On ihanaa ylistää sinua, Jumalamme!

Suurten herätysten aikana vaikutti Suomessa musiikkimies, säveltäjä ja kuoronjohtaja Mikael Nyberg, joka syntyi 1871. Sakari Topelius oli hänen isoisänsä ja hän oli juutalaista sukujuurta. Hän oli muusikko Jukka Kuoppamäen isoäidin veli. Hänen lapsuuden kodissaan laulettiin ja soitettiin, luettiin Raamattua ja rukoiltiin. Tämä ohjasi pojan elämää kristillisyyteen ja nuorena miehenä hän kiersi kesäisin kansan parissa kirjoittaen nuoteille ja muistiin lauluja, joita sitten julkaistiin painettuna. Tämä johti siihen, että suuri yleisö saattoi laulaa monia ennestään tuntemattomia lauluja, joita Pyhä Henki oli antanut jossain korpikylissä ihmisille. Tutkimuksen mukaan niitä on kertynyt aikoinaan lähes 600 kpl hänen toimestaan. Hän oli myös Siionin virsien uudistaja Wilhelmi Malmivaaran kanssa 1895. Hän sävelsi Malmivaaran virren "Oi Herra, jos mä matkamies maan".

Mikael oli herkkäsieluinen taiteilija. Hän alkoi lukea 15-vuotiaasta asti Raamattua joka päivä, tähän vaikutti suuresti isän ja äidin kokema hengellinen herätys Porvoossa. Herätys oli luonteeltaan vapaakirkollista, mutta Mikael pysyi koko elämänsä kuitenkin kirkon piirissä. Hän oli sitä mieltä, ettei uskovien tulisi ryhmittyä pappien ja opettajien ympärille vaan seurata Jumalan sanaa. Oulussa hän meni avioon Ida Leinbergin kanssa. Avioliitosta syntyi kaksi tytärtä, Sylvia ja Elsi-Maj.

Hän toimi Oulussa seurakunnan kanttorina usean vuoden ajan ja sieltä jäi myös ikävä vaiva koko elämän ajaksi, kun kylmässä kirkossa saatu korvatulehdus vei kokonaan kuulon toisesta korvasta. Hän johti useita kuoroja, joita vanhoilliset kristilliset piirit pitivät siihen aikaan kovin maallisina, vaikka lauloivatkin virsiä. Kuorolaulun koettiin aiheuttavan turhaa tunnekuohua ja teatterimaisuutta. Hän oli käynnistämässä siellä myös NMKY:n toimintaa, jota mm. paikallinen kirkkoherra silloin vastusti?

Oulusta Mikael siirtyi Raumalle muutamaksi vuodeksi seminaarin opettajaksi. Siellä hän johti mm. paikallista työväenyhdistyksen kuoroa, joka ei ollut hengeltään ateistinen ja halusi edistää mm. raittiusaatetta. Hän osallistui vappumarssiin 700-päisen kulkueen etunenässä ja hänet valittiin juomalakkokomitean puheenjohtajaksi. Tämä liike kasvoi aina 70000 sitoutuneeseen asti.

Ester Leinberg ja Mikael Nyberg

Sen jälkeen hän pääsi Sortavalaan töihin ja tämä kesti lähes 20 vuotta. Hän otti osaa Karjalan Evankelisen Seuran toimintaan, ja toimi "köyhäinhoidon esimiehenä", paikallisen NMKY:n raamattupiirissä. Vuosisadan vaihteessa hän kirjoitti: - Jumala siunatkoon meille kaikille uuden vuoden, vuosisadan! Jospa se veisi jokaisen meistä ja koko rakkaan Suomen kansamme lähemmäksi Jumalaa rakkaudessa, nöyryydessä ja kuuliaisuudessa!"

Olot suuressa Venäjän maassa kävivät kuitenkin koko ajan vaikeammaksi ja urkkijoita kulki Karjalassa etsien keisaria vastustavia henkilöitä. Kesällä v. 1903 kävi itse Bobrikov seminaarissa Sortavalan matkallaan. Oppilaat olivat lomalla, mutta pelätty vieras tutustui seminaariin perusteellisesti, antoipa tunnustustakin näkemänsä johdosta. - Mutta tärkein puuttuu, täällä ei ole oikeata henkeä. Bobrikovin päämääränä oli Sortavalan seminaarin lakkauttaminen tai sen siirtäminen muualle. Hän asetti komitean tutkimaan venäläisissä lehdissä seminaaria vastaan tehtyjä syytöksiä ja käytti täten koottua aineistoa hyväkseen hyökkäyksissään. Vallankumousta pelättiin ja siksi kaikki kansallisuusaatteellisuus oli seurannassa Suomessakin Mikael kirjoitti: - Unohtaa monet synkät asiat, jotka ovat liikuttaneet mieltä ja ajatuksia, kun kuulee kevätlintujen iloiset viserrykset ja kutsuäänet ja aurinko säteilee hymyillen ja lämmittäen ruusuja, jotka ovat ikkunalla nupussaan. Herra elää! Hänen oikea kätensä voi muuttaa kaiken. Ja vaikka kaikki meiltä otettaisiin pois, on hän kuitenkin lähellä kaikkia niitä, jotka häntä avuksi huutavat, kaikkia niitä, jotka todella häntä rukoilevat.

MN kuului Perustuslailliseen puolueeseen, joka ajoi torpparien ja suomen kielen oikeuksia. Hän ei suostunut käyttämään venäläisiä postimerkkejä, vaan lähetti postin ilman merkkiä lunastusperiaatteella.

1905 Mikaelin Ida vaimo sairastui vatsakalvon tulehdukseen, mikä johti muutamassa päivässä kuolemaan. Mikael oli silloin 34-vuotias. Tapaus muutti hänen suhdettaan musiikkiin ja ihmisiin, Hengellinen herätys vei hänet erilleen paikkakunnan sivistyneistöstä. Samalla hän korjasi suhdettaan musiikkiin. Jäätyään pois syksyn 1905 ensimmäisestä konsertista hän kirjoittaa: - Musiikki on kyllä minulle yhtä rakas kuin ennenkin ja laulaminen on 'elämäni', mutta konserteissa käyminen on alkanut vaivata minua. Siellä etsii aina joku omaa kunniaansa ja kunnia pitäisi antaa Jumalalle. Ja sitten aplodit! Ne ovat jo kauan kiusanneet minua. Rakastan laulua kotona ja kirkossa, missä ei ole mitään aplodeja.

