Jumalan varassa?

Kotikuntamme mainostaa olemassaoloaan ohikulkijoille näyttävillä mainoksilla. Tässä viimeisessä lukee: Ei yli 30000 voi olla väärässä. Se kuulostaa hienolta ja motivoi ajattelemaan, ettei missään ole niin suloista asua kuin Kangasalla? Mutta, entäpä jos me kaikki olemmekin väärässä ja jossain muualla on parempi olla? Aikaisemmin oli samassa taulussa varsinainen mainoskukkanen, siinä luki: Tavaraa poikkeaville. Minua ei alun pitäenkään innostanut olla poikkeava, sen verran tämä uskovaisuus on jo tuonut mainetta ympäristössään. Mikähän mahtaa olla seuraava mainos? Mutta Jumalan varassa sitä pärjää missä vain ja milloin vain. Hänen uskollisuudessaan ja turvissaan on suurenmoista elää ja vaeltaa, nukkua ja tehdä työtä, palvella ja rukoilla.

Helsingissä on ollut esillä suuri hanke, taideväki haluaa perustaa sinne Guggenheim-museon. Aikoinaan jo kaatunut hanke on taas nostettu pöydälle ja vaikuttajat Amerikasta ovat käyneet pitämässä asiaa esillä kuin evankelistat konsanaan. Museon hinnaksi on arvioitu 130-140 miljoonaa euroa ja käyttökulut 14,5 miljoonaksi euroksi vuosittain. Joten, pitää löytää paljon pullarahoja, jos meinataan porukassa katsella sen sortin taidetta Suomessa. Kommunistiministeri Arhinmäki oli edelleen varsin pidättyväinen.

Mutta kuka olikaan Benjamin Guggenheim, tavallaan taidehankkeen esi-isä? Hän syntyi 1865 ja kuoli 1912 Titanicilla. Hän oli juutalainen, yhdysvaltalainen kaivosalanyrittäjä ja oli yksi aikansa rikkaimpia ihmisiä. Hän asui välillä Pariisissa ja löysi sieltä rakastajattaren, kabaree laulaja Leontine Aubertin, jonka kanssa eli haureudessa. Guggenheim matkusti naisensa kanssa Titanicin ensimmäisessä luokassa ja menehtyi laivan haaksirikossa. Titanic-elokuvassakin hänen persoonansa on haluttu esitellä yleisölle. Hän oli se mies, joka palautti pelastusliivit stuertille, ja palasi hyttiinsä ja vaihtoivat ystäviensä kanssa ylleen parhaat vaatteensa. He sanoivat: - Olemme pukeutuneet parhaimpiimme upotaksemme kuin herrasmiehet. Myöhemmin hän pyysi stuerttia kertomaan vaimolleen, että oli tehnyt parhaansa murhenäytelmän keskellä. G. ja hänen palvelijansa nähtiin istumassa kansituoleilla nautiskellen brandyä ja poltellen sikareja Titanicin upotessa. Surullista, mutta totta. Hänen tyttärensä Peggy Guggenheim perusti Venetsian Guggenheim-museon. Benjaminin vanhempi veli Solomon, perusti 1939 New Yorkiin nykytaiteenmuseon, jonka perinnettä nykyinen keskustelu seurailee. Benjaminin kävi huonosti ja ylpeys ja haureus vei hänet tuhoon. Hän ei tietääksemme koskaan löytänyt Jumalaa, ei pelastusta? Hän hukkui ilman Jumalaa varallisuudestaan huolimatta.

On erikoisen onnellista olla uskova ja elää Jumalan varassa – vaikka Titanicissa, tai Kangasalla. Usko ja hyvä omatunto ovat edelleen kovassa kurssissa, sillä Jumala on antanut ne olemaan meidän aarteinamme maailmassa. Mutta niiden säilyttäminen vaatii taistelua ja kilvoitusta, jotka uuvuttavat joskus. ”Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet.” 1.Tim.1:18-19. Jos ihminen hylkää nuo aarteet, hänen käy huonosti, sillä loppujen lopuksi, meillä ei ole mitään muuta arvokasta, kun me täältä lähdemme ja jos olemme ne hylänneet, olemme rutiköyhiä sanoivat ihmiset meistä mitä tahansa.

Tämä paha maailma on aina valittamassa ongelmiaan ja vikojaan, jos elvytystä ja taloudellista kasvua ole näkyvissä, se pelkää joutuvansa köyhyyteen ja puutteeseen. Maailman ajattelussa tavaran ja nautintojen loppuminen on sama kuin kuolema, vaikka sen tunnuksena olisi: Lisää viinaa – joku liikkuu vielä! Uskova taas näkee kaiken Jumalan siunauksena ja elämänsä rikkauden olevan aina kätkettynä Kristuksen persoonaan ja Jeesuksen uhriin, ylösnousemukseen. Kun maailma ei saa tarpeeksi, se alkaa kiristää, vaatia, uhota, varastoida, rajata, pettää, valehdella, nostaa hintoja, juonitella ja kieroilla.

Mainokset vievät usein harhaan ja ohjaavat valintojamme tarpeettomaan ja vahingolliseen. Tarvitsemme loppujen lopuksi äärettömän vähän ja selviämme pienellä, pysymme hengissä ja se ei vaikuta mitenkään elämän sisältöön. Kuitenkin länsimaalainen elämänmeno on rakennettu tavaran ja näkyvän onnen varaan, sen loppumista tai murenemista parutaan kuin ainokaista. ”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina, sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle;” Ef.5:8-10. Jeesus on valo ja valaisee omansa aina. Siksi on syytä katsoa pimeitä asioita hänen valossaan ja tarkastella ongelmia taivaallisella valolla, silloin kulku on helpompaa ja taso säilyy Herran varassa. Miksi sorkkia jokaisesta kaivosta juomavettä, kun on olemassa taivaallinen lähde? Miksi pitää maistaa jokaisesta kupista, kun Herra on luvannut ruokkia omansa taivaan mannalla?

Joskus saattaa käydä niin kuin niillä kahdella merimiehellä, jotka hoipertelivat humalassa pimeässä rantakaupungissa etsien tietä takaisin laivalle. Samassa ilmestyi sumun keskeltä uniformuun pukeutunut mies ja merimiehet innostuivat kohdatessaan hänet. He kysyivät, että tietäisikö tämä, missä he nyt ovat ja mihin pitäisi mennä. Uniformuinen mies korjasi ryhtiään, nosti leukaansa ja huusi: - Ettekö te tunne minua? Silloin merimiehet katsoivat toisiaan ja toinen sanoi: - Nyt me ollaan todella pulassa, me ei tiedetä missä me ollaan ja tämä ei tiedä kuka hän on?!

Jeesus, sinulla on valo ja viisaus jokaiselle etsivälle, se on suuri tieto, jota rukoilen osaksemme. Auta meitä katselemaan maailmaa sinun valossasi, ettemme koskaan unohtaisi, että sinä olet tullut etsimään ja pelastamaan kadonnutta, heikkoa ja onnetonta syntistä ihmistä. Kiitos sinulle, että ojennat auttavan kätesi kurjan maailman puoleen. Vedä tykösi myös luopiot, jotka kulkevat omia teitään. Ota omaksesi luulouskon vallassa olevat ja herätä kuolleen uskon kannattajat. Sytytä seurakuntasi Hengen tulella palavaksi soihduksi synninyöhön. Ota omaksesi väärän valon loisteessa paistattelevat valheen orjat.

Tilausmatkoja taivaaseen

Ajoin eräänä päivänä Tampereella linja-auton perässä ja sen takaseinässä luki: Tilausmatkat taivaaseen. Ajattelin nähneeni näkyjä, sillä omat ajatukset muokkaavat joskus tahtomatta lukujani. Luulin lukeneeni siis väärin, koska se on tavallista ikäisilläni ihmisillä, mutta tarkemmin katsottuani huomasin, että kyllä siinä oli niin kirjoitettu. Minne tuo bussi oli menossa ja mitä kyyti maksoi? Se oli raflaava mainos, jolla matkailuyrittäjä yritti kiinnittää mielemme haaveisiin. Kuvittelin, että kyse olisi voinut olla jostakin lentofirmasta, jonka pitäisi saada asiakkaita halpalentomatkoille mukaan? Tai sitten kyse oli uudesta seurakunnasta, joka ei säästänyt visioitaan, vaan pyrki tavoittamaan kaikki mahdolliset pelastuksen tarpeessa olevat etsivät ihmiset, jotka olivat pudonneet jo aikaa sitten kirkkoreestä? Tai sitten jonkun jo tunnetun paikkakunnan nimi oli muutettu rekisterissä nimelle Taivas?

”Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.” Ps.103:19. Hengellisesti ajatellen taivasmatkaa ei voi tilata, mutta anoa kylläkin. Tilausmatka on asiakkaan mukaan räätälöity, yksityinen ja itse maksettu, joten se ei myöskään täytä hengellisiä kriteereitä. Ihmiset eivät myöskään voi hallita näitä kysymyksiä, eikä ole meidän päätettävissämme, kuka pääsee taivaaseen, sen tekee Jumala itse. Kristittyinä voisimme kyllä ajatella ko. mainosta eräänlaisen kausiteemana tai herätteenä ajattelemaan uskonasioita. Silloin se palvelisi missiona, joka kutsuisi ihmisiä Jeesuksen luokse. Suoraan taivaaseen ei kukaan pääse ilman Jeesusta, ilman parannusta ja ahdasta porttia. Taivaaseen ei ole oikotietä.

Itse olen ollut työkseni markkinoimassa taivasmatkoja yli 34 vuotta vaihtelevalla menestyksellä ja huomannut, että pilven tasolle nousu kiinnostaa ihmisiä, mutta ei sen korkeammalle. Lomakohteet ja maallinen hauskuus vetoaa, muttei elämästä luopuminen. ”Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.” Joh.12:25. Joka on valmis hukkaamaan tämän elämän iloineen, nautintoineen, mahdollisuuksineen, rikkauksineen, on löytänyt tilalle jotain parempaa. Jeesuksen löytäminen avaa uuden elämän, joka ulottuu taivaaseen. Ajallinen menettää merkityksensä, näkyvä väistyy uskon tieltä. Ikuisuus, taivas tulee tavoittelemisen arvoiseksi asiaksi. ”Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.” Joh.12:26. Jeesuksen elämä on erilainen kuin kaikkien muiden ihmisten elämä, samoin hänen seuraajiensa elämä. Tähän salaisuuteen kuuluu uusisyntyminen, uusi mieli, uusi vaellus, uusi kutsumus, uudet puheet, uusi ajattelu, uudet ystävät ja uusi koti. Jeesus toi valon taivaasta, Isän luota, meille syntisille, kurjille ihmisille, jotka olimme menossa kohti ikuista helvettiä ja tuhoon. Pimeyteen loisti ensin pieni valon pilkahdus, sitten vähän isompi säde ja sydämen avauduttua sinne aivan tulvimalla tulvi taivaan kirkkautta. ”Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.” Joh.12:46. Huonoille ihmisille tämä merkitsi aivan ainutlaatuista kutsua ja pelastusta synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta. Suuri ongelma kuitenkin on aina se, että suurin osa kansasta haluaa pysyä pimeyden veikkojen joukkueessa ja hämärän häkissä, maailmassa, uskosta osattomana, tuolla puolen jokea – ainakin toistaiseksi. Sillä heitä pelottaa tulla Jumalan luo, hänen eteensä, olla kerrankin rehellinen syntisäkki, mätäpaise, sontaläjä, savimöykky, puupää, turvenuija, tyhmä, yksinkertainen, tavallinen avuton ja heikko.

