Naamiohuveja

Nuorena miehenä olin juuri vaihtanut koulua ja saanut tukun mukavia uusia ystäviä. Tuntui kuin elämä olisi ollut pelkkää myötämäkeä? Koulu tuntui silloin pitkästä aikaa mukavalta ja sinne meni mielellään. Kaverit innostivat ja suunnitelmissa oli valmistua ammattiin, työelämään ja suunnitella uraa. Eräs uusista ystävistäni tutustutti minut omiin ystäviinsä ja niin toveripiirini laajeni. Eräästä tällaisesta tuttavuudesta tulikin sitten merkittävä vaikuttaja omaan arvomaailmaani. Kerran menimme hänen kotiinsa ja harmikseni huomasin hänen äitinsä olevan vanha historianopettajani. Yritin olla ajattelematta menneisyyttä ja entisiä oppitunteja, mutta maikka otti minut entiseen tapaansa heti syyniin. Hän muisti minut - valitettavasti kielteisesti. Hän katsoi minua niin kuin olisin henkilöitynyt hänen ainoaksi oppilaakseen siinä 600 pojan koulussa, jota olin käynyt. Sitten hän sanoi: - Kyllä te olitte aivan hirveitä! (mahdottomia, kamalia, toivottomia).

Olisin voinut aivan hyvin vajota maan alle siinä tilanteessa, jos se olisi ollut mahdollista. Menin sanattomaksi, sillä täti oli aivan oikeassa. Tilanne oli lyhyt ja häivyimme taas tahollemme kaverini kanssa. Mutta asia oli läsnä takaraivossani, vaikka siitä ei enää keskusteltu. Opettaja oli oikeassa, olimme olleet hirveitä. Ongelma oli siinä, että minä olin edelleenkin samanlainen - kauhukakara. En tuntenut Jumalaa, minulla ei ollut uskoa, eikä puolustajaa. Miten syytetty voi selvitä, ellei kukaan puolusta häntä, ellei hänellä ole armahtajaa? Olin pimeydessä. Mieleeni tuli myöskin sekin juttu, jossa luokanvalvoja oli sanonut meistä kuudelle vaikeimmalle tapaukselle, että jos ei muutosta tule, niin tulee potkut? Yksi lähti vapaaehtoisesti, me muut sinniteltiin.

Uskovan pitäisi olla aina rehellinen, se helpottaisi hänen asioittensa käsittelyä taivaassa ja maan päällä. Olemme kuitenkin varustetut suojamekanismilla, johon kuuluu itsensä puolustaminen, toisten syyttely, olosuhteista valittaminen ja monenlaiset heikkouden aiheuttajat, kuten väsymys, alkoholi, lääkkeet, sairaus, masennus, liika into, luuleminen ja tyhmyys. Aivan oman ryhmänsä muodostavat erilaiset naamiot, joita käytämme peittääksemme itsemme, häpeämme, alastomuutemme, avuttomuutemme ja kykenemättömyytemme hyvään.

Uskovainen käyttää hurskaita naamioita, maailman ihminen taas yrittää olla kova, tietävä, rikas, hallitseva. Uskova opettelee käyttäytymismalleja tullakseen hyväksytyksi porukkaan, hän opettelee sanontoja, jotka takaavat pääsyn sisäpiiriin? Uskova ostaa hyväksymistä vaikenemalla, ettei menettäisi kavereita ja jäisi yksin? Mutta uusi elämä tulee Kristuksesta, kun ihminen on valmis hylkäämään oman vanhansa. "Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus." Kol.3:9-11.

Uskovalla on kova työ yrittää minimoida virheitään ja hairahduksiaan, syntejään ja harhojaan. Mitä enemmän hän on Jumalan valossa, sen viheliäisemmäksi hän näkee itsensä, sen voimattomammaksi muuttamaan itseään edes millin vertaa. Mitä enemmän uskova saa kuulla ja oppia Jumalan viisautta, sen hullummaksi hän näkee itsensä, maailman ja kaiken inhimillisen koohotuksen ajassa. Mitä lähemmäs Kristusta uskova pääsee elämässään, sen vähemmän hän luottaa itseensä tai hurskauteensa. Syntisenä hän tulee ja on Vapahtajan luona, Herran vanhurskauden varassa ja turvissa. Sillä viholliset ovat väkevät: piru osoittaa säälimättä kaikki vajaavaisuudet, entiset erheet ja lisää vielä tulevaisuuden pelon. Maailma ei armahda, ei välitä ihmisestä kuin hyöty mielessä. Maailmalle nätti ihminen on vain mato koukussa toisia houkuteltaessa rikkomaan Jumalaa vastaan. Omatunto on lahjomaton syyttäjä, joka kauhistaa, kolkuttaa ja tuomitsee mielen, sanat, teot ja laiminlyönnit. Yritä siinä sitten olla uskovainen?

Hyvän ihmisen naamio istuu naamaan ja elämään yllättävän hyvin, vaikkei olisikaan saavutuksia? Tämä pinnallinen käsitys on perisynnin tuottamaa valhekuvaa ihmisyyden edellytyksistä ja istuu meissä sitkeästi läpi elämän. Siitä syntyy humanismi ja sen seurannaiset ja sivutuotteena kehitysoppi. Hehän saavat omenapuunsiemenestä kasvamaan yleiskoneita tuottavan hedelmäpuun?

"Mutta hän sanoi hänelle: - Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti." Mark.10:20. Moni tulee Jumalan luo esittämään fiksuuttaan ja synnittömyyttään, lainkuuliaisuutta ja hyviä tekojaan - mutta turhaan. Taivaan ovi ei aukene näillä tiirikoilla ja käteen jää oikean uhrin sijasta vain luu. On siis joko lisättävä yritystä olla hyvä ja pyhittyä enemmän tai sitten heittäytyä kurjana syntisenä Kristuksen armon varaan. Katoliset ovat kehittäneet oman opin tähän ongelmaan ja siinä hyvät teot lasketaan +pisteiksi ja Jumala sitten auttaa lopun matkaa vajauksesta? Sama piirre on vallalla kaikissa uskonnoissa, ne ovat ihmisvetoisia?! Huonoutta on yritetty myös korjata pyhällä vaatetuksella, iloisilla / surullisilla ilmeillä, julistamalla kuolleita tyyppejä pyhimyksiksi, paastoamalla ja rukoilemalla, tekemällä lupauksia kunnon ryhdistä elämässä.

Samarian nainen oli aika epeli ja miestennielijä - aikansa hän sekoili synnissä, kunnes Jeesus tuli ja kertoi hänen vikansa. Niin naamio putosi ja sen takaa tulivat esiin valhe ja petos, aviorikos ja haureus, kadotuksenalainen tila ja kuoleman ilmapiiri. "Jeesus sanoi hänelle: "Mene, kutsu miehesi ja tule tänne." Nainen vastasi ja sanoi: "Ei minulla ole miestä." Jeesus sanoi hänelle: "Oikein sinä sanoit: 'Ei minulla ole miestä', sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden." Joh.4:16-18. Totuus vie ihmisen rehelliseen läpivalaisuun ja itsensä näkemiseen Jumalan valossa - se ei ole kaunista katseltavaa, eikä siitä voi kehua. Mutta se on ainoa mahdollisuus pelastua ja päästä ylös suosta, johon on uponnut sieluaan myöten.

Raamatun suuri hurskastelijoiden ja omavanhurskasten joukko muodostui aikoinaan fariseuksista. Tämä väki ja puolue on kuollut, mutta heidän oppinsa elää hyvin myös nykysuomessa. Meillä on luontainen kykymme naamioida pahuutemme hyvyyden ulkokuorilla ja erilaisilla liturgisilla, puhdasoppisilla ja näyttävillä liikkeillä. Otamme mielellämme kunnian tekemisistämme ja simppailemme, kun meitä ei huomata ja sivuutetaan valinnoissa. "Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta." Matt.23:27-28. Emme ole noita kavereita kummempia, emme mitenkään vapaita kuolleista töistä. Vanha uskovainen on taitava näyttelemään nuorta uskovaista, mutta usein arkielämän tarkastelu osoittaa, että asialla on vanha konna, lurjus, peluri ja välistävetäjä. Pudota naamiosi, niin jäljelle ei jää kuin sinä - ja Jumala.

Asuimme Viialassa koko 80-luvun. Kirkossa oli erikoinen alttaritaulu, sen oli maalannut taidemaalari, professori Lennart Segerstråle. Sen keskuksessa on työläisperhe, jolla näyttää olevan kaikki elämän vaikeudet kuormanaan ja taustalla suuri Jeesus-hahmo täynnä elämää, valoa ja rakkautta. Lukemattomia kertoja katselin tuota kuvaa kirkossa istuessani ja puhuessani. Se oli mielestäni harvinaisen puhutteleva ja onnistunut kokonaisuus ja sopi hyvin yhteen Suomen punaisimpaan kuntaan. Sama taiteilija on tehnyt suuria freskoja kansan tarpeisiin. Yksi näyttävimmistä on Rovaniemen kirkossa alttariseinänä valtavan suuri "Elämän veden lähde". Siinäkin Kristus on kaiken kuvattavan keskus.

Segerstråle oli tunnustava kristitty ja hänen mielestään maailman kriisin syvin syy oli selän kääntäminen Jumalalle. Hän kritisoi materialistista maailmannäkemystä ja korosti, ettei ihmisen kannattanut tavoitella ”muuta kuin mikä sydämeen käy ”.

