kirjeen, jossa hän kiitti minua siitä, että olin laulanut hänen sisarvainajansa runon. Kirjeenvaihtoa jatkamalla sain tietää, että runon tekijä oli Elisabeth C. Clephane Melrosesta Skotlannissa. Hän ja hänen kaksi sisartaan kuuluivat sivistyneeseen kristittyyn perheeseen. Hän oli syntynyt Edinburghissa 1830. Kuvaillessaan häntä, hänen sisarensa sanoo: - Hän oli kirjoihin kiintynyt, hiljainen pieni lapsi, joka pelkäsi herättää huomiota. Surun hän oppi tuntemaan menettäessään aikaisin molemmat vanhempansa. Varttuessaan havaittiin hänet lahjakkaimmaksi perheenjäseneksi. Hän oli luokkansa ensimmäinen ja opettajiensa suosikki. Runoutta hän rakasti intohimoisesti. Sairaitten ja kärsivien parissa häntä kutsuttiin auringonsäteeksi. 'Oli yhdeksänkymmentäyhdeksän' hän kirjoitti eräälle ystävälleen, joka julkaisi sen eräässä lasten lehdessä. Siitä se otettiin moneenkin julkaisuun, mutta herätti verrattain vähän huomiota. Hän kuoli vuonna 1869.
Sankeyn ja Fanny Crosbyn, toisen tunnetun lauluntekijän liitti lämmin ystävyys monta vuotta toisiinsa. Useita hänen lauluistaan Sankey lauloi ja liitti laulukirjaansa. Kun Sankeykin elämänsä viime vuosina menetti näkönsä, tuli siitä uusi yhdysside heidän välilleen.
Kahdeksankymmenen vuoden ikäisenä kirjailijatar kävi tervehtimässä sairasta ystäväänsä. Hän kertoo siitä: - Kun olin istuutunut vuoteen viereen, sanoi sairas minulle: - Fanny, me olemme nyt vielä virran tällä puolen. Jos minä saavutan toisen rannan ennen sinua, odotan sinua elämän puun juurella, ja kun sitten tulet, menemme käsi kädessä Vapahtajamme luo ja kerromme Hänelle, kuinka sydämestämme olemme Häntä rakastaneet.
Tässä eräs versio tästä laulusta:
https://www.youtube.com/watch?v=PmF5K1ZNVW8&list=PLni6MqaSUStkxMy-mcvzXYdrSRCawNUD9&index=7
lauantai 18. marraskuuta 2023
perjantai 17. marraskuuta 2023
»Vaimo, itke itsesi tähden, älä tämän lapsen takia. Hän on oleva vielä Jumalan työaseena jaloa käyttöä varten.»
Joskus aina joku sanoo, ettei naisten pitäisi puhua ollenkaan seurakunnassa? Ilmeisesti tämä kommentti liittyy muutamaan Raamatun sanaan, joissa ohjataan seurakunnan kokoontumista? Oma kokemukseni on ollut aina naisten osuudesta seurakunnan toiminnassa hyvin myönteinen. Neuvostoliiton aikoina siellä käydessäni oli päivän selvää, ettei seurakunnaalla ollut muut edellytystä toimia, kuin naisten kautta. Miehet oli tapettu keskitysleireillä, virkapappeja ei ollut kuin ortodoksikirkossa. Nämä uskonsisaret sitten opettivat, todistivat, pitivät jumalanpalveluksia, vihkivät, kastoivat ja hautasivat sujuvasti tarvitsevia. Se oli Jumalan johdatusta
Olen kuullut 50 vuoden aikana lukuisia erinomaisen hyvä naispuhujia, Jumalan sanan opettajia, esirukoilijoita, profeettoja ja sielunhoitajia. He ovat olleet seurakunnan äitejä nuoremmille uskoville. Mutta moni heistä on kulkenut kovan arvostelun saatteessa matkaansa, halveksittuna ja ylikäveltynä.
