Kuin taivaan liekki leimahtaa maailman ääriin asti....

Kuuntelin vaihteeksi aamuhartautta radiosta ilman suurempia odotuksia. Puhuja oli minulle tuntematon, joten minulla ei ollut käsitystä hänen asemastaan, elämästään ja uskostaan käytännössä. Teksti jota hän käsitteli oli upea Jumalan sanan kohta, jossa evankeliumi tuli kirkkaasti esille, jossa Kristus aivan loistaa lukijan silmiin ja joka lienee positiivisimpia sanoja, mitä vuosikierrossa saarnataan kirkoissa? Mutta puhuja ei päässyt ollenkaan asiaan, hän vertasi vain itseään tekstin hienoihin kohtiin ja seurauksena oli tietysti rankka pyllähtäminen ja putoaminen volttien kera. Jo puolivälissä, siis muutaman minuutin jälkeen ajattelin, ettei tämä puhuja ole lainkaan uskossa. Hänellä oli eväitä vain kourallinen ja nekin pelkkiä epäilyksiä, epäuskoa ja tarpeettomia lausuntoja. Hän katseli sanomaa ulkopuolisen silmin ilman Kristusta. Häneltä puuttui avain Raamattuun, Jumalan valtakunta oli kokonaan suljettu. Ihmettelin, että näin heikoin edellytyksin joku ottaa vastaan tuommoisen tehtävän päätyen henkiseen striptease esitykseen? Ikävä, että tällaisia tyyppejä haalitaan tekemään asioita, joihin heillä ei ole paukkuja? Mutta se on ollut kirkon tiedotuskeskuksen linja jo kymmeniä vuosia - ilmeisesti alkuajoistaan lähtien? Ehkä jätän edelleen radiohartaudet toistaiseksi väliin? On rakentavampaa kuluttaa tuokin aika katselemalla kedon (kevään) kukkia ja (muutto) lintuja, kiittämällä Herraa!

Poltin pihalla risuja, katkenneita oksia, leikattuja pensasaitarunkoja, kantoja, kuivuneita lehtiä. Tuuli auttoi työtäni puhaltamalla tulen kiivaaseen liekkiin. Vielä yöllä tulinen nuotio hehkui kirkkaassa tähtiyössä pihalla. Aamulla kävin kohentamassa nuotiota ja hiiltyneet kannot lehahtivat vielä tuleen. Olin tyytyväinen, kun olin saanut pihaa siistittyä huomattavasti. Muistelin samalla aikoja, jolloin olimme vaimoni kanssa työelämän vauhdissa tekemässä tulosta. Silloin ei ollut aikoja siivota pihaa kuin joskus ja meni välillä vuosia, että kerkisimme yleensä käydä edes takapihallamme. Siitä muodostui varsinainen kasvillisuuden viidakko ilman älykästä suunnittelua, kasvit taistelivat itsenäisesti paikasta auringossa ja minä vain ihmettelin? Vasta kun pihallemme tuli kaivinkone ja tehtiin perusremonttia, aloimme taas nähdä ulos ikkunoista, kun suurin osa viidakosta poistettiin. Aurinko paistoi risukasaan ja elämä kukki.

Helvetti on Raamatun mukaan tulinen tuskan paikka, jonne joutuvat synnintekijät, epäuskoiset, demonit ja itse Saatana. Helvetti on tuomion paikka vankila, josta ei ole pois pääsyä - se on ikuinen. Se on rangaistus, jossa sielut ovat ilman Jumalaa, erossa Herrasta ja mahdollisuudesta parannukseen, kääntymykseen tai taivaaseen. Kaikki sananpaikat ovat kuin valokuvia tästä kaameudesta: Matt.5:22; 5:29; 10:28; 13:42; 18:8-9; 23:15, 23:33, Mark.9:43, 48. Luuk.12:5; Jaak.3:6, 2.Piet.2:4. Helvetti on tulijärvi, jonka esiaste on tuonela pimeyden ja syyllisyyden huone, häkki. Tuonela ei kuitenkaan ole lopullinen, mutta silti jo kamala. Se on sanoma, josta ei haluta puhua. Se on kuin paise vartalossa muuten kauniin ihmisen paidan alla. Mutta sinne menee paljon ihmisiä omasta halustaan. ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;” Matt.7:13. Evankeliumi on pelastus helvetistä.