Hän lopetti mm. konsertoimisen ja laulujuhlien järjestämisen, mutta keskittyi enemmän julistamaan Kristusta. Hän tahtoi olla ehdoton Vapahtajan seuraaja ja todistaja. Hän teki lähetystyötä Karjalan alueella mökistä mökkiin laulaen ja puhuen Jeesuksesta. Samalla hän levitti evankelisen seuran kirjallisuutta ja edisti pyhäkoulutyötä. Sortavalassa oli siihen aikaan 15000 asukasta ja kaksi pappia, joten maallikkosaarnaajaa tarvittiin.

Hänen toimintansa siirtyi enemmän Sortavalan Evankelisen Seuran ystäväpiiriin, jossa tärkeää oli Raamattujen ja muiden hengellisten julkaisujen levittäminen, lähetys- ja pyhäkoulutyö, sairaitten ja köyhäin hoito. Seura piti päätehtävänään evankelioimista ja sielujen voittamista Kristukselle.

Sortavalan pikku yhteiskunnassakin sortokaudella kuohui: - Täällä revitään maahan vanhaa ja halutaan saada aikaan jotain uutta, mutta mitä, siitä ei olla yksimielisiä. Samalla kun yleiset kansalaiskokoukset pohtivat uudistuksia, kokoontuu uskovien joukko rukouskokouksiin. Niissä hiljennytään näinä kärsimysten ja levottomuuden aikoina Jumalan sanan ympärille, hänen kasvojensa eteen. Nyberg toivoi kokouksista tukea, rohkaisua ja herätystä monille. - Vain evankeliumin totuuden ja valon kirkastuminen auttaa löytämään sen pohjan, joka ei petä, kun kaikki näyttää horjuvan. Ympärillä on levotonta. Huhutaan kasakoiden olevan tulossa. Kaupungin kansalaiskaarti valvoo järjestystä. Väitetään, että on ostettu paljon ampuma-aseita ja ammuksia. Jumala varjelkoon meitä verenvuodatukselta ja kaikelta kurjuudelta, joka siitä seuraa! Mitkä mahtanevatkaan olla viikon tapahtumien seuraukset! — Mutta Herra tietää kyllä, mitä hän tahtoo meihin ja suureen, onnettomaan Venäjän kansaan nähden. Olisi onnellista, jos avautuisi tie yhä useampiin suljettuihin sydämiin evankeliumin valolle. Hän on ohjannut kaiken onnelliseen loppuun. Hänelle olkoon ylistys ja kiitos!

Mikael, Ester ja heidän lapsensa.

Pian MN avioitui kuolleen vaimonsa sisaren, Esterin, kanssa, josta tuli hänelle merkittävä tuki Karjalan evankelioimisessa. Matkoja tehtiin laivoilla ja hevosilla. Sitä varten syntyi tiimejä, joissa oli sekä puhujia että laulajia. Matkojen kuluessa jätettiin kotien seinille tauluja, joissa oli Raamatunlauseita. Lukuisille paikkakunnille ryhdyttiin rakentamaan rukoushuoneita, kun ihmisiä tuli uskoon.

MN oli virsikirjakomiteassa muodostamassa uutta virsikirjaa, sekä messusävelmistöä jumalanpalveluksia varten. Hän toimi seminaarissa musiikin opettajana ja samalla tulevien kanttorien kouluttajana. Hän toimi myös pianonvirittäjänä. Samoihin aikoihin tuli esille tarve saada aikaan virsikirjan rinnalle hengellisten laulujen kokoelma. Tällainen syntyikin sitten Suomen Lähetysseuran kustantamana. MN oli mukana työryhmässä ja kokosi toisen osan lähes yksin. Hän otti siihen mukaan mm. kymmeniä kesäretkillään keräämiä kansansävelmiä, joita käytettiin myös uudessa virsikirjassa. Hänen omia sävellyksiään oli kirjassa lähes 100. Toisen osan valmistuessa siihen valittiin lauluja 10 ulkomaisesta ja 16 kotimaisesta kokoelmasta. Yhteensä kokoelmassa oli 625 laulua. 1966 sitä oli ilmestynyt yli miljoona kappaletta nimellä Hengelliset laulut ja virret.

Säveltäjän työnsä lähtökohtana oli inspiraatio. - Se lauloi minussa. Se oli lahja. Hänen innoituksensa päälähteenä oli laulaminen Jumalan kunniaksi. Nybergiä inspiroivat erityisesti psalmit ja hengellinen runous.

44-vuotiaana hänen terveytensä alkoi pettää, sydän reistaili ja väsymys vaivasi. Useat läheisten kuolemat veivät mielen matalaksi. Hän jäi eläkkeelle 46-vuotiaana. Perhe muutti Sortavalasta Helsinkiin, kesät he viettivät hänelle lapsuudesta tutuksi tulleessa Meriniemessä Porvoon saaristossa. Niinä aikoina Suomessa oli kansalaissota. Sodan loputtua MN sai kutsun takaisin Karjalaan, Laatokan pohjoispuolelle, hän ryhtyi Jamilahden lepokodin hoitajaksi, jossa tehtävässä hän toimi 20 vuotta. Siellä saivat monet rasittuneet, huolten vaivaamat, elämässään umpikujaan joutuneet, ja julkiseen elämään kyllästyneet ihmiset avun. Myöhemmin Jamilahteen perustettiin kristillinen kansanopisto, jonka rehtoriksi MN kutsuttiin. Jamilahdessa pidettiin jumalanpalveluksia pyhäisin ja sinne tultiin ympäristön torpista innolla mukaan. Opisto tuki taloudellisesti heikossa asemassa olevia, järjesti töitä, jakoi kirjoja. Myös romanit kävivät siellä mielellään, koska saivat aina jotakin kerjuupalkakseen. Joskus he eivät olleet tyytyväisiä ja niin MN kehotti heitä tulemaan taas uudestaan, niin saisivat lisää.