2.Aik.34:21-23. "Menkää ja kysykää minun puolestani ja niiden puolesta, joita on jäljellä Israelista ja Juudasta, neuvoa Herralta tästä löydetystä kirjasta. Sillä suuri on Herran viha, joka on vuodatettu meidän ylitsemme, sen tähden että meidän isämme eivät ole noudattaneet Herran sanaa eivätkä tehneet mitään kaikesta siitä, mikä on kirjoitettuna tässä kirjassa." Niin Hilkia ynnä ne muut, jotka kuningas määräsi, menivät naisprofeetta Huldan tykö, joka oli vaatevarastonhoitajan Sallumin, Tokhatin pojan, Hasran pojanpojan, vaimo ja asui Jerusalemissa, toisessa kaupunginosassa. Ja he puhuivat hänelle, niin kuin edellä mainittiin. Niin hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala:…..
Ajattelen niitä lukemattomia koteja, joissa olen yöpynyt saarnamatkoillani ympäri Suomea. Kuinka monet ystävät ovat nähneet vaivaa minun takiani, vaikka olen yrittänyt tulla toimeen mahdollisimman vähäisin tarpein ja edellytyksin. Lukemattomat emännät ovat avanneet kotinsa ovet vieraalle ihmiselle vain siksi, että olen ollut Jumalan asialla, sananpalvelija. Kun sydämet avautuvat Kristukselle, avautuvat myöskin kodit Herralle ja kukkarot Jumalan valtakunnan asialle ja edistämiselle. Kellokin alkaa käydä silloin Jumalan aikataulun mukaan. Se on ihmeellistä ja vaikuttavaa.
Apt.16:14-15. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä.
Tapasin aikoinaan erikoisen esirukoilijan, Toini Kareisen, hän kävi Kotkassa puhumassa asuessamme niillä kulmilla. Muistan, että seurakunta oli jotenkin kriittinen häntä kohtaan etukäteen, mutta suostui kuitenkin sitten hänen vierailuunsa. Pieni nainen oli sangen vaatimaton esiintymisessään ja rukouksissaan, ei mitenkään vaarallisen tuntuinen. Jumala oli kutsunut ja armoittanut hänen tehtävään. Hän itse kertoo kirjassaan:
- Synnyin Heinäveden paikallissairaalassa 17.04.1945. Heti syntymäni jälkeen minulla todettiin olevan vakava sydänvika. Olin niin sanottu sininen lapsi. Sydämessäni oli parsinneulan pään kokoinen reikä. Siniset lapset menehtyivät siihen aikaan melko pieninä. Parantavaa hoitomenetelmää ei ollut vielä keksitty. Ensimmäiset kolme vuotta vietin vuoronperään kotona ja Heinäveden sairaalassa aikuisten osastolla. P ohjois-Karjalan keskussairaalaa, saatikka lastenosastoa, ei ollut tuolloin vielä olemassa. Ensimmäisen elinvuoteni aikana minulla oli ollut jo kerran keuhkoputkentulehdus ja ennen 15 vuoden ikää 13 keuhkokuumetta.
- Olin 9-vuotias ja keuhkokuumeinen lapsi. Jatkuva yskiminen ja kuumeilu oli haurastuttanut verisuoniani niin pahoin, että aortta repesi tyvestään. Sain valtavan verensyöksyn aortan verisuonen katketessa. Äiti lähti hakemaan kiireesti apua. Diakonissaoppilas Maija Kervinen oli tällöin sattumalta käymässä kotonaan Heinävedellä. Hän neuvoi äitiäni juottamaan minulle vahvaa suolaliuosta. Maija oli vähän aiemmin kurssilla kuullut, että vahva suolaliuos tyrehdyttää verenvuodon. Verenvuoto tyrehtyikin kaikkien suureksi ihmeeksi. Toivuin sen verran, että minut pystyttiin viemään kirkolle sairaalaan. Sairaalassa sain pitkän aikaa penisilliiniä keuhkokuumeen hoitoon. Penisilliini lääkkeenä oli tuolloin suuri harvinaisuus. On suuri Herran ihme, että selvisin siitäkin sairaustapauksesta. Minun aikani lähteä ei ollut vielä koittanut. Tämän tapauksen yhteydessä näin enkelin, joka antoi valkoiset alttiuden sukat jalkaani ja sanoi: »Sinä et kuole, vaan jäät elämään.» (Kyseinen tapahtuma on kuvattu kirjan kannessa.)