Takavuosien aikaan piti Körttiläisyys arvossaan Wilhelmi Malmivaaran edustamaa herätyskristillisyyttä, jonka piirissä tuli jatkuvasti ihmisiä uskoon. Hän pyysi muuten Urho Muromaa töihin heidän yhdistykseensä 20-luvulla ja tämä oli myös puhumassa Körttijuhlilla. Kauppoja ei kuitenkaan syntynyt – vahinko! Nykykörttiläisyys on haudannut kaikki tämän sarjan taivastelijat keskuudestaan vähin äänin ja sen myötä myös Raamatun ilmoituksen. Kuljetaan vain yleisuskonnollisuuden ja humanismin valossa ja sen kyllä huomaa. Myöskin Raamattuopisto, vaikka olikin Muroman talo, muutti linjaansa ja Herää valvomaan lehden nimi muutettiin Elämään-lehdeksi. Kansanraamattuseura syntyi Frank Mangsin herätystyön pohjalta ja sen hengen vaalijaksi, mutta siitä on tullut maineeltaan lähinnä rahankeruufirma, joka on jatkuvasti talousvaikeuksissa ja jolta puuttuu sanoma? Orpokotisäätiö kaipaisi kipeästi Helena Konttisen henkeä toimintansa vireyttämiseksi. Kansanlähetys oli alkuaikoinaan järjestänyt Nuorten herätyspäiviä, mutta nyt ne ovat sovinnaisesti Nuorten kesä nimellä. Evankelisuus on jo valmiiksi niin puhdasoppista ja sakramentteja ja papinvirkaa korostava, niin ettei siellä tarvitse edes arvioida liiallista taivaskalastelua. Hengen uudistus kirkossa oli alussa hyvässä imussa ja väkeä kävi, kunnes johtajat ilmoittivat julkisesti, ettei se ole mikään uusi herätysliike? Hillitsikö siis Jumala liiallista herätystä, vai saiko kirkko mieleisensä julkilausuman? Kun siis keskustellaan mahdollisesta herätyksestä, niin millainen se voisi olla ja kuka sen ottaisi vastaan, kenestä olisi Jumalan äänitorveksi ilman rahankeräämistä, itsekkäitä valtapyrkimyksiä ja sielunvoittaminen silmiensä näkynä? "Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!" Ef.5:14. Mistä löytyy sellaisia uskovia, joille Kristus on kaikki kaikessa?

Huolimatta edellä mainitusta Suomen siionin alennustilasta, on syytä edelleen mainostaa taivasmatkaa ainoana viisaana vaihtoehtona ja perustella se Jumalan tahdon ilmaisuna Raamatusta.

Jos kirkot ja herätysliikkeet eivät hoida hommaansa, on kuitenkin aina kentällä kansan syvissä riveissä vilpittömiä Herran palvelijoita, jotka avaavat kotinsa Kristusta etsiville ihmisille. Näillä pysäkeillä ihminen voi nousta taivaan vaunuun ja lähteä sille tielle, joka päättyy kerran Isän valtaistuimen edessä. Joku voi kyllä jäädä pysäkillekin odottelemaan parempaa matkaa? Osa porukasta on aina myöhässä ja heidän kohdallaan käykin vanhanaikaisesti, ei tule enää kyytiä, viimeinen vuoro meni jo!!! Ehkä olisi syytä jakaa sanoman ohessa aikatauluja, että jokainen voisi tietää, ettei aina voi lähteä?

Herra, sinun ikuisuusolemuksesi vetoaa minuun ja sinun valtavat lupauksesi syntisen pelastumiseksi vaivan paikasta ovat mieltä kohottavia. Sinun ikuisesti kestävä rakkautesi, joka kutsuu meitä kaikkia valtakuntaasi, on vaikea edes ymmärtää kaiken tuhlanneen ihmisen näkökulmasta. Sinä pyydät meitä seuraasi ja annat elämän janoavalle, sinä haluat meidät luoksesi ja jaksat olla meille aina hyvä. Mutta ihmeellistä on se, että teet meille paikan itse kullekin taivaaseen. Sinä poistat pelon ja tuot rauhan. Herätä meitä näkemään taivasnäkyjä ja kuulemaan Pyhän ääntä. Me uskovat, kun tulemme luoksesi, haluamme vain katsella sinua ikuisuuden aamussa.

Armonvaras

Papin herääminen omantunnon puhtauden vaatimukseen ja Jumalan sanan synnyttämään paineeseen on saanut runsaasti tilaa tiedotusvälineissä.  Tosin siellä kerrottiin (otsikoitiin) papin puhuneen asiattomia, vaikka puhe sisälsi suoria lainauksia Raamatusta? Imatran seurakunnan kirkkoherran sijainen, pastori Ritva Tamminen sanoo HS:lle: – Kyseisen henkilön käyttäytyminen tuli yllätyksenä. Eikö hänellä ollut muuta sanottavaa asiasta, eikö hänellä ollut tapauksesta mitään hengellistä arviota? Kyllä Jumalan sana poljetaan näköjään suruttomasti ja hylätään se ainoa, mikä voisi ihmissielun pelastaa? Ei siis mitään uutta! Mutta toivoa sopii, että pahamaineisessa Imatran seurakunnassa, jossa on aiemminkin ollut jo suurta sekoilua, tapahtuisi hengellinen herätyksen aika. ”Käänny, Herra, vapahda minun sieluni, pelasta minut armosi tähden.” Ps.6:5. Mielenkiintoista nähdä, miten kirkollinen vapaapalokunta selviää tästä tulesta, saavatko sammumaan, vai leviääkö?

Eräänä aamuna toimittaja pakinoi aiheesta ”Onko armo kadonnut kirkosta”. Kuuntelin mielenkiinnolla tuon vuodatuksen ja huomasin sen muuttuneenkin aamuvihjeeksi, jolla hoidetaan yhteiskunnallisia asioita ja muokataan ihmisten ajatuksia enemmistön suuntaan. Luulisi, että tuollaisen aihevalinnan ollessa pöydällä, olisi edes sanalla viitattu Raamattuun tai luterilaisuuteen, mutta lopputulos oli säälittävää, surkeaa pimeyttä, jossa olisi kyllä tilausta isompaankin uskonpuhdistukseen. Noin tietämättömän ihmisen nostaminen ääneen, oli todellinen emämunaus. Mutta nykyään voi kuulla kristillisyyden nimissä lähes mitä tahansa. Pakina olisi voinut olla otsikoitu ”äänestän lisää valtaa synnille armon kustannuksella”.

Nykyinen tiedonvälitys käyttää valtaansa vääristämällä totuuden ja edistämällä valhetta antaessaan sellaisen kuvan, että ihminen voi tehdä Jumalan sanan vastaisesti joutumatta tuomituksi. Kaiken kukkuraksi se pelastaa ja autuuttaa ihmiset tekoineen, vaikka nämä elävät vielä julkisynnissä. Ja että sekoitus olisi oikein pohjamutia myöden valmis, ilmoittaa kirkon johto olevansa samaa mieltä. Ei ihme, jos väki on sekaisin ja oikean ja väärän raja hämärtynyt. Ajatella, jos liikenneministeriö ilmoittaisi, että ajetaan joka toinen päivä vasenta puolta liikenteessä ja jos siltä tuntuu, niin muutetaan ajosuunta mielen mukaan milloin vain? Seurauksena olisi kaaos!

Nykykäsityksen mukaan armo tarkoittaa kaiken sallimista, synninsuosimista ja inhmillisten viettien hulvatonta menoa sanasta piittaamatta. Arkkipiispakin ilmoitti uutisissa, ettei Raamattu ole lakikirja ja muutama fiksunoloinen teologi lisää, ettei Raamattu ole luonnontieteen oppikirja. He eivät kuitenkaan tiedä itsekään, mikä Raamattu on. Tosiasiassa Raamattu on edelleen sekä lakikirja että luomisen oppikirja mitä suurimmassa määrin. ”Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.” Job 9:15.  Jos Raamatun laki ei ole voimassa, niin silloin voidaan iloita jokaisesta, joka vapaasti rikkoo avioliiton, tekee huorin, varastaa, tappaa, valehtelee, palvoo epäjumalia, ym. ja heille kuuluu tämän opetuksen mukaan armo ilman mielenmuutosta pelkän synnillisen taipumuksensa vuoksi. Todellisuudessa nämä ovat aronvarkaita ja kulkevat kuoleman tietä ikuiseen tuhoon. Sama koskee kehitysoppia: jos olemme kehittyneet tällaisiksi, on syy täysin Luojan ja me voimme toteuttaa (kehittää) omia himojamme edelleen aivan armosta käsin.

Nyt kuitenkin on niin, että jos ei ole syntiä, ei ole armoakaan. Jos ihminen ei tule syntisenä Kristuksen armahdettavaksi, hän joutuu helvettiin. Armo ei ole joku hauska lisä, jota kirkollisesti levitetään kuin penkkaripäivän karkkeja kadunvarsilla hurraaville. Armo on syvimmiltään suuri Jumalan rakkauden meri, joka avautuu katseltavaksi uskonsilmin Golgatalla Kristuksen uhrissa – ja vain siinä. ”Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala!…. Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat….” Ps.36:8,11. Armo annetaan vain tuomitulle, syntinsä tunnustavalle ja Jumalan puoleen kääntyvälle ihmisille. Armoa ei anneta sellaisille, jotka tahtovat elää synnissä ja vastustaa Jumalan sanaa. Ilman parannusta armo on täysin ihmisen ulottumattomissa oleva asia. Suomessakin armon saa vain uskomalla Jeesukseen, sitä ei jaeta yleisradion tai lehdistön suosikkilistan mukaan.

Laestadius, Lapin herättäjä, oli viisas mies, jota kannattaisi kuunnella, ja jolla olisi tilausta myöskin meidän ajassamme. Hän kirjoitti aikoinaan kirjassa Hulluinhuonelainen: - Armon varas eli kuolleen uskon kannattaja ei halua alistua oikean uudestisyntymisen vaivaan, hän haluaa tulla uudestisyntyneeksi ilman katumusta, ilman omantunnon tuskaa ja sydämen ahdistusta. Hän vetoaa vain Kristuksen ansioon. Mutta aivan nurinkurisessa järjestyksessä. Ilman kipua ja ahdistusta, ilman Jumalan mielen mukaista murhetta eivät näet Kristuksen opetuslapsetkaan voineet uudestisyntyä…. Siinä on juoni, että armon varas kuvittelee olevansa uudestisyntynyt kasteessa kerta kaikkiaan, hän luulee, ettei hän tarvitse enää muuta uutta syntymistä…. Jos uusi syntyminen olisi sellainen työ, joka voisi tapahtua ihmisen tietämättä, ei olisi kummakaan päästä taivaaseen….  ”Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon. Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan, koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat. Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni. Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.” Ps.55:2-6.

