Sä lahjain laupias jakaja, lahjoillasi maamme täytä.

 Jumalalla on antaa meille paljon rakkautta, jos meillä vain on kanttia ottaa sitä vastaan. Usein Herra laittaa rakkauden astioiksi tavallisia vaatimattomia kansanihmisiä. Heissä Kristus oikein erityisesti näkyy ja kuuluu ja tuntuu. Itsekin olen saanut runsaimmat halaukset ja rohkaisun sanat sekä teot uskovilta, joiden nimiä ei mainita presidentin linnanjuhlissa tai kirkolliskokouksessa. Mutta taivaassa mainitaan. Heistä puhutaan päivittäin Jumalan valtaistuimen luona. He ovat Kristuksen evankeliumille kunniaksi, heidän uskovaisuutensa kirjoitetaan muistiin taivaan kirjoihin. He ovat ristinsä ottaneet ajaksi, Jumalan kunniaksi ja seurakunnan parhaaksi.

 

Vaimoni viljeli aikoinaan kaalia pellollamme Viialassa, hän istutti keväällä 100 tainta, jotka kirkon suntio, Eero, toi meille. Ajattelin silloin, että mihin me joudumme sen kaalikasan kanssa. Mutta nokkela vaimoni teki niistä monta herkullista ruokaa ja lahjoitti moneen talouteen. Hän antoi täyden kassillisen kaalia eräälle perheelle, jossa kävimme kylässä. Hän päätti laittaa lahjarahaa tuohon samaan kassiin, mutta ei puhunut siitä mitään. Se oli tarkoitettu korvaukseksi peltoomme keväällä ajetusta lannoitteesta. Muutama viikko myöhemmin hän tapasi mainitun talon emännän ja kysyi olivatko he löytäneet rahaa kaalipussin pohjalta. Nainen kauhistui ja kertoi etteivät he olleet edes katsoneet kassiin, vaan olivat heittäneet kaalit kaatopaikalle. Myöhemmin he koko perheen voimin konttasivat pylly pystyssä etsimässä jätteiden seasta kaalikassia ja rahoja. Taisivat löytää aarteen kaatopaikalta?

 

”Sillä minä olen saanut paljon iloa ja lohdutusta sinun rakkaudestasi, koska pyhien sydämet ovat virvoittuneet sinun kauttasi, veljeni.” Filemon 7.

 

Uskovien yhteys voi olla parhaimmillaan taivaallista, kun Kristus on siinä mukana. Silloin tulee virvoitus Herran tuntemisesta, vaikka ihmiset ovatkin kovin vajavaisia. Jumala antaa armolahjoja seurakuntaansa, ja perkele, ihmisviisaus, puhdasoppisuus ja maailmanhenki pyrkivät tukahduttamaan ne jo alkuunsa. Jokaisen olisi valvottava omaa kutsumustaan ja paikkaansa, sillä aivan liikaa on sellaista hengellistä lapseutta, jossa aina juostaan vain joidenkin ihmisten perässä. Ihmiset tekevät kovin helposti kaikenlaista ajattelemalla, että se on varmaan Jumalasta, kun on niin paljon kansaa liikkeellä? Missä siis ovat tämän ajan Filemonit, jotka elävät niin lähellä Kristusta, että voivat virvoittaa joitakin kurjia sydämiä Jumalan Pojan uskolla ja rakkaudella? Missä ammennetaan tänään Golgatan salaisuudesta uskovien rakennukseksi ja sielujen pelastukseksi ja lähetystyön elävöittämiseksi? Missä Jeesuksen veri saa ihmiset itkemään ilosta?

 

APU-lehdessä oli jutttu Antero Laukkasesta, joka kertoi etusivun otsikossa valmistautuvansa kuolemaan. Hän sairastaa ALS nimistä hermosairautta, johon ei ole lääkkeitä. Viime heinäkuussa Laukkanen kertoi sairaudestaan Facebookissa rukouspyyntömuodossa. Viesti keräsi heti noin 4 000 tykkäystä. Laukkanen sai yli 2000 viestiä, ja päivitystä jaettiin noin 900 kertaa.

- Viikon kuluttua sain tietää, että puolestani rukoiltiin yli 80 maassa. Tämä on nyt isommissa käsissä eikä valittamalla parane. Tunnetilat vaihtelevat kuitenkin paljon ja ovat äärimmäisiä.

Laukkanen sanoo antaneensa koko elämänsä Jumalalle. Mutta nyt kyseessä on kuolema.

- Uskoni siihen, että Jumala voi parantaa minut, on vuoren kokoinen. Se on niin suuri, että kohta minä siirrän Ahvenanmaan Norjaan. Paraneminen ei ole uskosta eikä rukousten määrästä kiinni. Se on kiinni siitä, mikä on Jumalan suunnitelma - ja sitä hän ei ole kertonut.

 

Pystymmekö keskittymään toisiin ihmisiin, heidän asioihinsa ja olemukseensa? Valtavassa tiedonvälitystulvassa käy helposti niin, että ihminen hukkuu yleisöön, kansasta tulee vain massaa, ihmisistä tulee vain äänestäjiä, ostajia, tuottajia, rattaita valtiokoneistossa. Mutta Jumala ei toimi näin, hänelle olemme yksilöitä, ihmisiä, joilla on nimi, toisistaan poikkeava nimi, toisista poikkeava ulkomuoto, toisista poikkeava luonne ja historia, toisistaan poikkeava tulevaisuus ja Jumalan suunnitelma.

 

Uskovan ihmisen arvo kirkastuu ristissä, siinä ristissä, jonka hän ottaa Herran käskystä. Tuo risti ohjaa hänen valintojaan ajassa ja on tienmerkkinä ikuiseen elämään. Uskovan risti on maailman ihmiselle vastenmielinen ja halveksittava. Uskovan risti on kaksipuolinen, siinä on inhimillinen puoli, joka näyttää itsensä kieltämisen, nöyryyden ja lihan tappion, maailman halveksunnan ja vainon. Sen ristin toinen puoli on Jumalan siunaus, johdatus, varjelus, apu vaaroissa, yhteys, uusi elämä ja suuri rauha ja lepo.

Jeesus tarjoaa seuraajalleen ristin – sen ottaminen on vapaaehtoista. Tahdotko ottaa ristin?

Aiemmin virsikirjassa oli seuraava osasto: Virret erinäisissä säädyissä ja tiloissa / Kovana aikana ja nälän vaivassa. Eräässä tämän teeman virressä oli 23 säkeistöä, sen kirjoitti turkulainen Andreas Henrici Aschelinus. Seuraavassa versiossa oli enää 18 säkeistöä ja sitä seuraavassa vain 7 säkeistöä ja seuraavasta se poistettiin kokonaan. Ilmeisesti komitea ajatteli, ettei enää koskaan tule kovia aikoja, eikä nälkää?

 

1.Herra, kuinka surkeaan nyt vaivuimme me tuskaan. Sitä ei voi kieli virkkaakaan, ei tajua ajatuskaan; Nyt haikeasti vuotavat täällä kyyneleemme katkerat, ilmoittaen vaivojamme.

2. Ei suvut, heimot, tuttavat voi auttaa toisiansa, kun nyt ne kaikki kituvat yhdessä puutteessansa; Sä yksin, Herra laupias, sen tehdä taidat armostasi, ravinnon meille antaa.

3. Siis muista, Isä armias, nyt meitä täällä vielä! Ah älä hylkää lapsiasi, apuasi älä kiellä! Vaikka kovin pahat tekomme, ja ylen suuret syntimme sen ansaitsisi kyllä.