Jamilahden lepokoti Laatokan rannalla

20-luvulla MN kiersi ympäri Suomea nuoren evankelistan, Urho Muroman, kanssa julistusmatkoilla, johtaen kuoroja, säestäen yhteislauluja ja puhuen. He pitivät kokoussarjoja Karjalan Evankelisen Seuran nimissä. Heitä verrattiin Moodyyn ja Sankeyhin, jotka olivat Amerikassa merkittävä herätyssanoman julistajapari. Monella paikkakunnalla syntyi seurakuntiin herätystä.

Päivän tunnussanakirja oli Nybergin rukousmuistio. Siihen hän merkitsi omaisten ja läheisten ystävien nimien lisäksi myös opistolaisten nimet heidän syntymäpäiviensä kohdalle. Hän muisti heitä esirukouksissaan vuosikausia läpi elämänsä. Hän kirjoittaa entiselle oppilaalleen. - Olen juuri viettänyt hiljaisen aamuhetken Jumalan kasvojen edessä Hänen sanansa ääressä ja puhunut hänelle rakkaista lapsistamme, jotka ovat hajalla ympäri maamme ja sen ulkopuolellakin, aina Siperiassa asti. On niin turvallista tietää, että taivaallinen Isä muistaa teidät kaikki, vaikka minä en kaikkia muista enkä voi hänelle mainita nimeltä muuta kuin pienen joukon. Hän tietää kiusauksenne ja vaaranne, taistelunne ja murheenne, toiveenne ja tarpeenne.

Eräässä sielunhoidollisessa kirjeessään hän kirjoittaa: - On paljon sellaista, mikä tuo mieleen rauhattomuutta ja tuskaa. Sielunelämämme on kuin aaltoileva meri. On löydettävä järkkymätön perusta. Se on Jumalan rakkaus ja hänen armonsa. Katse on käännettävä pois itsestä, Vapahtajaan. Herran armo voi vähitellen tulla kilveksi ja suojaksi kaikkea vastaan, mikä tahtoo saada meidät pois tasapainosta. Harmonia on aina Jumalan lahja, ja hän tahtoo antaa sen jokaiselle…. Jumala on niin suuri sen tähden, että hän kuulee pieniä asioita.

Norjalainen teologi, professori Ole Hallesby on Suomessa vierailtuaan sanonut lähtöhetkellä saattajilleen Mikael Nybergistä arvion: - Olen nähnyt Suomessa ihmeen. Olen nähnyt ihmisen, jossa Kristus on saanut muodon.

Nybergistä sanottiin, että hän oli nöyryyden ja rakkauden hengen valtaama ihminen. Hän meni niiden luo, jotka olivat seurassa vähiten huomattuja ja oli samanlainen kaikille. Hän ei erotellut ihmisiä toisistaan, kaikki olivat vain ihmisiä. Sanottiin, että hänen kristillisyytensä oli kärsimyksissä kirkastunutta. Hänellä oli rajaton luottamus rukouksen voimaan sairastapauksissa ja elämän ratkaisevissa tilanteissa. Hän käytti myös öljyllä voitelua rukoillessaan sairaiden puolesta. Joskus hänen anteliaisuuttaan ei lähipiirissä ymmärretty. Häntä arvosteltiin allianssihenkisyydestään ja huonosta kirkkokristillisyydestään. Nuoruudessa saadut kodin vapaakirkolliset vaikutukset ohjasivat myös hänen valintojaan. Kuitenkin hän oli aina yhden kasteen mies, eikä suosinut helluntailaisuuden uudestikastamista. Hän sanoi, ettei ollut tarpeellista siirtyä Kristus-perustukselta uuden kasteen perustukselle.

Mikael ja piano

Hän piti elämää tärkeämpänä kuin oppia. Raamatusta - Tämä sana on ihmeellinen, pulppuava elämän lähde niille, jotka innokkaasti tutkivat sitä….. Kuta syvemmälle menee, sitä rikkaampia aarteita löytää.

69-vuotiaana hän sairastui keuhkotautiin ja kuoli pian talvisodan puhjettua. Sen päivän tunnussana, jona hän pääsi perille, kuului: "Älkää viivytelkö minua, koska Herra on antanut matkani onnistua!"

Nyberg oli 20-vuotias, kun hän kirjoitti ja sävelsi laulun "Det är ett kosteligt ting, o Gud” onnittelurunoksi vanhemmilleen heidän hopeahääpäivänään. Se on nykyisessä virsikirjassa 342 ja veisataan raumalaisella kansansävelmällä.

1.On ihanata ylistää Sinua, Jumalamme,

Ja laulain kiittää armoas, Hyvyyttäs kohtahamme.

Sä kuljit aina kanssamme, Veit taisteluissa voitolle

Ja olit auttajamme.

2.Ain olet ollut luonamme Aarteena kalleimpana.

Meit' elon vesi virvoittaa Ja elon leipä, sana.

Sun armos meille virtailee, Ja totuutesi valaisee

Kuin tähti loistavana.

3.On virsi täällä heikko vain Ja köyhä kiitoksemme

Kaikesta, minkä meille soit Jo täällä iloksemme.

Me emme kyllin johtoas Voi ylistää ja armoas,

Mi siunas askelemme.

4.Sua rukoilemme, Herramme, Meit' älä koskaan heitä.

Suo meille Hengen valkeus, Mi johdattaapi meitä.

Luo usko, toivo sydämeen Ja rakkautta Jeesukseen,

Vie armotahtos teitä.

Jumalan virtoja erämaassa

Kouvolassa pidimme vuoden alussa 2. - 4.1. vielä muutamia tilaisuuksia seurakuntasalissa ja kirkossa. Tässä puheitteni tallenteet mp3 muodossa. Teemoina olivat Virtoja erämaassa ja viides käsky.

https://www.adrive.com/public/R2rRmV/Jumala%20puhuu%20er%C3%A4maassa.mp3 

https://www.adrive.com/public/MFmsX2/Silt%C3%A4%20tielt%C3%A4%20eiv%C3%A4t%20hullutkaan%20eksy.mp3

https://www.adrive.com/public/HnCSbb/%C3%84l%C3%A4%20tapa%20Jeesusta.mp3

- lisää vanhoja puheitani voit kuunnella myös oikean puoleisesta palkista 
linkeistä SLEY-arkisto ja Tampereen Raamattukoulun arkisto.....