Evankelista Frank Mangs piti Suomessa herätyskokouksia sota-aikana, joissa monet tulivat uskoon hän matkusti silloin Porvooseen ja asui Runoilijankodissa, jossa oli Lennart Segerstråle kodin isäntä. - Kuulehan, Lennart sanoi Mangsille, meillä on nyt melko monta venäläistä sotavankia. Näitä miehiä meidän tulee kohdella rakkaudella, joka on niin hellää ja todellista, etteivät he koskaan ole kokeneet sen kaltaista. Meidän tulee antaa venäläisille veljillemme niin yksinkertaista ja selvää opetusta pelastuksen todellisuudesta ja pelastuksen tiestä, että he tahtovat käydä sitä tietä ja että sen kulkeminen on heille myös mahdollista. Ymmärräthän, että meillä täällä Suomessa on suuri tilaisuutemme juuri nyt tulla siunaukseksi näille ihmisille, jotka tällä merkillisellä tavalla on johdettu tiellemme. Ne, jotka tällä merkillisellä tavalla oli johdettu meidän tiellemme, olivat nuo venäläiset sotilaat ja vangit.

Hän näki kulissien taakse, hän näki ihmisen, kääntymättömän ihmisen, hän näki Kristuksen, joka oli tullut etsimään ja pelastamaan kadonnutta ja synteihinsä kuollutta raukkaa. Vapahtaja esiintyy aina suurimpana siellä, missä on pieni ihminen, joka luottaa häneen.

David Wilkersonin poika, Gary, kertoi muistelmissaan isänsä naamion putoamisesta: - Seuraava konferenssi ei ollut aivan yhtä raskassävytteinen. Isä jatkoi parannussaarnaansa, mutta korjasi itse itseään heti, kun huomasi menneensä liian pitkälle. Näin tapahtui Puolassa vuonna 1986, jolloin isä piti viimeisen koko kaupungin kattavan kokoussarjan. Hän kertoi tapauksesta Jim Cymbalalle, joka myöhemmin sai vahvistuksen tapahtumien kulusta puolalaisilta isänniltä. Isä oli saarnannut siellä suurelle kuulijakunnalle, kun Pyhä Henki oli yhtäkkiä pysäyttänyt hänet kesken saarnan. Isän saarna käsitteli Vanhan Testamentin uhrikäytäntöä ja puhe korosti sitä, että vain virheetön karitsa oli pyhälle Jumalalle kelvollinen uhri. "Tuokaa Jumalalle vain pyhitetty sydämenne," isä oli kehottanut kuulijoita. "Älkää tuoko syntistä sydäntä kuvitellen, että Hän hyväksyy sen." Yhtäkkiä isä oli valahtanut kalmankalpeaksi. Hän oli kääntynyt kohti tulkkia ja vaatinut tätä kääntämään sanasta sanaan sen, mitä hän aikoi seuraavaksi sanoa. "Kaikki, mitä äsken puhuin, oli valhetta," isä oli julistanut. "Ei teidän tarvitse tuoda mitään Jumalalle. Ei teillä ole mitään, jolla on jotain arvoa. Tuokaa Herralle syntinne, tuokaa itsenne särkyneinä ja säälittävinä." Isä ei ollut edes ehtinyt esittää alttarikutsua. Ihmiset olivat vyöryneet eteen tuoden särkyneet elämänsä Jumalalle.

Oi, Jeesus, miten jaksat rakastaa meitä syntisiä, kavalia, kieroja, pettäjiä, epärehellisiä, kurjia, kaiken tuhlanneita, alastomia, rikkinäisiä, luusereita, tyhmiä, virheellisiä, vajavaisia, lankeavia, sinua häpeäviä, sinut kieltäviä, valehtelijoita? Lopeta nämä naamiohuvit, paljasta paholaisen metkut maailmassa ja lihallisuus seurakunnassa, vuodata armosi ja totuutesi, ikuinen sanomasi kuultavaksi ja julistettavaksi, elämän leipänä syötäväksi joka päivä. Herätä nukkuvat sielut antamalla valomerkki, keskeyttämällä turha tarjoilu. Suo ristisi loistaa pimeydessä ja kutsuvasti. Ota suojiisi etsivät lupauksesi mukaan. Aamen.

Pidän itseäni onnellisena.....

Olin mukana jossain kirkollisessa seminaarissa, kuuntelin kuivia luentoja, joita papit meille pitivät; eikä jäänyt juuri mitään mieleen, hyvä etten nukkunut niiden aikana? Sitten tuli lopussa vähän ylimääräistä aikaa, kun asiantuntijat olivat ammentaneet takkinsa tyhjäksi ja kun ei muuta keksitty niin päätettiin rukoilla? Vetäjä jakoi meidät mielivaltaisesti pieniin ryhmiin ja minäkin jouduin erääseen sellaiseen. Meitä oli siinä muistaakseni neljä ihmistä ja vauva. Yksi ryhmäläisistä oli synnyttänyt juuri hiljattain pienokaisen ja kuljetti tätä mukanaan. Hän laski käärön varovasti pöydälle ja siinä lapsi nukkui autuaan tietämättömänä, miten hienoja ihmisiä hänen ympärillään oli silloin? No niin, jokainen sai kertoa vuorollaan oman rukousaiheensa ja sitten seuraava rukoili hänen puolestaan. Kun sitten tuli minun vuoroni, ei mieleeni noussut yhtään kurjaa ajatusta tai odotusta jostakin muutoksesta. Sanoin, että olen tyytyväinen, kiitetään siitä Herraa. Huomasin, että muut pitivät minua kummallisena, mutta se oli silloin totta. "Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani; sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä, ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät." Luuk.1:46-50

 

Eräs seurakuntatalo Venäjällä

Suomi on yhdistysten luvattu maa, se on täällä mahdollista kansanvallan puitteissa. Näissä merkeissä on perustettu monta tarpeellista ja tarpeetonta touhuporukkaa tähän maahan. Onpa meillä joku perustanut onnellisuusyhdistyksenkin, joka lienee taustaltaan lähellä new age toimintaa? Siinä omin voimin yritetään muuttaa elämää parempilaatuiseksi, terveemmäksi ja iloisemmaksi? Uusi elämä virtaa siellä sinuun ulkoisten asioiden kautta, kun ne ovat hyvässä järjestyksessä? Siihen lisätään hieman mietiskelyä ja mielen manipuloimista, itseensä keskittymistä; lopputulos on uusi ihminen - onnellinen, vapaa, rento ja esimerkillinen? Tai sitten ei? Raamatun Job kuvasi menestyksensä päiviä: "Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;" 29:11. Mutta jo seuraavassa vaiheessa hän parkuu menetyksiään, kurjaa elämäänsä, sairauttaan ja menetyksiään. Samaan aikaan kylään ovat tulleet hänen kotiinsa hyvät ystävät, joilla on vastaus valmiina kaverin ongelmiin: "Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta." 5:17. Autuus ei vain sillä kellonlyömällä tunnu maistuvan hyvältä - se on kuin pahanmakuinen lääke?

Viihdemaailma on lapsuudestani asti laulanut onnellisuudesta tai sen kaipuusta. Muistan vieläkin 50-luvun lapsuusajan iskelmämusiikin helmien sanoituksia, joissa kerrottiin onnesta. Vaatimaton ymmärrykseni ei vain kyennyt kurottumaan niihin, mutta rytmi tarttui mieleen. Iskelmälaulaja Robin laulaa kurkku vääränä:

"Kun aamulla herään,

Mä tuntee voin sen

Tää on kaunis päivä,

Mä oon onnellinen."

 Eikä hänellä ole oikeastaan juurikaan aihetta siihen, sillä toiset määräävät häntä, rahastavat hänen kustannuksellaan ja säätävät aikataulut, esiintymiset ja yleisön? Mutta eräänä päivänä nämä nykypäivän iskelmänikkarit ja media-mannekiinit ovat ylensyöneitä, pilleristejä, alkoholisoituneita muumioita, ihmisraunioita, varattomia - ei kukaan ole kiinnostunut enää heidän menestyksestään, kun sitä ei ole! Ehkä saavat pätkätyötä alkon raittiusvalistus mainoksessa varoittavana esimerkkinä?

Aikakauslehti suositti jutussaan: Luovu näistä 12 asiasta, jos haluat olla oikeasti onnellinen! Niitä ovat lehden mukaan: 1. Luovu tekosyistä 2. Luovu entisistä ihmissuhteista 3. Luovu stressistä 4. Luovu katumuksesta 5. Luovu katkeruudesta 6. Luovu kontrollista 7. Luovu miellyttämisenhalusta 8. Luovu pettymyksen tunteesta 9. Luovu vanhoista vaatteista 10. Luovu vartalosi inhoamisesta 11. Luovu raha-asioiden murehtimisesta 12. Luovu rajoista, jotka olet asettanut itsellesi.

Melkoinen luettelo, joihin oli liitetty jokaiseen selitys katekismusmaisesti jatkoksi? Haluaisin nähdä sen ihmisen, joka on läpikäynyt tämän hevoskuurin ja korjannut omaa kurssiaan sitten todistaen olevansa onnellinen? Mutta ei siinä mitään, saahan näitä toivoa? Käänsin kuitenkin nuo asiat todellisesta onnesta evankelistan näkökulmasta seuraavasti:

1. Luovu tekosyistä = Älä enää vastusta Jumalan kutsua!

2. Luovu entisistä ihmissuhteista = Valitse Herran ystävät kavereiksesi!

3. Luovu stressistä = Vastaanota Jeesuksen rauha!

4. Luovu katumuksesta = Älä yritä ansaita omilla teoillasi uskovaisuutta!

5. Luovu katkeruudesta = Tunnusta syntisi Jumalalle!

6. Luovu kontrollista = Lakkaa laskelmoimasta, vaihda oma järkesi Jeesuksen uskoon!

7. Luovu miellyttämisenhalusta = Tule Herran eteen kurjana syntisenä!

8. Luovu pettymyksen tunteesta = Älä perusta elämääsi tunteiden varaan!

9. Luovu vanhoista vaatteista = Anna omat ryysyt ristin juurelle ja vastaanota Jumalan lahjavanhurskauden puhdas vaate!

10. Luovu vartalosi inhoamisesta = Kiitä Herraa, että olet Jumalan kuva.

11. Luovu raha-asioiden murehtimisesta = Etsi ensin Jumalan valtakuntaa ja saat häneltä kaiken tarvitsemasi sen ohessa!

12. Luovu rajoista, jotka olet asettanut itsellesi = Ole rohkeasti astumassa Kristuksen askelissa kaitaa tietä hänen johdatuksessaan.