Jumalaan liittyy tuli eri Raamatun kohdissa, niissä ilmenevät Herran olemus kirkkaus, kunnia, pyhyys, valta, rakkaus, elämä, luomisvoima, puhdistus, sana, Pyhä Henki, viha ja tuomio. Profeetta kuvailee suurta näkyään meille: "Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin." Dan.7:9-10.

Jumalan olemus on Raamatussa kuvattu pitkin matkaa suurena, etäisenä, ilmoituksena, antavana ja vaativana välittäjien kautta. Ei siis ihme, että monet järjellään asioita pohtivat ovat kompastuneet välittäjiin, Jeesukseen ja profeettoihin, Kristuksen todistajiin ja tiedon puutteessaan luopuneet kokonaan? Jumalan täydellisyys ja ikuisuus ovat vaikeita käsitteitä, jotka nostavat hänet kaiken inhimillisen ulottumattomiin. Jumalan armo ja tuomio ovat kaikkien ihmisten suurin ongelma ja mahdollisuus. Kuitenkin ihmiskunta elää kuin ei näitä seikkoja olisikaan? Meillä on aikaa yleensä kaikkeen muuhun, mutta ei Herran kohtaamiseen. Vasta kun puolikuolleena meitä nöyryytetään Hänen eteensä, olemme valmiit kuuntelemaan ja hyväksymään taivaallisen sanoman ja ehdot.

Ilmeisesti moni näistä ihmisistä, jotka eksyttävät uskovia, tekee sen täysin tyhmyyttään ja uskoen olevansa oikealla tiellä ja kulkevansa valossa? Ovathan meidän edellytyksemme ymmärtää Jumalaa ilman Herran vaikutusta täysin mahdoton, meiltä puuttuu yhteys – olemme paratiisin ulkopuolella. Kaikki arviomme ja käsityksemme ajavat meitä luonnollisessa tilassamme taikauskoon ja epäjumalien palvelemiseen. Vain Raamattu ja Jeesus ovat Jumalan meille antamat edellytykset kohdata Hänet. Ei siis ihme, ettei tule kalua, jos sokea valitaan kertomaan näkevien asioita, tai mykkä puhumaan Jumalasta, tai kuollut kertomaan elämästä, tai pimeä kuvailemaan valkeutta. Tyhmät ovat sitten perustaneet näitä laitoksia, joissa tyhmät opettavat toisia tyhmiä, joista tulee yhtä tyhmiä opettamaan siihen sarjaan pyrkiviä ja kierre on valmis.

Tuli on osa tuonelaa ja helvettiä, josta ei voi koskaan päästä pois, vapautua. Ikuisuuden ajatteleminen on meille ongelmallista, koska olemme vain ajallisia. Ja paljon Suomessa ihmisiä, joiden ajatteluun kuuluu, että ei ole mitään tämän jälkeen, ei vastuuta, ei oikeudenmukaisuutta, ei tulevaisuutta, ei toivoa, ei Jumalaa. Sitten on tämä henkinen lotto-porukka, joka elää miten sattuu ja ajattelee kuollessaan, että katsotaan, josko mitä on jaossa? Heille elämä on vain hetki nautintoja, itsekkyyttä ja kurjuuden kiertämistä ja vaivojen välttämistä? Mutta vielä uskossakin on ihminen vastuullinen Herralleen elämästään, puheistaan, puhumattomuudestaan ja teoistaan. Eikä suhteemme ainoastaan Jumalan uhrikaritsan kautta lahjoitettuun pelastukseen saa muuttua. "Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat." Hebr.10:26-27.

