Jeesus, muista minua!

"Niin toinen pahantekijöistä, 

jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: 

"Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä." 

Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: 

"Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, 

joka olet saman rangaistuksen alainen? 

Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, 

sillä me saamme, 

mitä meidän tekomme ansaitsevat; 

mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt." 

Ja hän sanoi: 

"Jeesus, muista minua, 

kun tulet valtakuntaasi." 

Niin Jeesus sanoi hänelle: 

"Totisesti minä sanon sinulle: 

tänä päivänä pitää sinun oleman 

minun kanssani paratiisissa."

Luuk.23:39-43

Lupiineja ja lupauksia

Amerikasta on tullut vuosien aikana monenlaista vaikutusta vanhaan Eurooppaan. Myöskin kasvikuntaa on rikastettu täällä Amerikan tuliaisilla, kuten meillä runsaasti kasvavalla lupiinilla. Tutkijat määrittelevät lupiinit haittakasveiksi myrkyllisyytensä vuoksi. Kuulemma siitä on jalostettu terveellisempiä versioita rehukasveiksi toisella nimikkeellä. Australiassa porsaat saavat pääasiallisen ravintonsa lupiineista.

Vaimoni pyysi eräänä päivänä minua hävittämään pihapiiristä lupiinit ja tein niin. Minun silmääni ne olivat tuttuja kesänmerkkejä ja helppohoitoisia pihakasveja, joissa oli näyttävä kukkarypäs valkoisen, sinisen, punertavan ja lilan vivahteissa. Olin ottanut elämäni aikana lupiineista monta kuvaa ajattelematta niiden vaarallisuutta. Muistan kuinka Amerikan sukulaisetkin ihastelivat ja valokuvasivat lupiiniketoja Suomessa käydessään. Vaikka se ehkä olikin vain peilikuva heidän omasta ympäristöstään täällä karussa Pohjolassa?

Amerikan lupiinit ja muut rikkakasvit ovat myös peilikuvia tuhoa tuottavista turmelusvoimista, jotka pyrkivät etenemään kaikkialla estelyistä huolimatta. Ja onhan meillä omastakin takaa rikkaruohoja täällä esiintynyt aina syntiinlankeemuksesta asti. Pahuus, pimeys ja synti eivät ole alueellisia, jokainen ihminen kantaa syntiä olemuksessaan. Lupiinit ovat näyttävän kauniita, valloittavia, helposti kasvatettavia, hallitsevia ja paikkansa säilyttäviä. Synnin olemus on täsmälleen samanlainen ja sen seuraukset myrkyttävät kaiken ympäristössään. Tuhovoimat tulevat näyttävän kauniisti ihmiselämään houkutuksin, viettelyksin ja langettaen vaivaan. Kun synti pääsee rehottamaan, on siitä mahdoton päästä irti. Synti on väärä totuus, synti on väärä rakkaus, synti on väärä toivo, synti on väärä kristus, synti on väärä usko.

Lontoon Westminster Abbeyn tuomiokirkon lattian alle on haudattu kolme tämän maailman profeettaa. Maailmankuulu fyysikko Stephen Hawking kuoli maaliskuussa 76 vuoden iässä. Hän edusti tiedepiireissä maailmankaikkeuden tutkijaeliittiä, ja monet pitivät häntä viime aikojen suurena tähtenä näissä opetuksissa? Hänen poltetun ruumiinsa jäännös laskettiin kahden muun tiedemaailman supertähden, Isaac Newtonin ja Charles Darwinin viimeisten lepopaikkojen väliin.

Darwin oli 1800-luvulla luonnontieteilijä, kehitysopin profeetta, joka yritti selittää olemassaolon kysymystä alkuräjähdyksen ja sattuman valinnalla. Tämä pimeä ateismin haara on saanut paljon suosiota ja on vieläkin varsinainen kristikuntaa kiusaava lupiini, myrkkykasvi.