Elävä usko ja luottamus Vapahtajaan horjuu usein lain, käskyjen ja kieltojen orjuuteen. Tarkoitus ja pyrkimys voi olla hyvä ja vilpitön, mutta seurauksena on vain pelkkää uskontoa ja "kuuliaisuuden tekoja". Nämä ovat arvotonta omavanhurskautta, jolla ei tule taivaspisteitä kukkaroon? Lainomaiseen uskovaisuuteen kuuluu ulkoisten asioiden vartioiminen omassa ja toisten elämässä. Siinä uskovaisuus ja ilmentymät ovat mitattavissa saavutuksina, määränä, yrityksinä, joka palkitaan tai odottavat palkkiotaan? Virheet olisi aina kyettävä minimoimaan ja elämän raamit pitäisi kiillottaa ja kullata, että oma kuva olisi nätimpi? Kurjuus ja synnintunto pyritään lykkäämään mahdollisimman kauas ja naama hymyssä pullistellaan joka kuvassa julkisuudessa? Lainomainen usko ei tarvitse armoa, eikä Kristusta muuta kuin nimittäjäksi. Se ottaa kasteestakin kunnian itselleen ja uskostaan se tekee tikapuut, joille nousee fariseuksen harppauksillaan muita survoen ja arvostellen? Sillä on aina mitta kädessään ja se tietää oikeat määrät ja laadut. Se ei myöskään siedä syntisten ja epätäydellisten seuraa ja siksi se nähdään yleensä kirkon takana ennemmin kuin kirkossa. Herätysliikkeet ovat myös sen mieluisia viihdytyspaikkoja ja siellä se pitää kovaa ääntä, varsinkin jos sillä on korkeakoulututkinto?

Raamatussa onnellisuus on korvattu usein sanalla pelastettu, armahdettu, autuas, tyytyväinen, lohdutettu, johdatettu, Jumalan lapsi. Nämä ominaisuudet Jumala on kätkenyt Jeesuksen persoonaan ja luvannut ne kaikille, jotka tulevat hänen luokseen. Vuorisaarnassa Jeesus opettaa uskovia kahdeksan kohdan ohjelmalla, joissa johtavana ajatuksena on jokaisessa autuaita ovat…. Mutta sitten kun lukee tarkemmin, huomaa että jokaiseen ajatukseen on sisällytetty jokin ongelma tai vaikeus. Niin uskovaisen tie onkin ristintie, jossa onni on puettu mustaan pukuun?

Uskovan ulkoinen elämä ei useinkaan ole kovin onnellista, hän on kiusattu, vainottu, väärin kohdeltu, köyhä, sairas, rahaton, koditon, työtön, hylätty, syrjitty, halveksittu, yksinäinen. Mutta silti hän voi sanoa aivan vilpittömästi: "Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps.73:28. Niinpä niin, siinä ovat salattu Jumala ja näkyvä ihminen sopusoinnussa keskenään.

Runsaat lupaukset ovat sanassa Juutalaisille Herran siunaamasta elämästä ja pääkaupungin kukoistuksesta. "Siunatkoon Herra sinua Siionista, niin sinä saat kaikkina elinpäivinäsi nähdä Jerusalemin onnellisena, saat nähdä lastesi lapset. Rauha Israelille!" Ps.128:5-6. Tämä kaikki on sidottu Jeesuksen henkilöön, hänen ulkopuolellaan ei ole siunausta, eikä sitä ole Jerusalemissakaan ilman häntä, kun he hylkäsivät hänet. Mutta kun hän ilmestyy kaipaaville ja sitä pyytäville, alkaa uusi Jumalan aika kansan keskuudessa. Jeesuksessa ovat kaikki lupaukset koko ajan voimassa, hän on uskovan kanssa aina, joka päivä, maailman loppuun asti ja sitten ikuisesti taivaassa. Kristus on tullut tuomaan elämän ihmisten ulottuville, tavallisten löydettäväksi, syntisten pelastukseksi ja se tekee ihmisen onnelliseksi - vain se. "Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni." Snl.3:18. Tartuttua, ei pidä irrottaa otettaan Herrasta, vaikka viholliset siihen jatkuvasti yllyttävätkin. Uskova on aina valinnan paikalla ja kiusaa aiheuttavat myöskin kaikenlaiset heikkoudet ja alati mieltä vaivaavat synnit.

Ulkoiset elämänpuitteet eivät useinkaan ole uskovan elämässä todisteena hänen Herransa ja kuninkaansa, Kristuksen, rikkaudesta. Uskova on köyhä, mitätön, tavallinen ja monin tavoin puutteellinen. Mutta siinä tilassa hän on onnellinen, sillä hänen onnensa on sisäistä laatua. Hänet on uskon kautta nostettu Kristus-kalliolle. Mies vankilan ankeudessa ja kuoleman odotushuoneessa astuu rohkeasti kääntymättömien eteen ja sanoo: "Pidän itseäni onnellisena…." Apt.26:2 "Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan…." 26:9 "Toivoisin Jumalalta, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin minä olen, näitä kahleita lukuunottamatta." 26:29. Siinä oli asennetta, onnellinen ihminen todisti totuudesta ja rakkaudesta. Kaikki "järkevät" ajattelivat, ettei vaan tarttuisi tuo tauti ja sekoaisi samanlaiseksi, joutuisi häpeän ja pilkan alaiseksi, menettäisi kasvonsa ja joutuisi hullun maineeseen? Mutta kyllä niitä silloinkin tuli uskoon monta ja sanoma Kristuksesta ja hänen valtakunnastaan eteni Rooman valtakunnassa.

Jeesus tee meistä onnellisia uskovia, että voisimme olla tyytyväisiä elämäämme ja siihen mitä jaat ja säädät meidän kohdallemme. Tarvitsemme uudistavaa luottamusta sinuun ja sanaasi. Anna Raamatun opetuksen autuudesta sulautua olemukseemme niin, että se rauhoittaa meitä ulkoisilta uhkilta ja auttaa lepäämään sinussa, sinun toivossasi, sinun rakkaudessasi. Tule ja puhu meille hiljaisissa hetkissä maailman hälinän keskellä, että voisimme ymmärtää ajankin pysähtyvän sinun tullessasi ikuisuuden kuninkaana huoneeseemme. Kutsu, Herra, heitä, jotka etsivät onnea ja onnellisuutta ihmisistä, menestyksestä, rahasta, vääristä kaivoista, myrkyllisistä lähteistä, ja epätoivon puutarhoista. Ota luoksesi nekin, joita ei kukaan ole koskaan sanonut rakastavansa. Aamen.

Elämää ja Eliksiiriä

- olimme Hilkan kanssa puhujavieraina Porissa, Elämän Eliksiiri nimisessä kohtaamispaikassa maaliskuussa. Joona Isokorpi otti videon ja laittoi sen jakoon. Tässä linkki:
Iltatilaisuus EE Pori 29.3. 17

Elämänhallintaongelmia?

Eräs äiti kertoi, kuinka hän oli rukoillut poikansa puolesta vuosia, että tämä ryhdistäytyisi ja menisi töihin. Nyt hän kertoi minulle iloisena, kuinka Herra oli vastannut rukouksiin ja muutos oli totta. Perheessä elettiin onnellisia hetkiä. Eihän peräkamarin pojat ole mitään tavoiteltavia suuruuksia? Äidin tunteet, rakkaus ja odotukset joutuvat kovalle koetukselle, kun oma rakas vain vetelehtii ja on kuin vanha auto - käy huonosti, yskii ja pysähtelee, sammuu ja savuttaa? On elämänhallintaongelma.

Epävarmuus tulee myös pintaan, kun ihmiselämässä tapahtuu yllättäviä muutoksia. Myös tiedot kaikenlaisista maailmaa koskevista onnettomuuksista kuluttavat hermoja. Ja yleensä uutiset ovat kielteisiä, surullisia, riitaisia ja inhottavia; vähemmän on hyviä uutisia, vähemmän on rohkaisevia kertomuksia ja kannustavia elämänkuvauksia. Hyvin vähän puhetta Jumalasta ja hänen teoistaan, nekin tulevat vastaan odottamalta suunnalta.

Hanna oli eräs nainen, jonka lapsettomuus ajoi hänet etsimään kiivaasti Jumalan kasvoja. Hän sai avun, hän sai pojan, jonka antoi sitten Herralle. "Tätä poikaa minä rukoilin; Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin. Sentähden myös minä suostun antamaan hänet Herralle: kaikiksi elinpäiviksensä hän olkoon Herralle annettu. Ja Samuel rukoili siellä Herraa." 1.Sam.1:27-28. Tämä meni kuin elokuvissa ja pojasta tuli ihmeellinen Herran palvelija, josta oli vain hyvää sanottavaa. Mutta toisin on monessa huushollissa, lapset menevät maailmaan ja luopuvat jo varhain uskosta - jos sitä on koskaan edes syntynytkään? Jo lapsena on ihmiselämä täynnä vaaroja, pelkoja ja erikoisesti suojelijan tarvetta. Edesmennyt evankelista Erkki Leminen sanoi eräässä puheessaan, että sikiön kolme pelkoa, että tuleeko abortti, tunnustaako isä lapsekseen ja ottavatko isovanhemmat päivähoitoon? Odottele siinä sitten turvallisin mielin lähestyvää syntymäänsä? Se on myös elämänhallintaongelma.