4. Aina olit ennen armias sä meille ylen määrin; Me raukat vaan sun lahjojasi käytimme usein väärin ylellisyyteen, turhuuteen, ja hekumaan hurjuuteen, himojemme nouteeksi.

5. Ah älä, Herra, kuitenkaan peräti hylkää meitä, vaikka kansa sokeudessaan on käynyt synnin teitä; Jos vitsaatkin, taas armahda, kätesi jälleen avaa runsaasti antamaan!

6. Meiltä älä kiellä lahjojasi, suo maalle ilmat hyvät, niin että taas sun armostasi kasvavat ruohot, jyvät! Maalta ettei puutu siunaus, kansalta ei ruumiin elatus, ei leipä lapsiltamme!

7. Ravitse myöskin sielumme armollasi avaralla, suo että lahjasi käytämme tavalla taitavalla! Sen kyllä taas nyt näimme jo että synnin palkka on turmio, on ruumiin, sielun surma.

8. Anna Henkesi meitä taivuttaa syntiemme katumukseen, sydämiämme johdattaa elämän parannukseen; Sen anna meissä vallita, kaikki asiamme hallita sun pyhän tahtosi mukaan!

9. Oi armon ainoa antaja, taas armokasvosi näytä! Sä lahjain laupias jakaja, lahjoillasi maamme täytä, niin että näemme uudestaan kukoistavan tämän isänmaan sun armosi antimista!

10. Sinulle, Herra, kunnian tahdomme aina antaa, kiitoksen nöyrän, hartaan, sun eteesi kantaa. Sinua, Isä armias, ylistää laupeudestasi, nyt ja ainiaan aamen!

Virren loppuun hän oli liittänyt rukouksen ja Raamatun sanat:

Dan.9:19. Oi Herra, kuule, oi Herra, ole armollinen, oi Herra, ota vaari, ja tee se, ja älä viivy, itse tähtes, minun Jumalani! sillä sinun kaupunkis ja sinun kansas on sinun nimelläs nimitetty.

Ps.105:16. Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.

Aamos 4:6. Sentähden minä myös olen kaikissa kaupungeissa teille joutilaat hampaat antanut, ja leivän puuttumisen jokaisissa teidän paikoissanne; ja ette sittekään kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra.

Valit.1:11. Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä leipää: he antavat, mitä heillä kallista on, ruuasta, saadakseen nälkänsä tyydytetyksi. Katso, Herra, ja näe, kuinka halveksittu minä olen.

Valit.2:11. Niin olen minä itkenyt, että minun silmäni puhkeevat, sisällykseni kivistelevät, maksani on vuodatettu maan päälle, kansani tyttären surkeuden tähden, koska imeväiset ja piskuiset kaupungin kaduilla nääntyivät,

12. Koska he sanoivat äidillensä: kussa on leipä ja viina? koska he kaupungin kaduilla nääntyivät, niinkuin surmaan haavoitetut, ja antoivat henkensä ylön äitinsä syliin.

tulevaa toimintaa

 

    Su klo 16 Sunnuntaijuhla

 

    Hämeentie 5, Forssa

   

30.4. "Näky odottaa aikaansa"

 

puhujina Turkka ja Hilkka Aaltonen

Voihan Herra muuttaa asiat

 

 

ote kirjasta Veljekset taistelun helteessä - William Jokinen - 1955

 

Miten lie — kai se tapahtui pastori Sundelinin johdolla — tutustuimme erääseen kuopiolaiseen kelloseppään, pyöreään monisanaiseen herraan. Hänellä oli kaupungissa liike, jolla eleli ja perhettään ylläpiti. Kyllä hän taisi pyhäisin ainakin päiväkokouksissa käväistä, vaikk'ei mikään ahkera kokouksissa kävijä ollutkaan. Toivoimme tämän herrasmiehen myös kääntyvän ja siinä mielessä menimme hänen kauppaansakin puhuttelemaan häntä. Kysäsimme eikö hänkin tahtoisi jättäytyä Herran käsiin, kun kaupungissa on etsikkoaika? Silloin hän alkoi puhella, että kyllähän hän voisi asiaa ajatella, mutta kun ei tuo vaimo siitä välitä. Kehoittelimme siitä huolimatta miestä  etsimään Herraa.

— Elekee te veijkkoset, puheli kelloseppä, se oes niiv vaekeeta, jos tuohii eukko ruppeis vastustammaa ja niim mänis rikki koko perheraaha.

— Voihan  Herra  muuttaa  asiat, yritimme selittää.

— Voe veijkkoset mittee perhekohtaaksia siitäe tuliskaa, jos minnäe ruppeesin uskovaeseks.

 

Meidän täytyi lähteä muualle ja jättää mies rauhaan, mutta kuinkas kävikään. Pian jättäytyi hänen rouvansa Herraa seuraamaan, mutta mies ei taipunutkaan. Hän jäi edelleen kylmäksi. Niin saimme tilaisuuden palata jälleen miehen luo ja sanoa:

— Koska rouvanne nyt on lähtenyt elämän tielle, kaiketi tekin lähdette. Nyt ei tulisi enää perhekohtauksia.

— Elekeehäv veijkkoset. Kyllä tämä kellosepä ammatti on niin kaaheeta, ettei tässä voe ajatella taevaan tiestäkää.

— Kuinka niin? ihmettelimme.

— Tää on nii kaahee aeka ennenku Kallavesj tääsin aakee, ettei sua rahhoo niistää. Ennen söeijs vaekka kapan suoloo ja vähä vettä ennenko hoetelis tätä liikettä.

— Eivätkö kaupunkilaiset sitten osta tavaraanne ja korjauta kelloja.

— Ee veijkkoset tästä tule mittääj jos ei sua mualta kuntija. Nehän tässä ostoovat ja korjuuttavat kellojaa eivätkä nyt piäse kaupuntiin millää, kun Kallavesj ei ou aavenna. Eij tässä voe nyt uskon asijoita aatella.

 

Ennenkuin läksimme Kuopiosta oli Kallavesi nielaissut jäänsä. Vesitiet olivat avoinna joka suunnalle. »Nyt kai kelloseppä tekee parannuksen kun hänen vaivansa päivät ovat loppuneet», tuumiskelimme. Ja niin käväisimme taas tervehtimässä häntä, vaikkei niin intomielisessä käännyttä-mishalussa kuin aikaisemmin, koska olimme huomanneet hänen vitkastelunsa.

— Hyvää päivää, lausuimme yhteen ääneen, nythän on Kallavesi selkeänä ja siis teilläkin aika tehdä parannusta.

— No voe veijkkoset, tässä on nyt niin kiireitä, ettei oo aekoo uskovaesn ajatuksii, kuh hikhatussa suap toemittoo nuita immeisten asijoeta ja tuppoo ruuhkautumaannii.

minulle tämä Herran sana: "Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani. Hes.3:16

 

Likaisissa vaatteissa

 Olin aikoinaan poikani kanssa Päiväniemen virkistyskeskuksessa Karkussa vuotuisilla pyhäinpäiväjuhlilla, johon väkeä tuli ympäri Suomea. Vaimollani oli työvuoro ja niin me sitten lähdimme miehissä reissuun. Marraskuun ilma oli sateinen ja kolea. Oli vetinen ja kurainen keli. Perille päästyämme varoitin poikaa, kun hän meni ulos, ettei kastelisi itseään. Poika oli silloin viisivuotias. Sanoin, että kannattaisi olla räystään alla suojassa, jos sadekuuro yllättää lapsijoukon pihalla. Sitten liukenin itse sisälle aikuisten mukana ja keskityin Jumalan sanan julistuksen kuuntelemiseen ja uskovien yhteyteen.