Armahdettu syntinen

Olin mukana Turussa Kansanlähetyksen vuodenvaihteen aktiossa Pallivahan kirkossa.

Sieltä ovat seuraavat kolme puhettani, yksi raamattuopetus ja pari seurapuhetta.

Mukava oli myös tavata monia tuttuja vanhassa kotikaupungissani.

https://www.adrive.com/public/MmAX5Q/Armahdettu%20syntinen.mp3

https://www.adrive.com/public/X2HX8X/Taivaallinen%20sote-uudistus.mp3

https://www.adrive.com/public/G5AEtB/Olet%20kalliisti%20lunastettu.mp3

Sä olet Jeesus laulun aihe mulle

Karkun ev. opistolla pidin myös toisen opetuspuheen / alustuksen. Aiheena oli Siionin Kanteleen laulu Sä olet Jeesus laulun aihe mulle:
https://www.adrive.com/public/cKPTBy/Jeesus%20on%20lauluni%20aihe.mp3

Kun yössä itkin loppuunväsyneenä

Karkun opiston sielunhoitopäivillä adventtina 2014 pitämäni puhe kristityn väsymisestä
https://www.adrive.com/public/UEX2Z8/Kun%20y%C3%B6ss%C3%A4%20itkin%20loppuunv%C3%A4syneen%C3%A4.mp3

Jeesus kaiken keskus

Elettiin seitsemänkymmenluvun loppua ja lumisen talven jälkeen tuli kevät ja Pääsiäinen. Minut oli juuri valittu kokoaikaiseen hengelliseen työhön ja matkustin ensimmäiseen koitokseen Kouvolaan. Oli aurinkoinen päivä, hieman lunta vielä maassa ja kylmä pohjoistuuli heilutti vanhaa volkkariamme, jolla silloin matkasimme. Keskuskirkossa oli ensimmäinen tilaisuuteni, Kristillisen Työväen Liiton Pääsiäisjuhla. Sitten oli ruokailu, raamattutunti ja päivätilaisuus, jossa minä olin puhumassa. "…jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin." 1.Kor.1:2. Monet tulivat kättelemään ja toivottamaan tervetulleeksi Jumalan siunausten kera. Jäimme matkaryhmäni kanssa yöksi kaupunkiin ja aamulla lähdimme takaisin kohti Naantalia, jossa silloin asuimme. 

Olin kaksikymmentäseitsemänvuotias ja jättänyt juuri tutun ravintolatyöpaikkani Turussa Kauppatorin syrjässä. Esimieheni sanoi lähtiessäni, että tervetuloa takaisin, jos en pärjää uudessa työssäni? Olin lähdössä pitkälle tuntemattomalle matkalle Jeesuksen johdattamana, hän oli avannut eteeni oven, josta päätin mennä sisälle, johon olin saanut kutsun jo vuosia aiemmin. Edessäni oli lukemattomia julistustilanteita Suomessa ja muuallakin, paljon uusia ihmisiä, kohtaamisia, keskusteluja, rukouksia, lukemista, kirjoittamista, yöpymisiä milloin missäkin. Matkustamista kymmeniätuhansia kilometrejä päivällä, pimeässä, sateessa, sumussa, lumessa, pakkasessa, yksin ja yhdessä.

2015 Vuoden vaihteen jälkeen olin taas Kouvolassa, 36 vuotta myöhemmin, kirkossa puhumassa. Oli viimeinen virallinen tilaisuus ennen eläkkeelle siirtymistä. Kuulijakunta oli eri, aika toinen, mutta Jumalan sana oli sama, Jeesus oli sama, muuttumaton, ikuinen Herra, Vapahtaja ja Kuningas. "Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!" 1.Kor.1:3. Istuin muistellen menneitä, palautin mieleeni sen mitä kykenin noista alkuhetkistäni kristillisessä työssä. Mieleni oli tyytyväinen, olin täynnä kiitollisuutta Jumalaa kohtaan, hän oli ollut kanssani jokaisella askeleella, joka päivä, kaikkialla. Hän oli ollut uskollinen kaikki nämä vuodet, olin saanut kokea apua, johdatusta ja siunausta koko matkan. "Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen." 1.Kor.1:9. Herra ei ollut jättänyt minua yksin edes metrin pätkälle tällä tiellä. Siinä kirkossa istuessani tuli mieleen eräs tapaus yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Tässä samaisessa kirkossa oli meillä joku kokoussarja menossa, tuli väliaika, ihmiset menivät syömään. Jäin yksin vielä kirkon puolelle järjestelemään tavaroita. Silloin tuli ovesta isokokoinen mies ja tervehdin häntä, toivotin tervetulleeksi ja kehotin menemään muiden mukana syömään. Mutta mies sanoi, ettei hän ole tullut syömään, vaan haluaisi pelastua, tulla uskoon. Vein hänet mukanani alttarikaiteelle, polvistuimme siinä, rukoilin hänen puolestaan. Hän otti Jeesuksen vastaan sydämeensä, siunasin hänet. Hän nousi, kätteli kiitokseksi ja haihtui takaisin kadulle. En ole sittemmin nähnyt häntä, mutta joka joulu saan häneltä edelleen joulukortin toivotuksineen. Jumala on ihmeellinen.

Ympyrä siis sulkeutui kohdallani Kouvolassa. Emme elä missään sattuman kaupassa, vaan elävä Jumala ohjaa valintojamme ja valaisee tietä, pitää kädestä kuin isä lapsistaan, puhuu, kehottaa, viestii, varjelee, antaa ystävät, jokapäiväisen ruoan, työn, vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen suunnitelmansa mukaan. Tämä ympyrä on ollut elämäni hallitsevana piirteenä viimeiset vuosikymmenet. Jeesus on kaiken keskus, kaikki rakentuu hänen varaansa. Hänessä on luomisvoima, hän on lunastajamme, hänen herruutensa kattaa kaikki elämän alueet. Hänestä olen puhunut, todistanut, hänen nimessään olen rukoillut Isää. Hänen turvissaan olen lähtenyt matkoille ja häneen uskoen olen sieltä palanut. Häneen uskovat ihmiset ovat olleet suuri iloni vuodesta toiseen. "Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa, että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa, sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu, niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä." 1.Kor.1:4-7. Koko uskovaisuuden voima ja lähtökohta on Jeesus Kristus, sillä tekeminen, tuottaminen, aikaansaaminen, jatkuvuus, esiintyminen tai saavutukset ovat vain korkeintaan seurausta Herran olemassaolosta elämässämme. Hänen taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessään voimme käsittää taivaallisia asioita, kokea uskovien yhteyttä, odottaa lunastuksen päivää ja tietää, että kaiken päättyessä Vapahtajalla on viimeinen sana jokaisen ihmisen kohdalla. Silloin ei enää suoriteta kansanäänestyksiä ja enkelit ylistävät aina Jumalaamme.

