Suurten herätysten
aikana vaikutti Suomessa musiikkimies, säveltäjä ja kuoronjohtaja
Mikael Nyberg, joka syntyi 1871. Sakari Topelius oli hänen isoisänsä
ja hän oli juutalaista sukujuurta. Hän oli muusikko Jukka
Kuoppamäen isoäidin veli. Hänen lapsuuden kodissaan laulettiin ja
soitettiin, luettiin Raamattua ja rukoiltiin. Tämä ohjasi pojan
elämää kristillisyyteen ja nuorena miehenä hän kiersi kesäisin
kansan parissa kirjoittaen nuoteille ja muistiin lauluja, joita
sitten julkaistiin painettuna. Tämä johti siihen, että suuri
yleisö saattoi laulaa monia ennestään tuntemattomia lauluja, joita
Pyhä Henki oli antanut jossain korpikylissä ihmisille. Tutkimuksen
mukaan niitä on kertynyt aikoinaan lähes 600 kpl hänen toimestaan.
Hän oli myös Siionin virsien uudistaja Wilhelmi Malmivaaran kanssa
1895. Hän sävelsi Malmivaaran virren "Oi Herra, jos mä matkamies maan".
Mikael oli
herkkäsieluinen taiteilija. Hän alkoi lukea 15-vuotiaasta asti
Raamattua joka päivä, tähän vaikutti suuresti isän ja äidin
kokema hengellinen herätys Porvoossa. Herätys oli luonteeltaan
vapaakirkollista, mutta Mikael pysyi koko elämänsä kuitenkin
kirkon piirissä. Hän oli sitä mieltä, ettei uskovien tulisi
ryhmittyä pappien ja opettajien ympärille vaan seurata Jumalan
sanaa. Oulussa hän meni avioon Ida Leinbergin kanssa. Avioliitosta syntyi kaksi tytärtä, Sylvia ja Elsi-Maj.
Hän toimi Oulussa
seurakunnan kanttorina usean vuoden ajan ja sieltä jäi myös ikävä
vaiva koko elämän ajaksi, kun kylmässä kirkossa saatu
korvatulehdus vei kokonaan kuulon toisesta korvasta. Hän johti
useita kuoroja, joita vanhoilliset kristilliset piirit pitivät
siihen aikaan kovin maallisina, vaikka lauloivatkin virsiä.
Kuorolaulun koettiin aiheuttavan turhaa tunnekuohua ja
teatterimaisuutta. Hän oli käynnistämässä siellä myös NMKY:n
toimintaa, jota mm. paikallinen kirkkoherra silloin vastusti?
Oulusta Mikael
siirtyi Raumalle muutamaksi vuodeksi seminaarin opettajaksi. Siellä
hän johti mm. paikallista työväenyhdistyksen kuoroa, joka ei ollut
hengeltään ateistinen ja halusi edistää mm. raittiusaatetta. Hän
osallistui vappumarssiin 700-päisen kulkueen etunenässä ja hänet
valittiin juomalakkokomitean puheenjohtajaksi. Tämä liike kasvoi
aina 70000 sitoutuneeseen asti.
Ester Leinberg ja Mikael Nyberg |
Sen jälkeen hän
pääsi Sortavalaan töihin ja tämä kesti lähes 20 vuotta. Hän
otti osaa Karjalan Evankelisen Seuran toimintaan, ja toimi
"köyhäinhoidon esimiehenä", paikallisen NMKY:n
raamattupiirissä. Vuosisadan vaihteessa hän kirjoitti: - Jumala
siunatkoon meille kaikille uuden vuoden, vuosisadan! Jospa se veisi
jokaisen meistä ja koko rakkaan Suomen kansamme lähemmäksi Jumalaa
rakkaudessa, nöyryydessä ja kuuliaisuudessa!"
Olot suuressa
Venäjän maassa kävivät kuitenkin koko ajan vaikeammaksi ja
urkkijoita kulki Karjalassa etsien keisaria vastustavia henkilöitä.
