Ohikulkutie

 Kun liikennekulttuuri alkoi autoistua liikaa, niin päättäjät keksivät keskustojen ohi kulkevat tiet. Kotikaupunkiini Turkuun tehtiin ohikulkutien nimellä semmoinen 60-luvulla. Sitä pitkin pääsi Helsingin suunnasta tultaessa sujuvasti aina Raisioon asti Turun keskustan ohi ja ajokortin saatuani 18-vuotiaana käytin uutta kulkuväylää usein, koska pääsin keskustan ohi kotiini Ruohonpäähän silloin paljon sujuvammin. Helsinki oli tässäkin ollut edelläkävijä, siellä oli kaksi kehätietä. Myöhemmin näitä alkoi ilmestyä muuallekin, Ouluun, Lappeenrantaan, Kuopioon, Jyväskylään, Tampereelle, Saloon mm. Siitä seurasi uudisrakentaminen keskustan ulkopuolelle ja kaikenlaisten lähiöiden syntyminen suurine kauppakeskuksineen. Keskustat menettivät merkitystään ja sama kehitys on jatkunut edelleen.

 

Uskonnot ovat ohikulkuteitä Jumalalle ja täynnä kaikenlaisia inhimillisiä valintoja ja muotoja, jotka kulkevat mieleisiään polkuja etsien omaa jumalaansa. Sekaan mahtuu paljon epäjumalia, jotka eivät vastaa rukouksiin. Kristillisyydessäkin on vaarana muodostua ohitusteitä, jotka eivät löydä koskaan keskusta, Kristusta, mutta harrastellaan muuten vaan näitä asioita uskonnollisesti. Jeesus sanoo: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri." Joh.10:1. Pelastukseen kulkee vain yksi ovi, Jeesus: "Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu" 10:9. Pääasia on Jeesus, hän on uskonelämän keskus, sen alku ja loppu, täyttymys ja sisältö. Synti panee kiertämään keskuksen, maailma vihaa Herraa ja perkele ehdottaa aina ohikulkutietä Jeesuksen suhteen.

 

Nuoria ihmisiä värvätään ohikulkutielle kuolemaan aatteensa, uskontonsa ja ylpeytensä vuoksi uskottelemalla, että asiat ja olosuhteet paranevat kuin siirtymällä seuraavaan tasoon tietokonepelin tavalla. Kuolemanilmoituksissa on nykyään kaikenlainen kuvien ja muistolauseiden kirjo muodissa. Sieltä voi löytyä iskelmätekstejä ja soutuveneitä, haitaria ja kalevalaa. On joukossa aina joskus Raamattuakin. Mutta itse kuolema on vaikeasti kohdattava tuttavuus ihmisille, siksi siitä on tehty helposti ohitettava juttu ajatuksella, että se onkin vain paraatiovi parempaan huomiseen - taivaaseen?! Mutta valitettavasti kuolema on vain ohikulkutie helvettiin ilman keskustan, Jeesuksen, löytymistä. "Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema." 1.Kor.15:26.

 

Nuorimies tuli luokseni ja sanoi, että ei ole olemassa mitään Jumalan kolminaisuutta. Totesin hänelle, että monista asioista voimme neuvotella ja joustaa, mutta ei tästä, tämä on yksi luovuttamaton raamatullinen totuus. Uskonkysymyksiin on tunkeutunut Raamatun sanan vastaisesti Isä-yksin-oppi, jossa taivaallinen Isä on otettu uskon kohteeksi ilman Jeesusta ja Pyhää Henkeä, ilman parannusta, kääntymystä, ahdasta porttia, synnintuntoa, jumalanpelkoa, Raamatun ilmoitusta. On perustettu isä-seurakuntia ja muutamat virkapapitkin kutsuttavat itsensä isiksi. Kolminaisuusoppi on yritetty turhentaa lukuisia kertoja historian vaiheissa. Niissä kaikissa Jeesus on tehty vain ihmiseksi ja Pyhä Henki vain voiman ilmentymäksi. Isän luo ei voi päästä ilman Poikaa, Jeesusta. "Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää." 1.Joh.5:12. Isän sydämelle ei ole ohikulkutietä ja eikä ole tulossakaan.

 

Hengellisesti sokeat ihmiset, ovat kuolleen uskon kannattajia, joilla ei ole yhteyttä Jeesukseen. He ovat ohikulkutien väkeä. Heiltä leviää kristittyjen piiriin aina silloin tällöin puhetta synnittömyydestä. Tällaisia on sitten joskus kutsuttu pilkallisesti lihanpyhiksi, tai hurmahenkisiksi, mutta ehkä oikeampi olisi sanoa sielulliset ihmiset. Sielullisuus on laaja kirjo tunteita, älyä ja tahtoa ilman Jumalan Hengen ohjausta ja viisautta. Nämä muodostavat sitten lukuisia ohikulkuteitä Jeesuksesta, kukin mieltymyksiensä mukaan. He yrittävät muodostaa mielessään käsitystä Jeesuksesta vähätellen ja halveksien Herran todellista persoonaa. Usein nämä kehälliset asiat tarttuvat helposti koronaviruksen tavoin toisiin sielullisiin ihmisiin, ja niin seuraa laajaa eksytystä, sotkua ja luulemista. "Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen." 2.Tim.3:13. Ilman Jeesusta he kuitenkin hukkuvat.

 

Ehkä kaikkein yleisin ohikulkutie on rakennettu kohtalon varaan. Se on helppo omaksua, koska siinä ei tarvitse tehdä mitään, antaa ajan kulua ja odottelee vain onneaan? Mutta tämä on kamala tie, se on kuohuva virta, joka päätyy valtavaan putoukseen ja ikuiseen syvyyteen. Tämä väki ei ole kiinnostunut muusta kuin itsestään ja nautinnoistaan, he elävät julkisyntien kuravellissä ja röyhtäilevät porsaitten lailla. He ovat koiria, jotka palaavat syömään omaa oksennustaan. He ovat sirkuskatsomon taputusporukkaa, jotka ovat ottamassa kaiken, mutteivät antaisi mitään. He ovat purnareita, ainaisia valittajia, tyhjiä säilykepurkkeja, joiden merkitys ympäristölleen on vain pelkkää tunkiota. He juuri vaativat etuja, lahjoja, turvallisuutta, parempaa elintasoa, lisää rahaa ja tavaraa, puhtaampaa ilmaa, ympäristöjen korjaamista, ilmastonmuutosta, omien rajojen kohottamista ja muiden vähempiarvoisten ihmisten karkottamista. "Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät, ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden. Nuo uhkarohkeat, itserakkaat…" 2.Piet.2:9-10.

 

Ystäväni Jaska oli lievästi kehitysvammainen uskova mies, joka kulki tavallisen kansan parissa todistaen Jeesuksesta. Häntä pyydettiin sairaiden ja kuolevien luokse ja lapset pitivät Jaskasta. Mutta fiksut ja oman arvonsa tuntevat eivät välittäneet Jaskasta. Jaska oli köyhä mies ja kerran joku lahjoitti hänelle vanhan päällystakin, jonka rintaan oli ommeltu Mersun merkki. Jaska meni sitten Pelastusarmeijan patavahdiksi ennen joulua Kouvolaan. Siellä joku ihminen oli arvostellut häntä sanoen, että röyhkeää tulla Mersun omistajana tänne keräämään rahaa ihmisiltä? Todellisuudessa Jaskalla ei ollut edes ajokorttia, hän ajoi vain polkupyörällä ja käveli.

 

Jaska kertoi menneensä kerran Laajasalon sairaalaan katsomaan erästä nuorta miestä, joka paini mielenterveysongelmien kanssa ja oli yrittänyt itsemurhaa. Samassa huoneessa oli toinen mies vuoteessa ja Jaskan nähdessään hän veti peiton päänsä ylitse piiloon. Mutta Jaska meni miehen luo ja tempaisi peiton pois silmien edestä ja käski miestä nousemaan ylös ja lähtemään hänen seuraansa. Yhdessä he lähtivät sairaalan kanttiiniin ja Jaska tarjosi kaverille pullakahvit. Silloin mies kysyi häneltä: Mikä mies sinä olet? He keskustelivat. Pian he palasivat takaisin kerrokselle ja Jaska oli lähdössä poispäin. Silloin hoitaja tuli pyytämään Jaskan keskustelemaan henkilökunnan kanssa. Paikalla oli mm. viisi lääkäriä ja lukuisia hoitajia. He kertoivat, ettei ko. mies ollut syönyt eikä juonut, eikä puhunut vähään aikaan. Hänelle oli määrätty 14 rauhoittavaa pilleriä päivässä. Silloin Jaska kysyi, olisiko siellä vapaata sänkyä, mihin lääkärit voisivat mennä ja syödä nuo pillerit? Sitten hän totesi, ettei myöskään heistä kukaan varmasti nousisi? Myöhemmin mies pääsi kotiin ja selvisi, että hän asui Nokialla ja oli itse ollut ammatiltaan mielisairaalan lääkäri. Hän pyysi Jaskaa kylään ja he tapasivat.

 

Kerran ajelimme Jaskan kanssa Savossa saarnamatkalla ja hän kertoi pitkin matkaa tuntemuksiaan eri ihmisistä ja heihin liittyvistä tapauksista. Sitten ajoimme erään talon ohi ja hän sanoi siinä asuneen vanhan uskovan naisen, jonka luona oli joskus poikennut reissuillaan. Kerran tämä mummo katsoi ulos ikkunasta ja osoitti suurta kiveä, joka oli siinä pihalla tien ja talon välissä. Hän pyysi, että Jaska rukoilisi Jumalaa ottamaan kiven siitä pois, kun se pimitti näkymää pellolle? Jaska meni hämilleen, mutta teki työtä käskettyä ja rukoili yksinkertaisesti asian puolesta. Sitten hän lähti jatkamaan matkaansa, mutta kivi jäi siihen edelleen. Keväällä Jaska tuli taas maisemiin ja kahville mummon huusholliin. Silloin hän huomasi, että kivi oli poissa vanhalta paikaltaan. Se oli pelolla, ojan toisella puolella. Keväällä oli tehty tien oikaisua isoilla koneilla ja kun routa oli sulanut paikalla, oli kivi vierinyt eräänä yönä tien yli omia aikojaan. Mummo oli kiitollinen Jaskalle, jonka rukous oli tullut kuulluksi.