Kun siis ihminen menee ottamaan armon omin lupineen, hän syyllistyy armon varastamiseen, tai oikeastaan luulee tekevänsä oikein. Todellisuudessa hän ei ole armoa saanutkaan, vaan tuomio ja Jumalan viha pysyy hänen päällään edelleen. Sillä jokainen, jonka elämässä ei ole Jeesusta, kulkee Jumalan tuomion alaisena. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh.3:36. Moni elää elämänsä ajatellen kelpaavansa itsessään Jumalalle ja hyväksyttynä tekoinensa, mutta on vain valheen vallassa matkalla kadotukseen. On oikeastaan ihan sama, onko ihminen suuri syntinen, rikollinen, tms. tai omavanhurskas, joka yrittää kuitata itse elämänsä töppäilyt.

Armo tunnetaan vain sisältä käsin, sen olemuksesta ja hengestä. Siksi siitä voidaan puhua niin paljon turhaa ja väärää, joka vie vain kauemmas itse asian olemuksesta. Toisaalta armon saanut, voi todistaa siitä. Silloin syyllinen hyväksyy olevansa väärässä ja sen, että Jumala on oikeassa. Armon saa, kun pyytää sitä Jumalalta. Hän ohjaa etsijän Poikansa luo, sillä Jeesuksessa Jumalan armo on ilmestynyt maailmaan ja lepää Hänessä edelleenkin vaikuttavana Pyhän Hengen työnä. Kun ihminen tulee syntisenä Vapahtajan luo, hän löytää levon sielulleen. Armoa ei voi ottaa, mutta Herra antaa sen ihmiselle, kun on tämän tutkinut ja arvioinut. Jumalan edessä ei vilpistellä, eikä vedetä välistä, kaikki falski palaa poroksi, kaikki tekopeli murenee, kaikki ylpeys murtuu, kaikki ihmistyöt ovat kuin kesäheinää, pelkkää omavanhurskautta ja silmänlumetta. Armo ei löydy ylhäältä vaan alhaalta. Sitä ei pidä yrittää kurkottaa, koska se tarjotaan vain nöyryytetyille ja heikoille, sairaille ja syntisille. Armo vaatettaa riisutun, armo juottaa janoisen, armo antaa ilon surulliselle, armo avartaa umpikujassa, armo nostaa kuolemasta elämään, armo antaa ihmiselle arvon – Kristuksen arvon, nimen ja lahjat. "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,” Room.3:23-24.

Voi, Herra, miten pimeä on maailma ja aikamme kristikunta, johon olet laittanut meidät asumaan, miten riippuvaisia me kaikki olemmekaan sinusta ja Raamatun sanasta, jonka olet antanut meille totuuden valoksi. Anna kirkolle herätys ja ravistele se ruususen unesta näkemään suuri vastuunsa kantaa pyhää nimeäsi tässä ajassa. Anna seurakunnan työntekijöille pisara uudenelämänvirrasta, että uudistuisivat ja virkistyisivät vastuuseen ja valvomiseen. Ilmesty keskellemme, että voisimme vastaanottaa veresi armon puhdistuaksemme kaikesta synnistä nyt ja ikuisesti. Anna uusi vahva henki kuolleen uskon kannattajille ja kirkas valo Golgatalta armon varkaille, että näkisivät sinun suuren kärsimyksesi ja vaivasi, pelastuksesi syvyyden, taivaskutsun

Eläimiä ja elämiä

Vanhainkodin pihalla oli kävelytien viereen rakennettu eläinaitaus, jossa oli lampaita, kanoja ja kukko. Paikalle olivat löytäneet myös kaukaisemmat serkut, varikset ja naakat, sekä jokunen fasaani. Paikalle oli kannettu puistonpenkkejä katselijoita varten ja usein ohi kulkiessani siinä oli joku väsynyt ihminen istumassa. Eläimiä jaksettiin tuijottaa, vaikka se oli melko vaatimatonta elokuvaa. Tapahtumat ja liikkeet voi jo aavista etukäteen. Joskus siinä istui paikallisia koirantaluttajia ja kissojakin kulkee lähipiirissä.

Ihmisen luonto on rakennettu niin, että aina pitää saada nähdä jotakin liikettä ja elämää. Joskus itsekin istun katson tulenlieskoja uunissa, eikä se kyllästytä. Samoin katselen mielelläni tuulen liikutellessa puiden varsia ja oksia tai viljapellon aaltomaista liikehdintää kesäpäivänä. Katselen sadetta, joka pisaroi katonräystäältä noroina ruohikkoon. Meri on erittäin innostava elementti, joka joskus purkaa raivoansa rantojen kallioita ja kivikkoja vasten, joskus taas on vain pientä aaltoilua ja pintaväreilyä. Mutta veden elämää on kiinnostava katsella. Koko lapsuuden ja nuoruuden olin aina merellä, uskoontulon myötä se jäi. Joskus on ollut vetoa siihen takaisin, mutta ei edellytyksiä.

Tarvitsemme elämää muuten kuolemme, näivetymme fossiileiksi. Vanha ihminen iloitsee lapsista, jotka leikkivät hänen lähellään, vaikka ei itse jaksakaan osallistua menoon mukaan. Kristus toi elämän ulottuvillemme, hengellinen elämä on salattua elämää Herrassa. Elämä on myös ympärillämme luonnossa. Herra on luonut sen meitä varten, vaikka emme aina kerkiäisi siihen syventyäkään. Luonnon monimuotoisuus ja vuodenaikojen vaihtelut ovat kuin peili ihmiselämän kierrosta, sen alusta ja päättymisestä, syntymästä ja kuolemasta. Joillakin ihmisillä ei ole ystäviä, heillä on vain luonto ja eläimet. He eivät saa puhua ihmisille niin kuin haluaisivat, siksi he puhuvat eläimille. Pitäisi tietysti puhua Jumalalle, sillä hän kuulee.

Alussa, kun Jumala loi kaiken, eläimet olivat ihmisille vain iloksi, hänen tuli hallita niitä. Ne eivät olleet tarkoitetut ruoaksi (1.Moos.1:28-30), vaan ihmisten tuli elää kasveilla ja hedelmillä. Syntiinlankeemuksen jälkeen luomakunta joutui kirouksen alaisuuteen ja kaikki muuttui toiseksi – myöhemmin tulivat kehitysoppi ja hampurilaisravintolat. Jumala sääsi lait, joilla suojeltiin sekä ihmisiä, mutta myös eläimiä (2.Moos.20:10, 23:11, 5.Moos.22:4-7, 25:4). Pakanuuden lisääntyessä eläimiä alettiin palvoa ja niistä tehtiin jumalia. Tämä johtui siitä syystä, etteivät ihmiset enää tunteneet elävää Jumalaa, eikä heillä ollut yhteyttä häneen. Tänäänkin monen ihmisen lemmikit hoidetaan ja syötetään paremmin kuin ihmiset, niille uhrataan aikaa, niille puhutaan lirkutellan kuin rakkaalle lapselle ja niiden hyvinvointiin uhrataan rahaa enemmän kuin evankeliumin julistamisen kautta lähetystyölle. Mutta ei se ole eläinten vika, vaan ihmisissä asuvan synnin, joka hylkää Jumalan ja korvaa sen yhteyden eläimillä.

Eläimet ja luonto voivat ylistää Jumalaa sanoo Raamattu: ”Ylistäkää Herraa maasta, te merieläimet ja kaikki syvyydet, tuli ja rakeet, lumi ja sumu, sinä myrskytuuli, joka panet hänen käskynsä toimeen, te vuoret ja kaikki kukkulat, te hedelmäpuut ja kaikki setrit, te pedot ja kaikki karja, te matelijat ja siivekkäät linnut” Ps.148:7-10. Tietysti se on ensisijaisesti kehotus ja Herra yksin tietää, miten nuo onnistuvat urakassaan? Voihan linnunlaulua kuunnellessaan ajatelle, että se laulaa Jumalalle, vaikkemme me sitä ymmärräkään. Vaivaisen varpusen kujerrus kuulostaa samalta kuin uskovainen heikkoudessaan sopertelisi Vapahtajalle. Samalla uskova saattaa ajatella kuin Topelius Kangasalan laulussa: Vaan oisinpa uljas kotka, niin…. Mutta kun olen vain….

Tiedämme taivaasta kovin vähän ja senkin vain Raamatusta. Mutta siellä ilmoitetaan, että uskoville on luvassa suuri ilo Herran luona ja siihen liittyy myös uudistettu luomakunta. Luomakunta oikeastaan käsittää sanan mukaan kaiken, minkä Herra on tehnyt sanallaan ja voimallaan laskien perustuksen. Näin ajatellen se on siis parempi painos tätä maailmaa, sillä siellä ei ole enää syntiä, kuolemaa, perkelettä. ”Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;” Room.8:19-22. Synnytystuskat taas liittyvät seurakunnan suureen ylösottoon, jonka Jeesus tulee toteuttamaan Isänsä käskystä tämän ajanjakson lopussa.

Ehkä on sittenkin parempi istua katsomassa kanoja, kuin kuluttaa aikaansa jossakin synnissä ja turhuudessa? Ehkä on sittenkin fiksumpaa vaieta ja antaa elämän ja luomakunnan puhua olemuksellaan suuresta Jumalasta ja hänen vallastaan, kuin ryhtyä vapaa-ajattelijaksi tai pilkkaajaksi? Ehkä Herra voi kohdata meitä paremmin näissä hiljaisissa hetkissä, jolloin olemme vaiti ja otamme vain vastaan hänen hyvyyttään? Eihän kukaan voi samalla puhua ja lukea. Siksi lukeminen on hyödyllisempää kuin jatkuva puhe. Joskus paljot sanat kertovat sisäisestä kaipuusta, pahaolosta, jännityksestä, avuttomuudesta, yksinäisyydestä – ja kuinka paljon Jumalalla olisikaan meille koko ajan tarjolla elämää…..

Mainittavaa ihmisestä?

Sain nettiviestinä muistutuksen kaukaisen sukulaiseni syntymäpäivästä, hän täytti juuri 114 vuotta ja kone esitti tarpeelliseksi onnitella häntä! Jos ko. henkilö olisi vielä elävien kirjoissa, hänet varmaan huomioitaisiin monella tavoin julkisuudessa? Miksi kone ilmoitti tällaisen minulle? Se johtuu siitä, että tämä henkilö on kadonnut aikoinaan 1920 luvulla, eikä häntä ole koskaan löytynyt, mutta hänen syntymäpäivänsä on tiedossa, koneella. Hän ei siis ole virallisesti kuollut, koska ei ole tiedossa kuolintapa, -aika, ja –paikkaa. Ketä siis onnittelisin ja missä? No, Jumala tietää ja tuntee kaikki ihmiset ja kokoaa kerran koko porukan eteensä suureen nimenhuutoon, jossa kaikki saavat palkkansa; toiset tuomitaan toiset armahdetaan, riippuen siitä mikä on ollut ihmisen suhde Jeesukseen ja häneen uskoviin.