Olimme matkalla Porissa ja huomasin, että Porin kaupungin vaakunassa kuvattu karhu on tullut sen alkuperäisestä ruotsinvallan aikaisesta nimestä, joka merkitsi karhulinnaa tai -kaupunkia (Björneborg). Siihen vaakunaan oli liitetty rukous ja toivomus latinaksi: Deus protektor noster (Jumala suojelkoon meitä tai Jumala on suojelijamme). Syvästi uskonnollinen maailma oli siihen aikaan monien suurten koettelemusten alainen ja kaupunkeja uhkasivat sodat, nälkä, kulkutaudit ja tulipalot. Nämä tuhosivat usein kaiken aineellisen ja ihmiset. Oli siis aihetta rukoukseen. Tosin ihmisillä on usein taikauskoinen käsitystä Jumalasta ja hänen avustaan ja se perustuu omiin yrityksiin olla hyvä, välttää sekoilemista ja antaa jotakin omaansa muiden hyväksi? Tässä pelissä ei ole voittajia, sillä se rakentuu tunteiden ja luulouskon varaan. Kuka voi olla varma itsestään ja kunnollisuudestaan, kun Jumala vaatii täydellisyyttä? Tässä ajassa näyttää olevan pelon ja turvattomuuden aiheena terrorismi ja siihen liittyvä uskonnollinen kiihkoilu? Että kyllä Porilaisten rukousta voidaan siis edelleen lainata ja lanseerata joka paikassa, kun tulee elämänhallintaongelmia.

Israelin kansan matkalaulu on rohkaisevaa luettavaa uskovalle ihmiselle. Siinä on kuvattu yliluonnollinen Jumala, joka näkymättömänä kulkee omiensa turvana, jonka enkelit palvelevat omaisuuskansaa. "Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi." Ps.121:3-5. Suuresta rakkaudestaan Herra osoittaa välittävänsä omistaan ja huolehtivansa heistä. Ihminen ei edes tiedä kaikkia vaaroja, mitä hänen elämässään esiintyy ja monet kulkevat kuin ei Jumalaa olisikaan olemassa ja kaiken näkyvän takana odottaisi vain tyhjyys ja ääretön avaruus? Me voimme nukkua rauhassa, kun Herra ei nuku!

Ystäväperhe kuljetti meitä Porissa illan tilaisuudesta keskustaan kortteeriimme. Mies kertoi menevänsä aamulla pilkille, vaikka jäät olivat jo hauraat? Kysyin, että eikö se ole vaarallista. Mutta hän vain naurahti ja sanoi, ettei ole hädän päivää. Kysyin, että oliko hän koskaan pudonnut jäihin ja hän kertoi vuosi aikaisemmin tippuneensa avantoon. Vettä oli sen verran vähän, että miehen jalat olivat ylettyneet pohjaan ja pää jäi pinnalle. Mutta hän ei ollut päässyt omin voimin ylös, vaan joutunut huutamaan apua. n. 20 min. myöhemmin apujoukot saivat märän yli 100 kiloisen korston hillattua jäälle ja mies kertoi, että vasta silloin tuntui kylmältä. Hän selvisi, mutta moni kuolee vastaavassa tilanteessa muutaman ahvenen tähden? Olisiko syytä ostaa kalansa kaupasta tai lisätä rukousta ennen pilkkimistä? Jäisessä vedessä tulee elämänhallintaongelma, jos ei ole tarjolla hiekoitettuja portaita edessä lämpimään saunaan?

Mutta millaista onkaan joutua hukkuvan asemaan, mitä hän tuntee ja ajattelee? "Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti. Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni. Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani." Ps.69:2-4. Psalmin sanojen syvissä ulottuvuuksissa näkyy Kristus ja hänen kärsimyksensä meidän syntiemme tähden. Jumalan Pojan suuri sijaiskärsimys on vertaansa vailla oleva uhri. Jumalan Karitsan tuskat heijastavat ihmisten syntikuormaa, jotka ovat sälytetyt hänen päällensä. Hän yksin tekee kaiken, hän yksin kantaa kuorman, hän kärsii ja voittaa synnin, kuoleman ja perkeleen. "Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä. Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni. Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi." Ps.69:15-17. Mutta hukkuva ihminen ilman Jumalaa on toivoton, hänellä ei ole tulvaisuutta. Hän putoaa kuiluun, syvyys nielee hänet ikuisesti ja pimeys on hän ikuinen osansa.

Elämän Eliksiiri nimisessä avustusyksikössä Porissa pidimme tilaisuuden, jossa oli väkeä satakunta. Monet olivat tulleet leipäkassin saamisen tähden, olimme köyhien keskellä. Tavalliset ihmisten kansoittivat hengellisen tilaisuuden ja kuuntelimme Jumalan sanan lupauksia uskon vahvistukseksi. Tutkin Herran sanaa köyhistä ja huomasin, että sen sortin tekstiä on paljon. Huomasin myös, ettei Jeesus tehnyt politiikkaa, eikä ollut kiinnostunut yleisessä mielessä elämänolojen parantamisesta. Hän kehotti antamaan almuja - köyhille apuja, mutta ei antanut mitään ohjeita köyhyyden poistamiseksi, paitsi lähimmäisen rakkauden. Siinä oli taivaallinen sote-uudistus? Ja onkin selvää, etteivät ihmisten itsekkyys ja omahyväisyys suo tilaa toisten huomioimiseen ilman hyödyn tavoittelua. Perisynti sulkee sydämet Jumalan suuntaan ja lähimmäisiin. On yleinen ajattelu, että kukin pärjätköön omin avuin, tai "oikein väärin, kokoon käärin". Jo Jumalan laissa oli kirjoitettu:

"Vierasta saat velkoa, mutta luovu siitä, mitä sinulla on saamista veljeltäsi..... Jos sinun keskuudessasi on joku köyhä, joku veljesi jossakin porttiesi sisäpuolella siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, niin älä kovenna sydäntäsi äläkä sulje kättäsi köyhältä veljeltäsi, vaan avaa auliisti kätesi hänelle ja lainaa mielelläsi, mitä hän puutteessansa tarvitsee..... Anna mielelläsi hänelle, älköönkä sydämesi olko vastahakoinen antaessasi, sillä lahjasi tähden on Herra, sinun Jumalasi, siunaava sinua kaikissa töissäsi, kaikessa, mihin ryhdyt. Koska köyhiä ei koskaan puutu maasta...." 5.Moos.15:3,7-8, 10-11.

Tätä ilmoitusta vasten onkin helppo ymmärtää, että Jeesus naamioituu köyhän pukuun uskovien muodossa keskuudessamme ja mittauttaa samalla kannatuksensa. Miten helppoa onkaan ohittaa kärsivä, epäonnistunut, köyhä, elämänhallintaongelmainen lähimmäinen? Se ei vaadi erityistä nokkeluutta tai koulutusta. Yhteiskuntasovellutuksia ovat sitten eritasoiset asuinalueet, köyhien ja rikkaiden reviirit. Ulkomailla nämä ovat vielä enemmän kärjistyneitä kuin meillä Suomessa. Ylikansoitetuissa maissa tuntuu siltä kuin olisikaan muita kuin köyhiä, likaa ja kurjuutta? Elintasomaiden turistit kauhistuvat ympärillä ilmenevää surkeutta, kun säälittävät kerjäläiset odottavat saavansa rikkaiden pöydältä putoavia herkkujen murusia. Mutta sielläkin Jeesus asuu, pelastaa ja synnyttää Jumalan lapsia. Olemme ajatuksiltamme aivan liian sidottuja tähän aikaan, maailmaan ja rahaan, valtaan ja menestykseen, joista pidämme kynsin hampain kiinni?

Oi, Jeesus, on niin monia, joita ei ole koskaan annettu sinulle, joiden vanhemmat eivät tunne sinua, jotka kulkevat kaukana pimeyden teitä ja kuoleman kujilla. Vedä luoksesi heidät. Tuo myös heidät yhteyteesi, jotka ovat jo lapsena annettu sinulle, joiden edestä on pyydetty taivaallista siunausta ja uskonlahjaa. Herra, on niin paljon elämänsä tuhlanneita, rahansa haaskanneita, köyhiä, kurjia, joiden elämä on vain arkipäivän selviytymistaistelua. Anna almujen todistaa ajassamme sinun uskostasi keskellämme. Auta rukoilijaa, joka tulee eteesi anomaan apua elämänhallintaongelmansa kanssa. Tule heidän elämäänsä valoksi, suojaksi ja elämänleiväksi. Katso meidän ihmisten alhaisuuteemme, että saisimme osaksemme vähän sinun ylhäisyydestäsi, sillä olethan rikas antaja kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. Kiitos, että voimme kantaa omat rakkaamme eteesi tänäänkin - ja koko heidän elämänsä ajaksi.

Pääsiäisjuhla

 

Joh.2:22-23. Kun hän sitten oli noussut kuolleista, 

muistivat hänen opetuslapsensa, 

että hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, 

jonka Jeesus oli sanonut. Mutta kun hän oli Jerusalemissa pääsiäisenä, 

juhlan aikana, uskoivat monet hänen nimeensä, 

nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki. 

 

- suunnitelmissa on pitää kotiseurat Jeesuksen ristinkuoleman 

ja ylösnousemuksen merkeissä ensimmäisenä 

Pääsiäispäivänä 16.4. klo 15.00 iltapäivällä. 

Puheita, yhteislauluja, rukousta ja lopuksi kahvitarjoilu.