 

Toiset rakentavat itse ohikulkutietään Jumalasta, ihmisistä, työstä, menneisyydestä, tulevaisuudesta, jne. Kun tunteet vyöryvät yli mielen kuin meren aallot tehden olon kurjaksi, tekee mieli pysäyttää vaiva tekemällä jotain ratkaisevaa sen eteen. Mutta usein se ratkaiseva ei ole hyvä päätös, joka suuntautuu Jumalan luokse, Herran eteen, vaan jotain tyhmää ja keinotekoista, itsetuhoisaa, juopottelua, lääkkeitä, pahuutta, kostoa ja välinpitämättömyyttä. Taustalla on yksi ainut suureksi kasvanut asia, josta on tullut elämän keskiö, ja se ei ole Kristus, vaan täyttymätön toive, muutoksen odotus. Mutta muutosta ei tule, maailma ei muutu, ihmiset eivät muutu, talous ei muutu, terveyskään ei muutu. Olisi tyydyttävä elämään näillä jaetuilla korteilla ja eväillä, olisi opittava kiitollisesti ottamaan asiat Jumalan kädestä - sekä hyvät että pahat. Asenne on joko usko tai epäusko, joka ratkaisee täysin tulevaisuuden.

 

Salattu Jumala kuulee rukoukset ja huomioi huokaukset, hän tahtoo ihmisen parasta. Olosuhteet muuttuvat, ihmiset vaihtuvat, säätila muuttuu, pimeys ja pilvet kasaantuvat uhkaaviksi, mutta Jumala on aina sama, Herra Jeesus ei muutu, eikä hän syö sanaansa. "Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra," Jer.29:11-14. Sydäntä Herra etsii, ihmissydäntä, yhteyttä luotuunsa, lunastettuunsa, että saisi pyhittää lapsensa. Mikä ihmeellinen taivaan lahja onkaan löytää Jeesus, Isän lahja ihmiskunnalle. Mikä valtava rakkauden osoitus syntisille onkaan syntisten Vapahtaja. Mikä suurenmoinen hoitosuunnitelma onkaan taivaallisella lääkärillämme ja parantajallamme sairaille varattuna. mikä ihmeellinen sääli onkaan kohdannut maailmaa, kun Herramme tulee hyvänä Paimenena eksyneiden, kadonneitten, heikkojen ja haavoittuneiden luokse tarjoten heille elämää ja autuutta. Ei enää ohikulkutietä, sanovat Jeesuksen kohdanneet ja löytäneet. Hän itse on maailmankaikkeuden keskus, keskipiste, pääasia, alku ja loppu, täyttymys ja sisältö. Hän on luova sana, lunastava sana, tuomitseva sana, parantava sana, ikuinen sana, joka tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja jonka kirkkautta uskovat katselivat, jonka luokse uskovat kutsuivat kadotukseen kulkevia sieluja kaikkialta.

 

Herra, varjele ihmisiä rakentamasta ohikulkuteitä seurakunnasta, uskovista, uskonasioista, Raamatusta, rukouksesta, taivaan valtakunnasta ja sinusta, etteivät he kulkisi onnensa ohi. Aamen

Sä yksin Jeesus täytä elämäni

  

Olin vieraana naapuri kaupungin seurakunnassa ja siellä tallensivat puheen nettiin kuunneltavaksi.

https://valkeakoskenvapaaseurakunta.fi/wp-content/uploads/puheet/puhe201129.mp3

 

Totisesti kansa on heräämässä!

 Kuvan ja Sanan kustantamassa kirjassa (1945) "Ihmisiä taistelujen helteessä" evankelista Frank Mangs tilitti kutsumustaan herätyssaarnaajana:

- En minä kerjännyt Jumalalta tehtävää hänen valtakunnassaan, en ainakaan sitä tehtävää, jonka sain. Sitä pelkäsin, melkein kuin kuolemaa. Mutta jälleen Jumala toimi, vei minut, mihin en tahtonut, ja johti minut siihen toimeen, josta sitten tuli elämänkutsumukseni. Miksi Jumala teki tämän? En tiedä.

- Monia vuosia on kulunut siitä, kun Herra ensi kerran asettui tielleni. En uskalla väittää aina olleeni tälle pyhälle kutsumukselle uskollinen. Olen useammin kuin kerran ollut tottelematta Herran määräystä ja horjunut ratkaisevien tehtävien edessä. Ei hänen Pyhä Henkensä ole joka sekunti saanut olla mieltäni hallitsevana voimana. Eikä hänen tahtonsa ole joka hetki ollut lakini. En ole aina jaksanut katsoa lähimmäisiäni Herran silmillä, enkä ole antanut hänen rakkautensa minun kauttani rakastaa heitä. Väliin olen ollut kylmä ja arvosteleva, ja väliin olen syöksynyt omalle polulleni, edes ajattelematta, että tie oli omani.

- Huolimatta kaikesta, mitä hän tiesi, hän uskalsi kutsua minut lähettilääkseen. Ainoastaan Jumalan uskollisuus on syynä siihen, etteivät siteet hänen ja minun väliltäni ole katkenneet.

 

Mangs kertoi kokemuksistaan suomalaisessa herätyskristillisyydessä, kun sota-ajan karut olosuhteet ja poikkeuksellinen tilanne olivatkin tuoneet yhtäkkiä ihmiset Jumalan eteen ja hän oli evankelistana päässyt avainasemaan johdattaessaan kansaa Jeesuksen luokse. Rintaman takana pidetyt tilaisuudet olivat äärimmäisen yksinkertaisia, vaatimattomia; ei lauluesityksiä, ei kuoroja, vain vanhoja virsiä, mutta vanhanaikainen evankeliumi vetosi nuoriin ja vanhoihin. Kokouksissa pidettiin jälkikokouksia, joissa rukoiltiin pelastusta etsivien puolesta. Tuhannet tulivat uskoon. Silloin Mangs totesi: - Totisesti kansa on heräämässä!

 

Kirjan alkulehdillä ikään kuin johdantona Mangs paljasti suuren salaisuuden, joka on edelleen todellisuutta Suomessa, ja josta Jeesus hänet vapautti:

- Olinhan kasvanut Suomessa — siinä osassa Suomea, jossa raja ruotsalaisen ja suomalaisen välillä oli veitsenterävä. Jos jokin tila oli vaarassa joutua suomalaisten käsiin, niin tavallisesti joukko seudun talonpoikia lyöttäytyi yhteen ostaakseen tilan ja pitääkseen mihin hintaan tahansa suomalaiset kunnanrajan ulkopuolella. Ja jos ruotsalainen mies tai nainen meni naimisiin suomalaista sukujuurta olevan henkilön kanssa, hänen omat heimolaisensa katsoivat häntä säälivin silmin. Suomalaiset olivat toista rotua. Siinä oli kaikki, mutta siinä oli kyllin. Kasvuvuosinani oli minunkin asennoitumiseni ollut suunnilleen samanlainen. Kunnes tulin kristityksi. Silloin sävy muuttui.

 

Mangsin mainitsema kielellinen muuri on ollut ilmeisen vahva ihmisiä erottava tekijä kautta aikojen. Ei ihme, että viha ja sodat ovat aina kuuluneet ihmiskuntaan, sillä synnymme tänne syntisinä ja tuotamme sen mukaan sen vaikutusta jatkuvasti. Olemme ihmisinä hyvin rajoittuneita ja suhteemme toisiin ihmisiin peilaa yleensä itseämme. "Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä." Snl.27:19. Onkin hienoa lukea Mangsista Jeesuksen muuttavan vaikutuksen jälkeen, kun hän kiersi ympäri sota-aikaista Suomea julistamalla Kristusta ja johdattamalla ihmisiä Herran luokse. Ilman Herran antamaa pelastusta ei hänellä olisi ollut mitään edellytyksiä evankelistaksi, hän olisi ollut vain pelkkä ahdasmielinen ruotsia puhuva talonpoika.

 

Helsingin Messuhalliin oli järjestetty herätyskokouksia. Tila oli silloin yksi pohjoismaiden suurimpia. Eräänä iltana tilaisuus oli ilmoitettu olevan ainoastaan nuorille. Kaksi ensimmäistä penkkiriviä oli varattu sotainvalideille - nuorille miehille, jotka olivat menettäneet sodassa kätensä, jalkansa, tai silmänsä. Kuoro, joka oli koottu kaikista kristillisistä järjestöistä, nousi lavalle ja laulu alkoi. Mangs kertoi nähneensä erään invalidin etupenkissä tarttuvan kainalosauvoihinsa. Hänen toinen jalkansa oli poissa. Hän oli menettänyt sen Karjalassa. Ja niin hän käydä kolkutti yhdellä jalallaan ja kahdella sauvallaan suuren salin kulmausta kohti selvittääkseen asiansa Jumalan kanssa ja saadakseen sielunsa parannetuksi. Sokea nuori mies hapuili käsillään kuljettajaansa. Hän tarvitsi apua löytääkseen tien pelastusta etsivien paikalle. Ja niin he tulivat kaikkialta, vapaasti, pakottamatta, yksitellen ja pienissä ryhmissä, kymmenittäin, sadottain alttarille…. Yöllä, kun Mangs oli lähdössä kotiin, tuli hänen luokseen sairaanhoitajaopiskelijoita pyytämään häntä puhumaan heidän kouluunsa….