Evankelista Hilja Aaltonen pääsi taivaaseen hiljattain 105-vuotiaana ja hänen muistoaan moni vaalii edelleen, sillä hän oli merkittävä hengellinen vaikuttaja, julistaja ja kirjailija. Hänellä oli sanottavaa, hän kulki lähellä Jeesusta. Olen kuullut häntä luonnossa muutaman kerran ja nauhalta monta kertaa. Tämä pieni nainen oli varsin antoisa kuunneltava monien turhanpuhujien rinnalla. Myös hänen sielunhoitotyönsä oli mittavaa ja moni sai uskonvahvistusta hänen luonaan. Ystäväni Pertti Kallio on eräs sellainen. Hän asui aivan lähellä Hiljaa ja ehti käymään tämän luona monta reissua. Hän lähetti kuluneella viikolla minulle postia Hiljan sanonnoista. Ne ovat olleet hänelle merkityksellisiä, rohkaisevia ja suuntaa-antavia. Tällaisia:

·         Itkulla tämä alkaa ja itkulla päättyy. Se väli on sitten elämää.

·         Elämän puristuksessa on taivas.

·         Kyllä se niin näyttää olevan, että Jumalan täytyy jotain lyödä meissä rikki. Se on niin harvoin, kun terveessä juoksussa otetaan Jumala täydestä.

·         Jumalasuhde on pyhä asia, ei mikään rätti - ja riepu-juttu.

·         Evankeliumi antaa epäonnistuneelle ja rikkinäiselle ihmiselle sellaisen lepotuolin, että ei tarvitse kuin riisua töppöset jaloista ja istua. Se on evankeliumin tapa.

·         Riittää armon kantotuoli, tieto, että on saanut synnit anteeksi, ihminen ymmärtää syntiinlankeemuksensa ja tulee Herran luo.

·         Parantumiseen tarvitaan murtumista, murtumiseen Jumalan iskuja ja usein muitakin murtajia.

·         Pitäisi muuttua!? Mitä muuttumisia tarvitaankin, Pyhä Henki opettaa sitten muuttumaan.

·         Suomen Siion kaipaa Golgatalla syntynyttä elementtiä, muuten kaikki on sementtiä.

·         Kun yksilö herää, katoaa omavaltainen usko.

·         Töppöset lähtevät kyllä mukaan, kun sydän saa kokea Jumalan ryypyn.

·         Tänä päivänä sanotaan, ettei nykyajan ihminen ymmärrä vanhanajan sanomaa. Voi olla, että nykyajan ihminen ei ymmärrä, mutta nykyajan ihmisen sydän ymmärtää ja maistaa, missä on Golgatan leipä.

·         Jumalan työ tapahtuu hiljaisuudessa, Jumala ei riehu.

·         Yksinäisyydessä minulla on kirkkohetket ihmisten kanssa, jotka ovat ahtaalla Jumalan edessä.

·         Ajan tauti on ainainen kiire. Se väsyttää ja tekee ihmisen kalliista, ainutlaatuisesta persoonasta kiveä. Ihmispersoonasta tulee kiireessä masentunut ja kireä. Ihmiset eivät pääse kehittymään sellaisiksi persoonallisuuksiksi kuin Jumala on heidät luonut ja tahtosi olevan.

·         Jumalan työssä on läsnä hiljaisuus, pyhyys ja aikaa. On tärkeää ottaa aikaa ja kuunnella Häntä, sillä Hän tahtoo ihmisen parasta.

·         Kiire häiritsee Jumalan hiljaista työtä ajassamme. Jumala ei tee työtä kiireellä.

·         Jumalan pöydässä ovat aina omat herkkunsa, rukiinsa ja makupalansa, jota ei muualta saa.

·         Enemmän kammiorukouksia kuin julkisia rukoushillumisia.

·         Eivät hengelliset tilaisuudet mitään sirkusta ole.

·         Joskus tilaisuuksissa metelöidään ja melskataan niin, että Pyhä Henki menee kiireesti ovesta ulos.

·         Luonani käydään joskus pyytämässä, että siunaisin herätyksen valmiit suunnitelmat sen sijaan, että kysyttäisiin Jumalankin tahtoa. Sellainen harmittaa niin, että välillä ihan ääni menee.

·         Pyytäkää tulta! Tulta, että evankeliumin vainiolla tapahtuisi tulipalo! Sitä nyt tarvitaan, enemmän kuin koskaan!

·         Hengen liekit ovat tärkeät, eivät liehuvat tunteet. Eri asia on ylistää ja palvoa Hengessä Herraa kuin yrittää lietsoa tunnelmaa.

·         Evankeliumin kentällä ei saisi olla mitään höpinöitä. Sen pitäisi olla kultakurssissa.

·         Tämän ajan evankelistat, lähtekää polviltanne työhönne, tyhjältä paikalta. Tätä tyhjyyttä ja kykenemättömyyttä toivon.

·         Jeesuksen veren voimasta puhutaan, että se on niin kuin matkassa, mutta se ei ole tuossa (napsuttaa sormellaan).

·         Opit jäävät kotinurkkaan, piirongin laatikkoon, mutta veren sanoma, Golgatan sanoman virta pyyhkäisee tulviessaan kotinurkatkin. Opillisuus ei pelasta vaan Jeesus.

·         Hengen yhteys on rukiista limppua ja veren evankeliumia.

·         Ongelmia ja eksymistä tulee siksi, ettei Raamattua opeteta. Tarvitaan patriarkaalisia opettajia, joiden elämässä opetettu sana pysyy.

·         Jos Jumalan Sana kierretään, on pohja pois. Jos taivas jää tältä sukupolvelta pois, mitäs sitten tulee tilalle? Koneet eivät täytä sydämen tarvetta, sydän syvimmältään kaipaa elävää Jumalaa.

·         Kaikilla on sellainen tuntu tässä ajassa, että ei jaksa näillä eväillä. Se pelottaa, kun huonompaan päin ollaan menossa, se pelottaa. Kunpa ei tarvitsisi mitään ulkonaista vaikeutta tulla, ennenkö sydämet hiljentyvät kuuntelemaan, mitä taivas sanoo.

·         Missä Jumalaa ei tahdota kuunnella ja kunnioittaa, Hänen Henkensä joutuu väistymään etäälle. taivas on hiljaa ja odottaa. Mutta ei loppumattomasti. Jumala on pyhä.

·         Näyttää, miltä näyttää, Jumalan virta on vettä täynnä.

·         Ei pilvi ole poistunut, pilvi odottaa. Jumalan silmä valvoo.

·         Seurakunta pyhitetymmäksi ja hiljaisemmaksi.

·         Jos joudumme kestämään kärsimystä, se ei ole kuritusta, vaan pyhitystä.

·         Kysyin Jumalaltani: Mitä kirkkoa Jumala käyttää? Sain vastaukseksi: Jospa Jumala ei sinun kirkkoasi tarvitsekaan! Ei elävässä uskossa ole minkään kirkon leimaa. Golgatan leima vain.

·         Anteeksiannettuja asioita ei ole. Vanhoja ei saa kaivaa.

·         Puhu ihmisille Jeesuksen nimestä ja verestä! Niissä on kaikki!

*Vieraat olivat lähdössä Hiljan luota Koukkuniemestä. Hyvä hetki oli kaikilla. Hilja kiteytti tunnelman: - Olisitte te voinut täällä olla vaikka juhannukseen asti! * Mainitsin omalla vierailullani Hiljalle tulevasta 105 v. syntymäpäivästään. Hilja tuumasi: - 105 vuotta! Joko minä olen jo niin aikaihminen? * Kysymykseen: Miten sinä Hilja jaksat? Hilja vastasi useimmiten: ”Hyvin, ei kipua, ei kolotusta, olen terve, Jumalan kiitos! ”Kerran hän vastasikin huvikseen minulle: - Hyvin jaksan, täällä vain makailen laiskana sängyssäni ja passuuttelen hoitajiani!” * Valkoisista kaulahelmistään ( Hiljan tavaramerkki) puhuttaessa kommentoi Hilja Aamulehden toimittajalle: - Olen aina ollut vähän sellainen hömpöttäjä, pitää olla jotain koristeita. * Säveltäjä Hannu Huhtala muistelee Hiljan kanssa ensitapaamistaan ja Hiljan laukaisevaa lausetta. (sanoin Hiljalle, että pelkäsimme vaimoni kanssa tulla hänen luokseen, koska emme ole aiemmin tavanneet). Hilja katsoi veikeästi silmiin ja sanoi: - Mitäs te minua pelkäätte, en minä ole teille mitään pahaa tehnyt?!

Ennen vanhaan tehtiin merkittäville miehille patsas heidän kuoltuaan, että nuoremmat osaisivat arvostaa heidän saavutuksiaan. Mutta heitä ole montaa. Yleensä kaikista ihmisistä jää mieleen jokin puhe, lause, sana, tai esitystapa, ilme, hymy, nauru tai liikkuminen. Se on heidän persoonansa. Monista ihmisistä ei ole paljon kerrottavaa, ei mitään erikoista, ei viisaita sanoja, ei suuria tekoja tai suorituksia. Monista muistetaan vain virheet, töppäilyt ja ojaanajot. Eräästäkin pläkkisepästä sanottiin: Paljon tinasit, paljon pilasit, vihdoin kolvisi kylmeni. Siinä on sitten koko elämä, ei ihme, jos sitä pidetään turhana?  Mutta sitä se ei ole, vaan suuri Jumalan lahja jo pienestä pitäen. Emme ole täällä turhaan, olemme kaikki luodut taivasta varten, mutta vain harvat pääsevät sinne. Sillä taivaan tie alkaa Golgatalta, Jeesuksen ristiltä, jatkuu läpi maailman kaitana ja vaikeakulkuisena, sekä salattuna Jumalan valtakuntana, uskovien yhteytenä. Tämä pelastuksen tie loppuu Jeesukseen ja hän on siellä ottamassa omiaan vastaan, mitään muuta taivasta ei ole olemassa, eikä ateisteille ole varattu omaa paratiisia.

Auta, Herra, meitä sanoissamme ja elämänratkaisuissamme, ettemme eksyisi erämaahan ja ettei maailman myrkyt tappaisi meitä, etteivät syntimme hukuttaisi meitä. Ojenna kätesi ja johdata meitä luoksesi, anna kuulevat korvat, että kätkisimme ne hyvät sanat sisimpäämme, jotka voivat auttaa meitä tuntemaan sinua ja pysyä aina luonasi. Kiitos siitä, että sinulla on paljon anteeksiantamusta ja tahdot jokaisen syntisen pelastuvan. Auta erityisesti hyviä ihmisiä luoksesi, koska heidän on niin vaikea ymmärtää armoa. Aamen.