 

Muutaman tunnin kuluttua poika tuli luokseni, ja näytti siltä kuin olisi uinut vaatteet päällä ja rannalla vielä ylös noustessaan tuhrinut itsensä kurassa. En tiennyt, mitä ajatella. Olin vihainen ja pettynyt. Kodinhoitotaitoni olivat kadoksissa, enkä muutenkaan ollut varautunut lastenhoidon kultaisiin sääntöihin etukäteen. Kun sitten kyselyjeni jälkeen viittasin erääseen paikalla olleeseen pikku tyttöön, joka myös oli ollut pihalla ja huomautin, että hänellä oli siistit ja kuivat vaatteet. Tähän poika vastasi, että sen äidillä oli varavaatteet. Niinpä niin, hyvä onnittelu toinen äiti!

En voinut viedä poikaa juhlasalin puolelle, koska pelkäsin hänen likaavan tuolit ja ihmiset. Olimme lievästi sanoen umpikujassa? Niin sitten istuimme pojan kanssa siis vierekkäin eteisen rapuille ja kuuntelimme kaiuttimista tulevaa julistusta ja laulua. Poika oli kuravaatteissa ja minä hieman puhtaammissa tamineissa. Ihmisiä kulki ohitsemme jättäen sopivan hajuraon, ettemme likastaneet heidän puhtaita vaatteitaan?

 

Siinä istuessamme Pyhä Henki puhui sydämelleni väkevän saarnan. Hän sanoi, että olemme loppujen lopuksi täysin samanlaisia ihmisinä vaatteittemme likaisuusasteesta huolimatta. Hän sanoi, että Herra ottaa luoksensa kaikki tahriintuneet ja maailman valtateillä likaantuneet lapset. Tilaa riittää perkeleen pettämille, elämänsä raunioilla istuville ja kurjuuden kuukausia kokeville. Ikä tai kunto ei ole ratkaisevaa, vain halu tulla Jeesuksen luokse. Hänen sylinsä on avoin, rakastava Isä odottaa omiaan kotiin. Minulla ei ollut mukana puhtaita varavaatteita, mutta Vapahtaja lahjoittaa syntiselle parhaat vaatteet, joissa voi mennä Isän eteen, hänen vanhurskautensa puhtaan puvun ja niitä riittää kaikille. Minulla ei ollut edellytyksiä auttaa, ei mitään, jota olisin voinut käyttää hätätilanteessa. Mutta Kristuksella on varavaatteet synnin tahrimalle kristitylle. Hänen luokseen saa tulla näytti miltä näytti. Vapahtajan veri huuhtelee likaiset lapset puhtaaksi, kadonneet hän tahtoo etsiä, kunnes löytää. Eksyneet tuodaan kotitielle, haavoittuneet Vapahtaja sitoo ja huonot tuntevat hänen armonsa rikkauden. On ihana olla Herran oma, pelastettu, puhdistettu ja vapaa, taivaskelpoinen. Kiitos Jeesus.

 

Sak.3:1. Ja hän näytti minulle ylimmäisen papin Joosuan seisomassa Herran enkelin edessä ja saatanan seisomassa hänen oikealla puolellaan, häntä syyttämässä.

2. Ja Herra sanoi saatanalle: "Herra nuhdelkoon sinua, saatana. Nuhdelkoon sinua Herra, joka on valinnut Jerusalemin. Eikö tämä ole kekäle, joka on tulesta temmattu?"

3. Ja Joosua oli puettu saastaisiin vaatteisiin, ja hän seisoi enkelin edessä.

4. Niin tämä lausui ja sanoi näin niille, jotka seisoivat hänen edessänsä: "Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltänsä." Ja hän sanoi hänelle: "Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin."

5. Minä sanoin: "Pantakoon puhdas käärelakki hänen päähänsä." Niin he panivat puhtaan käärelakin hänen päähänsä ja pukivat hänet vaatteisiin. Ja Herran enkeli seisoi siinä.

Kun Herra kutsuu palvelemaan

 

Mun tehtäväni halpa on ja suurten silmissä arvoton.

Vaan sitä en häpeä - eipä se ole liian halpa Herralle.

 

Kun vaan teen työni mielelläni, niin Herra palvelen mä näin:

Hän huomaa kunkin askareet, nämä pienet unhoon joutuneet.

 

Minun kaltaisteni tehtävään myös Kristus tyytyi pienimpään:

ei herraks eikä käskijäksi tullut - muiden avuksi lähti.

 

On suurta toimi halpakin, kun rakkaus sitä ohjaa

ja vähässä kun ahkeroi, niin enemmänkin saada voi.

 

Siis asemaani nöyränä mä pyydän aina tyytyä

ja pienimpänä kaikista ilolla muita palvella.

 

Mutta joskus mieltä katkeraa niin raskas tunne ahdistaa

ja ääni viekas kiusaajan se kuiskaa mulle korvahan:

 

"Noin miksi uhraat päiväsi, yösi ja muiden hyväksi käytät työsi?

Ei palkita sun vaivojasi ja ahkeruuttasi kuntoasi!"

 

Vaan sitten tyydyn jälleen, kun muistan kelle palvelen;

Mä tiedän, työni halpa tämä Herralta maksamatta ei jää.

 

Kaarlo Hammar ( Kaarlo Terhi) 1872 - 1921

 

Tule Jeesus ja siunaa lastas

 

https://www.youtube.com/watch?v=Mk0YTr6L7rU

Tule Jeesus ja siunaa lastas;
On tuulinen maailman tie.
Kätes voimakas turvaksi anna,
Kun uuvun, niin nosta ja kanna.
Ikirauhaan kerran vie.

 

Ajan vaivoihin vaivun varmaan,
Jos Sulta en voimia saa.
Kiusat kiehtovat, houkutus hurmaa
Ja synti mun sieluni surmaa.
Sua kaipaan, auttajaa.

 

Sinun tahtosi tie on parhain,
Vain murhetta tie oma toi.
Usko, rakkaus uupuu jos multa,
Tuo lamppuuni Henkesi tulta.
Sinä yksin auttaa voit.

 

Tule Jeesus ja auta kerran,
Kun kuoleman aallokko lyö
Yli väsyneen matkaajan purren,
Mi pyytävi syntejään surren
Jäädä turviin armos työn.

Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" Joh.21:16

 Kangasalan Kristilliset Eläkeläiset ry 

kokoontuu kevätkaudella edelleen tiistaisin parittomilla viikoilla klo 14.00 

Kangasalan keskustan seurakuntakodilla, Tapulintie 2. 