 

Sota-aika ja Tampereen tuomiokirkko, illaksi oli suunniteltu herätyskokous. Se oli täynnä hartaita ihmisiä. Käytävätkin olivat täynnä seisovia ihmisiä. Urut pauhasivat, seurakunta lauloi sydämen pohjasta virttä. Tuli yhtäkkiä hiljainen ilmahälytys. Venäläisiä koneita oli havaittu Tampereen eteläpuolella. Valot sammutettiin kirkosta, tuli pilkkopimeä. Kirkko oli tyhjennettävä. Oli suuri ihme, kuinka nämä kolmetuhatta ihmistä voivat pikimustassa pimeydessä ja muutamassa minuutissa jäseniään taittamatta selvitä ulos kirkosta ja löytää suojahuoneeseen. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua puhallettiin "vaara ohi" ja väki tuli takaisin. Kokous alkoi uudestaan. Tuomiorovastin puhe oli menossa, kun taas tuli hälytys. Sama kirkon tyhjennysmenettely uudistui yksityiskohtia myöten, ja kello kahdeksalta väki kokoontui kolmannen kerran kirkkoon. Silloin päästiin niin pitkälle, että Frank Mangs oli juuri lukenut Raamatun tekstin ja alkanut puhua, kun taas tuli keskeytys, ilmahälytys. Nyt oli seurakunnan taivuttava. Ei kannattanut yrittää enää kokoontua, kaikki menivät kotiin, kun hälytys oli ohitse. Mutta kansa oli heräämässä, ja kokouksia täytyi jatkaa. Mangs kertoo, että he alkoivat tilaisuuden seuraavana päivänä kello viideltä iltapäivällä, samalla hetkellä kun tehtaat pysähtyivät. Ja ihmiset tulivat suoraan tehtaista ja liikkeistä ja konttoreista kirkkoon. Heillä oli vain tunti käytettävänä, sillä kello kuusi oli kirkon oltava taas tyhjä ja pimennetty, niin kuuluu ylipäällikön käsky. - Lauloimme, rukoilimme, saarnasimme ja pidimme jälkikokouksen, sillä kansa oli heräämässä ja syntiset etsivät laumoittain Jumalaa.

 

Mangs kertoi miehestä, joka tuli nuorisoleirille, vaikka oli selvästi keski-ikäinen. Mies oli pukeutunut maalaisten tamineisiin, kulki kävelykeppi apunaan ja poltti sikaria. Nuoret sanoivat hänen olevan hapan ja tyytymätön kaikkeen, huono ruoka, huono vuode ja huono hinta. Mies kulki koko ajan yksin leirillä, ja vältti toisten seuraa. Mies tuli kuitenkin luennoille muutaman kerran.

Mangs koki kuitenkin miehen olevan lähimmäinen ja siksi hän meni tervehtimään tätä ja juttelemaan hänen kanssaan. Kun Mangs kertoi matkustavansa seuraavana päivänä saarnaamaan lähikaupunkiin, mies halusi tulla mukaan. Niin he lähtivät. Mies haukkui koko matkan kristittyjä. Tilaisuuden ajaksi mies meni muualle ja paluumatkalla sama haukkuminen jatkui. Tuli viimeinen leiripäivä. Mies tuli Mangsin luo ja valitti, että oli turha tulla leirille, jossa kukaan ei huolehtinut hänestä ja hän tunsi yksinäisyyttä.

Silloin Mangs pyysi mieheltä anteeksi, ettei ole pystynyt vastaamaan odotukseen. Mies ällistyi ja melkein perui puheensa. Mangs jatkoi, että Jumala oli lähettänyt hänet kaikkialle julistamaan evankeliumia rakastavasta Jumalasta. Niin mies avautui pikku hiljaa ja alkoi kertoa itsestään, vaikeuksistaan ja odotuksistaan, pettymyksistään, sairauksistaan ja vastoinkäymisistään. Mieskin pyysi anteeksi. Silloin Mangs ehdotti, että rukoilisivat yhdessä. Pian he polvistuivat Mangsin kanssa ja mies rukoili: - Herra, Jumala, minä olen kaikkein yksinäisin ihminen maailmassa, auta minua - Herra Jumala, minä olen syntinen - suuri syntinen - pelasta minut ja anna minulle anteeksi. Auta minua löytämään sinut ja sinun suunnitelmasi elämälleni!

Mangs oli aivan hämmästynyt, kyyneleet valuivat kummaltakin, kun rukoushetki päättyi. Myöhemmin hän kertoi tapauksen opettaneen, kuinka tärkeä hänen oli aina pyytää apua Jumalalta jokaisessa lähimmäisen kohtaamisessa johtaakseen heidät Kristuksen luokse.

 

Myöhemmin Mangs arvioi hengellistä tilannetta sota-ajan Suomessa: - Kaksi virtaa pyrkii murtautumaan esille Suomen kansan elämässä juuri nyt, ja arvostelu saa värityksensä siitä virrasta, jonka kanssa kukin eniten on joutunut kosketukseen. Olen tuskin nähnyt kansaa, joka on tehnyt syntiä niin hillittömästi kuin Suomen kansa. Mutta en myöskään koskaan ole nähnyt kansaa, joka on ikävöinyt Jumalaa niin väkevästi kuin Suomen kansa juuri nyt. Muista, että sekä taivas

että helvetti ovat Suomessa voimaperäisessä toiminnassa. Ja se tekee siellä olon niin jännittäväksi ja kiintoisaksi.

- Olisi luonnollisesti sangen helppoa esittää tässä yksityiskohtaista mustamaalausta, mutta se ei kannata. Viinavirta Suomessa ei laske eikä kevytmielisyys hillinny sillä, että minä maalaan paholaisen seinälle. Eikä meidän sitä paitsi tarvitse matkustaa Pohjanlahden ylitse löytääksemme siveellisyyden alenemista. Sitä löytyy lähempänä, vaikkei sitä saakaan kosketella. Sen sijaan osoitan toista virtaa, joka murtautuu esille meidän aikamme Suomessa: Hengen ja elämän virtaa, virtaa täynnä Jumalan ja pelastuksen, puhtauden, vapauden ja totuuden kaipuuta. Tapasin tämän elävän virran melkein kaikkialla. Tapasin sen voimakkaampana ja syvempänä kuin millään muulla taholla maailmaa.

 

Nykyisin valtioiden johtajat hakevat itselleen ja rikoksilleen syytesuojaa ja saavatkin sellaisen ollessaan vallassa ja virassa. Mutta sitten tulee aika, jolloin he eivät ole enää mitään ja koittaa tuomion päivä. Ihmiset hoippuvat hyvän ja pahan rajamailla, heillä on halu hyvään, mutta ei voimaa eikä edellytyksiä elää semmoista elämää. Tarvitaan joku, joka ojentaa auttavan käden tai sanoo pelastavan sanan.

Mangs kertoi miehestä, joka oli hyvä ja onnistunut elämässään. Mutta silloin ei mies tuntunut tarvitsevan Jumalaa, eikä hengellisiä neuvoja, keskusteli muuten vain näistäkin ajankuluksi. Tapahtui, että mies sairastui ja joutui sairaalaan. Hän lähetti Mangsille sanan, että tämä tulisi hänen luokseen. Mangs vähän pelkäsi kohtaamista, koska mies oli aiemmin ollut niin itsevarma ja ylimielinen. Hän kuitenkin meni tämän luokse. Vuoteella makasi ihmisraunio, joka kysyi: - miksi et tullut ennemmin…. anna minulle sana, jonka varassa voin kuolla!

Yhtäkkiä Mangsin eteen avautui sielunhoitotilanne. Hän kaivoi Raamatun esiin ja alkoi etsiä sopivaa tekstiä. Vihdoin hän päätyi Jesaja 53. lukuun ja alkoi lukea: - Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme…..

Mangs kertoi polvistuneensa sairasvuoteen viereen rukoukseen kuunnellen, kun mies toisti: - Minun tähteni… Hän kuoli minun tähteni… Hän kantoi minun syntini. Ihme tapahtui yhdennellätoista hetkellä ja mies sai Jumalan valon sisimpäänsä ja pääsi rauhaan. Hän lähti tästä ajasta vain muutama tunti myöhemmin.

 

Herra Jeesus, sinä olet suuri sielujen Paimen, joka johdat omiasi kuin lammaslaumaa. Rakkautesi etsii edelleen kadonneita, eksyneitä ja haavoittuneita sieluja yhteyteesi. Tule meille, meidän seurakuntaamme, meidän koteihimme, meidän sydämiimme, elämäämme, aikaamme. Ojenna kätesi, pelastava kätesi, parantava kätesi, ihmeitä tekevä kätesi, heikkoja tukeva kätesi, syvyydestä nostava kätesi, syntisten tähden haavoitettu kätesi, nukkuvan herättävä kätesi, elämän tielle ohjaava kätesi, sairasta kantava kätesi, ihmisiä yhdistävä kätesi perheissä sekä avioliitoissa ja siunaava kätesi kurjuuden ja pimeyden keskelle. Anna tähän aikaan hyvä sanoma: Kansa on heräämässä.

 

Valo voittaa!

 

Majataloilta: Valo voittaa!

to 19.11. kello 18.00

Kosken Tl seurakuntatalo

Majataloilloissa on lämmin tunnelma ja kynnys osallistua matalalla. Kanttori pitää virsituokion ja illan lopuksi juodaan teetä. Lämpimästi tervetuloa juuri sellaisena, kuin olet!

Marraskuun Majataloillassa Valo voittaa! Vieraina lauluyhtye Valo Hannu Ilolan johdolla sekä Turkka ja Hilkka Aaltonen.

Perintöosa ihanassa maassa

 Ernesti Hentunen, syntyi 1800-luvun lopulla pietarilaiseen työläisperheeseen. Hän opiskeli lakia ja valmistui tuomariksi ja oli innostunut poliittisesta vaikuttamisesta. Hän toimi mm. Inkeri-lehden toimittajana Pietarissa, sekä kielten opettajana Kristiinankaupungissa, Nurmeksessa ja Terijoella. Hän oli myös vähäosaisten oikeusasiamiehenä Helsingissä. Hänellä oli vasemmistolainen aatemaailma ja siksi joutui monenlaisiin kahnauksiin toisinajattelijoiden kanssa. Hän perusti Radikaalisen Kansanpuolueen ja tarjosi yhteistyötä äärivasemmistolle siinä onnistumatta. Hän perusti lehdet Totuuden Torvi, joka oli sensaatiouutisten sanomalehti, ja ilmestyi 1928-1958. Lisäksi hän perusti lehdet Kovaääninen, Minä Ulvon ja joululehti Orjan Joulukellot. Hentunen joutui poistumaan 1933 Suomesta ulkomaille välttääkseen eräästä lehden jutusta saamansa vankeustuomion ja niin lehtien ilmestyminen keskeytyi 12 vuodeksi. Hentusen asenne oli samalla kääntynyt vasemmistolle vihamieliseksi. Hän nimitti Suomea "Kekkoslovakkiaksi". Vuonna 1945 Totuuden Torvi-lehti alkoi taas ilmestyä ja kohdistua etenkin kommunisteja, YYA-sopimusta ja Neuvostoliittoa vastaan. Hentunen oli sota-aikana vangittuna ja kotiarestissa ja sai 1949 sakkoja lehden Neuvostoliiton vastaisesta kirjoittelusta. Hän kirjoitti kerran lehdessään: "Puolet kansanedustajista on hulluja", ja kohta asiaan vaadittiin oikaisua. Seuraavassa lehden numerossa hän ilmoitti: "Puolet kansanedustajista ei ole hulluja". Hentunen kävi sanoilla lähes kaikkien ihmisten kimppuun, varsinkin poliitikkojen ja virkamiesten, joiden hän väitti olevan sivistymättömiä.