Elämän ovi

Kodissani oli aikoinaan monta ovea, joissa oli erilainen ääni. Vaikka ne olivat ulkoisesti saman kokoisia ja näköisiä – siihen aikaan ne olivat vain valkoisia, niiden saranat ja lukkomekanismit antoivat yksilöllisen soundin. Opin kuulemaan oviäänien erilaisuuden, vaikka en nähnytkään niitä. Opin kuulemaan, milloin mistäkin ovesta joku kulki tai itse niitä suljin ja availin. Ovet siis olivat yksilöitä, vaikka niitä oli valmistettu tusinoittain samanlaisia.

Olen avannut elämäni aikana monta ovea, lukemattomia, suurin osa niistä ei ole ollut kovin suurimerkityksisiä, vain arkipäivän rutiinia. Joistakin ovista on ollut vaikea mennä, jotkut ovet ovat olleet tiukasti lukittuja, enkä ole saanut niitä auki. Joidenkin ovien edessä olen viipynyt tavallista pitempään, sillä niistä kulkeminen on pelottanut, kun ei ole voinut tietää, mitä niistä seuraa. Joskus oven avaaminen on ollut kauaskantoinen, ratkaisu on ollut merkittävä ja ohjannut elämää vuosikymmeniä eteenpäin. Tällaisia ovat olleet ammattiin valmistuminen ja valinta, puolison valinta, asuinpaikan valinta, elämäntapojen ja arvomaailman valinta. Tavallisen ihmisen ongelmana on itsekkyys ja perisynti, siksi tulee tehtyä vikavalintoja. Hän elää ilman Kristusta vain oman järkensä varassa. Kaikkia virheitä ei voi koskaan korjata, joihinkin asioihin voi hieman vaikuttaa. Mutta uskovan onni siinä, että hän voi tulla aina viallisena Jumalan luo ja pyytää apua Herralta. Jumala korjaa ja eheyttää, johdattaa ja avaa uusia ovia. Anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tässä ei auta kirjatieto, filosofia, teologia tai maalaisjärki, ainoastaan Jumalan viisaus siunaa ihmistä. Joskus tosin joutuu myös peruuttamaan, kulkemaan takaisin ja palaamaan lähtöruutuun kuin Monopoli-pelissä – aloittamaan alusta. Ne saattavat olla vaikeita askeleita, katumuksen sävyttämiä, itkun höystämiä, sillä silloin näkee omat virheensä selvästi.

Tapasin matkallani erään miehen, jonka kanssa tarinoimme hetken. Hän kertoi elämästään ja nuoruudestaan kappaleen. Heillä oli ollut kotiseurat, mutta hän oli mennyt nuoruuden innolla läheisen järven rantaan ja korkannut siellä koskenkorvapullon ryypätäkseen. Samassa hän kuuli äänen, joka oli sanonut hänen nimensä ja että hänen olisi pitänyt olla seuroissa. Mies oli säikähtänyt ja hypännyt pystyyn, katsonut ympärilleen, mutta ketään ei ollut läsnä. Ei hän kuitenkaan ollut lähtenyt kotiin ja Jumala oli saanut vielä odottaa aikaansa monta vuotta. Myöhemmin hän oli tullut uskoon ja ymmärtänyt, että hänen olisi jo silloin kutsun kuullessaan pitänyt mennä sisälle ovesta.

Monet ovat kuulleet kutsun, mutta harvat vastanneet kutsuun. Monet ovat kuulleet Jumalan oven äänen elämässään ja hylänneet sen. Monet eivät ole koskaan enää kuulleet sitä ääntä, eivätkä pelastuneet. Harvat ovat menneet sisään Jeesus-ovesta ja löytäneet elämän tien, harvat ovat pelastuneet.  He, jotka rukoilevat, saavat avun ja pääsevät kulkemaan avatusta ovesta elämään. ”Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.” Ps.71:3

Olen joskus yrittänyt mennä väärästä ovesta, mutta Herra on estänyt sen. Ei se avaudu silloin edes voimakeinoin? En ole ymmärtänyt sitä silloin, mutta myöhemmin kyllä. Oma arvioni on ollut varsin varma siinä tilanteessa ja tappio on ollut vaikea pala. Mutta ymmärrys voi lisääntyä Herran tiellä ja Hänen tiensä on aina paras. Olen oppinut sen, ettei kannata hirveästi rynkyttää kaikkia mieleisiään ovia, sillä monet niistä ovat aivan tarpeettomia elämän kannalta. Tässä on Jumalan johdatus, on opittava hyväksymään ja tyytymään hänen suunnitelmaansa. Kun voi säilyttää Jumalan rauhan ratkaisuissaan ja tekemisissään, on siinä valtava etu jokapäiväisessä vaelluksessa.

Uskovan olisi löydettävä elämässään aina Jumalan tahto, niin hän voi kulkea rauha sydämessään Herran viitoittamaa tietä. Edellytyksemme eivät ole useinkaan kovin merkilliset, päinvastoin, joudumme tunnustamaan heikkoutemme ja avuttomuutemme. Mutta se on Jumalan mahdollisuus. ”Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea;” Ilm.3:8. Herra antaa lahjansa, armolahjansa, uskonystävät, hän luo puitteet, että usko voi toteutua. On ihmeellinen kokemus kulkea Jumalan avaamasta ovesta, se avautuu helposti. Sen huomaa heti, ettei se ole inhimillisten ponnistelujen tulos. Siitä käydessä tulee kiitollinen mieli, se on Herran portti, taivaan ovi, jonka avautuminen on Jeesuksen aikaansaannosta. Kristukseen sidottuna oleminen on suuri Jumalan salaisuus, joka näyttää ulkopuolisista pakkopaidalta tai vankilalta, mutta joka on sisältä katsottuna syvää rauhaa ja suurta luottamusta Vapahtajaan olosuhteista riippumatta. ”Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa, rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös olen sidottuna, että minä sen ilmoittaisin, niinkuin minun tulee puhua.” Kol.4:2-4.

Herra, olet minulle ovi, portti taivaan tielle, ikuinen suunta, suuri täyttymys. En lakkaa kiittämästä sinua hyvyydestäsi, että rakkaudessasi olet jaksanut etsiä minua ja ojentaa auttavan kätesi, kun vielä kuljin kuoleman tietä. Sinä nostit minut elämään, tartuit käteeni ja veit mukanasi uuteen elämään. Sinun rauhasi tulvi olemukseeni ja sain ylimaallisen ilon, kun Henkesi täytti minut. Pyydän, että avaat oven myös kaikille sukulaisilleni, varsinkin heille, jotka vielä kulkevat kohti ikuista kuolemaa, eroon sinusta. Tempaise tulesta kekäleet, ja tartu hukkuviin, murra orjien kahleet, puhu kaikille, että ymmärtävät kääntyä ajoissa. Ylistys nimellesi, Jeesus, sinä ainoa oikea ovi.

Sodoman iltasanomien kirkollisia uutisia

Sodoman seurakunta on päättänyt tukea lähetystyötä huomattavalla summalla, koska sille läheinen sisarliike Gomorran lähetysseura on päättänyt lähettää ensimmäisen homoparin työkentälleen. Edellytyksenä on kuitenkin se pieni yksityiskohta, ettei evankeliumia kerrota missään tapauksessa eikä kenellekään eikä koskaan. Sodoman kirkkoneuvosto oli asiasta yksimielinen, sillä homoilu kuuluu nykyihmisen elämään ja sen mielestä kyse on vain suuntaisuudesta, joka on tullut syntymälahjana ihmiselle – tietenkin kehityksen tuloksena. Ilahduttavan vähän onkin kuulunut vihapuheita tätä uudistusta kohtaan kaupungin kaduilla, kirkossa ei juuri lainkaan. Myös lähetystyön johtokunta on esittänyt kainon toivomuksen, että kirkko suuntautuisi tulevaisuudessa vain humanitaariseen auttamiseen ja alkukantaisten heimojen elämän piristämiseen. Nyt on jo koulutettu unikon ja kannabiksen kasvattajia, jotka voisivat tulevaisuudessa olla kirkon lähettiläitä sivistymättömissä maissa. Sodoman alkoholiliike on luvannut jo sen varastoissa lojuneet yli-ikäiset kotimaiset tuotteet ilmaiseksi lähetystyön tarpeisiin. Toivomuksen kuitenkin on, ettei sen nimeä mainittaisi kohdemaassa.

Kaupungilla on yleisesti oltu innostuneita seurakunnan avartumisesta ja vapaamielisyydestä, joka tulee varmasti lisäämään kirkon suosiota entisestään. On ollut myöskin jo alustavia tietoja, että kirkko valmistelisi hieman laajempaa irtiottoa perinteistä ja olisi perustamassa omat pienpiirit taitaville varkaille, avioliiton ensikertaa rikkojille, vapaan seksin harrastajille, sellaisille, jotka rakastavat montaa puolisoa yhtäaikaa, kroonillisille valehtelijoille, lapsia mielellään hyväksikäyttäville, samoin peliriippuvaisille on tarkoitus järjestää oma viikonloppuleiri, että voisivat harrastaa yötä päivää omaa mieltymystään. On myös tarkoitus lisätä ekumeenista toimintaa, että mahdollisimman monen eri uskonnon edustajat voisivat olla mukana toiminnassa, vaikka eivät tunnustaudukaan kirkon opetukseen.

 

Alueen kirkolliskokouksessa on pohdittu, miten vanhahtaneet kymmenen käskyä voitaisiin korvat nykyaikaisemmille termeillä ja päästä tästä tuhansien vuosien rasitteesta, joka on vaivannut ihmisten omatuntoja liikaa eri aikoina. On esitetty seuraavaa. Yksi uusi käsky voisi olla, että jokainen voi vapaasti valita jumalansa ja tapansa palvella häntä, sillä kaikki tiet kuitenkin vievät lopulta ykseyteen.  Vanhempien valta olisi myös syytä purkaa, sillä nykyajan lapset eivät yksinkertaisesti kestä mitään rajoituksia elämässään. On ajateltu, että käsky voisi olla enemmän vanhempia koskeva. Omaisuuteen suhteen uusi käsky korostaisi eettisiä pyrkimyksiä hyvään, eli jos joku osaa käyttää toisen omaisuutta yleishyödylliseen tarkoitukseen, sitä olisi edistettävä varsinkin jos siihen liittyy luonnonsuojelua. Sanamuotoa vielä hiotaan. Luonnostaan agressiiviset pitäisi vapauttaa turhasta syyllisyydestä, sillä luonnon kehityskulku on johtanut heidät tällaiseen käytökseen. Yhteisomistus pitäisi olla kaikilla elämänalueilla mahdollinen, siksi uusi käsky voisi ollakin: käytä mitä tahansa hyväksesi, sillä se on sinun.