Poltellessani noita kuolleita oksia, jotka olivat jo hyvän aikaa maatuneet merkityksettöminä, ajattelin niiden tarkoitusta ja esikuvallisuutta. Pieni hetki elämää, pieni hetki kukoistavaa vihreyttä, voimaa ja tuulessa heilumista ja sitten viikate heilahtaa ja elämä on ohi. Voi, kuinka moni on kadottanut yhteytensä Jumalaan, kieltänyt Jeesuksen, hylännyt uskon ja uuden elämän. Voi, kuinka moni on katkeroituneena Jumalaan ja ihmisiin kääntänyt selkänsä ja mennyt omia teitänsä varjoisille kujille. Voi kuinka moni onkaan siirtynyt Kristuksen lahjavanhurskaudesta omavanhurskauden raskaaseen punnertamiseen olla hyvä, rakastava ja edistyksellinen uskova? Voi, kuinka moni onkaan kompastunut uskovien huonouteen ja epätäydellisyyteen, kyllästynyt Jeesuksen valitsemiin pelastuneisiin sieluihin – hylännyt Herran lauman?

Aamulla oli jäljellä vain tuhkaa ja muutama puoleksi palaneita kantoja hiljaisella liekillä edellisen päivän uurastuksesta. Sekin kasa pieneni koko ajan tullen pian matkansa päähän. Mitä jää jäljelle ihmisestä, kun aika loppuu - kupillinen tuhkaa, se on alkuaineemme. Siitä tulimme, siihen palaamme. Mutta sielu on ikuinen se on kerran joko taivaassa tai helvetissä. On aika miettiä, missä vietät iäisyytesi? Kenen oma olet tänään, kenen lauluja laulat, kenelle kuulut, kuka sanoo viimeisen sanan sinusta, mihin rekisteriin kuulut, mitä sinusta lukee taivaan kirjoissa? Suruttomat ihmiset kulkevat sokeina, mykkinä, kuolleina koko elämänsä turhuudessa, pimeydessä ilman Jumalaa - ja hukkuvat, vaikka pelastus on tarjolla, vaikka Jumala on heitä väkevästi kutsunut muutaman kerran. Tee sinä viisas päätös – tule Jeesuksen luo, nyt!

Virsikirja 1881 no: 518 Georgius Marci, (ruots.) 1540-1613.

1. Jo herää, ihminen, synnistä, Jos haluat autuutta taivaan!

Sun tuomarisi tuleepi äkkiä, Ja maailma hukkuupi aivan,

Se hetki ja aika on tuntematon, Siis rukoile armoa Herran,

Ettei sua päivä se karttamaton Saisi synnissä kohdata kerran!

2. Kuin taivaan liekkikin leimahtaa Maailman ääriin asti,

Näin Herran pasuuna kajahtaa Myös odottamattomasti, Nyt

elävät, kuolleetkin kootaan, Kun tuomion alkaman pitää;

Kaikki eteen tuomarin kutsutaan, Ei kenkään saa pois olla

siitä.

3. Kun meidät enkelit asettaa Nyt eteen Herramme kasvoin,

Hän tuomion kohtakin julistaa, Ei katso hän muotoon, ei

arvoon. Hän toiset toisistansa erottaa, Pois hyväin seurasta

pahat; Näin hurskas iäisen riemun saa, Vaan paha saa

iäiset vaivat.

4. Niin kutsuupi Isänsä siunatut Hän valtakuntaansa kaikki,

Jonka itse hän heille on valmistanut Ja ansainnut kalliisti ratki!

He "pyhä, pyhä!" nyt iäisesti Veisaavat majoissa riemun,

Kaikki kyynelet Jeesus armollisesti Pois pyyhkii Ja iloittaa

sielun.