Herra antoi silloin minulle uuden Pyhän Hengen täyteyden auttaa sairaita ja rukoilla sairaiden puolesta. Toimintani tapahtuu kotonani esirukoilemalla asiakkaan läsnäollessa, puhelimitse tai kirjeitse. Pyydettäessä vierailen eri seurakunnissa pitämässä Sanan ja Rukouksen -iltoja.
Suomen nuoriso etsi suurinta elämän onnea!
NNKY:n koulutyttökokous Turussa
huhtikuun 24—26 p.nä Linnankatu 16
Kaikki 14 v. täyttäneet koululaiset ovat tervetulleita
”Jeesus on täällä ja kutsuu sinua.”
Tällainen esite löytyi erään vanhan kirjan sisältä, joka löytyi kirjahyllystämme. Se oli ollut siellä ilmeisesti kirjanmerkkinä lukijalle. Turussa pidettyjen kokousten ajankohta oli sota-ajan loppujakso, 1943. Elettiin suuren puutteen, epävarmuuden, köyhyyden ja pelon ilmapiirissä. Mietin, että äitini kävi silloin oppikoulua siellä ja oli juuri 14-vuotias, mahdollisesti hän siis oli mukana noissa tilaisuuksissa? Hänen koulunsa oli vain puolen kilometrin päässä juhlapaikasta. Vai oliko esite mahdollisesti hänen taltioimansa? Oli siis aika ja aihetta etsiä Jeesus, joka oli luvannut antaa tulevaisuuden ja toivon.
 |
| talo josssa kokoukset pidettiin |
Kuinka ajankohtainen olikaan päivien teema, jolla tyttöjä kutsuttiin Jeesuksen luokse. Tällaiselle toiminnalle olisi nykyisinkin tilausta, sillä nuoret ovat ahdistuneita, yksinäisiä, pelokkaita, syrjäytyneitä, turhautuneita, tyhjiä, kiusattuja, kiinni riippuvuuksissa, tiedonvälityksen masentamia ja lukemattomien syntien taakoittamia.
Raamatussa on profetia, joka sopii tähän tilanteeseen: Ps.68:12. Sitä rukoilkaamme tähänkin aikaan ja maahan. "Herra antaa sanoman, suuri on voitonsanoman saattajatarten joukko: Sotajoukkojen kuninkaat pakenevat, he pakenevat, ja perheen emäntä jakaa saaliin."
tiistai 14. marraskuuta 2023
lauantai 11. marraskuuta 2023
keskiviikko 8. marraskuuta 2023
Ps.33:20. Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme.
12.11. puhuvat
Turkka ja Hilkka Aaltonen
sunnuntai 5. marraskuuta 2023
lauantai 4. marraskuuta 2023
Jos ois kaikki mun, vaan puuttuis Jeesus.....
1. Jos ois kaikki mun, vaan puuttuis Jeesus, oisko silloin elon arvoa,
tyydyttää oi voisko katoovaiset kaihon syvyydessä sydämen.
2 Jos ois kaikki mun, vaan puuttuis Jeesus, ansaitsisko voitto taistella?
Onko mainen ilo mainittava Jeesukseni rauhan rinnalla.
3. Jos ois mulla rikkaudet rakkaus, kunnia ja maine ihmisten,
mutta toivoa ei ikuisuuden, satamaa ei elon purrellen.
4.Jos ois kaikki mun, vaan puuttuis Jeesus, rakkautensa kuoloon kestänyt,
minne kääntyis maassa avarassa sydän heikko, tuskiin nääntynyt.
5.Ilman Jeesusta jos elää voisin, miten olis kuolla Hänettä!
Ilman Häntä laakson syvyydessä, ilman Häntä ijäisyydessä!
6.Mut nyt kaikki mun on Jeesuksessa, lääke sydänhaavaan,
kärsivän, syntiä ei, jot' ei anteeks antais, tuskaa ei, jot' ymmärtäis ei Hän.
7.Jos on mulla Jeesus, yksin Jeesus, eikä mitään muuta,
sieluni omistaa saa Hänessä oi kaikki, Hän suo elon yltäkyllälti.
sävel Oscar Ahnfeldt sanat Anna
Ölander
keskiviikko 1. marraskuuta 2023
Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on.....