Kesällä v. 1903 kävi itse Bobrikov seminaarissa Sortavalan
matkallaan. Oppilaat olivat lomalla, mutta pelätty vieras tutustui
seminaariin perusteellisesti, antoipa tunnustustakin näkemänsä
johdosta. - Mutta tärkein puuttuu, täällä ei ole oikeata
henkeä. Bobrikovin päämääränä oli Sortavalan seminaarin
lakkauttaminen tai sen siirtäminen muualle. Hän asetti komitean
tutkimaan venäläisissä lehdissä seminaaria vastaan tehtyjä
syytöksiä ja käytti täten koottua aineistoa hyväkseen
hyökkäyksissään. Vallankumousta pelättiin ja siksi kaikki
kansallisuusaatteellisuus oli seurannassa Suomessakin Mikael
kirjoitti: - Unohtaa monet synkät asiat, jotka ovat liikuttaneet
mieltä ja ajatuksia, kun kuulee kevätlintujen iloiset viserrykset
ja kutsuäänet ja aurinko säteilee hymyillen ja lämmittäen
ruusuja, jotka ovat ikkunalla nupussaan. Herra elää! Hänen oikea
kätensä voi muuttaa kaiken. Ja vaikka kaikki meiltä otettaisiin
pois, on hän kuitenkin lähellä kaikkia niitä, jotka häntä
avuksi huutavat, kaikkia niitä, jotka todella häntä rukoilevat.
MN kuului
Perustuslailliseen puolueeseen, joka ajoi torpparien ja suomen kielen
oikeuksia. Hän ei suostunut käyttämään venäläisiä
postimerkkejä, vaan lähetti postin ilman merkkiä
lunastusperiaatteella.
1905 Mikaelin Ida
vaimo sairastui vatsakalvon tulehdukseen, mikä johti muutamassa
päivässä kuolemaan. Mikael oli silloin 34-vuotias. Tapaus muutti
hänen suhdettaan musiikkiin ja ihmisiin, Hengellinen herätys vei
hänet erilleen paikkakunnan sivistyneistöstä. Samalla hän korjasi
suhdettaan musiikkiin. Jäätyään pois syksyn 1905 ensimmäisestä
konsertista hän kirjoittaa: - Musiikki on kyllä minulle yhtä
rakas kuin ennenkin ja laulaminen on 'elämäni', mutta konserteissa
käyminen on alkanut vaivata minua. Siellä etsii aina joku omaa
kunniaansa ja kunnia pitäisi antaa Jumalalle. Ja sitten aplodit! Ne
ovat jo kauan kiusanneet minua. Rakastan laulua kotona ja kirkossa,
missä ei ole mitään aplodeja.
Hän lopetti mm.
konsertoimisen ja laulujuhlien järjestämisen, mutta keskittyi
enemmän julistamaan Kristusta. Hän tahtoi olla ehdoton Vapahtajan
seuraaja ja todistaja. Hän teki lähetystyötä Karjalan alueella
mökistä mökkiin laulaen ja puhuen Jeesuksesta. Samalla hän
levitti evankelisen seuran kirjallisuutta ja edisti pyhäkoulutyötä.
Sortavalassa oli siihen aikaan 15000 asukasta ja kaksi pappia, joten
maallikkosaarnaajaa tarvittiin.
Hänen toimintansa
siirtyi enemmän Sortavalan Evankelisen Seuran ystäväpiiriin, jossa
tärkeää oli Raamattujen ja muiden hengellisten julkaisujen
levittäminen, lähetys- ja pyhäkoulutyö, sairaitten ja köyhäin
hoito. Seura piti päätehtävänään evankelioimista ja sielujen
voittamista Kristukselle.
Sortavalan pikku
yhteiskunnassakin sortokaudella kuohui: - Täällä revitään
maahan vanhaa ja halutaan saada aikaan jotain uutta, mutta mitä,
siitä ei olla yksimielisiä. Samalla kun yleiset kansalaiskokoukset
pohtivat uudistuksia, kokoontuu uskovien joukko rukouskokouksiin.
Niissä hiljennytään näinä kärsimysten ja levottomuuden aikoina
Jumalan sanan ympärille, hänen kasvojensa eteen. Nyberg toivoi
kokouksista tukea, rohkaisua ja herätystä monille. - Vain
evankeliumin totuuden ja valon kirkastuminen auttaa löytämään sen
pohjan, joka ei petä, kun kaikki näyttää horjuvan. Ympärillä on
levotonta. Huhutaan kasakoiden olevan tulossa. Kaupungin
kansalaiskaarti valvoo järjestystä. Väitetään, että on ostettu
paljon ampuma-aseita ja ammuksia. Jumala varjelkoon meitä
verenvuodatukselta ja kaikelta kurjuudelta, joka siitä seuraa! Mitkä
mahtanevatkaan olla viikon tapahtumien seuraukset! — Mutta Herra
tietää kyllä, mitä hän tahtoo meihin ja suureen, onnettomaan
Venäjän kansaan nähden. Olisi onnellista, jos avautuisi tie yhä
useampiin suljettuihin sydämiin evankeliumin valolle. Hän on
ohjannut kaiken onnelliseen loppuun. Hänelle olkoon ylistys ja
kiitos!