Isaac Newton oli 1600-luvulla kunnioitettu, fyysikko, matemaatikko, tiedemies, joka pohti mm. aikaa ja avaruutta. Hän oli vahvasti uskonnollinen ja hänellä oli mm. laaja kokoelma okkultistisia kirjoituksia. Newton tutki myös alkemiaa (jonka tarkoituksena oli valmistaa kultaa vähemmän jaloista metalleista tai saada aikaan niin sanottu elämän eliksiiri, jolla voitaisiin saavuttaa pitkä tai jopa ikuinen elämä - liittyy aatteellisesti ruusuristiläisyyteen ja vapaamuurareihin.) Newtonin itseään varten kirjoittamasta muistiinpanosta ilmenee, että Newton ennusti Jeesuksen toisen tulemisen koittavan vuonna 2060 tai pian sen jälkeen?

Nämä kolme pohtivat olemassaolon suurta kysymystä, mistä kaikki on alkanut ja mihin se päätyy? Vastaukset olivat vähissä. Mitä nämä kolme miestä saivat aikaan? Ainakin he sekoittivat monen ihmisen mielen näkemyksillään. Kaikki mitä he jättivät jälkeensä on vain aikaan sidottua, jatkuvasti muuttuvaa tietoa, epäilyä, oletuksia, väittämiä ja arkullinen tomua - heidän omaansa. Kerran heidätkin kutsutaan suureen tuomioon Kristuksen eteen. Saa nähdä, kuinka äijän käy? Ainakin jokaiselle selviää lopullisesti, miten kaikki päättyy. Se, joka ei ota huomioon Luojaa, on pelkkää lupiinia.

Harhaanvievät opetukset ovat aina kiusanneet Jumalan seurakuntaa, Herran omia. Tunnolliset kristitytkin ovat joskus aivan harhassa mielipiteineen ja puheineen. Tässä suhteessa ei ole täydellistä ihmistä, ei edes uskovissa, kaikki voivat erehtyä, eksyä, pimentyä, nukahtaa, pensistyä, joutua kauas Kristuksesta, Jumalan sanasta. Silloin mieli huumaantuu jostakin "uudesta ihanasta" opetuksesta tai ilmiöstä uskovien kokoontumisissa. Ja mitä enemmän on asiasta samaa mieltä ja sitä hehkuttaa, sen varmemmin se pesiytyy suureen laumaan.

"Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon." 2.Piet.2:1.

Valhetta tullaan opettamaan aina, sitä ei voi välttää, mutta sen turmeleva vaikutus on kaikkein hedelmällisin niissä, jotka eivät lue Raamattua tai tunne sen sisältöä. He perustavat mielipiteensä tunne ja järki akselille ilman hengen koettelemista. Olisikin hyvä jos kaikki opetus nostettaisiin aina seurakunnan tutkittavaksi avoimesti ja Jumalan valoa rukoillen. Se varjelisi paljoista sakkokierroksista väen. Pienten, seurakunnasta irronneiden ryhmien ongelma on siinä, että arvostelu puuttuu ja sen on korvannut hännystely ja mielistely, ihmispalvonta, idolismi. Heikot ihmiset tukeutuvat vahvoihin persooniin ja heidän mielipiteensä ovat totuus. Lupiinit myrkyttävät.

Lupiinit ovat kauniita, valokuvauksellisia kasveja. Sellaisia ovat myös monet nimikristityt, jotka sähläävät ja sekoittavat seurakuntaa. Ennen puhuttiin hurmahenkisyydestä ja sen mukanaan tuomista vaivoista, nykyään voisi puhua raamatullisesti sielullisuudesta, joka eksyttää kristittyjä. Tunteet ovat väkevä ohjain ihmismielelle ja usein se voittaa Jumalan sanan arvovallan. On helppoa heittäytyä tunteittensa vietäväksi ja pyhittää ne mukavuutensa tähden.

"Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen." Kol.2:8

Monet ihmiset ovat puheineen varsinaisia veijareita, manipulaattoreita ja lypsäjiä, jotka käyttävät häikäilemättömästi hyödykseen kaikki, mistä oma maine, etu, kukkaro ja kiiltokuva paisuu. Näissä vedotaan useimmin järkeen ja yleiseen mielipiteeseen. Joku saalistaa näitä tulliviirin tavoin suuntaa vaihtavia kristittyjä puolelleen ja tarkoituksiinsa. Siksi heistä on sanassa kestovaroitus. Jos teet, niin kuin sinulle sanotaan, saat hieman hyötyä, hyväksynnän, ja taputuksia. Mutta jos vastustat, tulee potku pyllyyn ja pois pelistä.