Kuin taivaan liekki leimahtaa maailman ääriin asti....

Kuuntelin vaihteeksi aamuhartautta radiosta ilman suurempia odotuksia. Puhuja oli minulle tuntematon, joten minulla ei ollut käsitystä hänen asemastaan, elämästään ja uskostaan käytännössä. Teksti jota hän käsitteli oli upea Jumalan sanan kohta, jossa evankeliumi tuli kirkkaasti esille, jossa Kristus aivan loistaa lukijan silmiin ja joka lienee positiivisimpia sanoja, mitä vuosikierrossa saarnataan kirkoissa? Mutta puhuja ei päässyt ollenkaan asiaan, hän vertasi vain itseään tekstin hienoihin kohtiin ja seurauksena oli tietysti rankka pyllähtäminen ja putoaminen volttien kera. Jo puolivälissä, siis muutaman minuutin jälkeen ajattelin, ettei tämä puhuja ole lainkaan uskossa. Hänellä oli eväitä vain kourallinen ja nekin pelkkiä epäilyksiä, epäuskoa ja tarpeettomia lausuntoja. Hän katseli sanomaa ulkopuolisen silmin ilman Kristusta. Häneltä puuttui avain Raamattuun, Jumalan valtakunta oli kokonaan suljettu. Ihmettelin, että näin heikoin edellytyksin joku ottaa vastaan tuommoisen tehtävän päätyen henkiseen striptease esitykseen? Ikävä, että tällaisia tyyppejä haalitaan tekemään asioita, joihin heillä ei ole paukkuja? Mutta se on ollut kirkon tiedotuskeskuksen linja jo kymmeniä vuosia - ilmeisesti alkuajoistaan lähtien? Ehkä jätän edelleen radiohartaudet toistaiseksi väliin? On rakentavampaa kuluttaa tuokin aika katselemalla kedon (kevään) kukkia ja (muutto) lintuja, kiittämällä Herraa!

Poltin pihalla risuja, katkenneita oksia, leikattuja pensasaitarunkoja, kantoja, kuivuneita lehtiä. Tuuli auttoi työtäni puhaltamalla tulen kiivaaseen liekkiin. Vielä yöllä tulinen nuotio hehkui kirkkaassa tähtiyössä pihalla. Aamulla kävin kohentamassa nuotiota ja hiiltyneet kannot lehahtivat vielä tuleen. Olin tyytyväinen, kun olin saanut pihaa siistittyä huomattavasti. Muistelin samalla aikoja, jolloin olimme vaimoni kanssa työelämän vauhdissa tekemässä tulosta. Silloin ei ollut aikoja siivota pihaa kuin joskus ja meni välillä vuosia, että kerkisimme yleensä käydä edes takapihallamme. Siitä muodostui varsinainen kasvillisuuden viidakko ilman älykästä suunnittelua, kasvit taistelivat itsenäisesti paikasta auringossa ja minä vain ihmettelin? Vasta kun pihallemme tuli kaivinkone ja tehtiin perusremonttia, aloimme taas nähdä ulos ikkunoista, kun suurin osa viidakosta poistettiin. Aurinko paistoi risukasaan ja elämä kukki.

Helvetti on Raamatun mukaan tulinen tuskan paikka, jonne joutuvat synnintekijät, epäuskoiset, demonit ja itse Saatana. Helvetti on tuomion paikka vankila, josta ei ole pois pääsyä - se on ikuinen. Se on rangaistus, jossa sielut ovat ilman Jumalaa, erossa Herrasta ja mahdollisuudesta parannukseen, kääntymykseen tai taivaaseen. Kaikki sananpaikat ovat kuin valokuvia tästä kaameudesta: Matt.5:22; 5:29; 10:28; 13:42; 18:8-9; 23:15, 23:33, Mark.9:43, 48. Luuk.12:5; Jaak.3:6, 2.Piet.2:4. Helvetti on tulijärvi, jonka esiaste on tuonela pimeyden ja syyllisyyden huone, häkki. Tuonela ei kuitenkaan ole lopullinen, mutta silti jo kamala. Se on sanoma, josta ei haluta puhua. Se on kuin paise vartalossa muuten kauniin ihmisen paidan alla. Mutta sinne menee paljon ihmisiä omasta halustaan. ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;” Matt.7:13. Evankeliumi on pelastus helvetistä.

Jumalaan liittyy tuli eri Raamatun kohdissa, niissä ilmenevät Herran olemus kirkkaus, kunnia, pyhyys, valta, rakkaus, elämä, luomisvoima, puhdistus, sana, Pyhä Henki, viha ja tuomio. Profeetta kuvailee suurta näkyään meille: "Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin." Dan.7:9-10.

Jumalan olemus on Raamatussa kuvattu pitkin matkaa suurena, etäisenä, ilmoituksena, antavana ja vaativana välittäjien kautta. Ei siis ihme, että monet järjellään asioita pohtivat ovat kompastuneet välittäjiin, Jeesukseen ja profeettoihin, Kristuksen todistajiin ja tiedon puutteessaan luopuneet kokonaan? Jumalan täydellisyys ja ikuisuus ovat vaikeita käsitteitä, jotka nostavat hänet kaiken inhimillisen ulottumattomiin. Jumalan armo ja tuomio ovat kaikkien ihmisten suurin ongelma ja mahdollisuus. Kuitenkin ihmiskunta elää kuin ei näitä seikkoja olisikaan? Meillä on aikaa yleensä kaikkeen muuhun, mutta ei Herran kohtaamiseen. Vasta kun puolikuolleena meitä nöyryytetään Hänen eteensä, olemme valmiit kuuntelemaan ja hyväksymään taivaallisen sanoman ja ehdot.

Ilmeisesti moni näistä ihmisistä, jotka eksyttävät uskovia, tekee sen täysin tyhmyyttään ja uskoen olevansa oikealla tiellä ja kulkevansa valossa? Ovathan meidän edellytyksemme ymmärtää Jumalaa ilman Herran vaikutusta täysin mahdoton, meiltä puuttuu yhteys – olemme paratiisin ulkopuolella. Kaikki arviomme ja käsityksemme ajavat meitä luonnollisessa tilassamme taikauskoon ja epäjumalien palvelemiseen. Vain Raamattu ja Jeesus ovat Jumalan meille antamat edellytykset kohdata Hänet. Ei siis ihme, ettei tule kalua, jos sokea valitaan kertomaan näkevien asioita, tai mykkä puhumaan Jumalasta, tai kuollut kertomaan elämästä, tai pimeä kuvailemaan valkeutta. Tyhmät ovat sitten perustaneet näitä laitoksia, joissa tyhmät opettavat toisia tyhmiä, joista tulee yhtä tyhmiä opettamaan siihen sarjaan pyrkiviä ja kierre on valmis.

Tuli on osa tuonelaa ja helvettiä, josta ei voi koskaan päästä pois, vapautua. Ikuisuuden ajatteleminen on meille ongelmallista, koska olemme vain ajallisia. Ja paljon Suomessa ihmisiä, joiden ajatteluun kuuluu, että ei ole mitään tämän jälkeen, ei vastuuta, ei oikeudenmukaisuutta, ei tulevaisuutta, ei toivoa, ei Jumalaa. Sitten on tämä henkinen lotto-porukka, joka elää miten sattuu ja ajattelee kuollessaan, että katsotaan, josko mitä on jaossa? Heille elämä on vain hetki nautintoja, itsekkyyttä ja kurjuuden kiertämistä ja vaivojen välttämistä? Mutta vielä uskossakin on ihminen vastuullinen Herralleen elämästään, puheistaan, puhumattomuudestaan ja teoistaan. Eikä suhteemme ainoastaan Jumalan uhrikaritsan kautta lahjoitettuun pelastukseen saa muuttua. "Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat." Hebr.10:26-27.

Poltellessani noita kuolleita oksia, jotka olivat jo hyvän aikaa maatuneet merkityksettöminä, ajattelin niiden tarkoitusta ja esikuvallisuutta. Pieni hetki elämää, pieni hetki kukoistavaa vihreyttä, voimaa ja tuulessa heilumista ja sitten viikate heilahtaa ja elämä on ohi. Voi, kuinka moni on kadottanut yhteytensä Jumalaan, kieltänyt Jeesuksen, hylännyt uskon ja uuden elämän. Voi, kuinka moni on katkeroituneena Jumalaan ja ihmisiin kääntänyt selkänsä ja mennyt omia teitänsä varjoisille kujille. Voi kuinka moni onkaan siirtynyt Kristuksen lahjavanhurskaudesta omavanhurskauden raskaaseen punnertamiseen olla hyvä, rakastava ja edistyksellinen uskova? Voi, kuinka moni onkaan kompastunut uskovien huonouteen ja epätäydellisyyteen, kyllästynyt Jeesuksen valitsemiin pelastuneisiin sieluihin – hylännyt Herran lauman?

Aamulla oli jäljellä vain tuhkaa ja muutama puoleksi palaneita kantoja hiljaisella liekillä edellisen päivän uurastuksesta. Sekin kasa pieneni koko ajan tullen pian matkansa päähän. Mitä jää jäljelle ihmisestä, kun aika loppuu - kupillinen tuhkaa, se on alkuaineemme. Siitä tulimme, siihen palaamme. Mutta sielu on ikuinen se on kerran joko taivaassa tai helvetissä. On aika miettiä, missä vietät iäisyytesi? Kenen oma olet tänään, kenen lauluja laulat, kenelle kuulut, kuka sanoo viimeisen sanan sinusta, mihin rekisteriin kuulut, mitä sinusta lukee taivaan kirjoissa? Suruttomat ihmiset kulkevat sokeina, mykkinä, kuolleina koko elämänsä turhuudessa, pimeydessä ilman Jumalaa - ja hukkuvat, vaikka pelastus on tarjolla, vaikka Jumala on heitä väkevästi kutsunut muutaman kerran. Tee sinä viisas päätös – tule Jeesuksen luo, nyt!