Myös Sodoman yliopiston teologinen tiedekunta on tullut siihen tulokseen, että Uusi Testamentti ei varsinaisesti sisällä yhtään historiallisesti varmaa sanaa, jota voitaisiin pitää Jumalan sanana. Tämä on hyvin vapauttava tieto, koska monet paikkakuntalaiset ovat eläneet koko elämänsä ajan jatkuvan pelon ja epävarmuuden kourissa kokiessaan syyllisyyttä tekemisistään. Mihin joutuisimmekaan ilman tätä tiedekuntaa, sillä se on varsinainen toivon ankkuri nykyajassa. Jossain käytäväkeskusteluissa tiedekunnalle on ehdotettu lempinimeä Titanic – uppoamaton!

On myös keskusteltu siitä, että olisi jo aika saada kirkkoon joku vahva johtaja, että suhde sakramentteihin voitaisiin jättää vähemmälle ja saataisiin aikaan sopiva esikuva omasta joukosta. Nyt on toteutettu joitakin jumalanpalveluksia, joissa on kokonaan luovuttu Jumalan sanasta ja siitä on hyviä kokemuksia, sillä useat arat ihmiset ovat uskaltautuneet rohkeammin mukaan. Saarna on korvattu liikuntaesityksillä ja urkumusiikilla. Joogaryhmät ovat luvanneet auttaa jumalanpalvelusryhmiä ohjelmasuunnittelussa. Kirkon kattoon asennetut värivalot ovat lisänneet mukavasti tunnelmaa. Kesäteatterin näyttelijät ovat luvanneet kantaa kolehtia kerran kuussa kirkonmenoissa ja paikallisen maneesin väki luvannut ratsastaa kirkon ympäri mainosmielessä koko kirkonmenojen ajan heiluttaen seurakunnan viirejä. Sodoma-bubi on luvannut puoleen hintaan huurteiset oluet jokaiselle, joka tulee sinne heti kirkonmenojen jälkeen. Jokaisesta käynnistä saisi lisäksi leiman, joita keräämällä kuusi kappaletta saisi ilmaiseksi oman oluttuopin Sodoman vaakunalla varustettuna.

Erityisen huolissaan Sodoman seurakunta on ollut Loot-nimisen miehen ympärille kokoontuneesta pienestä kotiseurakunnasta, koska he ovat niin vastaan näitä hienoja uudistuksia. Ilmeisesti hänen toimintaansa tullaan vielä puuttumaan kovalla kädellä, sillä eihän kukaan täysijärkinen voi tukea moista eristäytyvää toimintaa. Keinoina on ajateltu verotuksen nostamista, kokouskieltoa ilman seurakunnan pappia, varojen keräämiskieltoa muualle kuin kirkon osoittamalle toiminnalle. Ilman tätä pientä ryhmittymää Sodoma olisi esimerkillisen puhdas malliesimerkki uudesta kirkosta. Siksi olisi tärkeää rajoittaa heidän julkaisutoimintaansa, joka halutaan tulevaisuudessa kirkon sensuurin alaiseksi. Sensuuri sitten päättää, mitkä julkaisuista voidaan hyväksyä, mitkä hylätä. Kaikki Raamattuun viittaavat nimet tai julkilausumat tulee poistaa julkisuudesta. Lehtien niminä ei saisi julkisesti käyttää, Uusi tie, Sanansaattaja, Herää valvomaan, tms. nimeä. Seurakunta on myös miettinyt, että jos Loot-liikehdinnän piirissä kulkeville ihmisille ei annettaisi enää oikeutta yhteiseen kirkkomaahan, vaan heidän olisi haudattava vainajansa erikseen osoitetulle aidatulle alueelle, johon liitettäisiin selvästi näkyviin banderollit: vain vanhoillisille ja harhaoppisille.

Tässä tärkeimmät tällä kertaa, kerromme taas lisää, kun saamme taas uusia innostavia uutisia rakkaasta kirkostamme, joka on koko yhteiskunnan tukipylväs ja moraalin kulmakivi.

Hulluruohoa, suolaa ja elämänvettä

Sain Osuuskaupasta asiakaspostia, jossa kerrottiin minun ostaneen kevään aikana heiltä pari pussia pannukasviksia, joiden epäillään sisältäneen myrkyllistä hulluruohoa. Mietin, että mitähän kaikkea muuta ne minusta tietävät, kun tietävät, milloin olen ostanut, ja mitä olen syönyt? Kuulemma muutamat ihmiset ovat saaneet oireita näistä vihanneksista ja joutuneet sairaalaan hallusinaatioiden ja erikoisten vaivojen johdosta. Kirjeessä kehotettiin palauttamaan pussit kauppaan tai hävittämään ne kiireesti, mutta sitä en voi tehdä, sillä olen syönyt ne hyvässä uskossa Herraa kiittäen. Minä olen ollut autuaan tietämätön moisesta ja syönyt pavut tyytyväisenä. Nytkään en olisi tiennyt mitään, ellei minuun olisi otettu yhteyttä. Se niistä rehuista. Vaikka voihan joku sanoa minut nähdessään, että taitaa olla Aaltonen taas syönyt hulluruohoa?

                       

On tärkeää syödä, että eläisi. Jos ei syö, kuolee. Jos syö liikaa, lihoo. Jos syö sopimattomia, tulee vatsavaivoja. Jumala on rakentanut meidät ihmiset niin viisaudessaan, että keho kyllä ilmaisee, jos jokin aine ei sovi sille ja maalaisjärkeäkin saa käyttää. Kun hän halusi opettaa elämän leivän salaisuutta, hän antoi heille erämaassa mannaa syödä. Sittemmin ihmiset aina halutessaan korostaa jotakin oikein hyvää, ovat sanoneet sen olevan mannaa. Mutta manna on Kristuksen esikuva, ei se ole jokin maali pallopelissä.

Jerikon kaupungissa oli aikoinaan terveysongelma, joka vaikutti suuresti paikkakunnan elämänmenoon. He kertoivat tästä Jumalan miehelle: "Katso, kaupungin asema on hyvä, niinkuin herrani näkee, mutta vesi on huonoa, ja maassa syntyy keskosia." 2.Kun.2:20. Lapsettomuus on murheellinen asia, mutta vähintään yhtä järkyttävää on se, jos jokainen raskaus keskeytyy ennen aikojaan. Siihen aikaan keskoset kuolivat, eikä ollut edellytyksiä saada heitä elämään. Seurakunnassa sama ongelma ilmenee, kun julistus on sana-köyhää ja hengetöntä. Viihde tai uskonnollisuus on ottanut Kristuksen paikan ja ihmisiä ei tule uskoon, kirkkoon kyllä ja toimituksiin. Terveitä uskovia syntyy vain Jeesuksen antaman elävän veden vaikutuksesta. Huono vesi on sekoitettua, saastutettua vettä, siinä on sivumaku, sivuvaikutus janoiselle. Ihmiskeskeinen julistus ja uskonnollinen puhe ovat tällaisia, niissä Kristus on jätetty taka-alalle, eivätkä ne kykene synnyttämään uutta elämää. Sama tulos on valheen sekoittaminen totuuden sanan seuraksi. Tällaista ilmenee, kun kirkko palkkaa kääntymättömiä työntekijöitä, tai teettää töitä julkisynnissä eläville.

Kautta aikojen on elävän veden lähteet pyritty tukkimaan ihmisten, perkeleen, maailman ja synninhimon vaikutuksesta. Monesti on onnistumisprosentti ollut lähes täydellinen, kunnes Herra on taas avannut lähteen uudelleen. Veden sekoittajia on myös liikkeellä, sillä sekoitettu vesi on kuva ihmisvetoisesta uskonnosta ja lihallisuudesta, sielullisuuden hallitsemasta kristillisyydestä, jossa on nimi, että se elää, mutta se on todellisuudessa täysin kuollutta kamaa. Kun sitten yritetään juottaa tuollaista vettä janoisille, syntyy vain keskosia, sillä siinä asuu kuolema, epäusko, epätoivo, tietämättömyys, valhe ja avuttomuus. Kristusta ei voi korvat millään, se on Jumalan isällinen tahto.

Niinpä profeetta sanoi: "Tuokaa minulle uusi malja ja pankaa siihen suoloja." Ja he toivat sen hänelle. Niin hän meni vesien lähteelle ja heitti siihen suolat, sanoen: "Näin sanoo Herra: Minä olen parantanut tämän veden; siitä ei enää tule kuolemaa eikä keskenmenoa." Niin vesi tuli terveelliseksi, aina tähän päivään asti, Elisan sanan mukaan, jonka hän puhui. 2:20-22. Suola auttoi, kun Herra sääsi niin. Mutta varsinainen parantuminen tuli Herralta, ei suoloista eikä profeetasta. Tämä on hyvä muistaa, ettei eksytä ihmispalvontaan tai taikuuteen. Suola kuvaa meille Kristuksen tuntemista, sillä jo VT laki sanoi, että Herralle uhrattavat uhrit oli suolattava. Samoin uskovat ovat Jeesuksen sanan mukaan maan suola ja taas mauton uskova on sellainen, joka on kadottanut yhteyden Kristukseen ja jäänyt vain uskonnollisuuden varaan. Suola on itsessään melko arvotonta ja kaikkien saatavissa vaikka verrattuna kultaan ja hopeaan, jalokiviin ja muuhun arvokkaaseen. Mutta suola on hengellisesti välttämätöntä seurakunnassa, se on taivaallisen uskon todistus, joka tekee sanoman eläväksi ja kiinnostavaksi. Mutta toisaalta sen sanoman vastenmielisyys purkautuu monesti ihmisten vastustuksena ja vihana, arvosteluna ja kiihtymyksenä. Suola on kuva mausta, ja uskovan pitää olla maukas, niin kuin Herransakin. ”Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava.” Mark.9:49. Nyt me tiedämme, ja olemme nähneet, että kun tuo Herran tuli alkaa kuumottaa syntisen ihmisen poskia, tulee hänelle vimmattu pakokauhu ja hän etsii kaikki puoskarit, jotka vain voisivat hänet vapauttaa tästä ahdistuksesta. Mutta Jumala on nähnyt hyväksi sitoa ihmiset tähän vaivaan, kunnes he kääntyvät ja löytävät pelastuksen. Ne ovat herätyksen aikoja. Uskovaisen tulee pitää suola omassa olemuksessaan, eli pitää Jeesus mukana ja elää hänen kanssaan aina ja kaikkialla. ”Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha.” 9:50. Suolan sivuvaikutus on myös se, että se tekee innokkaaksi ja auttaa ihmistä antautumaan Kristukselle. Tämän innon keskellä onkin tärkeä säilyttää rauha uskovien kesken, sillä paljon on syntynyt eriseuraisuutta ja lahkolaisuutta, kun on ollut intoa, mutta ei ole tahdottu sitä käyttää Jumalan ohjauksessa.