Nykyään on suosittua kirkossa tuottaa messuja, jumalanpalveluksia, kirkonmenoja, jotka ovat luterilaisuudessa selvä siirtymä sekä nimityksessä että käytännössä vanhaan katoliseen aikaan. Messujen kirjo on rajaton verrattuna katolisen kirkon perinteiseen jumalanpalvelukseen. Meillä messu-nimikkeen alle voidaan rakentaa lähes mitä tahansa: afrikkalainen gospelmessu, kansanmusiikkimessu, tuomasmessu, partiomessu, sateenkaarimessu, jazzmessu, tangomessu, keidasmessu, riemumessu, varikkomessu, valon messu, verkoston messu, motoristimessu, kivimessu, jne. Mietin, että eri kulttuuripiirit voisivat luoda oman messunsa, samoin urheilijat lajiensa mukaisen messun, ja poliitikot puolueensavärisen messun. Ei kai tässä ole mitään rajaa, mitä ihmismieli voi kehittää. Näitä sitten vielä mainostetaan ihmissuosioiden mukaan, rentona meininkinä, leppoisana yhdessäolona, ei paljon puhetta, ei pitkiä saarnoja, paljon musiikkia, paljon ihmisvetoista ohjelmaa, tarjoilua, pieniä huomionosoituksia, lahjoja, kättelyä, halailua, ei puhuta synnistä, ei parannuksesta, ei helvetistä, eikä yleensä Raamatusta muuta kuin hymyssä suin, ei vakavuutta, ei murheellisia kysymyksiä. On kuin ruokailu koostuisi pelkästään jälkiruoista ja välipaloista, muttei terveellisestä ravinnosta? On kuin seurakunta keskittyisi lupiineihin elämän sanan siemenen sijasta?

Mutta pitäytyvätkö ihmiset siis Kristukseen, onko hän kaiken Jumalanpalveluksen ydin, sisältö, tarkoitus, päämäärä ja Henki? Vai ovatko edellä mainitut kirkonmenot karkottaneet Hänet taka-alalle, kirkon takaosaan tai parvekkeelle tai peräti hautausmaalle? Kohtaako kukaan Jeesuksen, pelastuuko kukaan, iloitsevatko taivaan enkelit yhdestä parannuksen tekijästä täällä, tuleeko kukaan alttarille Herran eteen synteineen? Murtuuko kukaan Jumalan pyhyyden kohdattuaan, tulevatko omatunnot liikutetuiksi kristittyjen kokoontuessa, esiintyykö anteeksipyyntöjä, anteeksiantamusta, sopimista, virheiden korjaamista, katumuksen hedelmiä?

"Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä." 1.Joh.2:23. Jeesuksen löytäminen, vastaanottaminen ja säilyttäminen sydämessä, elämässä, arjessa kotona, ihmissuhteissa, rahankäytössä ja Raamatussa on ihmisen suurin aarre hänen lyhyessä elämässään täällä. Jeesus muuttaa ihmisenmielen, sydämen ja elämän, Hän tekee uudeksi, uudestisynnyttää, ohjaa uuteen elämään. Hän kylvää evankeliumin siemenen rohkeasti lupiinien sekaan ja niin syntyy suuri taistelu, kahden valtakunnan mitttelö. Jos Herra voittaa sielun omakseen, alkaa Jumalan valtakunnan aika, jos maailma vie mielen, se tietää kuolemaa. Silloin lupiinit voittavat herätetty ihminen palaa vanhoihin menoihinsa, synteihinsä ja kotkotuksiinsa, vanhat kaverit vievät mennessään, vanhat jutut, harrastukset, eksytykset tulevat ottamaan taas omansa ja niin pässiä viedään köydestä ties mihin? Kuinka paljon Herramme näkeekään vaivaa edestämme, että voisimme olla puhtaat ja pyhät. ”Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun....Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun...” Joh.17:9,20.