11.4. Puhujana Turkka Aaltonen.  Arpajaiset.

 

Niilo Tuomenoksa kirjassa Amerikkaa pitkin ja poikin 1955 kertoo:

Puolitropiikin alla oli suomalainen virsi eräässä kotikokouksessa kajahdellut, oli juotu koreaksi laitetun pöydän kirkkokahvit ja keskusteltu sekä maallisista että hengellisistä asioista, kun Greyhoundbussi lähti miestä kiidättämään Los Angelesia kohti. Maailma oli valoa täynnä ja taivas sinessään äärettömyyksiin avartuva. Oli mukavasti lämmin ja mukavasti hyvä olo, parempi kuin eräällä aikaisemmalla bussimatkalla Californiassa, jolloin Las Vegasista, pelihelvettikaupungista, ruokottomasta, bussin siihen pysähdyttyä, junttaili vaunuun ehkä vain kahdeksantoista vanha neekerineito, mutta runsaasti yli satakiloinen. Oli unisen, ehkä onnellisenkin näköinen. Loi silmäyksen vaunuun ja havaitsi, että vierelläni oleva vaunun istuin oli vapaa. Pudotti itsensä siihen painonsa koko voimalla samalla tehden selväksi minulle, että omasta istuimestani jäi hallittavakseni vain neljännes. Olin siis tullut verrattain läheiseen kosketukseen Amerikassa niin polttavana olevaan neekerikysymykseen. Toiset vaunussa olevat huomasivat oitis tilanteen ja jäivät silmät tapilla katsomaan, miten se kehittyisi. En ole milloinkaan jaksanut ihmisiä erotella eri luokkiin nahassa olevan värin mukaan, ja tässä siis minulle tarjottiin tilaisuus panna humaaniset periaatteeni lempeään ja kärsivälliseen käytäntöön. Kavensin siis itseni mahdollisimman vähään tilaan ja vetäisin kasvoilleni todellisen kristityn ja humanistin laupeudesta hiljaa sädehtiväisen ilmeen.

 

Tunnustan kuitenkin, että tilanne heti alkoi muodostua koettelevaiseksi. Luonnonlapsi vierelläni oli nähtävästi herännyt kesken uniaan, kello oli kahdeksan aamulla — ja sen tähden holahti heti kuorsailevaan uneen. Nosti toisen käsivartensa, jossa oli vahvuutta kuin kymmentuumaisessa pöllissä, rintani päälle. Uninen liike, joka tarkoitti löytää kädelle sopiva nojapuu. Kokosin voimani ja nostin hengitystä salpaavan käden tytön syliin. Se oli siinä tuokion, mutta kohosi jälleen ja kumahti rintaluitteni päälle Oli siis uusi työ asettaa se omistajansa helmoissa lepäämään. Se pysyi siinä jonkun minuutin, mutta kohosi jälleen ja nyt entistä tukevammin kaipaamaansa tukea etsimään. Vaunussa alkoi olla hauskaa. Luulen että rupesivat lyömään vetoa, miten kauan valkopintaisen kärsivällisyys kestää tytön kuorsausta ja unen maailmoista ojentelevaa käsivoimistelua. Minä päätin pitää periaatteistani kiinni enkä kimpaantua rodullisiin ylenkatselemisiin ja halveksumisiin edes tällaisessa tapauksessa. Oi, se tyttö kuorsasi, vajosi yhä enemmän uneen, heilautteli käsiään ja paineli minua leveyksillään muutaman tuuman alalle, niin että istuinpa melkein kuin ilmassa. Säilytin mielen tasapainon, vaikka vaunu jo hirnui hauskasta, mikä sille ilmaiseksi tarjottiin. Lopulta ajuri pysäytti vaunun, tempasi hätätarvikelaatikosta viereltään pienen kirveen, ojensi sen minulle ja sanoi, että »lyö tällä!»

Voi, että meillä oli hauskaa. Mutta tyttö kuorsasi ja ties vaikka millä unen ruusumailla henkensä vaelsi. En minä siitä kirveestä perustanut, mutta toivoinpa kuitenkin, että vaunu olisi tullut tytön kotinurkille. Tulihan se lopulta ja musta kaunotar jätti todella syvän ja ihanan unen virvoittamana vaunun.  Huokasin helpotuksesta.

 

Jumalalla on kaikki hallinnassaan!

 David Wilkerson kirjoitti Näky-kirjan 1974 ja se sai paljon huomiota ja arvostelua. Tänään sen sanoma on hyvin ajankohtainen. Olemme seuranneet pandemian ja sodan seurauksia. Näin DW ennusti:

- Jumala suo Idän ja Lännen välille hetkellisen aselevon, jotta sen aikana levitettäisiin evankeliumi kommunistimaihin. Jumala voi käyttää Japanin ja Korean kristittyjä saavuttamaan tuhansia yksin Kiinassa. Länsi-Saksan kristityt tavoittavat itäsaksalaisia. Tie Neuvostoliittoon kulkee Suomen kautta. Suomessa tapahtuva Pyhän Hengen suunnaton toiminta voi levitä ja leviääkin Neuvostoliittoon.

- On erikoista, että samalla kun ovet alkavat sulkeutua esiripun tällä puolella, toisella puolella ovet ovat aukeamassa. Lyhyen vapauden aikana tapahtuu hengellistä herätystä, mutta sitten ovet äkkiä sulkeutuvat, ja alkaa mieletön vaino, joka vetää mukaansa herätyksen piirissä olleet kansat.

 

- Ihmisten rohkeus pettää, ja he pelkäävät, kun näkevät, mitä tapahtuu tälle maailmalle. Ihmiset keräävät varastoon, säästävät ja valmistautuvat tulevaan maailmanlaajuiseen lamaan. Jopa vakaat kristityt joutuvat mukaan tähän tulevaisuudenpelon ja murehtimisen kurimukseen. Ihmiset pelkäävät laivan uppoavan. Maailma kaipaa turvallisuutta, ja siksi heidät on vallannut "epidemia" kahmia taloja ja maata, hankkia rahaa ja varmuus toimeentulosta.

 

- Näyssä näkemieni onnettomuuksien mukana Jumala antoi minulle hyvin erikoisen toivon sanoman vietäväksi kaikille tosi kristityille. Kyselin epätoivoisesti Jumalalta kaikista niistä asioista, joiden näin tulevan. Pyysin häntä näyttämään, miten kristityt voisivat tehdä kaiken, mitä heidän täytyy tehdä, kun aikaa on vähän, kun niin monet luopuvat ja piiloutuvat. Miten kristityt voivat ajaa pelon pois sydämistään? Miten he voivat kohdata kaikki uutisraportit ja odottaa kaikkia onnettomuuksia ja tuhoja pelkäämättä kotiensa ja lapsiensa puolesta? Luopuvatko he ja jättävätkö he tämän vanhan maailman paholaiselle ja antavatko he tämän toteuttaa omaa tahtoaan? Maksavatko he kaikki laskunsa, varaavatko rahaa pankista, siten yrittäen selviytyä kaikesta ja toivoen, että parempi päivä vielä tulee? Ostavatko he maatilan tai palan maata ja pakenevatko he maaseudulle toivoen voivansa paeta tulevaa tuhoa? Syövätkö he, juovatko he ja ovatko he iloisia jatkaen vain elämistä, vaikka tietävät, että kuolema riippuu heidän päänsä yläpuolella? Luopuvatko he sisäisestä voimastaan ja antautuvatko he pelon valtaan? Hylkäävätkö he unelmansa ja kiihkeät halunsa ja muuttuvatko he erakoiksi etsien totuutta?

-  Rakas ystävä, kuule, mitä Pyhä Henki sanoi minulle. Vain neljä pientä sanaa, kuitenkin niin voimakasta, että ne herättävät minussa kirkkaan uuden toivon ja uskon. Nuo neljä pientä sanaa ovat: JUMALALLA ON KAIKKI HALLINNASSAAN!

