Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen! Ps.27:1

 

Seppo Huhdanpää - Herra on minun turvani

https://www.tv7plus.fi/arkki/herra-on-minun-turvani/seppo-huhdanpaa_p84362/ 

Kiitos Herralle!

Pääministeri vuodatti sydäntään puoluekokouksessa omien ja kavereittensa sekoilujen takia ja sanoi: "Minä olen ihminen ja kaipaan joskus iloa, valoa ja hauskuutta". Rankka juhlinta ja siihen liittyvät ylilyönnit ovat madaltaneet hänen julkisuuskuvaansa. Pitäisikö olla kiitollinen tämmöisistä valtion johtajista? Mutta onko heillä edellytyksiä muuhun? Kun ihminen on pimeydessä, hän kaipaa valoa ja iloa, mutta etsii niitä väärästä tuutista.

Uskovakin on ihminen ja hänen elämänsä on kätkettynä Kristuksessa. Se on taivaallista iloa ja valoa Pyhässä Hengessä. Mutta ulkopuoliset eivät tätä käsitä, eikä kääntymättömällä ole edellytyksiä arvioida saati tajuta näitä. Vanha hengellinen laulu kertoi: On hauska veisata Jeesuksesta…. Niinpä. Kun Vapahtaja on saanut pelastaa sielun ja tulla asumaan ihmissydämeen, kyllä kelpaa laulaa Herralle kiitosta pitkin matkaa ilman alkoholia ja huumeita.

 Kirkoissa vietettiin ennen rukouspäiviä, joilla kansaa opetettiin kiitollisuuteen ja kunnioittamaan Jumalaa. Niitä oli vuodessa neljä, ja jokaisella oma teema (1.Katumuspäivä 2.Nuorison päivä 3.Uskonpuhdistuksen päivä 4.Kiitospäivä). Ne olivat tasavallan presidentin vahvistamat. Ruotsin esimerkin mukaan nämä päivät poistettiin tarpeettomina kalenteristamme. Ilmeisesti ajateltiin niin, etteivät ihmiset enää kuitenkaan kadu mitään, nuoriso on jo tarpeeksi valistunutta, uskoa ei tarvitse enää puhdistaa ja riittää, kun kiitämme itseämme?

Syksyisin viettiin rukouspäivää kiitospäivänä ja Amerikassa se on edelleen voimassa. Silloin ihmiset toivat kiitoksensa Luojalleen siunauksesta, maan sadosta ja avusta, jota on saatu vuoden varrella kokea.

 

On tietysti paikallaan arvioida, onko ihmisillä nyt mitään kiitosta herättävää elämässään ja ympäristössään? Suurin osa kansastahan asuu kaupungissa, eikä ole sadon kanssa tekemisissä muuten kuin kuluttajana.

Kiitos mieli on joskus raskaasti kadoksissa ja tilalle on marssinut puutteen ja murheen henki. Aamut alkavat pääsääntöisesti mustin sävyin? Mutta jospa tekisimmekin poikkeuksen, ja näkymistä ja olosuhteista huolimatta yrittäisimme kiittää Jumalaa kaikista asioista ja ihmisistä?

 

Voisimme aloittaa kiitoksemme vaikka seurakunnasta, jonka Herra on antanut säilyä keskuudessamme. Kiittäisimme Jumalan pyhästä nimestä, Raamatun sanasta ja Herran valtakunnasta, hänen tahtonsa tapahtumisesta, sekä Hänen armostaan meitä syntisiä kohtaan. Kiitos uskoon tulleista ja armolahjoista, jotka rakentavat seurakuntaa.

On aihetta kiittää Herraa, että meillä on ruokaa ja saamme sitä syödäksemme. Kiitos vaatteista, joihin pukeudumme. Kiitämme kodista, läheisistä, perheestämme, ystävistä ja naapureista, heistä, jotka huolehtivat yhteiskunnallisista asioistamme ja turvallisuudestamme. Kiitämme sopivista sään vaihteluista, puhtaasta vedestä, raittiista ilmasta, luonnon kauneudesta ja vuodenajoista. Kiitos myös riittävästä terveydestä ja että voimme ottaa kaikki asiat, hyvät ja pahat, Jumalamme kädestä.