Tule Jeesus sä meitä nyt vahvistamaan
Turkka Aaltonen
tiistai 31. lokakuuta 2023
Nojaa rintaan Jeesuksesi, muista, Hän sua rakastaa
1. Nojaa rintaan Jeesuksesi, muista, Hän sua rakastaa,
Hänpä jakaa tuskiasi: "Kuormat mulle heittää saa!"
2. Nojaa rintaan Jeesuksesi! Monelle Hän lääkkeen soi,
jotka synnin taisteluista syvät arvet luokseen toi.
Mutta myöskin haavoissaan kaikki tuskansa sai lauhtumaan.
3 Nojaa rintaan Jeesuksesi! Kaikki siellä sijaa saa,
Lähtehestä lahjaks juo, iki-autuuden se sulle tuo.
4.Nojaa rintaan Jeesuksesi! Kun sun murhe saavuttaa,
kun sun mielestäsi toivo yöhön sammuu, tuikahtaa,
pilven takaa kirkkaana loistaa se toki armon taivaalla.
5.Nojaa rintaan Jeesuksesi! Opi ihmisrakkauttaan,
Hengen miekka voittoon vie, mies tai nainen käyttäjä sen lie.
6.Nojaa rintaan Jeesuksesi! Joutuu ehtoo elämän,
ääni kuiskaa: tulkaa, teille autuuden suon kestävän.
Kas, kun itse Karitsa kantaa sinut kuolon virralta.
7.Nojaa rintaan Jeesuksesi! Lunastettu morsian
yhdy taivaan voitto-veisuun: Kunnia nyt Jumalan!
Voima, valta Hänelle armossansa uskolliselle!
laulukokoelmasta Harpunsäveliä no: 411
sunnuntai 29. lokakuuta 2023
perjantai 27. lokakuuta 2023
Kun kuuluisuus kompastuu tai kuolee....
Maailma on laittanut väkensä eriarvoisiin lokeroihin ja sen mukaan meitä ihmisiä täällä arvostetaan. Kun kuuluisuus kuolee, hänen viime hetkiänsä seurataan tiedotusvälineissä herkeämättä, vaikka hän olisi ollut tyhjäntoimittaja. Kun tavallinen ihminen kuolee, hänestä ei ole uutista. Hänet mainitaan
yhdeksi hukkuneista, sodan uhreista, kadonneista, ojaan ajaneista, onnettomista, tilastollisesti. Saarn.9:15. Mutta siellä oli köyhä, viisas mies, ja hän pelasti kaupungin viisaudellaan. Mutta ei kukaan ihminen muistanut sitä köyhää miestä. Se köyhä ja viisas mies on Jeesus, jota pidetään kääntymättömien taholta arveluttavana ja tuntemattomana. Uskova saa arvonsa Vapahtajasta. Uskovan kuolema on Jumalan silmissä arvokas, vaikka häntä ei täällä miksikään noteerattaisikaan. Ps.116:15. Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.
Kaupunki kuvaa seurakuntaa, jossa Kristus tekee työtään. Seurakunnan pitäisi olla sellainen paikka, jossa ihmistä kunnioitetaan Kristuksen tähden; Muuten maailmanhenki valtaa koko porukan ja elitismi tekee pyhistä lahkolaisia. Henkilövalinnat ovat silloin kuin suoraan Sodoman valtiopäiviltä?
Jaak.2:2-4. Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: "Istu sinä tähän mukavasti", ja köyhälle sanotte: "Seiso sinä tuossa", tahi: "Istu tähän jalkajakkarani viereen", niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?
Kun kuuluisuus kompastuu, se huomioidaan, arvioidaan ja siitä tulee uutinen kuvien kanssa. Mutta köyhä saa kaatua, eikä sitä huomioi kun Jumala. Vanhana jokainen kaatuu useammin kuin nuorena. Joskus joku jää siihen, eikä enää nouse. Samoin ihminen kaatuu usein syntiin, on siinä jonkin aikaa ja sitten alkaa suunnitella ylös nousemista. Joskus hän ei jaksa nousta, joskus hän ei tahdo nousta, joskus hän nousee ja jatkaa kulkuaan mustaa kokemusta rikkaampana.