Ajattelin vaikeita hetkiä työssäni, koettelemusten aikoja, sairauden ja heikkouden hetkiä aikojen kuluessa. Olin selvinnyt niistä, olin päässyt onnellisesti niiden läpi. Joskus olin kulkenut kuin ympärilläni olisi ollut tuhat demonia ja kaikki olosuhteet ja mielipiteet olisivat huutaneet minua vastaan. Välillä olen ollut kuin sokeudessa, kuin pimeässä huoneessa tavoitellen valokatkaisijaa, joka ei tunnu osuvan käteen? On ollut aikoja, jolloin olen puhunut Jumalalle usein ja hartaasti samoista asioista, ihmisistä ja tilanteista, aikoja, jolloin on ollut keskityttävä vain siihen, mitä nyt Herra tahtoo minulta, missä se tapahtuu ja keitä muita siinä on silloin mukana. Muistelin niitä hetkiä, jolloin olen iloinnut iloitsevien kanssa ja on ollut suuren riemun aikoja. Mutta muistin monia hetkiä, jolloin olin itkenyt itkevien kanssa heidän surujaan ja yrittänyt rohkaisemalla kääntyä Kristuksen puoleen kaikkineen, kaikkialla, kaikki luovuttaen. Muistin hetket, jolloin nostin kädet pystyyn, antautumisen merkiksi, sillä en tiennyt mitä tehdä, mikä olisikaan sopivaa, viisasta, tarpeellista, ikuisia aarteita tavoittavaa, Jumalaa kirkastavaa. Ajattelin kastettani, jonka olin saanut ennen kuin tiesin siitä mitään. Minut oli merkitty Jumalan omaksi. Ajattelin Jumalaa, joka oli ottanut minut suojelukseensa ja suunnitelmaansa jo ennen kuin minä olin sanonut asiasta mitään. Ajattelin häntä, joka oli merkinnyt kaikki päiväni kirjaansa ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut näkyviin. ”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina.” Ef.5:8. Ajattelin aikaa jonka kuljin ilman uskoa, ilman pelastuksen tuntuvaa armoa synnin teillä ja ihanaa uudestisyntymistäni, jonka Hän lahjoitti minulle aikana, jota en itse suunnitellut. Kuinka kaukana olinkaan kulkenut Hyvän Paimenen tiestä, kuinka olin ollut kiinnostunut kaikesta muusta kuin Jumalasta, kuinka omat suunnitelmani olisivat vieneet minut vain tuhoon.

Olin lukenut Raamattua työkseni ja ilokseni, julistanut sen pelastavaa sanomaa lukemattomille ihmisille, joiden nimeä en edes tiedä. Olin ollut kuin kellon viisari, joka kiertää keskuksensa ympäri vain aloittaakseen kohta taas uuden kierroksen ja Jeesus on ollut minun keskukseni. Olin ollut muiden mukana seurakunnassa laulamassa Hänestä, joka on kaiken kunnian ja laulun arvoinen. "Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä." 1.Kor.1:8. Hänen olemuksestaan sain voiman, hänen ristiltään sain uskon ja pelastuksen, hänen tyhjältä haudaltaan sain vakuutuksen hänen ylösnousemuksestaan kuolleista ja uudesta elämästä, joka vuodatetaan edelleenkin kaikkiin syntisiin, jotka tahtovat kääntyä hänen puoleensa apua etsimään. Voimieni vähetessä, muistini heiketessä, tulen uudelleen hänen luokseen, joka on luvannut ottaa minut vastaan aina ja viedä taivaaseen luokseen ikuiseen elämään. On monia asioita, joita en tiedä, monia kysymyksiä, joihin en saa vastausta, monia vuoren korkuisia esteitä ja paljon raskaita taakkoja. Mutta minulla on suuri Vapahtaja, joka on luvannut kantaa murheeni, kuormani ja syntini. Hän on ottanut minun ansaitsemani rangaistuksen päällensä, että minä saisin rauhan ja Jumalan suosion täysin ansiotta. Olin kiitollinen katsoessani hänen armonsa avaamin silmin maailmaa, ihmisiä, seurakuntaa, ongelmia ja puutteita. Sillä ne kaikki näyttivät kovin pieniltä hänen suuruutensa rinnalla.

Lukemattomia kertoja olen saanut syödä ja juoda Kristuksen ruumiin ja veren ehtoollisessa ja uskossa. Kaikenlaisten hetkien aikana, kaikenalaisten tuntemusten kanssa, kaikenlaisella mielentilalla, kaikenlaisissa kirkoissa olen saanut pyhän aterian uskon vahvistukseksi. Hänestä olen ammentanut Jumalan vaikutusta elämäni arkeen. Hänen varassaan olen ollut ja olen. "Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi" 1.Kor.1:30. Tuhansien ihmisten kanssa olen kokenut yhteyttä Kristuksen vaikutuksen piirissä hänen valtakunnassaan, olemme saaneet kaiken tarvitsemamme keskuksestamme. Häneltä olemme saaneet viisautta, vanhurskautta, pyhitystä, lunastuksen. Olemme olleet täysin hänen varassaan. Ja kun olen katsonut ympärilleni, olen nähnyt vain tavallisia ihmisiä, kaikkine heikkouksineen, vaatimattomine taitoineen, avuttomina, mutta uskossa.