 

Varmaan kiittäisimme itsenäisestä isänmaastamme ja siitä, ettei Venäjä, Ruotsi tai Viro ole vielä hyökännyt valloittamaan sitä. Kiittäisimme Jumalaa, että hän luvannut antaa anovalle viisautta pienissä ja suurissa kysymyksissä, kodin arjessa ja maailman laajoissa ongelmissa.

On syytä kiittää myös siitä, ettei Korona-virus, eikä sen rokotukset ole tappaneet meitä. Samalla voisi pyytää varjelusta uusista epidemioista, paitsi jos ne edistävät ihmisten pelastumista ikuisen kuoleman vaarasta.

 

Varmasti on syytä kiittää Vapahtajaa totuudesta ja armosta, joita hän on osoittanut meitä kohtaan ylenpalttisesti. Kiitos myös pitkämielisyydestä, jolla hän kärsinyt heikkouksiamme, jatkuvaa lihallista käyttäytymistämme, uskovien välisiä kärhämiä ja puolueellisuutta. Kiitos Herralle, että hän luvannut ottaa jatkuvasti syntimme puhdistettavakseen ja erilaiset murheemme kannettavakseen. Kiitos, etteivät meidän pyyntömme ole toteutuneet, vaan aina Jumalan pyhä tahto.

 

Ehkä vielä kiitämme hermostuneista ystävistämme, kunnanjohtajasta, joka on edesauttanut jätevesimaksumme kallistumiseen, sukulaisista, jotka haluavat puuttua elämäämme, tuttavistamme, jotka lainaavat omaisuuttamme, eivätkä muista koskaan palauttaa takaisin, naapureista, jotka metelöivät, elintarvikekauppiaasta, joka myi vanhaa tavaraa, poliisista, joka antoi ylinopeussakon, linja-autonkuljettajasta, joka hermostuneena tiuski matkustajille, posteljoonista, joka kantoi luukkuun erääntyviä laskuja, maahanmuuttajista, jotka saivat enemmän valtionapuja kuin me maassa syntyneet ja siitä tuntemattomasta tyypistä, joka etuili kassajonossa?

 

Mutta yli kaiken kiitos Taivaalliselle Isälle, että lähetti oman poikansa meitä pelastamaan ja Pyhän Henkensä meitä kurjia uudestisynnyttämään ja vahvistamaan uskossa. Kiitos Jumalalle, että tänään voimme kohottaa katseen uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka on yli kaiken ja hallitsee kaiken, jonka edessä voimme kumartua tänään syvään suurella kunnioituksella. Kiitämme Jumalaa lupauksesta, että Herran päivä lähestyy ja saamme valmistautua muuttamaan taivaan asuntoihin Jumalan luokse. Kristus on aina kiitoksen arvoinen, siis Kiitos Herralle!

 

Ps.7:18. Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.

Ps.98:4-6. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta. Veisatkaa Herran kiitosta kanteleilla - kanteleilla ja ylistysvirren sävelillä, vaskitorvilla ja pasunan äänellä. Kohottakaa riemuhuuto Herran, kuninkaan, edessä.

Ps.146:1-2. Halleluja! Ylistä, minun sieluni, Herraa. Minä ylistän Herraa kaiken ikäni, veisaan kiitosta Jumalalleni, niin kauan kuin elän.

 

Sinä olet tärkeä!

 

https://www.youtube.com/watch?v=bVkCCtzDK_Q 

Jumala tekee työtään kärsivän kansan keskellä

 

Samaan aikaan kun Ukrainassa riehuu sota, Jumala tekee työtään kärsivän kansan keskellä. Kansainväliset medialähetysjärjestöt FEBC ja TWR ovat havainneet, että ukrainalaiset ovat aiempaa kiinnostuneempia kristillisistä ohjelmista.