5. Myös kuuluupi huuto jo onneton Nyt keskeltä kirotun

joukon; Heillä valmiina vaiva on loppumaton Nyt pohjassa

pimiän loukon. Siellä itku on, hammasten kiristys, Kuin

nääntyvät helvetin tuskaan, Siellä piina ja ahdistus, hirvitys,

Josta ei ole pääsyä koskaan.

6. Meitä auta, Herra, ja varjele Kristuksen kuoleman tähden;

Suo että me taivaassa riemuitsemme, Aina kasvosi kirkkaat

nähden! Täällä auta meitä uskossa sotimaan Sielumme

vainoojaa vastaan, Aina armosi avulla voittamaan,

Että autuutesi sielu saa maistaa!

Herra, miten vaikea meidän ihmisten onkaan ymmärtää vanhurskauttasi, tuomiotasi, iankaikkista elämää, taivasta ja helvettiä. Me mielisimme lieventää, muuttaa ja lahjoa, saada mieleisemme näyn, ja pelastus ystävillemme. Sinun olemuksesi näkyy sanassasi pyhänä ja kaukaisena, korkealla ja ulottumattomissa. Tule luoksemme, alas ihmisyyteen, heikkouteen, syntiin ja katoavaisuuteen, että löytäisimme sinut. Valmista meitä kuolemaan omatunto puhtaana, verelläsi pestynä, haavojesi turvissa astumaan Isän eteen. Anna vielä herätyksen ja uudistumisen ajat kansallemme, kun sillä ei ole edellytyksiä tulla luoksesi, ellet vedä ja kutsu, anna voima tulla Jumalan lapsiksi. Sinua odotamme Jeesus, sinä olet uskomme, toivomme ja rakkautemme.

"minä olen oleva, sanoo Herra, tulimuuri sen ympärillä ja kunnia sen keskellä"

Lapsena meitä pidettiin aidatulla alueella kunnan ylläpitämässä seimessä, etteivät mukulat juosseet autojen alle tai muualle karkuun. Vähitellen pienet ihmiset oppivat aidan olevan turvallisuudeksi ei rajoittamaan vapautta ja tässä ollaan. Aikanaan sitten vanhemmat hakivat lapsensa illalla kotiin ja oli yleistä, että portille tähyiltiin siinä vaiheessa usein. Noutaja oli pelastaja, joka vei omansa kotiin. Ne olivat mieluisia kohtaamisia, jotka muistan vieläkin yli 60 vuoden jälkeen.

Nuorena miehenä olin töissä rajavartiolaitoksen palveluksessa ja tehtäviimme kuului suorittaa merivalvontaa, etteivät naapurin sukellusveneet käy kylässä, eivätkä kalastusalukset tule pyydystämään kaloja alueeltamme. Siitä meille maksettiin ja onnistumisen voivat muut arvioida. Se oli varsin yksitoikkoista hommaa, mutta kalliosaarilla käveleminen oli ainutlaatuinen kokemus, johon en koskaan kyllästynyt. Olin myös tullut juuri uskoon ja laivojen pysähtynyt elämän tempo antoi mahdollisuuden lukea hengellisiä kirjoja vapaahetkinä. Niin teinkin ja saatoin lukea parhaana päivänä jopa 8 tuntia vanhoja kuluneita kirjoja. Ne olivat erittäin koskettavia ja siunaavia hetkiä, joista on ollut myöhemmin suuri hyöty. Samalla tulivat myös rajamme turvattua?

Amerikan presidentti haluaisi estää naapurimaan kansaa siirtymästä heille parempaan elämään ja töihin? Mutta siihen tarvittaisiin valtavan pitkä etelämuuri + hälytysjärjestelmä + melkoinen armeija vartioita, sillä osa porukasta kaivautuu rajan alta myyräntietä maalle? Asia on muutenkin kovin poliittinen, sillä työnantajille nuo poloiset ovat arvokkaita, sillä he ovat halpatyövoimaa; mutta oman maan työntekijät eivät tekisi niin halvalla hommia ja ammattiyhdistysliike on siinä helisemässä? Muurit ovat kuitenkin vanhanaikainen suojautumismuoto, joka on äärimmäisen kallis ratkaisu.