 

- Juuri niin — kaikki on hallittavissa. Huolimatta maanjäristyksistä, nälänhädästä, rutoista, raesateista, tappavista lämpöaalloista, tulvista, pyörremyrskyistä ja kulkutaudeista — luonto on hallittavissa! Kaikki mitä nyt näemme tapahtuvan, on ennustettu Jumalan Sanassa. Mitään ei voi tapahtua luonnossa tai luonnolle, ellei Jumalamme sitä salli. Raamattu ennustaa, että Jumala vuodattaa vihansa tämän maan päälle päästämällä valloilleen luonnonvoimat, varoittaakseen ihmiskuntaa tulevasta tuomiosta.

 

- Jumala haluaa, että jatkamme työtämme Kristuksen tuloon asti. Se merkitsee yksinkertaisesti sitä, että meidän pitäisi tehdä työtä, ikään kuin loppua ei koskaan tulisikaan, ja elää, ikään kuin loppu tulisi huomenna.

- Jumala laskee päämme hiuksetkin. Hän laskee varpuset, jotka putoavat. Hän kuulee vielä pyynnöt, ennen kuin niitä on edes esitettykään. Hän vastaa vielä ennen kuin edes huudetaan. Hän antaa vielä enemmän kuin osaamme pyytää tai ajatella. Niinpä miksi meidän pitäisi olla peloissamme?

- Uskon, että valmistautuneita kristittyjä kohtaa murheen ja ahdistuksen aika. Uskon, että heitä koetellaan ja kiusataan. Uskon, että kristityt joutuvat näkemään monia niistä kauhuista, joita on kuvattu tässä näyssä. Mutta olen myös vahvasti vakuuttunut omassa sydämessäni ja mielessäni, ja minulla on Pyhän Hengen todistus sydämessäni, että Jumala vapauttaa äkkiä todelliset lapsensa lopullisesta vihasta, jonka Hän vuodattaa maan päälle. Hän pelastaa lapsensa tuhon pöyristyttävimmästä hetkestä, joka Raamatun ennustuksen mukaan kohtaa maata.

- Herätkää, te valmistautuneet kristityt! Kaikki on hallinnassa, ja Jumala toimii. Hän pelastaa, parantaa, kastaa Hengellä ja saattaa huoneensa järjestykseen.

 

Armosi anna vaivaiselle, synnin tiellä väsyneelle!

 Olen seurannut jo lähes 50 vuotta uskovia ja seurakuntaelämää, kirkkoa ja herätysliikkeitä. Joskus on aivan kuin ummistettava silmänsä kaikelle sielullisuudelle, hengettömyydelle, lihallisuudelle ja raadollisuudelle. Kristittyjen vakavia ongelmia ovat Jumalan vähättely Luojana, Jumalan vähättely Lunastajana, Jumalan vähättely Pyhittäjänä, maailmanmielisyys, toistensa halveksiminen, sulkeutuneisuus, kotinsa sulkeminen uskovilta, kärsimättömyys, panettelu, puolisydämisyys, kovuus, laittomuus, lakihenkisyys, lahkohenkisyys, eriseuraisuus, rikkaiden suosiminen, elitismi, puhdasoppisuus, viihteellisyys ja penseys. Tämä satsi jakaantuu tasaisesti kaikkialle kuin rikkaruohot kesäniitylle ja perisynti, piru ja maailma huolehtivat näiden kukkien kastelusta.

Raamatun ihmisetkin olivat huonoja: Kain tappoi veljensä. Nooa juopotteli. Lootia kiusasivat silmän synnit ja maailman rakkaus, hänkin juopotteli, hänen tyttärensä makasivat isänsä tämän ollessa humalassa. Saara nauroi Jumalan lupaukselle. Aabraham suostui Saaran tyhmään ehdotukseen yhtyä palvelijattareen ja valehteli vaimonsa olevan sisarensa. Eesau myi siunauksensa. Jaakob oli pettäjä ja varas. Mooses oli murhaaja. Aakan otti itselleen tuhon omaksi vihittyä. Daavid teki aviorikoksen, näytteli hullua ja käski laskea kansan. Simson sekoili Delilaan. Job oli omavanhurskas. Jeremia kirosi syntymänsä. Pietari kielsi Herran. Juudas varasti ja kavalsi. Efeson seurakunta oli kadottanut ensirakkauden, Sardeen seurakunta oli hengellisesti kuollut ja Laodikea oli vaipunut penseyteen. Kuitenkin Jumala tarjoaa armoaan avuksi ja auttaa uskossa eteenpäin.

Synti on uskovan suurin ongelma - oma synti. Alussa se tuntuu helposti selätettävältä kosmeettiselta pikku vialta, mutta vanha uskova tietää, että synti asuu hänessä, eikä ole vain pian muuttava alivuokralainen. Synti on kuitenkin vakava asia uskovalle, hänen on tehtävä siitä parannus. ”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule” Jes.59:1-2. Monet ovat menettäneet uskonsa synnin tähden, ovat haaksirikkoutuneet ja jymähtäneet karikolle. Laiva ei enää purjehdi, se on pohjassa. Luopioita on niin paljon, että voisivat hyvin perustaa jo oman yhdistyksen. "Ja sinä, ihmislapsi! Sano kansasi lapsille: Vanhurskasta ei pelasta hänen vanhurskautensa sinä päivänä, jona hän rikkoo, ja jumalaton pääsee suistumasta turmioon jumalattomuutensa tähden sinä päivänä, jona hän kääntyy pois jumalattomuudestaan, ja vanhurskas ei voi elää vanhurskautensa turvin sinä päivänä, jona hän syntiä tekee." Hes.33:12.

 

Vanhurskas elää uskosta ja pelastuu armosta, mutta tämä ei anna hänelle lupaa tehdä ehdoin tahdoin syntiä. Jos hän toimii niin, vähitellen omatunto turtuu ja paatuu aikanaan kokonaan. Kivisydäminen uskova saattaa olla vielä kova nimi seurakunnassaan, kristillisissä piireissä arvostettu, mutta Jumala on jo aikaa päiviä pyyhkinyt hänen nimensä pois elämänkirjasta. Jumala on pyhä ja tekee ilmoitetun sanansa mukaan. Kaikenlainen synti, jota oli ihmisessä, haavoitti Jeesuksen olemusta. Kärsivässä Jeesuksessa oli nähtävissä synnin hirvittävän vakavuuden koko kuva. Syntimme haavoittivat häntä, pahat tekomme runtelivat hänet. Meidän elämämme tuotti hänelle kuoleman vaivan. Hän kuoli kuoleman, jonka jokainen syntinen ihminen ansaitsee.

Ruotsalainen Johan Kahl kirjoitti virren, joka sopii hyvin tänään rukoukseksemme:

Minä kurja multa maan lankean, Jeesus, eteesi maahan puutteistani puhumaan, sua avuksi huutamaan. Liikutu surkeudestani, sääli mua, Jumalani!

 

Kaikki sulle ilmi on, tunnet minut, tiedät senkin, että olen kelvoton, huonoin seassa huonojenkin. Armosi anna vaivaiselle, synnin tiellä väsyneelle!

 

Olen täynnä tuskasta, olen aivan heikko liha. Yksi sanasi surmata voi mun, mitä sitten viha. Pelkään nyt jo varjoani, lakisi särkee ruumistani.

 

Suuren olen päälleni synnin velan kartuttanut, syntisillä töilläni sinut, Jeesus, kuolettanut. Vielä vaivasi vaikeimmatkin ylenkatsoin suurimmatkin.

 

Kuinka tästä pääsisin? Synti synnistä ei päästä. Ja jos jään vain synteihini, niin ei mua vihasi säästä. Minä hukun, Jeesukseni, jos et riennä avukseni.