Ps.145:14. Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa.
Miika 7:8 Älä ilku, viholliseni, minulle. Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä, vaikka olen keskellä pimeyttä, Herra on minun valoni.
Ps.105:37. Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista. 43. Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
tiistai 24. lokakuuta 2023
Oi ihminen, oi ihminen, kuinka käy sun sielusi kanssa?
1.Niin kauvan kuin me elämme, sitä aina ajatelkaamme,
että kuolo kohtaa meitä. Kaikille on se tiettävä,
vaikka tietymätön hetkensä; Se kaikki hautaan peittää.
Oi Jeesus, suo, oi Jeesus, suo mun välttää harhateitä!
2.Kun mitään vielä ei havaita, ei vähintäkään arvata,
on kuolo ovellamme; ei auta silloin rikkaus,
ei tieto, taito, viisaus, ei voima, kunniamme.
Voi Jeesukseni, voi Jeesukseni, sä ainoa auttajamme!
3.Terveenä täällä ollessaan moni ei muista sieluaan,
kalliinta tavaraansa; kalua koota pyytelee,
rahasta kiistää, riitelee, niissä etsii autuuttansa.
Oi ihminen, oi ihminen, kuinka käy sun sielusi kanssa?
4.Kun ruumis hautaan heitetään ja multaan mustaan peitetään;
Kaikki, kaikki katoaapi. Tavarasi langot riistelee,
kalusi suku jakelee, vaan sun se unhottaapi.
Oi ihminen, oi ihminen, minkä osan sielusi saapi?
5.Se tuodaan eteen tuomion, missä sillä kova pelko on,
et itseesi nyt voi luottaa: sun työsi kaikki tutkitaan
ja kelvottomiksi tuomitaan; sen kaiken synti tuottaa!
Täällä ihminen, täällä ihminen, anna kyynelvirtasi vuotaa!
6.Sä Herran tykö palaa, Häntä yli kaiken rakasta,
niin rauhan löydät aivan; Aina kuule, kätke sanansa,
niin et sä piinaan vajoa, vaan pääset iloon taivaan.
Ei Jeesuksesi, ei Jeesuksesi, sua silloin jätä vaivaan.
7.Alastomia auttele, sairaita holhoa, hoitele;
Ne, jotka on harhateillä, taas oikealle johdata;
murheellisia lohduta! Niin tahtoo Herra täällä.
Oi ihminen, oi ihminen, näitä älä hältä kiellä!
8.Vaan näistä ei sovi kerskata, ei työmme meitä pelasta,
Jeesus on turvanamme; meitä Isänsä kanssa sovitti,
kuolollaan meidät lunasti Hän yksin kuolostamme.
Oi Jeesukseni, oi Jeesukseni, kaikki armostasi saamme!
Laurentius Petri Gothus, (ruots.) s. 1520 † 1579.
perjantai 20. lokakuuta 2023
Sä, Jeesus, olet iloni ja ainoa mun turvani
1. Sä, Jeesus, olet iloni Ja ainoa mun turvani,
Mun elämäni, aarteeni, Mun kunniani, kruununi,
Sua mieleni kun muistelee, Niin sydämeni riemuitsee.
2.Suloinen sydämelleni On, Jeesus, kallis nimesi.
Se poistaa vaivat vaikeat, Hajoittaa huolet haikeat.
Ei löydy tuskaa päällä maan, Jot' ei se saisi lauhtumaan.
3.Jos ruumis, sielu vaipuisi, En lohdutusta kaipaisi
Sun, Jeesus rakas, seurassas, Sun suloisessa suojassas.
Jos minkä vaaran surma tois, Mua ei se vahingoittaa vois.
4.Sun suomas ilo, riemu on Sielulle lahja verraton.
Kun asut läsnä alati. Se ilahuttaa sieluni.
Sä olet paimen parahin, Mun ystäväni armahin.
5.Sua, Jeesus, aina seuraamaan, Ikeesi alle taipumaan
Sä anna mulle halua Ja aina armos apua.