Virsikirja 1881 no: 518 Georgius Marci, (ruots.) 1540-1613.

1. Jo herää, ihminen, synnistä, Jos haluat autuutta taivaan!

Sun tuomarisi tuleepi äkkiä, Ja maailma hukkuupi aivan,

Se hetki ja aika on tuntematon, Siis rukoile armoa Herran,

Ettei sua päivä se karttamaton Saisi synnissä kohdata kerran!

2. Kuin taivaan liekkikin leimahtaa Maailman ääriin asti,

Näin Herran pasuuna kajahtaa Myös odottamattomasti, Nyt

elävät, kuolleetkin kootaan, Kun tuomion alkaman pitää;

Kaikki eteen tuomarin kutsutaan, Ei kenkään saa pois olla

siitä.

3. Kun meidät enkelit asettaa Nyt eteen Herramme kasvoin,

Hän tuomion kohtakin julistaa, Ei katso hän muotoon, ei

arvoon. Hän toiset toisistansa erottaa, Pois hyväin seurasta

pahat; Näin hurskas iäisen riemun saa, Vaan paha saa

iäiset vaivat.

4. Niin kutsuupi Isänsä siunatut Hän valtakuntaansa kaikki,

Jonka itse hän heille on valmistanut Ja ansainnut kalliisti ratki!

He "pyhä, pyhä!" nyt iäisesti Veisaavat majoissa riemun,

Kaikki kyynelet Jeesus armollisesti Pois pyyhkii Ja iloittaa

sielun.

5. Myös kuuluupi huuto jo onneton Nyt keskeltä kirotun

joukon; Heillä valmiina vaiva on loppumaton Nyt pohjassa

pimiän loukon. Siellä itku on, hammasten kiristys, Kuin

nääntyvät helvetin tuskaan, Siellä piina ja ahdistus, hirvitys,

Josta ei ole pääsyä koskaan.

6. Meitä auta, Herra, ja varjele Kristuksen kuoleman tähden;

Suo että me taivaassa riemuitsemme, Aina kasvosi kirkkaat

nähden! Täällä auta meitä uskossa sotimaan Sielumme

vainoojaa vastaan, Aina armosi avulla voittamaan,

Että autuutesi sielu saa maistaa!

Herra, miten vaikea meidän ihmisten onkaan ymmärtää vanhurskauttasi, tuomiotasi, iankaikkista elämää, taivasta ja helvettiä. Me mielisimme lieventää, muuttaa ja lahjoa, saada mieleisemme näyn, ja pelastus ystävillemme. Sinun olemuksesi näkyy sanassasi pyhänä ja kaukaisena, korkealla ja ulottumattomissa. Tule luoksemme, alas ihmisyyteen, heikkouteen, syntiin ja katoavaisuuteen, että löytäisimme sinut. Valmista meitä kuolemaan omatunto puhtaana, verelläsi pestynä, haavojesi turvissa astumaan Isän eteen. Anna vielä herätyksen ja uudistumisen ajat kansallemme, kun sillä ei ole edellytyksiä tulla luoksesi, ellet vedä ja kutsu, anna voima tulla Jumalan lapsiksi. Sinua odotamme Jeesus, sinä olet uskomme, toivomme ja rakkautemme.

"minä olen oleva, sanoo Herra, tulimuuri sen ympärillä ja kunnia sen keskellä"

Lapsena meitä pidettiin aidatulla alueella kunnan ylläpitämässä seimessä, etteivät mukulat juosseet autojen alle tai muualle karkuun. Vähitellen pienet ihmiset oppivat aidan olevan turvallisuudeksi ei rajoittamaan vapautta ja tässä ollaan. Aikanaan sitten vanhemmat hakivat lapsensa illalla kotiin ja oli yleistä, että portille tähyiltiin siinä vaiheessa usein. Noutaja oli pelastaja, joka vei omansa kotiin. Ne olivat mieluisia kohtaamisia, jotka muistan vieläkin yli 60 vuoden jälkeen.

Nuorena miehenä olin töissä rajavartiolaitoksen palveluksessa ja tehtäviimme kuului suorittaa merivalvontaa, etteivät naapurin sukellusveneet käy kylässä, eivätkä kalastusalukset tule pyydystämään kaloja alueeltamme. Siitä meille maksettiin ja onnistumisen voivat muut arvioida. Se oli varsin yksitoikkoista hommaa, mutta kalliosaarilla käveleminen oli ainutlaatuinen kokemus, johon en koskaan kyllästynyt. Olin myös tullut juuri uskoon ja laivojen pysähtynyt elämän tempo antoi mahdollisuuden lukea hengellisiä kirjoja vapaahetkinä. Niin teinkin ja saatoin lukea parhaana päivänä jopa 8 tuntia vanhoja kuluneita kirjoja. Ne olivat erittäin koskettavia ja siunaavia hetkiä, joista on ollut myöhemmin suuri hyöty. Samalla tulivat myös rajamme turvattua?

Amerikan presidentti haluaisi estää naapurimaan kansaa siirtymästä heille parempaan elämään ja töihin? Mutta siihen tarvittaisiin valtavan pitkä etelämuuri + hälytysjärjestelmä + melkoinen armeija vartioita, sillä osa porukasta kaivautuu rajan alta myyräntietä maalle? Asia on muutenkin kovin poliittinen, sillä työnantajille nuo poloiset ovat arvokkaita, sillä he ovat halpatyövoimaa; mutta oman maan työntekijät eivät tekisi niin halvalla hommia ja ammattiyhdistysliike on siinä helisemässä? Muurit ovat kuitenkin vanhanaikainen suojautumismuoto, joka on äärimmäisen kallis ratkaisu.

Suljetuissa maissa toimii Jumalan seurakunta, eikä sitä voi estää muureilla eikä määräyksillä lain voimin. Rukous etenee missä vain milloin vain ja mihin vain. Samoin internetohjelmat, whatsapp, skype, tvitteri, shat, tiedostot ja kuvat kulkevat yli rajojen ja muurien. Kristus ilmestyy näiden viestien kautta kaipaaville ja he pelastuvat, vahvistuvat uskossaan ja saavat taivaallista valoa elämäänsä.

Joskus kristityt rakentavat muureja välilleen ikäryhmien, koulutuksen, politiikan tai opillisten näkemysten mukaan. Nuorena uskovana luulin, että kaikki Jeesuksen omat ovat yksi perhe, veljiä ja sisaria, toisistaan välittäviä, uhrautuvia, epälaskelmoivia, epäjuonittelevia, kaikessa yhteyden säilyttäviä pyhiä ihmisiä? Mutta erehdyin ja jouduin näkemään, että vahvat ja rikkaat, kauniit ja rohkeat, menestyvät ja osaavat ovat tavoiteltuja ystäviä. Huomasin, että arvomme kristittyjen piirissä mitattiin omien tekojemme, saavutustemme ja edellytystemme mukaan? Muut olivakin vain sekakansaa, jotka voi helposti ohittaa tervehtimättä, joille ei tarvitse puhua mitään, joille voi vaikka pyllistää? Hienoa, että joukossamme on Jumalan armosta myös muurinmurtajia.

Jeriko rupesi aikoinaan kenkkuilemaan Herran kansalle sulkemalla itsensä muurin sisään ja niin Jumala määräsi kaupungin valloitettavaksi omin menetelmiensä mukaan. Siinä ei ollut kysymys tekniikasta, inhimillisestä voimasta, tai taidokkaasta sotastrategiasta, vaan Jumalan viisaudesta ja voimasta. Jerikon suuret muurit sortuivat Herran tahdosta ja aikataulussa. Sitten kaupunki valloitettiin perinteisellä tavalla, hyökkäämällä. Meille uskoville tämä on ihana esikuva siitä, kuinka monen sukulaisten ja ystävien elämä on syystä tai toisesta "Jerikon muurin ympäröimä", eikä heihin saa yhteyttä. He kulkevat lähellämme kuin kuolleet, eivät kuule, eivät näe, eivät usko, eivät rakasta. Rohkeasti tulee piirittää kääntymättömiä, maailmaa ja kaikkea Jumalan vastustusta kuin muinoin Jerikoa. On hyvä veisata siinä Herralle, lukea vahvistukseksi hänen pyhää sanaansa ja seurata hänen askeleitaan. Jossain vaiheessa hän kehottaa puhaltamaan pasuunaan, joka merkitsee aktiivista liikkeelle lähtöä, evankeliumin julistusta ja esirukousta. Niin tapahtuu ihme, ja erottavat muurit murtuvat, sortuvat ja kaatuvat. Ja niiden takaa löytyy avuton ihminen synteineen, heikkouksineen, kurjuuden ja kuoleman kahleissa hän neuvottomana yrittää vielä paeta alastomana paikalta, etsiä piilopaikkaa pimeydestä.

VT:n profetia viittaa Messiaan aikaan, jolloin perinteinen tulee hengelliseksi. Muurista puhutaan, mutta ei siitä kuka sen rakentaa? kaukainen raja viittaa jo siihen kuinka evankeliumi tulee saavuttamaan kansat. Samaan viittaa myös naapureiden ystävällinen suhde Israeliin. Tämä kaikki toteutuu Jeesuksessa ja vain hänessä, poliittiset päätökset eivät saa näitä aikaan. "Tulee päivä, jolloin sinun muurisi rakennetaan; sinä päivänä on raja oleva kaukana: sinä päivänä tullaan sinun tykösi Assurista ja Egyptin kaupungeista, kaikkialta, Egyptistä aina Eufrat-virtaan, merestä mereen, vuoresta vuoreen." Miika 7:11-12. Avoin Jumalan kaupunki on ilosanoma syntisille - Jumalan kutsuma voi tulla parannukseen, löytää uuden elämän ja saa voiman uudestisyntyä Jeesuksessa uudeksi luomukseksi.