 

Kerjään ristisi ääressä armollista apuasi, pese minut veressä vuotaneessa vioistani. Kaikki pyytävät vain kaataa. Sinä yksin osaat auttaa.

 

Kun on tapasi armahtaa kaikkein kelvottomimpia, etkö voisi unohtaa syntejäni suurimpia, Pyhän Henkesi mulle antaa, joka minut ramman kantaa.

 

Sanallasi vahvista paha luontoni voittamaan, sydämeni uudista sua aina kuulemaan, sinua myös kiivaasti palvelemaan loppuun asti.

että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. 1.Piet.4:11

 Moni sanoo tänään:

-  Olen lakannut yrittämästä olla kristitty, koska olen epäonnistunut parhaista yrityksistäni huolimatta.

-  Ei se ole ainakaan yrittämisen puutteesta johtunut. Mutta nyt en enää mene kirkkoon.

-  Olen yrittänyt tosissani olla hyvä, mutta ei siitä tullut mitään....

 

Jumala ei tahdo, että kulutat elämäsi vain yrittämällä olla kristitty. Siinä et tule koskaan onnistumaan. Mutta sinulla on kuitenkin toivoa, sillä voit tulla kristityksi juuri nyt luovuttamalla itsesi Jeesukselle Kristukselle. Pelastus ei ole ihmisessä vaan Kristuksessa. "Jokainen joka huutoa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Room.10:13."

 

Jumala ei tahdo, että kulutat elämäsi koettaen sovittaa syntejäsi. Jos kadut ja pyydät Herralta anteeksiantamusta, tulet kokemaan, että "Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä.1.Joh. 1:7."

 

Jumala ei tahdo, että kulutat elämäsi koettaen etsiä sielun rauhaa. Todellisen rauhan voivat kokea vain ne, jotka ovat ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen Vapahtajanansa. Raamattu sanoo: "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Hemamme Jeesuksen Kristuksen kautta. Room.5:1."

 

Jumala ei tahdo, että kulutat elämäsi koettaen ansaita iankaikkista elämää. Sen hinta on suurempi, kuin milloinkaan voit maksaa. Se on Jumalan lahja. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room.6:23."

 

Jumala ei tahdo, että kulutat elämäsi koettaen tulla uudeksi ihmiseksi. Ihmisen yritysten ja Pyhän Jumalan vaatimusten välillä on aina syvä kuilu. Meidän on vaihdettava yrittäminen uskoon. "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut. Apt.16:31."

Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi!

 

Porin Elämän eliksiirissä pidetyn tilaisuuden videotallenne.

 https://www.youtube.com/watch?v=dzTwdVtPOE4

Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Jer.31:9

 

 

Niilo Tuomenoksa kertoi kirjassaan Amerikan matkalta sota-ajan jälkeen:

- Vaeltaessani Montrealin katuja, muistin erään suomalaisen miehen, joka vuosikymmentä aikaisemmin talssi samoja katuja ja ihmetteli, mikä mahtoikaan olla erään oudon sanan merkitys, joka oli lähtemättömästi jäänyt hänen mieleensä hengellisestä kokemuksesta, jossa ilmeni kielilläpuhumistakin. Mies oli tullut Montrealiin Moskovasta, jonne hänen vanhempansa olivat siirtyneet ennen vallankumousta. Hän oli ollut jonkun aikaa Suomessa, tutustunut NMKY-ihmisiin Tampereella ja työskennellyt Emaushotellissa siellä.

Montrealissa alkoi hänen sijoittumisensa uuden maan elämään, oloihin ja tapoihin. Ja nyt oli hänen vaivanaan sana, joka suorastaan vaivasi häntä ja jota hän äänteli kadullakin kulkiessaan. Hänestä tuntui, että sanalla oli jokin erikoinen merkitys jopa hänen tulevaisuudelleenkin. Siihen ehkä sisältyisi joku hänelle outo ratkaisu. Mutta vaikka hän selaili kaikki mahdolliset sanakirjat, ei hän kuitenkaan sanan merkityksestä päässyt selville. Mutta mitä hän itse ei saanut selville, sen sai eräs Montrealin kirjakauppiaista, jonka puoleen hän asiassa kääntyi. Kirjamyyja mietti hetken, sitten haki jonkun hakuteoksen ja ilmoitti, sitä selailtuaan, että eräs Kanadan länsivaltioissa asuva intiaaniheimo on sen niminen.

Kertojamme, lähetyssaarnaaja, otti kohta heimosta ja sen asumapaikoista selvää. Se mitä hän sai tietoonsa, kypsytti nopeasti hänessä päätöksen lähteä palvelemaan heitä. Montrealin yliopistossa hän opetteli heimon kielen, matkusti sitten vaimonsa kanssa intiaanien luokse ja aloitti lähetystyönsä, jonka seurauksena oli satapäinen kristitty seurakunta ja kaunis kirkko. Hän oli tullut mitä suurimman hengellisen pimeyden ja moraalisen kurjuuden keskelle todelliseksi avuksi, joka Kristuksen elävällä ja voimallisella sanalla hävitti vanhaa ja loi uutta.

"Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni" Ps.89:20

 

The Chosen - Raamattusarja,                           

josta on menossa kolmas kausi.

Tässä linkki sen sivulle

https://www.angel.com/watch/the-chosen?ap=true 

 

Siellä löytyy kolme satsia videoita (season 1 -3) jokaisessa on kahdeksan jaksoa.

Kun käynnistät valitsemasi jakson, tulee näytön vasempaan alakulmaan kaiuttimen kuva, jolla voit säätää ääntä.

Näytön oikeassa alakulmassa puolella on ruutu, jota klikkaamalla voit valita tekstityksen kielen (finnish - suomi). Sen oikealla puolella on ruutu, jolla saat näytön avautumaan koko tilaan.

Saavun juhlaan Jumalaa ylistämään

 

 https://www.youtube.com/watch?v=WVkdRr5tqG8

Kuuntele Siion, kevättä tuulet soittaa
Vuorilla aamun kajo hiljaa säteitä luo.
Morsiuskansa, kruunausjuhlasi koittaa,
sydämes kaipuu hengen pilviä tuo.
Rakkauden kaste kuin Hermonin huippujen lumi.
Hohtaa loistetta Jumalan kirkkauden.
Saaronin liljojen, tuoksuissa väistyvi uni,
Pilvet on liikkeellä sadetta enteillen.

Kuuntele Siion, vaikkakin koillistuulet,
Syöksyvät ylitse Hengen kukkamaan.
Liljojen keskellä morsiusikävän kuulet,
soittavan hiljaa kaipuun kanneltaan.
Syttyös henkeni tulesta Jumalan lieden,
Armon kukkien valkean kauneuden näät.
Uudista uudeksi, entisen virrassa vieden
oi, kesä saapuu, ja silloin on ylhäällä häät.