Suljetuissa maissa toimii Jumalan seurakunta, eikä sitä voi estää muureilla eikä määräyksillä lain voimin. Rukous etenee missä vain milloin vain ja mihin vain. Samoin internetohjelmat, whatsapp, skype, tvitteri, shat, tiedostot ja kuvat kulkevat yli rajojen ja muurien. Kristus ilmestyy näiden viestien kautta kaipaaville ja he pelastuvat, vahvistuvat uskossaan ja saavat taivaallista valoa elämäänsä.

Joskus kristityt rakentavat muureja välilleen ikäryhmien, koulutuksen, politiikan tai opillisten näkemysten mukaan. Nuorena uskovana luulin, että kaikki Jeesuksen omat ovat yksi perhe, veljiä ja sisaria, toisistaan välittäviä, uhrautuvia, epälaskelmoivia, epäjuonittelevia, kaikessa yhteyden säilyttäviä pyhiä ihmisiä? Mutta erehdyin ja jouduin näkemään, että vahvat ja rikkaat, kauniit ja rohkeat, menestyvät ja osaavat ovat tavoiteltuja ystäviä. Huomasin, että arvomme kristittyjen piirissä mitattiin omien tekojemme, saavutustemme ja edellytystemme mukaan? Muut olivakin vain sekakansaa, jotka voi helposti ohittaa tervehtimättä, joille ei tarvitse puhua mitään, joille voi vaikka pyllistää? Hienoa, että joukossamme on Jumalan armosta myös muurinmurtajia.

Jeriko rupesi aikoinaan kenkkuilemaan Herran kansalle sulkemalla itsensä muurin sisään ja niin Jumala määräsi kaupungin valloitettavaksi omin menetelmiensä mukaan. Siinä ei ollut kysymys tekniikasta, inhimillisestä voimasta, tai taidokkaasta sotastrategiasta, vaan Jumalan viisaudesta ja voimasta. Jerikon suuret muurit sortuivat Herran tahdosta ja aikataulussa. Sitten kaupunki valloitettiin perinteisellä tavalla, hyökkäämällä. Meille uskoville tämä on ihana esikuva siitä, kuinka monen sukulaisten ja ystävien elämä on syystä tai toisesta "Jerikon muurin ympäröimä", eikä heihin saa yhteyttä. He kulkevat lähellämme kuin kuolleet, eivät kuule, eivät näe, eivät usko, eivät rakasta. Rohkeasti tulee piirittää kääntymättömiä, maailmaa ja kaikkea Jumalan vastustusta kuin muinoin Jerikoa. On hyvä veisata siinä Herralle, lukea vahvistukseksi hänen pyhää sanaansa ja seurata hänen askeleitaan. Jossain vaiheessa hän kehottaa puhaltamaan pasuunaan, joka merkitsee aktiivista liikkeelle lähtöä, evankeliumin julistusta ja esirukousta. Niin tapahtuu ihme, ja erottavat muurit murtuvat, sortuvat ja kaatuvat. Ja niiden takaa löytyy avuton ihminen synteineen, heikkouksineen, kurjuuden ja kuoleman kahleissa hän neuvottomana yrittää vielä paeta alastomana paikalta, etsiä piilopaikkaa pimeydestä.

VT:n profetia viittaa Messiaan aikaan, jolloin perinteinen tulee hengelliseksi. Muurista puhutaan, mutta ei siitä kuka sen rakentaa? kaukainen raja viittaa jo siihen kuinka evankeliumi tulee saavuttamaan kansat. Samaan viittaa myös naapureiden ystävällinen suhde Israeliin. Tämä kaikki toteutuu Jeesuksessa ja vain hänessä, poliittiset päätökset eivät saa näitä aikaan. "Tulee päivä, jolloin sinun muurisi rakennetaan; sinä päivänä on raja oleva kaukana: sinä päivänä tullaan sinun tykösi Assurista ja Egyptin kaupungeista, kaikkialta, Egyptistä aina Eufrat-virtaan, merestä mereen, vuoresta vuoreen." Miika 7:11-12. Avoin Jumalan kaupunki on ilosanoma syntisille - Jumalan kutsuma voi tulla parannukseen, löytää uuden elämän ja saa voiman uudestisyntyä Jeesuksessa uudeksi luomukseksi.