Mua auta oikein alkamaan Ja auta, etten vaivu vaan.
6.Mua vahvista sä uskomaan. Lihaa ja verta voittamaan.
Mua varjele sä synnistä Ja estä erhetyksistä,
Suo: elän, kuolen, sinulle, Mun rukoukseni on se.
Johan Arndt
maanantai 16. lokakuuta 2023
Herran kädenojennus
"Minä levitän käteni sinun puoleesi. Niinkuin janoinen maa, niin minun sieluni halajaa sinua." Ps. 143:6.
Jumalan kutsu on kädenojennus ihmistä kohti. Herra sanoo: Tässä on käteni. Anna sinä omasi, niin minä vien sinut tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään.
Jumalan kädenojennukseen tartutaan kuitenkin hyvin harvoin. Vaikka ne lupaukset, jotka Jumala ihmiselle antaa, takaavat voiton kaikissa taisteluissa, epäuskoinen ihminen ei luota niihin.
Kiitän Jumalaa siitä, että Jumalan rakkaus kolmetoista vuotta sitten sulatti kovan sydämeni. Olen saanut sisäisessä elämässäni kokea rauhaa ja iloa sekä Jumalan johdatusta ulkonaisissa asioissa. Kohtasin Vapahtajani eräässä katulähetyksen ylläpitämässä Veljes-kodissa. Siihen asti olin tuhlannut elämääni suruttomasti. Seurauksia ajattelematta kulutin aikani kapakoissa ja ryyppyjengeissä. Olin hyvää vauhtia tulossa alkoholistiksi. Ajoittain kuitenkin sisintäni ahdisti ja mietin, miksi elämäni oli tällaista kurjuutta. Niinä hetkinä Jumala tarjosi kättään auttaakseen minua, mutta ylpeyteni torjui tämän rakkaudenosoituksen. Taistelun aikaa kesti muutamia kuukausia, kunnes minut asetettiin valinnan eteen, tienhaaraan.
Tämä tapahtui eräänä kesänä. Silloin toteutui Jeesuksen lupaus: "Katso, uudeksi minä teen kaikki."
Olin silloin matkalla pois Suomesta. En tiedä, kuinka vakavaa tämä oli, mutta yritin päästä itärajan taakse. Itse asiassa pakenin omaa sisintäni ja sitä sekavaa vyyhteä, jonka itse olin saanut aikaan jatkuvalla juopottelulla. Pakomatkallani jäin kuitenkin erääseen pikkukaupunkiin — en osannut silloin selittää miksi. Siellä ei ollut ketään sukulaisia eikä tuttaviakaan. Vaikka olikin kesä kauneimmillaan, en unohda koskaan niitä öitä. Olin koditon, rahaton, työtön. En muista tarkalleen, kuinka kauan tätä kesti, ehkä viikon tai kaksi. Tiedän, että monet miehet asuvat ulkona jopa vuosia yhteen menoon, joten minun metsässä viettämäni yöt eivät ole mitään siihen verrattuna. Kuitenkin tämä oli minulle kovaa aikaa. Olin sielunhädässä ja olisin tahtonut puhua jonkun kanssa. En ollut koskaan aikaisemmin kokenut sellaista yksinäisyyttä. Vaikka olinkin aikaisemmin ryyppäillyt melko paljon, olin sentään saanut kuulua perheeseeni sen yhtenä jäsenenä. Mutta olin katkaissut suhteeni kotiväkeeni ja ystäviini.
Eräänä yönä pysähdyin makkarakioskin ääreen, ja silloin kioskin myyjärouva pyysi minua tapaamaan miestään. Rouva kertoi miehensä olevan uskossa: hän varmasti tahtoisi auttaa minua. Näin rouvan ystävälliset kasvot, hänkin oli varmasti uskova, mutta en halunnut mennä heidän kotiinsa.
Eräänä yönä sisäinen pakko vei minut etsimään puhelinluettelosta jonkun papin numeroa. Olisin halunnut soittaa papille ja pyytää apua. Vaikka en ollut käynyt kirkossa vuosiin, minut valtasi merkillinen kaipaus päästä papin puheille. Epätoivoisena etsin numeroa, mutta luettelosta oli repäisty pois juuri se lehti, jossa seurakunnan puhelinnumerot olivat. Joku oli tarvinnut sitä ennen minua.