Mittamiehiä riittää maailmassa, samoin muurien rakentajia. Hengellisissäkin piireissä ovat lahkot ja eriseurat yleisiä. On tehty näkyviä rajoja Jumalan valtakunnan ilmenemiseen oikeaoppisuuden, farisealaisuuden ja kulttuuritaustan perusteella. Tähän Herra kuitenkin tulee enkelinsä välityksellä ja lopettaa turhan touhun. "Ja minä nostin silmäni ja katsoin. Ja katso, oli mies ja hänen kädessänsä mittanuora. Minä sanoin hänelle: "Mihin sinä olet menossa?" Ja hän vastasi minulle: "Mittaamaan Jerusalemia, nähdäkseni, kuinka leveä ja kuinka pitkä se on oleva." Ja katso, enkeli, joka puhutteli minua, lähti liikkeelle, ja toinen enkeli lähti häntä vastaan. Ja hän sanoi tälle: "Juokse, puhu tälle nuorukaiselle ja sano: Jerusalem on oleva muuriton paikkakunta, sillä niin paljon siinä on ihmisiä ja eläimiä. Mutta minä olen oleva, sanoo Herra, tulimuuri sen ympärillä ja kunnia sen keskellä." Sak.2:1-5. Kristuksen seurakunnan mitta on hän itse, siinä on hänen kuningaskuntansa, siinä tilassa uskovat toimivat ja elävät. Vapahtaja on pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, seurakuntansa kera. Jeesus on itse sen tulimuuri, eikä muuta muuria tarvita, ei temppeliä, eikä muitakaan maanpäälisiä rakennuksia ja papitkin ovat vain tasamaanhiihtäjiä. Jos et ole Jeesuksessa, olet ulkopuolella, vaikka asuisit Jerusalemissa! Jos olet Jeesuksessa, olet osallinen hänestä kaikessa, vaikka et olisi koskaan edes käynyt Israelissa.

Ystäväni evankelista Pekka Maaranen kuvailee haastattelussa elämäänsä, etsintäänsä ja löytöään:

- Lapsuudessani ehkäpä yleisin evankeliointityön muoto olivat telttakokoukset. Olin niiden vakiovieras. Istuin kokouksissa todella paljon ja aina, kun kysyttiin haluaako joku antaa elämänsä Jeesukselle, nostin käteni. Muisto näistä kokouksista on vieläkin yllättävän kirkas, ottaen huomioon pimeyden, johon elämäni hieman myöhemmin ajautui. Vanhempieni (52 v) kuolema

iski minuun (15 v) niin syvän hylkäämisen haavan ja pelon, että muutuin nopeasti täydelliseksi hylkääjäksi.

- Elämäni ehdoton tähtihetki tapahtui sairaalan sängyssä. Olin juonut itseni henkihieveriin taas kerran ja makasin letkuissa. Eräs sairaanhoitaja antoi vapiseviin käsiini Raamatun. Kun avasin sen, silmiini osuivat Jeesuksen sanat: Älä pelkää, minä se olen. Tuo kohtaaminen Jeesuksen kanssa muutti kaiken. Koko se kaaos, joka elämässäni vallitsi, muuttui tarkoituksen mukaiseksi. Olin kadotettu ja tuomittu ihminen joka solullani. Olin juuri sellainen ihminen, jonka syntisiä pelastamaan saapunut Jeesus löytää ja olin juuri siinä ainoassa tilassa, jossa Jumala silkasta armosta pelastaa ihmisen.

- Yhä vieläkin, kymmenien uskonvuosien jälkeen, joudun etsimään, taistelemaan ja kilvoittelemaan päivittäin päästäkseni tälle paikalle yhä uudestaan. Minussa asuu jatkuva kiusaus kerätä meriittejä, ja tulla hieman paremmaksi, että Jumala sitten armahtaisi minutkin.

Ihmisillä on tapana rajoittaa toisinajattelijoiden elämää, kulkemista ja harjoittaa ihmisten niputtamista ryhmätavoitteiden mukaan. Kuinka erilainen onkaan Jumalan toiminta, kun hän puhuu pelastuksen evankeliumia syntisille. Ja ihmeellinen on tuon sanoman vaikutus, kun väkeä lappaa Kristuksen luo kaikkialta ilman ennakkoilmoittautumista. "Riemuitse ja iloitse, tytär Siion! Sillä minä tulen ja asun sinun keskelläsi, sanoo Herra. Sinä päivänä liittyy paljon pakanakansoja Herraan, ja he tulevat hänen kansaksensa, ja minä asun sinun keskelläsi, ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut sinun tykösi. Ja Herra ottaa Juudan perintöosaksensa pyhässä maassa ja valitsee vielä Jerusalemin." Sak.2:10-12. Ihmiset mittaavat toisiaan koulutuksella, kirkollisuudella, lahkoilla, armolahjoilla, ylistyksellä, onnistumisilla. (juutalaiset mittaavat lailla, ruoka- ja pukeutumismääräyksillä, temppelillä, luvatulla maalla, valloituksillaan). Jumalan raja kulkee Messiaassa. Kristuksen täydellisyys on aina epätäydellisten hyöty, Herran valo jokaisen pimeän tyypin apu. Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani."2.Kor.6:16.

Lopunaikojen kaksi pelastussuuntaa ovat maailma ja luopunut kristikunta, kummastakin tulee kansaa Herran luokse. Näitä ihmisiä Kristus kutsuu väkevästi sanansa ja elämän kohtaloiden kautta pakenemaan uhkaajiaan. Pelastuneissa on juutalaisia ja pakanoita, sillä Golgatan voitto kerrotaan jokaiselle. Tosin varsinainen omaisuuskansan herääminen tapahtuu vasta, kun seurakunta on otettu täältä Karitsan häihin taivaaseen. "Voi, voi, paetkaa pohjoisesta maasta, sanoo Herra! Sillä minä olen hajottanut teidät neljään taivaan tuuleen, sanoo Herra. Voi, Siion, pelastaudu, sinä, joka asut tytär Baabelin luona! Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniaksensa hän on lähettänyt minut pakanakansojen luokse, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä. Sak.2:6-8. Profetian keskushahmo on Jeesus, jonka Isä on lähettänyt pakanakansojen luokse. Olkaamme siis kiitolliset Hänelle, hän on tullut lähelle, hän on kaatanut muut muurit tullakseen itse muuriksi.

Herra, sinä käskit aikoinaan rakentaa Jerusalemiin muurin ja temppelin - ja niin tapahtui pari kertaa. Mutta nyt olet ilmestynyt keskellemme rakentamaan temppelin ja muurin elävistä sieluista. Anna siis herätyksen ajat, ja virvoituksen ajat, ja uudistuksen ajat, että ihmiset löytävät syntisten Vapahtajan sinussa. Varjele meitä mittamiehistä, jotka määräävät silmämääräisesti uskovien rajat. Murskaa synnin, kuoleman ja perkeleen rakennelmat ja muurit, jotka estävät ihmisiä tulemasta luoksesi. Kiitos Jeesus, että olet tulimuuri uskovien ympärillä ja kunnia heidän keskellään - tänään. Anna tämän näyn rohkaista heikkoja sieluja.

tulevaa toimintaa maaliskuussa

 

 

....ei kukaan minun sielustani välitä....

Elämme tiedottamisen kulta-aikaa, sillä kaikki se, mitä voidaan tiedottaa, menestyy – aikansa, olipa se totta tai ei. Tavikset ja kansan syvät rivit jäävät unohduksiin, kun kuuluisuudet rynnistävät heidän ohitseen? Heistä tulee vain arvottomia äänestäjiä, katsomoa, kuluttajia – ja vihdoin unohdettuja, yksinäisiä, kuolemaa odottavia? Media satsaa menestyviin ja nätteihin, heidän mielipiteensä ovat kansan ruokaa, vaikka puhuisivat täyttä roskaa? Usein ihmisiä kiinnostaa, mitä missi syö aamiaiseksi, millaisella autolla poliitikko ajaa ja miksi ampumahiihtäjä ei taaskaan osunut tauluun? Avioerot, hakkaamiset ja raa'at murhat ovat aina huomioimisen arvossa. Lähes mielisairaat taiteilijasielut (piirtävät sairaita kuvia ja näyttelevät hullua) ovat aina otsikoissa, mutta kuka huomaa tavallisen ihmisen? Heistä todetaan vain, että niin ja niin monta sataa seisoi leipäjonossa tai eläkeläisiä on liikaa? Nimettömiä ovat myös maahanpyrkijät ja ne jotka yrittävät sen estää? Mutta kummatkin huomataan ryhmässä.

Oman työurani aikana tuli kerran vastaan kuolemantapaus, jossa vanhuksella ei ollut läheisiä sukulaisia ja hän oli testamentannut omaisuutensa edustamalleni järjestölle. Palvelutalon henkilökunta kertoi, ettei ko. vanhuksen luona ollut käynyt ketään viimeiseen kymmeneen vuoteen? Järkyttävää, ajattelin ja kävimme neuvotteluja, miten tällaiset ihmissuhteet voitaisiin korjata?