Olin ollut hetken ajatuksissani, oli aika sulkea tämän historian jakson sivu ja avata uusi lehti elämässäni. Mutta sen tahdon tehdä Jeesuksen kanssa, hänen sanaansa lukien, hänen Henkensä siunauksen alla, häneltä tietä kysellen, häntä rukoillen, häntä odottaen, hänessä leväten, häntä kiittäen, hänestä puhuen: "…me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme" 1.Kor.2:7.

Kiitos, Jeesus, että saan olla omasi, kiitos, että olet johdattanut matkani, antanut työn ja toimeentulon, ruoan ja vaatteet, perheen, kodin, terveyden ja tavoitteet. Kiitos tästä ympyrästä, jonka piiri on nyt sulkeutunut. Katson sitä, Herra, sinun valossasi ja näen siinä sinun sormenjälkesi, sinun kynäsi piirtämän kartan, levähdyspaikat, pimeät laaksot, korkeat, pelottavat vuoret, ylivoimaisen näköiset esteet, oman kykenemättömyyteni, virheeni, syntini, heikkouteni. Sinä olet turvani, elämäni, tulevaisuuteni, pyhyyteni ja kunniani. Sinä olet viisauteni ja vanhurskauteni. Sinun käsivartesi kantavat minut ja kaiken, sinulla ei ole rajoja, olet Kaikkivaltias ja ikuinen. Kanssasi olen onnellinen nyt ja aina. Aamen.

Taivaan valtakunnan sote-uudistus

Yhteiskunnan muutokset vaativat jatkuvasti asioiden ja työtapojen uudelleen arviointia. Poliitikkojen paine kasvaa vaalien lähestyessä, varsinkin jos ei ole saatu kansaa vakuuttuneeksi omasta ja puolueen osaamisesta, sekä yrityksestä vaikuttaa ihmisten elämää parantavia uudistuksia ja lainsäädäntöä. Joku on sanonut, että politiikka on vain tahallista väärinymmärtämistä. Mutta tietysti sen pitäisi olla yhteisten asioiden hoitoa.

Olen kuullut monta kertaa tuon SOTE-sanan uutisissa, mutten ole aiemmin keskittynyt sen syvemmin pohtimaan, mistä oikein on kysymys. Mutta eräänä päivänä otin siitä selvää. Siellä sanottiin: Sote-uudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali-ja terveyspalvelut koko maassa. Varsin selvä ohjelmajulistus, ajattelin, ei muuta kun pankaa vaan toimeksi, kansa odottaa sitä. Jatkoin asian tutkimista ja huomasin, että mitä pidemmälle etenin tutkimuksiani, sen mutkikkaammaksi SOTE kävi? Ei ihme, että poliitikotkin kompastelevat ja riitelevät siitä, kansa epäilee ja arvostelee, vaikkei vielä ole tehty mitään?

Tulin semmoiseen kohtaan, jossa sanottiin Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma on lyhennettynä Kaste (he he he). Taisivat lainata meiltä tuon iskusanan? Sen jälkeen oli ohjelmajulistuksessa SOTE-sanasto vähän niin kuin Katekismuksessa aikoinaan. Eli jokainen asiaan vihkiytyvä voi löytää selityksen tavoitteille ja pyrkimykselle, jotka sopivat SOTE-otsikon alle. Siellä selitettiin: - Syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävä poikkihallinnollinen toimenpideohjelma. Tämä oli minulle vaikea lause, koska minulla ei ole korkeakoulusivistystä. Jouduin lukemaan sen monta kertaa tulematta hullua hurskaammaksi. Joten, mietin koko SOTE-käsitettä minulle ominaiseen tapaan Taivaan valtakunnan olemuksesta käsin ja löysin monenlaista innostavaa asiaa Raamatusta tätä tutkiessani. Päätin antaa hakukierrokselleni nimen Taivaan valtakunnan SOTE-uudistus, koska se oli jo tapahtunut, siitä ei tarvinnut enää äänestää, eikä riidellä. Herra Jeesus on sen takuumies ja jokainen voi Raamattua lukiessaan vakuuttua siitä, että Jumala on viisas kaikessa tekemisessään, ja armollinen häntä etsiviä kohtaan.

Tämä ensimmäinen kohta toteutui aikoinaan, kun yksi syrjäytynyt, köyhä, surkimus sai kohdata Jeesuksen, vapautua riivaajista ja niin ei tarvittu enää poikkihallintoa, koska Kristus toimi niin väkevästi. "Ja hänen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. Mutta hän ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle: - Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut. Niin hän lähti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt; ja kaikki ihmettelivät." Mark.5:18-20. Ihminen, jolla ei ollut enää paikkaa yhteiskunnassa, työelämässä, joka ei ollut terve, joka eli syrjäytyneenä saamatta edes seurakunnan ruoka-avustusta, parani, tuli tolkkuunsa ja kulki tasapainoisena omiensa keskellä ja herätti ansaittua huomiota vähemmän yksinkertaisten keskuudessa. Taivaallinen SOTE-antoi enemmän kuin virikkeitä ja lääkkeitä, se uudisti koko ihmisen, hänestä tuli evankelista, joka saattoi kertoa omakohtaisen todistuksen Jumalan armosta ja taivaallisesta valosta sisimmässään. Samalla Jeesus opetti omalle poikkihallinnolleen, opetuslapsille, evankeliumin salaisuutta.

Toinen SOTE-sanaston termi oli työpankkikokeilu. Työtä oli siis jossain tarjoilla tulevaisuudessa, eräänlaisena työreservinä halukkaille? Jumalan valtakunnassa tämä on toiminut jo pitkään, sillä Jumala on kutsunut ihmisiä lapsuudesta vanhuuteen ikuisen elämän tielle ja kutsuja riittää edelleen: "Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä, lähetti hän heidät viinitarhaansa. Ja hän lähti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja näki toisia seisomassa torilla joutilaina; ja hän sanoi heille: - Menkää tekin minun viinitarhaani, ja mikä kohtuus on, sen minä annan teille." Matt.20:1-4. Kukaan ei voi tietää omaa kutsumustaan, ennen kuin Herra on sen hänelle ilmoittanut. Kukaan ei voi tietää kutsumuksen aikataulua, ennen kuin Herra on sen kuuluttanut. Vasta työssä kirkastuu sen arvo ja siitä saatava korvaus. Vasta Herran seuraajana voi oppia näkemään kuinka äärettömän arvokkaasta asiasta on kysymys ja kuinka suuren virheen he tekevätkään, jotka luopuvat uskosta ja kutsumuksesta. On myös näitä yhdennentoista hetken ihmisiä, joiden työaika on äärettömän lyhyt. Se on kuin putoamassa olevan lentokoneen matkustaja, joka avuksi huutaa Herran nimeä ja kohta hän kokee ajallisen kuoleman törmätessään maahan tai veteen, mutta hänen sielunsa pelastuu taivaaseen.