Hiljenny Siion, kuuntele airueet soittaa,
kohta jo päättyy öinen itkujen tie.
Jumalan kansa, veren voimassa voittaa,
Helkähdä harppuni, Jeesus perille vie
vaikka viel' tänään, murhetta murheitten mailla,
kirkkaaksi muuttuu se, tuhkaksi hiiltyessään.
Aamulla kerran, kilvoitusvaljaita vailla,
Saavun juhlaan, Jumalaa ylistämään.

san: Hilja Aaltonen säv. Mika Piiparinen

Lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä

Näin mainostettiin aikoinaan makkaraa. Mutta minä ajattelin, että teema sopii hyvin myös seurakuntaan. Tosin päinvastaisessa merkityksessä. Sillä jos synti olisi kokonaan kuollut uskovasta, ei olisi mitään hätää. Elämä olisi helppoa kuin keväinen mäenlasku. Nyt kuitenkin elämän peilissä ilmenee jatkuvasti murhetta ja ahdistusta, heikkoutta ja pelkoa. Kristityn liha puhuu ja sekoittaa mielitekojaan uskovaisuuteen, seurauksena on hengellinen kaaos, ristiriidat ja pimeys. Sillä moni roikkuu vanhoissa tavoissaan ja tottumuksissaan kiinni, eikä millään halua luopua niistä? Kristuksen esimerkki ohjaa kuitenkin itsensä kieltämiseen. 1.piet.4:1-2. "Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä - ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan."

Meidän päivinämme on tavoitteeksi yli kaiken noussut hyvinvoinnin toteutuminen maailmassamme. Se tarkoittaa riittävää toimeentuloa, ostovoimaa, edullista asuntoa, toiveiden täyttymistä ja ilmaista hautapaikkaa kuoleman jälkeen. Köyhille kehitysmaailman ihmisille se merkitsee pyrkimystä rahamaiden ruokapöytiin, vähäisen omaisuutensa muuttamista maksuvälineeksi, satoja kilometrejä matkaa, piikkilanka-aitojen ylityksiä, vaarallista vaellusta metsien läpi ja veneillä yli meren pakolaisleireihin. Niin mennään lihaa säästämättä, mutta laatu ei useinkaan tule vastaan, vaan pakenee ulottumattomiin. Osa kuolee jo matkalla.

 

Liha, joka uskovassa on edelleen uskoon tulon jälkeen, tarvitsee lain sanaa, ruoskaa ja painamista. Sen olisi kuoltava, ettei se pääse komentelemaan ja pomon paikalle. Lihalle on turha kertoa armosta, se käyttää sen vain väärin itsekkyytensä hyväksi. Ei kukaan tarvitse evankeliumia, ennen kuin on synnin tähden konkurssissa, syyllisenä kuolemaantuomittu ja sairas. Jos synti arvioidaan tunteiden mukaan, se on ihan kivaa, harrastusluonteista ajankulua ja yleisesti hyväksyttyä. Vain Jumalan sanan herättämä omatunto ymmärtää kuinka vakavasta asiasta on kyse, kun ihminen rikkoo Jumalaa vastaan. Syntiä vähättelevä ei käsitä kuinka suuren hinnan Jeesus on hänestä maksanut Golgatan ristillä. 1.Tim.4:1. "Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja."

 

Ahdas portti ja kaita tie sopivat vain harvoille. Moni kammoaa sydämen murhetta, vaikka Raamatun mukaan se on välttämätöntä kristitylle. He eivät halua kuulla sellaista sanaa, joka saattaisi heitä parannuksen paikalle. He haluavat kuulla pelkkää evankeliumin sanaa ja sitä he etsivät kaikkialta. Jos sitä ei saa omasta porukasta, he vaihtavat seurakuntaa. Tämä joukko menee tuulen tavoin mihin milloinkin, eikä pääse koskaan oikein juurtumaan Vapahtajaan. He eivät ymmärrä, että ahdistusten tarkoitus on taivuttaa meitä Kristuksen luokse, Herran haavojen parannettavaksi. Usein jää vain ulkoinen jumalisuus jäljelle, eikä löydy hengellistä voimaa ja ruokaa uuden luomuksen elämälle. Moni herätys kaatuu lihallisuuteen ja sielun voimaan, paluuna vanhoihin syntitottumuksiin, katkeruuteen, anteeksiantamattomuuteen ja penseyteen.

 

2.Piet.2:20-22. Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa."

 

Rauhattomuus on yleensä merkki siitä, etteivät uskonasiat ole kohdallaan. Tilapäisesti rauhattomuus vaivaa jokaista ja hetkellinen levottomuus ei ole vaarallista. Rauha tulee Jeesukselta ja uskon alkuaikoina sitä elää suuressa ilon tunteessa. Kun tämä sitten alkaa hiipua ja arki on ankeaa harmautta kaikenlaisine koetuksineen ja vastoinkäymisineen, niin uskova pettyy itseensä, toisiin uskoviin, kirkkoon ja Jumalaan. Hänestä voi tulla kahden tien kulkija, päivällä ja seurakunnassa uskovainen ja yöllä itsekäs ja lihan vallassa. Opetellaan kristityn tavat ja nostetaan kulissit näyttävästi esiin, mutta omissa oloissaan Jeesus laitetaan kaappiin. Hes.8:12 "Näetkö, ihmislapsi, mitä Israelin heimon vanhimmat tekevät pimeässä, itsekukin kuvakammiossansa? Sillä he sanovat: 'Ei Herra meitä näe: Herra on hyljännyt tämän maan.'"

Uskovan liha on vanha ihminen kaikkine heikkouksineen, kierouksineen, valheineen ja synteineen. Tätä on sitten yritetty kiertää ja ohittaa mitä erilaisimmin opein ja toimin, mutta heikolla menestyksellä. On ollut lihan pyhitystä, oikeaa teologiaa, kirkollista perinnettä, lahkoutumista, hyviä yrityksiä ja suuria pettymyksiä. Karismaatikot luulevat, että liha kuolee, kun oikein ylistetään ja tanssitaan kokouksissa. Humanistit ajattelevat, että kun lähimmäistä oikein rakastetaan, se kumoaa lihan teot. Sitten on myönteisen ajattelun koulukunta, joka ajattelee, että pelkästään hyvistä ja armollisista asioista puhuminen kumoaa lihan teot. Mutta Raamattu sanoo: Room.8:5-7. "Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan." Kyllä on vaikea hyväksyä, että minussa on jokin osa, joka ei koskaan alistu Jumalan sanan kuuliaisuuteen. Kristityn lihassa ei asu mitään hyvää, siksi se ei voi koskaan tehdäkään muuta kuin pahaa. Herra toimii lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä.

 

Eräs seurakunnan mies kertoi minulle, ettei toinen uskova mies tervehdi häntä kaupassa? Mietin sitten myöhemmin tapausta, kun tunsin molemmat. Heillä ei ollut mitään riitoja tai erimielisyyksiä, mutta kumpikin oli eri ammateissa. Toinen oli akateeminen, toinen oli käsityöammatissa. Näissä asetelmissa usein poliittinen vakaumus ja elitismi teettävät lihan tekoja, jotka erottavat uskovat toinen toisistaan. Ilmeisesti kuitenkin perussyy siellä on Kristuksen uskon kylmeneminen sydämessä ja siitä seuraava kavereiden valikoiminen? Kristuksessa ei kuitenkaan ole miestä tai naista, rikasta tai köyhää, hyviä tai huonoja, nuoria tai vanhoja, vaan kaikki uskovat ovat yhtä Jeesuksessa. On vain yksi lauma ja yksi Paimen.