Mittamiehiä riittää maailmassa, samoin muurien rakentajia. Hengellisissäkin piireissä ovat lahkot ja eriseurat yleisiä. On tehty näkyviä rajoja Jumalan valtakunnan ilmenemiseen oikeaoppisuuden, farisealaisuuden ja kulttuuritaustan perusteella. Tähän Herra kuitenkin tulee enkelinsä välityksellä ja lopettaa turhan touhun. "Ja minä nostin silmäni ja katsoin. Ja katso, oli mies ja hänen kädessänsä mittanuora. Minä sanoin hänelle: "Mihin sinä olet menossa?" Ja hän vastasi minulle: "Mittaamaan Jerusalemia, nähdäkseni, kuinka leveä ja kuinka pitkä se on oleva." Ja katso, enkeli, joka puhutteli minua, lähti liikkeelle, ja toinen enkeli lähti häntä vastaan. Ja hän sanoi tälle: "Juokse, puhu tälle nuorukaiselle ja sano: Jerusalem on oleva muuriton paikkakunta, sillä niin paljon siinä on ihmisiä ja eläimiä. Mutta minä olen oleva, sanoo Herra, tulimuuri sen ympärillä ja kunnia sen keskellä." Sak.2:1-5. Kristuksen seurakunnan mitta on hän itse, siinä on hänen kuningaskuntansa, siinä tilassa uskovat toimivat ja elävät. Vapahtaja on pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, seurakuntansa kera. Jeesus on itse sen tulimuuri, eikä muuta muuria tarvita, ei temppeliä, eikä muitakaan maanpäälisiä rakennuksia ja papitkin ovat vain tasamaanhiihtäjiä. Jos et ole Jeesuksessa, olet ulkopuolella, vaikka asuisit Jerusalemissa! Jos olet Jeesuksessa, olet osallinen hänestä kaikessa, vaikka et olisi koskaan edes käynyt Israelissa.

Ystäväni evankelista Pekka Maaranen kuvailee haastattelussa elämäänsä, etsintäänsä ja löytöään:

- Lapsuudessani ehkäpä yleisin evankeliointityön muoto olivat telttakokoukset. Olin niiden vakiovieras. Istuin kokouksissa todella paljon ja aina, kun kysyttiin haluaako joku antaa elämänsä Jeesukselle, nostin käteni. Muisto näistä kokouksista on vieläkin yllättävän kirkas, ottaen huomioon pimeyden, johon elämäni hieman myöhemmin ajautui. Vanhempieni (52 v) kuolema

iski minuun (15 v) niin syvän hylkäämisen haavan ja pelon, että muutuin nopeasti täydelliseksi hylkääjäksi.

- Elämäni ehdoton tähtihetki tapahtui sairaalan sängyssä. Olin juonut itseni henkihieveriin taas kerran ja makasin letkuissa. Eräs sairaanhoitaja antoi vapiseviin käsiini Raamatun. Kun avasin sen, silmiini osuivat Jeesuksen sanat: Älä pelkää, minä se olen. Tuo kohtaaminen Jeesuksen kanssa muutti kaiken. Koko se kaaos, joka elämässäni vallitsi, muuttui tarkoituksen mukaiseksi. Olin kadotettu ja tuomittu ihminen joka solullani. Olin juuri sellainen ihminen, jonka syntisiä pelastamaan saapunut Jeesus löytää ja olin juuri siinä ainoassa tilassa, jossa Jumala silkasta armosta pelastaa ihmisen.