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/heratysta-ja-yliluonnollista-varjelusta-ukrainan-sodan-keskella/ 

Jumalan valtakunta tuo tullessaan sovittelijan

 Työmarkkinaneuvottelut ovat täyttäneet uutistarjontaa päivittäin ja menestys on ollut jatkuvasti pohjalukemissa. Iso joukko ammattineuvottelijoita istuu jopa viikkoja nokatusten, juo välillä kahvia ja kertoo tiedotusvälineille, ettei ole sovittu mitään? Käsittämätöntä ajan haaskausta. Neuvottelijat istuvat ja jahnaavat omia etujaan kertomatta, mihin hintaan voisivat tehdä sovun. Sitten tähän farssiin haetaan valtakunnansovittelija, jonka odotetaan kertovan vastapuolelle meidän puolen näkemyksemme ja päinvastoin. Kummallista, eivätkö he kykene kertomaan sitä itse? Lopputulos on kuin köyhän perheen joulujuhlassa, ei paljon jäänyt jaettavaa ja itku pakkaa tulemaan, kun vertaa muihin? Näissä kisoissa, jokainen hamuaa lisää, eikä ahneudella ole pohjaa näkyvissä? Samalla ne, joiden pitäisi saada apua ja toimeentuloa jäävät auttamattomasti jalkoihin, heiltä ei kysytä mitään. He saavat äänestää, mutta vain niin kuin heidät pakotetaan olemaan samaa mieltä. Sitä kutsutaan hienosti demokratiaksi (kansanvalta)? Ennestään rikkaat nostavat kuukaudessa palkkaa saman verran, kun köyhät saavat vuodessa.

 

Ajattelin, että olisi tosi vaikeaa elää avioliitossa, jos kaikkiin kysymyksiin pitäisi aina hakea sovittelija ajamaan minun / meidän etuja. Ja millainen voisi olla liitto, jossa ei mistään olisi varaa luopua, joustaa tai ajatella toisen näkökulmasta? Niin onhan meillä kristittyinä oma valtakunnansovittelijamme, Jeesus Kristus, joka toimii meidän yhdistäjänämme, johdattajanamme ja puolustajanamme. Hän tietää tarpeemme ja edellytyksemme, mutta myös ylpeytemme, itsekkyytemme, puolellisuutemme, häijyytemme. Näiden piirteiden kanssa sitten menemme neuvottelupöytään - Herran pöytään - etsimään ratkaisua. Siinä pitäisi viimeistään nöyrtyä ja luopua tavoitteistaan, uhrata omansa? Mutta usein käy niin, että sovittelutulos ei ole mieleemme ja suostumme siihenkin pitkän taivuttelun jälkeen. Oikein kovat tyypit löytävät vikoja jopa valtakunnansovittelijasta, vaikka hän on täydellinen ja ainoa viisas. Mutta vain sellaiset avioliitot kestävät, joiden takuumiehenä on Jeesus itse.

 

Istuin teologikokouksessa kuuntelijan paikalla, sillä minulla ei ollut niissä kisoissa muuta roolia kuin olla maksettu taputtaja? Puheet olivat epäselviä, täynnä sivistyssanoja ja ammatislangia, josta minun tyhmemmän piti arvata puolet ja sitten istua ymmärtäväisen näköisenä hiljaa aloillaan. Loppuhetkessä sitten taputettiin ja juontaja kiitteli puheenvuoron käyttäneitä loistavin arvosanoin. Tunsin itseni vielä tyhmemmäksi, kun minusta koko tilaisuus oli aivan surkea, eikä sitä olisi pitänyt kehua lainkaan? Muistin ajan, jolloin suoritin piispalle saarnalupatutkintoa ja jouduin tenttimään kymenkunta teologista kirjaa, jotka olivat sanomaltaan ihan surkeita. Samoja kirjoja lukemalla kaverit pääsivät kirkon virkoihin ja he olivat sitten hengellisten asioiden asiantuntijoita?

 

Tällaisten kokousten jälkeen tulee ajatelleeksi, että mihin teologiaa tarvitaan ja miksi se on keksitty? Taustalla ovat ilmeisesti ihmisen järjellä harjoitetut tutkimukset ja mietinnöt Jumalasta, jotka ilman uskoa ovat tuhoon tuomittuja pohdintoja ilman merkitystä? Teologia on ajattelevien ihmisten rasite, johon on sisällytetty meidän aikanamme yhä enemmän latausta. Kaikki kirkollinen kristillisyyden harjoitus kanavoituu teologiaan ja sen kautta seurakuntiin. Sen mukaan jaetaan tehtävät, virat ja rahat. Ja tämä käy ihan hyvin ilman valtakunnansovittelijaakin, eli ei Jeesusta tarvita, kun homma pyörii muutenkin? Elämme ilmeisesti laodikean seurakunta-aikaa, jossa Jumalan valtakunnan sovittelijan osa on kolkutella yksinäisten ihmisten sydänten ovilla pelastusta vielä tarjoten?