Herra, näet kuinka monenlaiset tuholaiset yrittävät lupiinien tavoin syödä tilan hyvän siemen kasvun, aseman evankeliumiltasi ja pyhän nimesi arvosta, kuinka seurakuntasi on kaikenlaisen kylvön kukkamaana ja valheen vaikutukset yrittävät tukahduttaa elämän sanan kasvun, vaientaa äänesi keskuudessamme. Varjele meitä turvautumasta näkyvään,materiaan ja ohjautumaan mieltymystemme mukaan valinnoissamme. Katsomme sinuun uskomme alkajaan ja täyttäjään odottaen, että Pyhän Henkesi vaikutus uudistaa kristityt ja saa elävän tunnustuksen Jeesuksesta ihmisten edessä. Auta meitä iloon sanasi suurten lupausten ja lahjojen vastaanottamisessa. Auta luopumaan kaikesta saadaksemme omistaa sinut – ikuisesti! Vie meidät taivaaseen, jossa ei ole yhtään myrkkykasvia.

Auta mua.... kanna kotiin saakka....

Paikallisseurakunnan kuukausiliite tipahti postiluukusta ja innolla katselin sen läpi. Hienoja juttuja, upeaa tekstiä, näyttäviä kuvia, toiminnan runsas kirjo esillä, myönteinen kristillisyyden ilme aivan pursusi joka sivulta, työntekijöiden hymy oli vertaansa vailla, kuin juuri palkankorotuksen saaneita. Kirkko oli puukattu täyteen konsertteja, kirkonmenoja löytyi joka lähtöön, ihmisten piti vain löytää taivaskanavan aaltopituus omille mitoille ja toiveille. Julkisivu oli kunnossa kuin kirkon vuosisatainen kiviseinä tai hautausmaan hoidetut vainajien muistomerkit. Kaiken kaikkiaan siitä ei puuttunut mitään? Vai puuttuiko sittenkin? Missä oli Jeesus, mihin hän oli jäänyt, vai oliko hän jäänyt pois väärällä pysäkillä löytämättä loistavaa seurakuntaa? Ehkä hän oli mennyt naapuri seurakuntaan tai peräti kirkon taakse?

Ei yhtään juttua Jeesuksesta, ei yhtään todistusta hänen voimastaan, vallastaan, uskostaan, rakkaudestaan, toivostaan. Maailmankaikkeuden tärkein henkilö on yksinkertaisesti ohitettu, unohdettu. Hän, joka on antanut nimen kirkolleen, ei ole mitään, ei minkään arvoinen. Hänestä ei puhuta, hänestä ei kirjoiteta, häntä ei rukoilla, eikä kehoteta ihmisiä kääntymään hänen luokseen. Kirkko ei tarvitse Herraansa, Jeesuksen on taas suostuttava vain syntisten ja sairaitten seuraan. Kaikenlaiset valuvikaiset ja elämänsä kriisissä olevat puhelevat hänelle. Ihmiset, joissa ei ole teologian hajuakaan, etsivät Herraa ja pyrkivät hänen seuraajikseen.

Eräänä päivänä lapsenlapsemme Emilia, 2 v. alkoi laulaa leikkiessään lattialla lelujen kanssa voimakkaasti: - auta mua, auta mua… Mä en selviäkään tästä ilman sua… Auta mua, auta mua… Minulle entuudestaan tuntematon laulu sai uuden tulkinnan ja sanojakin tuli vain tuon, ilmeisesti kertosäkeen verran. Minua hymyilytti, pieni tyttö lausui melkoisen tärkeät sanat edes itse ymmärtämättä niiden sisältöä?

Kautta Raamatun ovat Herran omat rukoilleet hänen puoleensa avunhuutonsa, avuttomuutensa pukeneet sanoiksi ja nöyrtyneet Jumalansa edessä. On havaittu, ettei selvitä ilman Jeesuksen käden apua, ilman Jumalan sanan muuttavaa ja uudistavaa valtaa. On tullut aika heittää kaikki murheet Herralle ja luovuttava omasta viisaudesta ja yrityksestä selvitä omin voimin. On tullut aika luopua luottamasta näkyviin ratkaisuihin, materiaan, maailmaan, aikaan, rahaan, ihmisiin. On tullut Jeesuksen aika, uusi aika, uusi elämä, uusi voima, uusi Henki, uusi näky, uudet sanat, uusi vapaus, uusi ilo, uudet kielet, uusi sydän.