 

Hentunen oli aikansa populisti, joka ei kuitenkaan saanut osakseen kaipaamaansa kansansuosiota, vaikka pitikin isoa ääntä ja oli hyvin aktiivinen vaikuttaja. Hän oli yksinäinen taistelija, joka etsi totuutta ja oikeudenmukaisuutta. Hän löysi yhteiskunnan virheet ja puuttui niihin ärsyttävällä tavalla. Mutta varsinaisia pysyviä muutoksia hän ei saanut aikaan.

Kristillisessä kentässä olen usein kohdannut vähän samantapaisia tyyppejä. Heillä on suurena visiona muuttaa kirkkoa mieleiseensä suuntaan, saada uudistuksia aikaan herätysliikkeessä, laittaa oma koti uuteen uskoon. Aikansa he ovat aktiivisia, innostuksesta pakahtuneita ja täynnä voimaa, joka pursuaa ulos yli vuotavasti sanatulvana ja julkisina kannanottoina, tiukkana arvosteluna ja tyrmäävinä tuomioina.

Sitten he väsyvät, kyllästyvät, tulevat kyynisiksi ja vetäytyvät nurkkaansa kuin turpiinsa saanut nyrkkeilijä. Heidän syyttelevä äänensä vaimenee. Heidän uskonsa Jumalaan on samalla käynyt hyvin ohueksi, se ei kestä vastoinkäymisiä, koettelemuksia, epäonnistumisia, heikkoutta, sairautta, vajaavaisuutta, yksinkertaisuutta, tapahtumattomuutta, pelkkää esirukousta. Samalla usko näkyviin muutoksiin kutistuu koko ajan ja tilalle alkaa tulla oman turmeluksen ja syntisyyden tajuaminen. Vähitellen käy niin, että he ovat ihan pimeydessä, tyhjiä ja tarkoituksettomia, epätoivoisia ja yksinäisiä. Heistä tuntuu, etteivät he kelpaa kenellekään, kukaan ei ymmärrä heitä?

 

Uupuneen syntisen olisi hyvä lukea Raamatusta Ps.16:1-3 "Daavidin laulu. Varjele minua, Jumala, sillä sinuun minä turvaan. Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun Herrani, paitsi sinua ei ole minulla mitään hyvää"; ja pyhille, jotka maassa ovat: "Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni." Siinä uskova näkee Herrassa Jeesuksessa ainoan hyvänsä ja tukeutuu uskossa häneen. Mutta kuinka pitkän matkan ihminen joutuukaan usein tekemään päästäkseen tähän luottamukseen. Kaikki muu vaihdettuna Jeesukseen on vakava päätös, uskonratkaisu ja itselleen kuolemisen paikka. Kun ajallinen väistyy ikuisuuden näkyjen tieltä, alkaa usko ja taivaan tie. Mutta meissä olevan vanha ihminen kauhistuu tällaista – aina!

 

Poliittiset vaalit ja muu vallankäyttö heijastavat synnin valtavaa rehottamista, epäjumalien palvontaa ja ihmiskunniaa. Liian moni uhraa tällaiseen koko elämänsä ja on valmis kuolemaan aatteensa puolesta ilman elävää Jumalaa. Tuskaa täynnä on sen tie, joka valitsee vieraan jumalan ja vääriä valintoja pursuavan elämä. Apua ei tule idästä eikä lännestä, ei ihmisistä, eikä tavarasta, eikä omasta turmeltuneesta sydämestä.

Mutta on aivan toisenlaista löytää yhteys Jumalaan ja kuulla evankeliumin kutsu hänen valtakuntaansa, ihanaan maahan, joka on aivan päinvastainen tämän maailman valtakuntien ja hallitsijoiden kanssa. Se on rauhanruhtinaan hallinta-alue, jossa vallitsee taivaallinen rauha. Se on anteeksisaamisen ihana kokemus Herran Hengessä, joka liittää sielun taivaaseen. Se on Jeesuksen viisauden täyttämä ilmapiiri, jossa uskovaa opetetaan, johdatetaan ja varjellaan. Se on Vapahtajan testamenttaama perintöosa jokaiselle, joka vastaanottaa hänet elämäänsä ja sydämeensä. "Monta tuskaa on niillä, jotka ottavat vieraan jumalan; minä en uhraa niille verta juomauhriksi enkä päästä huulilleni niiden nimiä. Herra on minun pelto- ja malja-osani; sinä hoidat minun arpani. Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani."Ps.16:4-6.

 

Olin vierailulla Toijalassa alkoholisitien hoitokodissa. jonka kunnostamistöissä olin aikoinaan 80-luvulla mukana joitakin vuosia. Monenlaista oli myöhemmin rakennettu, korjattu, työ oli laajentunut. Henkilökuntaa oli lisätty, asiakaspaikkoja tullut lisää, oli hankittu uusia kulkuneuvoja ja koneita, rakennettu työhalleja, raha oli riittänyt ja talous oli kunnossa. Yritin muistella talon alkuaikoja ja sitten katseeni viivähti juhlasalin seinällä. Olin tuonut sinne aikoinaan Helsingistä hienon taulun, vanhan taulun, jonka tekijää en tuntenut. Se oli lahjoitettu siellä rukoushuoneen seinälle joskus ennen sotia ja sieltä se oli joutunut myöhemmin hylättynä varastoon, josta sen löysin. Pari metriä pitkä taulu oli pohjustettu mustalla sametilla, johon oli kauniisti ommeltu kullanvärisellä langalla suurin kirjaimin teksti: Jeesus sanoo: Katso minä tulen pian! Ilm.22:7. Mutta nyt se oli poissa, minne varastoon lie taas joutunut? Ilmeisesti kodin toiminta ei enää kaivannut tämän kaltaista julistusta? Vahinko! Minusta se oli tavattoman kaunis ja puhutteleva, aina ajankohtainen. Sen sanoma ei kelvannut ihmisille, vai oliko se liian hengellinen?

 

Joskus uskovallakin on kiire toimintaan ja liikkeelle ja tuntuu siltä, että vain touhu tuo tunnelmaa ja tarpeellisuutta arkeen. Mutta touhuiluun väsyy, ellei se ole Herrasta, ellei Jeesus ole sen alku ja loppu, ellei se ole hänen johdattamaansa. Kaikki hengellinen toiminta olisi syytä alkaa aina vaikenemisella ja kuuntelemalla Herraa. Kyllä ne toiminnan muodotkin sitten löytävät paikkansa ja aikansa. Jumalan valtakunta kun on rauhaa ja iloa Herrassa. Kristus on neuvonantaja ja hänen neuvonsa ovat parhaat. Hänen neuvonsa vievät sielun Jumalan tuntemiseen. Jeesuksen usko on ainutlaatuinen Jumalan ojennettu käsi syntisen avuksi. Herran kanssa ihminen selviää kaikista elämän murheista ja saa taivaallisen talutuksen ihanaan maahan. "Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa. Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa." Ps.16:7-9.

 

Lapsuuteni maisemissa Turussa oli rakennettu Karjalaiskylän nimellä tunnettu kaupunginosa, jonka läpi kuljin kouluun joka päivä. Se oli silloin uusi asuinalue sodan jaloista Karjalan alueelta lähteneille siirtolaisille, evakoille, jotka olivat joutuneet luopumaan kodeistaan. Siellä asui monta luokkatoveria kouluaikanani, enkä koskaan edes ajatellut heidän kulttuuritaustaansa. Mutta joskus aikuisten keskusteluissa kuulin voimakkaita kannanotttoja ihmisryhmistä, mutta en ymmärtänyt sellaisten asioiden koskevan minua tai kavereitani. Toinen minulle käsittämätön alue oli politiikka, joka jakoi ihmiset eri toisiaan vastaan oleviin ryhmiin. Vielä jouduin opettelemaan itselleni uuden ihmisten jakoperusteen, se kulki lahjakkaiden ja lahjattomien, rikkaiden ja köyhien, taitavien ja avuttomien välillä. Ystäviini kuului kumpiakin. Erikoisen ryhmän ystävistäni muodostivat eri tavoin hylätyt ihmiset, jotka on pois potkittu ja jätetty oman onnensa nojaan. Syyt olivat olleet moninaiset.

 

Näitä sitten sulattelin nuoruuteni vaiheissa ilman mitään suurempia tunnetiloja. Mutta uskoon tuloni myötä menin mukaan seurakuntaan, joka koostui sekalaisesta joukosta. Vuosien varrella oli pakko luopua käytännössä Raamatun ajatuksesta yksi uskovien lauma, koska kristillinen kenttä Suomessa oli niin hajanainen ja uskovien yhteyttä koemme vain ajoittain. Mutta silti se on aina rukouksessamme. Ajattelen, että taivaassa kaikki on toisin, siellä on ihana maa, perintömaa.

Nykyään samat elementit ilmenevät kirkossa ja seurakuntakin on aina enemmän jaettu myös ikäryhmien pohjalta, eikä ole mitään kaikkia kokoavaa yhtä yhteistä seurakunnan kokousta. On siis tartuttava Vapahtajaan kiinni ja roikuttava hänen viittansa helmassa kuin hukkuva aavalla merellä. Se näky avaa yhteyden Jeesukseen uudella tavalla ja sydän tulee iloiseksi. Siinä sielu näkee kaiken olevan Herran käsissä nyt ja aina. "Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa. Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti." Ps.16:10-11.