Mikael, Ester ja heidän lapsensa. |
Pian MN avioitui
kuolleen vaimonsa sisaren, Esterin, kanssa, josta tuli hänelle
merkittävä tuki Karjalan evankelioimisessa. Matkoja tehtiin
laivoilla ja hevosilla. Sitä varten syntyi tiimejä, joissa oli sekä
puhujia että laulajia. Matkojen kuluessa jätettiin kotien seinille
tauluja, joissa oli Raamatunlauseita. Lukuisille paikkakunnille
ryhdyttiin rakentamaan rukoushuoneita, kun ihmisiä tuli uskoon.
MN oli
virsikirjakomiteassa muodostamassa uutta virsikirjaa, sekä
messusävelmistöä jumalanpalveluksia varten. Hän toimi
seminaarissa musiikin opettajana ja samalla tulevien kanttorien
kouluttajana. Hän toimi myös pianonvirittäjänä. Samoihin
aikoihin tuli esille tarve saada aikaan virsikirjan rinnalle
hengellisten laulujen kokoelma. Tällainen syntyikin sitten Suomen
Lähetysseuran kustantamana. MN oli mukana työryhmässä ja kokosi
toisen osan lähes yksin. Hän otti siihen mukaan mm. kymmeniä
kesäretkillään keräämiä kansansävelmiä, joita käytettiin
myös uudessa virsikirjassa. Hänen omia sävellyksiään oli
kirjassa lähes 100. Toisen osan valmistuessa siihen valittiin
lauluja 10 ulkomaisesta ja 16 kotimaisesta kokoelmasta. Yhteensä
kokoelmassa oli 625 laulua. 1966 sitä oli ilmestynyt yli miljoona
kappaletta nimellä Hengelliset laulut ja virret.
Säveltäjän työnsä
lähtökohtana oli inspiraatio. - Se lauloi minussa. Se oli lahja.
Hänen innoituksensa päälähteenä oli laulaminen Jumalan
kunniaksi. Nybergiä inspiroivat erityisesti psalmit ja hengellinen
runous.
44-vuotiaana hänen
terveytensä alkoi pettää, sydän reistaili ja väsymys vaivasi.
Useat läheisten kuolemat veivät mielen matalaksi. Hän jäi
eläkkeelle 46-vuotiaana. Perhe muutti Sortavalasta Helsinkiin, kesät
he viettivät hänelle lapsuudesta tutuksi tulleessa Meriniemessä
Porvoon saaristossa. Niinä aikoina Suomessa oli kansalaissota. Sodan
loputtua MN sai kutsun takaisin Karjalaan, Laatokan pohjoispuolelle,
hän ryhtyi Jamilahden lepokodin hoitajaksi, jossa tehtävässä hän
toimi 20 vuotta. Siellä saivat monet rasittuneet, huolten vaivaamat,
elämässään umpikujaan joutuneet, ja julkiseen elämään
kyllästyneet ihmiset avun. Myöhemmin Jamilahteen perustettiin
kristillinen kansanopisto, jonka rehtoriksi MN kutsuttiin.
Jamilahdessa pidettiin jumalanpalveluksia pyhäisin ja sinne tultiin
ympäristön torpista innolla mukaan. Opisto tuki taloudellisesti
heikossa asemassa olevia, järjesti töitä, jakoi kirjoja. Myös
romanit kävivät siellä mielellään, koska saivat aina jotakin
kerjuupalkakseen. Joskus he eivät olleet tyytyväisiä ja niin MN
kehotti heitä tulemaan taas uudestaan, niin saisivat lisää.
Jamilahden lepokoti Laatokan rannalla |
20-luvulla MN kiersi
ympäri Suomea nuoren evankelistan, Urho Muroman, kanssa
julistusmatkoilla, johtaen kuoroja, säestäen yhteislauluja ja
puhuen. He pitivät kokoussarjoja Karjalan Evankelisen Seuran
nimissä. Heitä verrattiin Moodyyn ja Sankeyhin, jotka olivat
Amerikassa merkittävä herätyssanoman julistajapari. Monella
paikkakunnalla syntyi seurakuntiin herätystä.
Päivän
tunnussanakirja oli Nybergin rukousmuistio. Siihen hän merkitsi
omaisten ja läheisten ystävien nimien lisäksi myös opistolaisten
nimet heidän syntymäpäiviensä kohdalle. Hän muisti heitä
esirukouksissaan vuosikausia läpi elämänsä. Hän kirjoittaa
entiselle oppilaalleen. - Olen juuri viettänyt hiljaisen
aamuhetken Jumalan kasvojen edessä Hänen sanansa ääressä ja
puhunut hänelle rakkaista lapsistamme, jotka ovat hajalla ympäri
maamme ja sen ulkopuolellakin, aina Siperiassa asti. On niin
turvallista tietää, että taivaallinen Isä muistaa teidät kaikki,
vaikka minä en kaikkia muista enkä voi hänelle mainita nimeltä
muuta kuin pienen joukon. Hän tietää kiusauksenne ja vaaranne,
taistelunne ja murheenne, toiveenne ja tarpeenne.