Olin aikaisemmin nähnyt erään kadun varrella tienviitan "Toivonkoti". Sitä katua kuljin usein. Kun eräänä iltana taas kävelin tuota samaa katua, mieleni teki pysähtyä portille. Kuitenkin menin ohi. Mutta joku sisäinen voima käännytti minut takaisin. Palasin portille ja näin hiekkakäytävän ja vähän matkan päässä talon. Astuin käytävää pitkin sydän jyskyttäen. Aioin jo kääntyä takaisin, mutta menin sentään portaiden alapäähän. Muistan miten epävarma olin. Astuin kuitenkin ovelle ja painoin soittokelloa. Edessäni seisoi hento rouva, jonka kasvoja en unohda koskaan. Hänestä loisti merkillinen valo. Taempana oli kaksi lasta, ja sama valo säteili heistäkin. Minä, synkkä, likainen kulkija, olin pyrkimässä sisälle. En ehtinyt sanoa juuri mitään, kun rouva kehotti minua käymään sisälle. Istuin olohuoneen sohvaan ja näin kaikesta, että olin tullut erikoiseen kotiin.
Talon isäntä tuli jonkin ajan kuluttua työstä. Hänenkin olemuksensa loisti. Enempää kyselemättä isäntä otti seinältä kitaran ja yhdessä vaimonsa kanssa viritti laulun "Tuhlaajapoika vieraalla maalla". Hetken kuluttua olin lattialla polvillani itkemässä kurjuuttani ja syntejäni. Sanoin:
— Herra, ota minut kokonaan omaksesi.
Jumalan Pyhä Henki oli alkanut tehdä työtä sydämessäni, ja nyt toteutui lupaus: "Katso, uudeksi minä teen kaikki."
Tämän uskovan pariskunnan luota sain kodin. Täällä Herra kirkasti minulle suuren rakkautensa. Jeesus armahti minua, pyyhki pois menneisyyteni ja antoi uuden tulevaisuuden. Sain palata kotiin omaisteni luo aivan uudessa hengessä. Jeesus oli viitoittanut anteeksiantamuksen ja anteeksisaamisen tien.
Pikkukaupungin Toivonkoti, johon Jumala minut johdatti, on katulähetyksen ylläpitämä miesten koti. Sama nimi on katulähetyksen miesten kodilla Helsingissä. Oltuani ensin työssä muualla tulin vapaaehtoiseksi työntekijäksi Kovaosaisten Ystäviin ja myöhemmin Veljeskodin hoitajaksi. Kaiken minkä Herra on luvannut, hän on myös toteuttanut minun elämässäni. Hän on antanut armonsa rikkauden jokaiseksi päiväksi. Saan kaikki syntini anteeksi Jeesuksen veren tähden. Uudella tiellä vaeltaminen vaatii jatkuvasti Jeesuksen puhdistavan veren voimaa.
Työpöytäni lähellä on taulu, johon on tekstattu Jes. 59:l:n sanat: "Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan." Tämä lause sopii hyvin Veljeskodin seinälle, sillä täällä asuvat miehet tuntevat elämän vaikeudet. Kun Jeesus ojentaa auttavan kätensä ihmiselle, se käsi ei ole koskaan tyhjä. Siinä on ne rikkaudet, jotka hän lupaa meille kaikille. Tarttuessamme ojennettuun käteen me otamme vastaan myös suurimman lahjan, iankaikkisen elämän.
Eino Vainikka Veljeskoti 2:n hoitaja. - Kerrottu kirjassa Mestarin kädestä 1973
torstai 12. lokakuuta 2023
Ps.48:2. Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa.
Uudessa Uskon siemenestä lauluun -ohjelmassa muusikko Artur Soitu soittaa kitaraa, laulaa suomenkielisiä hengellisiä lauluja ja miettii kiitollisuutta.
sunnuntai 8. lokakuuta 2023
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala Ps.18:47
Tampereen Luther-talo
8.10. su klo 11 Messu
saarn. Turkka Aaltonen
tässä MP3 klikkaus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)