 

Sinä, Herra, olet asettanut meille ajat ja rajat, joita emme voi ylittää. Kuitenkin ihmiset taistelevat täällä vallasta ja maasta, ja kaikenlaisesta ajallisesta, kunniasta, vallasta, rahasta ja vanhasta tavarasta. Avaa ihmisten silmät näkemään sinun maasi, sinun taivaasi, sinun lahjasi ja kunniasi. Auta luopumaan turhista tavoitteista ja asioista, jotka eivät kuulu meille, joita emme tarvitse, joita on hyvä välttää. Opeta ajattelemaan ja sanomaan Daavidin tavoin: "Sinä olet minun Herrani, paitsi sinua ei ole minulla mitään hyvää" Kiinnitä sydämet Golgatan uhriisi, että aina uskossa pitäisimme sinut, Jeesus, kaikkein tärkeimpänä, katselisimme ylönousemusolemustasi ja odottaisimme sinua tulevaksi lupauksesi mukaan noutamaan ihanaan maahan, perintömaahan.

 

Mustaa valoa ja Kristuksen kirkkautta

 Eräässä kirkollisessa julkaisussa, joita oli ilmaiseksi jaossa ja otin mukaani, mainostettiin pian järjestettävää tuomiosunnuntain käänteisiltaa (mitähän tuokin tarkoitti?), erilaisia musiikkipitoisia ohjelmailtaoja, joiden tulisi herättää kysymyksiä ja keskustelua. Kirkkoherran sanoin: "Haluamme kysyä onko sinun hyvinvointisi tai onnellisuutesi suhteen mitään tehtävissä. Pystymmekö me kenties tuolloin tai tulevaisuudessa siinä auttamaan?" (mitähän tuokin tarkoitti?). Eräs julkisuuden tähtenä tunnettu haastateltava julisti: "Jos minut löytää jonain päivänä katuojasta, se ei muuta mitään suhteessa Jumalaan, vaikka se muuttaisi asioita suhteessa itseeni. Olisin Jeesukselle yhtä rakas ja taivaskelpoinen" (mitähän tuokin tarkoitti?). Oli juttu, joka mainosti minun (lukijan) olevan hyvä tyyppi ja siinä kymmenen kohtaa, miten löydän omat supervoimani. (Mitähän tuokin tarkoitti?) Raamatun opetusosiossa todettiin Jeesuksen opetuksista: "Jeesuksella olivat hallussa jo antiikista tutut retoriset keinot….. Osa opetuksista ei tunnu sopivan siihen, mitä nykyään ajatellaan" (mitähän tuokin tarkoitti?). Myöhemmin kuulin, että samainen seurakunta oli avannut ovensa myös joogaryhmälle harrastaa pimeyden henkivalloille kumartamista Herralle pyhitetyssä tilassa. Käsittämätöntä - siis mustaa valoa.

 

Luettuani kyseisen aviisin, jossa muuten oli paljon iloisen ja onnellisen näköisiä hymyileviä ihmisiä näyttävästi kuvissa, olin pettynyt. Tuli mieleen Raamatun varoittava sana: "Sentähden, rakkaani, paetkaa epäjumalanpalvelusta." 1.Kor.10:14. Mietin, että onko tämä nykymenon yleinen henki, onko maailma tullut kirkkoon vai kirkko mennyt maailmaan, vai onko seurakuntaan ujutettu mustaa valoa Kristus-valon sijasta? Olihan Jeesuksen syntymisen yhteydessä ennustettu hänen tuovan ainoan todellisen valon ihmisille: "…antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa, meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle." Luuk.1:77-79. Oliko siis yleistä, että musta valo on vetoavampi sielulle kuin parannukseen ja mielenmuutokseen kutsuva Jumalan valo? Miksi musta väri yleensä kiehtoo ihmismieltä ja miksi kansa tuntee vetoa sellaiseen, mikä on pimeää? Miksi niin harvoin kuulen todistuksia siitä, että ihmiset ovat löytäneet Jeesuksessa elämänsä valon? Synnin turmeleman ihmisen osa on olla pimeä, syntyä pimeäksi, ajatella synkästi, elää pimeydessä ja kuolla pimeänä. Tätä pimeyttä sitten yritetään poistaa pitkin matkaa erilaisin keinoin, kuten lisäämällä harrastuksia, satsaamalla vapaa-aikaan, syömällä hyvin, juomalla hyvin, keräämällä rahaa ja tavaraa, pyrkien hallitsemaan ja saamaan vaikutusvaltaa, asettamalla yleviä tavoitteita. Siihen Jeesus sanoo: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä." Luuk.11:35.

 

Avasin television summissa ja selasin kanavavaihtoehtoja. Yle Teemalla kulki semmoinen ohjelmasarja, jonka nimeksi oli annettu hurskaasti "Taivastiellä". Siispä sinne. Mutta mitä ihmeen sekoitusta tämä olikaan? Nimi ja sisältö olivat eri maata, tarjottimella oli vain mustaa valoa? Pian havaitsin, että ohjelmat ovat täysipainoisesti epäjumalanpalvelijoiden todistuksia laidasta laitaan. Selasin varmuuden vuoksi sitten netissä, että mitä muuta tuutista oli tullut? Siellä oli ohjelma, jossa entinen YK-sotilas Martin, joka autokolarin jälkeen tuli äkisti tietoiseksi omasta kuolevaisuudestaan ja ryhtyi shamaaniksi. Kerrottiin kuinka Martin kutsuu toteemieläintään? Eräässä ohjelmassa tavattiin luontoäitiä palvova Margitt, joka oppii tältä, miten puiden ja kivien kanssa voi puhua. Haastateltiin Thordia, rastafaria (afrikkalainen uskonto), joka odottaa messiaan uutta tulemista, ja kuinka Thordin löysi jumalansa? Tutustuttiin Tukholmassa asuvan sikhiperheen elämään ja millaisia arkirutiineja sikhit noudattavat ja miksi leikkaamatonta tukkaa pidetään arvossa? Haastateltiin Karlstadissa asuvaa Anna-Lenaa, joka kutsuu itseään meedioksi ja sanoo henkien ja kuolleiden puhuvan kauttaan. Kuulemma Anna-Lenan erityiskyvyt havaittiin jo varhaislapsuudessa.

 

En ole sitten enää avannut kyseistä ohjelmaa, kun sen sisältö selvisi minulle. Sillä on turha myrkyttää mieltänsä mustalla valolla, kun tarjolla on Kristuksen kirkkautta. Luin Raamatusta, pienoisevankeliumin jälkeisen sanoman: "Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt." Joh.3:19-21.

 

Kun ihminen tulee Jeesuksen luokse, saa syntinsä anteeksi ja uudestisyntyy, alkaa uusi elämä ja yhteys Jumalan valtakunnassa. Alkaa myös uusi taistelu, sillä vastavoimat ja viholliset yrittävät kampittaa ja syöstä uskovan pois elämäntieltä ja Jumalan yhteydestä keinoja kaihtamatta. Osa ihmisistä ei koskaan pääse käsittämään Jeesuksessa keskuuteemme tullutta valoa, sillä se ei käy järkeen eikä tunnu missään. Heistä koko juttu Jeesuksesta on täyttä hulluutta ja heikkomielisyyttä ja he myöskin sanovat sen ääneen. "Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt." Joh.1:4-5. Mutta Jumala on nähnyt hyväksi panna Jeesukseen taivaallisen valon ihmisten elämän valoksi ja suoda tavallisten kuolevaisten päästä kokemaan omaan pimeyteensä Herran kirkkautta.

 

Lydia Lithell (1909-1957) toimi Ruotsissa Kumlan seurakunnassa urkurina ja kirjoitti aikoinaan venäläiseen kansanlauluun hengelliset sanat, joista kristityt sen tunnistavat "Olen kuullut on kaupunki tuolla, yllä maan päällä pilvien, usvain". Itse hän kertoi tuon laulun tekemisestä: - Eikö niin ole, että pyhimpiä muistojamme on vaikea pukea sanoihin, haluaisimme mieluummin säilyttää ne nöyrässä kiitollisuudessa ylhäältä tulevana lahjana. Siksi on vaikea kertoa tuosta hetkestä. Mutta en ole koskaan tuntenut taivasta niin lähellä ja kokenut sen loistoa ja kirkkautta yhtä ilmeisenä kuin silloin. Sydän tuli niin täynnä kiitollisuutta ja iloa, että minä, vain minä, saan olla niiden joukossa, jotka menevät tuohon kaupunkiin ja maahan murheettomasti, ilman ahdistusta, taistelematta.

 

1.Olen kuullut aurinkoisista rannoista ja kerran, ajattele kun olen siellä!

Halleluja! Minun täytyy laulaa äänekkäästi! Halleluja! Menen tuohon kaupunkiin.

Vaikka askeleeni ovat väsyneitä ja raskaita, kuljeta kotiin joka tapauksessa.

 

2. Olen kuullut maasta, jossa ei ole kyyneleitä, ilman surua, ahdistusta, riitaa,

ja missä kukaan ei kärsi taudista ja kerran, ajattele kun olen siellä!

Halleluja! Siellä me kaikki iloitsemme! Halleluja! Jokainen epäily on kadonnut!

En koskaan enää kompastu ja kaadu, olen läsnä, kyllä, kotona Jumalan kanssa.

 

3. Olen kuullut lumivalkoisesta puvusta ja kultaisten kruunujen kiillosta.

Olen kuullut taivaallisesta perheestä, ja kerran, ajattele kun olen siellä!

Halleluja! Iloitsen hengestä! Kuulen taivaallisen laulun

ja se repii irti maalliset siteet, sillä tiedän, että olen siellä pian.