 

Tunnen monta hyvää ystävää, uskovaa, teologien kirjavassa joukossa. He ovat säilyttäneet teologiasta huolimatta uskovan paikan Jumalan valtakunnassa ja suostuneet valtakunnansovittelijan ohjaukseen elämässään ja valinnoissaan. Heillä on käytössään armolahjoja ja Herran siunaus, jotka auttavat suuren kutsumuksen toteutuksessa. Voisi sanoa, että he ovat Herran seuraajia teologiasta huolimatta. Sellaisen ihmisen vaikutus tulee parhaiten ilmi siinä, että hän pyrkii kulkemaan siellä, missä Herran lampaat määkivät. Hän erottuu palkkapaimenista siinä, että tahtoo ruokkia ja rohkaista uskovia, kulkea etsien kadonnutta, neuvoen eksynyttä ja hoitaen haavoittunutta. Hänessä Kristus elää, puhuu ja siunaa. Job 28:28. ”Ja ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko - se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä.'"

 

Tunnen myös monta hyvää ystävää, jotka olivat ja olisivat edelleen ilman teologiaa olleet todellisia Jumalan aseita taivaan valtakunnassa, mutta nyt menneet ihan piloille kuin H C Andersenin sadun keisari uusissa vaatteissaan, joita ei ollutkaan olemassa? Varsinkin evankelistalle teologia on usein kohtalokasta, koska alkuperäinen armoitus oli tarkoitettu ihmisten johtamiseksi Jeesuksen yhteyteen, mutta uusien tietojen omaksuminen tekikin hänestä vain saivartelijan? Varsin vaikeasti korjattavan ryhmän muodostavat teologit, jotka kantavat nikolaiittain harhaoppia kristikuntaan. Tämä suuntaus on peräisin katollisesta kirkosta, jossa on pitkät perinteet kristittyjen säätyopille. Heidän eksytyksensä vie monet uskovat luulemaan, että uusi pappisluokka on perustettu tavallisten uskovien yläpuolelle kuin entisen Neuvostoliiton kommunistipuolueen jäsenyhdistys. Nämä itse mielestään kristillinen yläluokka hallitsee, komentaa ja johtaa alempiarvoisia uskovia mielin määrin. Ja ihmeellistä aina löytyy heille kannattajia, uhraajia ja kumartajia. Heidän suosionsa on monelle kuin taivaan esikartano ja enemmän kuin Jeesuksen tunteminen?

 

Voi kuinka olisikaan tilausta valtakunnansovittelijalle teologipiireissä ja uskovatkin siunaisivat näitä neuvotteluja mielellään, sillä siitä pöydästä tulee aina uudistuneita ihmisiä Herran palvelukseen. Onhan ennustettu: "Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset." Dan.7:27.

Ei ihme, että Vapahtaja opetti omansa rukoilemaan aina: - Tulkoon sinun valtakuntasi! Ja sehän tulee, kun Herramme saa olla valtakunnansovittelija. Hän tuo tullessaan sovituksen salaisuuden. Se on seurakunnan siunaus, se on yksityisen uskovan onni, se on jumalattoman maailman hyöty, se on kerran kaiken täyttymys, kun näkymättömät tulevat julkisiksi. Sitä odotellessa kiitän Herraa....

 

Kiitos Jeesus, että tulit tuomaan valtakuntasi syntisten keskuuteen, että annoit huonojen ihmisten ja orjien kuulla äänesi ja varmistua siitä, että olet heidän hyvä Paimenensa. Uudista tämän ajan teologit, varsinkin heidät, jotka luottavat oppineisuuteensa ja asemaansa, jotka ovat omaksuneet maailmallisen ajattelutavan ja suhtautuvat Raamattuun kriittisesti. Kohtaa aikamme teologit valtakuinnansovittelijana, niin kuin kohtasit aikaoinaan Saulus tarsolaisen Damaskon tiellä tekemällä hänet hengessä köyhäksi ja sokeaksi, sydämestään rukoilevaksi ja teit tunnetusta teologista syntisistä suurimman ja esimerkillisen uskovan.