 

Lihan hyvinvointi antaa aina tilaa epäjumalan palvelukselle, idoli toisensa jälkeen sysää Jeesuksen pois valtaistuimelta, Jumalan asemasta. Epäjumala voi tulla vaikka vatsasta, jota palvotaan ja naamasta, jota voidellaan, jolle uhrataan enemmän kuin Jumalalle. Ihmispelko estää monia palvelemasta ja seuraamasta Herraa. Hyvin alkanut kristillisyys kariutuu liian usein kieltäjän rooliin, kun ympärillä on vain uskosta osattomia. Joillekin kristityille ei taistelu sovi ollenkaan, heille kaikki pitäisi olla aina helppoa kuin lastenkamarin leikit. Ainoa mitä he taistelevat ovatkin vain ne omat tarpeet ja saavutukset, joiden eteen sitten ollaan valmiit vaikka menemään oikeuteen asti. Taisteluissa tulle väkisinkin haavoja, naarmuja ja kovia kokemuksia. Kristityn tulisi varautua siihen, että ylitsemme kävellään raskaasti, meitä kyykytetään, meistä puhutaan valhetellen kaikkinaista pahaa, meidät hylätään kuin vanha kinnas. Jaak.1:2-3. "Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä."

 

Kelpoisuusluokituksemme muuttuu, kun joko liha tai henki saa meitä hallita. Voimme olla Jeesuksen seuraajia tai sitten ja eräänä päivänä olemme siirretyt sarjaan: täysin turhat tyypit? Jumalan läsnäolosta puhuminen menee usein äärimmäisyyksiin ja kaikenlaiset hymy-kristityt antavat väärän kuvan Herran seuraamisesta. Salaa hekin itkevät, mutta esiintyminen vaatii heiltä maireaa hymyä ainakin hetkeksi. Pirun hyökkäyksien kohteeksi joutunut uskova on aina heikoilla, eikä hän selviä ilman että Jeesus auttaa häntä. Jos taas suostuu Pirun nieltäväksi, syntyy siitä vain hitaasti kypsytettyä makkaraa. Piru narauttaa monet lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä. Seurakunnissa voitaisiin hyvin tilastoida kuolleitten ohella myös hengellisesti kuolleet, tähän maailmaan rakastuneet ja Jeesuksen kieltäjät. 2.Tim.2:10 "tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan"

 

Liha eli luonnollinen ihminen ei kykene löytämään yhteyttä Jumalaan, vaan tulee päivä päivältä huonommaksi, murheelliseksi, köyhäksi, viheliäiseksi, maahan viskatuksi, maailman hylkäämäksi, murretuksi, ihmisten halveksimaksi. Siinä tilassa on siis vain opeteltava pyytämään Jumalalta armoa, rukoilemaan, anomaan edes yhtä armon sanaa sydämelleen taivaasta, Herran luota.

 

1.Oi Jeesus, kuule huutoain ja auta kurjaa sieluain.

Sä armostasi minut vain nyt ota tällaisnaan!

 

Oi ota tällaisnaan.  Mun Jeesus kuolit tähteni, Siis ota tällaisnaan.

 

2.Ma rikollinen, avuton, Mutt' veres tähtein juossut on.

Mun tehdä voit, miks' tahtos on: Oi. ota tällaisnaan!…

 

3.Tass' olen, Herra, vallassas, Tee työsi armovoimallas

ja kirkasta Sun kunniasi. Ot aivan tällaisnaan!….

 

4.En parantaa voi itseäin', En pitää yhtä päätöstäin:

Oi, oman nimes tähden näin Ot' aivan tällaisnaan!….

 

Herätyslauluja E ja W Jokinen 1933 no: 35

san. Eliza Hamilton  säv. Ira Sankey

 

Terveysmatka Viroon

 

Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta

 Ystäväni Kalevi ajoi sonneja navettaan, mutta yksi niistä karkasi omille teilleen. Miehet juoksivat itsensä väsyksiin, mutta sonni painoi pakoon. Silloin Kalevin poika, nuori isäntä, sanoi: - ajetaan se rantaan, liejuun. Ja niin tehtiin. Vähän aikaa sonni juoksi pitkin ojanpohjaa ja vihdoin se alkoi painonsa tähden upota saveen. Se pärski ja räpiköi, puuskutti ja lennätti rapaa. Mutta mikään ei auttanut, se upposi vatsaa myöten kuraan ja jäi siihen. Miehet hakivat traktorin ja nostivat eläimen liejusta kuivalle maalle. Siinä se makasi. Miehet sopivat, että jos eläin ei nouse jaloilleen iltaan mennessä, se teurastetaan. Illalla sonni nousi jaloilleen ja seurasi kiltisti isäntää navettaan.

Me ihmisetkin väsytämme itsemme tyhmyydellämme ja haaskaamme voimamme kaikkeen turhuuteen. Siitä voi vielä mennä pitkä aika, ennen kuin ihminen käsittää hänen suurimman ongelmansa olevan synti ja sen myötä ero Jumalasta. Eräs mies puhui kokemuksestaan: ”Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn. Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä” Snl.30:2. Voimien kuluttaminen ei kuitenkaan tuo vastausta ikuisen elämän kysymyksiin. Ei Jumala yleensä löydy punttisalista, eikä tanssilattialta, ei osakepörssistä, ei Golfkentältä, eikä viinakaupasta. Joskus hän kuitenkin menee sinne ihmisten tähden. Toinen mies oli jo suostunut vallitsevaan osaansa liejussa makaamiseen, mutta odotti Vapahtajaa: "Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan." Ps.40:2-4.

 

Jumala on ajatellut meille täyteläisen elämän, joka kulkee hänen tahdossaan. Hänellä on suunnitelma jokaista ihmistä varten. Jos ihminen poikkeaa tästä, tulee hänen elämästään uuvuttava romukuorma, jota ihminen vetää päivästä toiseen perässään. Tätä kuormaa hän raahaa kotiin, kirkkoon, kauppaan, sukulaisiin, naapuriin ja työpaikalle. Kaiken takana on hänen oma järjettömyytensä. Kuka haluaisi olla syvyydessä, kuka tahtoisi upota kuravelliin, kuka haluaisi, että voimat uupuvat ja ulkomuoto näyttää surkealta, kuka haluaisi maata voimattomana toisten katseltavana kedolla? Kuka haluaisi, että ohi kulkevat osoittavat häneen sormellaan tai peräti nauravat hänen kurjalle tilanteelleen?

Olisi olemassa helpompi tie, suostua Jumalan tahtoon, jos ihminen antaisi kuormansa Jeesukselle. Jeesuksen kanssa ihminen ei menehdy, vaan selviää. Joskus Herra saa korjata ihmisiä luokseen kuin tämän rantaliejuun vajonneen sonnin. Sieltä nousee Herran nostamana uupunut kulkija, joka on vielä yltä päältä likainen. Semmoisen Herra korjaa ja ottaa nimiinsä. On siinä sitten kerrottavaa suvulle, ystäville ja kylänmiehille, kun on saanut kokea Herran apua, voimaa ja nostoa takaisin tielle.

 

Sonni oppi itsepäisen ja omavaltaisen juoksunsa jälkeen, mitä avuton voikaan saada auttajaltaan ja isännältään. Ihminenkin voi oppia sonnin tavoin. Vähenevät voimat, hupenevat varat, tietämättömyys, avuttomuus, heikkous ja sairaus ovat Jumalan mahdollisuus ihmisen elämässä. Kuka semmoista itselleen toivoisi, rukoilisi tai suunnittelisi? Kuka ajattelee mitään kielteistä oman elämänsä varalle? Huonojen päivien kirkas ajatus on, että huomenna kaikki on paremmin? Valo loistaa taivaasta kuravelliin juuttuneelle.

 

Jeesus, sinä annoit minunkin väsyä, että voisit auttaa minua. Uupuneena avasin sinulle sydämeni ja sinä tulit minuun asumaan. Kuinka kiitollinen olenkaan sinulle, Mestari.