 

Lauluja syntyi Lydian kynästä kaikkiaan n. 300 kappaletta. Monista tuli rakastettuja yhteislauluja seurakunnassa ja ne levisivät ympäri maata muihinkin seurakuntiin. Erikoisen hieno ja paljon laulettu Lydian tekemä laulu on: "Det enda som bär när allting annat vacklar". Siinä on korotettuna Jumalan ihmeellinen armo Jeesuksen uhrissa ja elämässä syntisen hyväksi. Laulu löytyy suomennettuna ev. Lut. Herätysseuran kustantamasta kokoelmasta ”Lauluja Jeesuksesta”.

 

1.Ainoa asia, joka kantaa, kun kaikki muu heikkenee, se on Jumalan armo ja laupeus,

muu kaikki vaihtelee ja maallinen maine ja loisto se sammuu, kun viimein seison kirkkaudessa luona Jumalan. Ainoa asia, jonka tiedän, on, että armo riittää, että Kristuksen veri peittää nyt syntini, syyllisyyteni. Ainoa asia, johon minun täytyy luottaa kerran, se on Jumalan armo, Jumalan rajaton armo.

 

2.Ainoa asia, joka kestää koko ajan, se on Hänen ristinsä ja veren varma perusta. Kaikesta, mitä olen rakentanut heinästä ja oljesta, se putoaa, se kestää vain lyhyen ja ohikiitävän hetken.

 

3.Ainoa asia, joka minulla on valkoisen valtaistuimen edessä, se on pelastettu sielu, halleluja.

Ja tämä johtuu siitä, että kaikki syntini sovitettiin, kun Jeesus kuoli minun puolestani Golgatalla.

 

Lydian lauluissa on valoa, Kristuksen kirkkautta, joka siunaa kuulijaansa. Ei ihme, että vielä sadan vuoden jälkeen niitä halutaan kuunnella yhä uudelleen. Niissä Jeesus on suuri, Jeesus on kirkas, Jeesus on voimallinen, Jeesus on totuuden tuoja, Jeesus on armon antaja, Jeesus on taivaan ovi ja tie, Jeesus on ilon aihe, Jeesus on elämän leipä ja lähde. "Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, sen kaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta." Joh.1:14. Jeesus on taivaallinen valo – vain hän. Jeesuksen nimessä kaikki pimeyden voimat kumoutuvat, pahuuden henkivallat väistyvät ja epäuskon muurit kaatuvat. Jeesuksen syli on syntiselle avoin turvapaikka, jossa mitataan kaikki hänen Golgatalla toimittamansa sovitusuhrin ja täytetyn työn kautta. Jeesuksen tunteminen ja vastaanottaminen tuo rauhan levottomaan mieleen ja tyynnyttää tunteiden ja tietämättömyyden myrskyn.

 

Sinun valosi, Jeesus, on maailman ainoa todellinen valo, ikuinen loiste taivaan kodista, meidän syntisten valo, joka ohjaa elämäämme taivaallisen Isän tuntemiseen, pelastukseen, Jumalan tahtoon, valtakuntaan. Sinun edessäsi tahdon olla, kuulla ääntäsi, nähdä kasvosi, tuntea rakkautesi, iloita antamistasi lahjoista, odottaa johdatustasi, kiittää varjeluksestasi. Tahdon jäädä siunaavien käsiesi alle heikkouksineni, rukoilla tervehtymistä vaivoistani ja sairauksistani. Tähän samaan asemaan tahdon esirukouksin kantaa omaiseni, rakkaani, naapurini, ystäväni, seurakuntani asuinpaikkakuntani ja rukoilla heille kaikille sinun kirkkauttasi ja tuntemistasi. Sytytä valot pimeyteen, mustan valon tyypeille, pimeässä kulkeville, syntien sitomille, ihmisten orjille, kuoleman kauppiaille. Aamen.

Jumalan sanaa ja esirukousta

 

Jumala kuulee, kuuletko sinä?

Onnellisia ne, jotka pitävät hänen liittonsa ja koko sydämestään kysyvät hänen tahtoaan, Ps.119:34

 

Messu

su 11.10. kello 12.00

Jukolan Lintukoto, Eeronkuja 5, Hämeenlinna

 

Tervetuloa

Pyhäpäivä: 19. sunnuntai helluntaista
Liturgi: Sorsa Katariina
Saarnaaja: Turkka Aaltonen Kristillinen Työväen Yhdistys
Kanttori: Heikki Poutanen
Muuta tietoa : Kirkkokahvit.
Kristillisen Työväen Yhdistyksen kirkkopyhä

Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala Ps.4:2

 

Rukouksen ja sanan ilta

to 8.10. kello 18.30

Nokian kirkko

Rukousta, Sanaa ja ylistystä.

Rukouksen ja Sanan ilta Nokian kirkossa klo Turkka Aaltonen, Lassi Harju.

Nokian kirkko

Pirkkalaistie 22 B, 37100 Nokia

Orjien kuoro

 Italialainen säveltäjä Giuseppe Verdi teki aikoinaan oopperan Nabucco, jonka sanoma löytyy Raamatun kertomuksesta Israelin pakkosiirtolaisuuden ajasta Baabelissa. Juttu on tietysti taidetta ja romantisoitu versio alkuperäisestä historiasta, jossa juutalaiset olivat suuressa kärsimyksessä naapurimaan kuninkaan orjuudessa. Eräässä osassa orjien kuoro laulaa hyvin mahtipontisesti duurissa:

- Lennä, ajatukset, kultaisilla siivillä; Mene, aseta rinteet ja kukkulat, missä lämmin ja pehmeä ja tuoksuva ovat suloisen kotimaamme tuulet! Tervehdi Jordanin rantoja, Siionin torneja. Oi maani niin kaunis ja kadonnut! Tai niin rakas mutta onneton! Tai profeetallisten näkijöiden harppu,miksi ripustat hiljaa pajusta? Palauta muistot sydämessämme, kerro meille kuluneesta ajasta. Tai samanlainen kuin Salomon kohtalo antaa valituksen äänen; Tai anna Herran inspiroida konsertti Se voi antaa kärsimyksemme kestämisen.

 

Psalmi 137 oli Verdin oopperan kuoron innoituksen lähteenä. Siinä orjuutettu kansa vuodatti pahaa oloaan: "Baabelin virtain vierillä - siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä." Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?"

Aikanaan sitten orjuus loppui ja Herra antoi omaisuuskansan palata takaisin luvattuun maahan ja orjien kuoron oli aika lopettaa veisuunsa. Mutta mitä vielä, ei valitus loppunut, ei synti väistynyt, eikä kurjuus kaikonnut. Kotona olivat edessä toisenlaiset vaivat, jotka aiheutuivat synnin tähden. Orjien kuoro sen kun vain jatkui….

 

Nykyajan politiikan ja tiedottamisen iskusanoja ovat demokratia, ympäristöystävällinen, globaalinen, puolustususkottavuus, populistinen, arvopohja, markkinarako, etäkoulutus, valinnanvapaus, luomuviljely, syrjäytyneet, hakkerit, kyberuhat, tekoäly, pandemia, turvaväli, vieraslaji, media, some, asiantuntijat. Aikansa näitä kuunneltua, tulee mieleen, että mitähän se ja se oikein loppujen lopuksi tarkoittikaan? Näitä me sitten äänestämme, kannatamme, arvostelemme, näiltä odotamme uudistuksia, helpompaa elämää, lisää rahaa, etuisuuksia, parempaa huomista, halvempaa makkaraa, vähemmän työtä, enemmän avustuksia, lisää sirkushuveja ja mahdollisimman pitkää ja tervettä ikää, ilmaista hoitoa valtion ylläpitämässä laitoksessa. Mutta tuleeko semmoista koskaan, muuttuuko mikään, onko ihmisillä edellytyksiä korjata virheitä, erehdyksiä, puutteita ja rakentaa rauhaa ja inhimillisyyttä? Raamattu sanoo, että tulee aika, jolloin kaikki näkyvä horjutetaan, rakenteet murtuvat, maapallo horjuu ja huojuu, olosuhteet heikkenevät ja lähes kaikki itkevät - suurimmat kyyneleet tulevat niiltä, joiden rahat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen? Onko se aikamme orjien kuoron finaali?

 

Orjuus on syvällä ihmisen sielussa oleva ominaisuus, joka on periytynyt paratiisista asti meihin ihmisiin syntinä. Emme synny vapaina, emme elä vapaina, emme kuole vapaina. Orjuus heijastuu kaikkeen ihmiselämässä, synnin orjuus. Se on huonoja valintoja, pahoja puheita, laiminlyöntejä, hylkäämistä, hakkaamista, valehtelua, sotia, kieroiluja, salailua, juonittelua, pettämistä, etuilua, ahneutta, ylpeyttä, haureutta, juopottelua, huumeita, varkautta, epäjumalanpalvelua, noituutta. Näistä uutiset kertovat päivittäin runsaasti, niin että mieli aivan turtuu. Se on orjien kuoro kaikilla kielillä, kaikissa maissa, kaikissa ihmisissä, kaikkialla. Siihen on avuksi vain yksi henkilö ja yksi lääke, Jeesus. "Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi." Joh.8:34-36. Orjien kuorosta kannattaa siirtyä Jeesuksen kuoroon, se on tulevaisuutta ajatellen ainoa kestävä päätös.

 

Mutta suurin osa ihmisistä ei välitä Vapahtajasta, eikä kaipaa pelastumista. Heille riittää nykymeno ja roikkuminen vaikka löysässä hirressä ennen kuin elää uskossa. Orjien kuoro saa koko ajan lisää kannattajia ja laulajia, sen osoittavat tilastot ja uutiset:

- Suomalaiset voivat erittäin huonosti, totesi eräässä haastattelussa sielunhoitaja Seppo Jokinen.

- Ahdistus näkyy lääkkeiden ja alkoholin suurkulutuksena. Noin miljoona suomalaista käyttää psyykelääkkeitä, 400 000 on määritelty depressiivisiksi. Noin puoli miljoonaa kärsii alkoholiongelmasta ja 150 000 ihmisellä on paniikkihäiriöitä.

Jokinen sanoi paniikkihäiriön taustalta löytyvän elämättömät tunteet, ihminen pelkää kontrolloimatonta tilannetta ja sisimmässään vellovaa tunnemylläkkää. Itsemurhia tehdään vuosittain yli 1300 ja avioliitoista purkautuu puolet. Suomi kokee suunnatonta arvomurrosta.