Eräässä
sielunhoidollisessa kirjeessään hän kirjoittaa: - On paljon
sellaista, mikä tuo mieleen rauhattomuutta ja tuskaa. Sielunelämämme
on kuin aaltoileva meri. On löydettävä järkkymätön perusta. Se
on Jumalan rakkaus ja hänen armonsa. Katse on käännettävä pois
itsestä, Vapahtajaan. Herran armo voi vähitellen tulla kilveksi ja
suojaksi kaikkea vastaan, mikä tahtoo saada meidät pois
tasapainosta. Harmonia on aina Jumalan lahja, ja hän tahtoo antaa
sen jokaiselle…. Jumala on niin suuri sen tähden, että hän
kuulee pieniä asioita.
Norjalainen teologi,
professori Ole Hallesby on Suomessa vierailtuaan sanonut
lähtöhetkellä saattajilleen Mikael Nybergistä arvion: - Olen
nähnyt Suomessa ihmeen. Olen nähnyt ihmisen, jossa Kristus on
saanut muodon.
Nybergistä
sanottiin, että hän oli nöyryyden ja rakkauden hengen valtaama
ihminen. Hän meni niiden luo, jotka olivat seurassa vähiten
huomattuja ja oli samanlainen kaikille. Hän ei erotellut ihmisiä
toisistaan, kaikki olivat vain ihmisiä. Sanottiin, että hänen
kristillisyytensä oli kärsimyksissä kirkastunutta. Hänellä oli
rajaton luottamus rukouksen voimaan sairastapauksissa ja elämän
ratkaisevissa tilanteissa. Hän käytti myös öljyllä voitelua
rukoillessaan sairaiden puolesta. Joskus hänen anteliaisuuttaan ei
lähipiirissä ymmärretty. Häntä arvosteltiin
allianssihenkisyydestään ja huonosta kirkkokristillisyydestään.
Nuoruudessa saadut kodin vapaakirkolliset vaikutukset ohjasivat myös
hänen valintojaan. Kuitenkin hän oli aina yhden kasteen mies, eikä
suosinut helluntailaisuuden uudestikastamista. Hän sanoi, ettei
ollut tarpeellista siirtyä Kristus-perustukselta uuden kasteen
perustukselle.
Mikael ja piano |
Hän piti elämää
tärkeämpänä kuin oppia. Raamatusta - Tämä sana on
ihmeellinen, pulppuava elämän lähde niille, jotka innokkaasti
tutkivat sitä….. Kuta syvemmälle menee, sitä rikkaampia aarteita
löytää.
69-vuotiaana hän
sairastui keuhkotautiin ja kuoli pian talvisodan puhjettua. Sen
päivän tunnussana, jona hän pääsi perille, kuului: "Älkää
viivytelkö minua, koska Herra on antanut matkani onnistua!"
Nyberg oli
20-vuotias, kun hän kirjoitti ja sävelsi laulun "Det är ett
kosteligt ting, o Gud” onnittelurunoksi vanhemmilleen heidän
hopeahääpäivänään. Se on nykyisessä virsikirjassa 342 ja
veisataan raumalaisella kansansävelmällä.
1.On ihanata ylistää
Sinua, Jumalamme,
Ja laulain kiittää
armoas, Hyvyyttäs kohtahamme.
Sä kuljit aina
kanssamme, Veit taisteluissa voitolle
Ja olit auttajamme.
2.Ain olet ollut
luonamme Aarteena kalleimpana.
Meit' elon vesi
virvoittaa Ja elon leipä, sana.
Sun armos meille
virtailee, Ja totuutesi valaisee
Kuin tähti
loistavana.
3.On virsi täällä
heikko vain Ja köyhä kiitoksemme
Kaikesta, minkä
meille soit Jo täällä iloksemme.
Me emme kyllin
johtoas Voi ylistää ja armoas,
Mi siunas askelemme.
4.Sua rukoilemme,
Herramme, Meit' älä koskaan heitä.
Suo meille Hengen
valkeus, Mi johdattaapi meitä.
Luo usko, toivo
sydämeen Ja rakkautta Jeesukseen,
Vie armotahtos
teitä.