"Autuas olet sinä, Israel; kuka on sinun vertaisesi! Sinä olet kansa, jota Herra auttaa, hän, joka on sinun kilpesi ja suojasi, sinun miekkasi ja korkeutesi." 5.Moos.33:29

"Niin israelilaiset sanoivat Herralle: "Me olemme syntiä tehneet; tee sinä meille aivan niinkuin hyväksi näet, kunhan vain tänä päivänä autat meitä." Tuom.10:15.

"Herra, auta! Vastatkoon kuningas meille, kun huudamme." Ps.7:10.

"Paranna minut, Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. Sillä sinä olet minun ylistykseni." Jer.17:14

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." Sef.3:17.

"Minä teen väkeväksi Juudan heimon ja autan Joosefin heimoa. Minä saatan heidät kotiin, sillä minä armahdan heitä, ja he tulevat olemaan, niinkuin en minä olisi heitä hyljännytkään. Sillä minä olen Herra, heidän Jumalansa, ja kuulen heidän rukouksensa." Sak.10:6.

Ilmeisesti suurin osa ihmisten puheista ja lauluista on kuin kaiku jostakin kaukaisuudesta, jonkun toisen ääni, joka tuntuu sillä hetkellä sopivan itselleen? Mutta ajattelevatko ihmiset lainkaan, mitä laulavat, mitä puhuvat, vai onko se vain tyhjää toistelua. Itsekin ajattelin joskus nuorempana, että nämä hengellisen viihteen tähdet laulavat sydämestään syvällisiä Jumalan totuuksia? Ehkä joku tekeekin niin? Vähitellen kävi kuitenkin ilmi, etteivät laulajat juurikaan ajatelleet sanottavaansa omakohtaisesti, esitykset olivat vain kunnian, suosion, rahan ja menestyksen keräilytapahtumia. Se tuli esille heidän elämänvalinnoissaan, haastatteluissaan, ratkaisuissaan ja suhteessaan materiaaliin. Jumala ei mahtunut mukaan, hänellä ei ollut edes äänestysoikeutta "tähtien" tarinassa. Ja jos sitten joku ystävällinen uskova kysyi, että mihin Jeesus hävisi, nämä "tähdet" motkottivat. Heillä oli siihen mahdollisuus, koska he olivat koko ajan median myllyssä näkyvillä. Joskus tosin tuntuu, että ei seurakunnassa olekaan muita ihmisiä kuin nämä "tähdet", joista osa kylläkin on jo aikaa sitten kadottanut valonsa - Jeesuksen - mutta laulua ja juttua tulee edelleen kuin vanhalla poliitikolla, jonka ajatus on katkennut vuosituhannen vaihteessa.

Kyllä ihminen joskus pyytää Jumalaa avukseen, mutta vain hätätilanteessa, umpikujassa, suuressa pimeydessä, kun vene alkaa vuotaa ja tietää olevansa hukkumassa. On niitäkin, jotka pyytävät apua päivittäin Jeesukselta, jotka ovat tottuneet riippuvaisuuteen hänestä. Nämä Herran soturit pitävät Jumalan sanan sydämessään, eivätkä luovu Jeesuksesta, eivät kumarra Baalia, vaan taistelevat Jumalaansa turvaten. He taistelevat oman paikkakuntansa puolesta, seurakuntansa puolesta, sukunsa puolesta, naapuriensa puolesta, lähetystyön puolesta, evankeliumin ja Jumalan sanan menestymisen puolesta, pelastumattomien sielujen puolesta, pimeyden teillä kulkevien puolesta, synnin tekijöiden ja suosijoiden puolesta, ateistien ja vapaa-ajattelijoiden puolesta, uskosta luopuneiden puolesta, sairaiden puolesta, ahdistettujen puolesta, yksinäisten puolesta, hylättyjen puolesta, avuttomien puolesta, lasten ja nuorten puolesta.

Päivällä kävimme pienellä kierroksella lähitienoolla lastenlasten kanssa ilman mitään suuria tavoitteita. Sitten pikkuneiti, Emilia, alkoi taas laulaa, nyt vanhaa hevosesta ja pikkutytöstä kertovaa laulua, jossa esiintyivät mm. säkeet: - Ihahaa, hepo hirnahtaa... Kanna pikku Siljaa... Kanna kotiin saakka…. Jossain vaiheessa suurin osa muuta tekstiä häipyi taka-alalle ja kotiin päin tullessamme tyttö toisti vain tuota: - Kanna kotiin saakka... kanna kotiin saakka.... Vastaantulevat kadun kulkijat saivat kuulla, mikä oli sillä hetkellä tärkeää: Kotiin pitäisi päästä ja saada siihen apua, laulussa tosin vain hevoselta?