Jokinen tähdensi, että laajasti uskovia vaivaavan väsymisen taustalla on psyykkinen kipu, joka heijastuu hengelliseen elämään, ihminen alkaa epäillä Jumalan rakkautta ja armoa.

 

Keskelle orjien kuoroa laskeutuu taivaasta yksi, joka on toista maata, jolla on edellytykset muuttaa ihmiset ja elämän tilanteet, korjata menneisyys ja antaa tulevaisuuden toivo, jolla on kaikki valta. Mutta saattaakseen tavoitteensa toimivaksi, hän on ilmestynyt valepuvussa ja esiintyy orjana orjien joukossa, Jeesus Kristus.

"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennoltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti." Fil.2:5-8.

Orjan muoto tarkoitti ihmisyyden raskasta painolastia, jossa käskijöinä olivat synti, kuolema, perkele, maailma. Jeesus siis oli yksi meistä, ihminen. Mutta hän oli vielä enemmän, hän oli Jumala, joka ei näyttänyt Jumalalta, joka ei esiintynyt jumalallisessa kirkkaudessaan, taivaallisessa loistossaan. Siksi ihmiset halveksivat häntä, hylkäsivät hänet, surmasivat hänet ristillä. Orjien kuoron laulua oli siis silloin ja edelleen loppuun asti. Mutta vapaaehtoinen siirtymä kuorosta toiseen on mahdollinen, jopa välttämätön. Se tapahtuu todellisen mielenmuutoksen kautta. Ja kääntymyksessä ihminen suuntautuu Kristukseen, kumartuen hänen eteensä, tunnustaen hänet Herrakseen. Ihmisestä tulee Jeesuksen orja, isäntä vaihtuu, sydän vaihtuu, laulut vaihtuvat, puheet vaihtuvat, kaverit vaihtuvat, tie ja kulkusuunta vaihtuvat. Entisistä orjien kuoron laulajista muodostuukin taivaallinen ylistyskuoro, joka iloitsee suunnattomasti pelastajastaan, Jeesuksesta.

 

"Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra." Fil.2:9-11.

 

Tavallinen syntinen ei koe olevansa orja, orjan asemassa, tai tekevänsä orjan tekoja. Hän ei koe olevansa kahleissa, tai kenenkään käskijänsä narutettavana. Kun ihminen alkaa ymmärtää olevansa koukussa kuin narkkari, hän on jo aavistuksen päässä totuudesta. Siitä on vielä matkaa nöyrtymiseen parannukseen, ahtaalle ovelle ja elämän tielle. Jeesuksen tunnustaminen ainoaksi avuksi, pelastajaksi ja Vapahtajaksi ja armahtajaksi vaatii itselleen kuolemisen. Pitää hylätä vanha elämänsä, nähdä se vääränä, kadotuksen kuoppana, vankilana, josta pääsee vain hyvän puolustusasianajajan avulla vapaaksi. Ei ihme, että vaivattu sielu rukoilee apua sielunsa hätään Jumalalta, jonka hän tuntee olevan kaiken hallitsija. "Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi (orjaltasi), sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle. Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden." Ps.69:18-19.

                       

Uskonnollisuus on yksi orjuuttamisen väline, sillä siinä ihminen jää vain ulkoisen tietoisuuden varaan Jumalasta. Uskonnollisuus on ryhmäsidonnaisuutta, ihmisriippuvuutta, tapakristillisyyttä ja omavanhurskautta. Epävarmuus tulee esiin vasta vaikeuksien kohdatessa, kun uskonnollisuus pyrkii siirtämään suurimman vastuun tekemisistään, puheistaan, aikeistaan ja laiminlyönneistään asianomaisen ihmisen kannettavaksi ja sysää kaiken menneisyyden kuorman hänen hennoille harteilleen. Silloin hän tarvitsisi ehdottomasti Jeesuksen sydämeensä, elämäänsä, Herrakseen, puolustajakseen. Maailma on täynnä uskonnollisia ihmisiä, joista ei koskaan tule uskovia, koska he tyytyvät epävarmaan tietoisuuteen Jumalasta, eivätkä halua tehdä uskonratkaisua pelastuksekseen. Onnellisia ovat ne orjat, jotka tulevat syntitottumuksineen Kristuksen ristin luo apua anomaan.

 

Matti Vuolanne kertoi olleensa nuorena pappina Pukkilassa pitämässä kotiseuroja. Hän oli juuri aloittamassa puhetta, kun häntä kutsuttiin puhelimeen. Vaimonsa soitti ja käski Matin mennä nopeasti erään ateistin kotiin, sillä tämä oli tekemässä kuolemaa ja sen tähden kovassa herätyksessä. Tiukan kädenväännön jälkeen Matti luopui kotiseuroista ja lähti mainittuun kotiin. Siellä oli sairasvuoteessa eräs paikkakunnan suurin jumalanpilkkaaja oman elämänsä raunioilla täynnä sisäistä kauhua ja kuoleman pelkoa. Matti luki hänelle Raamattua, puhui ja rukoili, mutta mikään ei tuntunut auttavan? Sitten hän päätti lähteä takaisin kotiseuroihin ja jättää mies oman onnensa nojaan. Mutta eteisessä Jumala kehotti häntä palaamaan takaisin ja kehottamaan psalmin 50 15. jakeen pohjalta: "Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Mies huusi niin paljon kun kurkusta lähti: Jeesus, Jeesus, Jeesus, kolme kertaa. Ja sitten hän rauhoittui, ja olo helpottui. Hän kuoli pian uskossa Vapahtajaan. Yksi orja oli vapautunut ennen kuolemaansa ja tullut Jeesuksen luo. Kiitos Herralle.

 

Herra, orjien kuoro on täällä niin kovin suuri ja siihen kuuluvat kaikki ihmiset ilman sinua, sinä suuri vapauttajamme, kuninkaamme ja Jumalamme. Sinun puoleesi kumarrumme etsien auttavaa kättäsi, Pyhän Henkesi voimaa ja uudestisynnyttävää vaikutustasi. Sinä olet, Jeesus tullut tänne ihmiseksi, elämään ihmisenä, ottanut orjan muodon ollen yksi meistä kuitenkin ilman syntiä. Sinun uhrisi kautta sielut vapautuvat ja kahleet putoavat, viholliset väistyvät, ja levottomat ihmiset saavat sinun rauhasi. Sitä rukoilen suuren seurakuntasi pienenä osana armosi kautta kaikille täällä. Aamen.

Anna elämäsi Jeesukselle!

 

• Kangasalan seurakunta
• Tapahtumat

Sanan Lähteellä ilta

ke 30.9. kello 18.30

Suoraman seurakuntakeskus

Aiheena: Anna elämäsi Jeesukselle!

Karin Uotila, Turkka Aaltonen, Heini ja Pekka Mäenpää 

 

Kymenlaakson miestenpäivä

 Sunnuntai 4.10.2020

Hietoinrannan leirikeskus / SLEY:n Etelä-Savon ja Kymin piiri / Kelkantie 114 / 46570 Saaramaa / Kouvola

 

Ohjelma

10.00 Messu (kaikille)

lit. Pasi Hujanen, saarna Turkka Aaltonen

kanttorina Hannu Pentti laulu Pertti Jalo

11.15 Ruokailu

12.00 "Rikas mies jos oisin" Raamattutunti Turkka Aaltonen

13.00 Kahvi ja veljesseurat

Pasi Hujanen, Lukas Brenner, Turkka Aaltonen

 

Päivän aikana kirjallisuutta myytävänä.     Olet sydämellisesti tervetullut!

syksyn seuroja

 

...että saisin hyvän osan...

 

Messu

Su. 20.9.2020 klo 11.00   Tampere  Luther-talo

saarna Turkka Aaltonen, lit. Hannu Häkämies

SLEY:n Pohjois-Hämeen piiri

Pellavatehtaankatu 19, 33100 Tampere

 

Hänen kanssaan - Kangasalla

 

Jos Jumala suo?

  Uskonelämän suuria hetkiä on aina kokea Jumalan johdatusta ja siunausta arjessa. Tuntuu hyvältä, kun saa näyttöä Jumalan vaikutuksesta ja ohjauksesta. On kuin aurinko paistaisi risukasaan täydellä terällä ja kaikenlainen toisarvoinen unohtuisi hetkeksi. Mutta tunteiden aallokossa muutokset ovat nopeita ja mielialan vaihtelut päivittäisiä. Mustat pilvet kohoavat pään ylle kuin kesäsateinen ukkospäivä ja niin tuntuu siltä kuin kaikki maailman murheet olisi kasattu taas asianomaisen kannettavaksi? Tämä kaikki vaikuttaa myös Jumalan etsintään. Luemme Raamattua etsien ja kysellen, rukoilemme valoa, viisautta, voimaa. Sitten pysähdymme, sillä suuri Jumala ilmaisee yhden totuuden, joka toimii aina ja kaikkialla: - Jos Jumala suo?!

 

Eräs mies tuli pyytämään kirkkoillan päätteeksi esirukousta minulta. Keskustelimme hänen kanssaan tovin ja selvisi, että mies oli aikeissa mennä naimisiin. Hän oli vakuuttunut morsian ehdokkaastaan, mutta morsian ei tiennyt siitä mitään. Rohkenin sitten esittääkin miehelle, että hän kävisi keskustelua kyseisen naisen kanssa, mutta se ei kuulemma käynyt. Jatkoin sitten vielä asian pohtimista kysyen, että miten mies suhtautuisi, jos nainen ei olisikaan halukas liittoon, tai jos Jumala ei ollutkaan tarkoittanut asioiden kulkevan tällä tavoin? Mies hermostui ja rupesi huutamaan minulle, että kysymys on Jumalan kunniasta ja sen toteutumisesta? Hän oli sen verran iso kooltaan ja mieleltään kiihdyksissä, että katsoin parhaaksi lopettaa pohdinnat ja keskittyä rukoilemaan. Päädyin kuitenkin rukoillessani Jeesuksen opettamaan ajatukseen niin, että pyysin Jumalan tahtoa tapahtuvaksi tässäkin asiassa. En sitten käynyt tuossa kirkossa pitkään aikaan, en nähnyt enää miestä, enkä tiedä tuliko heistä pari? Ehkä, jos Jumala suo?