- Yhä vieläkin, kymmenien uskonvuosien jälkeen, joudun etsimään, taistelemaan ja kilvoittelemaan päivittäin päästäkseni tälle paikalle yhä uudestaan. Minussa asuu jatkuva kiusaus kerätä meriittejä, ja tulla hieman paremmaksi, että Jumala sitten armahtaisi minutkin.

Ihmisillä on tapana rajoittaa toisinajattelijoiden elämää, kulkemista ja harjoittaa ihmisten niputtamista ryhmätavoitteiden mukaan. Kuinka erilainen onkaan Jumalan toiminta, kun hän puhuu pelastuksen evankeliumia syntisille. Ja ihmeellinen on tuon sanoman vaikutus, kun väkeä lappaa Kristuksen luo kaikkialta ilman ennakkoilmoittautumista. "Riemuitse ja iloitse, tytär Siion! Sillä minä tulen ja asun sinun keskelläsi, sanoo Herra. Sinä päivänä liittyy paljon pakanakansoja Herraan, ja he tulevat hänen kansaksensa, ja minä asun sinun keskelläsi, ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut sinun tykösi. Ja Herra ottaa Juudan perintöosaksensa pyhässä maassa ja valitsee vielä Jerusalemin." Sak.2:10-12. Ihmiset mittaavat toisiaan koulutuksella, kirkollisuudella, lahkoilla, armolahjoilla, ylistyksellä, onnistumisilla. (juutalaiset mittaavat lailla, ruoka- ja pukeutumismääräyksillä, temppelillä, luvatulla maalla, valloituksillaan). Jumalan raja kulkee Messiaassa. Kristuksen täydellisyys on aina epätäydellisten hyöty, Herran valo jokaisen pimeän tyypin apu. Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani."2.Kor.6:16.

Lopunaikojen kaksi pelastussuuntaa ovat maailma ja luopunut kristikunta, kummastakin tulee kansaa Herran luokse. Näitä ihmisiä Kristus kutsuu väkevästi sanansa ja elämän kohtaloiden kautta pakenemaan uhkaajiaan. Pelastuneissa on juutalaisia ja pakanoita, sillä Golgatan voitto kerrotaan jokaiselle. Tosin varsinainen omaisuuskansan herääminen tapahtuu vasta, kun seurakunta on otettu täältä Karitsan häihin taivaaseen. "Voi, voi, paetkaa pohjoisesta maasta, sanoo Herra! Sillä minä olen hajottanut teidät neljään taivaan tuuleen, sanoo Herra. Voi, Siion, pelastaudu, sinä, joka asut tytär Baabelin luona! Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniaksensa hän on lähettänyt minut pakanakansojen luokse, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä. Sak.2:6-8. Profetian keskushahmo on Jeesus, jonka Isä on lähettänyt pakanakansojen luokse. Olkaamme siis kiitolliset Hänelle, hän on tullut lähelle, hän on kaatanut muut muurit tullakseen itse muuriksi.

Herra, sinä käskit aikoinaan rakentaa Jerusalemiin muurin ja temppelin - ja niin tapahtui pari kertaa. Mutta nyt olet ilmestynyt keskellemme rakentamaan temppelin ja muurin elävistä sieluista. Anna siis herätyksen ajat, ja virvoituksen ajat, ja uudistuksen ajat, että ihmiset löytävät syntisten Vapahtajan sinussa. Varjele meitä mittamiehistä, jotka määräävät silmämääräisesti uskovien rajat. Murskaa synnin, kuoleman ja perkeleen rakennelmat ja muurit, jotka estävät ihmisiä tulemasta luoksesi. Kiitos Jeesus, että olet tulimuuri uskovien ympärillä ja kunnia heidän keskellään - tänään. Anna tämän näyn rohkaista heikkoja sieluja.

tulevaa toimintaa maaliskuussa