Joillakin ihmisillä on luontainen taipumus jäädä yksin, sivuun ja pois porukasta. Ennen vanhaan heistä tuli erakkoja ja luostarilaisia, nyt he kyyhöttävät vuokra-asunnossaan ainoana tosiystävänä telkkari ja älypuhelin, nettiyhteys ja näkymä ostoskeskukseen päin. Siellä itkee ihminen, kun kukaan ei huomaa häntä? "katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä." Ps.142:5. Koko ikänsä ahertanut ja muille uhrautunut yksinäinen on elämänsä ehtoossa vain turha eläkeläinen, jolle ei ole mitään virkaa, jonka muutamat tahtoisivat liittää eutanasia-jonoon?

Aikoinaan, kun maassamme ei ollut vielä pakolaisia, eikä siirtolaisia, eikä evakkoja, uudisraivaajat siirtyivät rannikolta sisämaahan raivaten metsiä ja soita pelloiksi. Silloin ei voinut valittaa oloistaan yleisönosastossa, eikä saada avustusta kelasta, ei kukaan puolustanut köyhää, eikä tarjonnut rahakasta työtä rakennuksilla, sijoitustoiminnassa tai palveluammatissa. Kerrotaan, että eräs uudisraivaaja oli etsinyt uutta asuinaluetta järvisuomesta, niin tapahtui, että jokivirrassa näkyi uivan kirveenlastu ja niin raivaaja säikähti - täällä onkin jo joku toinen? Oli etsittävä uusi paikka - riittävän etäällä ihmisistä?

Saarijärven mahlun kylässä olen joskus käynyt puhumassa rukoushuoneella ja tiedustellut, mistä moinen nimi paikalle? Ja kertoivat, että siellä oli myös asunut joku itsetietoinen uudisasukas, joka oli ilmoittanut uusille tulijoille kylmästi: - ei tänne mahlu! No, silloin ei ainakaan voi enää sanoa, ettei kukaan minua huomaa - päinvastoin uusi oli uhka? "ja minä ylistin vainajia, jotka ovat jo kuolleet, onnellisemmiksi kuin eläviä, jotka vielä ovat elossa, ja onnellisemmaksi kuin nämä kumpikaan sitä, joka ei vielä ole olemassa eikä ole nähnyt sitä pahaa, mikä tapahtuu auringon alla." Sarn.3:2-3.

Sain joululahjaksi david wilkersonin elämäkerran, hänen poikansa näkökulmasta. Lapsuus kulki tiukan helluntaikulttuurin parissa. Isovanhemmat olivat evankelistoja ja hänen isänsä oli pastori. Oppikorostuksen tähden hänen suurin lapsuudenpelkonsa oli, että hän myöhästyy uskovien tempauksesta? Uskovaisuus oli hänelle lainomaista velvollisuuksien suorittamista ja pyhityskäyttäytymistä elämässä. Kiellettyjen asioiden lista oli pitkä: ei pelaamista, urheilukilpailuja, televisiota, sirkusta, teatteria, pesukonetta. Myös kaikenalainen tunteitten osoittaminen oli vierasta, läheisiä ei halattu, eikä rakkaudentunnustuksia viljelty. Dw:n sisarukset vastustivat vanhempien rajoituksia, luopuivat uskosta ja menivätkin maailmaan?

Nuorena saarnaajana hän käytti armolahjoja tuhlaillen ja ihmisiä virtasi bussikuormittain hänen kokouksiinsa. Kerran nuorelle avioparille tuli riita juuri ennen kokousta ja ilmeisesti dw toimi väärässä hengessä, koska jumala nuhteli häntä? Herra otti lahjansa pois, ihmiset eivät enää kuulleetkaan ennustuksia elämästään ja niin väki väheni, busseja ei enää tullut kirkkoon? Dw oli herkkä herran äänelle jumalan sanassa ja hän joutui usein yhteenottoihin ja arvosteluihin helluntailaisten keskuudessa. Hän sanoi: - uskovat etsivät helluntaita vain itseään varten. Voiko sellainen todellakin olla helluntai? Herra, jos tämä on helluntai, minä en halua sitä. Jos se tarkoittaa vain "siunaa minua"-kerhon pitämistä viikosta toiseen, en halua olla missään tekemisissä sellaisen kanssa.

Aikanaan herra johti hänet 50-luvun lopulla new yorkin huumejengien pariin aloittamaan aivan uuden työmuodon. Tämän työn kautta lukemattomat löysivät jeesuksen. Mutta monen vaivan, taistelun, yksinäisyyden ja rukouksen kautta hänen oli kuljettava jeesukseen luottaen. Monien kirjojensa ja saarnojensa kautta tuli tunnetuksi amerikassa ja totuudellisuutensa tähden myös muualla. 70-luvulla syntyi näky-kirja, joka oli varsin erikoinen verrattuna kaikkiin kaupallisiin tekeleihin. Ei ihme, että hänen oman seurakuntansa johtajat kielsivät kirjan julkaisemisen? Se kuitenkin levisi kaikkialle ja suomeenkin siitä on otettu monta painosta.

Lukemani dw elämäkertakirjan puhuttelevin lause oli: - isäni mietti koko elämänsä, rakastiko jumala häntä? Surullista, mutta joskus niin kovin siunaavaa? Yksin sitä ihminen tekee elämänsä suurimmat kysymykset, joihin vain herra voi antaa vastauksen. "sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä kristuksen jeesuksen on." Fil.2:20-21.

Rakkaudella on oma järjestyksensä: ensin on jumalan rakkaus, sitten itsensä rakastaminen ja kolmantena lähimmäisen rakastaminen. Kun ei ole jumalaa, ei ole rakkautta, ei edes itsensä rakastamista, vain pelkkää itsekkyyttä ja monenlaista vihaa. Jumalan rakkaus ei ole hyysäämistä vaan sielun pelastamista. Se ei ole myöskään meidän toiveidemme toteuttamista, vaan herran tahdon tapahtumista elämässämme. Jumalan rakkauden ymmärtää vasta, kun on havainnut olevansa itse köyhä, kurja, sokea ja alaston! Ja kurjuuden keskellä on sittenkin yksi, joka välittää, etsii, kutsuu, pelastaa, hoivaa, huolehtii ja kantaa - elävä jumala!

Kun uskova sairastuu, hän tuskailee kovin, että miksi näin hyvälle ihmiselle, joka vielä on aina tehnyt kaiken oikein ja tunnollisesti, tapahtuu näin kurja juttu? Ansioajatteluun kuuluu hyväksytyksi tuleminen oman yrityksen seurauksena ja rakkauden vähittäismaksukauppa? Huonoksi tuleminen on joskus pitkä matka ja syntisyys tuntuu aina kurjalta? Muutamat kiertävät sitten etsien ihmisistä auttajaa tilaansa, muutamat vetäytyvät luolaansa nuolemaan haavojaan. Siellä hän etsii itselleen puolusteluja. Kyllä hyvän uskovan kelpaa, mutta voi meitä huonoja? "silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi. Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa; jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe. Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin. Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta. Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni. Job 23:7-12.

Uskovan vaikea tie on itselleen kuolemisen harjoitus (jos sitä voi harjoitella?). Yleensä emme ole väärässä ja puolustaudumme heti, kun joudumme antamaan hiukankaan periksi omista suunnitelmistamme. Huomaamattomaksi jääminen on pieni kuolema, vähän kuin joutuisi pomon paikalta palvelijaksi? "jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen, punnitkoon minut jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni. Job 31:5-6.

Harva ihminen on vanhetessaan kokonaan terve, aina sitä jotakin remppaa tulee, kun kuoret lahoavat ja sisin kuluu? Siihen sopii entisen somerolaisen valokuvaajan toteamus asiakkaastaan: - ei teistä saa ton parempia kuvia? Mutta kun joutuu totuuden puntariin, huomaa olevansa aina kevyttä kamaa.

Tule jeesuksen luo, sanoo evankelista, et selviä yksin! Avaa sydämesi herralle, kerro, mikä sieluasi painaa! Tule kuorminesi ja synteinesi kristuksen luokse! Et ole sattumalta jäänyt unohdettujen osastoon, jumala haluaa yhteyden sinuun! Taivaan herra tulee sydämeesi, kun pyydät häntä! Joskus on eduksi, ettei siinä välissä ja edessä ole ketään sähläämässä, niin voi jutella jeesukselle yksin. "sairas vastasi hänelle: "herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu; ja kun minä olen menemässä, astuu toinen sinne ennen minua." Jeesus sanoi hänelle: "nouse, ota vuoteesi ja käy." Joh.5:7-8. Sairas ja jeesus on hyvä yhdistelmä, jokaisen kuolemaa lähestyvän tulisi kääntyä vapahtajan puoleen, jokaisen kuolevan sukulaisen ja ystävän tulisi kantaa hänet rukouksin herran helmaan. Kun ei ole ketään, on jumala kuiskauksen päässä. Auttaja ojentaa käsiään syntisen puoleen: avaa sydämesi jumalan rakkaudelle, hän antaa uuden mielen ja sydämen.

1.Niin synkkä ei yö, ei murheenikaan, ett' Herra ei auttaa mua vois, 

Hän konsanaan kiellä ei rakkauttaan, jos miksi hän vaiheeni lois. 

Hän luonani on, vaikk' kaukana kulkevan näyttää.

2.On kanssani kuolon laaksossakin, Hän itse on elämän tie. 

Se kaitaista polkua hääsalihin mun tai-vahan riemuhun vie. 

Hän luonani on, vaikk' kaukana kulkevan näyttää.

3.On vaikea silloin uskominen, kun tuntehet pois otetaan, 

mut Herrani helteessä taistelujen käy voimani vahvistamaan. 

Hän luonani on, vaikk' kaukana kulkevan näyttää.

4.Pian kasvoja Herran katsella saan ja uutena virteni soi. 

Jää taakseni vaiva ja ahdistus maan, kun koittavi autuuden koi. 

Hän luonani on, ja silloin mun riemulla täyttää.

Lina Sandell-Berg (1832—1903)