Anna, Jeesus tuli taivaasta, joka suolaa jokaisen ihmisen. Anna janoisille kuraveden tilalle raikasta elämän vettä. Herra, sinä olet hyvä ja uskollinen, etkä anna meidän kuolla ennen aikojamme ja varjelet myrkyiltä, joista emme edes tiedä. Auta meitä kulkemaan läpi vaarojen maan ja vihollisten ansojen, valheiden ja kierouksien, sinuun hyvään Paimeneemme luottaen. Anna suolasi vaikutus kaikkeen kristillisyyteen, julistukseen, todistuksiin, elämän ratkaisuihin, heikkouteen, yksinäisyyteen, odotukseen ja matkoille. Synnytä terveitä lapsia seurakuntaasi elävän veden lähteen vedellä ja Pyhän Henkesi tulella. Anna meidän kuulla puhettasi ja ääntäsi, että aina seuraisimme sinua, mihin ikinä menetkin.

Esityksiä ja uskomuksia

Saksalainen säveltäjä, Richard Wagner syntyi 22.5. 1813. Hänen musiikkiaan on ollut nyt tarjolla runsaasti. Mutta millainen ihminen hän olikaan? Hänen isänsä kuoli hänen olleensa vain puolivuotias. Äiti meni pian uudelleen naimisiin erään näyttelijän kanssa ja sen vaikutuksesta W. kiinnostui teatterista ja musiikin opiskelusta. Keväällä 1848 Wagner osallistui Dresdenissä toukokuun vallankumoukseen, mikä pakotti hänet lähtemään maanpakoon kahdeksitoista vuodeksi. Säveltäjä Franz Liszt, jolla oli syvä ystävyyssuhde Wagneriin, auttoi tätä pakenemaan ensin Weimariin ja lopulta Zürichiin vuonna 1849. Zürichissä Wagnerin poliittinen aktiivisuus muuttui teoreettisten ja filosofisten tutkielmien kirjoittamiseksi. Hän oli juutalaisvastainen ja sävelsi tämän tyyppistä musiikkia. Se selittää, miksi Hitler piti Wagnerin musiikkia mielimusiikkinaan? Hänen teostensa esittäminen on edelleen käytännössä kielletty Israelissa. Saksalainen filosofi Nietzsche oli jonkin aikaa hänen läheinen ystävänsä. N. hyökkäsi voimakkaasti kristinuskoa vastaan väittäen sen ”uudelleenarvioineen” luonnolliset, terveet arvot ja vääristäneen Jeesuksen elämän. N. kirjoitti: - Viimeinen kristitty kuoli ristillä ja Jumala on kuollut. Hän oli humanisti, joka loi käsitteen yli-ihmisestä, joka pystyy luomaan itse arvonsa ja norminsa. Hitler mieltyi tähän valheeseen ja teki hirvittäviä asioita sen perusteella. N. kuoli mielisairaana.

Wagnerin elämässä uskomukset, kuvitelmat, sadut, taiat ja kaikenlaiset demonivoimat vaeltelivat sulassa sovussa. Näitä hän ammensi pohjoiseurooppalaisesta mytologiasta. Kuoleman ja pimeyden käsitteleminen olivat hänelle ominaisia aiheita. Esim. Tristan ja Isolde oopperassa päähenkilöt ylistävät yötä, joka yhdistää heidät. Tristan pitää päivänvaloa epätodellisena, hänen mukaansa vain kuoleman yö voi yhdistää heidät lopullisesti. Wagner tunnettiin hulvattomana rahankäyttäjänä, joskaan hänen rahansa eivät aina tahtoneet riittää ylelliseen elämään. Hän oli hyvin määrätietoinen taiteilija, joka teki päätökset rohkeasti ja itsenäisesti muita kyselemättä. Hänen luomiskautensa olivat pitkiä, Nibelungin sormus oli suuri teoskokonaisuus, jonka säveltäminen vei 26 vuotta, ja esitykset kestävät yhteensä noin 15 tuntia.

Wagner yhdisti kristinuskosta hänelle sopivia aiheita omiin uskomuksiinsa. Hän viljeli mielellään gnostilaisia perinteitä (tarkoittaa salattua tietoa), mutta piti Jumalaa avuttomana, koska tämä ei ole pystynyt korjaamaan maailman pahuutta. Hän pyrki ohjautumaan teoksissaan ikivanhojen kysymysten ääreen, kuten pelastukseen, johon vastaus löytyi rakkaudesta ja kärsimyksestä, intohimoista ja tulkinnoista. Kaiken kaikkiaan hänen etsintänsä ei näytä päätyvän mihinkään valaistumiseen? Wagnerista on kirjoitettu toiseksi eniten kirjoja heti Jeesuksen jälkeen. Monille hän on epäjumala, jota seurataan ja palvotaan.

Wagner on tyypillinen sekoittaja, jolla ei ole käsitystä totuudesta, eikä Jeesuksen tuntemisesta. Häntä seuraamalla ihminen kulkee valheesta toiseen kuin pilvessä. Monet fiksut ihmiset kuitenkin pitävät sellaisesta, se kiehtoo uteliasta mieltä. Yliluonnollinen vetoaa ihmisiin ja ihmeet ovat aina saaneet kansan liikkeelle. Salattu houkuttelee menemään yhä pitemmälle etsinnässään ja kun ihminen on riittävän pitkällä, hän jää koukkuun omiin salaisuuksiinsa. Tämä valhemaailma sisältää jonkin verran kokemuksia ja paljon päätelmiä, joiden yhteinen summa on oma totuus. Se ei kuitenkaan ole Kristus, eikä sillä ole pelastavaa kykyä.

Kesällä Amerikassa käydessäni kiinnitin huomion uskontojen ja taikauskon merkittävään asemaan siinä yhteiskunnassa. Ne olivat siellä paljon näkyvämmin esillä kuin Suomessa. Tämä on merkki siitä, että ihmisellä on aina sisimmässä kaipaus Jumalan puoleen ja jumalallisiin kokemuksiin riippumatta hänen yhteiskunnallisesta tilanteestaan. Mutta Raamattu, Jumalan sana on kaiken valheen vastamyrkky, jossa asiat ovat selvästi esillä jokaisen ulottuvilla. Lisäksi Jumala on armoittanut joitakin ihmisiä opettamaan toisille kiinnostuneille Raamatun sanomaa hengelliseksi ruoaksi. Itsekin olen tavattoman kiitollinen Herralle, että olen saanut opetusta vanhojen edesmenneitten opettajien kautta pyhistä kirjoituksista. Olen oppinut tuntemaan Vapahtajan, pelastunut hänen voimastaan, kokenut hänen kauttaan armollisen Jumalan, täyttynyt Pyhällä Hengellä, omistanut Jumalan rauhan, saanut elämälleni sisällön ja suunnan ja seuraamaan häntä.

On suuri kynnys hypätä saduista totuuteen, kertomuksista elävään elämään. Siinä kuollut epäjumalan palveleminen korvautuu elävän Jumalan ilmestymisenä ihmisen elämään. Tapahtuu valaistuminen, Kristus tulee valoksi ihmisen pimeyteen. Pimeyden voimat joutuvat irrottamaan otteensa, syntinen armahdetaan, Jumalan Poika tulee kaiken keskukseksi, kuninkaaksi, messiaaksi ja Herraksi. Ihmeellistä on myös sanan tuleminen lihaksi, kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja tulee uskoon. Siihen asti hengellisesti kuollut kokee herätyksen ja havahtumisen surkeasta tilastaan ilman Jumalaa, jossa hän on elänyt vain itselleen, materialismille, aatteille ja perkeleelle. Ihminen ei voi koskaan löytää enemmän kuin Jeesuksen, sillä hän on maailmankaikkeuden keskipiste, jonka Isä on pannut hallitsemaan ja johtamaan kaikkea. Hän on alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen. Hän on armahtaja ja tuomari. Hänen rinnallaan kaikki epäjumalat sulavat ja häviävät. Hän on voittaja ikuisesti. Taivaan enkelit kumartavat ja kunnioittavat häntä. On onnellista elää kuolla Jeesuksen kanssa. KIiitos hänelle kaikesta tänään ja ikuisesti.

Etäyhteyttä

Tunnen monia ihmisiä, jotka käyttävät paljon mediaa tiedotukseen ja ystäväpiirinsä yhteydenpitoon. Muutamilla se on ainoa tapa pitää yhteyttä yllä? Heidän piiriinsä saattaa kuulua tuhansia ystäviä, jotka kommentoivat ja lukevat / katselevat heidän arvomaailmaansa. Tämä mediakulttuuri on korvaamassa monille ystävien puutteen ja yksinäisyyden. Ei ihme, että he ovatkin jatkuvasti netissä, sillä se luo jonkinasteisen läheisyyden tunnun Ihminen ajattelee muidenkin tietävän hänestä ja kuuluvansa ystäväpiiriin, hyväksyttyjen joukkoon. Sillä korvataan myös kylässä käyminen, koska se on vaivalloista ja siihen liittyy intiimimpi yhteys, keskustelu kasvoista kasvoihin ja toisen kuunteleminen, rukoileminen, hartaus ja Jeesuksesta todistaminen.

Nykyään on muotia erikoistuminen – myöskin uskossa. Tavallinen, perinteinen Raamattu-usko, Kristus-usko ei ole mitään, ellei siihen liity jotain extraa? Varpusparviusko ilmenee aina, kun on tarjolla jotain uutta ja ihmeellistä, muodin huipulta, julkisuudesta tai ulkomailta. Sitä tullaan hetkeksi ihmettelemään, mutta mielenkiinto loppuu pian, kun se ei oikeastaan ollutkaan mitään; ja niin varpuset lentävät seuraavan ihmettelyn aiheeseen. ”Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on.” Fil.2:20-21 Jokainen ikäryhmä tarvitsee oman lisänsä suostuakseen kristillisyyteen, vain mummot ovat tyytyväisiä, sillä heillä ei ole enää varaa vaatia muutoksia? Erikoisuuksiin kuuluvat myös erilaiset harrastustoiminnot, jotka valjastetaan kristillisyyden mielenkiintoa herättämään. On omat ryhmät  opettajille, liikemiehille, motoristeille, koirankasvattajille, luonnonsuojelijoille, sinkuille, aviopareille, englanninkielentaitoisille, urkumusiikinystäville, gospel-rokkareille, kuorolaulajille, karismatikoille, alatienkulkijoille, juutalaisuudenymmärtäjille, ekumeenikoille, hiljaisuutta janoaville, korkeakirkollisille, messukävijöille, uudistajille, vanhoillisille jne. Luulisi jokaisen löytävän mieleisensä luukun ja innostuvan, mutta usein käy niin, ettei kristillisyyttä ole siellä siteeksikään, vaan toisarvoiset asiat ovat ottavat hallitsijan paikan. Seurauksena on, että Kristus sysätään Herran paikalta ja ihminen alkaa taas heilumaan omien mielenkiintojensa tavoittelemiseksi.