Kolmas SOTE-sana, jonka bongasin sieltä, oli tasa-arvo-ohjelma. Käsitteenä tätä ajatusta on veivattu vuosia ja se on saanut julkisuudessa monenlaiset kasvot. Valtaapitävät ovat olleet sen varjolla hyviä ihmisiä ja toiset ovat pyrkineet valtaan saman käsitteen varjossa. Mutta missä se sitten on?

Jumalan valtakunnassa tämä asia on ollut iät ja ajat hyvässä järjestyksessä. Sillä evankeliumi on lähetetty kaikkeen maailmaan, kaikkia ihmisiä varten. Sen kokonaisvaltaisempaa aikaan sidottua toimintaa ei ole maailmankaikkeudessa kuin Kristuksen suurenmoiset kutsuvat sanat, jotka ovat edelleen voimassa ja avuksi: "Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne." Matt.11:27-29. Kaiken hallitsijana hänellä on varaa levittää kätensä kurjille, syntisille, lainalaisille, kadotukseen matkaaville, perkeleen orjille, ihmisten murjomille, rauhattomille, oppimattomille. Ihana nähdä, kuinka onnettomat ihmiset löytävät Jeesuksen luona onnen, tyhjät ihmiset löytävät täyteyden, levottomat Jumalan rauhan, kuormitetut pääsevät taakoistaan. Suurenmoista nähdä, että Jeesus hallitsee kaiken ja aina, maassa ja taivaassa.

Neljäs SOTE-sana oli yksinkertaisesti kansanterveysohjelma, joka tarkoittanee sitä, että meidän kansamme suuri sisäinen tarve on saada hoidettua erilaiset sairaudet, vaivat ja ongelmat yhteiskunnan avustuksella verorahoin.

Jumalan valtakunnassa tämä kansanterveysohjelma on aina merkinnyt herätyksen ja siunauksen aikoja kaikille kurjille kulkijoille. Silloin on aivan erityisesti puhuttu Jeesuksesta ja kiitetty hänen ihmeellistä rakkauttaan syntisiä kohtaan: "Mutta illan tultua tuotiin hänen tykönsä monta riivattua. Ja hän ajoi henget ulos sanalla, ja kaikki sairaat hän paransi; että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: - Hän otti päällensä meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme." Matt.8:16-17. Jumalan kansan ilo tule ilmi, kun se saa uskossa omistaa kaikki Raamatun suuret lupaukset, taivaallisen siunauksen ja rakkauden. Se näkee täyttymyksen Kristuksen sovitustyössä Golgatalla ja pyrkii aina pakenemaan sinne syntiä, maailmaa ja vihollisen valtaa. Hyvinvoinnin keskellä on paljon kärsimystä, ahdistusta ja pahaoloa, joiden tähden aina joku lähtee liikkeelle, rukouksin ja askelin viedäkseen läheisensä Jeesuksen luokse. Niin tapahtuu monia ihmeitä ja pelastumisia, vapautumisia ja ilon purkauksia.

Viides SOTE-sana on mainittu käsitteenä osakykyiset työssä. Ilmeisesti on ajateltu, etteivät kaikki ole aina täydessä iskussa ja työkykyisiä? Joku saattaa olla koko ikänsä työkyvytön, joku taas hetkellisesti sellainen ja moni kärsii tuntemattomista vaivoista, jotka heikentävät päivittäin kroppaa ja sielunvirettä? Jumalan valtakunnan SOTE-uudistus tulee aina heikoimpien ja köyhimpien, pienimpien ja avuttomimpien luokse. Jeesus puhuu heille, koskettaa heitä, siunaa heitä, kuuntelee heidän murheitaan, osoittaa pelastuksen ansiottomille. "Kun Jeesus tuli Pietarin kotiin, näki hän hänen anoppinsa makaavan sairaana kuumeessa. Niin hän koski tämän käteen, ja kuume lähti hänestä; ja hän nousi ja palveli häntä." Matt.8:14-15. Niin eräässä perheessä tapahtui pieni asia pienelle sairaalle ihmiselle, kun Jeesus kosketti häntä. Mutta tuolle ihmiselle se oli ainutlaatuinen hetki, joka ei koskaan enää toistunut, joka säilyi aina hänen mielessään. Kuinka moni ajatteleekaan, että pitäisi tapahtua jotain todella suurta, ja järisyttävää, että hän voisi uskoa Jumalaan. Mutta kun mitään erikoista ei kuulu, niin tilanne raukeaa mitäänsanomattomuuteen. Parannettu nainen palveli heti Jeesusta ja muita Herran omia. Se on oikein, siinä on asennetta. Hän tunsi paikkansa, hän käsitti, mitä Herra tahtoo ja mitä Herra antaa. Ei ollut kysymys suurista tehtävistä, vain palvelumielestä, kiitollisuudesta Kristusta kohtaan, hänen asiastaan.

Taivaallisesta SOTE-uudistuksesta huolimatta on aina sellaisia ihmisiä, joihin Jumalakaan ei saa otetta tavallisella tavalla. He ovat ihmisiä, jotka kulkevat niin sanotusti onnensa ohi ja ovat suistumassa päistikkaan tuonelan kauhuihin. Se ainoa, mikä voisi heitä auttaa, Jumalan sana, on heille vastenmielinen ja halveksivat sitä. "Mutta he eivät tahtoneet ottaa vaaria, vaan käänsivät uppiniskaisina selkänsä ja kovettivat korvansa, etteivät kuulisi. Ja he tekivät sydämensä kovaksi kuin timantti, etteivät kuulisi lakia eikä niitä sanoja, mitkä Herra Sebaot on lähettänyt Henkensä voimalla entisten profeettain kautta; ja niin on Herralta Sebaotilta tullut suuri vihastus. Samoin kuin hän huusi, mutta he eivät kuulleet, samoin he huutavat, mutta minä en kuule, sanoo Herra Sebaot." Sak.7:11-13. Tämän kaiken seurauksena tulee aika, jolloin Jumalakaan ei tahdo enää kuulla heitä, heidän valituksiaan, rukouksiaan, vaan he jäävät vihan valtaan. Tästä porukasta voisi sanoa, että heidän tavaramerkkinsä on timantinkova vastustus.