Uskova voi tulla niin huonoksi, että hänen pitää rukoilla Jeesusta: - Kanna kotiin saakka! Olisihan tietysti ylevämpää, jos itse pystyisi siihen, että ei tarvitsisi apua? Mutta Jumalan suunnitelmissa on tarpeen, että ihminen tulee heikoksi, syntiseksi, huonoksi, avuttomaksi, ja kannettavaksi Jumalan suhteen. Kun uskova riisutaan terveydestään, voimistaan, omavanhurskaudestaan, ei jäljelle jää paljon mitään - mitätön ihminen, ihmisraunio, jonka kanssa ei kukaan tahtoisi vaihtaa osia. Mutta ihmeellisesti taivaan valo loistaa juuri tuohon mitättömyyteen, ihmeellisesti armo kohottaa maahan lyödyn, ihmeellisesti rakkaus eheyttää arvottoman, ihmeellisesti Jeesus kantaa kotiin kypsää taivaan viljaa - pelastunutta sielua, hänen omaansa, lunastamaansa raukkaa.

Nykyisessä virsikirjassamme numerolla 272 on tuntemattoman tekijän runo, joka heijastaa syvää Kristus-suhdetta ja suurta uskoa Kaikkivaltiaaseen Herraan. Siinä on rukous avun tarpeesta ja toivo taivaaseen pääsemisestä. Nykyisessä riisutussa asussaan siihen on jätetty viisi säkeistöä, mutta vahassa jo 1701 virsikirjassa siinä oli 10 säkeistöä. Seuraavassa painoksessa 1888 oli sama määrä, mutta sitä seuraavassa virsikirjassa 1938 oli pudotettu pari säkeistöä pois? Tässä versio: vuodelta 1888 virsikirjassa numerolla 265.

1. Oi Jeesus, auttaja ja armon antaja, synnittä kuolit aivan, meiltä otit synnin vaivan; Nyt elät taivaassasi, aina autat omiasi!

2. Ah Jeesus auttakoon, tarpeemme antakoon! Hän sydämeemme tulkoon, rukouksemme kuulkoon!

Jeesusta, sieluni kiitä, ja häneen itsesi liitä!

3. Mun henkeni Jeesus loi, elämän mulle soi; Ravinnon Jeesus antaa ja kaikki tarpeet kantaa, aina Jeesus neuvon tietää, avuksi tahtoo rientää.

4. Mun Jeesus lunasti, mun Jeesus pelasti, pois helvetistä osti ja kuolemasta nosti; Hän tuntee tarpeeni ja ehtii avukseni.

5. Jeesus suo uskoa ja holhoaa heikkoa; Hän Pyhän Hengen antaa, se kaikki lahjat kantaa; Niillä Jeesus sielun täyttää, armonsa aina näyttää.

6. Meitä Jeesus suojelee, vaaroista varjelee; Myös rauhaa Jeesus tuopi, ja terveyden suopi; Vahingot Jeesus estää; Iäti armonsa kestää.

7. Meitä Jeesus hallitsee, öin päivin vartioitsee; Ei väsy hän, ei makaa, vaan ompi valpas, vakaa; Jeesuksen nimeen elän, Jeesuksen nimeen kuolen.

8. Mä, Jeesus, olen sun, sä iäti olet mun, mun vaivan tiellä tällä, mun taivaissa ylhäällä, mun, Jeesus, kaikin paikoin, mun aina kaikkiin aikoihin.

9. Jeesus, Lunastajani! Jeesus, Vapahtajani! Mua nyt ja aina auta, suo autuus armosi kautta! Kun päättyy elon hetket, mun taivaan iloon kätket.

10. Nyt kaikki kiittämään, Jeesusta ylistämään! Oi Jeesus, Herra taivaan, mun kunniani aivan! Jeesuksen kiitos olkoon, meitä, amen, Jeesus kuulkoon!