 

Onko helppoa sanoa omiin pyyntöihinsä: - Jos Jumala suo? Ei, sillä usein omat toiveemme, pyyntömme, ja odotuksemme rientävät edelle ja siksi petymme. Ei se mennytkään niin, kuin olin ajatellut. Seurauksena oli epäusko, kiukuttelu ja mielenosoitukset. Uskovaisuus ravistelee koko olemustamme. Myöhemmin voi asia aueta uudella tavalla: huomaamme Jumalan tahdon olleen hyvä ja erittäin ajankohtainen, sopiva ja tarpeellinen. Emme ole olleetkaan yksin päätöksenteossa, Herra on ollut kanssamme. Hänen hiljainen äänensä on pyrkinyt ohjaamaan valintojamme, me emme ole vain aina kuulleet tai kuunnelleet sitä. Joskus me ihmiset halveksimme Jumalan sanoja, hänen aikatauluansa, ohjaustansa, hänen valitsemiaan ihmisiä, seuralaisiamme. Mutta Jumala on viisaudessaan järjestänyt asiat niin, että emme elä sattumassa tai mielivaltaisessa kohtalon viidakossa.

 

Paavali järjesteli Jumalan valtakunnan työtä ja joutui siinä sitten tekemään joskus ikäviäkin ratkaisuja, julistamaan suolaisesti ilman makeilua ja ojentamaan kurittomia. Kuitenkin hän alistui Herran tahtoon ja ilmaisi sen myös kirjeissään. Sen mukaan hän oli valmis perääntymään, kun Herra sen vain osoitti selvästi hänelle. "Jos Herra suo, minä tulen piakkoin luoksenne, ja silloin otan selvää noiden pöyhkeiden voimasta, en sanoista. Eihän Jumalan valtakunta ole sanoissa, vaan voimassa. 1.Kor.4:19-20. Tässä taustalla oli Jeesuksen opettama Isä meidän rukous, joka asetti aina Jumalan tahdon ihmisen tahdon edelle. Tätä sitten opeteltiin pitkin matkaa kantapään kautta. Sen mitä huoneensa hiljaisuudessa kuuli, tuli laittaa käytäntöön ihmisten edessä. Paavalin vaikeimpia kouluja oli pistin-lihassa-koulu, josta hän olisi halunnut vapautua, mutta Herra ei suostunut siihen hartaista rukouksista huolimatta. Se oli armon kirkastumisen kannalta tärkeää ja ilmeisesti tuota armoa kuuli ja maistoi myöhemmin myös moni Paavalin kokouksissa siunattu ihminen?

 

Uskovan ehkä yksi vaikeimmista läksyistä onkin oppia aina ja kaikessa kuulemaan ja seuramaan Vapahtajaa. Esirukoustilanteissa rukoilija joutuu aina punnitsemaan tätä kysymystä, sillä inhimillisesti olisi mieluisampaa luvata odottavalle paljon kaunista, hyvää, menestystä, vaurautta ja vaikutusvaltaa, kuin ristiä, ahdistusta ja kärsimystä, kaitaa tietä, halveksuntaa, hylkäämistä ja ylenkatsetta. Rukousaiheet ovat pääasiassa arkipäivän tarpeita, inhimillisen elämän tavallisia rakennuspalikoita. On kotiin ja ihmissuhteisiin liittyvää, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää, ja hengelliset tarpeet mukaan liittäen. On tavallista, että teemme suunnitelmia, joihin pyydämme Jumalan siunausta. Suunnittelemme muuttoja, asunnon hankkimista, matkustusta sinne ja tänne, työn tekemistä ja työpaikan vaihtamista. Joku vaihtaa puolisoa kuin autoa tai hevosta, jollekin ei kelpaa kuin eturivin tehtävä. Harvemmin kukaan pyytää olla palvelijana ja jalkojenpesijänä. Vaikeaa on myös odottaa, samoin tyytyä ja olla tyytyväinen, kiitollinen ja toisten tarpeita huomioiva. "Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: - Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa - te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu - sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: - Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon." Jaak.4:13-15.

 

Eräänä päivänä uskova ymmärtää olevansa heikko, jatkuvasti heikkenevä, hyvin heikko, varsin heikoilla ja avuttomuus hiipii puseroon kuin hirvikärpänen marjametsässä. Kaikki rohkeus katoaa, voima kuihtuu, katse harhailee, keskittymiskyky on aivan olematon, on vaikea kuunnella, on vaikea lukea, on vaikea nukkua, ja tekee jatkuvasti virheitä. Olo on kuin olisi rannattomalla merellä, jossa aallot keinuttavat ja pärskivät tuomatta hetkenkään lepoa. Tuntuu kuin kaikki ystävät kaikkoaisivat, kiertäisivät kaukaa kuin spitaalisen, ei viestejä, kirjeitä, puheluita, ovikello ei soi. Mutta juuri se on Jumalan aika puhua, rohkaista ja kannustaa omaansa liikkeelle. Siinä polkaistaan liikkeelle kovin alhaalta, hyvin vähän itseensä tai kansansuosioon luottaen. Se toimii hyvin Jumalan valtakunnassa ja Herran pitkän tähtäyksen suunnitelmissa, kaikki on hänen käsissään. "Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa." Jes.22:22. On turha rynkyttää ovea, jonka Jumala on sulkenut. Se ei avaudu, eikä siitä pidä yrittää kulkea. Silloin eivät auta paljot rukoukset, mielen murheet, omat marinat ja vaatimukset. On tyydyttävä siihen, mitä Herra jakaa.

 

"Ja Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: "Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!" Niin Gideon vastasi hänelle: "Oi, Herrani, jos Herra on meidän kanssamme, miksi sitten kaikki tämä on meitä kohdannut? Ja missä ovat kaikki hänen ihmeelliset tekonsa, joista isämme ovat meille kertoneet sanoen: 'Herra on johdattanut meidät tänne Egyptistä'? Mutta nyt Herra on hyljännyt meidät ja antanut meidät Midianin kouriin." Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: "Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut." Tuom.6:12-14.

Uskova ihmettelee Jumalan johdatusta, sillä häneen on jostakin kummasta tullut semmoinen luulo, että uskovalla menee aina kaikki hyvin ja putkeen, että uskoa seuraa menestys ja suosio, kaikkialla kulkeva voiton maine ja tavaran lisääntyminen. Hän myös opetellut ihmisiä katsoessaan sellaisen havainnon, että lahjakkaat, rikkaat ja taitavat ovat Jumalalle mieleen ja ykkösketjua, kun tarvitaan toimintaa ja sen elvyttämistä seurakunnassa. On järkyttävää kuulla, että Jumala sanoo pelokkaalle, avuttomalle, heikolle: - Minä lähetän sinut! Mutta niin hän on aina tehnyt ja osoittanut vihollisen olevan aina häntä heikomman. Jumala on kaikkivaltias, ylivertainen, kaiken hallitseva, kaikkea johtava, alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen. Hän on siinä kaikessa mukana.

 

Julistustyössä kulkiessani ihmiset ja paikkakunnat vaihtuivat jatkuvasti, samoin säät ja olosuhteet. Työmaata riitti ja jatkuvasti oli tehtävä valintoja. Rukoillen kulkiessani huomasin usein Jumalan johdatuksen käytännön valinnoissa. Iloitsin niistä. Joskus olin olevinani täysin varma Jumalan suunnitelmasta, mutta sitten ovi olikin loksahtanut edessäni kiinni, en voinut edetä. "Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa." Apt.16:6. Joskus uusi ovi avautui aivan yllättäen ja vielä odottamattomasta suunnasta. Vihje tuli joskus tuntemattomalta taholta, vieraalta ihmiseltä ja yllättävällä ajalla. Piti vain hiljaa osata kuunnella Herran ääntä, joka oli kovin hiljainen verrattuna ympäröivään maailman meluun ja ihmisten melskaamiseen. Myöhemmin, kun sai etäisyyttä kuluneeseen ja katseli kaukaa taaksepäin asioiden kulkua, saattoi todeta, että Jumala oli viisaasti johtanut kaikkea myös minun kannaltani.

 

Jos Jumala suo, on Vapahtajan suuri syli, johon mahtuu jokainen uskova. Se on varattu uskossa omistettavaksi ja ilman ihmisvoimaa toteutumaan. Siinä ihminen ojentautuu Herran puoleen odottaen hänen huomiotaan, kosketustaan, siunaavaa kättään, ja rakkauttaan. Siinä haavoittunut, rikki mennyt ja poloinen kaipaa myötätuntoa. Jos Jumala suo, se on mahdollisuus kurjalle, elämänsä pilanneelle, menneisyytensä sotkeneelle ihmisille. Siinä sokea hapuilee pimeässä valoa elämäänsä tietämättä, mihin on menossa. Siinä lapsi etsii Isäänsä, Luojaansa, Lunastajaansa, Pyhittäjäänsä. Jos Jumala suo, on taivaan ovi, tie ja elämän voima. Siinä uskova katselee sisäisin silmin ulkoisia asioita Kristuksesta käsin.

 

Sinulta, Jeesus tulee kaikki, sinun vallassasi ne ovat - myöskin minun aikani, elämäni, ja tulevaisuuteni. Työni, toimeni, suunnitelmani ja läheiseni annan sinulle ja rukoukseni on, että sinä annat valoa ja viisautta tarpeeksi erottaakseni aina mikä on ihmisestä mikä Jumalasta. Tahtoasi etsiessäni, kysyn onko tämä se, jonka olet tarkoittanut tapahtuvaksi? Jos Jumala suo, on sellainen ajatus, joka tulee eteeni usein ja iän myötä vielä useammin. Katson sinuun, Herra, ja sinulta odotan vastausta moniin rukouksiin, pyyntöihin, odotuksiin. Sinä voit korjata viat, virheet, eksymät, ja synnit. Sinusta Jeesus kirjoitan, puhun, laulan, sinun omiesi kanssa kuljen, sinun kädestäsi otan kaiken, sinulle uhraan kaiken, jos Jumala suo.