Kuudes ja viimeinen esiinnostettu SOTE-sana oli monikkomuodossa, siinä oli usein kysyttyjä asioita SOTE-uudistuksesta. Kysymykset siis osoittivat sen, etteivät asiat olleet vielä mitenkään selvät ihmisille. Tässä vaiheessa, kun kaikki oli vielä levällään, oli siis aika tehdä vakavia kysymyksiä ja esittää henkilökohtaisia näkökulmia tärkeästä asiasta.

Jumalan valtakunta on aina ollut avoin kysyjille ja aina on tullut myös vastausta, joka johtuu siitä, että Jumala on elävä. Emme puhu metsään tai seinille. Mutta kysyjillä ovat usein itsekkäät motiivit ja pätemisen tarve. Harva rukoilee niin kuin avuton: Herra, Jumala, jos olet olemassa, niin ilmoita minulle itsesi! Jumalan valtakunnassa kuljetaan Jeesuksen mukaan: "Ja katso, siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. Niin he kysyivät häneltä sanoen: - Onko luvallista sapattina parantaa? voidaksensa nostaa syytteen häntä vastaan." Matt.12:10. Uskonnolliset ihmiset ovat aina miettineet, mikä on oikein, mitä pitää tehdä ja mitä ei missään tapauksessa pidä tehdä, milloin tehdään ja kuka tekee? Ne kysymykset ovat epäoleellisia, jotka ne lähtevät väärästä vaikutteesta - uskonnollisuudesta, mutta eivät uskosta. Ne kysyjät eivät välitä kärsivästä ihmisestä, Jumalan kunniasta, Jeesuksen nimen pyhittämisestä, eikä Pyhän Hengen voimasta. Sellaiset kysymykset eivät pääse raameja pitemmälle, eikä löydä kuvaa, jossa on kaunis Vapahtaja kaiken keskuksena, Kaikkivaltiaana.

Jotkut kristityt askartelevat jatkuvasti menestyksen saavuttamisen ja rahan lisäämisen parissa. Heidän ongelmansa ovat siinä, että he keskittyvät epäoleellisuuksiin, kuten, pääsisimmekö mekin merkittävään asemaan ja saisimmeko mekin lisää tämän maailman hyvää? "Silloin Sebedeuksen poikain äiti tuli poikineen hänen tykönsä ja kumarsi häntä, aikoen anoa häneltä jotakin. Niin hän sanoi vaimolle: - Mitä tahdot?" Tämä sanoi hänelle: - Sano, että nämä minun kaksi poikaani saavat istua, toinen sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun valtakunnassasi." Matt.20:20-21. Varmaan uskovien perheissäkin on tarvetta odottaa, että jälkikasvu loistaisi, saisi hyviä koulutodistuksia ja toisi pokaaleja kirkon kisoista. Tittelit ja arvonimet ovat kuumaa tavaraa ja moni arvostaa niitä enemmän kuin Jumalan nimeä ja uskovaisuutta yleensä. Turhamaisuus kukkii kaikkialla, eikä Herran seurakunta ole tästä synnistä vapaa. Moni uskova on valmis uhraamaan kaikkensa sukulaisiin, muttei juuri mitään Jeesukselle, vaikka Jeesus on uhrannut itsensä heidän edestään Golgatan ristillä?

Pelastus on kuitenkin tärkein asia, jonka Jumalan valtakunta tuo lähellemme ja taivaallinen sote-uudistus tahtoo viedä jokaisen sisälle Kristuksen sisäiseen tuntemiseen. Herra kulkee kaikkialla vain pelastaakseen ihmiset varmalta tuholta. "Ja hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti, kulkien Jerusalemia kohti. Ja joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?" Niin hän sanoi heille: - Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi." Luuk.13:22-24. Ilmeisesti siellä oli vähän uskovia, niin kuin aina on ollut? Tämä ei ole suuri kansan huvi ja kaikkia ilahduttava suurtapahtuma. Harva pelastuu, monet kulkevat ilman Kristusta ikuiseen tuhoon. Suuri enemmistö on aina äänestänyt sydämellään ja jaloillaan, vaikenemalla ja arvostelemalla Jeesuksen pois elämästään. Niin heillä ei sitten olekaan elämää, vain kuoleman kahleet, joita he raahaavat illalla sänkyyn, aamulla ruokapöytään, sieltä työpaikalle, sukulaisten ja ystävien luo, harrastuksiin, matkoille, metsään ja pellolle, kauppaan ja kadulle, pankkiin ja postiin, kampaajalle ja lääkäriin, bussiin ja polkupyörään, junaan ja lentokoneeseen. He välttävät viimeiseen asti kysymystä, joka heidän pitäisi ehdottomasti ja pian tehdä: VOINKO MINÄ PELASTUA NYT?!

Kiitos Jumalalle, että on olemassa suuri taivaallinen suunnitelma, joka on jo nyt hyvässä järjestyksessä, ja jonka avulla ihmisten voivat saada täydellisen avun elämänsä suurimpaan vaivaan synnin erottavaan vaikutukseen Jumalasta. Kiitos Herra, että olet tehnyt taivaallisen sote-uudistuksen ja kirjoituttanut sen Raamattuun, että kuka tahansa voi hyötyä siitä, ottaa sen iloiten vastaan ja tulla uskoon. Kuule tänäänkin köyhien huokaukset, murheellisten itkut, herkistettyjen omatuntojen rukoukset, kuule niitä, jotka eivät tahdo mennä helvettiin vaan pelastua. Vie alkamasi hyvä työ päätökseen uskovissa, Jeesuksen nimessä, aamen.