Jos Jumala jää kovin etäiseksi, on vaikea solmia kestäviä ihmissuhteita ja ylläpitää niitä. Avoliittokin voi olla joskus puolisoiden välillä jatkuvaa pakenemista, työhön, harrastuksiin, vastuuseen ja vastuuttomuuteen, tarpeellisiin ja tarpeettomiin menoihin, ja vain yöllä he kohtaavat, mutta silloinkin vain takapuolet koskettavat hetkellisesti toisiaan ja niin ajatellaan, että pitäisi ostaa leveämpi sänky - taas erotakseen ja uinahtaakseen, herätäkseen uuteen päivään paetakseen yhteyttä ja rakkautta.

Minulla on monia ystäviä, jotka tervehtivät iloisesti tavatessamme, mutta he eivät koskaan tulisi meille kylään, eivätkä myöskään pyytäisi minua kylään kotiinsa. Siispä on vain hyväksyttävä tällaiset pinnalliset ystävyydet ajatellen, että kai niilläkin on oma merkityksensä. Uskon, että Jumala voi korjata synnin aikaansaaman välirikon ja eheyttää ihmissuhteet. Olen nähnyt niin käyvän. Mutta se vaatii rehellisyyttä ja totuuden paljastavaan valoon tulemista. ”Rakkaani, älä seuraa pahaa, vaan hyvää. Joka hyvin tekee, se on Jumalasta; joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa nähnyt.” 3.Joh.11. On hyväksyttävä se, että itse on pakenija, rakkaudeton, välinpitämätön ja itsekäs, mutta tarvitsee kipeästi Vapahtajaa.

Moni uskova elää Jumalan kanssa avoliitossa, se tuntuu varmemmalta ja itsenäisyys säilyy? Ei liikaa sitoumuksia, ei lupauksia, ei uhrautumista, ei itsensä kieltämistä, ei kaitaa tietä, ei Raamattu-uskollisuutta, ei seurakuntasidonnaisuutta, ei omaa jumalanpalvelusta, ei omaa säännöllistä seurakunnankokousta. Kuitenkin on halu pitää siedettävät välit taivaaseen, mutta sinne ei ole kiirettä – ehkä sitten viimeisellä junalla, kun on kaikki haaskattu? Avoliitto ei sisällä myöskään perintöoikeutta, joten Jumalankaan ei tarvitse sitoutua tällaisiin hiippareihin kovin vakavasti. Avoliittolainen voi myös kärkkyä aina uutta suhdetta ja jättää vanha taakse hetkessä, eikä tunnu missään, eikä maksa mitään. Tunnuksena voisi olla: Kerran mäkin olin uskoss?

”Ole luja, ja pysykäämme lujina kansamme puolesta ja meidän Jumalamme kaupunkien puolesta. Tehköön sitten Herra, minkä hyväksi näkee.” 2.Sam.10:12. Rakkaudessa on ihmeellinen voima, se eheyttää sisintä ja tuo hyvää oloa koko olemukseen. Mutta jos ei ole sitä saanut, ei voi sitä antaa muille. Tässä hiljattain sain pitkän vuodatuksen vanhukselta, joka koki saaneensa vain vihaa, vääryyttä ja rakkaudettomuutta osakseen täysin aiheetta. Olin aivan sanaton tämän tiedon edessä, säälin häntä ja ajattelin mahdollisia korjauksia löytämättä kuitenkaan helppoa ratkaisua tilanteeseen. Niin minä katsoin Jeesukseen ja huomasin, että hän rakastaa meitä ja kutsuu syliinsä syylliset ja katkerat, epäonnistuneet ja vialliset, kurjat ja kenkut. Ilman Jumalan rakkautta ihminen kuolee toivottomuuteen, murheisiinsa ja epäuskoon. ”Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.” Jer.31:3

Jeesus, sinä väärinymmärretty ja -kohdeltu Herrani, auta meitä tämän ajan ihmisiä elämään uskossa. Muuten meistä tulee vain päiväperhosia, jotka hetken liihottelemme siivet värikkäinä näyttävästi, mutta seuraavassa hetkessä joku varpunen  syö meidät. Tule koteihimme, sydämiimme, seurakuntiimme, avioliittoihimme, ihmissuhteisiimme, anna meille taivaallista valoa sanasi rikkauksista, että voisimme valaistuina kulkea onnellisina ilman pelkoa edeltävalmistetussa suunnitelmassasi. Varjele meitä etäyhteydestä kanssasi, vaan tule lähelle, sisälle, hallitsija.

Liputuksia

Kerrotaan, että erääseen seurakuntaan oli aikoinaan tulossa piispantarkastus ja se hieman hermostutti pappia, olihan kyse hänen työmaansa tarkastuksesta. Pappi kiersi sitten kylällä ja kehotti asukkaita siistimään pihojansa edustuskelpoisiksi ja varoitti, ettei sinä päivänä pidettäisi pyykkiä narulla kuivumassa piispan nähden. No, juhlapäivä tuli ja piispa seurueineen ilmestyi kylän kirkkoon ja katukuvaan. Kotiseutukierroksen aikana pappi harmikseen huomasi  erään mummon laittaneen pyykkinsä kuivumaan alusvaatteita myöten narulle, juuri kun piispan ryhmä kulki siitä ohi. Myöhemmin pappi meni käymään tuossa mökissä ja nuhteli mummoa vedoten siihen toivomukseen, ettei pyykkiä mainittuna päivänä ripustettaisi kuivumaan näkyvään paikkaan. Mummo vastasi muistaneensa asian, mutta mietittyään sitä aikansa oli tullut toisiin ajatuksiin. Hän sanoi: - Ajattelin siitä piispasta, että jos vie pyykin, niin vieköön!

Itsekin olen yrittänyt opetella suomalaista lippukulttuuria viimeisten vuosien aikana, koska saimme talokaupan yhteydessä omaksemme myös lipputangon. Se on lajissaan ensimmäinen sukuni historiassa, sillä köyhillä ei ennen aikaa ollut sellaisia. Ainoa liputus lapsuudessani oli äitini vastuulla toteutettu pyykkipäivä, jolla tunnustauduimme liasta vapaaksi pyrkiviin. Suomenlippu salossa ilmaisee itsenäisyyttä ja alueellista vakautta. Kuitenkin tähän kulttuuriin liittyy myös outoja piirteitä, kuten että liputetaan Kalevalalle (joka edustaa shamanistista kirjallisuutta),  ruotsalaisuudelle (ruotsinkielisillä oli vielä sata vuotta sitten oma keltapunainen leijonalippunsa Suomessa), liputamme myös Yhdistyneiden kansakuntien päivää ja Eurooppapäivää (se on outoa), myös se että tasavallan presidentin lipussa on natsitunnus, hakaristi? Aikoinaan lailla kiellettiin liittämästä lippuumme mitään muita tunnuksia (niitä oli kertynyt historian saatossa runsaasti ja ne olivat minusta vaarattomia). Erikoista on myöskin Ahvenanmaan ja Saamen oman lipun käytön salliminen Suomen lipun asemesta, kun kuitenkin monia muita erikoisryhmien lippuja on kielletty.

Israel oli aikoinaan kovassa taistelussa, jossa naapurikansa meinasi ottaa voiton kevyesti kukistamalla heidät. Silloin Jumala opetti heitä, että hänen avullaan vain voidaan selvitä ja pärjätä täällä maailmassa. Sen arvokas työväline oli esirukous, jonka avulla Jumala auttoi anovia. Tässä yhteydessä Mooses antoi rakentamalleen alttarille nimen ”Herra on minun lippuni”, 2.Moos.17:15, joka osoitti todellista uskoa ja tunnustautumista Vapahtajan seuraajaksi. Tämä oli esikuvaa Kristuksen tulemista varten, sillä myöhemmin Mooses ylensi käärmeen erämaassa ja siitä tuli pelastuksen ja vapautumisen symboli, joka oli merkittävä esikuva Kristuksen ristinuhrille. Herran kansa on aina kunnioittanut Luojaansa liputtamalla ja kiittämällä Herraa. Joskus vainon aikoina se on ollut pakko tehdä salaa, mutta sekin on näkynyt taivaaseen. Jeesuksen uhri ja voitto on uskovalle aina kunnianosoituksen ja ylistyksen aihe. ”Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.” Ps.20:6. Lippu oli varma tae siitä, että Herra kuulee kansansa rukoukset ja vastaa niihin. Meidän lippumme on Kristus ja hänen lupauksensa, jotka hän on puhunut sanassa. Niihin on uskovan opittava vetoamaan ja luottamaan aina. Kristus on turvamme kaikkina aikoina ja joka paikassa. Hänen turviinsa, nimensä suojaan, uskovat kokoontuvat kirkossa ja sen takana. ”Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon." Ps.60:6.

Profetia ennusti evankeliumin voittokulun ja sitä seuraavan liikehdinnän kertomalla, että juutalaisista on tuleva pelastaja ja että muut ihmiset etsivät messiasta aivan yhtä kiihkeästi ja löytävät. ”Ja tapahtuu sinä päivänä, että Isain juurta, joka seisoo kansan lippuna, pitää pakanain etsimän; ja hänen leponsa on kunniallinen oleva.” Jes.11:10. Jeesuksen luona löytyy rauha, jolloin syntinen sydän pääsee kuormistaan vapaaksi Kristuksen ainutlaatuinen asema on korostetusti esillä aina, kun joku löytää hänet ja kertoo siitä muille. Kuivina aikoina ihmiset elävät synneissään ja etsivät maailman turhuutta, kunnioittavat itseään ja muita torsoja, jakavat kiitosta ja arvonantoa luoduille Luojan asemasta. Lähetystyön suuri voitto on kuitenkin maailmanvalloitus, joka kulkee Jumalan säätämänä aikataulussa ja loppuu, kun hän ilmoittaa. Siksi on tärkeää ymmärtää, että Kristus voidaan kohdata ja löytää suurkaupungissa tai pimeässä viidakossa, sillä hän pelastaa ihmisiä kaikkialla. Meidän keskuudessamme aina joku nostaa Kristus-lipun ensimmäistä kertaa ja sitä kannattaa juhlia, on se yhden kirkonmenon arvoinen asia, kun taivaallinen piispamme ja kaitsijamme saa arvonantoa täällä.

Jeesus, sinä olet lippumme. Tee itsellesi uusia liputtajia. Suo, että sinun omasi rohkeasti tunnustautuisivat sinun seuraajiksesi ja nostaisivat sinut kaikkialla näkyviin ja kuuluviin. Kiitos, että voimme aina paeta sinun turviisi ja etsiä sisäistä sielunrauhaa sinun haavoistasi ja ristinuhristasi kaikissa mielentiloissa. Sinun kunniasi näkyy kauas kaikkialla ja sinä olet arvosi mukainen ostaessasi ihmiset vapaaksi synnin kuoleman ja perkeleen orjuudesta. Anna seurakunnallesi voimia ja halua tuoda nimesi kunnia esille sopivassa ja sopimattomassa tilanteessa. Näytä meille taivaan ihanuus, jonka suuri sankari olet sinä ikuisuuden.